Matoran otti astian käsiinsä jossa heilui sähköistä ja vihertävää nestettä, hän tosiaan tiesi mitä oli tekemässä.
Klaanin sairashuone
”Menen hetkeksi Paaco, Tawalla oli jotain asiaa”, Same sanoi ja sulki oven Paaco tuhahti ja alkoi nukkua. Mustat ja lonkeromaiset kourat hivuttautuivat sairashuoneen ikkunan luo ja paiskasivat astian valkoisen ruumiin päälle, se rupesi sätkimään ja lopetti sen samantien kun neste oli imeytynyt. ”M-mitä..?”, Paaco nosti päätään kohti ikkunaa josta pisti hänen silmäänsä kanohin mentävä aukko, sitten hän tuijotti lattialla olevia sirpaleita ja huomasi lisää sirpaleita ja sanoi itsekseen: ”Kivoja nuo jotkut matoranit”, ja jatkoi uniaan.
Valkoinen tila
Makuta oli kellunut täällä jo pienen hetken mitään tapahtumatta, sitten hän kuuli mielipuolista, iloista ja neljää muuta naurua samanaikaisesti.
Sumua alkoi kertyä metrien päähän hänestä ja sumun keskeltä ilmestyi jotakin valkoista.
”Heipä hei, elämän tuhoaja.”, sanoi ääni avohkiin kaltaisen naamion alta. ”Ei... ei voi... sinä..?”, makuta sanoi hämillään kun toa lähestyi tätä.
”Osat ovat vaihtumassa, tämä on minun ruumiini jonka sinä veit. Ja sinä todellakin saat maksaa siitä, ansioidesi mukaan. Maltan tuskin odottaa, että saan repiä mielesi ja koko olemuksesi lopullisesti”, GK sanoi hymy kasvoillaan.
”Saahan sitä yrittää”, makuta nosti miekkansa ja syöksähti painovoimattoman tilan halki ja sivalsi GK:ta
”Kuinka mones kerta tämä on kun yrität hakata vasemman käteni vaikka siinä ei ole edes tuntoa?”, GK sanoi närkästyneenä.
”Tiesinhän minä... tarkoitukseni vain oli... hämätä ja tappaa sinut tällä!”, makuta huusi ja hänen kehonsa alkoi hehkumaan ja lähetti valtavan energia purkauksen kohti GK:ta.
”Voi Karzahni!”, Valkoinen toa huusi kun purkaus paiskasi tämän kymmenien metrien päähän ilman pysähtymistä.
”Hah”, makuta hihkaisi.
Tiesitkös, sinulla ei ole mahdollisuuksia voittaa tätä taistelua
valkoinen alue muuttui hiljalleen ääriimäisen häiritsevän näköiseksi maailmaksi täynnä punaisia silmiä jotka tuijottivat makutan jokaista liikettä.
”Kunhan selviän tästä, tulen ja tapan sinut.”, makuta uhosi ja huusi suoraan päin yhtä silmistä. ”Sehän nähdään”, Valkoinen toa sanoi rauhallisesti ja otti miekkansa esiin ja liiti makutan kimppuun hakaten tältä käden poikki.
”Sinä tulit itseksesi vain sattumusten kautta, sinä olet avuton matoran joka ei osaa mitään, jopa matoranit ovat sinua parempia”.
”Ja vain koska sinä olet Artakhan luoma luulet olevasi jotenkin pyhä.” ”Ei, vaan koska minä kuulun tänne ja sinä et.” ”Huomaatko, olet vain Avden sätkynukke” ”Älä yritä mitään”
Miekka sivalsi makutaa, mutta tämä väisti alta ja iski takaisin. ”Tälle universumille on parempi kun sinä et ole täällä, kaikkien kannalta” ”Osat ovat tosiaan vaihtuneet saasta. Sano hyvästit surkealle elämällesi!” GK hypähti ilmassa groteskien silmien tuijottaessa näkyä, toa kohosi hiljaa ilmaan ja putosi miekka edellä maahan aiheuttaen aallon joka heitti makutan vähän matkan päähän.
”Näetkö mikä sinusta on tulossa, sinusta on tulossa hirviö olet niin syvästi katkeroitunut”. ”Sinä olet vain ajatus pääni sisällä joka on tarkoitus poistaa”. Makuta loi itselleen uuden käden ja alkoi muuttaa muotoaan. Hän kasvoi kasvamistaan ja muuttui yhä vain hirviömäisemmäksi. Kanohi hänen päässänsä hajosi ja hänen suustaan työntyivät kammottavat hampaat.
”Nyt sinä olet alakynnessä toa”, sanoi makuta paholaismaisella äänellä.