Musiikkia, herrat.

Tuntematon aika, tuntematon paikka

Musta tyhjyys.

Matoran, joka oli mustanruskea, punaisella maskilla, käveli pimeydessä. Missään ei ollut mitään, eikä mitään muutakaan. Tämä oli erilaista kuin viimeksi, kuin Notfun oli ollut kuolleena jonkin aikaa.

Sitten kaikki muuttui valkoiseksi, suuren sinisen välähdyksen seurauksena. Notfunin edessä seisoi noin Notfunin kokoinen hahmo, jolla oli siniset kasvot, ja valkoinen kypärä.

"Hyvää iltapäivää", hahmo tervehti.

"Huomenta. Kuka sinä olet, ja onko sinulla rommia?"

"Minulla ei ole tällä hetkellä kaipaamaasi nestettä."

"Miksei rommia."

"Koska en ole materiaa, idootti. Tämä on takauma."

"Miksei näissä voi olla rommia?"

"Notun. Sinun ruumiisi on tällä hetkellä kuollut. Ennen kuin palaat ruumiiseesi, minun pitää kertoa sinulle jotakin."

"Liittyykö tämä jokin rommiin tai hippeihin? Ei kai se liity hippeihin? Ei. Älä kerro minulle hipeistä."

"Tämä liittyy erääseen olentoon, joka jahtaa jotakin, jonka omistit kerran. Minun pitää kertoa sinulle jotakin."

"Kerro. Se tyyppi on pelottava, jopa silloin, kun olen kännissä."

"Jos hän saavuttaa jahtaamansa, on koko tuntemamme maail-"


Notfun heräsi keskeltä kivistä käytävää. Hänen mekaaninen kätensä oli hajonnut, ja häneen sattui.