Yön Timo II
"Kohti kotia!", Matoro huusi piraateille iloisesti.
"Klaaniin vai?", perämies Jardit kysyi.
"Kyllä. Klaani on kotimme", Matoro vastaa.
Jardit nyökkäsi ja komensi piraatteja lähtemään Klaaniin. Matoro oli iloinen, että he olivat lähdössä takaisin. Hän ei ollut odottanut tälläistä matkaa. Luuli vaan, että tulisi Destralille, löytäisi tiedot Makuta Itrozista ja hänen laboratoriosaarestaan, matkustaisi sinne ja takaisin. Se osoittautuikin paljon pahemmaksi. Äksäkin lojui kajuutan sängyssä ja mietti matkaa. Hän tahtoi auttaa Klaania, mutta matka osoittautuikin paljon pahemmaksi, kuin mitä hän luuli. Mutta ainakin hän oli iloinen, että hän sai autettua Klaania vähäsen. Se oli hänen mielestään tärkeintä.
Bio-Klaani
"Se tekisi 15 mutteria", kauppias vastasi. Irvan löysi vyöstään vain 6.
"Voisitteko tehdä poikkeuksen ja myydä minulle lihan kuudella mutterilla?", Irvan kysyi kauppiaalta.
"Sori, mutta Klaani on muutenkin kokemassa konkurssin", kauppias vastasi. Irvan lähti Seranin kanssa poispäin. Irvan ei ollut syönyt jo pariin päivään. Ja hän ei enää jaksanut olla syömättä.
"Mitä me nyt syötäisiin?", Seran kysyi kaveriltaan.
"Ainakaan emme voi ostaa mitään kaupoista. On vain kaksi vaihtoehtoa. Yksi: Joko hankkia ruokaa luonnosta. Kaksi: Varastaan ruokaa kaupoista"
"Ei nyt tekisi mieli ryöstää näitä ihmisiä", Seran vastaa Irvanille.
"Eikä tekisi mennä metsiin, saalistamaan villieläimiä", Irvan sanoo.
"Voitaisiinhan myös kalastaa kaloja", Seran ehdotti.
"Hyvä idea", Irvan sanoi, "Yksi ongelma: Osaammeko kalastaa?"
"En ole vielä ikinä kertaakaan kokeillut, mutta se ei näytä kovin vaikealta"
"Minä en aio edes kokeilla. Jos haluat kalastaa, kalasta itse"
"Okei", Seran vastaa, "Otan veneemme ja ongemme ja koetan saada vähän saalista"
Parin tunnin päästä, Seran meni pieneen veneeseen, jonka hän, Irvanin kanssa oli ostanut, kun olivat tulleet Klaaniin. Kun hän oli soutanut parinkymmenen kilometrin päähän, hän pysähtyi ja pani onkensa veteen. Parin minuutin kuluttua hän sai erotettua meren hiljaisuudesta jonkin huutoa. Hän alkoi keskittymään äänen suuntaan. Hän näki jonkin polskivan vedessä. Hän huusi apua. Seran alkoi nopeasti soutaa kohti hukkuvaa olentoa.
"Apua!", hän huusi. Hänen äänensä kuulosti vanhalta.
"Koettakaa kestää!", Seran huusi.
Kun hän oli tarpeeksi lähellä, hän otti airons ja pani sen veteen.
"Tarttukaa airoon!", Seran huusi.
Airosta tarttui ruskea-musta Turaga. Fe-Matoran auttoi vanhaa Turagaa veneeseen.
"Kiitoksia, nuori Matoran", Turaga sanoi hengästyneenä, "Ilman sinua olisin hukkunut ja kuollut"
"Ei se mitään", Seran vastasi.
"Nimeni on Seran", Seran esitteli itsensä ja kätteli vanhaa Turagaa.
"Turaga Thowron", ruskea Turaga vastaa, "Kunpa olisi mitenkään, miten voisin korvata tekosi"
"Ei tarvitse korvata", Seran vaati.
"Kyllä tarvitsee", Turaga Thowron vastaa ja alkoi penkoa vyöstään jotain, "Minulla taitaa olla mukana jokin, joka saattaa kiinnostaa nykyajan nuorisoa"
Hän löysi kiven ja ojensi sen.
"Ai. Kivi", Seran sanoi, "Kiitos"'
"Ei se mikä tahansa kivi ole", Turaga sanoo, "Se on Toa-kivi"
"Mitä!?", Seran tokaisi, "Toa-voimia antava Toa-kivi?!"
"Tietenkin", Turaga vastaa, "En kai minä nyt antaisi pelastajalleni tavallisen kiven ja väittäisi sitä Toa-Kiveksi. En ikinä!"
Fe-matoran katsoi vähän kiveä ja sanoi:
"En voi ottaa tätä"
"Mikset?"
"Tässähän on jonkun entisen Toan voimat!"
"Tiedän, että se saattaa pelottaa jotakin, mutta ota se nyt vaan. Siitä tulee hyötyä joko ennemmin tai myöhemmin"
Seran tarkasti kiveä tarkemmin ja näki joitakin kaiverruksia. Vaikka häntä vähän epäröitti ottaa Turagalta Toa-Kiveä hän silti pani kiven laukkuunnsa varmuuden vuoksi. Sitten hän kysyi Turaga Thowronilta, mitä hän teki meressä, vaikkei ollut kovin hyvä uimari. Turaga vastasi, että oli lähdössä toisen Toan kanssa toiseen paikkaan veneellä, kunnes iso kalmari tuhosi hänen veneensä.
"Missäs se sinun Toakaverisi on?", Seran kysyi Turagalta.
"En tiedä sitä. Viimeksi kun näin hänet, kalmari veti minut pinnan alle"
Seran nyökkäsi ja alkoi soutamaan veneensä Klaaniin, vaikkei saanut yhtään saalista. Hän halusi viedä Turaga Thowronin kuivalle maalle. Hän myös koko matkan aikana ihmetteli, mitä tekisi Toa-kivelle.