Kepe ja Snowie pysyttelivät hiiren hiljaa kapakan pöydän alla. Pari läheistä piraattia mulkaisi heihin ja sisääntulleisiin kaapuveikkoihin kummaksuvasti, sitten näyttivät tajuavan tilanteen ja olivat kuin eivät olisi nähneet mitään. Tai sitten tämä oli niin tavanomaista etteivät he jaksaneet piitata. Puheensorina jatkui normaaliin tapaansa.
Viiksillä varustettu, kieron näköinen matoranpalkkatappaja nykäisi erästä piraattia hihasta. "Oletko nähnyt kahta Klaanilaista, lasisilmä?" Kepe erotti tämän kuiskaavan. "Olenhan toki", piraatti vastasi hymyillen, näyttäen puuttuvien hampaiden jättämät useat raot. "Tuolla pöydän allahan ne ovat." Kepen sydän hyppäsi. Hän ei tiennyt tekikö Lumiukon samoin tuon valkoisen, tukevan massan seassa.
Koska heidän piilonsa oli paljastunut, he pomppasivat esiin.
Työnnä -> Pöytä
Kepe radikaalisti tyrkkäsi pöydän kohti vainoojia. Snowie potkaisi pöytää. Se lensi yhä suuremmalla voimalla kohti salamurhaajia jotka kaatuivat rymisten ja yllättyneenä maahan. Kaksikko pinkaisi kohti keittiön ovea. Yleisö antoi raikuvat aplodit. Hullua väkeä, Kepe ajatteli.
Avaa -> Ovi
Kepe tyrkkäsi oven auki, ja he juoksivat halki likaisten astioiden täyttämän huoneen. He ulostuivat avoimesta takaovesta. Lihava kokki karjui heidän peräänsä. Seuraavaksi hän pääsi karjumaan salamurhaajille, jotka olivat duon kannoilla.
He pinkoivat pitkin joenrantalaituria. Kelmeä kuu valaisi hyvin heidän tietään, ja he välttivät taidokkaasti tynnyreihin törmäämiset ja köysiin kompastelemiset. Valitettavasti kirkas yö salli myös salamurhaajien nähdä heidän pakoreittinsä päivänselvästi, selvästi kuin päivällä.
"Eksytetään ne noille sivukujille", Snowie viittasi pimeään, ahtaaseen reittiin joka aukeni heidän oikealla puolellaan.
Mene -> Pimeä kuja
He syöksyivät pimeyteen. Kujien eksyttävä sokkelo jatkui pitkään. He kääntyivät pimeydessä vasemmalle, oikealle, vasemmalle, oikealle. Oli kuin he olisivat vaeltaneet koko kaupungin läpi. Pieni avoimempi alue kivisten talojen välissä aukeni lopulta heidän edessään. Kuu möllötti yhä taivaalla. Viemärinkannen alta tuli esiin iso rotta.
"Huhhuh." Snowie huohotti.
Puhu -> Snowie
"Pitäisikö meidän käydä hakemassa kamppeet majatalolta?" Kepe ehdotti. "Ehkä joo. Mutta osaavatko nuo salamurhaajat odottaa meidän menevän sinne?" "En tiedä. Meidän täytyy liikkua varovaisesti. Eivät nämä kuitenkaan miltään täysin eksyttämättömiltä superninjoilta vaikuta." "Totta haastat."
He jatkoivat matkaansa, pysyen alati varuillaan.
Mene -> Majatalo
Matkalla majatalolle ei näkynyt ketään, ei edes satunnaisia ohikulkijoita joita yleensä oli aina läsnä. Itse majatalossa paistoivat yhä valot, kuten oikeastaan kellon ympäri. Majatalon ravintola antoi valomerkin vasta aamuseitsemältä, kun ne joiden ilta oli venynyt pitkäksi lakaistiin penkeiltä, pois pian tarjoiltavan aamiaisen tieltä. Aamu ei kuitenkaan ollut vielä tullut.
Katso -> Kello
Vanha käkikello majatalon aulan seinällä näytti aamukolmea. He astelivat aulan portaat ylös ja suuntasivat huoneelleen, joka oli toisen kerroksen itäisen käytävän päässä. He kokosivat ne tavaransa, jotka he olivat huoneeseen jättäneet ja valmistautuivat lähtöön.
Avaa -> Reppu
Kepe avasi reppunsa taskun, työnsi kätensä sisään ja varmisti että hänellä oli mukanaan jotain, mitä he ehkä tulisivat tarvitsemaan.
Sulje -> Reppu Poimi -> Reppu Puhu -> Snowie
"Muuten. Löysitkö katedraalista mitään?" Kepe kysyi lumiselta olennolta. "Niin joo, hetkinen", tämä sanoi laukkuaan kaivaen. Hän veti esiin laitteen, joka mitä ilmeisimmin oli nauhuri. Kepe otti sen vastaan ja huomasi sen sisällä olevan nauhan. Nauhan etikettiin oli punaisella tussilla kirjoitettu "Nuuskijat". "Luuletko että tämä tarkoittaa meitä?" Snowie kysähti. "Kohtahan se nähdään", Kepe sanoi ja painoi nappulaa.
Käytä -> Nauhuri
Laite alkoi hurista ja pormestarin ääni täytti huoneen. Hän vaikutti puhuvan jollekulle kätyreistään.
"...ne kaksi ovat melkoinen riesa." "Miksi luulette heidän tulleen tänne, sire?" "Eikö se ole ilmiselvää, hölmö. He ovat päässeet selville suunnitelmistani. Miksi ne muuten olisivat ketään tänne lähettäneet. Eihän Bio-Klaani nykyään muun perässä juoksekaan." "Sire, ehkä voisimme yrittää päästä heistä eroon?" "Olin juuri tulossa siihen, ääliö." "Kyllä, sire." "Eliminoi heidät miehinesi ensi yönä. Mahdollisimman hiljaa. Mahdollisimman siististi." "Kyllä, sire." "Voit poistua." "Kyllä, sire."
Nauha loppui. Kepe ja Snowie olivat ällistyneitä. "...Hän siis luulee että Klaani lähetti meidät tänne urkkimaan jotain hänen juttujaan?" Snowie aloitti. "Oli mitä oli, se joka tapauksessa kuulostaa laittomalta. Kuinka yllättävää, hän paljasti itse itsensä. Jos hän ei olisi nauhoittanut tätä emme olisi koskaan saaneet varmuutta." "Mutta mitä se mitä hän tavoittelee on? Se ei käynyt ilmi nauhalta. 'Eihän Bio-Klaani muin perässä juoksekaan'..." "Ei hetkonen. Voisiko se olla...?" "...Ei kai vain...Nimda?" "...Voisiko olla." "Kaikkihan sitä nykyään havittelevat, joten miksikäs ei." "Tämä ei kyllä ole hyvä uutinen." "Ei lainkaan."
Tuolla hetkellä majatalon huoneen puuovi potkaistiin sisään. Säpäleet lensivät parketille ja kolme salamurhaajaa, vortixx, viiksekäs ja outonaamainen astuivat sisään.
"Hah! Enää ette pääse pakoon!" vortixx uhosi piilukkopistoolinsa kanssa.
Tilanne tosiaan näytti pahasti umpikujalta. Kepe ja Snowie olivat huoneen eteläiseinustalla. Ovi oli länsiseinustalla ja itäseinällä oli ikkuna. Heidän ja sen välissä oli tosin epäkäytännöllisesti kaksi sänkyä. Salamurhaajat taas olivat suoraan heidän edessään. Pakoreittiä ei oikein ollut.
Kepe kaivoi repusta kourallisen valkoisia metallikapseleita, joilla oli punainen pää.
"Hei, mitäs nuo ovat? Pistä ne heti pois!" viiksekäs uhkasi.
"Suunnittelin nämä kyllä luodeiksi, mutta toimivathan nämä näinkin" Kepe totesi.
Heitä -> Kapselit
Kepen viskaamien kapselien vaikutus oli kirjaimellisesti tyrmäävä. Yksi osui suoraan kärki edellä vortixxin vatsaan. Tämä lensi suurella voimalla suoraan takanaan olleen kiviseinän läpi. Toinen kapseli putosi viiksekkään matoranin päähän ja tämä rysähti paineaallon säestämänä suoraan lattian läpi majatalon ruokasaliin. Yksi kapseli osui maahan kolmannen salamurhaajan edessä ja sinkoutui ikävällä voimalla suoraan tämän leukaan heittäen tämän suoraan kattoon. Koko trio oli poissa pelistä.
"Tule, pistetään juoksuksi", Kepe ehdotti. "...Mitä nuo jutut oikein olivat?" Snowie kysyi heidän kiitäessään ulos majatalosta. "Kanohi Crasteja kompaktissa koossa." Snowie kurtisti kulmiaan epäuskoisesti. "Eikö Crast joskus tuomittu epämoraaliseksi?" "Pyh, naamiovoima kuin naamiovoima. Et ole vielä nähnyt Shelek-kaasuani." "Etkö pelkää että nuo konnat saavat salaiset aseesi käsiinsä? Nehän kuitenkin lienevät uudelleenkäytettäviä." "Niissä on itsetuhomekanismi."
Sillä hetkellä koko majatalon itäinen puolisko räjähti kappaleiksi. Ikävän herätyksen saaneet asiakkaat huomasivat olevansa taivasalla. Salamurhaajia ei näkynyt missään.
"Odotas, käyn heittämässä pari lanttia vastaanottotiskille."