Klaanin rannikkoalue, hetkiä ennen Koin tuhoa

Puhumista ei ollut paljoa tapahtunut, sukellusvene vain oli lähtenyt niin pian pois kuin vain saattoi, kuului räjähdyksiä ja Gekko tunsi olonsa vain yhä harmistunneemmaksi. KB katseli kun kalatkin pakenivat ranta alueelta, karhuhaitkaan eivät vähää välittäneet kun muut merenelävät uivat niistä ohi, kenties ne aistivat jotain. ”Tuota noin... voisimmeko esittäytyä, siis ennekuin me mahdollisesti kuolemme?”, Gekko yritti keventää tunnelmaa ja sanoi nimensä: ”Hei, minulla ei ole harmainta aavistustakaan oikeasta nimestäni, mutta kutsukaa Gekoksi vain, tai GK:ksi”. "Black Handin neljännestä tiimistä, lääkintäyksikkö 7, ilmoittautuu palvelukseen".Vahki kajautti yllättäen.

”Minä olen vain Äksä”, Suurehko olento sanoi. ”Ja minä olen KB-”. Sitten kuului pamaus joka oli voimakkuudeltaan samaa luokkaa kuin jos Nöpö ei olisi saanut ruokaa vuosituhanteen ja olisi yhä hengissä. Palasia sinkoutui veteen jotkin pienet osat jopa kolahtivat sukellusveneen katolle. Ikkunaa ja merenelämää tarkkaillut KB oli havaitsevinaan Nazorakien symbolin eräässä kappaleessa.

Sukellusvenettä ohjaava Matorankin huomasi sen ja pysäytti veneen hetkeksi. ”Nyt voimme olla ilmeisen varmoja siitä, että nazorakit keskittyvät enään klaaniin jos siihenkään. Ottakaa tämän paatin asevarasto auki. Ihan vain varotoimena valoja oli pidetty hämäränä, niin, että sisällä oli vaikea nähdä mitään. Valojen kirkastuessa Gekko erotti enemmänkin veneestä kuin vain vierustoverinsa ja ulkopuolella heille virnuilevat kalat. Miehistön ja Le-Matoranin joka toimi kuskina. Kun Gekko käänsi päätään hän lähes tipahti penkiltä, vieressä istui Peelo, kaasunamari päässään.
”Niin juu, minä olen Peelo”. ”Peelo, mitä jos ottaisit tuon joskin karsean naamarin pois päästäsi”, Gekko kysäisi. ”Pahoitteluni jos se on sinusta hirveä, minä pidän siitä ja siksi pidän sitä päässäni ja jos otan sen päästäni tänne leviää ihan hemmetin pahanhajuista kaasua ja minä kuolen”, Peelo vastasi.

”Okei...”

”Hei, meillä on täällä vähän aseita teille siltä varalta, että kenties jo suoraan vastarannalla odottaa torakka lauma pyssyt ojossa”, kapteeni sanoi ja jakeli käskyjä kevyesti asennetuille matoraneille.
”Herrat, ottakaa tuosta seinältä mieleisenne”, matoran joukko sanoi. Gekko nousi seisomaan ja muisti vasta pään kattoon lyötyään kuinka turkasen matalaksi katto oli tehty. Päätä hetken hierottuaan hän meni nappaamaan aseen seinältä ”Näyttää turhan tekniseltä minun makuuni, mutta kai minä voin opetella tätä-”, Peelo nappasi aseen Gekon kädestä ja katseli sitä himoiten.
”No okei, olihan siinä vähän turhan monta vempainta”, Gekko sanoi ja jäi tarkkailemaan asetta joka näytti hänen tarkoituksiinsa sopivalta, se muistutti paljon sitä happoasetta jonka hän oli itse ennen Järviseikkailua rakentanut ja siellä kadottanut, vaikka siitä paistoikin xian tehtaan leima.