Käytävä

Visokki juoksi neljällä jalallaan pitkin alas viettävää käytävää niin vauhdikkaasti, että ei enää ollut täysin varma, mihin suuntaan painovoima veti. Visorakin jalansijan ote seinistä ja katosta oli niin varma, että sen vauhti pysyi tasaisena, vaikka se olisikin juossut väärinpäin.

Jotain oli romahtanut joitakin minuutteja sitten Visokin takana ja hän oli hetken harkinnut tarkistavansa, olivatko muut kunnossa, mutta jostain syystä Visokki ei osannut olla huolissaan. Nyt hän keskittyi vain seuraamaan Avdea. Avde ei saisi päästä pakoon.

Visokki ei enää nähnyt Avdea, mutta tässä heikosti valaistussa kellarikäytävässä se ei ollut ihme. Musta olento syöksyi kaiken aikaa eteenpäin ja Visokki tunsi sen kieroutuneen mielen vaikutuksen jostain kymmenien metrien päästä.

Klaanin päägeneraattorin humina alkoi jo kuulua ja Visokki ja Avde olivatkin jo selvästi lähellä Klaanin tukikohdan ydintä. Ytimessä sijaitseva voimakas reaktori oli hyvin suojattu, mutta kykenisikö Avde tuhoamaan sen? Ja mitä tapahtuisi, jos hän onnistuisi?

Sitä miettiessään Visokki muisti päivän, jolloin joku teknikko oli avannut reaktorin suojakuorta vain hieman vahingossa ja saanut valtavat palovammat. Kukaan ei ollut edes tohtinut ajatella, mitä tapahtuisi, jos koko suojaus avattaisiin.

Visokki kuuli vaimeaa naurua jostain edestään. Hän päätti kiristää vauhtia.