Nimda-saari, matorankylä

Matorankylä oli kuolemanhiljainen. Puiset rakennukset huojuivat lämpimässä tuulessa. Suurimman majan ovi oli irti.

Matoro käveli hitaasti toiset Klaanilaiset perässään. Kylä näytti autiolta.

"Minulla on huono tunne tästä", Matoro sanoi ohimennen. Hiekkaisella päätiellä näkyi raskaita väkijoukon jälkiä.

"Täällä on ollut suuri väkijoukko", Jardirt ilmoitti tutkien maata.
"Entinen miehistöni ehkä?" Notfun ehdotti.

"Hei, tämä ovi on lyöty irti", Matoro hihkaisi nostettuaan suurimman mökin puuovea. Siinä oli reikä, joka näytti nyrkin tekemältä.
Toalle tuli ensimmäisenä mieleen se laivan kaapannut metallikäsi.

"Outoa. Missään talossa ei ole väkeä", Äks ihmetteli ääneen tutkittuaan pari mökkiä.
"Tämä suurin mökki näyttää olevan jonkinlainen kylän keskus", Jään Toa puhui taloon tulleelle piraattikaksikolle. Hän penkoi hyllyjä yrittäen löytää mitä tahansa.
Notfun katseli ympärilleen tylsistyneenä.
"Entä jos me vain seurataan noita jalanjälkiä?"

"..."
"..."
"Miksi me emme tajunneet tuota aikaisemmin" Jardirt ihmetteli.
"Niin! Minun porukkani ei varmasti osaa liikkua huomaamattomasti! Metsää pitkin menee vana roskaa, tallottuja oksia ja tyhjiä pulloja", Notfun hehkutti.
"Katsotaan nyt ensin löytyykö täältä jotakin", Matoro huomautti ensin ja avasi yhden puisen lipaston.
Sieltä paljastui erittäin vanhan näköinen kirja.

"Ath", hän luki ääneen otsikon. "Tämä on niiden-"
"Hippien", Notfun sanoi väliin.
"... matoranien uskonnollinen kirja"
"Mitä siinä on?" Xxonn kysyi.
Toa avasi kirjan.
Kirjoitus oli jotakin outoa kieltä.
"Lue itse", Matoro sanoi ja heitti kirjan Äksälle.
"Eihän tästä saa mitään selvää!"
"Ei niin", Matoro vastasi ja heitti kirjan hyllyyn. "Eli mennään näppituntumalla jälkien perässä"

Nimda-saari, pyhättö

"Ne ryövärit tuhoavat temppelimme ja ryötstävät aarteemme!" matoran kailotti kaadunneen alttarin päällä. Parikymmentä aseistautunutta uskovaista seisoivat rinkinä hänen ympärillään, valkoisen Nimdan Pyhätön seiniä vasten.
"Me emme salli sitä! Me saamme Athilta voimaa tuhota ne!" ilmeisesti ylipappi vaahtosi.

Joukko nosti aseitaan ja hurrasi. Sitten he alkoivat mennä yksi kerrallaan portaikkoa alas soihtujen ja keihäiden kanssa.