Matoro raotti silmiään hitaasti. Pimeää. Hän tunsi pistävää kipua päässään ja katseli ympärilleen. Hän oli jonkinlaisessa luolassa.
Jostain kuului muminaa. Jään toa tempaisi itsensä pystyyn ja iski päänsä kiviseen kattoon. "Auh... Tässä on matalaa...", hän jupisi itsekseen ja lähti kävelemään ääniä kohti.
Hän näki kymmeniä violetteja olentoja nuotion ympärillä. Suurin niistä piti valkoista metallisirua käsissään ja mutisi jotakin.
"Yeáàba duarêe Nimdá"
"Nimdáá!" "Nimdáá!"
Matoro kumartuu suurten kivien taa katselemaan tätä näytöstä. Oudot oliot näyttävät palvovan sirua.
Jään toa tutkii ympäristöä yökiikarillaan. Luolan reunassa on köysitikkaat, luultavasti maan pinnalle. Luola on valaistu useilla soihduilla ja suurella nuotiolla. Seinissä on useita erilaisia aseita ja seinässä roikkuu jokin hahmo.
Matoro miettii parasta toimintavaihtoehtoa. Hän avaa radionsa ja alkaa kuiskia. "Olen niiden luolassa. Ne näyttävät palvovan sirua" "Ahaa... Me kaksi hajaannuimme saarelle tutkimaan. Minä löysin sen pullon osien luota sen Killjoyn sinne asettaman jäljittimen ja sen avainkortin siitä kiinni. Vain Nimda puuttuu", Sarajin ääni vastasi Matorolle.
Silloin violettien olentojen äänet lakkasivat. Oli hetki hiljaisuutta, kunnes yksi huusi "KíLAAÂ". Olennot nappasivat aseet ja lähtivät juoksemaan ympäri luolaa. Matoro painautuu kivien taa entistä tiukemmin, sulkien radion. Hän asettaa toisen kätensä miekalleen.
Olentojen outo mutina kuuluu suurhekossa luolassa. Matoro kurkistaa nopeasti nuotiolle, suurella olennolla on edelleen siru.
Jään Toan päässä alkoi kehkeytyä suunnitelma.
Eräs violetti olento käveli kohti kiviä, joiden takana Matoron oli piilossa. Sillä oli kädessä verinen tikari, ja violetit muodottomat kasvot katsoivat vertahyytävästi eteenpäin.
Silloin ilmassa kuului viuhahdus ja alkoinen jalka iskeytyi kovaa olennon päähän, kaataen sen. Matoro syöksyi kattoon harppuunan varassa, huitaisten itsensä jalat edellä suurinta violettia olentoa päin. Tämä sai potkun rintaansa ja kaatui, jolloin Matoro syöksyi maahan, kierähti sivuun erään olennon hyökkäykseltä ja nappasi valkoisen sirun maasta. Jään Toa syöksyi sivulle sivaltaen miekallaan yhden olennon asekäden katki.
Violetit olennot huusivat kovaa Nimdaa ja syöksyvät Matoroa kohti. Jään Toa vilkaisi taakseen, hänen ja köysitikkaiden välissä oli vielä monta vihollista. Toan nopea elementti-isku kaatoi violetteja hirviöitä samalla kuin tumma toa syöksyi pakoon muita. Hän nappasi köysitikkaista kiinni ja lähti kiipeämään. Toa ehti hypätä juuri ajoissa maan pinnalle; jos hän olisi viivytellyt, kolme heittokeihästä olisivat lävistäneet hänet. Toa lähti kovaa juoksuun metsään.