Kunhan potkin tätä hereille. Sait muuten tehtyä Tawasta hienon pirttihirmun, Manu.

Verstas

Verstaan hämärässä Dox tutkiskeli kankaista, punaista esinettä. Se oli kopan mallinen, ja sitä reunusti leveä lieri. Kokonaisuutta täydensi hienosti aseteltu sulka.
Hän säpsähti. Jokin liikkui varjoissa. Hän laski esineen maahan muiden viereen, ja kaivoi soihtunsa esiin. Hän sytytti sen tulitikuilla, ja valaisi pimeyttä.

Ei ketään.

Vainoharhaisuutta mukamas. Ei, joku havitteli hänen saalistaan. Joku ei saisi sitä. Saalis kuului hänelle, yksin hänelle..
Ellei Vaanija suostuisi vaihtamaan esineitä hänen kanssaan? Niin, miksei? Mitä hän tarjoaisi tästä pienestä mestariteoksesta?
Ei, hän ei saisi sitä.
Vai? Dox oli jo pitkään kuolannut erään metallisen puolipallon perään, mutta hän ei löytänyt sitä mistään.

Omahyväinen virne levisi hänen kasvoilleen. Niin hän saisi sen haltuunsa.

Sitten Doxin silmissä pimeni. Tai oikeammin päinvastoin valaistui. Hän sokaistui joka tapauksessa. Kauan, aivan liian kauan sinetöitynä ollut ovi aukesi päästäen sisään kivuliaan massan valoa.