Lehu-metsä.

Blezer oli ollut harvinaisen epäonnekas. Hän oli pyörinyt ympyrää lehu-metsässä jo useita päiviä ilman, että kukaan olisi törmännyt häneen.

Muakan poikanen ei enään vastustellut toaa vaan seurasi tätä kiltisti.
Aina silloin tällöin se juoksi kauemmas isännästään jolloin Blezer joutui etsimään tätä. Pienoinen piti sitä jonkin sortin leikkinä mutta toaa taas alkoi kyllästyttämään moinen. '' Jos sinä aijot juoksennella ympäriinsä metsää vositko edes hieman hidastaa tahtia? '' Blezer sanoo pikku muakalle joka vain kallistaa päätään ja katsoo uutta isäntäänsä.

Blezer jatkoi matkaansa. Hän käveli ja käveli. Kunnes... Hänen edessään oli polku. Selvä pikkuruinen polku. Blezer oli sanoinkuvaamattoman iloinen nähdessään tuon hiekkaisen pienen reitin joka johtaisi hänet sivistykseen.

Toa kutsui uutta lemmikkiään kisuttelemalla. Hän oli huomannut että pienoinen pitää siitä ja etsii äänen luo. Pian muaka tulikin hänen Blezerin luo. '' Tule... Mennään. '' Hän toteaa ja alkaa kävellä polkua. Pentu seurasi isäntäänsä aina silloin tällöin poiketen polulta.