Klaanin piha

Musta Skakdi ja sekasikiö-Makuta romahtivat kasaksi maahan. Guartsu nousi pian ylös ja pakeni ulos portista. Manu jäi hölmistyneenä maahan istumaan. Häneen oli tarttunut luvattoman paljon tuhkaa.
Kuka hemmetti kehtasi sotkea minut tuhkalla?

Guardian seurasi muuria satamaan päin. Hän ei edelleenkään halunnut herättää huomiota; ja hän oli saanut sitä jo aivan liikaa. Kallioinen ranta ei antanut paljon suojaa, mutta ketään ei näkynyt. Guardian puhdisti itseään tuhkasta.
”Pyssyni tosiaan tarvitsee parempaa huoltoa”, hän sanoi itselleen. Pian hän saapui satamaan. Se oli aivan tyhjä. Ketään ei näkynyt. Laivojakaan ei juuri ollut. Muutama hassu vene kellui laiturien vieressä ketjuilla kiinnitettyinä.

Siellä oli kuitenkin paatti, jollaisen Guardian halusikin: höyrykäyttöinen, soutuvenettä jonkin verran isompi vene. Vaikka se olikin noin soutuveneen kokoinen, siinä oli silti miehekäs höyrykone. Ohjaajan paikka oli pienen katoksen alla. Luultavasti vene oli Tongun kädenjälkeä. Guartsu hiippaili veneen luokse ja alkoi irrotella ketjua. Hän laittoi koneen päälle.

”Minne ajattelit lähteä aivan yksinäsi?” kysyi joku. Guardian hätkähti ja katsoi ympärilleen. Katoksen päällä istui Makuta Nui. Hän ei näyttänyt juurikaan itseltään, mikä oli tosin odotettavissa sen perusteella, että hän oli ollut pieni hämähäkki vähän aikaa sitten. Hän näytti koostuvan monista erilaisista pikku osista. Kraahkan oli tämän ruumiin kasvoilla yhtenä tuntomerkkinä. Guardian toki tunnisti myös hänen äänensä. Makutan yllä oli musta hupullinen viitta.

Guardian hymyili pettyneesti.
”Makuta Nui. Tai Manu, siitähän nimestä sinä pidät.” Makuta kohautti olkiaan.
”Kiva uusi haarniska. Onko se Nazorakia?” Guartsu jatkoi osoittaen hieman mustalla sormellaan Manun haarniskaa.
”Suurimmaksi osaksi”, Makuta sanoi ja hyppäsi alas veneen katolta.
”Söpöä”, Guardian sanoi tutkien Manun jokseenkin groteskia haarniskaa silmänsä skanneritoiminnolla, ”mutta ei varmaan erityisen kestävää. Kävisikö, että juoksisit jo Klaaniin kirjoittamaan viestiä Nynraheille?”
Makuta naurahti kummallisesti.
”Tiedän, että yrität päästä minusta eroon ja lähteä yksin kaikessa hiljaisuudessa. Mutta tiedätkös, minä olen lähettänyt viestin. Tein sen jo neljä päivää sitten. Eikä vastausta kuulu.”
Guardianin katse vakavoitui hieman. ”Kummallista. Nynrahit ovat paljon tuota tehokkaampia. Ei niillä yleensä kestä näin kauaa.” Guardian astui veneeseen. ”Onkohan niille käynyt jotain...”
”Niin epäilen”, Manu sanoi. ”Älähän karkaa”, hän jatkoi nähtyään Guartsun pakoyrityksen. ”Minne sinä olet matkalla?”
Guardian katsoi häntä vaivaantuneena. ”Zakazille.”
”Miksi?”
”Ajattelin jututtaa erästä tuttuani. Ja korjauttaa aseeni.”
”Kuinka kummallista. Minä haluaisin kyydin Nynrahille.”
”Ja kerrot tämän minulle, koska…?”
”Haluan kyydin”, Makuta toisti.
Guardian katsoi häntä epäuskoisena. ”Sehän on toisella puolella universumia.”
”Niin on”, Makuta vastasi, ”mutta tuskin sinäkään haluat matkustaa yksin.”
”En yleensä, mutta en ottaisi ketään klaanilaista mukaan Zakazille. Lupasin sen itselleni.”
”Minusta tuntuu, että on aika rikkoa lupauksesi.”
Guardian oli hämmästynyt Makutan röyhkeydestä. ”Haluatko bännit?” hän kysyi närkästyneenä.
”Et sinä minua bänni.”
”Enkö?”
”Et.”
”…”
”Aivan.” Manu istahti veneen perään. Sitten hän heitti Guartsulle samanlaisen viitan kuin hänellä itsellään oli yllään.
”Tarvinnet sitä Zakazilla. Tai ainakin siitä on hyötyä.”
”Kiitän”, Guardian vastasi.
”Kun minä nyt tulen seuraksesi Zakazille, voisit sinä puolestasi tulla kanssani Nynrahille.”
”Miksi ihmeessä kuvittelet niin? Sinähän se haluat tulla minun mukaani.”
”Eikö sinua kiinnosta, mitä Nynrahille on mahtanut tapahtua?” Manu kysyi ilmeettömänä. ”Minusta tuntuu, että se liittyy kiinteästi meidän tilanteeseemme Klaanissa.”
”Voit olla oikeassa”, Guartsu myönsi. ”Hyvä on.”
”Lähtekäämme siis”, Manu sanoi pirteästi ja potkaisi heidät irti laiturista. Guartsu tarttui ohaimiin ja he lähtivät kohti Zakazia höyrykäyttöisellä venheellään.

[spoil]Guartsu kirjoitti pari repliikkiä.[/spoil]