Sellit

Oli aamu. Guardian käveli Klaanin selliosaston läpi yksin. Sellien sängyillä makaavat vangit havahtuivat hieman ymmärtäessään, kenet näkivät. Pian vangit alkoivat huutamaan. Toiset pyysivät kohteliaasti mutta erittäin läpinäkyvästi lupaa päästä ulos ja lupailivat parantavansa tapansa. Jotkut vangeista eivät edes yrittäneet päästä ulos vaan halusivat vain huutaa. Guardian teki parhaansa siivilöidäkseen pois vankien alistuvat pyynnöt ja veriset loukkaukset.

Ainoastaan kolmesta sellistä ei kuulunut mitään. Yksi niistä oli tyhjä, toisen asukkia ei suositeltu edes katsomaan silmiin ja kolmannessa istui henkilö, jota Guardian oli tullut tapaamaan.

"Hiljaa selleissä!" samalla käytävällä Guardiania vastaan kävelevä vartija huusi ärtyneenä. Kaikesta päätellen tämä Toa ei erityisesti nauttinut aamuvuorostaan. Ainoa asia, joka piristi vartijaa oli se, että Domek oli suostunut ottamaan seuraavan vuoron.

Santor-nimellä kulkeva vartija vaikutti suorastaan säikähtävän Guardiania ja veti selkänsä välittömästi suoraksi. Toa hymyili leveästi ja veti toisen kätensä sotilastervehdykseen.
"Hyvää iltaa, herra Guardian!"

"Heipä hei", Guardian vastasi rennosti. "Sinähän olit Toa San..."
Santor keskeytti Guardianin välittömästi, mutta vaikutti sen jälkeen pyytävän sanattomasti anteeksi töykeyttään: "Super Toa Santor, palveluksessanne!"

Guardian nyökkäsi. Hän ei pitänyt tällaisista asenteista, sillä ne muistuttivat häntä sisällissodasta.
Ainakaan Guardiania ei kutsuttu erityisen usein everstiksi.

"Anteeksi suuresti, herra Guardian!" Santor sanoi alistuen. "184 pääsi yöllä pakoon."

"Eiköhän hän tule parissa päivässä takaisin häntä koipien välissä", Guardian sanoi kohauttaen olkapäitään. "Kunhan ei olisi ehtinyt...niin."

Guardian piti hetken tauon.
"En ole kyllä täällä puhumassa pikkurikollisista."

Santorin silmät laajenivat.
"Ai. Tietty. Hän on viimeisessä sellissä."

Guardian käveli käytävän läpi. Hän ohitti kaksi sellien vakioasukkia, mutta päätti jättää heidät huomioimatta. Yksisiipinen Toan kokoinen olento ja pirullisesti hymyilevä ja tiukasti sidottu hahmo katsoivat Guardiania pitkään.

Guardian kääntyi katsomaan viimeistä selliä. Sellissä istui jalat ristissä sinivalkomusta nais-Toa, joka yritti aiheuttaa sähkönpurkauksia oikealla kädellään, mutta sellin voimakkaiden elementtirajoittimien takia hän sai vain aikaiseksi pientä staattista sähinää.
Toa kääntyi katsomaan Guardiania.

"Hei, Guardian", Sheelika sanoi lämpimästi hymy kasvoillaan, mutta lämmön alta pilkisti jäinen viha. "Pitkästä aikaa."

Guardian ei hymyillyt. "Niinpä. Sinua ei ole näkynyt sen jälkeen, kun karkoitimme sinut."

"Niinpä, mutta nyt olen palannut."

Guardian siirsi päänsä kalterien väliin. "Mitä osaa lauseesta 'sinut on karkoitettu' et tajunnut, Sheelika?"
Sheelika ei vastannut kysymykseen. Hänen hymynsä hyytyi.
"Tiedätkö, mitä kosto tarkoittaa?"
Guardian nyökkäsi ja katsoi poispäin Sheelikasta.
"Liittolaisesi tappoivat 20", Guardian sanoi ilme täynnä vihaa. "Hyvä homma. Tyydyttikö tämä verenhimosi?"

Sheelika oli ilmeetön. "En voi vastata Arsteinin teoista. Pahoittelen, jos joku sinulle tärkeä potkaisi tyhjää, en koskenut yhteenkään heistä." Sheelikan kasvoille hiipi jälleen pieni hymy.
"Tämä ei ole kostoni, Guardian, mutta kyllä minä sen vielä saan", Sheelika sanoi. Guardianin ilme oli vihainen, vaikka hän yritti turhaan piilotella sitä.

"20 kuollutta, kamalaa", Sheelika sanoi. "Sheelika on murhaaja, Sheelika on piraka. Viekää minut vain jonnekin asevarastojen taakse ja ampukaa. Kukaan ei surisi."

Guardian nielaisi. "Me emme menettele täällä niin ja sinä tiedät sen."

Sheelika kääntyi poispäin ja katsoi sellinsä seiniä.
"Mutta kuitenkin luovutitte minut Makutoille. On se kumma."

Guardian jätti vastaamatta ja yritti siirtyä toiseen aiheeseen. Hän koputti yhtä sellin kaltereista saadakseen Sheelikan huomion.
"Ole välillä hyödyllinen, niin voimme harkita tuomiotasi uudelleen", Guardian sanoi. "Kuka tai mikä on Avde, Sheelika. Mitä ovat Feterrat. Kuka on Z.M.A?"

"Avde?" Sheelika sanoi yllättyneenä. "Kertoisin, jos oikeasti tuntisin hänet. Hän on todella hurmaava tuttavuus. En luota häneen tippaakaan. Feterrat? Ne ovat jotain kaunista. Arstein?"
Sheelika kääntyi jälleen kohti Guardiania.
"Hän on joko elämäni valo tai suurin hirviö, jonka tunnen", Sheelika sanoi huomattavasti pirteämmin. "En ole vielä päättänyt, kumpi."

Guardian nyökkäsi. Hän tiesi, että tässä oli kaikki, mitä Sheelika kertoisi tänään.
Klaanin admin poistui selliosastolta sanomatta sanaakaan.