Klaani
Sairasosasto
Musiikki
Tawan korviin kantautui jostakin kaukaa linnun liverrystä. Siinä oli jotakin omituista, mutta toalla oli vaikeuksia tarttua ajatuksiinsa jyskyttävän päänsäryn läpi. Hän tunsi jonkin koskettavan jalkaansa.
”Nöpörgh… Anna minulle vielä hetki!” Tawa ärähti tuskastuneesti, koettaen samalla kaivautua syvemmälle tyynyynsä. Paino jalalta katosi välittömästi, mikä sai toan avaamaan silmänsä. Nöpöllä ei ollut tapana luovuttaa, kun kyseessä on aamupala.
Yllätyksekseen Tawa sai huomata, ettei maannutkaan työhuoneensa nurkkaan raahaamallaan patjalla. Myöhäissyksyn viimeisien himmeiden auringonsäteiden ja oven alta paistavasta kelmeästä valosta huolimatta hän kykeni tunnistamaan paikan, jossa oli saanut vierailla viimeaikoina useita kertoja. Toinen huoneen ainoan kellon viisareista päästi väsyneen naksahduksen yksi toisensa jälkeen Tawan katsoessa hämmentyneenä ympärilleen.
Toa kelasi nopeasti mielessään, mitä hänelle tarkalleen ottaen oli oikein tapahtunut ennen sairasosastoa. Toimistoaan lukuun ottamatta hän ei pystynyt muistamaan paljoakaan. Joku oli saapunut hänen luokseen (-Kenties Guardian. Tawa arvuutteli päänsä sisällä.) mutta ei kyennyt juuri sillä hetkellä muistamaan.
Tasaisin väliajoin kuuluva mekaaninen lirkutus oli nyt selvempi, mikäli sängyn yläpuolella olevan laitteen rasittavaa piipitystä pystyi kutsumaan liverrykseksi. Yksi laitteen johdoista oli kiinnitetty adminin vasemman käden sormeen, jonka admin päätti hetken pohdinnan jälkeen ottaa irti, sammuttaen myös koneen.
Päänsäryn lisäksi Tawa tunsi polttelua selässään, mutta ne tuntuivat pieniltä murheilta verrattuna siihen, mitä hän näkin katsoessaan käsiään. Myös niihin oli ilmestynyt symmetrisiä halkeamia. Varoen Tawa ryhtyi siirtämään peittoa yltään, kohdatakseen vain yhtä ikävän näyn. Toan suusta karkasi voimaton inahdus. Hänen katseensa siirtyi yöpöydällä olevaan valokuvaan ja lopulta sen vieressä vihreänä hehkuvaan nappiin, jonka alla luki teksti ”kutsu hoitaja.”
Tawa painoi nappia. Ikkunan yllä oleva kello pysähtyi varoittamatta.
”Hyvää iltaa, rouva. Kuinkas täällä voidaan?” Huoneeseen saapunut eldaa kasvoillaan kantava matoran heitti pirteästi käytävän valon tulviessa huoneeseen.
Hoitajan puhetavasta johtuen Tawa arveli matoranin olevan vasta harjoittelija, mutta ei keskittynyt asiaan sen tarkemmin. Kellon äkillinen pysähtyminen oli vienyt toan kaiken huomion.
”Minä… Minä en taida olla ihan kunnossa… Minulla on hyvin heikko olo.” Tawa vastasi osaamatta kertoa sen tarkemmin, pitäen katseensa yhä kellossa.
Juuri nyt hän ei jaksanut ajatella hetkeä pidemmälle, saatikaan potkimaan yökyöpeleitä pihalle öisestä kahviosta.
”Kertokaa-…” Matoran vaikeni ja jäi tuijottamaan suu auki adminin vihdoinkin kääntyessä tätä päin, Tawan kehon halkeamat hohkasivat himmeän punaisena pimeydessä. Yllättäen vasemman silmän vihertävä värikalvo lähti valuvan alaspäin, sekoittuen päädystään yhteen yhden Tawan naamion monien säröjen punaisen hehkun kanssa.
”Onko kaikki hyvin? Onko minussa jotakin… Jotakin?” Tawa kysyi huolestuneesti, ymmärtämättä mistä oikein oli kysymys.
”J-jospa antaisimme ylilääkärin kertoa sen teille?” Matoran kysyi miltei kuiskaten. Tawa erotti tämän äänessä inhoa.
”Onko minulle tapahtunut jotakin? Kerro minulle. Kestän sen kyllä, olen jo iso tyttö.” Tawa sanoi tunnustellen samalla levottomasti naamiotaan.
”Näyttää siltä, kuin vasen silmäsi… Valuisi… Kuten neste… Ja… Minun täytyy ehdottomasti kutsua ylilääkäri paikalle, hän osaa sanoa enemmän. Kestättehän pienen hetken?” kuului hätäisä vastaus.
Tawa jähmettyi paikoilleen.
Yhtäkkiä auringon kellastuttama kellon viisarit lähtivät uudelleen liikkeelle, naksahdellen toan tihenevän pulssin tahtiin.
Hoitajamatoranin kasvot alkoivat vääristymään, muodottomaksi muuttuvan kanohi eldan välistä purskahti verinen silmä. Keltainen toa hyppäsi sängyn toiselle puolelle.
”Kauemmas!” Tawa huudahti hädissään.
Toa yritti ladata käsiensä ympärille aimo annoksen sähköä, mutta onnistui saamaan aikaan vain heikkoja purkauksia.
”Palaan ihan pian, olkaa aivan rauhassa.” Matoranin ääneen sekoittui nyt painostavaa surinaa, joka koveni hetkessä sietämättömäksi meluksi.
Muodottomat kasvaimet puskivat hoitajan ihon alta pinnalle.
”Minä varoitan sinua!” Tawa huudahti uudelleen surinan yli.
Hoitajamatoran päästi kimakan kiljaisun ja näytti Tawan silmissä muuttuvan tuhkapilveksi, jonka palaset levisivät miltei räjähdysmäisesti ympäri huonetta, leijuen raskaasti kohti lattiaa. Admin pinkaisi jalat lipsuen ovelle ja vilkaisi toiselle puolelle pikaisesti. Toan silmien eteen aukesi kauhea näky; jokainen osaston työntekijä oli muuttunut hänen silmissään samanlaiseksi hirviöksi ja huomatessaan adminin, ne lähtivät juoksemaan kohti huoneen ovea uskomattomalla vauhdilla.
Tawa riuhtaisi huoneen oven kiinni ja tarttui kaksin käsin kiinni sänkynsä päätyyn, Nytkähdys tiputti sängyn vierellä olevan yöpöydän päällä olleen valokuvan lattialle, jonka iskun voima halkaisu kuvaa suojaavan lasin. Vuoteen harmahtavat pyörät narahtivat ensin epäröiden eteenpäin, mutta liikahtivat pian liikkeelle, toan työntäessä pedin puisen oven eteen. Tawa pyörähti ympäri polvilleen tukeakseen sänkyä selällään.
Ovi pamahteli kymmenien iskujen alla antamatta kuitenkaan periksi. Nyrkkien jumputus katosi hiljalleen yhä kovenevan surinan alle, jonka vuoksi Tawa joutui nostamaan kätensä korviensa päälle. Vuode värähteli iskujen voimasta ikävästi hänen jo kipeää selkäänsä vasten. Kylmän hiki kihelmöi toan otsalla, kun tämä koetti kerätä ajatuksiaan.
Olisiko hänellä aikaa juosta ikkunalle, ennen kuin olennot saisivat hänet kiinni tai pahimmassa tapauksessa pystyisikö hän ostamaan itselleen tarpeeksi aikaa voimillaan heikosta kunnostaan huolimatta? Ja jos hän pääsisikin ikkunan luokse, minne hän pääsisi siitä?
Sama paikka, sama aika.
Joukko uteliaita (ja ehkä pelokkaitakin) matoraneja kerääntyi turvallisen etäisyyden päähän sairasosaston viimeisen huoneen eteen, josta oli vasta hetki sitten kuulunut huutoja ja outoa rymistelyä. Hoitajamatoran selitti nyyhkien koko tapahtumaketjun tohtori Kupelle, joka hyssytteli rauhoittelevasti kauttaaltaan vapisevaa matorania.
[spoiler=Höpötin]Tyypit... Oliko oikeasti fiksua heittää Tawa minulle?
Kiitokset Riemukalle ankarasta potkimisesta ja henkisestä väkivallasta, jotta meikäläinen saa edes jotakin kirjoitettua.[/spoiler]