Klaanin linnake

Järkyttyneen näköinen matoran seisoi erään korkeahkon rakennuksen katolla. Se katseli ympärilleen heikosti täristen kunnes lopulta lyyhistyi kasaan.
"K-kaikki työ... Turhaan..."

Toinen matoran taputti pikkuista katonkorjaajaa olkapäälle.
"Noh noh, Bob. Ryhdistäydy. Urakka ei koskaan valmistu, jos et aloita nyt."

Bob nousi heiveröisesti pystyyn, hapuillen epätoivoisesti työkalupakkiaan. Linnakkeesta tuskin löytyi yhtäkään kattoa, joka ei vaatisi huoltotöitä. Tämä oli kauheaa.

"Ai niin", toinen matoran aloitti. "Pomo sanoi, että emme voi maksaa sinulle ylityölisää. Sori."

Bob pudotti työkalupakin, polvistui, käänsi surkeat kasvonsa kohti taivasta ja huusi:
"EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIII...!!!"

Klaanin käytävä

Kapura maleksi Klaanin käytävillä, suunnaten kohti työpaikkaansa pohjakerroksessa: Aseidentakojan pajaa. Kapura oli joskus Mata Nuilla oppinut aseiden takomisen jalon taidon. Jouduttuaan Klaaniin Kapura oli aloittanut työnsä pajalla, ja nopeasti kehittynyt yhdeksi Klaanin parhaista takojista.

Hän saapui pajan koristeellisen sisäänkäynnin luo. Oveen oli kaiverrettu Matoran takomassa Hauta. Kapura varmisti että ketään ei ollut näkyvissä, ja painoi hellästi Matoranin Hunan vasenta silmänreikää. Salaovi avautui.

Kapura miltei juoksi alas portaita. Kellarin rakentaminen pajaan oli ollut raskasta työtä, mutta sen arvoista. Seinille oli ripustettu Kapuran takomia miekkoja. Keskellä huonetta oli suuri pöytä, jonka alle oli kätketty työkaluja. Kapura napsautti valot päälle. Tilaukset olivat sikin sokin tärkeän näköisessä arkistokaapissa. Kapura asteli arkistokaapin luo ja avasi ylimmän lokeron. Tilauksia oli viisi.

Kahden tunnin työn jälkeen arkistokaapin tilauslokero oli tyhjentynyt, ja viisi uutta lähitaisteluasetta oli työnnetty "Valmiit"-lokeroon pöydän alle. Kapura ajatteli lähtevänsä huoneeseensa ja kutsuvansa juoksupojan, mutta jotain tapahtui.

Yksi ruosteisisessa katossa roikkuvista punaisista lampuista sytti. Pieni luukku, joka johti pajan ulkopuolisille varattuun tilaan aukesi. Toinen punainen valo syttyi.

Kapura jännitti lihaksensa.

Tilauslomake putosi luukusta.

Kapura nappasi tilauslomakkeen käteensä ja luki sen. Se oli Matorolta. Kapura luki lapun.

"Tilaaja: Matoro Tilaus: Pienehkö miekka oranssilla moottorisahaterällä. Tärkeys: Kiireellinen"

Kapura ryhtyi työhön. Ensin hän valitsi käytettävät metallit ja sulatti ne uunissa. Tämän jälkeen Kapura ryhtyi takomaan miekkaa muotoonsa. Sen jälkeen Kapura asensi moottorisahaterät ja kaiversi kahvaan koristeellisen Bio-Klaanin vaakunan. Hän oli tyytyväinen työhönsä, ja päätti siksi viedä miekan Matorolle henkilökohtaisesti.

Kapura sammutti valot ja lähti ylös.

Glatoriankingin "huone"

Gekko piteli kädessään nuppia ja katsoi alas. Seinät, ja lattia olivat maassa hänen tavaroidensa kanssa, Osa oli murskana, mutta osa oli käytännössä korjattavissa tai ehjiä. Gekko etsi jostain ison laatikon ja roikkui apianimaisesti pihalle "huoneeseensa".

Toa keräsi Pahvilaatikkoon seinällä olevia kuvia ja muuta. Hän meni Guardianin puheille ja pyysi uuttahuonetta selitettyään tilanteen.

"Saat olla toistaiseksi Matatun entisessä huoneessa."
Astuttuaan huoneeeseen hän näki kuvia luistelevista kaniineista ja otti ne seinältä, pakkasi laatikkoon, ja heitti ulos ikkunasta. Glatorianking järjesti uutta huoneettaan ja tunsi kuinka spämmärin henki painoi hänen niskaansa. Tai sitten se oli Matatun rahinaa pitävä mussiikkivempain.

Gekko yritti nukkua.

Kaneja.. ne luistelevat. Ne trollaavat... Ne ottavat sinut mukaan jäälle. Ne luistelevat kanssasi. Ne ovat taitavia. "TROLROLLOLOOLOLOLLOLOLOLOLOLO-"

"AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARGHH!"
Glatorianking nousi sängystään. Hän näki kanijulisteita seinillä. Pahvilaatikko oli sisällä ja se oli auki.

Bio-Klaani

Matoro näkee Kapuran kävelevän häntä kohti. Hän arvaa saavansa uuden miekkansa.
"Matoro! Tässä olisi tilauksesi", Kapura ilmoittaa ja vetäisee miekan vyöstään.
"Woaah. Eihän sinulla mennyt kuin parikymmentä minuuttia"
"Noh, sanoit sen olevan kiireellinen", Kapura sanoo tyytyväisenä.
Matoro mittailee miekkaa käsissään. Kahvassa on koristeellinen Bio-Klaanin tunnus. Terä ei ole erityisen pitkä, mutta sitä sekä terän pyöreää päätä kiertää pienet "kynnet". Napinpainalluksessa terä alkaa hohtaa oranssina ja moottorisahaosa käynnistyy.

"Upeaa työtä jälleen kerran.", Matoro ilmoittaa ja heittä Tulen Toalle pussillisen kolikoita.
Matoro asettaa uuden aseensa vyöhänsä ja lähtee vihellellen poispäin.

Matoro vilkaisee ikkunasta. Upea ilma. Klaanikaan ei ole enää niin masentavan näköinen.
Jään Toa astuu ulos ovesta.
Alkaa sataa kaatamalla.

"..."

Bio-Klaani, katu

Satoi kaatamalla. Se auttoi viimeistenkin tulipalojen kanssa, mutta sai Klaanin näyttämään vieläkin masentavammalta.

Kotipuolessa korjaustyöt olivat alkaneet heti. Jake oli tullut henkihieverissä, herättänyt huonosti nukkuneen Keetongun ja pyytänyt renkaita.

Keetongu oli hakenut varastosta kaksi vankkaa rengsta ja yhdistänyt ne Jaken alavartaloon. Ne näyttivät toimivan Jaken uusilla tulivoimilla ja reisilihasten tyngillä.

Nyt Keetongu käveli sateessa takaisin Telakkaa kohden. Hän oli saattanut Jaken Klaaniin mahdollisten konevikojen takia. Oli vielä paljon tehtävää. Heidän piti löytää kahden kuolleen lentäjän ruumiit ja haudata heidät Telakan taakse perustetulle sankarihautuumaalle.

Keetongu todella toivoi, ettei hautuumaa kasvaisi. Mutta sota ei ollut vielä edes kunnolla alkanut.

Keetongu oli säilinyt tiimistään parhaiten matkasta. Hänen kehossaan kehittyvät parantavat eritteet olivat jo tukkineet haavat ja Keetongu pystyi liikkumaan kivuttomasti. Henkinen rasitus oli huomattavasti suurempi. Manu ei ollut kertonut, miten tehtävä oli onnistunut. Keetongun piti vain luottaa häneen. No, ainakaan kukaan matkalaisista ei kuollut.

Keetongu saapui Telakalle. Sade oli laskenut loputkin sitä piilottavasta höyrystä. Keetongu astui sisään. Apeat Onu-Matoranit valmistautivat hakemaan sankarivainajia Darackilta kylmiöstä.

Hautuumaa

https://www.youtube.com/watch?v=4zLfCnGVeL4

Suuri kulkue käveli sateen läpi. Vihreä ruoho oli märkää ja roikkui maassa lannistuneena. Sade pesi niityn läpi kävelevien klaanilaisten haarniskoja ja kasvoja ja lätisi tasaisesti kahteenkymmeneen arkkuun, joita kannettiin läpi raskaan sateen.
Klaanin soturit kantoivat erikokoisia arkkuja kohti niiden tulevaa lepopaikkaa yrittäen parhaansa mukaan peittää kasvonsa.
Pienimpiä arkkuja oli eniten ja niitä kantoivat Matoranit. Joukossa oli myös muutama hieman isompi arkku parin Toan käsissä. Klaanin suurimmat soturit katsoivat arkunkantajia ja halusivat ojentaa auttavan kätensä, mutta tiesivät, että se ei kävisi. Arkunkantajina toimivat arkkujen sisällä makaaville tärkeimmät henkilöt.

Adminit ja moderaattorit kävelivät kulkueen keskellä, mutta juuri nyt heitä ei erottanut tämän joukon johtajiksi. Tawa käveli kaiken keskellä suojaten itseään ja pientä Ussal-rapua sateelta viitalla. Guardian marssi Zamor-pistooli selvästi vyötäröllään ja katse arkuissa.

Jossain taaempana Kapura työnsi siteisiin piilotettua Killjoyta pyörätuolilla. Killjoy ei vaikuttanut nauttivan tilanteesta erityisen paljoa.
Jossain kauempana kulkueesta pieni ja antidermikseltä vahvasti tuoksahtava hämähäkki yritti pysyä tahdissa mukana. Sekään ei nauttinut tilanteesta suuresti.

Arkkujen määränpää alkoi jo näkyä. Klaanin aiemmin melko tyhjällä hautuumaalla oli nyt kaksikymmentä kuoppaa kahdellekymmenelle arkulle. Jokaisen edessä oli erilainen hautakivi, johon oli kaiverrettu nimi ja kuva naamiosta. Kivissä oli myös vaihtoehtoisesti kuva joko kolmen hyveen tunnusmerkistä tai Ath-uskon kolmikulmaisesta silmästä.

Joukko ampuma-aseita kantavia klaanilaisia järjestäytyi hautakuoppien viereen ja Guardian asteli jonon päähän. Arkkujen kantajat lähestyivät hautakiviä ja siirtyivät oikeiden kuoppien eteen. Kantajat pysähtyivät paikalleen odottamaan käskyä.

Guardian ja hautojen vieressä odottava joukkio ottivat aseensa esiin ja latasivat ne. Aseiden märät piiput tähdättiin kohti harmaan pilvistä taivasta.

Ensimmäinen arkku vietiin varovaisesti kohti hautaa. Kantajien joukossa oli useita tuttuja klaanilais-Toia, mutta joukkoon mahtui myös yksi sinivihreä Matoran. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan oli nähnyt Dinemin kasvoilla toisenlaisen ilmeen kuin hymyn.

"Toa Hime", jonkun ääni lausui kovaa, mutta kovan sateen takia puhujaa ei tunnistanut. Arkunkantajat lähestyivät hautapaikkaa hieman. "Ilahdutit meitä nopealla työlläsi ja kauniilla hymylläsi. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."

Näiden sanojen jälkeen Guardian antoi äänettömän merkin muille ja joukkio ampui taivasta kohti kolmesti. Samalla arkku laskettiin hautaan ja joku alkoi lapioida sateesta märkää multaa sen päälle.

"Matoran Le...", puhuja aloitti taas, mutta keskeytti korjatakseen sanomansa, "Orton Levah. Taistelu rauhan puolesta vaatii kaikkien panoksen."

Arkunkantajat lähestyivät. Heidän joukossaan oli Matoran, joka näytti kaikkien mielestä erittäin paljon Umbralta. Kukaan ei tosin kyseenalaistanut tämän moderaattorin äkillistä muodonvaihdosta, sillä harva pysyi enää perässä Umbran kaikista olomuodoista.
Nyt hautajaiskulkueen mielessä oli kuitenkin jotain muuta.

"Sinun panoksesi oli suurin, mitä yksi meistä voi antaa", Turagaksi paljastunut puhuja sanoi. "Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."

Kolme laukausta.

* * *

[spoil]Joku voisi sanoa, että olen katsonut Watchmenin liian monesti.
Hän olisi väärässä.[/spoil]

Bio-klaanin hautuumaa

"Mahrox", Turaga puhuu.
"Moni meistä ei ehtinyt tuntea sinua ennekuin olit jo poissa. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."
Suurempi arkku lasketaan hautaan. Sadepisarat ropisevat maahan jatkuvasti.

Kolme laukausta.
Matorankolmikko alkaa lapioida multaa.

"Matoran Frottik", puhuja sanoo kuuluvasti. Matala ääni ei tahdo kuulua sateen läpi.

"Hän antoi kaikkensa tovereilleen - meille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."
Pieni arkku lasketaan kuoppaansa. Puisen arkun pintaan on poltettu matoranien vartiokeihäs.

Kolme laukausta ilmaan. Erästä Gukkoa osuu. Se putoaa metsään.

"Kissabio"

"Hän...hän.... Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."
"Oli?", pieni hämähäkkiotus tahtoo sanoa. Ajatus tulee ulos piipityksenä. Manu on ryöminyt puunrungon alle turvaan sateelta.

Jälleen pieni arkku lasketaan kuoppaan. Se ei ole pieni siksi, että vainaja olisi pieni, vaan siksi, että noin puolet vainajasta räjähti taivaan tuuliin.

Kolme laukausta ilmaan. Ammukset katoavat sateeseen.

"Matoran Ornu ja Tuthak", Turaga sanoo sateen läpi.
He taistelivat urheasti Laivastossa ja pääsivät nyt Mata Nuin luo ylös. Rauha heille. Yhtenäisyys, velvollisuus, kohtalo."

Keetongu laskee puuarkut vierekkäisiin kuoppiin. Niiden pintaan on kaiverrettu Bio-Klaanin laivaston tunnus ja jalojen sotureiden nimet juhlallisilla kirjaimilla.

Laukaukset.

Tuuli ravistelee läheistä lehtipuuta. Sadepisarat läiskähtelevät sen lehtiin.

Monta laukausta ja liian monta nimeä kuluu.
Kun viimeinenkin arkku lepää maan uumenissa hautakivien alla, märät hahmot alkavat liikkua kohti linnoitusta kuolemanhiljaisuuden vallitessa.
Jokainen tietää että tämä oli vasta alkua.

Hautausmaa

Kaatuneiden omaiset jäivät vielä uusien hautojen luokse seremonian päätyttyä. Muut tunsivat velvollisuudekseen poistua ja jättää heidät suremaan rauhassa. Guardian ja Tawa lähtivät kävelemään kohti linnoituksen länsisiipeä, jolloin Killjoy pyysi Kapuraa viemään hänet heidän luokseen.

Sade jatkui edelleen ja Adminit eivät edes pysähtyneet Killjoyn saapuessa Kapuran avulla paikalle. Hiljainen nelikko jatkoi matkaansa kohti länsisiipeä katsomatta toisiinsa.

"Viime yö oli osoitus siitä, että olemme haavoittuvaisia. Meidän tulee toimia nopeasti", Killjoy aloitti aneemisen tulevaisuuden omaavan keskustelun. Guardian hymähti ja Killjoy huomasi hänen kätensä hipelöivän ajoittain zamor-pistoolinsa vartta.

"Radiak lupasi saada minut kuntoon kolmessa päivässä. Lähden Xialle välittömästi sen jälkeen", Killjoy jatkoi.

"Tajuat kai, että emme voi jättää asiaa vain sinun varaasi Killjoy. Meille osoitettiin juuri, kuinka isokin joukko Klaanilaisia joutuu joskus taipumaan. Saatika sitten yksinäinen soturi", Tawa sanoi vakavana.

Killjoy laski päänsä ja näytti selkeästi hieman alentuvalta. Kapura ei ollut uskoa silmiään nähdessään tämän eleen ja pysähtyi hetkeksi, mutta kiri adminit taas nähdessään Killjoyn vihaisen katseen.

"Kerään itselleni tiimin", Killjoy myöntyi ja elehti Kapuran pysähtymään. Adminit nyökkäsivät ja lähtivät kävelemään kohti tuntematonta määränpäätään.

"Kiitos", Tawa sanoi ja Kapura ja Killjoy jäivät katsomaan kahta kaikkoavaa hahmoa.

Sade rummutti kaksikon kasvoja ja he päättivät kääntyä takaisin kohti sairaalaosastoa. Matkallaan Kapura miltei jyräsi isohkon hämähäkin, joka hämmentävästi näytti, kuin se olisi heristänyt nyrkkiä.

Bio-Klaani

Troopperi oli käynyt hautaustilaisuudessa, välillä, ja palasi vielä sairaalaosastolle.

"Miten voit?" kysyi samainen Matoran, jonka hän oli pelastanut.

"Paljon paremmin, täällä pystyt hoitamaan paremmalla välineistöllä."

"Näytät voivan jo pystyä itse hoitamaan asiasi, saat lähteä osastolta pois jos haluat."

"Kyllä, voin paremmin. Tunnen vielä kipua, mutta kestän sen."

"Onni etteivät tärkeät elimet vahingoittuneet, isku aiheutti luultavasti "vain" suunnatonta kipua, ja vamman kylkeesi."

Troopperi lähti kävelemään kohti ovea, mutta Matoran kysyi vielä:

"Mitähän ne leijuvat metalliolennot halusivat?"

"Etsivätköhän ne jotain, minusta tuntuu jotenkin siltä."

Troopperi astui sairaalaosaston ovesta ulos, ja päätti mennä "lepäämään" Klaanin kahvioon.

Glatoriankingin väliaikainen huone

"Kirottu mikä painajainen, mutta miten ihmeessä laatikko on auki ja julisteet seinillä?"

Hihii

"Mitä... nyt."

Glatorianking avasi oven ja näkiMatoranin, joka oli kuolemaisillaan nauruun.

"Vitsikästä tosiaan Haudatutkin nauravat"

Haahaa!

Matoran purskahti taas nauruun ja GK näki sen kädessä olevan musiikkisoittimen, et taida tosiaan tietää mitä täällä on tapahtunut.

"Tiedänhän, heitit minut ikkunasta alas!"

"Ja siksikö kostit?"

"Juu."

"Olisiko sinusta hauskaa jos joku tekisi noin?"

Matoran lähti juoksemaan pitkin käytävää.

"Kaikenlaista.."

GK lukitsi huoneensa ja rupesi nukkumaan.


[spoil]Parempi?[/spoil]

Bioklaani, sisäpiha

WWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM - Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. "Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä", Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. "WIIIIII", Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.


[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]

Glatorainkingin väliaikainenhuone

Glatorianking heräsi, tällä kertaa hän oli edes nukkunut, nukkunut hautajaisten yli.

"Ehkä niin onkin paremmin.", hän sanoi herättyään.

Muut kävelivät klaanin käytävillä korjaillen seiniä ja muuta. Glatorainking katseli vieläkkin sateenkastelemaa käytävää. Vahingoittuneet olisivat joko kuolleet tai lepäämässä huoneessaan. Ei ollut enään tarvetta auttaa.
Glatorianking katseli rikkinäistä seinää, hän päätti mennä hakemaan sementtiä.

Sairasosasto

Käytävältä kuului merkillistä meteliä. Aivan, kuin joku olisi ajellut käytävää edestakaisin jollain moottoroidulla vekottimella. Killjoy kuunteli hetken ääntä ja nosti kätensä. Jos hän oli laskelmoinut oikein, kohde oli oven takana jokaisen 5,7 sekunnin välein. Killjoy latasi käteensä sähkölatauksen ja laukaisi sen.

"Wrooooo-uaaaagghhhhhh!"

Killjoy hymyili nähdessään panoksensa tekevän reiän oveen ja singotessaan sen toisella puolella olleen kohteen ikkunan läpi. Vihdoin hiljaista. Radiak juoksi paikalle räjähdyksen saattelemana ja nosti vihaisen katseen kättään yhä koholla pitävään Killjoyyn.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Radiak oli lopettanut saarnansa ja Killjoyn ympärillä oli taas hiljaista. Sairasosasto oli häntä lukuunottamatta jo täysin tyhjä. Killjoyn kylkeen sattui edelleen, mutta sen vuotaminen oli sentään saatu jo loppumaan.

Pitkät tunnit sängyssä antoivat Killjoylle aikaa miettiä. Hän ei ottaisi Xialle mukaan montaa. Ehkä kaksi tai korkeintaan kolme. Kaikkien täytyisi olla kokeneita taistelijoita, sellaisia, jotka pystyisivät taistelemaan suuria massoja vastaan, sillä niitä olisi luvassa ja paljon.

Killjoyn katse kääntyi pöydällä hänen vieressään makaavaan ionikatanaan. Siinä oli edelleen jäänteitä Feterrasta. Killjoy oli oppinut yhden asian edellisyöstä. Hän ei koskaan haluaisi kohdata sellaista uudestaan.

Klaanin sairaalaosasto

Domek tuijotti ikkunasta ulos. Valon Toa makasi hyvin valaistetussa valkoisen, tyhjän sairaalahuoneen sängyssä, hänen vasen jalkansa ja käsivartensa sidottuina siteillä.
Ulkona satoi. Taivas oli hyvin harmaan ja melankolinen, aivan kuin Suuri Henki itse olisi surrut tänään.
Domek kuunteli kuinka oven ulkopuolella yksi tohtoreista yritti kertoa potilaan menehtymisestä läheisilleen.
"Olen erittäin pahoillani, hän ei selviytynyt leikkauksesta..."
Matoralaisen itkua alkoi kuulua oven läpi. Domek yritti parhaansa olla kuuntelematta ja vakuuttaa itselleen, ettei tämä ole hänen syytä.
Silloin ovi avautui, ja sen takana seisoi yksi sairaalan hoitajista, joka piteli kädessään lehtiötä.
"Hyvää päivää Toa Domek", hoitaja tervehti ja käveli Toan sängyn viereen.
"Joo", Domek vastasi hieman elottomana.
"Hyväksi onneksi, jalkasi ei ole haavoittunut liian vakavasti, joten se tulee parantumaan yhdessä tai parissa päivässä", hoitaja ilmoitti, "Tosin, kätesi valitettavasti joutuu olemaan siteessä paljon pidempään aikaan."
"Selvä", Domek vastasi
Hoitaja nyökkäsi ja jatkoi taas matkaansa sulkien oven.
Domek makasi taas yksin valkoisessa huoneessa. Hänen mielensä oli täysin tyhjä ja hän alkoi vähitellen vaipumaan pois ympäristään.


Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten

"Mutta Sheelika kulta, yritähän nyt ymmärtää..."

"Suu kiinni! En halua kuunnella!"

Nuoren Sheelikan ääni kaikui varastohuoneen läpi. Hänen edessä istui pieni Matoralainen puupöydän äärellä, hänen vieressään toinen, paljon vahvemman näköisempi Matoran kiekonheitin kädessään. Pieni valokivi Matoralaisen pöydässä oli ainoa valonlähde koko varastohuoneessa.

"Sheelika, kuuntelehan nyt...", Matoralainen alkoi puhua ylimielisesti ja teennäisesti.

"En kuuntele!, Sheelika huusi Matoralaiseen päin, "Sinä huijasit minua, Rowash! Sinä tapoit ne kauppiaat! Sinä...".

"Kuunteles nyt, neitiseni!", Matoran Rowashin ääni nousi, "Sinun olisi pitänyt tietää vallan hyvin ettei muukalaisia auteta. Sinä veit sen paketin heille. Luulitko tosiaan, että se pahvilaatikon sisällä oli vain "pieni lahja"? Sinä olet vastuussa tästä".
Sheelika hiljentyi, hän ei tiennyt miten enään olisi voinut vastata.

"... minä", Sheelika alkoi puhumaan heikommin, "minä en välitä. Minä lähden, en halua tavata sinua". Sheelika alkoi kääntymään pois.

"Luuletko tosiaan voivasi kävellä pois noin vain, neitiseni?", Rowash sanoi perään, "muista, sinä murhasit ne kauppiaat. Ennenmin tai myöhemmin, Klaanilaisten nuuskijat tulevat tietämään kuka sen teki. Luuletko, että Adminit tulevat olemaan iloisia kuullessaan kuinka heidän oma jäsenensä on tämän takana?"
Sheelika seisoi hiljaisena paikallaan.

"Jos haluat vielä pysyä Linnakeen sisällä, voin auttaa sinua. Kunhan teet vain parin pienen palveluksen minulle lisää, niin voin lopettaa vainukoirien etsiskelyn ja taata, että he unohtavat tämän pikku tapauksen nopeammin kuin tulet huomaamaan", Rowash jatkoi.

"... Mitä haluat minun tekevän?", Sheelika viimein alkoi vastaamaan katuvasti.

Pöydän takana istuva Matoralainen alkoi hymyilemään hyvin tyytyväisesti.

Yhä Bio-Klaani

Troopperi asteli käytävällä. Tultuaan huoneelle, jossa oli ovessa luku 223, hän astui sisään. Se oli Troopperin huone. Troopperi istahti sängyllensä lepäämään. Hän mietiskeli asioita, ja sitten hän keksi tehtävää. Troopperi avasi tietokoneen huoneessaan, ja alkoi kirjjoittamaan raporttia omista kokemuksistaan. Kun se oli valmis, hän kirjoitti toisen tekstin:

"Hyvät Klaanilaiset. Se hyökkäys oli kauhea. Emme tiedä juurikaan hyökkääjistä, mutta nämä metallioliot olivat kauheita, niiden tuhoaminen mahdotonta tai äärimmäisen työlästä, ja vahingot suuria Klaanille. Siispä ehdotan, että keräisimme tietämystämme yhdessä, kirjoittaisimme tietoja, mitä yöllä kullekkin tapahtui, ja kirjaisimme omia havaintojamme yhteiseksi kokonaisuudeksi. Tämän avulla voisimme pystyä vastustamaan vihollisiamme paremmin, ja varautumaan uusiin hyökkäyksiin.

Troopperi"

Tämän kirjoitettuaan Troopperi astui huoneesta ulos, jä vei ilmoituksen ilmoitustaululle.

Sairasosasto

Ilta oli jo alkanut hämärtämään. Killjoy oli sytyttänyt pienen puunkappaleen palamaan ja laittanut sen lasipurkkiin. Pöydänkulmasta revityt palaset loimusivat ja loivat Killjoyn yöpöydälle pienen lepattavan valon.

Killjoy oli kammennut itsensä istumaan ja nyt hän kirjoitti paperille viestiä. Kaksi päivää jäljellä. Killjoylla oli nimet kasassa. Kolme soturia, kolme Klaanilaista, jotka olivat nousseet ylitse muiden. Hän oli joutunut tekemään kompromisseja, kaikki halutut eivät olleet saatavilla, mutta loppujen lopuksi, hän oli listaan tyytyväinen. Hän pitäisi seuraavana päivänä nopean kurssin, jos siis listan henkilöt suostuisivat pyyntöön. Hänen tulisi kertoa vihollisten osaamistaso, niiden määrä, maasto ja kohteet.

Häntä osattaisi odottaa, mutta metsästäjät tuskin uskoisivat Killjoyn ottavan ketään mukaan. Se ei ollut hänen tapaistaan. Postimatoran saapui paikalle Killjoyn pyynnöstä.

"Nimet ovat päällä, toimita ne ennen aamua."

Matoran vilkaisi nimiä ja nyökkäsi.Hän kääntyi kannoillaan ja poistui sairasosastolta.
Aamulla kolmea soturia odottaisi kirje. Nyt Killjoyn vain täytyisi odottaa.

Bio-Klaani

Illalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.

"Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa", hän ajatteli itsekseen.

Yöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.

"Ei, älä", hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.

"Ehtoota, Troopperi", Voyager sanoi.

"Kas, Voyager", Troopperi vastasi.

"Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta."

"Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä."

Voyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.

Bio-Klaani

Matoro herää huoneestaan. Aurinko paistaa hellästi ikkunasta. Se on jo suhteellisen korkealla. On kulunut vuorokausi yön kauhuista.

Ensimmäinen asia jonka hän näkee, on kirje oven alla. Jään Toa kumartuu ja ottaa kirjeen. Hän avaa valkoisen kuoren jossa on Bio-Klaanin postinjakelukeskuksen leima.

Matoro, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

Matoro on oikeastaan iloinen että hän pääsee taas tehtävälle. Klaanin nykyinen ilmapiiri yön jälkeen on masentava.

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.
~Mr.Killjoy

PS: Maksa se televisio.

[spoil]Killjoy kirjoitti tuon kirjeen.[/spoil]

Bio-Klaani, Kapuran huone

Vuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren.

Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

"Kyllä toiminta kelpaa." Kapura mietiskeli. "Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin."

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

~Mr.Killjoy

Luettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.

[spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen.
[/spoil]

Summerganonin huoneisto

Summeranon saapui huoneistoonsa pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Hän näkee kirjeen...

Summerganon, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

~Mr.Killjoy

Summerganon lukee kirjeen tarkasti ja hymy hiipii Summerganonin kasvoille. Tehtävän vakavuudesta huolimatta hän on iloinen päästessään taas mukaan toimintaan. Summerganon on kuullut Mr. Killjoylta Purifierin pirullisuudesta, joten hän laittaa raskaanpuoleisen haarniskan valmiiksi ja kaivaa varastostaan myös toisen miekan ja pienen kirveen, kaiken varalta. "Onpahan sitten lainata kaverille kättä pidempää, jos ei näistä muuhun ole.", hän tuumii. Summerganon istuu alas ja suuntaa katseensa seinän vieressä huomista odottaviin varusteisiin. Hän ei ollut käyttänyt niitä pitkiin aikoihin ja vaikka taannoinen luolastoseikkailu olikin ollut melko rasittava, tunsi hän olevansa jälleen elämänsä vireessä.

[spoil]Kirje on luonnollisesti Mr. Killjoyn omaa käsialaa.[/spoil]