Kolmikko kävelee metsätietä pitkin kohti Klaania. Ruhon siirtäminen kauemmas oli hankala ja rankak homma, ja nyt he ovat leponsa klaanissa ansainneet. Aurinkokin on laskemassa.

Matoranin palaset kuopassa...? Matoro pohtii.
Kuma-Nui tuhoaa, syö koko ruumiin. Se ei jätä paloja.

Täytyy keskustella asiasta Killjoyn kanssa..., Matoro pohtii.

Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta.

"Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua", Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.

Zyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin.

Pian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.

"Kirotut Klaanilaiset", Zyxax murahti. "He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!"

Zyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.

Zyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi...


Bioklaanin saarella...

"Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys", Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta.

"Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?" Umbra kysyi muilta.

"Tämäpä mysteeri", Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.

"Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!" Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia...

Kaja-Wahi, Killjoyn mökki

Killjoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.

"Tuota... her... herra Killjoy. Tä...tässä olisi teille tä... tällainen kirje."

Killjoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:

Hei, Killjoy.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.

Ystävällisin terveisin: Summerganon.

Killjoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.

Kummitusten räme

"Tuota...Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?" Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä.
"Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua." Umbra rohkaisee.

Kolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään.
Matorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.

"Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.", Umbra toteaa.
"Käännytään takaisin", sanoo Kapura
"Kannatan ehdotusta...Yksi ongelma vain.", Matoro sanoo.

Kolmikko kääntyilee ympäriinsä.

"...Käännytään minne?" Matoro lopettaa lauseensa.
He tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan - synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.

"Menn��n t�t� tiet�." Umbra sanoi. "Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos."
"Jaa." Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. "Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme."
"Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?" Kapura kysyi.
"Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun." Matoro sanoi.
"T�m� t�st� puuttuikin." Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.

***

Harhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.
"T�nne p�in... Tänne p�in..."
"Kapura?" Matoro kysyi. "Umbra?"
"T�nne p�in... T�nne p�in..."
"Ei naurata! Kapura?" Matoro huusi. "Umbra!"
"T�nne p�in... T�nne p�in..."
Matoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.
"T�nne p�in... T�nne p�in..."
"Kapura!?" Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. "KAPURA!"
Juostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.
"T�nne p�in... T�nne p�in..." ��net kuuluivat joka puolelta.

Kummitusten Räme

Killjoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.

Metsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:

Summerganon.

Matoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.

Lisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.

- Killjoy

Killjoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.

"Vie se, vie se Summerganonille", Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.

GS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.

"Hmph."

Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään.
Olisipa minulla nyt vanha naamioni..., hän ajattelee.


Jostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle.

'Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin', taisi Umbra sanoa. , Matoro miettii.

Matoro istahtaa tukin päälle miettimään.
Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin...
Silloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään.
Lämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa.
Elämää., Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä.
Olento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen.
Matoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo.

...Onko se Killjoy?, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.

Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.

"Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!" Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.

Valon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.

"Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle", Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä...

Kummitusten Räme

Killjoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.

"Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh... minä ruostun."

Killjoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.

"Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia."

Hetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.

"Tästä tulee pitkä päivä."

Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne.
Jonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.

Matoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.
Hän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.
Hetken harkinta.
Jään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.
Hän ryömii edelleen.
Valoa kajastaa kaukaa.
Matoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi.
Täällä on pakko olla älyllistä elämää...
Käytävä haarautuu kahteen suuntaan.


Samaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.

"Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta..." Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.
Nazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.
"Tuossa on suunnitelma.", olento sanoo.

"Matoro!" Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.
"Hei!" Kapura huutaa. "Sumu alkaa h�lventy�..."

Suurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.
"Olemme varmaan oikealla tiell�." Umbra toteaa.
"Ent� Matoro?" Kapura kysyy. "Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?"
"Emme voi tiet��." Umbra vastaa. "Meid�n on pakko palata takaisin... Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n."
"Kuka tuo on?" Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. "Killjoy?"
"Aivan." Killjoy murahtaa. "Miss� on Matoro?"

* * *

Samaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.
"Soluttautujat..." Skadi murahtaa. "Ei mit��n tietoa."
"V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme." Nazok-torakka toteaa.
"Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!" Skadi raivoaa. "Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!" Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.

Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään.

***

Gaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä.

"Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.", Toarkka aloittaa.
"...Kuka?", Gaggulabio ihmettelee.
Ovesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.
Zyglak.
"Halusitte tavata minut?", Zyxax sanoo matalalla äänellä.
"Kyllä.", Torakka sanoo. "Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te..." Torakka osoittaa Zyxaxia, "...Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille."


***

Matoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.
Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään, Matoro ajattelee.

Hän kurottaa naamiollaan toisen mieleen.
Toinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.
Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli., Toa ajattelee.

Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.

"Mikä Karzahnin otus tuo on!" Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan.

"Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!" Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.

Killjoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.

"Tästä ei hyvää seuraa..." Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä...

Kapura nousee yl�s etsien miekkaansa. Sit� ei l�ydy. H�n nostaa Rahin henkil�kohtaista painovoimaa hidastaakseen sit�. Umbraa l�yt�� miekkansa ja rynt�� l�hitaisteluun.
"Tuolla!" Kapura huutaa ja osoittaa Killjoyn kirvest�. Killjoy nappaa kirveens� ja juoksee Umbran avuksi.

Weretea puree Killjoyn kirveen poikki. Killjoy kiroaa. Samassa Gukko-lintu lent�� paikalle ja ojentaa Killjoylle kaksi tulikatanaa ja muutaman miekan. Sill� on mukanaan pieni viesti:

Sain viestisi. L�hetin Gukon mukana muutaman ylim��r�isen aseen. Saatatte tarvita niit�.
Summerganon

Killjoy heitt�� yhden miekan Kapuralle ja toisen Umbralle. Kapura lopettaa Rahin vaihtuneen painovoiman yll�pit�misen, jotta voisi taistella paremmin.

Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?
Matoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.
Tärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.
Tärinää.
Lisää.

Pikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.

Ylhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.

Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.

"Kyllä teitä on saanut etsiä."

"Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin...," Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.

"Mutta toit näköjään itsekin vieraan", hän jatkoi.

Killjoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: "Sentään vain yhden."

Kapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.

"Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille."

"Pommi?" Umbra ihmetteli. "Mistä sinä sellaisen olet saanut?"

"Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!", Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.

"Tule tänne pösilö, tänne!"

Rahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.
Killjoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.

Rahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.

"Tuota, meillä on ongelma."

"Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun." Kapura ihmetteli.

Killjoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.

20 sekuntia.

Neljä klaanilaista miettii keinoja ankarasti.

15 sekuntia.

Kuoppa on jyrkkä ja seinämät pettäviä, niitä ei voi kiivetä. Kuopan pohjalla on jonkun verran vettä. Iso rahinraato on yhdessä kulmassa. Neljä Klaanilaista toisessa.

10 sekuntia.

Pommi on turhan painava heitettäväksi. Sitä ei voi sammuttaa kunnolla.
Killjoy ottaa pommin syliin ja heittää sen rahin taa.

5 sekuntia.

Pommi painetaan veteen ja märkään multaan.

3 sekuntia.

Klaanilaiset heittäytvät kuopan toiseen nurkkaan.

2 sekuntia.

Matoro luo jäävallia pommin ympärille.

BOOOOOOOOOOOMMMMM



Kuoppa savuaa. Rahinraato räjähti, samoin puoli kuoppaa, paljastaen tunneleita lisää. Ketään Klaanilaista ei pahemmin sattunut. Märkä maa vaimensi pommia tehokkaasti.

"Huh.", toteaa Umbra. "Selvittiimpä siitäkin."

Jostain kuuluu kohinaa.

***

Nazorkait ovat suolla avanneet suuren tekemänsä padon. Se patoaa yhden järven niin, ettei se tunkeudu heidän tunneleihin. Nyt suuri hyökyaalto on virtaamssa pimeällä suolla, kohti kuoppaa jossa Klaanilaiset ovat.


Zyxax, Gaggulabio ja Nazorak-johtaja istuvat pöydän ympärillä. pöydällä on useita saarta esittäviä karttoja sekä pieniä puisia nappuloita.

"Me olemem valmistelleet kaiken. Saaren villi osa on meidän aluetta, murskaamme surkean Klaanin ja otamme parhaat maat takaisin..." Torakka sähisee
"Zyglakit hyökkäävät mereltä. Minulla on joukot valmiina parin päivän päsätä.", Zyxax selittää
"Tauko, tyypit!", gaggulabio sanoo ja ottaa ryypyn taskumatista. "Emme pääse linnoitukseen sisään ilman niitä soluttautujia. Muurit ovat liian vahvat murrettaviksi ilman järeää aseistusta."
"Hoidamme kyllä asian. Muutama matoran kyllä suostuu pettämään Klaaninsa meidän pienen...Taivuttelun jälkeen.", nazorakkien pomo puhuu.

Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.

"Mitä me teemme nyt!?" Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä.

"Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!" Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa...

Mutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.

"Mitä teemme seuraavaksi?" Umbra aloittaa etsien asettaan.

Niinkin epäloogiselta kuin se kuulosti, hyökyaalto hetti klaanilaisnelikon kallioille, suon reunalle. Tosin nyt kenelläkään heistä ei ole enää mitään tietoa missä ovat. Joka suunanssa näkyy edelleen vain sumua.

He kävelevät sumammutkiassa johonkin, kallioerämaa muuttuu pikkuhiljaa avonaisemmaksi ja he näkevät sumun seasta peräti taivaan ja lisää kiveä.
Etäistä vihreää utua näkyy alaviistossa, sitten merensinistä. He ovat vuorilla, ja suhteellisen korkealla. Lisäksi näkyy punaisia pisteitä, kiveä, jotain puuntynkiä...
Hetkonen, punaisia pisteitä?, Matoro miettii.

Kristallikiipijoitä.
Tiivis ja suuri lauma niitä, kiipeää loivaa kalliota. Klaanilaiset ovat ilmeisesti tulleet vahingossa niiden pesäpaikan luo ja nyt Rahit tulkitsevat heidät kilpailijoiksi...

"Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme", Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.

"Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!" Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.

Yksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.

Killjoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.

"Klaanilainen maassa!" Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.

Muut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.

"Sait mitä haitkin. Kärsimystä", Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia...