”Täh? En mä ainakaan mitään sellaisesta ole kuullut. Oottakaas... ei... ei... e- no hei, odotas. Se voisi sisältyä tähän aika vanhaan artiklaan. Sen mukaan tää vois olla totta... Hei, kuulkaas. Tehdään näin. Päästäkää jätkä sisään ja mä katson asiaa vaikka ite, okei? Mul on nyt vähän kiire täällä, eikä tee mieli oikeen turista luurissa. Mulla ei ole vieläkään hajua siitä, miten ne hyönteispellet pääsi läpi lähetyksineen. Tilanne on vähän päällä.”
Paacon ääni katosi radiopuhelimen syvyyksiin ja radiopuhelin sen myötä vartiossa olleen Onu-Matoranin taskuun. Tämä Matoran vilkaisi vieressä seisovaa toveriaan ja sen jälkeen kohti hänen edessään seisovaa suoraselkäistä Vahkia. Soturi itsessään ei tosin ollut vartijoiden ongelma. Ongelma oli Vahkin perässä kulkevat kahleet, joihin oli sidottuna yhteensä kymmenen kyyryselkäistä ja katse maassa olevaa Skakdia. Lyödyn näköinen joukkio ei edes yrittänyt vastarintaan Vahkia vastaan, vaan nämä olivat kävelleet kiltisti Klaanin porteille, sanomatta sanaakaan.
”Okei, annas kun kertaan. Sinä nappasit nämä Skakdit omin käsin ja ilman apua tiedusteluretkesi aikana ja nyt sinä haluat viedä nämä Klaaniin, jotta voisit periä näistä palkkion?”
”Kyllä.”
Matoran vilkaisi taas toveriaan, huokaisi syvään ja viittoi sitten kädellään kohti Klaanin pihamaata. ”Hyvä on, mutta toimikin nopeasti. Paaco ottaa sinut vastaan modetornissa hetken kuluttua. Ja jos noiden pirulaisten kanssa koituu ongelmia, hälytä apua välittömästi. Okei?”
”Okei.”
”Alahan mennä sitten.”
Matoranit katsoivat, kuinka Saraji asteli porteista sisään, Skakdien laahatessa kiltisti hänen takanaan. Toinen Onu-Matoraneista lähti kiipeämään takaisin portin muurien päälle, naureskellen mennessään. ”Sodassa on puolensa. Ei noin hölmöä näkyä joka päivä näe.”
”Varo mitä sanot. Tässä päivässä haiskahtaa kaikki... Jää vartioon. Minä lähden katsomaan, miten kaaoksessa tämä paikka on. Se pirun lähetys poikii vielä jotain ilkeää...”
Hetken kuluttua Klaanin tiluksilla
Sarajin kuljettama epätavallinen lasti olisi normaalisti herättänyt puolen valtakunnan huomion, mutta Ämkoon lähetys oli saanut kaikki joko shokkiin, epäuskoon tai suorastaan vihaiseksi. Ympäri Klaania pienet joukot kokoontuivat keskustelemaan tästä pelottavasta käänteestä. Jopa respassa normaalisti vilisevä kaaos oli kadonnut. Ainoastaan aulan kauimmaiseen nurkkaan oli kokoontunut kasa Matoraneja katsomaan yhden joukon jäsenen kännykkätallennetta lähetyksestä.
Liikkuminen kohti modetornin juurta onnistui muutamasta oudoksuvasta katseesta lukuun ottamatta kivuttomasti. Ylöspäin portaita kulkeva saattue ei törmännyt enää keneenkään matkansa aikana. Sarajin kasvoilla oli omahyväinen virne.
Modetorni, moderaattorien työhuone
Paacon jalka vipatti nopeassa tahdissa, Toan seistessä huoneen laidalla odottavaisena. Harvinaisen hermostuneen näköinen moderaattori ei jaksanut edes huomioida huoneessa hääräävän Bladiksen touhuja. ”Hmph. Voisi se mokoma Vahki pitää vähän kiirettä. Mulla olisi tässä ihan järkyttävästi duunia.”
”Rauhassa, Paabs. Selvitykset ehtii tehdä myöhemminkin. Me olemme juuri saamassa ison kasan sotavankeja. Ja mahdollisesti todella arvokkaita sellaisia. Priorisoi asiasi hyvä mies”, Bladis huomautti, siistien samalla yhdellä huitaisulla yhden huoneen pöydistä puhtaaksi. ”Sitä paitsi... tässä haiskahtaa aika monikin asia. Lisävoimat eivät välttämättä ole pahasta.”
Paaco oli juuri ilmeestään päätellen vastaamassa jotain erityisen nasevaa, mutta auki levähtävä ovi keskeytti hänen ajatuksenjuoksunsa. Huoneen ovi oli sepposen selällään, Saraji seisoi sen karmien välissä ja Skakdit hänen takanaan vilkuilivat varovaisesti ympärilleen.
”Arvoisa herrasväki... Haluan hoitaa tämän nopeasti. Jos haluatte nämä vangit ja heidän tiedot itsellenne, vaadin takaisin sen, mikä minulle kuuluu.”
Yllättynyt Bladis katsoi huoneeseen rynnännyttä Vahkia kulmat kurtussa. Äkillinen sisääntulo sai moderaattorikaksikon hämilleen. ”Saraji… et kai sinä taas puhu tästä samasta aiheesta?”
”Sinä tiedät, mistä puhun Bladevezon. Te ette voi pitää kuulaa itsellänne ikuisesti. Se kuuluu minulle, enkä voi antaa yhdenkään tiedemiehenne koskea siihen. Antakaa se minulle. Nyt.”
Saraji osoitti kohti huoneen nurkassa olevaa kassakaappia, johon tiesi kuulansa olevan varastoitu. Paaco vilkaisi myös kohti kassakaappia, mutta kiinnitti sen jälkeen huomionsa takaisin hetki hetkeltä eloisampiin Skakdeihin. Tällä aikaa Bladis jatkoi väittelyn toisen osapuolen ylläpitoa. ”Se kuula voi olla vaarallinen. Se aiheutti valtavia elektronisia pulsseja, sai porukkaa pyörtyilemään ja aiheutti materiaalisia vahinkoja. Jos sinä et suostu kertomaan meille, mikä se todella on, meidän täytyy pitää sitä hallussamme niin kauan, kunnes tiedemiehemme saavat selville sen salaisuudet. Tämä päätös on lopullinen.”
Saraji irvisti. Bladis ja Paaco ottivat molemmat askeleen eteenpäin, kun Saraji yllättäen veti selästään ruskean suuren nyytin. Irvistys vaihtoi nopeasti hymyyn, Vahkin nähdessä kahden moderaattorin hölmistyneet ilmeet. ”Niin minä vähän arvelinkin.” Sen sanottuaan Sarajin toisesta, vapaasta kädestä putosi pieni pyöreä esine. Esine kolahti kovalla äänellä lattiaan. Bladiksen silmät laajenivat hämmästyksestä ja Skakdi käänsikin päänsä salamannopeasti poispäin esineestä.
Savu täytti huoneen valtavan sihinän saattelemana. Paaco onnistui ensi töikseen haukkaamaan ison annoksen savua keuhkoihinsa ja rytmiraattori yskikin nyt villisti, hoippuen takaisin kohti huoneen laitaa. Bladis suojasi kasvojaan käsillään, peruuttaen hitaasti kohti huoneen keskiötä.
Savupommin aiheuttaman katkun vähitellen hälvetessä, moderaattorikaksikko sai hyvin nopeasti ottaa vielä yhden ison askeleen taaksepäin. Huoneeseen rynnänneen Vahkin käsi oli löytänyt tiensä valtavan miekkansa kahvalle hyvin nopeasti. Se tosin oli kaksikon pienin murhe. Isompi murhe sisälsi aseistettuja Skakdeja, huoneen täydeltä sellaisia. Virnuilevat tunkeutujat olivat purkautuneet kahleistaan silmänräpäyksessä ja Sarajin kantaman nyytin sisältö sai pian tarjota sisältöään Skakdeille aseistuksen muodossa.
Saraji astui joukon eteen valtaisa miekka uhkaavasti ojossa. "Toistan vielä viimeisen kerran. Antakaa minulle kuula, niin lähdemme rauhassa."
"Tai vaihtoehtoisesti voitte kieltäytyä, ja me revimme teidät kappaleiksi. Se tulee olemaan mukavaa", uusi puhuja virnisti leveästi. Metorakk asettui mahtailevasti Skakdien joukoista Sarajin rinnalle. Kaksikko vilkaisi toisiaan hymyillen. Suunnitelma oli onnistunut. Skakdien silmistä paistoi verenhimo. Joukko pysytteli kurissa vain Metorakkin arvovallan ansiosta. Palkkasoturit kalistelivat aseitaan ja näyttivät siltä, kuin voisivat hyökätä koska vain ja repiä paljain käsin kaiken tieltään.
”Minähän sanoin että tämä haiskahti”, Bladis sanoi. Hän näytti ensimmäistä kertaa pitkään aikaan epävarmalta.
”Te mitään kuulaa saa”, Paaco sanoi kuuluvalla äänellä, jättäen huomiotta kollegansa tokaisun. ”Ette te saa pitää edes likaisia päitänne tämän jälkeen”. Toan Mahiki vääntyi mahdollisimman miehekkääseen irvistykseen.
Skakdien kärsivällisyys loppui kuin seinään. Metorakk karjaisi ja melkein tusina skakdia ryntäsi modeja kohti. Metorakk itse syöksyi päin kassakaappia.
Paaco odotti hakku kädessään. Hän ei liikahtanutkaan skakdien tullessa kohti. Bladevezon hänen rinnallaan mietti mitä hänen kollegansa aikoi. Silloin Paaco otti vauhtia ja hyppäsi eteenpäin, kohti eteenpäin ryntäävien palkkasoturien teräviä sapeleita.
Hakku heilahti täyden kierroksen. voimakas isku sinkoili hyökkääjiä joka suuntaan. Osa lensi kovaa seiniin, toiset vain kaatuivat. Huone oli heti kaaoksessa ja skakdien muodostelma oli rikottu. Bladis syöksyi kultavihreän moderaattorin rinnalle ja alkoi tulittaa pystyssä olevia skakdeja kahdella järeällä zamor-pistoolilla. Ei kuitenkaan kestänyt kauaakaan ennen kuin Paacon iskun luoma yllätysetu oli kadonnut. Skakdit hyökkäsivät.
Metorakk hääräsi huoneen kulmassa kassakaapin ympärillä. ”No niin, nyt otetaan hieman etäisyyttä. Tästä annoksesta skrotyyliä tuhoutuisi enemmänkin!” sinihopea skakdi puheli puoliksi itsekseen huomioimatta taustalla käytävää taistelua. Paaco ja Bladis taistelivat selkä selkää vasten joka suunnasta hyökkääviä skakdeja vastaan. Bladis oli vielä koskematon, ja hänen musta sotavasaransa oli iskenyt vähintään yhden skakdin parkumaan lattialle. Paaco sen sijaan oli saanut pistohaavan reiteensä.
Silloin räjähti. Se ei ollut erityisen suuri räjähdys, mutta ahtaassa huoneessa se tuntui siltä. Paaco näki välittömästi kassakaapin olevan auki. Hänen keskittymisensä kuitenkin herpaantui kahden vihreän skakdin hyökkäykseen.
”No voi sun hemmetti! Kaappi!” Toa huusi. Bladevezon hyppäsi taaksepäin ja ampui lähietäisyydeltä kimpussaan ollutta skakdia. Hän syöksyi kohti kaappia taklaten samalla kaksi liskoa. Mustahopea skakdi hyppäsi ja ampui pistooleillaan kohti Metorakkia, joka piteli kaapista ottamaansa kuulaa. Ammukset kimmahtelivat tehottomina Metorakkin nazorak-valmisteisesta haarniskasta. Ne riittivät kuitenkin ärsyttämään sinihopeaa skakdia, ja tämä hyppäsi kohti Bladista. Kaksi skakdia kohtasivat ilmassa. Metorakkin metallinen potku osui moderaattoria rintahaarniskaan, saaden Bladiksen lentämään maahan. Metorakk hyökkäsi häntä kohti. Bladis nosti kätensä ja ampui rannepanssarissa olevalla kranaatinheittimellään suoraan Metorakkia kohti. Räjähdys iski kuin avaruusjuna Metorakkiin, joka lensi karjuen huoneen seinään rintapanssari säröillä. Kuula kieri soturien, tajuttomien ja tajuissaan olevien jaloissa. Saraji yritti epätoivoisesti jahdata sitä karjuen samalla skakdeja auttamaan.
”Kuka on seuraava?” Bladis kysyi äärimmäisen itsevarmana. Silloin kaksi skakdia hyökkäsivät takaa ja kaatoivat hänet. Paaco pelasti toverinsa viime hetkellä, mutta suuri ylivoima alkoi olla heille liikaa.
Siinä vaiheessa ovi pamahti kahden Skakdin takaa sepposen selälleen, ja ennen kuin he ehtivät edes kääntyä katsomaan mikä pamahduksen aiheutti, he tunsivat pistävää kipua selässään. Peelo pisti liipaisimet pohjaan, ja Skakdit tunsivat kuinka heidän sisuskalunsa paloivat poroksi. Kärventyvien ruumiiden sätkimistä säesti heidän suustaan ja korvistaan ilmoille syöksyvät lieskat ja savu. Peelo vetäisi liekinheittimien piiput ulos Skakdien selästä ja liskokaksikko kaatui tuskasta kiemurrellen maahan.
"Nuo kaksi kävivät vähän kuumana."
Peelo nappasi toisen polttamansa Skakdin kirveen maasta, nosti kätensä ilmaan ja heitti kirveen kolmatta Skakdia kohti, osuen tätä suoraan silmien väliin. Kirveestä naamavärkkiin saanut Skakdi kaatui taaksepäin kaataen toisen vieressä seisoneen mukanaan.
Hämmennys valtasi taistelevat skakdit. Tämä uusi tulija näytti uhkaavalta. Se oli selvästi robotti, ja oli juuri tappanut lyhyessä ajassa kolme heidän toveriaan. Useat skakdit hyökkäsivät tulijaa kohti luottaen siihen, että lähitaisteluaseeton robotti kaatuisi helposti.
Ensimmäinen Skakdi yritti epätoivoisen tyylipitoista hyökkäystä hyppäämällä ilmaan, pitäen kirvestään selkänsä takana heilautusvalmiina jotta saisi iskuun mahdollisimman paljon voimaa. Peelo käynnisti jalkojensa rakettimoottorit, heittäytyi selälleen ja syöksähti moottorien avulla Skakdin alta tämän taakse, ja jatkoi liikesarjaa nappaamalla Skakdin nilkoista kiinni, pyörähti ilmassa yliluonnollisen nopeasti ja paiskasi Skakdin otsan maahan. Skakdin otsa murtui brutaalisti ja maahan läiskähti iso verilätäkkö ja Skakdin irtonainen pää.
Perästä seurasi kaksi muuta Skakdia, ja aseen puutteessa Peelo tarrasi kiinni irtonaisesta Skakdipäästä, heilautti irtopäätä ilmassa ilmavirran avatessa sen suuren suun, ja työnsi sen hampaat kaksikon etummaisen hyökkääjän silmiin. Tässä välissä toinen huomasi tilaisuutensa, ja heilautti isoa teräänsä Peeloa kohti. Peelo ehti juuri ja juuri nostaa kyynerpäänsä eteen, ja miekka upposi siihen. Kyynerpäähän jäi ilkeä kolhu, ja iskun voima sai Peelon horjumaan. Ikkuna helähti rikki jossain kauempana, mutta se ei jaksanut kiinnostaa robottia.
Ennen kuin Peelo ehti reagoida, skakdi iski häntä miekalla selkään. Metalli kirskui, mutta skakdimiekka osoittautui tehokkaammaksi miltä näytti. Peelo yritti huitoa takanaan olevaa skakdia. Miekka tunkeutui syvemmälle selkäpanssarin läpi, ennen kuin robotti sai revittyä väkivahvoilla raajoillaan liskon selästään. Se lensi kovaa seinään. Toinen skakdi hyökkäsi Peelon kimppuun, mutta joutui Bladevezonin ampumaksi.
”Hyvä ajoitus”, mustahopea skakdi sanoi lyhyesti.
”Olen itsekin siihen ihan tyytyväinen”, Peelo vastasi.
Skakdijoukko oli harventunut kriittisesti. Ne kaikki näyttivät lojuvan maassa joko kuolleina tai tajuttomina. Paaco etsi katseellaan kuulaa skakdien ja irtoaseiden joukosta. Hänet valtasi paha aavistus.
Saraji ja se sininen skakdi saivat kuulan.
Hän tajusi nyt vasta ikkunan olevan rikki. Hän oli kyllä kuullut räsähdyksen, mutta taistelun tuoksinassa se oli ollut hänen ongelmistaan vähäisin.
Ikkunankarmissa oli kiinni koukku ja köysi. Siitä oli liu’uttu alas.
Moderaattori heitti hakkunsa maahan kovaa. Häntä ärsytti erittäin paljon. Sitä kaksikkoa ei saisi päästää pakenemaan.
...
"Kuuleeko varjomies? Kuuleeko varjomies?" Umbra kuuli läheltään sähisevänä ja rätisevänä äänenä. Hän Deleva ja Nurukan talsivat Telakan läheisyydessä, nauttien syysilmasta. Ruska oli kaunis tähän aikaan vuodesta.
"U. Sinua varmaan kutsutaan, jos et sattunut huomaamaan", Deleva tokaisi, osoittaen samalla sormellaan Umbran jykevää kanuunaa, jossa paloi merkkivalo.
"Oho. Kappas. Tässä värkissä on niin paljon härpäkkeitä että välillä unohdan tämän vempainten olemassaolon", hän vastasi, näpytellen samalla vasemman kätensä sormilla radiolaitteen auki. "Varjomies kuulee. Mikä hätänä?"
"Sininen skakdi, vahki ja ninjaskakdi suuntaavat kohti Telakkaa. Olkaa valppaana", Bladis huohotti radion toisessa päässä. Umbra huomasi heti äänestä skakdimaista piirrettä. "Heillä on Kuula. Toistan. Heillä on Kuula".
"Mikä ihmeen kuu-", Umbran kysymys katkesi kun Nurukan löi häntä selkään ja osoitti modetornin suuntaan, josta kolmen kopla alkoi juosta kohti toia. "Saamme näköjään turpakäräjät tänään", Deleva myhäili, koska joukossa oli inhottavia liskomiehiä, skakdeja. Hän otti selästään kilpensä ja jousensa.
"Antaa palaa ruojat!" Deleva huusi, punaisten silmien kiiluessa voitonriemuisena jo ennen taistelun alkua. Hän saattoi maistaa jo veren, kuoleman ja voiton maun suussaan sekä tuntea kuinka adrenaliinia alkoi pumppautua hänen verenkiertoonsa. U kaivoi myös miekkansa esiin ja Nurukan otti perin hämärän ja epäeettisen aseensa, mutaatiokanuunan esille. Kolmikko oli valmis kohtaamaan tulevat vastustajansa.
...
Selkeästi kolmikon nopeimpana Saraji johti joukkiota kohti edessä odottavaa sulkua. Nopeilla sormimerkeillä Vahki jakoi kolmikon asemiin, antaen jokaiselle karkulaiselle yhden taisteluparin. Hillitön miekka olallaan Saraji lähti hyökkäykseen, päättäen murtaa Klaanilaisten rivit heti alkuun. Yhdellä valtaisan nopealla loikalla Saraji puski Nurukanin irti sulusta, iskien tämän rajusti maahan. Loikan päätteeksi Saraji pysähtyi taisteluasentoon, pitäen paikkansa tiukasti Klaanilaisten takana. Umbra ja Deleva eivät ehtineet toverinsa apuun, kun Skakdit lähestyivät jo hyökkäysetäisyydelle.
Aseet osoittivat toisiaan ja mielet valmistautuivat koitokseen. Ja kuin yhden mielen päättämänä, kuusikon taistelu pääsi valloilleen.
"Miksi aina kuusi?" Olisi sivullinen voinut sanoa mielensä perukoilla.
Metorakk syöksyi etummaisena kohti kahta toaa. Hän mittaili kaksikkoa mielessään. Valon Toa näytti vaarallisemmalta kuin outo metallimies. Tämän perusteella hän teki valintansa ja ampui haarniskansa ranteesta sarjan heittoteriä kohti Valon Toaa.
Skakdi Gurzeg seurasi johtajaansa hyökkäykseen. Hän oli taistellut Metorakkin rinnalla sadoissa taisteluissa, ja lukeutui Gaggulabion joukkojen parhaimmistoon. Hänen ketjun päässä oleva piikkimoukarinsa roikkui valkoisen skakdin toisessa kädessä. Toisessa oli pitkä, käyrä skakdisapeli.
Umbra torjui heittoveitset metallisella ja jyhkeällä kanuunallaan, jolloin veitsiä sinkoili ympäriinsä. Skakdi, joka häntä lähestyi vaikutti perin tutulta. Aivan kuin U olisi tavannut kyseisen herran aikaisemminkin.
"Tunnen sinut jostain", U sanoi, katsoen skakdia syvälle silmiin. Punaisista silmistä, jotka pilkistivät sinisten silmäluomien ja hopeisen kypärän alta, paljastui alkukantaista skakdin raivoa. Raivoa jonka U näki myös Guardianin toimivasta silmästä ja Bladevezonin silmistä. U koetti kampata skakdin, mutta tämä oli oppinut väistämään kampituksia ja painoi varpaansa kynnet Umbran jalkaterään.
"Muistatko sen saaren jossa mätitte turpaan ninjojani? Muistat varmaan, toan kuvatus.”
"Muistan kyllä. Muistan oikein hyvin sen kuinka voitin sinut siellä, mokomakin skarrarraarr", U sanoi halveksuen ja lähes sylkäisi skakdin kasvoille. Miekat ottivat nyt yhteen, teräksen hangatessa vasten terästä. Metorakk mulkoili toaa samalla kun potkaisi tätä nivusiin.
"Typerys. Luulitko että en käytä alasuojaa?" Umbra vastasi, ladaten kanuunaansa valoa, jonka laukaisisi pian tätä skakdia päin. Metorakk ei odottanut toan hyökkäystä, vaan ampui ensin pistoolillaan. Sininen ammus lensi ilmassa, mennen läpi Umbran panssarin kuin aineettomana. Kipu Umbran sisällä yltyi.
"Nyt nähdään kuinka selviydyt lisääntyvästä kivusta sisuskaluissasi", Skakdi murahti, ottaen häijyn hymyn taistelujen uurtamille kasvoilleen. Ammus ei tappaisi toaa, mutta antaisi hänelle selvän etumatkan.
U koetti olla antamatta sisäisille tuskilleen valtaa, ja latasi samalla kanuunaansa. Pian voimataso olisi tarpeeksi korkea skakdin panssarin sulattamiseen. Tarvittaisiin vain aikaa, mitä ei ensinkään ollut yhtään...
Metorakk hyökkäsi nopein askelin eteenpäin. Umbra torjui kolme nopeaa iskua.
”En ole noin yksinkertaisesti voitettavissa”, Umbra sanoi ivalliseen äänensävyyn.
Valon Toa yritti vastahyökkäystä, mutta skakdi väisti sen. Umbra jatkoi lasersäteillä. Ne osuivat kohteensa hopeiseen nazorak-haarniskaan, joka alkoi hajota osumakohdasta. Skakdi karjaisi ja hyökkäsi miekkansa kanssa eteenpäin.
Umbra torjui sivuttaisen iskun ja teki vastaiskun. Juuri kun Metorakk torjui, valon toan kanuuna lauloi. Se osui skakdia kylkeen sekä toiseen käteen pirstoen vahvaa panssaria. Metorakk horjahti ja menetti miekkansa. Umbra näki hetkensä tulleen ja hyökkäsi. Silloin Metorakk potkaisi Umbraa polvilumpioon ja toa kaatui maahan. Skakdi veti veitsensä ja yritti iskeä Umbraa, joka kierähti sivuun.
Tällä aikaa Deleva heitti niskalenkillä skakdinröhjäkkeen maahan. Valkoinen skakdi makasi hänen edessään ja laukaisi silmäsäteensä, jotka saivat Delevan kyynelkanavat auki niin ettei hän meinannut nähdä mitään. Skakdi näki tilaisuutensa tulleen, ja löi toaa jääksi ristityllä miekallaan, jonka Gurzeg oli voittanut joskus kauan sitten. Jää iskeytyi päin Delevan kilpeä, jonka toa oli tuurilla saanut miekan eteen.
"Itku ja kyyneleet tuovat voiton taistelussa kuin taistelussa", valkoinen skakdi murahti, pyörittäen piikkimoukaria päänsä yläpuolella. Liike sai aikaan huminaa, josta Deleva tiesi että kohta sattuisi. Hän näki kyynelverhon takaa maailman vääristyneenä ja sumuisena. Hahmot olivat perin muodottomia, mutta hän kyllä erotti asioita. Oli aika panna hanttiin. Ja kovaa.
Gurzeg ei olisi uskonut seuraavia tapahtumia, jos olisi ehtinyt niitä erityisemmin ajatella. Puolisokea plasman toa hyökkäsi skakdin kimppuun kuin hirviö. Deleva tarttui mekaanisella kädellään moukaria pyörittävään skakdinkäteen ja alkoi puristaa. Toan käsi oli kuin metallinen pihti. Skakdi iski miekallaan Delevaa olkapäähän, mutta palavasilmäinen toa ei tuntunut edes huomaavan kipua.
Skakdin ranteen luu napsahti poikki. Gurzeg karjui tuskasta. Hän potkaisi Delevaa jalkaan ja iski tätä vielä kerran miekalla, ennen kuin Deleva tarttui metallikädellään miekkaan ja katkoi sen. Hän potkaisi skakdin taaksepäin ja ampui valtavan aallon plasmaa kiljuvaan liskoon. Se kaatui maahan pahasti palaneena, mutta hengissä. Kun Plasman Toa näki vihollisensa hengittävän, tämä hyökkäsi uudelleen puolitajuttoman skakdin kimppuun.
"Nyt. Olkoonkin tämä Kohtalosi. Mata Nuin nimeen!" Deleva karjui kuin eläin ja latasi robottikäteensä plasmaa, joka polttaisi kaiken tieltään sulaksi aineeksi.
Umbra näki taistelunsa tuoksinalta kuinka Deleva valmistautui lopettamaan liskomiehen elämän. Hän pysähtyi kesken taistelun, ollen jo niskanpäällä Metorakkista, kun hänen teki vain mieli huutaa Delevalle.
"DELEVA! EIIII!" Umbra sai suustaan kuuluville, samalla kun plasman toan helvetillisen kärventävä nyrkki työntyi skakdin mustahopeisen panssarin lävitse, sulattaen tieltään niin elimet kuin mekaaniset osat. Sulaa ja palavaa ainetta purkautui skakdin sisältä kun käsi hamuili kohdettaan.
"Sydän! Missä hänen sydämensä on?" Deleva karjui, ja lopulta löysi vielä hitaasti sykkivän skakdisydämen, jota puristi palavassa nyrkissään. Hän vetäisi sen irti, jolloin suuri verisuihku roiskui hänen päälleen ja toa seisoi voitonvarmana skakdin ruumiin päällä, pidellen osin palanutta sydäntä nyrkissään.
Vähän matkan päässä suurta nopeuttaan hyväkseen käyttävä Saraji onnistui parilla nopealla potkulla lennättämään Nurukanin tykin tämän käsistään. Yllätyshyökkäys oli onnistunut ja Saraji virnuili jo voitonriemuisena, ihaillen omaa tehokkuuttaan. Tällä kertaa kokemus oli kuitenkin se, joka vei voiton. Yhdellä täydellisesti ajoitetulla lyönnillä Nurukan sai Sarajin perääntymään juuri oikealla hetkellä. Sarajin lähestynyt miekanisku pysähtyi Nurukanin esiin liukuneisiin ranneteriin. Kaksikko seisoi nyt tasavertaisena, aseiden terät tiukasti kiinni toisissaan. Vahkin rohkea hyökkäys oli pysähtynyt.
"Sinä. Luotin sinuun, sinä koneen kuvatus. Jaamme samat muistot ja silti sinä petät meidät kaikki. Miksi?" Nurukan kyseli vahkilta, ollen lukkiutunut ranneteristään kiinni Sarajin aseisiin. Taistelusta tulisi tiukka.
"Typerys. Et osaa lukea mieltäsi oikein. Jos osaisit, sinä ymmärtäisit. Olisit nyt auttamassa minua. Minä yritän pelastaa tämän paikan samalla kun sinä yrität estää minua. Siirry syrjään vanhus ja päästä minut menemään."
"Tuhoat ystäväni ja tämän koko järjestön. Se ei voi olla oikein miltään kantilta katsottuna. Katso itseäsi. Olet vain kone. Kone joka ei tiedä mitä tekee. Ja koneetkin tuhoutuvat!" Nurukan huusi loppuun, irrottaen teränsä Sarajin miekasta. Toa lysähti nelinkontin maahan, työntäen nyrkkinsä maan sisään, jolloin vihreä valo alkoi liikkua maata pitkin kohti Sarajia.
Saraji ärjähti, horjahtaen taaksepäin yrittäessään varoa häntä lähestyvää hehkua. "Siinä tapauksessa et jätä minulle vaihtoehtoja." Maakappaleita lensi hehkun mukana maasta jolloin Saraji joutui torjumaan lentävää tavaraa miekallaan ja pitämään silmänsä suojattuina toisella kämmenellään. Taistelu alkoi käydä ärsyttäväksi.
Salamannopeilla hypyillä Saraji yritti hakea asemaa maan Toan ympäriltä. Vaikka valtaisan miekan käyttäminen sujui Vahkilta epäluonnollisen kevyesti, olivat häntä kohti lentävän maanlohkareet hänelle liikaa. Hetki hetkeltä enemmän huohottava Saraji joutui perääntymään kauemmaksi. Nurukanin kokemus ja ennakointikyky alkoivat vähitellen tuomaan voittoa Klaanin tiimiin.
"Alat väsyä tuon miekkasi kanssa, senkin romumetallipelle", Nurukan sanoi virnistäen. Elementaalivoimat toivat taisteluun aina pientä etua ja se että hän kantoi vielä nopeuden naamiota, oli myös plussaa. Hänen vastustajallaan oli vain ylisuuri miekka ja kovat luulot itsestään.
"Kannattaa antaa jo periksi. Et sinä minua tule voittamaan. Vahkit eivät tule koskaan lyömään toaa maahan. Eivät koskaan", Nurukan sanoi itsevarmasti, ladaten maaenergiaa kämmeneensä. Käsi hehkui vihertävää hehkua ja valmistautui repimään Sarajin kappaleiksi jos mahdollista.
Saraji tirskahti. Nurukanin ilme vakavoitui. "Mikä on noin hauskaa?" Vahki ojensi kättään kohti maan Toaa, asettaen miekkansa poikittain tämän eteen. "En olisi halunnut paljastaa isoa korttiani näin aikaisin, mutta näyttää siltä, että jos haluan täältä pois ajoissa, minun on se käytettävä."
Rasahdus. Nurukan olisi voinut vaikka vannoa, että se kuului Sarajin miekasta.
"Minut tunnettiin Mustassa Kädessä kahdesta asiasta. Toinen niistä on Käden häivetekniikan kehittäminen ja toinen..."
Toinen raksahdus.
"...Käden ioniteknologian luominen."
Ja juuri sillä hetkellä miekka pirstoutui. Valtavat ja painavat metallinpalaset iskeytyivät maahan jättäen kuoppia peräänsä. Vihreä hehku oli korvannut sen, missä oli ennen miekan valtaisa terä. Se oli ionikatana. Joskin isoin, minkä vanha sotakonkari oli koskaan nähnyt. Naurava Saraji pyöritti uutta asettaan vinhasti ympärillään.
"Siitä vain. Antaa palaa. Minä en sinun jatkeitasi pelkää," Nurukan sanoi, laukaisten ladatun maaenergiansa päin Vahkia. Otus pitäisi tuhota nyt ettei se vain vahingoittaisi klaanilaisia tai ketään muita. "Takinkääntäjällä on aina isoimmat lelut".
"Mutta te taidatte unohtaa, kenellä on kaikkein isoimmat lelut."
Möreä konemainen ääni oli ilmestynyt Nurukanin taakse ja niin oli valtaisa varjokin. Sarajin silmät laajenivat kun valtaisa rautainen käsi tarttui häneen, puristaen hänen kehoaan kasaan. Yksi valtaisa heitto ja Sarajin ruumis lensi ilmassa, törmäten kattoon ja pudoten siitä syrjäiselle kujalle, kauas taisteluareenasta.
Z.I.L.L.A seisoi nyt pihamaalla täydessä mahdissaan ja Matoran sen sisällä osoitti sanansa häkeltyneelle maan Toalle. "Minä hoidan Sarajin. Jää tänne ja pidä huolta muista.”
Raskaat askeleet jytisivät läpi pihamaan, kun Creedy lähti astelemaan kohti paikkaa, jonne Saraji oli pudonnut. Nurukan rauhoitti mielensä, vilkaisi vielä kerran kohti juoksevaa jättiä ja kääntyi sitten auttamaan tovereitaan. Nopea vilkaisu näihin paljasti kuitenkin jotain ilkeää. Nurukanin ja Delevan katseet kohtasivat pieneksi hetkeksi.
Sitten kuului kuusi laukausta ja toa lyyhistyi maahan.
Metorakk nautti. Tyhjennettyään pistoolinsa Plasman Toan selkään hän hyökkäsi Umbran kimppuun. Hämmentynyt Toa sai torjuttua yhden iskun, mutta seuraava oli kovempi ja löi Toan miekan pois. Umbra yritti häikäistä vihollisensa saadakseen miekkansa takaisin, mutta Metorakk väisti valoiskun. Hän kaatoi Umbran maahan ja vei sahalaitaisen miekkansa tämän kaulalle.
”Minä voisin tappaa sinut”, hän sanoi. Hänen sisäinen skakdinsa vaati häntä tappamaan Umbran, kostamaan toverin kuoleman. Mutta hänen toinen puolensa, se joka halusi olla enemmän kuin ryöväri, vastusti. Umbra ei ollut tappanut Metorakkia samassa asemassa. Hän ei olisi raakalaismainen roisto, hänellä olisi kunniantunto.
”Mutta tämän kerran”, hän sanoi. Potku Umbran päähän iski toan tajuttomaksi. Metorakk lähti harppomaan suuntaan, jonne näki Sarajin pudonneen.
Nurukan harppoi kohti Plasman Toan maassa makaavaa ruumista. Tuhannet ajatukset vilisivät hänen päässään samalla kun toa yritti epätoivoisesti ravistella Delevan ruumista. Pian hän tajusi, että hahmo hengitti edelleen. Toa oli elossa.
Nurukan tuijotti päättäväisenä siihen suuntaan, mihin Creedy, Saraji ja Metorakk olivat kadonneet. Hänellä oli paljon vaihtoehtoja, mutta ensimmäistä kertaa aikoihin hän päätti toimia vaistonsa varassa kokemuksen sijaan. Nurukan heitti tajuttoman Delevan toiselle ja vähitellen heräilevän Umbran toiselle olalleen ja lähti suurilla voimillaan harppomaan joukkion perään.
…
Sarajin maahan rusentunut ruumis oli itsessään melko vahingoittumaton. Kovan panssarin ansiosta fyysiset vahingot jäivät pieniksi, joskin kipu oli valtava. Kivusta inahteleva Vahki yritti kammeta itseään hitaasti pystyyn, mutta onnistui siinä liian myöhään. Syrjäkujan tyhjistä varjoista ilmestyvä rautainen koura tarttui Sarajiin uudestaan ja Vahki sai nyt kohdata kivikovan betoniseinän. Vahki karjahti kivusta, jääden uikuttamaan maahan pudotessaan.
"Minä luotin sinuun! Olit ystäväni. Miksi… miksi sinä teet tämän nyt? Miksi valitsit saman tien kuin Killjoy?"
Valtava metallinen ruho peitti kapealle kujalle niukin naukin ulottuvan auringon. Saraji sylkäisi verta, raahaten samalla itseään käsiensä varassa kohti puhuvaa hahmoa. Hohtava miekka kiilui vähän matkan päässä Vahkista. Saraji ei kuitenkaan keskittynyt aseeseensa, vaan nosti katseensa kohti puhuvaa jättiä ja Matorania sen sisällä. ”Killjoy? Julkeatkin verrata minua häneen! Sinä olit oikeassa Creedy, täysin oikeassa. Killjoy on petturi ja nyt minä olen valmis tekemään kaikkeni hänen pysäyttämiseksi.”
Heikolla äänellä inahteleva Saraji ei vakuuttanut Creedyä. Matoran katsoi kupolistaan, kuinka maassa raahautuva Saraji pysähtyi ja kääntyi selälleen haukkomaan henkeään. Sininen hehku kajasti Vahkin taskusta. Epätoivoinen ja kauhunsekainen inahtelu oli selkeästi kuultavissa hiljaisella kujalla. Linnakkeen hälytysääni oli ainoa kuulan lisäksi hiljaisuutta rikkova seikka.
”Mahtavasta joukkiostasi on menehtynyt jo yli puolet. Vain sinä ja Skakditoverisi olette karkumatkalla ja puoli Klaania on teidän perässänne… lisäksi, minä en anna armoa niille, jotka uhkaavat minun kotiani.”
Creedy ojensi valtavaa mekaanista kättään, puristellen sitä nyrkkiin tutkivasti. "Tämä puku. Se on kuin tehty minulle. Aivan kuin kohtalo olisi määrännyt minut osallistumaan taisteluun. Viime pommitus sai minut vakuuttuneeksi asiasta. Tämä paikka on minun kotini… ja ei kukaan, eikä varsinkaan oma ystäväni saa vahingoittaa ketään siellä. Laita kädet selkäsi taakse Saraji. Minä vien sinut vangittavaksi ja sen jälkeen adminit saavat asettaa sinulle rangaistuksesi.”
Saraji teki työtä käskettyä. Hän väänsi kätensä selkänsä ja kovan maan väliin. Kivusta uikuttaminen loppui samalla kuin seinään. Saraji katsoi suoraan ylös, kohti kupolissa häämöttävää Matorania. Vahkin suunpielet kääntyivät murheeseen. ”Siinä tapauksessa… olen pahoillani.”
”...”
”Olen niin pahoillani.”
Tuntia myöhemmin moderaattoritornissa
Veritahrainen, hakkeen ja romun peitossa oleva moderaattorihuone oli täysin pimennetty. Ainoa valo huoneessa kajasti verholla tiiviisti peitetyn ikkunan reunoilta. Sitä oli juuri sen verran, että kaksi pöydän vastakkaisilla puolilla istuvaa hahmoa kykeni tunnistamaan. Selkä kohti huoneen ovea istui vihermusta robotti. Kaasunaamioon hengittävä Peelo näytti harvoin niin aloilleen asettuneelta, kuin hän näytti nyt. Puinen karu tuoli oli nokinen ja puoliksi palanut. Siitä huolimatta se kannatteli robotin painavahkoa ruumista ilman mitään ongelmia.
Peelon katse oli nauliintunut hahmoon hänen edessään. Mustaan pukuun pukeutunut jään Toa istui selkeästi pöytään kuuluvassa työtuolissa. Valkoisen Toan ruumista peitti kuitenkin musta siisti puku, joka jätti ainoastaan hahmon valkoisen Hunan ja kädet paljaaksi. Jopa pukuun kuuluva rusetti oli sysimusta. Puvustuksensa ansiosta Toa sulautui miltei täysin pimeään huoneeseen. Toan edessä pöydällä lepäsi avonainen salkku, sekä avonainen kansio täynnä käsin kirjoitettuja papereita. Toan asiallinen ja päättäväinen tuima katse oli nauliintunut rennosti istuvaan Peeloon. Jään Toa koki ajan olevan sopiva keskustelun aloittamiseen.
”...aika ja päivämäärä on merkattu muistiin. Läsnäolojoiksi on vahvistettu Bio-Klaanilainen Peelo, joka toimii tällä hetkellä todistajana, sekä Toa Red-Nels, minä, kirjuri ja selontekijä. Keskustelussa tullaan lisäksi käymään Bio-Klaanin moderaattoreiden Bladevezonin, sekä Paacon lausuntoja. Tämän lisäksi tilaisuudessa tullaan kuulemaan nimettömänä pysyttelevän Telakan Matoranin lausunto. Bio-Klaanilainen Peelo, sinun tehtäväsi on täydentää ja vahvistaa tänään iltapäivällä tapahtuneen välikohtauksen tapahtumia, jotta ne voidaan kirjata tarkasti Klaanin arkistoihin, josta niitä voidaan käyttää apuna tutkinnassa. Oletko ymmärtänyt tehtäväsi?”
”Kyllä.”
”Siinä tapauksessa on aika aloittaa.” Jään Toa ryhdisti asentoaan, veti kansion lähemmäksi itseään ja alkoi puhumaan. ”Tänään noin reilu tunti sitten tapahtuneen välikohtauksen vahvistetaan päättyneen tuoreen Bio-Klaanilaisen, Vahki Sarajin, sekä Allianssiin kuuluvan Skakdi-kenttäkomentaja Metorakkin pakoon. Aseensa menettänyt Vahki, sekä tämän liittolaisskakdi onnistuivat murtautumaan Bio-Klaanin laivaston telakan sisäpuolelle, jossa nämä anastivat juuri testilennolta palanneen prototyyppimalli ”Tuomion mutterin”. Suuren lähtönopeuden ansiosta Klaanin ilmatorjunta ei ehtinyt ampumaan alas anastettua lentoalusta ja kaksikko onnistui pakenemaan Klaanin ilmatilasta kohtalaisen nopeasti. On myös vahvistettu, että kaksikko onnistui anastamaan moderaattorien huoneen kassakaapista takavarikossa olleen vaaralliseksi luokitellun pyöreän esineen, jonka käyttötarkoitusta ei koskaan ehditty selvittämään. Nimettömänä pysyttelevä telakan Matoran todisti aluksen anastusta henkilökohtaisesti ja vahvisti, että huimalla nopeudella liikkunut Vahki onnistui anastuksessa ennen kuin telakan johtaja Keetongu ehti paikalle. Tapauksen myötä telakan turvatoimia on kiristetty tuntuvasti.”
Tässä vaiheessa Toa vilkaisi kohti Peeloa, joka kuunteli tarkkaavaisena. Varmistettuaan sen, että häntä kuunnellaan, katosi Huna takaisin tuijottamaan kansiota. ”Bio-Klaani on ryhtynyt vastatoimiin tapauksen johdosta ja moderaattorit ovat vahvistaneet, että pari minuuttia lentoaluksen poistuttua Klaanin alueelta, irtaantui rannikolta vene, jonka seuruetta johtaa Klaanin päämoderaattori Toa Umbra. Tämän lisäksi hänellä on mukanaan välikohtauksessa vastuuroolia kantanut maan toa Nurukan, sekä ilmeisesti loukkaantunut plasman toa Deleva. Umbran kommunikaattoria käyttänyt Toa Nurukan vahvisti, että kolmikko on lähtenyt vesiteitse Vahkin ja Skakdin perään. Moderaattori Paaco seuraa heidän tilannettaan reaaliajassa. Tähän väliin on myös tehtävä välihuomautus, että Klaanin tiluksilta on kerätty yhteensä kahdeksan Skakdin ruumiit, sekä yksi vakavasti loukkaantunut yksilö. Merkinnät tapoista on asetettu sekä sinulle, että Toa Delevalle, Toa Paacolle sekä Skakdi Bladevezonille.”
Peelo nyökkäili. Hän vaikutti ilmeisen tyytyväiseltä siihen, että tilanne oli saatu purettua niin tehokkaasti, eikä Sarajia ja Metorakkia vain päästetty karkuun. Toa kuitenkin jatkoi edelleen. Oikeastaan, hän oli vasta pääsemässä asiaan.
”Aluksi luultiin, että Bio-Klaani selvisi tilanteesta täysin ilman henkilövahinkoja, lukuunottamatta Toa Delevan tuntemattoman vakavuusasteen loukkaantumista. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi, sillä tilanneen rauhoituttua sinut, Peelo, löydettiin syrjäkujalta samasta suunnasta, mistä aseensa menettänyt Vahki oli aiemmin juossut. Meillä on suurpiirteinen kuva tapahtuneesta, mutta jotta katsaus olisi täydellinen, tulee meidän kuulla sinun lausuntosi siitä, mitä syrjäkujalla tapahtui. Ole hyvä.”
Nyt oli Peelon vuoro ryhdistää ryhtiään. Hän kumartui pöydän yli kohti kynä kädessä odottavaa Toaa ja aloitti miltei kuiskaten. ”Kun minä poistuin moderaattoritornista kohti pihamaata, näin kuinka Saraji suorastaan lensi pihamaalta kohti kujia. Kuulin valtavaa mekaanista töminää ja lähdin seuraamaan niiden askelia. Halusin saada Sarajin vielä kiinni. Viedä homman loppuun...
Kun viimein saavuin paikalle, juoksi Saraji kujalta pois. Ilman asettaan. Oletin, että mistä metallinen töminä ikinä lähtikään, oli se varmasti hoidellun hommansa hyvin... mutta kun saavuin paikalle... löysin vain tuon. Mitään ei ollut tehtävissä, joten kutsuin vartijat paikalle välittömästi.”
Silloin Toa asetti sormensa pöytälampulle. Lamppu oli kuitenkin suunnattu kohti huoneen pimeää nurkkaa. Sormi napsautti katkaisijaa ja häikäisevä valo täytti huoneen nurkan keltaisen kelmeällä hehkullaan.
Valtava rautainen puku oli kannettu korkeakattoisen huoneen nurkkaan istumaan. Sen veltot raajat olivat itsessään täydellisessä kunnossa ja moni sen osista kiilsi edelleen puhtauttaan. Mutta se osa, jossa tuon jätin ohjaajan kuuluisi istua, puuttui miltei kokonaan. Kupoli oli pirstoutunut, ohjaajan penkki oli haljennut miltei kahtia ja veritahrat koristivat kiiltävää metallia. Peelo tuijotti karua näkyä hetken ja käänsi sitten katseensa takaisin Toaan.
”Siinäkö kaikki?”
”Aivan kaikki. Vartijat saapuivat paikalle ennen kuin ehdin tekemään mitään.”
Toa nyökkäsi, asetti kynänsä huolellisesti keskelle kansiotaan ja sulki sen sitten kovaa läimäyttäen. Sanomatta sanaakaan Toa asetteli kansion avonaiseen salkkuunsa ja sulki sen tarkkaan. Yksi valkoinen käsi tarttui salkun kahvaan ja nosti sen ylös, Toan noustessa seisomaan.
”Siinä tapauksessa selonteko on päättynyt. Tilanne on kirjattu muistiin onnistuneesti ja jokaiselle tapahtumalle on vahvistaja. Seuraavaksi siirryn hoitamaan menehtyneen Matoranin kuolinpesää...
...hyvää päivänjatkoa sinulle. Ja onnittelut erinomaisesta avunannosta tapahtumien keskellä.”
Ovi kävi. Peelo istui nyt huoneessa yksin. Robotin ilmeetön naamari oli kääntyneenä kohti kärsinyttä Z.I.L.L.Aa. Peelo hymähti. Hän oli joutunut valehtelemaan, mutta vain hieman, hyvään tarkoitukseen. Nyrkkiin puristunut musta käsi aukesi ja sen sisältä paljastui pieni datamuisti. Peelo ei halunnut sen joutuvan vääriin käsiin. Hän tutkisi sen sisällön vielä tarkasti. Aivan kuten oli luvannut.
Pari minuuttia istuttuaan ja mietittyään myös Peelo jätti huoneen. Sinne jäi vain valo. Valo ja haarniska, jota ei kukaan enää ohjastaisi.
...
Hohtava vihreä miekka törrötti seinästä, johon jätti oli nauliintunut. Verta kakova Matoran ojensi epätoivoisenä kättään ulos miltei keskeltä haljenneesta jättihaarniskastaan. Valtaisa miekka oli miltei halkonut punaisen Matoranin ruumiin kahtia, mutta siitä huolimatta tällä oli käynnissä epätoivoinen yritys päästä irti. Peelo katsoi kuolevaa Matorania silmiin ja tarttui käteen. Datamuisti putosi kädestä toiseen ja ymmärrys vallitsi hetken kaksikon välillä.
”Jos... jos... haluat auttaa... näitä olent- … … olentoja. ...katso se ...älä anna sitä kenell- …. .. lekään. Ole kilt- kiltti ja...
…
...auta minua.”
Viimeinen nytkähdys. Peelo seisoi kujalla nyt yksin, datamuisti tiukasti piilotettuna nyrkkiinsä. Kaasunaamari nyökkäsi kerran ja sitten hahmo kääntyi ympäri. Vartijat olivat jo tulossa. Mutta oli liian myöhäistä. Creedy oli jo vetänyt viimeisen henkäisynsä.
[spoiler=Ja tähän loppuun.]End of Act 1. Tämän viestin sisällöstä vastasivat itseni lisäksi vahvasti myös Umbra, Matoro ja Peelo. Tämän lisäksi Tongu oli mukana suunnittelu/idea-asteella. Kiitos kaikille ja anteeksi kun kesti.[/spoiler]