Guardian istui teräksisen laatikon päällä kuunnellen Makuta Nuin tarinaa mietteliäänä. Nynrah-haamu Pordok istui lattialla ja räpytteli silmiään vilkkaasti. Hän yritti keksiä jotain sanottavaa, mutta siinä kesti hetken aikaa. "Miltä...tarkoitan...miltä", matoran aloitti epävarmasti. "Tarkoitan...haarniskathan ovat makutoille kuin kehoja. Miltä haarniskan menettäminen tuntuu? Se, kun se vahingoittuu?" Matoranin ja skakdin edessä leijuvan Avhrak Va:n sininen silmä pätki. Luoti oli repinyt sen kylkeen aukon, josta näkyi vihreää ja mustaa nestekaasua, joka leijaili robotista ulos ja takaisin sisään. Haarniska on ruumiimme, Makuta Nui sanoi. Ainoa ruumis, joka meillä on koskaan ollut. Ilman sitä en tunne asioita samalla tapaa. En tässä robotissa, en suloisessa väliaikaiskehossani. Kun olen haarniskassani, minä...öh. Tunnen kaiken. Myös sen kivun, joka tulee sen tuhoutuessa.
Guardian puri hampaansa yhteen. Hän mietti kaikkea sitä vahinkoa, jonka hän oli nähnyt Manun erilaisille haarniskoille tapahtuneen. Makuta kuitenkin vaikutti ottavan kehonsa tuhoutumisen suhteellisen kevyesti, joten skakdin mielessä kävi hetken ajatus, että ehkä kipu ei ollut niin suuri. Tai ehkä makutat olivat yksinkertaisesti jo tottuneet vartalon täydellisestä tuhoutumisesta aiheutuvaan kipuun. Guardian katsoi Avhrak Va:n sisällä olevaa vihreää kaasua mietteliään näköisenä. Voiko sellaiseen koskaan tottua, skakdi mietti.
Eli kyllä, Manu sanoi. Se sattuu. Yllättävän paljon. Senkö vain halusit tietää? Matoran ei uskaltanut katsoa Avhrak Va:n ainoaa silmää. Se tyytyi nyökkäämään varovaisesti.
"Mutta Manu hyvä", Guardian sanoi vaitonaisesti. "Eikö se, että ei tunne mitään ole pahempaa kuin mikään kipu?"
Avhrak Va käänsi sinisen robottikatseensa Guardianiin ja katsoi skakdia pitkään. Telepaattinen kanava oli täysin hiljainen. Vihreä nestekaasu liikehti yhä samalla tapaa. Hiljaisuutta kesti pitkään. Makuta ei vaikuttanut tietävän itsekään, mitä vastata. Niinpä, se aloitti hämääntyneen kuuloisena. Niinpä...kai.
Guardian nojasi takanaan olevaan seinään ja piti katsekontaktinsa sinisessä kamerasilmässä. Hän otti selästään pienen kangaslaukun, johon oli ommeltu Klaanin laivaston kankainen tunnus. Laukussa oli jotain isoa. Guardian avasi napit ja näytti laukun sisältöä Avhrak Va:lle. Laukussa oli musta, metallinen naamio. "No mitä sitten odotat?" Guardian sanoi keveä hymy kasvoillaan.
Tummanvihreä ja musta makuta-haarniska seisoi ylväänä Makuta Nuin takana. Katosta ja seinistä roikkuvat ketjut ja vaijerit pitivät Toan kokoista haarniskaa juuri ja juuri pystyssä. Pitkien, vihreän ja mustan väristen laihojen raajojen päissä oli teräväkyntiset kädet ja jalat. Suuret, mustat lepakonsiivet sojottivat haarniskan selkäosasta, mutta ne oli suljettu tilankäytön vuoksi. Joitakin teräksisiä varaosia lojui haarniskan jaloissa. Lommoinen Avhrak Va leijui aivan Mutranin haarniskan edessä. Sininen kamerasilmä hohti ja tuijotti suoraan sisälle haarniskaan. Sitten se kääntyi takaisin Guartsun puoleen ja katsoi kangaskassin sisällä olevaa naamiota.
Jos Va olisi voinut hymyillä, se olisi tehnyt niin juuri nyt. Sininen silmä räpsähti sammuksiin. En. Mitään.
Teräksinen lautanen kolahti lattialle tyhjänä. Aavemaisesti leijuva vihreä ja musta nestekaasu lensi ulos sen sisältä. Se kierteli ja kaarteli läpi ilman, liikkuen kohti tummanvihreää haarniskaa kuin tuulen puhaltamana. Kaasussa ja sen liikehdinnässä oli jotain äärimmäisen epäluonnollista. Sen sisältä kuului hiljaisia, epäinhimillisiä ääniä. Vähitellen kaasu imeytyi päättömän ja kaulattoman Makuta-haarniskan sisälle, pois näkyvistä. Haarniskan aukoista hohti vihreä kajo kuin toisesta maailmasta. Makutan ääni oli innostunut, mutta hidastempoinen. Minun...ruumiiini. Minun ruumiini.
Guardian nousi seisomaan ja nosti molemmin käsin kangaskassista pikimustan ja teräksisen naamion, jonka pinta oli kylmän jäinen. Hän katsoi naamiota sen tyhjiin silmäaukkoihin hetken ja otti askeleen kohti vihreänhehkuista haarniskaa. "Olen kanniskellut tätä ihan tarpeeksi kauan", Guardian sanoi. "Ja en yhtään pidä siitä, miltä tämä näyttää. Mutta pidän siitä, kun keskustelukumppanillani on kasvot."
Makuta-haarniskan käsi nousi yhtäkkiä tönkösti ja elottomasti ylös ja kohottautui kohti Guardiania. Minun. Guardian ojensi mustan naamion makutan käteen. Se tarttui siihen tiukasti petomaisilla kynsillään ja asetti haarniskan verkkaisesti siihen kohtaan, missä pään olisi pitänyt olla. Vihreä nestekaasu syöksyi haarniskan sisältä suoraan naamioon, muodostaen kaasusta eräänlaisen kaulan. Silmäaukoissa syttyi välittömästi punainen hohde ja kylmän metalliseen naamioon repesi suuaukko. Suu puhui ensimmäiset sanansa välittömästi innokkaalla äänensävyllä. Sanoista ei vain ikävä kyllä sattunut saamaan selvää.
"Arrrar ghfjlyk grrrrruaaah", suu karjahteli Manun tutulla äänellä. Äänessä oli järjettömästä sisällöstä huolimatta innokkuutta. "Suusi uu. Usiusiu. Siu uus. Suuuuuuusshhh!" Vihreän kaasun ympärille muodostui jokseenkin groteskisti kaula, joka rakentui osa osalta haarniskasta kohti päätä, joka alkoi muodostua naamion alle. Pikimustat lonkerot ja jänteet yhtyivät toisiinsa ja pian antidermis ei enää hohtanut mistään aukosta.
Haarniska natisi uhkaavasti. Sen sisällä liikehti jotain ja koko haarniska heilahteli voimakkaasti puolelta toiselle. Ketjut ja vaijerit eivät kestäneet, vaan napsahtivat kaikki keskeltä poikki, vapauttaen haarniskan. "Haha ha. Ha ha ha. HA HA AAAH." Makuta köhäisi. "Suusi uu. UUSI SUU. Noin."
Guardian kohotti kulmaansa. "Vaikeuksia?" Makutan pää kääntyi naksahdellen ja tutut silmät katsoivat Guardiania tuttu lämpimän punainen kiilto sisällään. "Oletko koskaan joutunut opettelemaan käyttämään uutta suuta?" Makuta kysyi. Se ilmehti kasvoillaan hämmentävästi samalla. "Oho, uusi naama. Tai oikeastaan tuttu naama, mutta...en osaa."
"Tiedätkö, mitä sanotaan Muakalla ratsastamisesta?" Guardian sanoi hymyillen.
"Se, että se on epätasaista ja ratsu haisee pahalle", Manu sanoi psykoottinen virne naamallaan. Guardian oli sanomassa, että hän ei tarkoittanut aivan tätä. Hänen puheensa keskeytyi, kun Makuta Nui päätti pyöräyttää päänsä kokonaan ympäri. "Ai, tällä niskalla voi tehdä näinkin", Manu sanoi innostuneena, kääntäen päänsä pöllömäisesti takaisin oikein päin. "Tämä niska on hyvä. Minä pidän."
Sitten Makuta liikautti jalkojaan varovaisesti. Hän otti pari pientä askelta eteen ja taakse. Sitten hän napsautti teräväkyntiset sormensa petomaiseen asentoon ja liikutteli käsiään edestakaisin. "Oooh, jalat. Jalat. Ja kädet. Minä pidän. En ehkä väristä, mutta..."
Manun "ihon" läpi myllersi inhottavan näköinen värähtelevä aaltoliike, joka vaihtoi jokaisen vihreän kohdan siniseksi. Oli kuin makuta olisi luonut nahkansa kuin käärme. Aaltoliike toistui pian ja hetkessä haarniskan siniset kohdat olivat verenpunaisia. Verenpunainen vaihtui pian kuitenkin takaisin alkuperäiseksi vihreäksi. "...se on korjattavissa."
"Minusta vihreä kyllä sopii sinulle", Guardian sanoi, vaikka ei ollut ihan varma, ymmärsikö näkemäänsä täysin.
"Ai, sehän mukavaa", Manu sanoi katsellen uusia raajojaan. "Onkohan tässä vielä jotain..."
Tapahtumaa suu auki tarkkaillut matoran Pordok nosti kätensä ylös ja päätti vihdoin puhua. "Siivet, herra makuta. Olin mukana kokoamassa noita Mutranin mittojen muk-" Matoran keskeytyi Makutan huudahdukseen. "Siivet!" Sillä sekunnilla suuret, lepakkomaiset siivet räjähtivät auki kuin kaksi mustaa sateenvarjoa ja saivat makutan näyttämään huomattavasti kookkaammalta ja uhkaavammalta. Siipien kärjet osuivat joihinkin varaston seinillä roikkuviin työkaluihin ja varaosiin ja ne putoilivat lattialle. Makuta sulki ne takaisin kiinni selkäänsä ja otti muutaman askeleen. "Kävelyä pitää vielä vähän harjoitella", Manu sanoi. "Mutranilla on tyhmät jalat. Mutta...ööö...kiitos kovasti, pikku matoran."
"O-o-ole hyvä", matoran sanoi varovaisesti.
Guardian tarkisti parhaillaan kiväärinsä lippaita ja tarkkaili varastohuonetta, jossa kolmikko oli. Seinillä oli paljon erilaisia aseita ja työkäluja. Jossakin lojui Exo-Toan pää ja jossakin sen tykki. Seinissä erottui useita erikokoisia Makuta-haarniskoja varten luotuja syventymiä, joissa oli kaikissa ketjuja ja vaijereita haarniskojen pystyssä pitämiseen. Ainoastaan yhdessä syventymässä oli kuitenkin ollut haarniska. Guardianin ilme oli pohdiskeleva.
"Hei", hän sanoi katse seinissä. "Matoran. Pordokhan sinä olit?" "...niin?" "Sinä olet ollut vastuussa tämän huoneen huoltamisesta, etkö?" "Kyllä, herra Gurvana", matoran sanoi. "Täällä säilytetään makuta-haarniskoja, eikö?" "Kyllä?" Guardian kääntyi kohti matorania. "Missä kaikki muut haarniskat sitten ovat?"
Matoran nielaisi. "Se...Arstein piti näkemästään. Ei haarniskoista, vaan niiden metallista. Sulatti ne kaikki osaksi sitä seosta, josta se tekee niitä...'Feterroja'. En voi väittää ymmärtäväni..." "Miksi tämän kaverini tässä haarniska ei sitten kelvannut hänelle? Onko se tehty eri materiaalista?" Matoranin ilme oli hämmentynyt. "Öööh, ei?"
Guardian nousi välittömästi seisomaan ja katsoi Manun haarniskaa tiiviisti. "Miksi se jätti tänne yhden haarniskan."
Makuta avasi suutaan. Hän oli sanomassa jotain, mutta sitten hän ymmärsi. "Haarniskassani on jotain." Makuta ja sininen skakdi katsoivat toisiaan silmiin. Molempien katse oli jäätynyt. "Voi", Manu aloitti. "Skarrarararr", Guardian jatkoi.
"Aivan!" innokas, omahyväinen ja matala miesääni kaikui metallisesti koko huoneen läpi. Vaikutti siltä, että se tuli tehdasrakennuksen yleiskaiuttimista. "Olen positiivisesti yllättynyt, rakkaat ystäväni. Ymmärsitte, että tämä on ilmiselvä ansa."
Guardianin ilme vääntyi vihaiseksi. Valkoiset, terävät hampaat pilkistivät skakdin suusta. "Zorak von Maxitrillian Arstein, otaksun", skakdi sanoi vihansa läpi.
"Zorak von Maxitrillian Arstein", ääni kaikui täsmälleen samalla sävyllä kuin Guardian oli puhunut, mutta lisäsi: "Kahdeksas. Ja te taas olette käsittääkseni...Pordok, ahkera matoran. Guardian, viimeinen vartija. Makuta Nui, saastainen hirviö." Arsteinin äänensävy katkeroitui huomattavasti, kun hän puhui Manusta. Manu olisi halunnut räyhätä Arsesteinille hieman, mutta nyt oli ilmeisesti parempi keskittyä kuuntelemaan. "Asiakas- ja työntekijätiedot löytyivät yllättävän helposti. Aaveet ovat perin järjestelmällisiä. Mutta, menkäämme asiaan."
Lattialla lojuva Avhrak Va:n romu käynnistyi. Sen sininen silmä heijasti nyt huoneen seinälle suoraa videokuvaa. Jonkinlainen skakdi istui tuolillaan hämärässä huoneessa, jonka metalliset seinät olivat tummat, mutta kellertävää väriä. Huone ei vaikuttanut olevan tehdasrakennuksista. Se muistutti enemmänkin jonkinlaista ohjaamoa. Skakdin piirteitä ei hahmottanut huonon kuvanlaadun ja vähäisen valaistuksen takia, mutta sillä vaikutti olevan jonkinlainen peittävä vaate hartioillaan. Guardian veikkasi jonkinlaista viittaa.
"Asia on perin yksinkertainen ja kerron sen nopeasti, että pääsen tarkkailemaan, mitä tämä sekasorto toisessa tehtaassa on. Makutanne haarniskassa on kolmekiloinen Kralekus 4 000 -luokan nanoräjähde. Saatatte tietää, että se on xialaista tuotantoa."
Pordok oli jäätynyt paikoilleen kauhusta. Guardian puri hampaansa yhteen ja katseli Manun haarniskaa, yrittäen päätellä, missä kohtaa pommi voisi olla.
"En ole vielä aktivoinut räjähdettä, koska...no, minä arvostan työkykyisiä matoraneja. Minä arvostan myös sinua suuresti, Guardian. Olen kuullut kaikesta tekemästäsi, ja täytyy sanoa, kuulut harvinaiseen ryhmään."
Zorak von Maxitrillian Arstein VIII nojasi syvemmälle tuoliinsa. "Meidän kaltaisiamme skakdeja ei ole enää paljoa. Siksi annan sinulle täyden mahdollisuuden selviytyä tästä."
Makuta Nuin ilmeessä oli sekä hienoista paniikkia että vihaa. "Ai, ja entäs minä sitten?" hän kysyi happamasti.
"Sinä olet makuta. Se riittäköön vastaukseksi. Kun aktivoin räjähteen, aikaa räjähdykseen on tasan kolmekymmentä sekuntia. Minua tavallaan kiinnostaa, ehditkö irroittaa tai edes löytää räjähdettä siinä ajassa."
Arstein naurahti. Guardianin käsi puristui nyrkkiin. "Aika alkaa nyt. Hei hei, matoran. Hei hei, vartija. Hei hei, makuta."
Lattialla lojuva Avhrak Va:n romu sammutti kaikki valonsa ja seinälle heijastettu videokuva katosi näkyvistä. Jokin alkoi piippaamaan hiljaa Manun haarniskan sisällä.