"Matoro!" Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.
"Hei!" Kapura huutaa. "Sumu alkaa h�lventy�..."

Suurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.
"Olemme varmaan oikealla tiell�." Umbra toteaa.
"Ent� Matoro?" Kapura kysyy. "Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?"
"Emme voi tiet��." Umbra vastaa. "Meid�n on pakko palata takaisin... Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n."
"Kuka tuo on?" Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. "Killjoy?"
"Aivan." Killjoy murahtaa. "Miss� on Matoro?"

* * *

Samaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.
"Soluttautujat..." Skadi murahtaa. "Ei mit��n tietoa."
"V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme." Nazok-torakka toteaa.
"Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!" Skadi raivoaa. "Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!" Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.

Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään.

***

Gaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä.

"Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.", Toarkka aloittaa.
"...Kuka?", Gaggulabio ihmettelee.
Ovesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.
Zyglak.
"Halusitte tavata minut?", Zyxax sanoo matalalla äänellä.
"Kyllä.", Torakka sanoo. "Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te..." Torakka osoittaa Zyxaxia, "...Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille."


***

Matoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.
Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään, Matoro ajattelee.

Hän kurottaa naamiollaan toisen mieleen.
Toinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.
Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli., Toa ajattelee.

Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.

"Mikä Karzahnin otus tuo on!" Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan.

"Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!" Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.

Killjoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.

"Tästä ei hyvää seuraa..." Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä...

Kapura nousee yl�s etsien miekkaansa. Sit� ei l�ydy. H�n nostaa Rahin henkil�kohtaista painovoimaa hidastaakseen sit�. Umbraa l�yt�� miekkansa ja rynt�� l�hitaisteluun.
"Tuolla!" Kapura huutaa ja osoittaa Killjoyn kirvest�. Killjoy nappaa kirveens� ja juoksee Umbran avuksi.

Weretea puree Killjoyn kirveen poikki. Killjoy kiroaa. Samassa Gukko-lintu lent�� paikalle ja ojentaa Killjoylle kaksi tulikatanaa ja muutaman miekan. Sill� on mukanaan pieni viesti:

Sain viestisi. L�hetin Gukon mukana muutaman ylim��r�isen aseen. Saatatte tarvita niit�.
Summerganon

Killjoy heitt�� yhden miekan Kapuralle ja toisen Umbralle. Kapura lopettaa Rahin vaihtuneen painovoiman yll�pit�misen, jotta voisi taistella paremmin.

Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?
Matoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.
Tärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.
Tärinää.
Lisää.

Pikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.

Ylhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.

Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.

"Kyllä teitä on saanut etsiä."

"Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin...," Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.

"Mutta toit näköjään itsekin vieraan", hän jatkoi.

Killjoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: "Sentään vain yhden."

Kapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.

"Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille."

"Pommi?" Umbra ihmetteli. "Mistä sinä sellaisen olet saanut?"

"Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!", Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.

"Tule tänne pösilö, tänne!"

Rahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.
Killjoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.

Rahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.

"Tuota, meillä on ongelma."

"Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun." Kapura ihmetteli.

Killjoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.

20 sekuntia.

Neljä klaanilaista miettii keinoja ankarasti.

15 sekuntia.

Kuoppa on jyrkkä ja seinämät pettäviä, niitä ei voi kiivetä. Kuopan pohjalla on jonkun verran vettä. Iso rahinraato on yhdessä kulmassa. Neljä Klaanilaista toisessa.

10 sekuntia.

Pommi on turhan painava heitettäväksi. Sitä ei voi sammuttaa kunnolla.
Killjoy ottaa pommin syliin ja heittää sen rahin taa.

5 sekuntia.

Pommi painetaan veteen ja märkään multaan.

3 sekuntia.

Klaanilaiset heittäytvät kuopan toiseen nurkkaan.

2 sekuntia.

Matoro luo jäävallia pommin ympärille.

BOOOOOOOOOOOMMMMM



Kuoppa savuaa. Rahinraato räjähti, samoin puoli kuoppaa, paljastaen tunneleita lisää. Ketään Klaanilaista ei pahemmin sattunut. Märkä maa vaimensi pommia tehokkaasti.

"Huh.", toteaa Umbra. "Selvittiimpä siitäkin."

Jostain kuuluu kohinaa.

***

Nazorkait ovat suolla avanneet suuren tekemänsä padon. Se patoaa yhden järven niin, ettei se tunkeudu heidän tunneleihin. Nyt suuri hyökyaalto on virtaamssa pimeällä suolla, kohti kuoppaa jossa Klaanilaiset ovat.


Zyxax, Gaggulabio ja Nazorak-johtaja istuvat pöydän ympärillä. pöydällä on useita saarta esittäviä karttoja sekä pieniä puisia nappuloita.

"Me olemem valmistelleet kaiken. Saaren villi osa on meidän aluetta, murskaamme surkean Klaanin ja otamme parhaat maat takaisin..." Torakka sähisee
"Zyglakit hyökkäävät mereltä. Minulla on joukot valmiina parin päivän päsätä.", Zyxax selittää
"Tauko, tyypit!", gaggulabio sanoo ja ottaa ryypyn taskumatista. "Emme pääse linnoitukseen sisään ilman niitä soluttautujia. Muurit ovat liian vahvat murrettaviksi ilman järeää aseistusta."
"Hoidamme kyllä asian. Muutama matoran kyllä suostuu pettämään Klaaninsa meidän pienen...Taivuttelun jälkeen.", nazorakkien pomo puhuu.

Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.

"Mitä me teemme nyt!?" Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä.

"Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!" Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa...

Mutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.

"Mitä teemme seuraavaksi?" Umbra aloittaa etsien asettaan.

Niinkin epäloogiselta kuin se kuulosti, hyökyaalto hetti klaanilaisnelikon kallioille, suon reunalle. Tosin nyt kenelläkään heistä ei ole enää mitään tietoa missä ovat. Joka suunanssa näkyy edelleen vain sumua.

He kävelevät sumammutkiassa johonkin, kallioerämaa muuttuu pikkuhiljaa avonaisemmaksi ja he näkevät sumun seasta peräti taivaan ja lisää kiveä.
Etäistä vihreää utua näkyy alaviistossa, sitten merensinistä. He ovat vuorilla, ja suhteellisen korkealla. Lisäksi näkyy punaisia pisteitä, kiveä, jotain puuntynkiä...
Hetkonen, punaisia pisteitä?, Matoro miettii.

Kristallikiipijoitä.
Tiivis ja suuri lauma niitä, kiipeää loivaa kalliota. Klaanilaiset ovat ilmeisesti tulleet vahingossa niiden pesäpaikan luo ja nyt Rahit tulkitsevat heidät kilpailijoiksi...

"Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme", Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.

"Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!" Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.

Yksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.

Killjoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.

"Klaanilainen maassa!" Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.

Muut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.

"Sait mitä haitkin. Kärsimystä", Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia...

"Kannattaako aloittaa tappelu alueella missä voi sattua lumivyöryjä?", Matoro sanoo tuskastuneena muille. Talven lumethan ne sieltä ovat tulossa alas kovaa vauhtia, isona lumivyörynä. Mahtavaa.

Matoro vilkaisee ympärilleen: Sivuilla on avoinaista kalliota, takana rotko. Sumu on onneksi hälvennyt ja nyt näkyy selkeästi se, että he ovat korkeilla vuorilla, viidakkoa alla.

"Nopeasti!" Tiedän mitä teemme!", Matoro huutaa, ollen jopa hieman iloinen siitä että se on sentään vain lunta eikä laavaa.

Matoro hyppää suoraan kalliolta alas.

Muut ovat jossain paniikin ja hämmennyksen rajamailla. Matoron ääni kuuluu: "Hypätkää alas!"

Jään Toa seisoo pystysuoraa kalliota vasten, hän on ampunut toisen robottikätensä tarttumakoukun kallioon ja toisella kädellä pitää miekkaa jonka on iskenyt kallioon.
"Jääkää kallioon roikkumaan, antaa lumen mennä ylitsemme!", Matoro huutaa kovaa lumivyöryn kohinalta.


***

Kolme Klaanin tuhoa vannovaa johtajaa istuvat neuvottelupöydässä. heidän edessään on paljon karttoja, lappusia ja laskelmia.

Yksi Nazorak saapuu pöydän viereen.
"Emme löytäneet uhrien ruumiita. He saattavat olla vapaalla jalalla, tosin erämaassa kaukana Klaanista.", se raportoi.

"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.", Nazorakien johtaja sanoo.

Tuntematon saari etelässä:

Rannalla oli hiljaista. Ainoastaan ruoasta taistelevat linnut rikkoivat pienen jäisen saaren kylmän ja karun hiljaisuuden. Pilvinen taivas peitti pienimmätkin auringonsäteet. Aaltoja ei ollut ja veden pinta oli täysin tasaista. Sitä olisi voinut kauempaa katsottuna luulla jäätyneeksi, ellei sininen hahmo olisi täysin odottamatta noussut veden alta.

Kaksi biomekaanista lintua hiljenivät ja tuijottivat hämmentyneenä tätä deus ex machinan lailla ilmestynyttä sinistä hahmoa. Hahmo tarkkaili saarta vasemman silmänsä tilalla olevalla kiikarilla. Sen selässä oli painava happisäiliö, jonka paksut putket johtivat hahmon irvistävillä skakdi-kasvoilla olevaan läpinäkyvään naamariin.
Putkista kuului voimakas hengityksen ääni kunnes hahmo otti naamarin pois.

"Kyllä", Guardian sanoi linnuille. "Ne lähettivät minut matkaan uiden. Nyt lopettakaa tuijottaminen tai näytän teille kuinka taitava olen siipikarjan grillaamisessa."

Linnut tottelivat käskyä ja jatkoivat taisteluaan. Guardian pudotti happisäiliön maahan ja otti vyötäröltään turvakseen Zamor-pistoolinsa.

Tästä ei tulisi helppoa.

* * *

Neuvottelupöytä

Huoneen pimeys peitti kaiken. Liittolaiset näkivät juuri ja juuri toisensa, mutta se oli tarpeeksi. He eivät halunneet tulla liian tutuiksi.

"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.", Nazorakien johtaja sanoi karkean hyönteismäisellä äänellään.

"Te aliarvioitte Klaanin", sanoi ääni pimeydestä.

Pöydän ympärillä istuvat katsoivat pimeyteen. He eivät tienneet, mitä olisi pitänyt etsiä, sillä he eivät nähneet ketään.

Nazorak-johtaja nousi seisomaan. "Paljasta itsesi!" hän sanoi vankasti.
Pimeydestä kuului vain naurua. Nauru kaikui ympäri huonetta pitkään loppumisenkin jälkeen.

"Mutta tehän näette minut, ettekö näekin?" pimeys sanoi.

Yhtäkkiä kaikkien pöydän ääressä istujien shokiksi tapahtui jotain sanoinkuvaamatonta. Ilmaan, pimeyden keskelle, ilmestyi jotain. Oli kuin pimeys olisi auennut.
Keskellä pimeyttä oli yksinäinen punahehkuinen silmä.

Ääni puhui jälleen.

"Te ette tiedä, kenen kanssa olette tekemisissä", se sanoi halveksuen. "Te ette tiedä, mihin Bio-Klaani pystyy kun heitä työntää tarpeeksi. Yhtenäisyys, se on kaunis asia. Jotain, mihin te ette pysty. Kaunis, ja niin, niin naiivi asia."

Toinenkin silmä ilmestyi voimakkaan hengityksen saattelemana. Tai se ainakin kuulosti hengitykseltä.

"Vakoojia?" halveksuva ääni sanoi. "Soluttautujia? Nauraisin jos tämä ei olisi niin säälittävän ennalta-arvattavaa."

Silmiä ilmestyi lisää ympäri pöytää. Kaikki niistä tuijottivat sen keskipistettä sieluttomasti kuin se olisi vain arkipäiväinen asia.

"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni."

Muut seuraavat Matoroa. Kapura yritt�� hidastaa lumivy�ry� Painovoimalla. Toivotonta. Lumi vy�ryy Klaanilaisten p��lt�, kaikki pit�v�t henkens� edest� kiinni. Kuluu minuutti. Toinen. Viimein lumivy�ry loppuu.

"Mit�s nyt?" Kapura kysyy roikkuessaan.

"Pystytk� nostamaan meid�t takaisin?" Umbra kysyy Kapuralta ja ravistelee lunta naamiostaan. Killjoy murahtaa ja vaihtaa otettaan.

"En." Kapura vastaa. Kuuluu ep�ilytt�v�� kitin��.

"Pakko keksi� jotain!" Matoro sanoo. Ase liikkuu hieman. Matoro tiukentaa otettaan.

Pystysuora kallio, Mt. Ämkoo

Neljä Klaanialista roikkuvat aseidensa varassa kalliossa, erittäin mukavassa asennossa.

"Kaikki rauhallisesti, muistan kuinka eräs Matoran-kaverini putosi vastaavssa tilanteessa hätällessään...Se ei ollut kaunis näky.." Matoro neuvoo, tottuneena vuorikiipeilyyn.

"...Miten meinaamme päästä ylös?", epäilevä Kapura kysyy.

"Sitä minäkään en erityisen varmaksi tiedä.", Matoro sanoo. Hän kelaa pikkuhiljaa tarttumakoukkuaan ja tukee miekalla nousua.
Hän iskee Energiaterän kiveen pienen elementaali-iskun avittamana. Hän nousee pikkuhiljaa ylöspäin, muut liikkuvat myös varovasti ylöspäin.

Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja.

"Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas", Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään.

"Olen aivan poikki", Kapura aloittaa. "Voisimmeko leiriytyä tähän?" Tulen Toa jatkaa.

"Mainio ehdotus", Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.

"Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa", hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.

"Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?" Tulen Toa kysyy häneltä.

"Tulenhan minä, ihan pian", Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.

Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.

"Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?"

Killjoy pudisti päätään.

"Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet."

"Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla", Umbra totesi haukotellen, "On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee."

"Mutta meillä on isompi ongelma", Matoro sanoi, "Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?"

Umbra naurahti: "Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään."

"Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto", Killjoy murahti.

Kapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.

"Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin."

Tärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.

"GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät." Killjoy "leperteli", taputtaen Gukonsa päätä.
Gukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.

(Jotain asiaan liittyvää: Voiko nuo Post-icons-kohdan poistaa? Ne keltanaamat ovat himputin ärsyttäviä.)

Matoro nappaa kirjeen ja lukee.
"Lähdemme etsimään teitä suolta. Koittakaa näyttää jotakin merkkiä jonka avulla partiomme löytää teidät. Jos tiedätte missä suunnassa Klaani on, tulkaa sinnepäin.
Ja ennekaikkea, älkää kuolko."

"...Hidasta kirjeenvaihtoa. He lähtevät etsimään meitä suolta. Meidän pitää antaa joku merkki.", Killjoy toteaa.
Gukko raakkuu jotakin kylmästä kankeana.


"Sähkökiven käyttö vie paljon enemmän energiaa jääkylmässä. Meille voi tulla suuria ongelmia, erityisesti öisin.", Matoro selittää kokeneena jäätikkömetsästäjänä. "Mutta nyt suosittelen että nukumme tämän yön kunnolla."
Jään toa kömpii yhteen heidän pukäämistä igluista, ottaa hyvän asennon ja koittaa nukkua. Muutkin ovat vetäytyneet igluihin.


Matoro ei saa unta. Hänestä tuntuu siltä kuin jotakin olisi pahasti pielessä - ei, eivät he - vaan jotakin suurempaa. Klaanissa.
Pimeä laskeutuu Mt. Ämkoon ympärille.

Kukkulainen alue

Troopperi katsoo alas kukkulalta. Hän näkee sumussa vain pienen valon. "Tuolla pitäisi olla sen ukon mökki" hän ajattelee. Troopperi oli saanut joltain Turagalta Klaanin saaren sisäosissa kirjeen, jossa hän tarvitsee hänen apuaan. Muuta ei ollut. Toana Troopperi tietenkin suostui avunpyyntöön, ja alkoi taivaltaa kohti Turagan mökkiä. Sinne oli noin 80 kiota Klaanista luoteeseen. Troopperi oli matkannut ison kukkulaisen alueen halki jo muutaman päivän ajan. Matkaa olivat hidastaneet sankka sumu, ja oudot Rahien hyökkäykset. Troopperi kuuli läähätystä. Hän vetäisi hetkessä kiiltävän miekkansa esiin. Se leimahti tulipunaiseksi, ja alkoi hehkua. Mutta hän laittoi miekan takaisin. Sillä hän näki nyt, että läähättäjä oli Hikaki. Naarashikaki, jolla oli jotain kynsissään. "Hikka, mitä sinä olet löytänyt?" Se oli hänen lemmikkinsä Hikka, jonka oli ottanut mukaan. Hikka tiputti pienen kiven maahan. Se hohti himmeästi merensinistä valoa. "Outoa, tälläisia kiviä löytyy vain Klaanin rannikolta. Olemme monta kymmentä Kiota sisämaassa. Troopperi laittoi kiven olkalaukkuunsa. He alkoivat taivaltaa kohti mökkiä. Luultavasti sankka utu vääristi vaikutelmaa matkasta, sillä sinne oli paljon pidempi matka kuin Troopperi oli alrvoinut. Maa vietti loivasti alas. Yllättäen maasto muuttui kallioseksi, ja vaikeakulkuiseksi. "Tämä tästä vielä puuttiukin. Tämä hidastaa matkaa." Puolen tunnin kuluttua he saapuivat mökille. Valo tuli pienestä lyhdystä, joka oli ripustettu kivisen majan oven ylle. Troopperi avasi oven, ja sitten kaikki pimeni.

Aamu.

Uuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku.

Kolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.
Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas - kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta..., Hän ajattelee.

Kolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään.


***


Kaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä.
Tällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen.
"Kyttäystehtävä", toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.

Turagan mökki

Troopperi heräsi potkuun. Hän näki kaksi natsitorakkaa. Toinen oli potkaisut häntä, toinen seisoi ase kädessä lähellä. Sen vieressä nauroi musta Turaga.

"Sinä cheattasit! Troopperi huusi. "

"Ei, pyysin vain apua. Tullessasi tänne siepattavaksi autoit minua."

Toinen natsitorakka iski häntä nyrkillä. Troopperin sappi alkoi kiehua. Hän yritti lyödä, mutta natsitorakka otti hänen nyrkistään kiinni ja piti häntä otteessaan. Se potkaisi häntä. Troopperi hyppäsi pystyyn ja oudolla potkaisi hänestä takkaa pitelevää natsitorakkaa. Se kaatui laiitikkonn, jossa oli halkoja. Toinen ampui energiapulssin aseestaan. Se paiskasi Troopperin seinään. Troopperi otti miekkansa ja sulatti torakan aseen poikki. Se otti veitsen, ja iski Troopperia vatsaan. Isku jostain kumma syystä lävisti Troopperin vatsapanssarin, ja iskeytyi häneen. Toinen torakka nousi hänen takanaan, ja löi Troopperia halolla. Se katkesi hänen päähänsä, niin kovaa torakka iski. Troopperi nosti toisen torakan ilmaan vaivalloisesti, sillä sillä oli raskas panssari, ja heitti sen toistä päin. Molemmät lensivät latialle. Troopperi kääntyi Turagaan.

"Sinä."

Turaga ampui sauvastaan jonkin oudon säteen, joka iski Troopperin seinän läpi. Turaga hyppäsi ikkunasta ja pakeni usvaan.

Troopperi otti veitsen irti. Se oli kuin tavallinen veitsi, mutta silti lävisti panssarin. Troopperi mietti:

"Vien tämän Klaanille Nämä voivat aiheuttaa vaaraa. Yllättäen kuului karmiva huuto. Troopperi näki kaukana kaksi punaista silmää, jotka lähestyivät. Ne kuuluivat suurelle olennolle, joka näkyi sumussa mustana hahmona. Tarkemmin ajattelematta, Troopperi lähti Hikan kanssa juoksuun kohti mökin takan siintävää Mt. ÄmKoota, ja sen lumisia rinteitä.