Samen toimisto
Ylläpitosiipi


Tuoksui musteelta, paperilta ja nikotiinilta. Aukinainen ikkuna laimensi hajuja hieman.

Valkoinen ja laiha hahmo Same seisoi keskellä toimistoaan nojaillen kevyesti askeettiseen ja suorastaan armeijahenkiseen työtuoliinsa. Normaalisti siisti ja huoliteltu työpöytä oli nyt niin täynnä karttoja, asiakirjoja ja tyhjiä mustepulloja, että huoneen olisi voinut luulla kuuluvan aivan toiselle henkilölle.

Harhaluulo korjautui heti, jos vilkaisi huoneen seinille. Lasikaapit ja metalliset telineet olivat täynnä monenkokoisia mutta aivan yhtä teräviä veitsiä. Pitkänhuiskea moderaattori pyöritteli vasemman kätensä sormien välissä tälläkin hetkellä yhtä heittoveistä varsin tottuneesti. Selakhilaani ei edes vilkuillut monimutkaista veitsitemppua, jolla hän vetreytti jatkuvasta kirjoituksesta kramppaavia sormiaan. Veitsi heilahteli sormesta sormeen ja pyörähteli Nui-Raman vauhdilla.
Vähemmän rauhallinen soturi leikkaisi veitsitempulla vain omat sormensa irti, mutta Same pysyi tyynenä. Soturin käsi oli vakaa, sillä hänellä oli isompia ajatuksia mielessään.

Sormia oli sentään tuhlattavaksi, aikaa ei.
Vihreiden yöeläinmäisten silmien katse skannasi robottimaisen tarkoin liikkein huoneen takaseinälle heittoveitsin kiinnitettyä karttaa Bio-Klaanin saaresta. Kartta oli kärsinyt ja reikäinen: sen paperi oli vuosien rypistämä täynnä satojen nuppineulojen ja veitsenterien jälkiä.
Nytkin kartan kuvaama Klaanin saari ja sitä ympäröivät merialueet olivat täynnä monivärisiä nuppineuloja. Värikkäillä neuloilla kuvattiin eri joukkojen liikehdintää Klaanin saarella ja sen ulkopuolisilla alueilla. Siniset neulat kuvasivat klaanilaisjoukkoja, jotka järjestäytyneisyydestään ja riittävästä määrästään huolimatta alkoivat olla ajettuna ahtaalle.

Punaiset neulat edustivat Nazorak-imperiumia, ja saaren pohjoisosiot alkoivatkin olla hälyttävän punaisia. Ämkoo-vuoren lumimuuria ne eivät kuitenkaan olleet läpäisseet, mutta eteneminen vuoren ympäri oli nopeutunut. Lisäksi torakoiden maanalaisten joukkojen etenemisen arviointi oli puhdas mahdottomuus.

Keltaiset skakdi-palkkasotureja ja näiden laivastoa ja vihreät zyglak-joukkoja kuvaavat neulat olivat nazorakeja epäorganisoidumpia, mutta niiden määrä herätti silti kauhua. Se, kuinka kaukana ne pysyivät nazorakeista kertoi yhtä ja toista nazorakien, zyglakien ja skakdien suhteista.

Valkoiset neulat olivat puolestaan vapaita muuttujia.
Nazorakien, zyglakien ja skakdien liikehdinnän pystyi edes arvioimaan logiikan ja liittouman yhteisten hyökkäyssuunnitelmien mukaan. Vapaat muuttujat olivat siksi omalla tavallaan vaarallisimpia, sillä niiden liikkeet eivät olleet ennakoitavissa.


Samella oli kuitenkin suunnitelma. Pian hänelle selviäisi, oliko se ollut voitokas.


Työpöydällä makaavassa pikakommunikaattorissa välkkyi punainen valo. Digitaalinäytön mukaan viestejä oli kaksi.
Kalpea hahmo painoi soittonappia ja ensimmäinen viesteistä lähti soimaan. Nauha oli rakeinen, mutta innokkaan puhujan tunnisti silti tulen Toa Takamaksi.


"Operaatio Yllätyslahja onnistui täydellisesti, pomo", tulen Toa sanoi energisesti. "Piraatit suostuivat kompromissiin. Palaamme Klaaniin tunnin sisällä. Ohi."


Kuunnellessaan Takaman viestiä Same tunsi hetkellistä voitonriemua, vaikka sitä ei hänen kasvoillaan näkynytkään. Valkoinen moderaattori pysäytti vasemmassa kädessään pyörittämänsä veitsen liikkeen. Kiiltävä ja puhdas terä jäi toamaisen olennon pitkien ja laihojen etu- ja keskisormen väliin.

Vain vaivattomalla ranneliikkeellä laiha jättiläinen sinkosi valkomustan heittoaseen kohti karttaa. Aseen terä tärähti keskelle erästä kartan merialueista, ja tärähdyksen voima pudotti kartalta yhden valkoisista nuppineuloista. Terä kilisi kevyesti puuta vasten.

Valkoinen olento käveli hitaasti kohti karttaa silmäillen Klaanin saaren kokonaistilannetta. Sitten hän katsoi jalkoihinsa ja kyykistyi poimimaan maahan pudonneen valkopäisen nuppineulan.
Vihreät silmät tutkivat terävällä katseellaan valkoista muovipäätä herkeämättä, mutta oli selvää, että nupissa itsessään ei ollut mitään kiinnostavaa. Valkoista Hau-naamiota kantava tehokas sotilasmieli keskittyi siihen, mitä neula edusti.
Moderaattori nousi seisomaan, mutta pyöritteli neulaa yhä kädessään.

"Noh, noh", Same kuiskasi hiljaa itselleen. "Mitäs käyttöä me sinulle keksimmekään?"

Valkoisen olennon ajatusleikki keskeytyi, kun pöydällä lojuva radikommunikaattori naksahti ja piippasi mekaanisesti. Hieman Takaman viestiä paremmalla äänenlaadulla kuului jotain, joka kiinnitti Samen huomion. Puhuja oli admin Guardian.

Admin puhui moderaattorille virallisesti. Klaanin sotavoimien päävastaava ja monta taistelua nähnyt moderaattori Same eivät löytäneet monia yhteisiä puheenaiheita sodankäynnin lisäksi, joten kumpikaan ei juurikaan yrittänyt hieroa ystävyyttä.
Guardian arvosti Samea suunnattomasti, kuten Samekin johtajaansa. Sininen skakdi ei kuitenkaan voinut katsoa valkoista selakhilaania ilman, että ajatteli sisällissotaa.

"Same", sininen skakdi sanoi. "Pikkulinnut varmaan liversivät, että palasimme juuri. Tawan toimistoon kymmenen minuutin päästä. Umbraan ja partateräisään partneriisi en saa yhteyttä, joten arvostan jos käyt noukkimassa tuon kaksikon jostakin."

Same nyökkäsi puolitottuneesti ja pudotti neulan pöydälle. Moderaattori haukotteli, ripusti vihreähehkuisen tunnistekiven vyötärölleen ja lähti harppomaan kohti toimistonsa ovea.



Tawan toimisto
Admin-torni



Ilta oli kirkas, mutta pilvinen. Auringot kurkistivat välillä tumman pilvikerroksen läpi kuin kaksi kosmista silmää, mutta muuten valtavan ikkunan näkymä heijastui harmaana ja valkoisena limbona.

Bio-Klaanin ylin johtaja Tawa seisoi ikkunan edessä kädet ristissä. Sähkön Toan kirkkaan keltainen panssari kiilsi nyt kultaisena, mutta ikkunasta vyöryvässä valomassassa Tawa näkyi vain siluettina.
Tawa tuijotti jonnekin kaukaisuuteen hieman melankolisena, mutta ryhti suorastaan sotilaallisen suorana. Toan violetti kankainen kaapu lojui poikkeuksellisesti tämän työtuolilla. Samalta tuolilta kuului pienen rapurahin vinkuvaa kuorsausta, jonka ilmavirrassa violetin viitan helmat heilahtelivat.

Mietiskelevä hiljaisuus rikkoutui, kun toimiston puinen ovi aukaistiin rytinällä. Tawa säpsähti ajatuksistaan, räpytteli silmiään ja kääntyi hitaasti kohti ovea.
Ovella seisoi sininen skakdi, joka hymyili vaikka sen ainoasta silmästä näkyi yöunen vähäisen määrän vaikutus ja vaikka suurin osa sen kyljestä oli piilotettu hätäisen sideharsonipun alle.

"Kulta, olen kotona", Guardian sanoi ovelasti sinertävä skakdikoura yhä kiinni ovenkahvassa.
Tawa nojasi pöytäänsä vasten molemmin käsin ja nyrpisti vihaisesti.
"Ja mikä tämä tällainen kotiintuloaika on?"

"Reissu baariin, pari huurteista, törmäilyä pariin vanhaan kaveriin", Guardian sanoi virnuillen pirullisesti. "Ja tutustumista nynrahilaisen teollisuuden parhaimmistoon. Mitäs sinun viikkoosi on kuulunut?"
Tawan ilmeestä pystyi puolestaan päättelemään, että Toa-soturin huumorintaju oli äärirajoillaan. Guardian jäi hetkeksi katselemaan jäistä ilmettä.

"Emme ole kuulleet teistä mitään kahteen viikkoon", Tawa sanoi tiukasti. "Ei minkäänlaista viestiä lyhyt- eikä pitkäaaltoisilla."

Guardian nyökkäsi.
"Anteeksi kovasti. Myrsky ja häiriösignaalit. Emme päässeet niiden läpi."
Tawa nojasi pöytäänsä kädellään ja tuijotti sinihipiäistä adminia pitkään.
"Jäljityspartio löysi veneenne ja tunnistamattomia ruumiita", Tawa sanoi hiljaa. Kirkkaan valon heijastus teki sinisen visiirin takana olevista silmistä vaikeat nähdä, mutta Tawan ääni kertoi enemmän kuin tarpeeksi.

Guardian huokaisi. "Meidän olisi pitänyt aavistaa se nazorak-hyökkäys. Ja varautua siihen. Mutta jos se auttaa niin pulitan paatin omasta pussistani."

Tawa käänsi päätään ja päästi irti pöydästään. "Onko tämä sinulle vitsi?", Tawa iski tiukasti. "Mitä ihmettä sinun päässäsi-"

"Se, että nazorakeilla on äiti ei tarkoita, että minäkin tarvitsen sellaisen", sininen skakdi keskeytti johtajansa. Skakdi pyrki hymyilemään välttääkseen ilkeilyä. " Tiedät kyllä, että olen kohdannut pahempaa kuin pari torak-"

Guardian sai tuta välittömästi, että keskeytyksillä oli tapa aiheuttaa lisää keskeytyksiä.

"Luulimme teitä kuolleiksi!" Tawa huudahti niin kovaa, että Guardian yllättyi. Hymy hyytyi sinisen skakdin kasvoilta, kun hän kuuli johtajansa äänen ja näki tämän katseen.

Keltaisen Toan kämmenet puristuivat nyrkeiksi, mutta naisen vihaa oli vaikea erottaa huolestuneisuudesta. Kun Tawa puhui, hänen katseensa alkoi vähitellen siirtyä alaspäin sinisen skakdin silmistä. "Teidän veneenne oli mennyttä, energiajälkeänne eivät löytäneet edes vainukoirat, ja.... ja... voi hyvä luoja! Sinähän vuodat vielä!"

Tawan Guardiania tutkiva katse keskeytyi niiteillä epätoivoisesti kasassa pysyvään sideharsonippuun. Sinisen adminin kädellään pitelemään valkoiseen kangasmassaan oli ilmestynyt pari skakdin tummia ja märkiä veritahroja. Yllättyneen näköinen Guardian seurasi Tawan sinisen visiirin takaa tuijottavan vihreän katseen kohdetta ja päätyi omaan kylkeensä. Hän raotti sormiensa välejä ja huomasi, että verta oli myös hänen kämmenpohjassaan. Terävät skakdinkynnet vetivät pian sideharsoa hätäisesti kaksinkerroin niin, että siteen verijäljet jäivät piiloon.

"Äh, pikkujuttu", Guartsu hätävalheili heilauttaen kättään. "En ehdi sairaslomailla. Nyt on paljon, paljon tärkeämpiä asioita käsillä. Haluan kaikki moderaattorit tänne."

Skakdi päästi irti Tawan toimiston messinkisestä ovenkahvasta, astui rivakalla askeleella toimistoon ja tönäisi oven kiinni oikealla jalallaan. Tummanruskea toimiston ovi piti pitkän hiljaisen narinan ja rämähti kiinni. Guardian otti muutaman askeleen. Skakdin kasvoilta näki, että kylkivamma sattui edelleen.
Tawa veti henkeä ja kurtisti otsansa vihaiseksi.

"Haluat pitää hätäkokuksen sairaalakunnossa? Mikä... mikä sinussa on? Sinä... minä... äh, tarkoitan-!"
Klaanin johtaja kiehui sisäisesti ja oli päätymässä johonkin hänelle poikkeuksellisen voimakkaaseen, mutta keskeytti sen huomatessaan jonkin heräävän violetin kaavun peittämällä työtuolilla.

Kuului uupunutta vikinää ja yksi kerrallaan kaksi hieman unenpöpperöistä silmää ponnahti pystyyn. Tummat ja kosteat silmät räpsähtivät kahdesti ja kuului hiljaista läähätystä.
Innokkaan vinkaisun myötä kaikki Nöpön kuusi jalkaa kipittivät pitkin puista lattiaa. Rapu pomppi innokkaasti, napsutteli saksiaan auki ja kiinni ja päästeli vihellysääniä pienellä suullaan.

Kylkeään pitelevä Guardian siirsi katseensa lattiatasolle ja hymähti. "No hei, pikku kaveri."

Nöpö hyppi ja pyöri sinisen skakdin jalkojen ympärillä. Tawan vihainen ilme laantui hieman. Sähkön Toa jäi tuijottelemaan Ussal-ravun liikehdintää. Rapu ei ollut ollut yhtä innoissaan viikkoihin. Innokkuudeltaan se unohti hetkeksi, että pureminen ja nuoleminen eivät olleet kaikkien mielestä yhtä ystävällisiä eleitä.

"Au", Guardian äännähti ja ravisti pientä rapua irti jalastaan. "Eikö tuo ilkeä nainen anna sinulle tarpeeksi syötävää?"
Nöpön leuat aukesivat ja otus päästi irti Guardianista. Rapu räpytteli suuria kosteita silmiään ja hengitti hetken hiljaa ennen kuin alkoi taas pomppia innolla. Pienet jalat liukastelivat sileällä puulattialla, mutta se ei otusta pysäyttänyt.

Guardian kumartui ravun tasolle ja taputti isolla kourallaan sen hopeanharmaata selkää. Hopeisesta ussalista alkoi kuulua hämmentävää hidasta kehräystä. Nöpö nuolaisi pitkällä kielellään sinisen skakdin kämmenpohjaa kuin vastasyntynyt energiahurtan pentu.

Varsin sekalaisesta elekielestä näki ja kuuli, että adminien lemmikki ei ollut varttunut muiden Ussalien parissa.

Jos Tawan kasvoja tutki, niillä pystyi hetkellisesti näkemään jotain häilyvää hymyntapaista. Se kuitenkin laantui miltei välittömästi, kun Toa suorastaan pakotti kasvoilleen vakavuutta.

Tawa asteli hitaasti Guardianin luokse, kumartui polvilleen ja siirsi kättään varoen skakdin kyljen sideharsohirvitystä kohti.
"Mitä sille on tapahtunut?" Tawa kysyi astetta aiempaa rauhallisemmin, mutta kasvoillaan yhä vakavuutta.
"Näh, ei mitään järin vakavaa. Tongu ja yksi laivaston lääkintämiehistä hoitivat tätä jo", Guardian kierteli asiaa katse Nöpössä. Tawa ei vaikuttanut kuuntelevan.
"Mitä tälle on käynyt?", Toa kysyi nostaen kellertävää kulmaa. Hän olisi kokeillut raottaa sideharsoa, jos Guardian ei olisi hätyytellyt Toan kättä kauemmas.

"Se on aika pientä", Guardian sanoi vilkaisten sivusilmällä johtajaansa. "Merimiina räjähti kymmenen metrin päässä ja teräspalkki lävisti kylkeni, ei sen kummempaa."

Syntyneessä hilijaisuudessa kuului vain Nöpön kielen märkä lipitys ja innokkaiden ravunjalkojen naputtelu puulattialla. Tawa katsoi vakavana Guardiania, joka ei voinut enää vältellä johtajansa katsetta.
Tawa ei sanonut mitään, mutta keltaisen voimanaamion haudanvakava ilme puhui hänen puolestaan.


"..."


Guardian hymyili ja puristi kämmenellään puolihuomaamattaan veristä ja sideharsoista kylkeään piiloon.
"G", Tawan suu sanoi, mutta epähuvittunut ilme ei muuttunut sen kummemmin.
"... jep?"
"Mitä?" kysyi kaikin puolin epäuskoinen äänensävy. "Oletko hullu? Kaipaat sairaalahoitoa nyt ja heti!"
Guardian huokasi ja pyöritteli silmiään. "Minua tarvitaan täällä, Tawa. Olin kaksi viikkoa poissa. Se oli typerää ja-"

Tawa keskeytti ja tarttui skakdia tiukasti olkapäästä.
"Ja sinä vuodat verta, senkin idiootti!" Toa sanoi ravistaen skakdia kevyesti. "Sinä... miten joku noin älykäs voi olla noin... sinä."
"Jos se auttaa, niin yritän kovasti", skakdi pisti väliin. Tawa ei kuunnellut.
" Oikeasti. Et halua tätä. Annan sinulle sairaslomaa, kuuletko?"

Sanavalinta sai jotain syttymään skakdin silmissä.
"Tänne hyökättiin ilmavoimilla sillä aikaa kun 'lomailin'!" Guardian sanoi huomattavasti äänekkäämmin kääntyen yhtäkkiä kokonaan Tawan puoleen. Skakdin vitsaileva virne vakavoitui ja Tawa hiljeni kuuntelemaan suu auki.

"Kuulin siitä jo", Guardian sanoi nyt rauhallisemmin. "Tuplasti enemmän kuolleita kuin sinä yönä, jolloin koneet tulivat. Ja Veljeskunnan saarta piiritetään kolmatta päivää."

Guardian nousi pystyyn hiljaa. Hän tarttui yhdellä kädellä Nöpöön nostaen tämän mukanaan. Roikkuessaan suuresta skakdinkourasta rapu potki kuudella jalallaan ilmaa ja huusi pienellä äänellä. Nöpöstä puhuttaessa oli vaikea sanoa, oliko vikinä pelästynyttä vai innokasta.

Guardian asteli kankeasti Tawan pöydälle, ja Tawakin nousi kumara-asennostaan pystyyn. Sähkön toa seurasi katseellaan kollegansa horjuvaa askelta. Sininen skakdi laski hopeisen Ussal-ravun pöydälle ja jäi hetkeksi katselemaan adminien yhteispotrettia.
"Ämkoo on vielä saarella, eikö olekin", Guardian sanoi vaitonaisena.
Tawa katsoi samaa kuvaa Guardianin olan yli. "Kyllä."

Guardian laski kukkakehyksissä olevan valokuvan varovasti pöydälle ja käänsi sen poispäin itsestään. "Olen sille vihreälle neropatille velkaa. Minun olisi pitänyt olla täällä hyökkäyksen aikaan. En voi vain syöksyä sairasosastolle köllöttelemään."

Tawa oli hetken hiljaa. Toa nyökkäili itsekseen hieman surumielisenä. Vähitellen hänen kasvoilleen ilmestyi ymmärrystä. Tawa ei hyväksynyt sitä, mitä Guardian halusi, mutta hän ymmärsi.

"Sinä olet jääräpää", sähkön Toa tuhahti.
"Mietinkin aina, mitä yhteistä meillä kahdella on", Guardian sanoi.
Tawa naurahti.
"Hyvä on. Pidetään nyt hätäkokouksesi, mutta vain yhdellä ehdolla."
Vasen keltainen käsi tarttui spontaanisti sinisen skakdin niskaharjaksesta ja veti tiukasti.

"... mitä... sinä..." Guardian kähisi yrittäen vastustaa, kun Tawa veti häntä kohti pöytänsä takana seisovaa työtuolia. Nöpö katsoi kaaosta mietteliäänä. Tai innokkaana, hyperaktiivisesta lemmikkiravusta ei voinut olla täysin varma.

"Hyvä on sitten", Tawa sanoi päättäväisesti ja nappasi oikealla kätösellään kommunikaattorin pöydältä. Hän painoi punaista ristinmerkkiä. "Jos sinä et suostu menemään sairasosastolle, minä tuon sairasosaston tänne."

Guardian huokaisi syvään ja rojahti Tawan toimistotuolille. Tawan kutsuttua Bio-Klaanin sairasosaston kerman pikaisella ääniviestillä kommunikaattori siirtyi Guardianille. Tämä painoi ensimmäisenä luurin näppäimistön keskellä olevaa vihertävää moderaattorikiveä.




Seuraavat kolme varttia kuluivat vauhdilla. Toimistossa puhui vain Guardian. Muut keskittyivät kuuntelemaan.

Ilmassa leijaili vahvan kahvin tuoksu ja Tawan pöytä notkui täynnä petuniakuvioisia kupposia. Guardian istui Tawan toimistotuolilla ja kiistattomalla valtaistuimella, mutta ei varsinaisesti omasta tahdostaan. Punertavan nojatuolin viereen oli kumartunut lääkintä-Toa Kupe. Valkopunainen Toa operoi skakdin kylkeä rautaisen rauhallisin ottein, mutta rauhallisuus ei varsinaisesti auttanut. Skakdi irvisteli kaikesta huolimatta.

"Ei millään pahalla, G-herra", Kupe sanoi niin viileästi kuin kykeni, "mutta tämä olisi todella helppoa, jos suostuisitte puudutukseen."
"Kiitos, mutta ei kiitos", Guardian sanoi merkillinen ilme kasvoillaan. Hän siirsi katsettaan Tawan toimistoon ilmaantuneesta sekalaisesta klaanilaisesta toiseen. Joukkio oli hiljentynyt pohdiskelemaan yhdessä juuri kuulemaansa.

"No... luulen kertoneeni teille kaiken olennaisen."

Neljä moderaattorikiveä hehkui vihreää hehkuaan neljän kiinnostuneen hahmon vyötäröllä. Muutamilla kivi oli liitetty osaksi moderaattorien haarniskaa. Suurta Hau-naamiota kantava toamainen mutta kalmankalpea Same seisoi jäykkänä oven vieressä arvioiden äänettömästi. Hoikan jätin tumma otsanauha oli nyt sidottu olennon vasemman ranteen ympärille kuin muistutukseksi jostain.

Hopeiseen ja harmaaseen teräshaarniskaan sonnustautunut skakdi Bladis puolestaan raapi suurta otsaansa ja istui löysänä Nöpön nukkumapaikkana toimivan kopin päällä. Guardian oli huomannut teräksen skakdin tuijotellen kämmenpohjaansa aina kun Guardianin matkakertomuksessa mainittiin Zakaz. Jokin oli tuonut muistoja pintaan.

Paaco istui Bladiksen vieressä rummuttaen polveaan sormillaan. Vihreän ja kultaisen Toan katse sinkoili huoneen nurkasta toiseen kuin vihainen ampiainen, mutta Paacon ilmeistä näki, että hän oli kuunnellut koko ajan. Kultaista ylvästä Rurua kasvoinaan käyttävä päämoderaattori Umbra seisoi Tawan työpöydän edessä pitäen käsiään ristissä.

Kaikki aktiiviset moderaattorit olivat paikalla. Viides ja kuudes kuitenkin puuttuivat. Puolirahi Make lojui vielä Klaanin sairasosastolla huonossa kunnossa Allianssin öisen hyökkäyksen jälkeen. Kovia kokenut noviisimoderaattori päätettiin vain jättää toipumaan. Doxille Guardian ei ollut edes yrittänyt soittaa.
Piruparka, sininen skakdi ajatteli pohtien poissaolevaa ja pelokasta hohtoa, joka hehkui sieltä, missä sinisellä otuksella oli ennen ollut katse.

Tawa istui työpöydällään Guardianin edessä ja silitteli Nöpöä, joka naputti pöydän mahonkipintaa pikkuruisilla jaloillaan vilkuillen huoneeseen ilmestynyttä moderaattorinelikkoa silmäparillaan. Rapua silittelevä sähkön Toa tuijotti sinistä skakdia suoraan silmiin hetken ja yritti kasata ajatuksiaan.

"Torakoiden salamurhayritys, Zakazin ilot, kenraali Warrek, luutnantti Zaiggera, Nynrah, Takomo, Feterrat, joku nimeltään Zorak von Maxitrillian Arstein ja aukko muistissani", G kertaili. "Olette vapaita kysymään kysymyksiä."

Tawan ilme oli jäätynyt. Hän ei räpäyttänytkään sinisen visiirin takana tuijottavia silmiään.
"Olette hengissä vain koska olitte onnekkaita", Tawa sanoi. Hän ei ollut vihainen. Hän ei edes korottanut ääntään. Tawan äänessä ei ollut edes syyttävää sävyä. Näin oli ehkä pahempi.
Guardian nosti vasemman kätensä etusormen pystyyn. "Olemme hengissä koska joku halusi pitää meidät hengissä", hän tarkensi.
Tawa katsoi Guardiania entistä tiiviimmin. Toan suu aukesi hitaasti, mutta hän etsi hetken oikeita sanoja. "Mistä sinä sen tiedät?"

Guartsu hieroi sinistä leukaansa mietteliäänä.
"Rehellisyyden nimissä en tiedäkään", sininen skakdi sanoi Tawan hämmästykseksi. "Mutta tämä Zorak von mikälie Arstein... tai kuten tunnette hänet, 'herra ZMA'..."

"Anteeksi, mutta onko sinulla kuvaa tästä Arsteinista'?" Umbra keskeytti. "Kuulostaa siltä, että mitä nopeammin hänet löydetään ja tuodaan oikeuteen koneidensa tekosista, sen parempi."
Guardian naputti kiikarisilmäänsä yhdellä sormellaan ja katsoi päämoderaattoriin synkästi. "Ikävä kyllä ei. Kauhukaasun jälkeen se kalpea pirakanpentu takavarikoi silmäni ja tyhjensi kaiken, minkä skanneri oli tallentanut Nynrahilta. En saanut teille kuvaa."

"Piru vie. Minulla olisi tälle tyypille ja sen koneille pari valittua sanaa", Bladis ryki puristaen nyrkkinsä kiinni. "Se vastaanoton Toa... ei se tehnyt mitään ansaitakseen sitä."
Umbra nyökkäsi. "Ansaitsiko kukaan?"

"Jos tämä jotain auttaa", Guardian sanoi vilauttaen teräviä hampaita, "niin herra Arstein saattaa olla viekas tapaus, mutta sitä rumaa naamaa en unohda. Ja kunhan jututan paria klaanilaistaiteilijaa, kohta ei kukaan muukaan."
Bladiksen harmaille kasvoille ilmaantui hymyntapainen."Jotain positiivista."

"Keskeytitte minut", Guardian köhi. "Tawa, kysyit miksi olen hengissä. Tämä Arstein on sadistinen, valehteleva pelkuri. Hän oli aivan valmis tappaamaan minut, Tongun ja Makuta Nuin useaan kertaan. Jokin esti."

Guardian käänsi tuoliaan vasemmalle ja siirsi katseensa ulos Tawan toimiston ikkunasta. "En ole varma miksi, mutta hän ei toiminut täysin omilla ehdoillaan", Guardian lisäsi vielä. "Tunnistan skakdit, jotka pitävät kontrollista, mutta Arstein ei ollut tässä operaatiossa täysin hallinnassa. Hän joutui taipumaan, eikä välttämättä pitänyt siitä."
Tawa ja muut jäivät pureskelemaan vastausta.

"Miten osaat analysoida... sellaista tyyppiä niin hyvin?" päämoderaattori Umbra kysyi.

"Tunnen kaltaiseni", Guardian sanoi huokaisten syvään.
Neljä moderaattoria ja Tawa jäivät pohtimaan, tarkoittiko Guardian kaltaisillaan Skakdi-rotua vai hirviöitä.



Paaco oli ollut jo liian kauan hiljaa ja sen näki moderaattorin umpinaisesta suusta, joka oli kuin geysir valmiina räjähtämään. Näytti siltä kuin Paacon oli pakotettava itsensä pysymään hiljaa. Vihreä käsi nousi hitaasti pystyyn ja Paaco vilkuili administoa odottaen puheenvuoroa. Tawa myönsi sen hänelle nyökkäyksellä.
Paacon ilmeestä näki, että hän ei osannut käsitellä tilannetta täysin.

"Siis. Joku yritti estää niiden rautapellejen isää tapattamasta teitä. Olenko ihan jäljessä jos veikkaan, että se on..."

Paaco haki hetken sanoja. Hän oli monen muun tavoin Rautaisen Kuoleman hyökätessä kuullut Klaanin läpi syöksyneen mustan painajaisen nimen, mutta ei halunnut käyttää sitä. Toa ei halunnut edes ajatella koko tapahtumaa. Ikävä kyllä valvontakameramestarin oli ollut pakko tutkia läpi kaikki nauhat, jotka tuona kauhujen yönä oli taltioitu.

Paaco ei halunnut ajatella niitä. Nimessä "Avde" ei ollut itsessään mitään pelottavaa, mutta se toi muistoja pintaan.
"Tiedätte. Se."


"Avde", Tawa sanoi hiljaa ja Paacon silmät pullistuivat yllätyksestä. Tawa jatkoi hetken päästä rauhallisella äänensävyllä. "Hän haluaa meidän pelkäävän. Älä anna hänelle sitä valtaa."

"Tawa on oikeassa", Same sanoi muistellen hiljaa Snowmanin suulla puhuneen loisen sanoja. "Jos pelkäämme nimeä, pelkäämme häntä."


"Punainen Miekkonen", Guardian sanoi nyökäten. "Sillä olennolla... mikä se sitten onkaan, on tahmaiset näppinsä kaikkialla."

"Onko sitten kovin rauhoittavaa, että juuri sama otus haluaa pitää sinut hengissä? " Bladis kysyi skeptisyyttä äänessään.
"Ei, mutta ainakin tiedän, että en kuole huomenna plasmatuleen", Guardian sanoi kiristellen hampaitaan. "... jos Arstein pitää oman osansa sopimuksesta. Mikä se sitten onkaan."


Tawa nojasi pöytäänsä vasten ja tuijotti lattiaa. Toa pyöritteli päässään monenlaisia asioita hiljaisena. Hetken jälkeen hän kääntyi takaisin Guardianiin ja avasi suunsa.
"Nämä 'Avhrak Feterrat', G. Kepe sai vihdoin auki sen sinä yönä tuhotun yksilön."
Guardian kääntyi pikaisesti Tawaan ja näytti yllättyneeltä. "Oikeasti?" skakdi kysyi. "Oletteko tutkineet sen perinpohjin? Ilmatorjunta voisi hyötyä niiden plasmasta."

"Kepe ja Same ovat katsoneet sitä", Tawa sanoi. "Minulla ei ole ollut aikaa." Hän kuitenkin tiesi valehdelleensa. Tawa ei ollut katsonut sisälle, mutta syy oli toinen.
Huuto joka oli repinyt tiensä raskaan teräskuoren läpi oli ollut niin vertahyytävä, että Tawan oli vaikea unohtaa sitä, vaikka hän halusi. Tavallaan adminia kiinnosti, mikä oli voinut päästää sellaisen äänen. Tavallaan hän halusi äänen pois unistaan.

Tawa ei kuitenkaan tarvinnut lisää ajateltavaa. Ajat olivat muutenkin vaikeat.
Toa käännähti katsomaan takanaan seinään nojaavaa valkoista moderaattoria.

"Kepe lähti Snowmanin kanssa pohjoiseen tutkimaan jotain... joten Same voi varmaan kertoa sinulle havainnoistaan", Tawa sanoi kysyvästi enemmänkin Samelle kuin Guardianille.
Kaksikko jakoi katseen, joka herätti Samessa häpeää. Sama ilta, jona valkoinen moderaattori oli astunut Verstaaseen ja katsonut Feterran aukaistuun panssariin oli päättynyt siihen, kun hänet oli löydetty ravistamasta vankisellien toisiksi uusinta asukasta Toa Sheelikaa kaulasta. Moderaattori ei pystynyt enää ymmärtämään, miten oli menettänyt malttinsa sillä lailla.

"Sanon vain, että olen nähnyt vuosien varrella monenlaisia asioita", Same sanoi mystisesti, "mutta en mitään tällaista. En aio edes kuvailla. Haluatte nähdä tämän itse."

"Pakkohan sitä on tutkia tulevaisuutta varten", Umbra sanoi. "Heikkouksia, mitä tahansa."

"Pointti", Tawa sanoi.

"Piilotin sen suojaholviini", Same sanoi. "Voin näyttää ainakin Tawalle huomenissa. Parempi, että sana ei liiku."
Muut nyökkäsivät hyväksyvästi. Jos oli mahdollista estää Feterra-tutkimuksen tietojen kantautuminen petturin kautta vihollisille, oli parempi edes yrittää.
"Sanon kuitenkin yhden asian", Same jatkoi. "Ette ole varautuneita näkemäänne."

Samen sanat jättivät koko huoneellisen klaanilaisia tuijottamaan kysyvinä.

Uusi kierros kahvia keitettiin, kun Guardian pyysi klaanilaisia käymään läpi kaiken, mitä pommituksen yönä oli tapahtunut. Tawa, Paaco, Same ja Bladis kävivät melko yksityiskohtaisesti läpi torakkain ilmavoimien hyökkäyksen jokaisen tunnin. Bladis valitti sitä, että hän oli tehnyt erästä syöksypommittajaa vastaan hienoimman tempun koko elämänsä aikana, mutta kukaan ei ollut nähnyt sitä.

Guardian oli tyytyväinen kuullessaan Klaanin Laivaston olleen voitokas, mutta tunnelmaa laimensi se, että Veljeskunnan saaren operaatiosta ei tiedetty mitään.

"Eikö Veljeskunnan saarelta ole kuulunut mitään sen iskun jälkeen?" Guardian kysyi ja irvisti kuin karhu, kun tohtori Kupe tökkäsi arkaan kylkeen varoittamatta ruiskun.

Tawa pudisti päätään ja katsoi Guardiania kuin pyytäen anteeksi. "Täysi hiljaisuus viimeisten päivien ajan. Edes pelastuspartiolta ei ole tullut mitään."
Guardian katsoi Tawaa hetken ja kääntyi sitten huokaisten poispäin.
"Laivastolla hyökkääminen olisi tyhmää", hän sanoi.

"Älä nyt, kuulitko kuinka voitokkaita Tongun koneet olivat hyökkäyksen torjumisessa?" päämoderaattori Umbra rohkaisi. "Olen varma, että voisimme pidätellä torakkalaivoja tarpeeksi kauan!"

"Kuulostaa helpolta", Tawa sanoi. "Se ei taida olla sitä."

Guardian pudisti päätään. "Ei niin. Mekään emme tiedä, missä kaikkialla Veljeskunnan joukkoja on. Ei saarta voi vain sytyttää palopommeilla tuleen ja toivoa, että liittolaisemme selviytyvät."

"Niinpä", Umbra myönsi raapien leukaansa mietteliäänä. "Anteeksi. Olin tyhmä."

Guardian vilautti ilmettä, joka antoi ymmärtää, että hän ei pahemmin välittänyt. Tawa huomasi sen.
"Mitä mieltä olet, G?" hän kysyi. "Mitä teemme?"

"Sinähän olet minun johtajani", Guardian sanoi kevyt hymyntapainen kasvoilla ja vasen silmäkulma ylhäällä.
"Niin", Tawa nyökkäsi, "ja Ämkoo sinun ystäväsi."
"Siinä ehdottomasti syy miksi en saa päättää tästä", Guardian sanoi. "Älä luota arvostelukykyyni."

Tawa jäi hetkeksi pohtimaan vaihtoehtoja. Niitä oli paljon, ja kaikki huonoja. Käytännössä jokaisessa oli vaara menettää tarpeettomasti henkiä ja syöstä koko Klaanin saari täysimittaiseen sotaan.
Johtaja oli se, jolla oli vastuu valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.

"Sanon, että odotamme yön yli viestiä Veljeskunnalta tai pelastuspartiolta", Tawa sanoi päättäväisemmin. "Jos mitään ei tule, iskemme."
Guardian nyökkäsi. Hän saattoi olla eri mieltä, mutta tiesi milloin päätöksenteko oli jätettävä muille.

Paaco pyöritteli peukaloitaan ja yritti keventää raskasta tunnelmaa.
"Hei. Puhutaan nyt kuitenkin Mäksämys Maksimuksesta. Ehkä se selviää yhden yön. Sama tyyppi on tuhonnut torakkahävittäjän matanuileissön MIEKALLA."
Same katsoi kollegaansa epäuskoisena. "Se ei ollut hävittäjä. Se oli rakettirepputorakka."
"... MIEKALLA", Paaco toisti huikentelevana.
"Hänellä on myös Makutan voimat", Same jatkoi.
Vihreä moderaattori ei tuntunut enää kuuntelevan. Jos hän oli koskaan kuunnellutkaan. "... MIEKALLA!"
"Olin näkemässä", Same sanoi eikä ollut varma enää, kenelle yritti puhua. "Hän ei vetänytkään miekkaansa. Kanohi-haarniska pysäytti torakan rakettirepun."

Paaco jäi tuijottamaan suu auki. Same luuli hetken voittaneensa.
Paacoa ei kuitenkaan voinut voittaa. Hän oli yksinkertaisesti paras argumentoinnissa.
"Ota välillä iisisti pelle."
"..."

Huoneessaolijat hymähtivät hieman. Näinä aikoina oli hupi vähissä, joten pienistäkin asioista oli parempi iloita.
Guardiania harmitti, että hänen piti olla ilonpilaaja ja vakavoittaa tilanne.
"Mitä luulette", skakdi kysyi, "miksi Paha Liiga viivästyttää Klaaniin hyökkäämistä?"

"Ehkä ne tarvitsevat Veljeskunnan saarta johonkin?" Umbra teorioi.
"Totta, mutta niillä voi olla myös sisäistä kinaa" Bladis jatkoi. "Liskot ja lapionaaman palkkasoturit ovat liikkuneet Klaanin lähialueilla. Eiväthän ne yleensäkään pärjää keskenään, mutta tämä..."

"Tämä mitä?" Tawa kysyi kääntyen kohti Bladista.

"... tämä... oli uudenlaista. En ole aivan varma, mutta näytti kuin skakdit... olisivat yrittäneet orjuttaa zyglakeja."
Seinäkello tikitti, kun klaanilaiset jäivät pureskelemaan Bladiksen sanoja. Tohtori Kupe keskittyi Guardianin kyljen hoitamisen viimeistelemiseen. Lääkintä-Toa oli niin usein hoitamassa tärkeitä klaanilaishenkilöitä kesken vaikeiden aikojen, että hän sai kuulla paljon enemmän kuin halusikaan. Suurten asioiden kuunteleminen ja ajatteleminen oli miltei mahdotonta välttää. Vaitiolovelvollisuutensa lääkäri kuitenkin piti maailmanlopunkin edessä.

"Jo on sotku", Paaco sanoi. Päänsä sisällä jumputtavasta jatkuvasta diskojumputusrytmistä huolimatta moderaattori pohti asioita monipuolisesti. "Pohjoisesta etenee käärme. Sillä on viisi päätä, ja ne kaikki yrittävät syödä toisiaan."
"Sieltä se naapurin runoilijapoika taas tulee", Bladis hohotti. "Pääsee vielä pitkälle."
"Hei, keksin ihan itse", Paaco sanoi hymyillen.
Guardian oli onnittelemassa Klaania siitä, että ainakin päitä oli vain viisi. Sitten hän muisti Zorak von Maxitrillian Arsteinin ja tämän kiinteän yhteyden Avden tuomaan uhkaan. Admin päätti pysyä hiljaa, mutta hänen nyrpeästä ilmeestään oli nähtävissä, että jokin matemaattinen kysymys kaipasi taas vastausta.

Keskustelua jatkui vielä vartin ajan. Moderaattorit ja admin-kaksikko kävivät läpi kaikenlaista liittyen Klaanin nykytilanteeseen. Heistä kuitenkin tuntui, että vähemmän kiireisestä paperityöstä puhuminen oli parempi jättää toiselle illalle. Kun auringonlasku alkoi värjätä taivaanrantaa punaisen sävyillä ja kun Toa Kupe oli lopettanut Guardianin haavojen kanssa työskentelemisen, moderaattorinelikko päätti poistua verkkaisesti huoneesta. Adminit ja näiden lemmikki jäivät vielä istumaan hetkeksi auringonlaskun värjäämään toimistoon.

Tawa istui pöydällään rapsutellen Nöpöä, joka kuorsasi jo voimakkaasti. Guardian nojasi syvälle nojatuoliinsa ja piti käsiään ristissä. Skakdin katse harhaili ympäri huonetta.

"Mene nukkumaan", Tawa sanoi vaitonaisesti.
"Mene itse", Guardian vastasi tottumuksesta.

Tawa haukotteli.
"Liikaa ajateltavaa. En nukahtaisi."

"Se ei johdu vain tuosta, eihän", Guardian kysyi.

"Ei", Tawa myönsi. "En ole pystynyt katsomaan auringonlaskuja samaan tapaan pommitusyön ja Arsteinin koneiden iskun jälkeen."

Sininen skakdi naksutteli sormiaan ja kokeili kylkeään. Se oli yhä arka, mutta Kupen käsittely oli auttanut. "Kuule", Guardian sanoi ja antoi Tawan odottaa hetken. "Olen varma, että hän on kunnossa."

"Mhm", Tawa vastasi nyökäten poissaolevana.
Tawa ei varsinaisesti yllättynyt puheenaiheesta, sillä molemmat olivat ajatelleet sitä. Moderaattorien saapumista ennen Tawa oli kertonut kaiken tärkeimmän. Hän oli kertonut Visokin yhteydenotoista ja Snowien sisältä nauraneesta Avden parasiitista, jonka tuhoamisessa Visokki oli auttanut. Guardianille oli myös näytetty Visokin viestimät viisi petturikandidaattia.
Jokin kertoi Guardianille, että viestiin ei ollut täysin luottamista. Hän ei halunnut sanoa sitä Tawalle.

"Kyllä hänet vielä löydetään", Guardian sanoi ja tunsi puhuvansa ilmalle. "Et voi asialle mitään nyt."

"Tämä palaveri..." Tawa aloitti, mutta jäi vielä harkitsemaan sanojansa. "Tämä muistutti minua siitä, mihin syöksykierteeseen kaikki on mennyt. Mutta minä murehdin eniten vain parasta ystävääni."
Tawa huokaisi. "Tällaista itsekkyyttä muka suureltakin johtajalta."

Guardian nousi hitaasti ja varovaisesti Tawan toimistotuolilta. Kyljen kivut palasivat liikkuessa, mutta ne olivat lieventyneet.
"Tiedätkö", Guardian sanoi noustuaan kokonaan pystyyn. "Voin olla vaikea ja harkitsematon, mutta kunnioitan sinua. En tottele sinua siksi, koska olet johtajani."

Tawa räpytteli silmiään hämmentyneenä.


"Tottelen sinua siksi, koska olet ystävä", Guardian sanoi. "Hyvää yötä."


Niine sanoineen sininen skakdi käveli hitaasti kohti toimiston ovea. Tawa jäi tuijottelemaan horisontista lähestyvää yötä sanattomana.