Sairaalahuone

Hoitajamatoran seurasi sairaalahuoneen monitorilaitteita apeana. Saman tunnetilan kourissa vellova Kepe seisoi tämän vierellä, suunnaten pian takaisin sauraalavuoteella makaavan Maken luo, jakkaralla istuvan Snowmanin viereen.

"Pelkään ,ettei mitään ole enää tehtävissä", vuoteen toisella puolella potilaan tilaa tarkkaillut tohtori totesi vaimeasti. Koneita seurannut hoitaja käänsi katseensa nelikon suuntaan. Tätä hän eniten vihasi työssään.
"Make, et saa kuolla", Snowie puristi lakanan reunusta.
Make makasi hienonvalkoisella vuoteella lähes elottomana. Tämän sydänkivi näytti useaan otteeseen himmenevän pysyvästi. "Älä sure." Maken puhe kuulosti rauhalliselta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat. Tuntui, että hän olisi kyennyt puhumaan vain vaivoin. "Pian... olen yhtä menneiden kanssa."
"Make...", Kepe kumartui hieman lähemmäs toveriaan.
Make yskähti. "...Snowie." Make käänsi päänsä tätä kohti. "Se olet sinä, vanha ystävä." Make nosti kättään ystävänsä suuntaan. Se tärisi. "Luovutan modekiveni. Kuten se luovutettiin minulle." Snowie oli hämmentynyt. Hän kyllä ymmärsi, mitä Make tarkoitti.
"Mutta Make. Olen.. vain lumiukko." Snowie asetti kätensä torjuvasti eteensä. "E-en ole sen arvoinen."

"En minäkään ollut." Maken käsi olisi ehkä valahtanut alas, jollei Lumiukko olisi tarttunut siihen tiukasti omillaan. "Mutta vielä löytyy soturi, *köh*, joka auttaa Klaania voittamaan sodan." Snowie irroitti otteensa Maken kädestä. Tämä työnsi sen reitensä vieressä olevaan ruskeaan nahkalaukkuun. Nyrkinkokoinen, vihreä, kristallimainen kivi paljastui sen sisältä. Kiven hehku loi vihreän vivahteen huoneen synkkään valaistukseen.
Make suuntasi modekiveä pitelevän, tärisevän kätensä hitaasti Snowieta kohti. "Kunnes kaikki ovat... yhtä." Maken voimat loppuivat. Hän ei kyennyt pitämään otettaan kivestä. Se lipsui hänen sormistaan, kohti lattiaa. Sekä Snowie että Kepe hätkähtivät. Lumiukko sai nipin napin estettyä kiven iskeytymisen kivilattiaan. Hän asetti kiven rintaansa vasten. Klaanilainen kantaisi sitä kunnialla...

Monitorin halki useaan kertaan kulkenut tärähtelevä viiva muuttui hitaasti kokonaan suoraksi. Maken sydänkivi loisti vielä hetken kirkkaimmillaan, ennen hidasta vaipumista ikuiseen lepoon. Hänen päänsä asettui tyynyä vasten...

Kyynelehtivä Snowie painoi päänsä sängynreunaa vasten. Kepe sulki silmänsä, kääntäen päänsä poispäin...





"Ja höpsistä", jakkaralla istuva Snowie topuutteli tilaansa kauhuskenaarioivaa moderaattoria.

[spoil]http://www.youtube.com/watch?v=h_ULg4RSy5Y Kyllä, otin tästä kaiken irti.[/spoil]