Kuori FeFix ( Bio-Klaani mod ) Suunnitellut: Zeus00, IF Skin Zone, Don.

zIFBoards - Free Forum Hosting
Free Forums with no limits on posts or members.

Learn More · Sign-up for Free
Bio-Klaanin foorumi osoitteessa http://bioklaani.fi on huoltokatkolla. Olemme ottaneet vanhan foorumin väliaikaisesti käyttöön.

Name:   Password:

=> [ CHATTI.ARKKU.NET/CHAT ]

Pages: (66) « First ... 7 8 9 10 ... Last » ( Go to first unread post )

 Klaanon Roolipeli: Osa I, By Makuta Nui
Kerosiinipelle
Posted: Oct 7 2010, 10:56 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?
Group Icon

Group: Moderaattorit
Posts: 2,791
Member No.: 57
Joined: 24-May 07



Paatti

Tämän välikohtauksen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti vakaaseen tilaan palautunut Kepe mietiskeli, kuten teki aina ollessaan hiljaa. Hän myös teki taas usein yllättävän hyödyllisiä huomioita ympäristöstä.

Ensinnäkin kolminkertaistuneen matkustajalastin ansiosta vene ui syvemmällä vedessä, ja siksipä isompien aaltojen iskeytyessä sen kylkeen se hörppäsi hitusen vettä. Ei kuitenkaan vakavasti. Istumapaikoistakin oli pienimuotoista pulaa, mutta improvisoimalla löydettiin monia uusia sovellutuksia. Kepe sai suostuteltua Snowmanin muovaamaan itsensä tuoliksi.

Toiseksi hän toipui yllättävän nopeasti G:n maagisten taikarohtojen ansiosta, jotka paikkasivat aukiraastettua panssaria mystisillä voimillaan. Tuolta urhealta sankarilta, suurelta johtajalta, isolta egolta ja kaikkien isäukolta eivät koskaan loppuneet temput kesken.

Eikä oikeastaan keneltään muultakaan veneen kyydissä olleelta klaanilaiselta. Vaikka klaanilaiset olivat erittäin sekalainen ja epätodennäköinen joukko, he kaikki osasivat luonnostaan puhaltaa yhteen hiileen ja yhteistyö pelasi kuin shakkisimulaattori itseään vastaan. Mutta entä sitten kun kaikki nappulat olisi syöty laudalta?

"Jos laudalle jää viimeisinä kaksi kuningasta, kumpikaan ei voi syödä toista shakkaamatta ensin", ääni sanoi yhtäaikaa Kepen pään sisällä sekä eräässä pimeässä huoneessa erään kaukaisen linnakkeen pohjalla.


--------------------

Top
The Snowman
Posted: Oct 7 2010, 11:35 PM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Nazorakein tukikohta

Kenraali, numeroltaan 001, kaikkien torakoiden johtaja, käveli synkkää käytävää pitkin. Seinät olivat koruttomat ja valoja oli juuri ja juuri niin paljon, että näki eteensä. Hän pääsi käytävän loppuun, ja astui pieneen huoneeseen, jonka ainoa torakka nousi ja teki kunniaa.
”Lepo” Kenraali sanoi kylmästi. ”Ovatko pian valmiita?”
”O-olemme täysin aikataulussa” alempiarvoinen nazorak änkytti. ”En kuitenkaan suosittelisi menemään sinne.”
Kenraali tuijotti jäätävästi toista torakkaa, ja avasi suunsa: ”Luulin sinun sanoneen, ettei mitään ongelmia ole?”
”E-ei ongelmia, tämä on aivan normaalia. Joskus se pitää vain jättää rauhaan. A-antaa olla ilman valvontaa.”
Oli hetken hiljaista. Kenraali kuitenkin hyväksyi selityksen, ja asteli poispäin, kohti saapumissuuntaansa. Sitten hän vielä lisäsi olkansa yli: ”Kunhan päästät minut kulkemaan läpi seuraavan kerran, kun saavun tänne. Tämä erä on harvinaisen tärkeä.”

Niine hyvineen Kenraali poistui huoneesta. Siitä ovesta, jossa ei lukenut ”000”.


--------------------
"gangster: shdgshhdujey7ty673t64732"
user posted image

user posted image
Top
Guardian
Posted: Oct 7 2010, 11:45 PM


Tuomari
Group Icon

Group: Admin
Posts: 8,388,607
Member No.: 5
Joined: 5-February 07



Meri, yllättävää


Guadian tuijotti pinnan alle lämpökatseellaan. Muut veneessäolijat odottivat aseet valmiina pidätellen hengitystään.
"Snowman", Guardian sanoi pitäen katseensa yhä suurimmassa lonkeropedossa. "Nosta vauhtia. Mieluiten varovaisesti."

Snowman totteli. Veneen vauhti nopeutui asteittain.
Guardian piti katsekontaktin suurimmassa meripedossa. Jos hän kääntyisi, peto ja sen suloinen perhe tajuaisivat tilanteensa koittaneen.
Meripedon naama oli, kuten aiemmin ilmaistiin, ruma. Jos sanaa "ruma" ei olisi ollut olemassa, se oltaisiin keksitty juuri tätä olentoa varten. Olennon pää oli pilaantuneen hedelmän muotoinen ja näköinen lihamöykky, jonka useat silmät oli sijoiteltu ympäri päätä juuri niin sekalaisesti, että oli kuin luontoäiti olisi tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt täydelliseen epäsymmetriaan. Silmät olivat pieniä ja ne sijaitsivat rujoissa kraatereissa. Olennon iho oli täynnä paksuja paiseita, suuria arpia ja pieniä raajoja, joille ei aina välttämättä löytynyt järkevää toimintoa.
Joissakin kohdissa olennon muinaista ihoa törrötti suuria harppuunoita tai keihäitä. Se ei vaikuttanut välittävän niistä.

Olennon vastenmielisyydestä huolimatta Guardianin täytyi myöntää, että sen poikaset olivat jollain luonnottoman rumalla tavalla erittäin hurmaavia.


Jonkin ajan kuluttua vene oli niin kaukana, että olentoja ei näkynyt. Guardian kääntyi kohti veneessäistujia. "Hyvää työtä, kaikki", hän sanoi.
Vene jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Välillä juuri ja juuri tolpillaan pysyvä Kepe joutui tutkimaan merikarttoja varmistaakseen, että Snowman ei liikkunut muiden potentiaalisten sushi-alueiden lähistöllä, mutta muuten oli rauhallista. Killjoy istui etupäässä tuijotellen merta kohti uppoutuneena ajatuksiinsa. Domek lojui erittäin epäkäytännöllisessä asennossa yrittäen luonnostella kuvaa yläpuolella olevasta pilvisestä taivaasta. Snowman pyöritteli ruoria vihellellen satunnaisesti.

Ämkoo ja Guardian istuivat takaosassa uppoutuneena keskusteluun. He tuijottivat molemmat horisontissa vielä juuri ja juuri näkyvää jääsaarta.

"Voit varmaan kertoa, miten eksyit tuonne juuri sopivasti", Guardian sanoi kysyvästi.
Ämkoo mietti hetken ennen vastaamista. "Minulla on lähteeni", hän sanoi. "Eräs vanha ystävä, jolle olin kiitollisuudenvelassa. Hän lähetti minulle viestin, jossa vihjasi, että saattaisit tarvita apua."

"Ymmärrän", Guardian sanoi. "mutta oletko varma, että ystäväsi pelaa meidän maaliimme?"
"En kysynyt", Ämkoo vastasi vaitonaisesti ja antoi sanattomasti ymmärtää, että hänen luottamuksensa ystäväänsä kohtaan oli suuri. "Hänellä on muuten asiaa sinulle."

Guardian kääntyi katsomaan Ämkoota kysyvästi. Ämkoo ojensi Guardianille pienen kellertävän paperinpalan. Guardian tarttui siihen ja avasi sen. Paperilla oli pitkä numerosarja, jota Guardian luki hiljaa ääneen päässään monta kertaa.
"Koordinaatit, kenties?" Guardian kysyi laittaessaan paperinpalaa talteen.

"Mahdollista", Ämkoo vastasi. "Nyt, jos sinäkin valaisisit, mitä varten olit eksynyt tuonne."
"Olen talviurheilun suuri ystävä, tiesitkö sen?"
"Ai, ymmärrän."
"Ei, siis oikeasti", Guardian sanoi. "Klaaniin rantautui joitakin viikkoja sitten pieni ryhmittymä rikollisia. He uhkasivat omistavansa 'vaarallisen aseen' ja tappavansa kaikki matoranit, jos eivät saisi haluamaansa."

"En ole kuullut tästä.Mitä tapahtui?"
"Tiedätkö ne xialaiset miinat, jotka jäivät jostain vanhasta Zyglak-hyökkäyksestä rannalle?"
"Niin?"
"Normaalisti tässä ei olisi mitään hauskaa, mutta se oli hienoin ilotulitus hetkeen. Jälkisiivouksessa kuitenkin löysimme aseen, josta ryhmä oli puhunut. Se oli pieni metallinen siru, jonka pinnassa oli hologrammimaisia ominaisuuksia." Kertoessaan tätä Guardian piirsi sormellaan ilmaan sirun muotoa.
"Joidenkin testien jälkeen tajuttiin, mitä rikollisryhmä olisi voinut saada aikaan", Guardian jatkoi. "ja sirun mukana oli kartta, jossa oli merkittynä kaksi saarta. Toinen oli tietenkin Klaani ja toinen tämä pieni eteläinen jääloukku."

Ämkoo hiljeni pohdiskelemaan.
"Oletan siis, että meillä on nyt kolme palaa", hän sanoi.
Guardian huokaisi. Hän ryhtyi selittämään, kuinka kaikki muuttujat eivät osuneet saarella aivan täysin yhteen. Pimeyden metsästäjillä oli nyt kaksi osaa ja kartan mukaan Klaanin sisällä sijaitsevaa ei oltu vielä suurista etsinnöistä huolimatta löydetty.

"Entä torakat", Ämkoo kysyi. "Oliko se panssaroitu köriläs hakemassa yhtä näistä...osista?"
Guardian ravisti päätään. "En usko", hän vastasi. "Kitiinikuoriset ystävämme halusivat oletettavasti minut. Nazorak-, Zyglak- ja Skakdi-hyökkäyksiä on ollut lähiaikoina niin paljon, että luulen kyseessä olevan jonkinlainen liittouma. Aavistan pahaa."

"Jos voin auttaa jotenkin, kerro vain", Ämkoo sanoi. "Tarvitsette kaiken avun, jonka voitte saada."
Guardian katsoi Ämkoota. Hän hieroi suurta sinistä leukaansa ja väänsi kasvonsa ovelaan virneeseen.
"Luulen, että keksin jo jotain", Guardian sanoi. Hän kuiskasi jotain tämän korvaan. Pian Ämkookin jakoi samanlaisen virneen.
"Pidän tästä", hän sanoi.

Snowman päätti vaihteeksi liittyä keskusteluun, sillä ei ollut hänen tapaistaan olla hiljaa näin pitkään.
"Anteeksi, jos keskeytän jotain tosi tärkeää", hän sanoi kuiskaten. "mutta viitsisittekö kertoa, mitä Kepsukalle on tehty. Se hänen vammansa oli aika paha."

Guardian kääntyi ympäri.
"Pientä kenttäapua vain", hän sanoi. "pari trikkiä, jotka opin sisällissodassa. Ne auttavat tämän matkan ajan, mutta perillä antaisin hänet Radiakille."

"Eli käytännössä..." Snowman aloitti. Hän pelkäsi vastausta.

Guardian otti pienen pullon varustevyöltään. Sen sisällä oli vielä pieni tilkka läpinäkyvää nestettä.

"Kredipselleeniä", Guardian sanoi. "Sisällissodassa tätä käytettiin kaasumaisessa muodossa. Se sai viholliset näkemään harhoja. Pieni annos sai Kepen todella rentoutuneeksi ja filosofiseksi."

Snowman kurtisti kulmiaan. "...ja..."

"Pistin hänet käyttämään omia voimiaan", Guardian vastasi. "Hänen keskivartalossaan oleva haava on jäädytetty ja sidottu umpeen köynnöksillä. Hän itse luulee, että annoin hänelle taikalääkettä, joka vain korjasi hänet. Niin on ehkä parempi. Ja hän on muuten iloisempi, kohteliaampi ja positiivisempi kuin vuosiin."

Snowman nyökkäsi ja hymyili väkinäisesti.


--------------------

user posted imageuser posted image
Top
The Snowman
Posted: Oct 8 2010, 12:32 AM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Meri

Hiljaisuutta oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kaikki olivat väsyneitä, ja miettivät maailman menoja. Nyt oli tekeillä jotain suurta, kaikki aistivat sen. Domek oli kuitenkin harvinaisen hyvä keventämään tunnelmaa, ja alkoikin Snowmanin kanssa keskustelmaan heidän mahtavasta elokuvaprojektistaan. Nekin heistä, jotka pitivät ajatusleikkiä tyhmänä, osallistuivat keskusteluun. Se sai heidän ajatuksensa pois kaikista raskaista ajatuksia, jotka myhivät heidän päissään, ja tarjosi mukavaa vaihtelua.
"Teistä en tiedä" Killjoy innostui "Mutta minä ainakin haluaisin sen aulassa työskentelevän hehkeän toan näyttelemään jotain roolia."
Idean vastaanotto oli yleisesti hyväksyvä. Killjoy ei aluksi tahtonut myöntää itselleenkään, että oikeasti viihtyi Klaanilaisten seurassa. Hänessä oli vielä paljon Pimeyden Metsästäjää, vaikka Klaanilaisten kanssa työskentelikin.

Keskustelu oli kaikin puolin lennokasta, ja hyppi nopeasti aiheesta toiseen. Nyt oltiin päästy kummitustarinoihin asti, kenties pimenevä ilta oli osasyynä tähän. ÄmKoo tapansa mukaan teki hyvää työtä järkyttäessään muita, ja se olikin kyseisessä porukassa jo aika kova saavutus. Jopa "kovapintainen skakdien sisällissodan veteraani" tunsi kylmiä väreitä kuunnellessaan ÄmKoon juttuja.
"Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tuossa jutussa oli harvinaisen vähän järkeä" Kepe analysoi "Mutta vallan tunnelmallinen se silti oli."
"Heh" Snowman naurahti "Kyllähän sinun Spinnyliini pitäisi nykyään tietää, että tärkeintä ei ehkä olekaan logiikka, vaan sielu. Kaikin puolin toimiva kokonaisuus voi lopahtaa sielun puutteeseen, oli se kuinka teknisesti virheetön hyvänsä."
"Taasko alamme?" Kepe vastasi jo etukäteen valmiina argumentointiin.

Guardian hymyili sisäistä hymyään. Hän tiesi kaksikon väittelevän aiheesta kuin aiheesta, vaikka olisivatkin samaa mieltä. Kuinka kaksi muutoin niin asiallista keskustelukumppania saattoivatkin keskenään muuttua niin huvittavaksi katsottavaksi.

Domek oli siirtynyt hieman muista syrjemmälle. Hän istui yksinään veneen etuosassa luonnostelemassa tulevaa mestariteostaan, jalkaa taiteellisesti reunan yli roikottaen. Toisella kädellään Domek loi valoa koko porukalle, oli jo pimeää. Hän lupautui jäämään valvomaan, jos muut kävisivät nukkumaan.
"Muuten hyvä" Killjoy huomautti "Mutta meillä ei ole ankkuria, ja Mata Nui yksin tietää, kuinka syvää tässä on. Ellemme pysy liikkeellä, saatamme ajautua oikeastaan mihin vain."
"No" Snowman aloitti "Eiköhän ystävämme Domek melko pian opi ohjastamaan tätäkin venhoa, jos vähän opastan."
Niin valon toa sitten siirtyikin veneen takaosaan, ja lumiukko näytti hänelle veneellään navigoinnin perusteita.

Kepe pohti mielessään, kuinka koko sakki meinasi mahtua nukkumaan pienessä veneessä, mutta huomasi pian ratkaisun olevan oletettua yksinkertasempi. Läjässä. Toisaalta, hän ajatteli, miksi ei? Kai tämäkin täytyy kokea. Niinpä hän kömpi epäkäytännöllisesti jonkinmoiseen sikiöasentoon Guardianin jalkopäähän.

Pian Klaanilaiset olivat käyneet nukkumaan, ainoastaan Domek ruorissa ja veneen reunalla istuva ÄmKoo olivat hereillä. Mustavihreä hahmo oli päättänyt pitää huiviin pukeutuvalle toalle vähän aikaa seuraa. Siinä he sitten rupattelivat illan pimetessä, ja totesivat matkaavansa harvinaisen mainossa seurassa.


--------------------
"gangster: shdgshhdujey7ty673t64732"
user posted image

user posted image
Top
Makuta Nui
Posted: Oct 8 2010, 12:59 AM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,780
Member No.: 367
Joined: 21-July 09



Pieni saari lähellä Klaania

Zyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.

Hän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.
Saastaa, hän tuhahti. Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?

Zyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.

Gaggulabio myhäili itsekseen.
”Tapoin juuri kuusi klaanilaista.”
Zyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:
”Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa.” Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. ”Suljin oven kivellä.” Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:
”Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?”
”Öh”, Skakdi ähisi, ”ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.”
”Onko mukana jään Toia?”
”On?”
”Sitten he päässevät pakoon.”
”Päässevät?”
”Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.”
Gaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.

”Tervehdys, otukset”, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.
Orjakaleeri? Nazorak mietti.

Pian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri – joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta – jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.

”Tervehdysss, yssstävät”, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.
”Kuka olet ja mitä haluat?” tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.
”Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.”
”Okei”, Skakdi sanoi, ”mutta miksi puhut noin oud-” Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.
”Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi?” Nazorakien johtaja kysyi.
”Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.”
”Vaikuttaa hyvältä”, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. ”Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta?” Abzumo hymyili edelleen.
”Minulla on hieman… henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.”
”Kenelle?”
”Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.”

Makuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:
Avde?
Hän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.
Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea? hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.


--------------------
Top
ÄmKoo
Posted: Oct 8 2010, 01:04 AM


Kaikkien kummisetä
Group Icon

Group: Admin
Posts: 778,198
Member No.: 2
Joined: 4-February 07



Nukkuvilla klaanilaisilla täytetty pienehkö merialus

Domekin kanssa käymänsä varsin filosofisen ja monitulkinnallisen rupattelutuokion jälkeen ÄmKoo asteli varovaisesti veneen etuosaan, väistellen askelillaan parhaansa mukaan nukkuvia kumppaneitaan. Tästä seurasi muutama varsin akrobaattinen liikesarja. Lopulta ÄmKoo onnistuikin pääsemään veneen etuosaan ja istahti alas kääntäen katseensa taivaalle.

Pilvet lipuivat verkkaiseen tahtiin pitkin tähtien kirkastamaa taivasta. ÄmKoo huokaisi.

"Enpä olisi uskonut päätyväni heidän seuraansa takaisin näin pian", tummanpuhuva Toa-hahmo ajatteli. ÄmKoo oli jo vuosikausien ajan mennyt ja tullut oman tahtonsa mukaan. Siinä missä hän oli tiivis osa Klaanin historiaa, hän tunsi olevansa myös yksi joukon ulkopuolisimmista henkilöistä. ÄmKoo kantoi mukanaan tietynlaista mystisyyden painolastia, eikä hän osannut hankkiutua siitä eroon.

"Voisin tietenkin jäädä Klaaniin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa", hän pohti itsekseen, miltei ääneen. ÄmKoo tiesi kuitenkin, että se tuskin olisi mahdollista. Klaanin käytävät eivät kotoisuudestaan huolimatta vetäneet häntä puoleensa. Lämminhenkisen kommuunin seinien sisällä hän tunsi itsensä häkkilinnuksi. Hänen luontonsa veti häntä pois, tietämättömille teille.

Uusi huokaus. Vilkaisu kuorsaavia kumppaneita kohtaan. Katse takaisin taivaalle.

Nyt ÄmKoo ei kuitenkaan aikonut kadota aivan heti. Guardian oli tehnyt mielenkiintoisen ehdotuksen, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tiedossa olisi vaarallinen ja jännittävä seikkailu.

ÄmKoo otti paremman asennon aluksen reunalla ja kurkotti kädellään kohti veden lainehtivaa pintaa. Pienehkö valoa tuottava mustekalahirviön pikkuserkku yritti tehdä tuttavuutta hänen sormiensa kanssa.

"Klaanilaiset. En tunne heistä montaakaan kunnolla", ÄmKoo jatkoi pohdiskeluaan. "Uusia on varmasti tullut jo paljon lisää, kenties vanhoja on myös lähtenyt. Kuinka moni heistä enää tuntee minut? Kuinka moni luulee tuntevansa? Monelleko olen vain häilyvä tarina?"

ÄmKoo kääntyi jälleen vilkuilemaan veneessä lepäilevää joukkiota. Sitten hän vilkaisi pikaisesti Domekia. Valon Toa vilkaisi takaisin ja nyökkäsi. ÄmKoo ei ollut aivan varma syystä, mutta nyökkäsi kuitenkin tavan vuoksi takaisin, virnistäen samalla.

"Tämä on hyvä joukko", ÄmKoo totesi itselleen. Sitten hän istahti veneen pohjalle, etsi jotain mihin nojata ja rentoutui. Ei, hän ei nukkuisi. ÄmKoo ei nukkunut koskaan. Hän päätti kuitenkin sulkea silmänsä ja levätä, kuunnellen samalla veneen hiljaisen lipumisen aiheuttamia ääniä. Veneen pohjan kylmyys kuitenkin vaikeutti tätä rentoutumisoperaatiota.

"Istuitko tarkoituksella päälleni?", Snowman kysyi varovasti.
"En", kuului uutta istumapaikkaa hakevan ÄmKoon vastaus.


--------------------
user posted imageuser posted imageuser posted imageuser posted image

o__o
(°0°)
(><)
OH DEAR.
Top
Mr.Killjoy
Posted: Oct 8 2010, 10:04 AM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Meri

Killjoyn piirit aktivoituivat. Kypärän navigointijärjestelmät syttyivät ja lihasten virtapiirit toimivat jälleen. Killjoy ihmetteli, mikä oli keskeyttänyt lepohetkensä. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut hakea kaukaa.

"Killjoy! Creedy tässä. Sain sen valmiiksi."

"Minkä?", Killjoy ihmetteli vielä pöpperössä unestaan.

"Uusi päivitys. Tein uuden ohjelmiston pukuusisi, latasin sen juuri, testaa sitä", Creedy puhkui innosta ja olipa hänen ääneensä eksynyt ripaus ylpeyttäkin.

Killjoy nousi ylös ja aktivoi loputkin järjestelmistään. Hän alkoi selaamaan ominaisuuksia. Kun hän oli käynyt läpi uuden tarkemman kohdelukituksen, liikeratasäätimen ja lämmönjakajan, nousi kypärän takana lepääville kasvoille hymy:

"Sähkökeho."

"Kyllä vain. Optimoin pukusi siten, että se kestää sähköä miltei täydellisesti. Voit esimerkiksi lentoon noustessasi kerätä sähköä yläruumiiseesi ja syöksyessäsi alas kohteeseen, tulee sinusta käytännössä yksi valtava salamaohjus", Creedy selitti, "Miten muuten, oletko saanut asiat sovittua Guardianin kanssa?"

"En vielä, odotan hetkeä, jolloin saamme puhua kahden. En välttämättä halua kaikkien tietävän asiasta."

"Selvä, ilmoita minulle, kun asia on hoidettu", Creedy sanoi ja yhteys katkesi.

Oli vielä täysin pimeää ja muut hänen ympärillään nukkuivat, lukuunottamatta Domekia, joka nuokkui ruorin ääressä selkeästi valmiina nukahtamaan. Killjoy laukaisi pienen sähköpurkauksen Domekiin, joka havahtui välittömästi.

"Ai juu, anteeksi", Domek säpsähti ja jatkoi ohjaamista.

Killjoykin vaipui takaisin veneen laitaa vasten.

"Virta, pois."
Top
Toa Kapura
Posted: Oct 8 2010, 02:26 PM


Mestari


Group: Jäsenet
Posts: 1,939
Member No.: 338
Joined: 22-April 09



Klaanilinnake

Kapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?

Kapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.

"Ystävä", hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. "Mitä pelkäät?"
Kapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.
Valonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.
Silloin Kapura tajusi, mitä näki.

Oksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.

Matoran naurahti tunteettomasti.

"Älä pelkää, ystävä", se sanoi. "Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta."
Sen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.

"En petä heitä", Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.

"Naamiosi..." Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. "Se ei toimi kunnolla..."

"Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan", Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.

"Mieti, jos voisit", hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.

"Mieti." Sanat kaikuivat Kapuran päässä.

[spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]


--------------------
Top
Matoro TBS
Posted: Oct 8 2010, 04:32 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Bio-Klaanin saaren alla laavluolastossa sijaitseva Zyglakien kylä

Ensinnäkin, Matoro on tajunnut että he eivät voi jatkaa pakoa laavavirtaa pitkin. Uusi putous.
Toiseksi, viisikko pistettiin vankiselleihin. Manu tekeytyi tavalliseksi Zyglakiksi.
Matoro tutkailee paksujen kivisten kaltereiden - ei, pilareiden, lävitse kylää. Tämä on suuri sivutunneli laavaluolassa. Paljon räsyisiä, laavakivestä ja panssareista tehtyjä talontynkiä sekä seinässä olevia luolia. Heidän vankilansa oli luola, jossa oli vain katossa aukko.

"Zyglakit asuvat täällä. Heillä pitää olla suhteellisen yksinkertainen reitti pois.", Matoro ajattelee ääneen.
"Juu. Kenties joku luola?", Keetongu ehdottaa.

"Hei, haluatte varmaan tietää että Zyglakit meinaavat heittää teidät laavaan auringonnousun aikaan", kalterien taa tullut Manu-Zyglak sanoo.
"Mitä kello on?", on ensimmäinen kysymys sellistä.

"Zyglakien mukaan aamuyö. Aurinko nousee parissa tunnissa.", Manu sanoo. "Koitan hankkia teidät pois. Niin juu, ja uloskäynti on laavajoen yllä, katossa menevä köysirata."

"Erittäin hyvä tieto. Pystyskö harhauttamaan kun me pakenemme omin avuin?", Matoro kysyy.

Manu lähtee poispäin nyökäten.

"Miten meinaat että häivymme?", Glatorianking kysyy.
"Jäädytetään - haurastetaan yksi pilari. Sitten sen saa kaadettua.", Matoro sanoo ja vinkkaa Keetongulle.
Matoro laskee kätensä kiviselle pilarille.
Vaalenasinistä kohmetta leviää kiven pintaa pitken Matoron kädestä. Kuuluu räsähdyksiä kun kivi muuttuu sisältäpäinkin jääksi. Jään Toa kumartuu kun Keetongu lyö kovaa kivipaatta. Se iskeytyy puoliksi ja viisikko on vapaa.

He lähtevät hipsimään ulos sellistä. Kauempaa kylästä kuuluu huutoja ja näkyy savua. Pari taloa on syttynyt palamaan.
Kiitos Makuta Nui.

Hännätön Zyglak juoksee suoraan heidän luo. Manu osoittaa vankilan yllä olevaa tasannetta, josta lähtee köysirata.

"Millä me tuonne pääsemme?", Mahriking kysyy.
"Portaat. Vankilanne sivulla.", Manu ohjeistaa ja he lähtevät juoksuun portaille.
Oudonkielinen huuto kuuluu heidän takaansa. Joukko Zyglakeja huomasi heidät ja hälyttää muutkin.

Klaanilaisjoukko kiipeää portaat.
"Pysähtykää!", tasanteella oleva vahti huutaa ja osoittaa heitä varsijousella.
"Öh, emme.", Glatorianking sanoo, heittäytyy maahan, potkaisten Zyglakia jalkaan. Tämä horjahtaa, ja melkein tippuu laavaajokeen.

"Saasta!", se karjaisee ja potkaisee hopean Toan maahan. Keetongu ryntää ystävänsä avuksi ja lyö kohdetta suoraan kasvoihin. Manu tulee mukaan ja saa iskettyä Zygkailta aseen pois. Summerganon jäädyttää vartijan.

Portaista kuuluu melua. Matoro hyppää ensimmäisenä puiseen "koriin" joka roikkuu köysien varassa. Make tulee heti hänen taakseen.
"Kahta Toaa enempää ei näihin mahdu!", Manu sanoo ja ohjaa muita taaempiin koreihin.

Summerganon työntää jääkuutio-Zyglakin suoraan ahtaisiin portaisiin hyökkääjien tielle. Hän sinkoaa muutaman jäästäeen portaikkoon ja hyppää köysiradan vaunuun Keetongun kanssa.

Manu heittää ylimääräisen vaunun päin Zyglakeja. Glatorianking juoksee viimeiseen vaunuun. Manu vääntää seinässä olevaa vipua joka vapauttaa vaunut ja eeppisellä hidastuksella hyppää viimeiseen vaunuun Glatoriankingin viereen.

Kolme vaunua lähtevät kiitämään köysirataa pitkin allaan laavajoki.


Valitettavasti Zyglakeilla oli toinen "vaunu-asema", josta he lähtivät pakenijoiden perään. Se onkin sitten ihan seuraavan kirjoittajan tehtävä.



--------------------

"Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan
"

user posted image

Top
Domek the light one
Posted: Oct 8 2010, 05:50 PM


Mestari


Group: Jäsenet
Posts: 1,635
Member No.: 9
Joined: 6-February 07



Merellä, veneen päällä

Domek hieroi silmiiänsä hetken. Killjoyn äskeinen sähköpurkaus ei ollut hänestä elämän mukavempia asioita, mutta hereillä se kyllä piti. Hän katui päätöstään ilmoittautua yövartijaksi, koska oli nukkunut erittäin huonosti viime aikoina. Domek sytytti sormillaan valon lieskan tarkistaakseen huivinsa ja hattunsa. Molemmat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mikä sai hänet paljon tyytyväisemmäksi. Hän päätti ajankuluksi ottaa laukustaan kirjan luettavaksi, ettei hän tylsistyisi ja nukahtaisi taas, mistä seuraisi uusi sähköpurkaus.

Sitten Domek kuuli jotain.

Se oli metallinen ja hyvin hyönteismäinen ääni, juuri sama minkä hän kuuli saaressa.
Domek laittoi heti hattunsa päähän ja otti heti lyhyemmän hilparinsa esiin. Hän katseli ympäriinsä ja vaihteli taisteluasentoaan jokaisen kulman kohdalla varoen samalle ettei herättäisi muita klaanilaisia turhaan. Hänellä on ollut kokemusta muiden klaanilaisten herättämiseen aistiessaan jotain, vain saadakseen tietää muilta sen olevan vain vainoharhaa. Yö alkoi pimetä entisestään, eikä hän pystynyt näkemään kovinkaan hyvin ilman valoaansa.
Ääni kuului taas, tällä kertaa idältä (tai mikä Domekin mielestä pitäisi olla itä). Se oli tällä kertaa paljon matalampi ja uhkaavampi.
Domek nielaisi ja käveli hitaasti veneen reunaa päin. Hetken epäröinnin jälkeen hän työnsi päänsä reunan yli ja katseli alla olevaa merta valolieskansa kanssa. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin alltoilevaa vettä.
Domek huokaisi hetken helpotuksesta ja ajatteli sen olevan vain omaa vainoharhaa. Hän käveli pois aluksen reunalta ja päätti nukkua koko päivän heti auringon noustua.
Juuri kävellen vain muutamia askeleita, ääni kuului taas. Tällä kertaa se kuului hyvin läheltä ja vaarallisen hyvin. Domek käänsi itsensä nopeasti takaisin reunaa kohti ja näki vain kirkkaan vihreän valonsäteen osuvan omaan kehoonsa.
Domek kaatui kannelle eikä tuntenut mitään. Kaikki pimeni hänen edessä.

Sitten se nousi kannelle. Hyökääjä lähestyi Domekia päin. Se äänehti ja liikutteli mekaanisia raajojaan Domekia kohti. Se skannasi hänen jokaista ruumiinosaa tarkasti kylmillä silmillään. Sen valaisevat silmät ja metallinen hohto oli ainoa mitä siitä olisi voinut hahmottaa.

"Kuka siellä!?"

Killjoy huusi hyökkäjää päin. Hän oli herännyt kun hänen virtapiirinsä havaitsivat vahvan energian lähistöllä. Hyökkääjä ampui Killjoyta päin, tällä kertaa tappavan punaisen värisen säteen. Killjoy väisti nopeasti sen ja heitti tulipallon hyökkääjää päin. Hyökkääjä ei yrittänyt väistää sitä ja vain antoi tulen osuvan häneen.
Ja siinä samassa hyökkääjä katosi, jättäen jälkeen vain Domekin ruumiin ruorissa.
Killjoy herätti melkein vaistonomaisesti muut klaanilaiset ja meni tarkistamaan Domekin ruumista. Hän oli elossa, mutta tajuton.

Guardian alkoi katselemaan ympäriinsä mekaanisella silmällään. Hän ei nähnyt muuta kuin rajaton määrä suolavettä.


--------------------
user posted image
Top
Summerganon
Posted: Oct 8 2010, 07:56 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,838
Member No.: 166
Joined: 25-February 08



Laavaluolastossa

Zyglakien takaa-ajo alkaa raivoisasti. Aivan kuin silkka viha antaisi niiden vaunuille lisää vauhti. Klaanilaisten päättäväisyys ei horju, vaan he menevät koko ajan eteenpäin..

Ilma on tunkkaista ja kuumaa. Zyglakit eivät ole hellittäneet, vaan viilettävät klaanilaisten perässä. Edessä näkyy jälleen luolantapainen. Se on suuri... "Tuolta voimme päästä ulos!", Glatorianking huutaa. Muut eivät uskalla veikkailla, mutta He alkavat kuulla jopa edestäpäin Zyglakien meteliä. "Ne ovat joka puolella!", Mahrikinh karjaisee. "Meidän pitää hypätä!", Matoro TBS huutaa ja sen he tekevätkin. Luolan suu aukon lähellä oleva kieleke pelastaa klaanilaiset ja he loikkaavat sinne. Kaikki makaavat kasassa hetken, mutta kuullessaan Zyglakien lähestyvän, täytyy heidän jatkaa. Luolasta tuntuu huokuvan raikasta ilmaa... He pääsisivät ulos. Mutta sieltäkin alkaa kuulua meteliä. "Ne tulevat.", sanoo Keetongu.

"Emme pääse ulos!", Summerganon toteaa ja jatkaa: "...mutta päästivät he tai eivät, me taistelemme ulos."

Zyglakeja rynnistää luolasta, mutta ensimmäiset kaatuvat Summerganonin miekkaan ja MahriKingin keihääseen, mutta rynnistys sen kuin jatkuu ja muut liittyvät taisteluun. Luolasta ei pääse ahtaalle kiellekkeelle yhtäkään Zyglakia, kiitos klaanilaisten horjumattomuuden, mutta suu aukko on tukkeessa niistä. Ne änkevät väkisin läpi. Köysirataa pitkin saapuu lisää Zyglakeja, mutta ensimmäiset hyppääjät lentävät päistikkaa alhaalla näkyvään rotkoon ja ne jotka pääsevät kielekkeen kohdalle seivästyvät takalinjoja varmistavien klaanilaisten aseisiin. Yhden kohtaloksi koituu vastaanottaa Keetongun lyönti ja lentää vastakkaista seinää päin ja pudota sieltä laavaan. Mutta jopa ahtaita, kuilun seinämillä olevia pieniä polkuja pitkin yrittää Zyglakeja, mutta urheasti klaanilaiset ne torjuvat. "Niitä tulee jatkuvasti, meidän on pakko puskea läpi!", Manu sanoo ja muut nyökkäävät. Klaanilaisten raivokas rynnäkkö puhkaisee tunnelissa olevian Zyglakien rivistöt ja klaanilaisten onneksi luola avartuu lähes heti sisäänkäynnin jälkeen, joten he saavat tilaa taistella. Hieman laavatunneleita raikkaampi ilma antaa lisää tahtoa. Ensimmäinen hyökännyt Zyglak-aalto on lähes kaatunut. Summerganon lävistää yhden miekallaan ja Makuta Nui, tuttavallisemmin Manu antaa isän kädestä muutamalle. Ensimmäinen aalto on maassa, klaanilaiset hengähtävät.

"Niitä tulee lisää... ja niillä on jotain vahvaa mukanaan.", Keetongu sanoo synkästi. "Meidän on pakko jatkaa.", Mahriking toteaa ja niin he lähtevät juoksemaan luolaa eteenpäin. Se tuntuu koko ajan suuntaavan ylöspäin, joten ehkä he pelastuisivat. Mutta niin kauan ovat Zyglakit vuoren uumenissa olleet, ettei yksikään kolkka ole heille pääsemättömissä. Klaanilaisten huomamaattomissa olleista sivutunneleista alkaa tulla lisää vihollisia ja takaapäin kuuluu askelia. Ainoa vapaa tie on ylöspäin. He juoksevat viholliset kannoillaan. Siellä täällä on laavauomia. Klaanilaiset päätyvät avaraan kammioon, jonka keskellä on silta valtavan rotkon yli ja toisella puolella portaat ylös. Silta on keskeltä katki, mutta hyppääminen on aiempien ponnistusten rinnalla pikku juttu.

Mutta zyglakien viimeinen, voimakkain aalto tulvii joka raosta ja klaanilaiset huomaavat olevansa joka puolelta piiritettyjä. Luolasta, josta he tulivat, kuuluu askelia ja huutoa. Ne tulevat. Heitä piirittävät Zyglakit käyvät päälle. Ensimmäiset kaatuvat helposti, mutta jatkuva päällekäyminen tuottaa tulosta: Summerganon katuu kolmen Zyglakin rynnistäessä päälle ja vaikka Manu onnistuu ne hoitelemaankin, ovat klaanilaiset joka puolella vaikeuksissa. Zyglak on haavoittanut Summerganonia hieman ja ylösnouseminen on tuskallista. Hän näkee kolmen Zyglakin juoksevan kohti muiden selustaa. Vihollisia on enää vähän, mutta sitäkin sitkeämpiä ne ovat. Summerganon nostaa miekkansa ja juoksee noita kolmea päin. Yhdeltä hän sivaltaa pään pois, toinen saa kohtalokkaat osumat lähes joka puolelle ja kolmas perääntyy kauhuissaan ja horjahtaa rotkoon. Juuri, kun klaanilaisten vääntö näyttää kääntyneen voitoksi, kuuluu luolasta jälleen meteliä. Ei paljoa askelia, mutta jotain normaalia Zyglakia vahvempaa taitaa olla tulossa...


--------------------
user posted image
Top
Mr.Killjoy
Posted: Oct 8 2010, 08:39 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Xian sisämaa, komentotorni

Airwatcher tiputti Purifierin suoraan tornin ikkunasta sisään, aiheuttaen ketjureaktion, jonka seurauksena Purifier löysi itsensä portaiden alapäästä ison rompekasan kanssa.
Purifier sadatteli kovaan ääneen ja mutisi, kuinka surkeat taidot Airwatcherilla oli ja kuinka hyvin hän suoriutuisi, jos osaisi itse lentää.

Purifier heitti rojut päältänsä ja lähti kävelemään portaita ylös, kunnes saapui ylimpään kerrokseen ja valtavien metalliovien äärelle. Ovet aukesivat, kuin itsestään ja Purifier astui sisälle. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta kahta oranssina hohtavaa silmää huoneen toisessa päässä.

Purifier polvistui silmien edessä ja otti hiljattain varastamansa nahkapussin ja ojensi sen kohti silmiä.

"Olen täyttänyt tahtosi, herrani."

Jokin tarttui pussiin ja hitaasti avasi sen. Sininen hehku täytti koko huoneen ja paljasti hahmon valtavaksi viittaan pukeutuneeksi, sauvakätiseksi lordiksi. Hymy levisi hahmon kasvoille ja tämä sulki pussin. Oli taas täysin pimeää.

"Olet onnistunut paremmin, kuin odotin Purifier. Tekosi tullaan palkitsemaan avokätisesti."

"Kiitos herrani", Purifier mutisi, "Mutta minulla on myös huonoja uutisia: Killjoy on elossa ja tuntuu työskentelevän Guardianin kanssa."

"Vanha ystävämme on siis mukana kuvioissa. Hän oletettavasti tulee etsimään sinua, joten me viritämme hänelle ansan. Mutta meidän tulee olla varovaisia, jos Killjoy on Guardianin kanssa, voi koko Klaani olla liittynyt soppaan."

"Kaikki, jotka julkeavat lähestyä meitä, tuhotaan varmasti, oi Shadowed One. Varmasti."
Top
MahriKing
Posted: Oct 8 2010, 10:29 PM


Spammer's Devil
*

Group: Jäsenet
Posts: 3,068
Member No.: 150
Joined: 6-January 08



Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä

Tunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. "Mitäs hittoa?", Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. "Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi", Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.

Summerganon ja Keetongu pohtivat.
"Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn", Keetongu teorioi.
"Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.", Summerganon vastasi. "Eli..?", Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. "Alkakaahan tulla!", Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta...

Zyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse... noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: "Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu", hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. "Kylä putsattu", torakkakomentaja jatkaa, "olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen". "Erinomaista", kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, "pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin...". Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua...


--------------------
YouTube Flickr Steam Brickset
user posted image
Olen löytänyt sisäisen Savolaiseni...
Top
Matoro TBS
Posted: Oct 9 2010, 08:59 AM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Torakkojen biomekaaniikan tutkimuslaitos, maan alla

Hei, tärkeää asiaa. Kesikverto Zyglak on immuuni elementti-iskuille sekä fyysisesti Toaa vahvempi. Niitä ei voi tappaa tuollaisia massoja. Eikä niitä myöskään ole tuollaisia massoja. Tavalliset Toarkat ymmärtää, muttei Zyglakeja. Joten jatkossa vähennämme Zygyjen määrää ja lisäämme tehoa.

Toinen juttu, Klaanin saaren kartta: link link




Nazorak n. 1 kävelee Gaggulabion, Metorakkin, Zyxaxin sekä Abzumon kanssa synkkää, joskin isoa käytävää eteenpäin.
Torakkojen johtaja näppäilee oveen tunnusluvun ja he saapuvat suureen saliin täynnä jähmetysputkia, tutkijatorakoita ja monimutkaisia laitteita.

"Täällä", Nazorak-johtaja aloittaa. "Teemme parhaista Torakoista huipputehokkaita tappajia."
He kävelelevät jonkun mekaanisen laitteen ohi, ison pöydän ääreen.

Nazorak-johtaja näpäyttää seinässä olevan näytön päälle. Se kajastaa saliin kelmeän sinistä valoa, ja siihen ilmestyy ensin valkoinen torakan kuva.
"Katsokaa tarkkaan."
Nazorakin ympärille alkaa ilmestyä harmaita osia. Ohjuksenheittimet. Puukko. Ranneterät. Pistooli. Rakettimoottorit. Panssarointi erittäin kevyt mutta äärimmäisen kova. Silmiin vihreät linssit joissa on lämpönäkö sekä skanneri.

"Täydellisen tappajan arsenaali yhdistettynä mahtaviin taistelutaitoihin sekä ketteryyteen.", Nazorak-johtaja puhuu.

"Vaikuttavaa, Kenraali.",Makuta Abzumo myhäilee. Tällä kertaa hänellä on suhteellisen hyviä liittolaisia.

"Hmm, saako noita muillekkin kuin torakoille?", Metorakk kysyy kiilto silmissään.
"Voimme tehdä yhden panssaroinnin muunlaisellekkin olennolle. Yhden tälläisen teko vie noin kolme päivää.", Nazorak-johtaja vastaa Skakdille.
Zyxaxilla on ontto olo. Hän aavistelee jotain.
Zyglakeille on vuosien saatossa kehittynyt valtava epäluulo Mata Nuin luomia kohtaan.

Tuhottu Zyglak-kylä

Eversti "Badass" 437 astelee tuhotussa kylässä. Hän on väkisinkin ylpeä itsestään.
Hänet määrättii puhdistamaan kyseinen kylä, koska Zyglakeja pidettiin turhan onnettomuusalttiina. He eivät ole sataprosenttisen luotettavia sodassa Klaani vastaan. Siinä pienikin moka koituu kaikkien kohtaloksi.
Hänen joukkonsa tehtävänä on likivoida jokainen Zyglak maan alta. Torakat haluavat saaren alaosat kokonaan hallintaansa.
Nyt hän nappaa Klaanilaiset.

Eversti 437 on saanut lisänimen "Badass" siitä, että hän on selvinnyt AINA. Hän pakeni kahdesti Klaanin vankilasta. Selvisi tulivuoren purkauksesta ja Katapulttiskorpionin hyökkäyksestä. Hän selvisi haaksirikkouduttuaan keskelle ei mitään merelle. Torakat sanovatkin että Badassia ei voi tappaa.

Hän on yksi taisteluhaarniskan ansainneista eliittitorakoista. 437:a on osittain kyborgi, puolet hänen päästään ja toinen käsi on kokonaan metallia. Toinen tuntosarvi on antenni. Harmaasta haarniskasta ei tosin tätä kyborgiutta huomaa.

Eversti "Badass" 437 viittaa muille torakoille. He kippaavat Zyglakien ruumiita laavajokeen ja romuttavat taloja. Torakkojen pioneeripataljoona saapuu paikalle.

Kuusi Klaanilaista. Hajoita ja hallitse., Eversti 437 ajattelee ja lähtee lentoon kohti paikkaa jonne Klaanilaiset menivät.

Tunneli, ihan lähellä maan pintaa.

Kuusikko ylitti viimeisen esteensä, laavavirran onnistuneesti. Nyt heillä on enää muutamia kymmeniä metrejä raikkaaseen ilmaan.

Kylmä ilma tuntuu hyvältä Matoron kasvoilla. hän astuu ensimmäisenä luolasta mustalle maalle. Ilma on suht kylmää jakosteaa. Auringonnousu alkaa juuri kohta.
Asioiden tärkeyden tajuaa vain kun menettää ne., hän ajattelee.

Koko kuusikko on nyt maan pinnalla. He ovat Klaanin saaren entisellä tuliperäisellä alueella. Seutu on mustaa laavakiveä olevaa tasankoa jossa tuulee kovaa mereltä käsin.
Killjoyn mökki näkyy etäisesti kaukana. Matorankylän valot hehkuvat toisessa suunnassa.
Aurinko nousee horisontista.


--------------------

"Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan
"

user posted image

Top
Guardian
Posted: Oct 9 2010, 02:56 PM


Tuomari
Group Icon

Group: Admin
Posts: 8,388,607
Member No.: 5
Joined: 5-February 07



Vene

Oli hiljaista. Guardian skannasi kiikarillaan venettä ja sen ympäristöä. Äskeinen hyökkäys oli herättänyt kaikki nukkuvat ja tällä hetkellä ainoastaan Domek makasi veneessä. Muut katselivat ympäriinsä hämmentyneinä.

"Mitä se oli?" Kepe kysyi. Hän oli herännyt viimeisenä ja hieroi silmiään turtana väsymyksen ja lääkkeen yhteisvaikutuksesta.

"Näkikö joku?" Guardian kysyi korottaen ääntään. Hän tarkensi ympäristöön, veneeseen ja vedenpintaan kiikarikatseellaan, mutta koska Domek oli ollut veneen pääasiallinen valonlähde, hän ei nähnyt paljoakaan.

"Yökatse. Päälle."

Muiden silmissä Guardianin pimeydessä hehkuva punainen silmä värjääntyi muutamassa sekunnissa tummanvihreäksi. Suljettuaan oikean silmänsä Guardian näki koko maailman vihreän sävyissä. Se auttoi häntä tajuamaan, että hän seisoi osittain Kepen jalan päällä, mutta mystisestä hyökkääjästä ei ollut merkkiä.

"Näin jotain hetkellisesti", Ämkoo sanoi veneen takaosasta. "Kun Killjoy osui siihen, näin sen takaapäin hetken ennen kuin se katosi."

"Miltä se näytti?" Killjoy kysyi.
"En ole täysin varma", Ämkoo sanoi. "Liikehdinnästä oletan, että se oli mekaaninen. Se oli noin Skakdin kokoinen."

Guardian käveli varovaisesti kohti takaosaa. "Sinä ammuit sitä", hän sanoi osoittaen Killjoyta ja kääntyi kohti Ämkoota. "ja sinä näit sen. Missä kohtaa kohde oli ennen katoamistaan?"
Killjoy ja Ämkoo nostivat kätensä ja osoittivat. Heidän näkökulmansa olivat hieman ristiriitaiset, mutta piste oli suurin piirtein sama.

Guardian katsoi tarkasti yökatseensa läpi. Hän ei huomannut hyökkääjän jättäneen jälkeensä mitään.
"Lämpö. Päälle."
Lämpökatseellaan Guardian näki paremmin, mutta se ei auttanut paljoa. Hyökkääjän katoamiskohdassa oli vielä pieni häilyvä jälki Killjoyn hyökkäyksestä, mutta Guardiania kiinnosti enemmän isompi jälki, joka leijaili ilmassa.

"Luulen, että hyökkääjämme päätti siirtyä ratkaisevalla hetkellä", Guardian sanoi muille klaanilaisille. "mutta se, kuka tai mikä kyseessä oli jää spekuloitavaksi."

"Se oli mekaaninen, eikö?" Snowman sanoi. "Nazorakit?"
Guardian pudisti päätään. "Nazorakit eivät hallitse kaukosiirtymistä", hän sanoi. "Se on yksi niistä naamiovoimista, joita ne eivät ole voineet pystyä toistamaan teknologialla. Tämä on jotain kehittyneempää."
Hetken ajan oli hiljaista.
"Pitäisiköhän meidän huolestua?" Snowman kysyi.
"En usko", Ämkoo sanoi. "Aurinko on nousemassa pian. Jos hyökkääjämme ei kykene näkymättömyyteen, sen on turha yrittää mitään."
Guardian nyökkäsi. "Ja olemme parin tunnin sisällä Klaanissa", hän sanoi. "Olisi typerää hyökätä kimppuumme näin lähellä. Nyt, toivokaamme, että Domek toipuu shokistaan pian."


* * *


Valkoinen huone


Domek tunsi suurta kipua päässään herättyään. Kun hän avasi silmänsä, hän näki vain valkoista.
Hän kääntyi ympärilleen. Pelkkää valkoista kaikkialla.
Domek nosti kätensä kasvojensa eteen. Hän helpottui huomatessaan, että edes hän itse ei ollut valkoinen.
Mutta silti. Valkoista. Kaikkialla.

Domek katseli ympäriinsä. Hän oli ärtynyt.
"Hiivatti", Domek sanoi. "Ei taas."
Domek nousi seisomaan. Se ei auttanut. Oli edelleen valkoista.
Hän lähti kävelemään eteenpäin, mutta se ei auttanut, sillä tämä tylsän valkoinen erämaa ei muuttunut yhtään vähemmän valkoiseksi, vaikka sitä katsoisi mistä kulmasta.
Joskus Domek ihmetteli, miten hänen oma mielensä oli näin tylsä paikka.

Domek käveli hetken. Välillä hän huomasi tuttuja kuvioita valkoisessa hiekassa, jonka läpi hän vaelsi, mutta muuten oli aivan liian valkoista. Välillä hän törmäsi idiinsä ja totesi tämän olevan ärsyttävä tyyppi, jolle pitäisi antaa rauhoittavia ja heti. Välillä hän löysi oman superegonsa ja totesi tämän olevan ärsyttävä kaikkitietäväinen näsäviisastelija, joka pitäisi vaientaa. Domek kuitenkin osasi oppia arvostamaan omaa egoansa siitä hyvästä, että tämä kykeni käyttämään molempien hyviä puolia.

Hetken kävelyn jälkeen Domekin eteen tuli seinä. Se oli poikkeuksellisesti musta. Domekin olisi pitänyt innostua vaihtelusta, mutta tuijotettuaan mustaan kiviseinään hetken hän alkoi epäilemään, että kaikki ei ollut täysin kunnossa.
Seinä halkeili. Halkeamista valui mustaa nestettä, joka alkoi levitä lattiaa pitkin. Domek ei ollut aivan varma, kuuliko hän oikein, mutta hän luuli seinän nauravan hänelle.

Epäilykset loppuivat siinä vaiheessa kun seinä avasi silmänsä. Ne olivat punaiset ja niiden alla oleva halkeama alkoi muistuttaa hymyilevää suuta.
Ja silloin seinä puhui Domekille.

"Tervehdys, unikeko", seinä sanoi matalalla äänellä.
Domek huusi. Hän kaatui selälleen.
Ase. Ase. Jostain oli saatava ase. Ainoa asia hänen mielessään sillä hetkellä oli ase.
Pian Domek huomasi pitelevänsä keihästä kädessään. Hän osoitti mustaa seinää sillä.

"Mikä", Domek sanoi huohottaen. "sinä olet?"

Seinä hymyili. Kun se ryhtyi jälleen puhumaan, sen matalan äänen joukkoon liittyi useita erilaisia ääniä, jotka puhuivat Domekille yhtenä kuorona. "Samantekevää. Kun kerran olemme sinun päässäsi, haluaisin keskittyä sinuun. Pyydän anteeksi, että ystäväni käsittelivät sinua hieman...kovakouraisesti."

Domek nousi istumaan. Hän tutki mustaa seinää. Sen halkeamista valuva musta neste oli valunut lattialle. Nyt se liikkui vähitellen kohti häntä, peittäen alleen alitajunnan valkoisen lattian.
"Mukavaa tuo vähättelysi", Domek sanoi sarkastisesti.
Seinä hymyili edelleen. Nyt sen punaisten silmien alla olevasta hymyä muistuttavasta halkeamasta alkoi valua punaista nestettä.

"Jos meillä olisi ollut toinen, vähemmän brutaali tapa sammuttaa valosi, olisimme taatusti käyttäneet sitä, mutta tämä oli nopeinta", pimeä seinä sanoi. "Meillä ei ole paljoa aikaa, sillä aurinko on kohta nousemassa."

"Et vieläkään vastannut, kuka olet. Miksi haluat tavata minut ja kuka on tämä kaverisi?"

"Kaikki ajallaan, hohtava ystäväni", seinä sanoi. "Tiedolla 'kaveristani' et tee mitään. Halusin tavata sinut, koska minulla on sinulle pieni...työtarjous. Ja minä? Minä itse?"

Punaiset silmät sulkeutuivat. Pian seinän suuna toiminut halkeama alkoi laajentua. Seinä säröili entistä raskaammin ja säröistä valui lisää punaista nestettä. Sitten yhtäkkiä särö räjähti auki.
Suuresta halkeamasta työntyi jotain mustaa ja pitkää. Se liikkui sulavasti läpi ilman ja pysähtyi suoraan Domekin kasvojen eteen.
Pian Domek tuijotti suoraan mustan Avohkiita muistuttavan naamion tyhjiin silmäkuoppiin.
"Minä olen joko paras ystäväsi tai pahin painajaisesi", se sanoi. "Se on valinta."

Domek mietti hetken. "Ja... ja miten minä hyötyisin jos olisin ystäväsi?"
"Tässä suuressa ja pimeässä universumissa sinä, ystäväni, olet vain pieni sekunnin tuhannesosan välähdys", seinä puhui. "Entä jos valosi hohtaisi kauemmin?"
"En välitä vallasta tai maineesta. Miksi ottaisin tarjouksesi?"
Varjo hymyili. "En puhu vallasta tai maineesta. Sinun valosi voi auttaa tuhansia. Miten on?"
"Lopetin harkitsemisen heti silloin kun ilmestyit."

Varjon hymy hyytyi.
"Sinä olet valon Toa, ystäväni", se sanoi. "Yksi harvoja asioita, joista en ole täysin varma on se, pystyisinkö oikeasti tappamaan sinut tähän paikkaan. Mutta jos haluat nähdä asian näin...no, luulen, että tästä tulee ainakin mielenkiintoista." Avohkiita muistuttavat kasvot alkoivat perääntyä. Ne vetäytyivät vähitellen mustaan kiviseinään, joka alkoi haihtua. Pian sen takana olisi taas valkoista.
"Aikani alkaa loppua. Tavataan, ystäväni."

Sen jälkeen oli taas valkoista. Pian Domek kuitenkin näki, kuinka kullanhohtoinen valo repeytyi läpi hänen alitajuntansa ja tämän sairaan unen.
Aurinko oli nousemassa.

[spoiler=Infoa]Domek kirjoitti repliikkinsä, kiitän häntä.[/spoiler]


--------------------

user posted imageuser posted image
Top
Matoro TBS
Posted: Oct 9 2010, 05:14 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Laavazone

Aurinko nousee kauniisti horisontista merta vasten. Päivän ensimmäiset säteet herättävät luonnon taas henkiin, ja pyyhkivät pois yön painajaiset.
Kuusi Klaanilaista ovat lähteneet tarpomaan Klaaniin. Manu haluaa mahdollisimman nopeasti itselleen kunnon ruumiin.

"Hei, minä käyn tuolla Killjoyn mökillä katsomassa onko hän kotona. Menkää te edeltä Klaaniin.", Matoro ehdottaa. He tarpovat laavakivisellä maaperällä eteenpäin, ja Matoro kääntyy sivuun. Killjoyn mökki näkyy parinkymmenen Bion päässä.


Matoro syöttää Klaanin jäsenkortin oven viereen ja ovi aukeaa.
"Killjoy, oletko täällä?", Matoro huhuilee. Hänellä olisi ollut asiaa tälle.
Matoro huomaa ison kaapin jonka ovessa lukee matoran-aakkosilla "Donitseja". Jään Toan päivä saa heti valoisamman käänteen. Hän avaa kaapin ja ottaa alkajaisiksi parikymmentä donitsia. Hän astuu ovesta ulos, iloisena donitseista mutat pettyneenä siitä ettei löytänyt Killjoyta.

Joku potkaisee matoroa niskaan talon katolta, jään Toa lentää suoraan naama edellä tuhkaiseen maahan. Matoro potkaisee heti ylöspäin, osuen päälle hypänneeseen kohteeseen. Se kaatuu kyljelleen. Matoro ponnistaa käsillä ylös, mutta saa potkun mahaansa.

Kuka tämä vihollinen on?, Matoro miettii. Hän ei ole saanut kunnon katsekontaktia kohteeseensa.
Jään Toa kierähtää maassa, nousee ja hyppää. Hän ponnistaa Killjoyn talon katon reunasta. Hän tuntee jalaknsa osuvan johonkin, sitten hän iskeytyy kovaan maahan. Refleksinomainen jääsäde iskeytyy ylöspäin, hän vetäisee miekkansa esiin. Ohjus vie jalat Matoron alta ja tämä lentää kovaan maahan.


"Luulin sinua kovemmaksi, Toa.", Eversti 437 lausuu vertahyytävällä äänellä. "Tämä taistelu päättyy nyt. Jos liikahdat, ammun sinut. Jos et liiku, ammun sinut. Sinulla ei ole vaihtoehtoja,", se sanoo ja osoittaa renneohjukseneheittimiellä kohdettaan.

"Onhan, voit aina antautua", sutkauttaa Matoro.
"Olet vitsikkäällä tuulella.", Metallitorakka sanoo. Se valmistautuu painamaan liipaisinta.

Torakan metallinen, ohut sormi kiertuu liipasimelle, painaen sitä. Liipasin ei liiku. Hän painaa kovemmin, se pysyy ylä-asennossa.

"Opetus numero yksi: jäädytetty liipasin ei toimi", Matoro ilmoittaa, hyppää ilmaan, vetäisee miekkansa ja ampuu siitä energiasäteen Torakan rintaan.

Badass vetäisee lonkallaan olevan hopeisen laserpistoolin, laukaisee. Matoro väistää ammuksen, hyppää kierteellä ja iskee miekalla kohti torakkaa. Tämä iskee ranneteränsä miekkaa vastaan.
Matoron kierre pysähtyy kun miekka ottaa kiinni torakan teriin. Badass tekee nopean ranneliikkeen, saaden Matoron Energiaterän hänen ranneteriensä väliin, jumiin.
Se riuhtaisee ja Matoron miekka lentää kauas omistajaltaan. Potku kaataa Jään Toan maahan, mutta vastapotku maasta kaataa Torakan.
Torakka iskee toisen käden ranneterän Matoron rintaan. Jään Toa parkaisee ja tavoittelee vyöltään toista miekkaansa, tai oikeammin tikaria. Tämä kakkosase on pelastanut hänet monesti. Hän saa Sähkösäilän käteensä ja iskee sen ylöspäin. Torakan teräksisen panssarin läpi iskeytyy valtava määrä sähköä ja yksi prototeräksinen terä. Matoro kierähtää alta pois. Eversti Badass repii tikarin karjuen pois ja heittää sen maahan, tavoittaen Matoroa. Hän painaa ohjuslaukaismen liipaisinta, se on jo sulanut. Sarja pieniä nuolenkärkiä iskeytyy Matoroa päin, ja ne heittävät Jään Toan kauemmas.

Matoro tajuaa olevansa nyt aseeton.
Eversti "Badass" 437:alla taasen on koko arsenaali käytössä.
Jään Toa lähtee juoksuun, heittäytyen Killjoyn talon takaikkunan lasin läpi, taloon sisään. Torakka menee taloon ovesta, joka oli jäänyt Matorolta auki.

"Voi pikkuinen, etkö tajua että et voi voittaa tätä. Piilottelu ei auta.", Torakka lausuu.

"Opetus numero kaksi: suojaa aina selustasi", Matoron ääni kuuluu. Energiasalama lähtee matoron valkoisesta miekasta taloon sisään, iskeytyen kuin seinä torakkaa päin. Tämä lentää suoraan Killjoyn 80-tuumaisen teleruudun näyttöön.

Badass ampuu ohjuksia, Matoro väistää taitavasti, mutta seinän läpi lentävä lasersäde osuu Matoroa jalkaan.
Vihainen torakka syöksyy suihkumoottorin voimalla kohti Jään Toaa, iskeytyy tätä päin kovaa ja nostaa korkeutta.

"Haluatko nähdä maailmaa? Tiputtaisinko sinut kenties Coliseumiin, tai vaikkapa Karzahnille, saasta?", 437 karjuu. Matoro pääsisi helposti pois, mutta on toinen juttu kannattaako se.
Torakka lentää ylöspäin.
"Hyvästi, mikä nimesi lieneekään", Eversti Badass murahtaa ja irroittaa otteensa. Edes Prototeräksinen panssari ei kestä iskua maahan näin korkealta.
"Hei, odota. yksi asia vielä.", Matoro sanoo kohteliaasti. Liian myöhään. Hän tippuu alaspäin, tuulee kovaa. Aamuaurinko sokaisee.
"Opetus numero kolme: Tämä tullaan muistamaan päivänä, jolloin melkein hoideltiin Matoro The Blacksnow!", hänen huutaa tuuleen. Seuraava miete, miten itseasiassa hän selviytyy.

Jään Toa keksii keinon joka saattaa toimia. Hän ampuu jalkojensa suuntaan alaviistoon elementaalienergiaa, saaden hänet kiitämään alaviistoon, kohti merta. Edelleen yläilmoissa oleva Eversti Badass 437 tajuaa Matoron yrittävän laskeutua mereen. Hän ottaa vyöstään hopeisen pistoolin. Vihreä kyborginen torakansilmä katselee kohdetta. Helppo osuma hänelle.
Hänen torakankäsi puristaa jo aseen liipaisinta. Punainen välähdys, ja kuolettava säde lähtee liikkeelle valon nopeutta.

Matoroon osuu.

Tyytyväinen Torakka lähtee katsastamaan loppujen Klaanilaisten sijaintia.


--------------------

"Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan
"

user posted image

Top
The Snowman
Posted: Oct 9 2010, 11:20 PM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Nazorakein tukikohta

Kenraali 001 piti kädessään raporttia viime päivien tapahtumista, eikä ollut varma, tulisiko pitämään lukemastaan.

Ensinnä oli laivaston tiedote. Ominaiseen tapaansa Amiraali 002 oli delegoinut raportin kirjoittamisen muille, hän ei harrastanut "turhien kirjeiden" raapustelua. Kenraali ei oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt huomatessaan raportin olevan pitkälti täynnä tyhjää, torakoiden laivastolla hieman harvemmin oli erityisen kriittisiä velvollisuuksia, tulivoimaisuudestaan huolimatta.

Maavoimien johdolta saatu viesti oli pidempi, ja 003 oli henkilökohtaisesti kirjoittanut sen. Toistuva teema raportissa oli, kuinka "torakoita oli menetetty, mutta mitään ei saatu aikaiseksi". Mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Kenraali kuitenkin myhäili mielessään, asiain laita tulisi muuttumaan. Hän luki raporttia eteenpäin, ja katsoi, mitä haarniskoiduille eliiteille kuului. Ainoastaan kyborginen 437 oli suorittamassa tehtävää, muut odottivat reservissä. Mitään menetyksiä ei tässä joukossa ollut.

Seuraavat raportin osat Kenraali kävi läpi hyvin nopeasti, hän tahtoi pikaisesti päästä tiedeosaston tekstiin. Siinä se oli, tutkimusten johtajan, 006:n, kirjoittama teksti. Siinä oli hänen varsin hyvin tiedostamansa Yliluutnantti 955:n valitettava kuolema. Mutta niin etevä sotilas kuin hän oli ollutkin, kriittisempää oli saatu tieto prototyyppivoimahaarniskasta. Siitä, joka oli aivan eri kaliiperia, kuin muiden torakoiden käytössa olevat haarniskat. 955:n puku oli uniikki, ja myös voimallisempi kuin muut. Mutta nyt se oli tuhoutunut.

Salaisen palvelun johdossa olevan 007:n raportti oli tiivis paketti, josta kuitenkin kävi hyvin selville, kuinka vakoojakamerat toimivat jopa odotettua paremmin. Ainoastaan myrskyt aiheuttivat toimintahäiriöitä.

Kenraali 001 vei raportin arkistoijalle, ja lähti astelemaan huoneeseensa. Pieniä takaiskuja huomioimatta operaatio sujui hyvin.


[spoil]Joo, en ole yksin suunnitellut Nazorakein johtoporrasta. G on toiminut pääinsinöörinä.[/spoil]


--------------------
"gangster: shdgshhdujey7ty673t64732"
user posted image

user posted image
Top
Makuta Nui
Posted: Oct 10 2010, 02:21 AM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,780
Member No.: 367
Joined: 21-July 09



Laavakentät

Makuta Nui käveli. Hänen uusi ruumiinsa ei sopinut hänelle. Hän vihasi Zyglakeja. Hänellä oli niistä huonoja kokemuksia: kerran eräs Zyglak oli varastanut hänen hattunsa. Se oli tosin ollut ainoa kerta, kun Makuta Nui oli käyttänyt hattua.

Killjoyn mökiltä ei kuulunut mitään. Matoroa ei näkynyt. Muut alkoivat jo epäillä jotain. He olivat jo laavakenttien reunalla; metsä oli melkoisen lähellä. Silloin jokin iski. Harmaa pyörre viuhahti heidän keskelleen. Maa räjähti. Kraatterista nousi jotain. Makuta Nui katsoi sitä tarkasti: se oli torakka. Mutta ei mikä tahansa torakka, se oli suurimmaksi osaksi mekaaninen. Se hymyili pirullisesti. Manulle tuli kylmiä väreitä. Tämä ei selvästikään ollut torakka haarniskassa, se oli torakkahaarniska. Haarniska ei kuitenkaan näyttänyt samanlaiselta, joten tuskin sitä oli massatuotettu. Ja tämähän oli kyborgitorakka.

Klaanilaiset kömpivät pystyyn ja katselivat tulokasta. Se hymyili edelleen julmasti. Sitten se yhtäkkiä syöksähti kohti Summerganonia ja huitaisi tätä jonkinlaisella terällä. Summerganon ehti jotenkuten väistää niin, että pään irrottamiseen tarkoitettu isku osui käteen. Käsipanssari esti terää uppoamasta kovin syvälle, mutta syvä haava hänelle silti tuli.

Keetongu hyppäsi paikaltaan ja yritti murskata torakan alleen. Eversti suhahti nopeasti pois alta ja potkaisi Keetongua jalkaa saaden tämän kaatumaan. Hän hyppäsi jälleen klaanilaisten keskelle ja julisti:
”Olen eversti 437! Teidän aikanne tämän maan päällä on päättynyt!”
”Mikä sinä olet mitään sanomaan, näytät itsekin muinaisjäänteeltä. Tai ainakin se osa sinusta, joka on jäljellä”, Makuta Nui vastasi pilkallisesti. Torakka ei raivostunut.
Joudun siis kohtaamaan Zyglakin, vai? hän ajatteli.
Et, joudut kohtaamaan Makutan, jolla on kokemusta torakoiden tappamisesta.
Eversti hätkähti ja katsoi Zyglakia, joka piti sisällään Makutan antidermistä.

”Vai Makuta”, hän tuhahti. ”Joudut nyt menettämään ruumiisi – taas.”
”Saa nähdä”, Makuta vastasi. Sitten hän sanoi klaanilaisille: ”Keetongu, Gekko ja Make viekööt Sugan turvaan, hän ei voi taistella. Minä hoitelen tämän tuholaisen.”
”Hah.”
”Kyllä.”

Torakka hyökkäsi. Makuta sai kehonsa hyppäämään voltin taaksepäin. Se oli tosin surkea siinä, mitä teki. Aivan jäykkä ja liian suuri helppoon lähitaisteluun.
Tästä tulee mielenkiintoista, Manu ajatteli.
Hän hyppäsi kohti torakkaa ja iski nyrkillään. Torakka väisti helposti ja ampui ohjuksia kohti Makutaa. Makuta päätti käyttää yhtä tässä ruumiissa toimivista voimistaan. Hän aiheutti torakan pitelemässä terässä molekulaarisen häiriön. Terä sulautui kiinni torakan käteen. Torakka katsoi sitä hetken hämmentyneenä. Katselu loppui, kun suuri Zyglakin ruumis paiskautui hänen päälleen. Torakan vielä orgaanisista keuhkoista kaikkosi ilma, kun hänen vartalonsa litistyi musertavan massan alle. Hän ei kuitenkaan joutunut paniikkiin: uusi terä otettiin käyttöön ja pistettiin Makutan jalkaan. Makuta ponnahti nopeasti pois torakan päältä. Zyglakin ruumis oli todellakin hyödytön. Täytyi käyttää makeita supermakutavoimia.

Eversti 437 ei pitänyt Makutan magnetismivoimista. Ne aiheuttivat liikaa kipua. Häntä oli heitelty ympäriinsä liikaa. Hän päätti ottaa ohjuksensa käyttöön. Hän ampui tusinan ohjuksia kohti Makutaa, joka ei ehtinyt väistää. Ilmeisesti hän ei ollut aivan kotonaan tuossa ruumiissa. Torakkaeversti juoksi suoraan päin Zyglak-ruumista ja puski kyborgisella päällään tätä vatsaan. Tämä kaatui selälleen maahan. Torakka alkoi polkea vastustajaansa maahan suorastaan väkivaltaisesti. Makuta ei jaksanut sietää sellaista vaan potkaisi Nazorakin pois päältään ja hidasti tätä hitausvoimillaan. Voimien käyttö alkoi olla raskasta. Torakan nopeuden täysi riistäminen oli jo kovan luokan työtä. Makutan nerokkaat aivot työskentelivät ongelman parissa. Hänellä ei ollut voimia tuhlattavaksi asti, ja pian murhanhimoinen torakka pääsisi hänen kimppuunsa. Makuta päätti juosta karkuun. Hän heitti torakan magnetismillaan vielä kerran kauemmas ja lähti kipittämään kohti metsää. Torakka yllättyi äkillisestä vapautumisestaan niin, että ei ehtinyt varautua maahan paiskautumiseen.

Pian 437 oli kuitenkin Makuta Nuin perässä. Hänellä oli vikkelämmät jalat ja pitkän kantomatkan ohjukset. Makuta sai monta osumaa ennen kuin pääsi metsän reunaan. Hän voivotteli kipeitä ruumiinosiaan hypätessään puuhun. Torakka yritti katsoa, minne Makuta oli mennyt. Hän huomasi tämän loikkivan puusta toiseen hyvin nopeasti. Ei ollut aikaa hukattavaksi; torakka käynnisti taas jet-packinsä. Hän lenteli puiden seassa etsien Makutaa. Hän laskeutui erääseen puuhun katselemaan ympäristöään tarkemmin. Hän huomasi sitten kivirottien jyrsivän puun runkoa. Hän ehti hetken ihmetellä ennen kuin puu kaatui. Hän kuitenkin reagoi lähtemällä taas lentoon. Sitten häneen iski jokin terävä. Se oli Nui-Rama, jonka kynnet olivat uponneet hänen orgaanisiin kohtiinsa kyljissä. Hän vinkaisi. Kipu ei ollut mukava asia, jos sitä ei joutunut juurikaan kokemaan. Eihän se kyllä koskaan ollut.

437 leikkasi Ramalta kädet irti ja putosi puiden latvuksiin. Ne ottivat hänet hyvin vastaan. Sitten Nui-Ramoja tuli lisää. Kokonainen parvi saapui hänen kimppuunsa. Makuta oli ilmeisesti löytänyt pesän käskettäväkseen. Everstin oli pakko pudottautua alemmas tiheän puuston sekaan. Hän ei näkisi täältä mitään. Eipä hänen tosin tarvinnutkaan: Makuta yllätti hänet takaapäin ottamalla hänet kuristusotteeseen niin, että silmissä pimeni.

Torakka laittoi jalkansa puuta vasten, tarttui Makutan käsistä ja heitti hänet alas puusta. Sitten hän hyppäsi itse perään ja otti esiin jälleen uuden terän. Makuta ei pitänyt tästä. Miekkoselta löytyi aivan liikaa erilaisia teräaseita. Hän väisteli hetken, mutta lopulta torakka sai lävistettyä hänen kaulansa terällään. Makuta päätti sitten tunkeutua torakan mieleen. Se oli hyvin vahva, liian vahva revittäväksi kappaleiksi. Joten Makuta Nui käytti häirintää.

Torakasta tuntui, kuin jokin olisi kutittanut hänen päänsä sisällä. Sitten hän huomasi, että Makutan antidermis oli valunut ulos. Suurin osa siitä oli jo kadonnut viidakkoon. Hämäys oli tehonnut. Torakka paiskasi raivoissaan Zyglakin ruumiin menemään. Mutta ensin hän rei’itti sen niin, että ainakaan Makuta ei saisi sitä takaisin.

Makuta Nui valui kasvillisuuden seassa. Valuminen on juuri oikea sana kuvaamaan tapahtumaa. Leijuminen oli osittaista. Sitten Makuta huomasi jotain kiinnostavaa: hänen ja Matoron vanha tuttu makasi vielä kasvillisuuden seassa.
Miksihän kukaan ei ole tehnyt ruumiista selvää? Makuta pohti. Haaskansyöjillä on ollut muuta puuhaa? Hän sai uuden ruumiin. Torakalle tulisi kuumat oltavat – ja Makuta Nuille hauskaa.

437 yritti vielä hetken etsiä antidermistä. Lopulta hän luovutti, olisi parasta etsiä muut klaanilaiset. Ehkä he eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Sitten hän kuuli takaansa ääniä. Hän katsoi selkänsä taakse ja näki jotain pelottavaa. Suuri Tuhon kyykäärme katseli häntä valmiina puraisemaan. Rahin silmien takana näkyi Makuta Nuin voitokas ilme.

Torakoiden tukikohta

Abzumo käveli maanalaisia käytäviä pitkin. Hänellä oli asiaa tälle liittouman ”hyväntekijälle”: tämä vaikutti mielenkiintoiselta. Hän näki Skakdin nukkuvan vartiopaikallaan erään oven luona. Hän meni tämän luokse ja potkaisi lujaa. Skakdi parahti. Hän katsoi tulijaa pelokkaasti. Makuta kysyi:
”Missstä löydän tämän Avden?”
”Hän… hän viihtyy… toisessa siivessä, siellä on vähemmän valaistusta.”
”Selvä, kiitosss yssstävä.”

Pian Abzumo olikin toisella puolella tukikohtaa. Hän tutkiskeli ovia. Niitä oli monta. Jokainen oli musta, harmaa seinä oli täynnä mustia nelikulmioita. Ei, ei suorakulmioita. Jotkut kyllä olivat, mutta eivät kaikki. Hän katseli ovien alta tulevaa valoa. Hän valitsi sen, josta kajasti vähiten. Ilmeisesti tämä olento ei pitänyt valosta.

Oven avattuaan hän näki vain pienen Ta-Matoranin seisovan yksin huoneessa. Tämä katseli jotain, mutta Abzumo ei nähnyt, mitä. Hän näytti vain tuijottavan hymyillen jonnekin kauas. Jostain kuuluu ääni:
”Kappas. Olemmeko me tavanneet?” Matoran ei edes katso Abzmoa. Hänellä oli kummallinen tunne. Kuin joku katsoisi häntä. Yksinäinen silmä.
Pelkkä Matoran? Abzumo ajatteli. Hän katsoi taakseen. Siellä todella oli silmä. Punainen silmä. Ehkä se tarvitsisi enemmän unta.

”En ehkä osaa lukea ajatuksia, mutta osaan lukea sinua, ystäväni. Näen, että et luota potentiaaliini.”
”Oletko aivan varma? Minua on vaikea lukea.” Avden varjo alkoi muistuttaa jotain tuttua. Makuta ei tiennyt, mitä. Epävarmuuden tunne kasvoi. Varjo alkoi muistuttaa Abzumoa itseään.
”Voi, ehkä jollekulle muulle. Mutta minä tiedän mielet. En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta tiedän ne.” Hän kääntyi katsomaan Abzumoa yhä hymyillen samaa, tyhjää hymyään. Se oli kammottavaa.
”Mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase”, hän jatkoi. Nyt Abzumokin hymyili.
”Tosiaankin. Minulla on kokemusta siitä.”
”Kerropa, ystäväni. Kun katsot silmiini, mitä näet minussa? Mitä näet mielessäni?”

Tämä oli uutta. Kukaan ei ollut koskaan pyytänyt Abzumoa lukemaan ajatuksiaan.
Hän katsoi Matoranin tyhjiin silmiin. Hän kurkotti tämän mieleen. Hän näki jotain kummallista. Mustan keskellä oli punaisia silmiä. Mustat lonkerot tarttuivat häneen, vetivät häntä pimeyteen. Abzumo avasi silmänsä näkemättä, mitä sen jälkeen tapahtui. Avde hymyili yhä leveämmin. Abzumo hymyili takaisin.

”Vaikuttavaa. Yleensä ajatustenlukijat eivät ymmärrä suojata omaa mieltään tarpeeksi hyvin kontaktin aikana. Sinä muistit. Kuinka monta olet murskannut sisällesi, Makuta?” Hän käänsi päätään kallelleen. Hän olisi näyttänyt vajaamieliseltä tyhjine silmineen, ellei olisi ollut niin kammottava. Tietoisuus vaikutti pelottavalta. Abzumo hymyili edelleen, mutta hänen sydämensä oli jäätä. Tämän olennon kanssa ei paranisi leikkiä – hän saattaisi olla jopa Makutain voimien veroinen.
”Olenhan minä elämäni aikana ehtinyt jokusen tappaa. On mukavaa, kun ruumis saa lisää massaa. Valitettavasti halutessani pienemmän muodon minun on jätettävä osa massasta taakseni. Silloin muutama elämä voi tuhlaantua, mutta sillehän ei voi mitään.” Avde nyökkäsi hitaasti.
”Mutta kysyin, kuinka monta. Oletko edes laskenut?”
”Miksi olisin? Mitä tekisin sillä tiedolla? Toisten elämällä on toisarvoinen sija omaani nähden. Kyllähän sinä sen tiedät, kun minua luet niin hyvin.” Makuta hymyili maireasti. Avde ei ollut ainoa, joka taisi sanaleikit.

”Hyvä vastaus”, Avde sanoi nostaen kätensä kohti Abzumoa. ”Minä olen, tai tilanteesta riippuen me olemme Avde.”
"Me?" Siihen Avde vastasi erittäin veikeästi:
”Minusta on moneksi.” Se oli jo liian veikeästi sanottu – jopa kammottavan veikeästi. Tuollaisesta olennosta ei pitäisi lähteä sellaista ääntä.
”Nyt, ystäväni. Annoin ymmärtää, että en kuullut nimeäsi.”
”Nimeni on Abzumo. Olemme ilmeisesti tästä lähtien liittolaisia.”
”Luulen niin. Edustatko Veljeskuntaa vai itseäsi?”
”Minä? Itseäni. Ehdottomasti itseäni. Veljeskunnan linja on… sietämätön. Ja käsittämätön. En ole varma, miksi se typerys, Terry, johtaa sitä yhä. Vaikka eipä Miserix ollut paljon parempi. Tiedän kyllä, kuka johtaisi veljeskuntaamme parhaiten. Ja sinäkin tiedät, ketä tarkoitan, eikö totta?”

Avden silmät muuttuivat pelkiksi viiruiksi. Hänen hymynsä levisi, mutta Abzumo mietti, oliko se vieläkään saavuttanut äärirajojaan. Näkyä olisi voinut kuvailla irvokkaaksi. Mutta pienen Matoranin suulla hymystä ei tullut niin groteskia kuin olisi ollut mahdollista Makutan suulla.
”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”

[spoiler=Dataa]G kirjoitti Avden, kuten aina.[/spoiler]


--------------------
Top
Matoro TBS
Posted: Oct 10 2010, 10:27 AM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



[spoiler=Ähähähää!]Manun, äidinkielen opettajan tekstistä löytyi virhe!! Kohdassa "...suoraan päin Zuglak-ruumista..." [/spoiler]

Laavazone, lähellä meren rantaa


Häikäisevä valo.
Äkillinen pimennys.
Maailman äänet hiljenevät.

Mitä tapahtui?
Onnistuiko suunnitelma?
Eikö?

Olenko elossa?
,
Jään Toa miettii päässään.

Hän tuntee kuinka hänen ruumiinsa kelluu pimeydessä.
Kylmyydessä.

Ei, se on vettä!, Matoro tajuaa. Hän avaa vain vaivoin silmänsä. Päälle jäänyt lämpökamera näyttää pelkkää sinisyyttä.

Kyllä, Matoro tajuaa pudonneensa mereen.
Uskomaton onni.

Hän alkaa kauhoa ylöspäin, kohti valoa. Matoro ottaa hiekkaisesta rantatörmästä kiinni ja jää makaamaan puoliksi veteen.
Tulikuuma keskipäivän aurinko lämmittää selkää.

Jään Toa mietiskelee miten tämä tapahtui. Viimeinen muistikuva häneltä on se, kun hän yritti ohjata tippumistaan mereen, kunnes kaikki pimeni.

Hänellä on rinanssa, vain parin sentin päässä Sydänkivestä, paha polttohaava. Kenties laser? No, hänen panssarinsa sisällä ollut parannuskivi korjasi aukon suhteellisen hyvin vedessä, vaikka siihen sattuukin vielä.

Matoro säätää teleskooppisilmiään. Ne eivät toimi aivan täydellisesti veden takia. Jään Toa tarkentaa kaukonäön metsän reunaan.

Kraateri. Maassa taistelun jälkiä., Matoro ajattelee. Hän on todella väsynyt unen puutteen takia mutta lähtee rantaa pitkin kyseiseen paikkaan.

Matoro aktivoi naamionsa, hän koittaa tavoittaa Kanohi Cencordilla lähimieliä.
Matoro pysähtyy ja keskittyy naamioonsa. Hän aistii muutamien Rahien ajatuksia, koostuvat pääosin ruoan etsinnästä. Mitä kauemmas hän kurottaa, sen enemmän näitä Rahien ajatuksia hän taltioi.
Kaukaa metsästä kuuluu ihan älykästä ajattelua:
Nyt tuhoan sinut...
Teidän jälkeenne, Makuta.

Matoro tunnistaa ensimmäisen puhujan olevan Manu.
Manu ehtii tajuta vain lyhyen ajatustenluvun ennekuin Matoro lopettaa ja lähtee juoksemaan siihen suuntaan.

Nazorakien luolastot

Metorakk on saanut Torakkahaarniska mod. 2.0:n päällensä. Pitkä Skakdi on nyt entistä vaarallisempi. Hänellä on hopeinen, kevyt mutta äärimmäisen kova ihonmyötäinen panssarointi. Hänen kypäränsä on myös päälystetty samalla metallilla. Hänen punaiset silmänsä katsovat kypärän pienistä viiruista. Hänen suuri hammaskalusto on metallisen ristikon takana.
Selässä hänellä on tehokkaat rakettimoottorit. Ranteessa on useita avattavia teriä, pistooli, ohjuksenehittimet ja miekka. Metorakk ei ole luopunut ihanasta ketjun päässä roikkuvasta piikikkäästä mopukarista, joka roikkuu hänen vyötäröllään.

Gaggulabio on hyvillä mieleillä, Skakdien voimavarat ovat juuri parantuneet huimasti.


--------------------

"Tulen ääressä istun ja mietin nyt
miten käy tämän maailman
kun en talven tultua enää
näe kevään tulevan
"

user posted image

Top
Jake
Posted: Oct 12 2010, 04:25 PM


Suuri Henki


Group: Jäsenet
Posts: 666
Member No.: 397
Joined: 26-November 09



Jake käveli linnakkeessa. Hän mietti, missä Guardian oli. Monia klaanilaisia oli ilmeisesti tehtävällä, luultavasti hakemassa Guardiania. Jake käveli eteenpäin. Yhtäkkiä kaikki muuttui sumuiseksi ja taas selkeni. Hän oli eri paikassa kuin äsken. Se oli outoa karua vuoristoa, varmaankin klaanin saaren ulkopuolella, hän näki Turagan kävelemässä eteenpäin. Turagan panssarointi oli valkoista, mutta hänellä oli pääosin mustanharmaa vartalo. Hänen naamiotaan Jake ei kuitenkaan nähnyt. Turagalla oli musta sauva jonka päässä oli pora. Jake huomasi turagassa jotain oudon tuttua, aivan kuin hän olisi nähnyt sen aiemminkin. Jake käveli eteenpäin ja näki turagan naamion. Se oli tummanharmaa matatu, jossa oi valkoinen raita. Se oli täysin samanlainen kuin Jakella. Yhtäkkiä kaikki taas muuttui sumuiseksi ja oli taas klaanissa. Hän oli erittäin hämmentynyt. Mitä tämä tarkoitti...?


--------------------
Top
1 User(s) are reading this topic (0 Guests and 0 Anonymous Users)
1 Members: Nenya
zIFBoards - Free Forum Hosting
Enjoy forums? Start your own community for free.

Topic OptionsPages: (66) « First ... 7 8 9 10 ... Last »



Hosted for free by zIFBoards* (Terms of Use: Updated 2/10/2010) | Powered by Invision Power Board v1.3 Final © 2003 IPS, Inc.
Page creation time: 0.1311 seconds | Archive