Bio-Klaani

Yksi pommeista osui kellotorniin aivan komentotornin vieressä ja sen luoman paineaallon seurauksena Saraji paiskautui kasvot edellä portaikkoon. Miekka selässään, vasen käsi kasvoillaan ja oikea käsi raahaten tajutonta Metsästäjää, hän juoksi kohti alakertaa.

Killjoyn pää kopisi vasten portaikkoa. Saraji katui unohtaneensa Joyn kypärän Tawan huoneeseen. ”Pysyvä aivovaurio tästä vielä puuttuisi. ”Lähestyessään alempia kerroksia, Saraji äkkäsi siivouskomeron ja pysähtyi sen eteen: ”Olen pahoillani Kenraali, mutta olet nyt vähän tiellä. Täällä olet suojassa pommeilta, joten älä liiku mihinkään.” Vahki nakkasi Metsästäjän surutta komeroon ja sulki oven. Matka jatkui kohti alakertaa.

Aula oli kaaoksessa. Turvamiehet viittoilivat porukkaa sisään linnoitukseen ja sitä kautta kellareihin. Kaiken kärjessä oli Tawa, joka loikki pitkin pihaa napaten Matoraneja mukaansa, tuoden nämä salamannopeasti turvaan. Paluureissultaan Tawa äkkäsi Sarajin ja pysähtyi: ”Sinä uusi, en ehtinyt kysymään nimeäsi.”

”Saraji”, Vahki nyökkäsi, ”Entinen Metru Nuin erikoisjoukkojen johtaja.” Jälleen yksi pommi tippui keskelle pihamaata ja kaksikko joutui peittämään korvansa kaaoksen keskellä. Tawa huusi epätoivoisesti metelin yli: ”Minä tarvitsen jonkun äkkiä ja olen kuullut sinun olevan yksi nopeimmista. Petuniani ovat tuolla, ole kiltti ja kastele ne. Kuten huomaat, minulla hieman kädet täynnä.” Saraji tuijotti Tawaa hölmistyneenä ja levitti käsiään. ”Täällä on sota ja sinä huolehdit Petunioista? Mitä sinä oik-” Tawa keskeytti Vahkin puheen ja pisti kätensä puuskaan: ”Tämä on käsky ja minä oletan että niitä noudatetaan.” Saraji tuijotti adminia hetken, mutta kääntyi juoksuun, totellen saamaansa käskyä.

”Mitäs helkuttia tuo nyt oli? Kuulosti ihan joltain härön kommuunin yölliseltä päähänpistolta... ei kukaan noin tyhmää ideaa keksi...” Saraji juoksi pommituksen keskeltä kohti linnan sivusiipeä ja sen seinustaa. Punaiset petuniat hohkasivat pölyn keskellä Sarajin juostessa niitä kohti, tämä oli sotaa ja hän etsi katselukannua...

Muutamaa pitää hetkeä myöhemmin keltaisen kastelukannun kanssa juokseva Vahki syöksyi pommin alta kohti petunioita. Ne tulisi kastella nopeasti ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuisi. Vahkin kallistaessa keltaista kannua, pommi iskeytyi suoraan Tawan petunioihin räjäyttäen nämä palasiksi. Pettymyksen huuto kaikui taistelun äänien yli. Vahki heittäytyi polvilleen maahan, hän oli epäonnistunut...

Killjoyn komero

Metsästäjä heräsi, hänen päätään jomotti. Aivan kuin joku olisi raahannut hänen päätään pitkin portaikkoa... ja miksi hän näki niin outoa unta.

”Mppppph!”

[spoiler=Hugalabugala]Minä en valvonut yötä Skypessä. Uskokaa. Oikeasti.... Se oli Donin idea.[/spoiler]