”KUOLEEEEERGGHH!” Makuta Nui huusi hakatessaan Feterran päätä nyrkeillään. Hän istui metallihirviön niskassa estäen jaloillaan putoamisen. Feterra huojui sinne tänne ja yritti ravistaa vaivan niskastaan. Sillä välin Guardian yritti murtaa palo-oven. Hän kuitenkin joutui luovuttamaan, sillä ovi ei avautunut, vaikka hän kuinka väänsi sitä auki. Olisipa Tongu täällä… Guartsu ajatteli tuskissaan. Hän saisi tämän oven väännettyä auki. Seuraavaksi Makuta lensi hänen viereensä ja löi päänsä seinään. ”Tästä ei saisi muodostua tapaa”, Manu valitteli. ”No älä iske päätä seinään”, Guartsu irvaili. Sitten Feterra sieppasikin hänet käsittelyynsä. ”Aaaa-puuuuu-aaaaargh!” Guartsu huudahti, kun Feterra yritti murskata hänen selkärankaansa palasiksi pidellen kahdella kädella ruumista paikallaan ilmassa ja hakaten toisella kahdella. Apua? Manu viestitti. APUAAAAA! Miten olisi molekulaarinen häiriö? Ggggrhhhrhhrhhhhhhhzrb. Saa luvan kelvata. Feterra pysäytti toimintansa huomatessaan, että Makuta hyökkäsi suoraan sen silmille. Se paiskasi Guardianin maahan ja yritti estää Makutaa, mutta tämä ehti päästä kosketuksiin Feterran pään kanssa. Pian rautaolento huomasi, että sen silmät olivat kadonneet. Makuta hänen päällään nauroi voitonriemuisena.
Feterran aistit eivät kuitenkaan näyttäneet rajoittuvan näköön. Se tarttui äkkiä kiinni Manun ruumiiseen ja työnsi hänen päänsä katon sisään. Tuuuuoooo saattoi sattua… Guardian ajatteli. Feterran päästettyä irti Makutan ruumis jäi riippumaan katosta. Sitten hirviö alkoi hakata roikkuvaa ruhoa. ”Julma kone”, Guardian murisi. ”Eikö sitä saa hengiltä millään?” Paljonkohan tuo mahtaisi painaa? Manun ääni sanoi hänen päässään. Feterrako? Juuri se. Kiirettä. Tämä ei tunnu mukavalta. Luulen hajoavani pian. Kirjaimellisesti. Olisiko sata kilogram- KYSYIN PAINOA, EN MASSAA! Öh… Massakertaagravitaatiokentänkiihtyvyysjasittenkuntiedänsen… Guardian ei päättänyt jäädä kuuntelemaan vaan hyökkäsi jälleen Feterraa päin. Feterra kuitenkin otti hänet kiinni, ennen kuin hän ehti iskeä ensimmäistäkään lyöntiä. Pian entinen vartija roikkui katossa Makuta Nuin vierellä. Ei kuulunut suunnitelmiin, Guartsu pihisi ottaessaan vastaan luonnottoman julmia iskuja. Valmiina irrottamaan pään katosta, Manu vastasi hiljaa, jos pään sisäinen ääni voi olla hiljainen. Sitten Feterra romahti lattian läpi. Manu irrotti itsensä katosta ja rysähti lattialle. ”Ei… jaksa”, hän voihkaisi. Guadian pudottautui hänen vierelleen. ”Kuinka paljon voimia jäljellä?” hän uteli. ”Miten tämän sanoisi. Jos pitäisi juosta, hankalaksi käy.” ”Hankalaksi käy muutenkin, sillä ovi on yhä kiinni.” ”Pudotin sentään Feterran lattian läpi. Paitsi, että…” ”… ne osaavat…” ”… lentää.” Samassa lattian läpi lensi rautainen kuolema, joka sieppasi kaksikon ja heitti sen päin räjähdysherkkiä kemikaaleja. Guardian yritti nousta ylös siitä, mihin oli jäänyt, kunnes huomasi, että oli tahriutunut kokonaan johonkin likaisenkeltaiseen. Sitten hän katsoi vierelleen. Tiedoton Makuta ei voisi auttaa häntä juuri nyt. Feterra liisi häntä kohti. Se ei enää näe mitään! Guardian tajusi. Tietenkään ei. Sillä ei ole silmiä. Hän kirosi itsekseen typeryyttään. Sitten hän äkkäsi, että hänen takanaan puinen laatikko oli syttynyt palamaan rikkoutuneen kemikaalipullon valutettua sisältönsä sen päälle. Ja koko huone alkoi olla täynnä kaasua. Diffuusio… saapui yksittäinen ajatus Manun suunnalta. Differentiaalilaskenta. Diffraktio. Differenssi. Guardian päätti jättää nämä ajatukset huomiotta ja keksittyä ongelmiinsa: räjähdysherkkää kaasu oli levinnyt huoneilmaan, hänen takanaan leimusi palava laatikko ja silmätön Avhrak Feterra oli metrin päässä hänen edessään.
”Ei parhaita päiviäni”, Guardian sanoi puoliääneen.