Killjoyn romukasan edusta

Killjoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.

Metsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.

...löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.

...kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.

...katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?

...menetämme hänet!

...virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!

...tila vakaant-


Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin

"Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?"

Saraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.

"Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää."

Pienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta.

"Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin." Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään.

"Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi..." Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.


Killjoyn huone, Klaani

Killjoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.

Killjoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.


Samainen huone, vuosia sitten

"Sinä et ole tosissasi."

Killjoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.

"Etkö pidä siitä?"

Killjoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.

"Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet."

Visokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.

"Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn."

Visokki oli hiljaa hetken: "Osaatko taittaa lehteä?"

Killjoy loi merkitevän katseen Visokkiin, "Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?"

"Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa."

Killjoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. "Saako Klaanista rakennuslupia?"


Rakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.

Miksi minä epäonnistun aina...


Killjoyn mökin alla oleva luola

Silmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.