Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä

Tunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. "Mitäs hittoa?", Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. "Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi", Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.

Summerganon ja Keetongu pohtivat.
"Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn", Keetongu teorioi.
"Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.", Summerganon vastasi. "Eli..?", Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. "Alkakaahan tulla!", Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta...

Zyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse... noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: "Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu", hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. "Kylä putsattu", torakkakomentaja jatkaa, "olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen". "Erinomaista", kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, "pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin...". Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua...