Bio Klaanin Linnake, itäinen sataman majakkatorni

Kaaos ehti ulottua Linnakeen satamiin. Yleinen öinen merenaaltojen ääni pettyi huutojen ja plasma-aseiden kaikuun. Satama oli melkein kokonaan Feterrojen vallassa. Kaupungin itäisemmälläpuolella, rantakalliolla seisoi suuri majakka. Torni oli täysin pimeä, ei pienintäkään valoa ollut kivisen rakennuksen sisällä. Kaikkialla paitsi kellaritasolla.
Majakan kellarissa oli sytytetty pieni vahakynttilä, mikä valaisi heikosti mutta tarpeeksi hyvin huoneen puisia seiniä.
Huoneen pöydän ääressä istui punavalkoinen, Toaa korkeampi hahmo pitkä, harmaa otsanauha päässä. Hahmo väänteli ja näppäili kärsimättömästi oikealla kädellä pöydässä olevaa lähetin-vastaanotinta yrittäen saada signaalia ja pidelleen kuuloketta toisessa korvassa vasemalla.
Kuulokkeesta ei kuullut muuta kuin staattia.

"Okei Same, sain oven tukittua. Kukaan ei pääsisi sen läpi", harmaa, painavasti haarniskoitu Skakdi käveli paikalle ja ilmoitti pöydän äärellä olevalle punavalkoiselle henkilölle.
"Hyvä, Bladis" Same vastasi hieman kärsimättömästi Skakdille ja keskitti huomionsa takaisin lähettimeensä.
"Karzahnin otukset ovat tosiaan saamassa niskamme päältä", Bladis sanoi happamasti, mutta Same ei piitannut lainkaan.
Mustakeltainen, Akaku naamiota käyttävä Toa käveli sitten paikalle. "Sain tutkittua koko paikan, en löytänyt muita reittiä ulos ja ruokavarastomme riittää noin neljäksi päiväksi", mustakeltainen Toa sanoi. "Mhm hm", Same nyökkäsi hieman vastaukseksi.
"Emmekö tosiaan voi tehdä mitään?", mustankeltaine Toa alkoi kysymään hieman katkerasti, "istummeko me vain tässä sillä välin kun Linnake syttyy liekkeihin?"
"Taguna", Same alkoi viimein vastata, "vaikka tehtävämme on suojella Matoralaisia, emme silti voi vain juosta ulos kirveet käsissämme ja kiljua sotahuutoja. Sinä ja minä emme tällä hetkellä kykene päihittämään heitä, joten yritys vain riskeeraisi sekä meidän, että Klaanin turvallisuutta. Ainoa mitä teemme nyt on selviytyä edes tämän illan yli ja löytää apuvoimia".
Taguna hiljentyi eikä sanonut enään mitään. Same alkoi vääntämään lähetintään yhä ja yhä levottomasti ja näppäili erillaisia kytkimiä jokaisella mahdollisella sarjalla. Kuulokkeista ei silti kuulunut mitään muuta kuin staattia.
"Hemmetin muovijäte! Kelvoton yhteiskuntaroska!", Same alkoi kirota ja löi nyrkillään laatikon muotoista kommunikaattoria, jättäen pienen lommon. Silloin kuulokeesta kuuluvalta lumimyrsyltä alkoi ilmestyä ääniä.
"Hal...o, tää..ä puh... Toa Chakra... K...eeko kukaa...?", ääni kuului staatin keskeltä.
"...Kuka on Toa Chakra?", mustankeltainen Toa alkoi kysymään uteliaasti.
"Hiljaa, Taguna", Same käski kiivaasti ja nappasi heti kuulokkeen takaisin korviin; "Toa Chakra? Kuuletko? Täällä puhuu moderaattori Same, me olemme itäisen sataman majakassa. Ilmoita heti Admineille..."
Ennen kuin Same ehti lopettaa lauseensa, lähetin-vastaanottimesta alkoi taas kuulua; "...lloo, tä...lä Toa Chakra, voi...o t...staa mit... ...anoit... Min...", räjähdys alkoi kuulua staatin läpi, "Kar...hni! Ne löy...ät ...ut! Aika rajuu...". Plasma-aseen laukaisun ääni kuului ja tuskan huuto alkoi kaikua kuulokkeen läpi. Signaali katkesi ja vastaanotin peittyi samaan staattiin.
Same päästi hitaasti kuulokkeen käsistään ja painoi kylmän kätensä omaan kasvoonsa ja huokaisi hyvin raskaasti.
Kiristävä ilmapiiri täytti himmeän kellariin, eikä kukaan hetkeenkään sanonut mitään.
"Ensin Sanoga katosi, sitten Mahrox kuolee, Kissabio räjäytetään kappaleiksi ja nyt tämä", Bladis aloitti aggressiivisella mutta matalalla äänellä.
"... Kissabio?", Taguna toisti hyvin hämmeentyneesti, mutta tiesi jättää asian tällä kertaa kysymättä. "Bladis, mitä luulet näiden hyökkääjien olevan?", Taguna alkoi kysyä vieressä olevalta Skakdilta.
"Sotahulluja Pirakan penikoita ne ovat", Bladis sanoi hyvin kiivaasti.
"... Mutta varsin fiksuja Pirakan penikoita", Same lisäsi päätään kääntämättä hyvin pessimistisellä äänen sävyllä, "Ne tietävät miten taistella ja luoda kipua. Taistelukentällä kivun aiheuttaminen vaikuttaa paljon enemmän kuin kuvittelette".

juuri silloin, kellarin klaanilaiset alkoivat kuulla ääntä yläpuolelta. Metallin kalina kuului, jonka jälkeen matala humina alkoi kuulua; Feterrat ovat majakan sisällä.
Klaanilaiset ottivat aseensa esille ja sammuttivat kynttilän. Huminan ääni saapui yhä ja yhä lähemmäksi. Klaanilaiset yrittivät parhaansa pysyäkseen täysin hiljaa.