Mitä? Missä olen?
Alitajunnassani?
Kuollut?
Hrr. Tuntuu kylmältä.
Nyt muistan. Taistelin sitä Skakdia vastaan.
Mutta miksi kaikki täällä on valkoista?
...
En voi olla kuollut.
En vain voi.
Ei sankarit kuole, eihän?
...


[spoil]Kapura lähti ulos Ropesta joten otan hänen hahmonsa komentooni lopun Xian tehtävän ajaksi...[/spoil]

Xia

Kapura oli suistanut juuri viimeisen metsästäjän maahan tuli-aallolla. Hän katselee nopeasti ympärilleen ja havaitsee muutaman kymmenen bion päässä Matoron ja Metorakin - tosin maassa. Ta syöksyy paikalle nopeasti.

Kapura katsoo Matoron sydänkiveä. Siinä palaa edelleen heikko sininen valo. Hän poimii jään Toan naamion ja rikkinäisen teleskooppisilmälisäosan vähän matkan päästä maasta. Hän oli aina luullut teleskooppisilmien olevan kiinteä osa naamiota.

Harmaa eliittivahki kävelee Kapuran luo. Se on menettänyt toisen kätensä äsköisessä taistelussa, mutta toimii muuten hyvin.

"Viedään hänet Gukkojen luo.", Kapura ilmoittaa ja poimii valkoisen sirun maasta.

Nazorakien pesä

"Älä huoli. Metorakk hankkii ne sirut! Hän on paras näissä hommmissa.", keltamusta skakdikomentaja puhelee torakkakomentajalle.
"Gaggulabio, en niin luottaisi sinun miehiisi. Mukaan olisi pitänyt lähettää joku eliittitorakoistani.", 001 vastaa.
"Epäiletkö Metorakkia? Hän tuo sirut eniten maksavalle. Se on skakdin luonto.", skakdi sanoo.
"... Sitä minä juuri mietinkin. Entä jos ne saastaiset metsästäjät tarjoavat enemmän?", torakka mainitsee.
Gaggulabio pysähtyy.
Hän ei sano sitä ääneen, mutta tietää itsekkin Metorakkin antavan sirut eniten maksavalle.
TSO haluaa sirun, maksoi mitä maksoi.

Keltamusta olento lähtee huoneesta pitkät piikit heiluen. Hän näppäilee radioon Metorakkin Haarniskan koodin ja alkaa odottaa.
Piippauksia.
Lisää.
Gaggulabio paiskaa kuulokkeen raivoissaan maahan. Se särkyy helisten.