Bioklaani, sisäpiha

WWWWWWWWWWWRRROOOOOOOOOMMMM - Näin kirmasi Jake. Hautajaiset olivat loppuneet ja uusi päivä oli koittamassa, niin kuoleille kuin elävillekkin. Kevät oli tullut. Tsirp. Niin lauloi lintu, ja niin kirmasi Jake. Hän unohti käydä hautajaisissa, koska hän kirmasi. Lopulta Jake kuitenkin kyllästyi kirmaamiseen. "Blah. Tylsää. Olenpa ollut tyhmä", Sanoi Jake. Kuitenkin hän jatkoi kirmaamista. "WIIIIII", Huuteli Jake ja kirmaili ympäri klaania. Kuitenkin oli pelottava fakta, että Jake kuuli outoa musiikkia ympäriltään. Silti oli nyt kauhujen yö ohi ja haudatut haudoissaan. Aurinko paistoi. Paist paist.


[spoil]Tämä oli nyt vähän rennompi viesti, iloisempi. Älkää säihkähtäkö tuota outoa musiikkia.[/spoil]

Glatorainkingin väliaikainenhuone

Glatorianking heräsi, tällä kertaa hän oli edes nukkunut, nukkunut hautajaisten yli.

"Ehkä niin onkin paremmin.", hän sanoi herättyään.

Muut kävelivät klaanin käytävillä korjaillen seiniä ja muuta. Glatorainking katseli vieläkkin sateenkastelemaa käytävää. Vahingoittuneet olisivat joko kuolleet tai lepäämässä huoneessaan. Ei ollut enään tarvetta auttaa.
Glatorianking katseli rikkinäistä seinää, hän päätti mennä hakemaan sementtiä.

Sairasosasto

Käytävältä kuului merkillistä meteliä. Aivan, kuin joku olisi ajellut käytävää edestakaisin jollain moottoroidulla vekottimella. Killjoy kuunteli hetken ääntä ja nosti kätensä. Jos hän oli laskelmoinut oikein, kohde oli oven takana jokaisen 5,7 sekunnin välein. Killjoy latasi käteensä sähkölatauksen ja laukaisi sen.

"Wrooooo-uaaaagghhhhhh!"

Killjoy hymyili nähdessään panoksensa tekevän reiän oveen ja singotessaan sen toisella puolella olleen kohteen ikkunan läpi. Vihdoin hiljaista. Radiak juoksi paikalle räjähdyksen saattelemana ja nosti vihaisen katseen kättään yhä koholla pitävään Killjoyyn.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Radiak oli lopettanut saarnansa ja Killjoyn ympärillä oli taas hiljaista. Sairasosasto oli häntä lukuunottamatta jo täysin tyhjä. Killjoyn kylkeen sattui edelleen, mutta sen vuotaminen oli sentään saatu jo loppumaan.

Pitkät tunnit sängyssä antoivat Killjoylle aikaa miettiä. Hän ei ottaisi Xialle mukaan montaa. Ehkä kaksi tai korkeintaan kolme. Kaikkien täytyisi olla kokeneita taistelijoita, sellaisia, jotka pystyisivät taistelemaan suuria massoja vastaan, sillä niitä olisi luvassa ja paljon.

Killjoyn katse kääntyi pöydällä hänen vieressään makaavaan ionikatanaan. Siinä oli edelleen jäänteitä Feterrasta. Killjoy oli oppinut yhden asian edellisyöstä. Hän ei koskaan haluaisi kohdata sellaista uudestaan.

Klaanin sairaalaosasto

Domek tuijotti ikkunasta ulos. Valon Toa makasi hyvin valaistetussa valkoisen, tyhjän sairaalahuoneen sängyssä, hänen vasen jalkansa ja käsivartensa sidottuina siteillä.
Ulkona satoi. Taivas oli hyvin harmaan ja melankolinen, aivan kuin Suuri Henki itse olisi surrut tänään.
Domek kuunteli kuinka oven ulkopuolella yksi tohtoreista yritti kertoa potilaan menehtymisestä läheisilleen.
"Olen erittäin pahoillani, hän ei selviytynyt leikkauksesta..."
Matoralaisen itkua alkoi kuulua oven läpi. Domek yritti parhaansa olla kuuntelematta ja vakuuttaa itselleen, ettei tämä ole hänen syytä.
Silloin ovi avautui, ja sen takana seisoi yksi sairaalan hoitajista, joka piteli kädessään lehtiötä.
"Hyvää päivää Toa Domek", hoitaja tervehti ja käveli Toan sängyn viereen.
"Joo", Domek vastasi hieman elottomana.
"Hyväksi onneksi, jalkasi ei ole haavoittunut liian vakavasti, joten se tulee parantumaan yhdessä tai parissa päivässä", hoitaja ilmoitti, "Tosin, kätesi valitettavasti joutuu olemaan siteessä paljon pidempään aikaan."
"Selvä", Domek vastasi
Hoitaja nyökkäsi ja jatkoi taas matkaansa sulkien oven.
Domek makasi taas yksin valkoisessa huoneessa. Hänen mielensä oli täysin tyhjä ja hän alkoi vähitellen vaipumaan pois ympäristään.


Bio Klaanin Linnoitus, monia vuosia sitten

"Mutta Sheelika kulta, yritähän nyt ymmärtää..."

"Suu kiinni! En halua kuunnella!"

Nuoren Sheelikan ääni kaikui varastohuoneen läpi. Hänen edessä istui pieni Matoralainen puupöydän äärellä, hänen vieressään toinen, paljon vahvemman näköisempi Matoran kiekonheitin kädessään. Pieni valokivi Matoralaisen pöydässä oli ainoa valonlähde koko varastohuoneessa.

"Sheelika, kuuntelehan nyt...", Matoralainen alkoi puhua ylimielisesti ja teennäisesti.

"En kuuntele!, Sheelika huusi Matoralaiseen päin, "Sinä huijasit minua, Rowash! Sinä tapoit ne kauppiaat! Sinä...".

"Kuunteles nyt, neitiseni!", Matoran Rowashin ääni nousi, "Sinun olisi pitänyt tietää vallan hyvin ettei muukalaisia auteta. Sinä veit sen paketin heille. Luulitko tosiaan, että se pahvilaatikon sisällä oli vain "pieni lahja"? Sinä olet vastuussa tästä".
Sheelika hiljentyi, hän ei tiennyt miten enään olisi voinut vastata.

"... minä", Sheelika alkoi puhumaan heikommin, "minä en välitä. Minä lähden, en halua tavata sinua". Sheelika alkoi kääntymään pois.

"Luuletko tosiaan voivasi kävellä pois noin vain, neitiseni?", Rowash sanoi perään, "muista, sinä murhasit ne kauppiaat. Ennenmin tai myöhemmin, Klaanilaisten nuuskijat tulevat tietämään kuka sen teki. Luuletko, että Adminit tulevat olemaan iloisia kuullessaan kuinka heidän oma jäsenensä on tämän takana?"
Sheelika seisoi hiljaisena paikallaan.

"Jos haluat vielä pysyä Linnakeen sisällä, voin auttaa sinua. Kunhan teet vain parin pienen palveluksen minulle lisää, niin voin lopettaa vainukoirien etsiskelyn ja taata, että he unohtavat tämän pikku tapauksen nopeammin kuin tulet huomaamaan", Rowash jatkoi.

"... Mitä haluat minun tekevän?", Sheelika viimein alkoi vastaamaan katuvasti.

Pöydän takana istuva Matoralainen alkoi hymyilemään hyvin tyytyväisesti.

Yhä Bio-Klaani

Troopperi asteli käytävällä. Tultuaan huoneelle, jossa oli ovessa luku 223, hän astui sisään. Se oli Troopperin huone. Troopperi istahti sängyllensä lepäämään. Hän mietiskeli asioita, ja sitten hän keksi tehtävää. Troopperi avasi tietokoneen huoneessaan, ja alkoi kirjjoittamaan raporttia omista kokemuksistaan. Kun se oli valmis, hän kirjoitti toisen tekstin:

"Hyvät Klaanilaiset. Se hyökkäys oli kauhea. Emme tiedä juurikaan hyökkääjistä, mutta nämä metallioliot olivat kauheita, niiden tuhoaminen mahdotonta tai äärimmäisen työlästä, ja vahingot suuria Klaanille. Siispä ehdotan, että keräisimme tietämystämme yhdessä, kirjoittaisimme tietoja, mitä yöllä kullekkin tapahtui, ja kirjaisimme omia havaintojamme yhteiseksi kokonaisuudeksi. Tämän avulla voisimme pystyä vastustamaan vihollisiamme paremmin, ja varautumaan uusiin hyökkäyksiin.

Troopperi"

Tämän kirjoitettuaan Troopperi astui huoneesta ulos, jä vei ilmoituksen ilmoitustaululle.

Sairasosasto

Ilta oli jo alkanut hämärtämään. Killjoy oli sytyttänyt pienen puunkappaleen palamaan ja laittanut sen lasipurkkiin. Pöydänkulmasta revityt palaset loimusivat ja loivat Killjoyn yöpöydälle pienen lepattavan valon.

Killjoy oli kammennut itsensä istumaan ja nyt hän kirjoitti paperille viestiä. Kaksi päivää jäljellä. Killjoylla oli nimet kasassa. Kolme soturia, kolme Klaanilaista, jotka olivat nousseet ylitse muiden. Hän oli joutunut tekemään kompromisseja, kaikki halutut eivät olleet saatavilla, mutta loppujen lopuksi, hän oli listaan tyytyväinen. Hän pitäisi seuraavana päivänä nopean kurssin, jos siis listan henkilöt suostuisivat pyyntöön. Hänen tulisi kertoa vihollisten osaamistaso, niiden määrä, maasto ja kohteet.

Häntä osattaisi odottaa, mutta metsästäjät tuskin uskoisivat Killjoyn ottavan ketään mukaan. Se ei ollut hänen tapaistaan. Postimatoran saapui paikalle Killjoyn pyynnöstä.

"Nimet ovat päällä, toimita ne ennen aamua."

Matoran vilkaisi nimiä ja nyökkäsi.Hän kääntyi kannoillaan ja poistui sairasosastolta.
Aamulla kolmea soturia odottaisi kirje. Nyt Killjoyn vain täytyisi odottaa.

Bio-Klaani

Illalla Troopperi katseli parvekkeelta. Aurinko laski punaisena meren taa. Klaanilla oli hiljaista. Troopperin kylki oli kipeä, joten hän päätti mennä lepäämään.

"Pääsinpäs sairaalaosastolta aikaisin, heiltä saa tehokasta hoitoa", hän ajatteli itsekseen.

Yöllä, Troopperi näki levottomia unia. Hän tunbis samaa kuin Klaanin portilla ollessaan, ja kuuli synkkää naurua.

"Ei, älä", hän hoki unissaan. Hän tunsi taas samaa kipua kuin sinä yönä Klaanin portilla. Varjoseinät puristivat häntä. Yllättäen, kuului vaimeaa koputusta, ja seinät hellittivät. Troopperi heräsi, ja käveli ikunalle. Hän avasi ikkunan, kun kuuli koputuksen sieltä. Sisään hyppäsi vihreänmusta Toa, jolla oli selässä jousi ja nuoliviini.

"Ehtoota, Troopperi", Voyager sanoi.

"Kas, Voyager", Troopperi vastasi.

"Mitä on tapahtunut, Klaanin rakennuksia on hajalla, tulin sisään muurin aukosta."

"Se on pitkä juttu, kerron aamulla, mene nyt omaan huoneeseesi siitä."

Voyager lähti ovesta käytävälle pois. Troopperi vajosi taas uneen.

Bio-Klaani

Matoro herää huoneestaan. Aurinko paistaa hellästi ikkunasta. Se on jo suhteellisen korkealla. On kulunut vuorokausi yön kauhuista.

Ensimmäinen asia jonka hän näkee, on kirje oven alla. Jään Toa kumartuu ja ottaa kirjeen. Hän avaa valkoisen kuoren jossa on Bio-Klaanin postinjakelukeskuksen leima.

Matoro, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

Matoro on oikeastaan iloinen että hän pääsee taas tehtävälle. Klaanin nykyinen ilmapiiri yön jälkeen on masentava.

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.
~Mr.Killjoy

PS: Maksa se televisio.

[spoil]Killjoy kirjoitti tuon kirjeen.[/spoil]

Bio-Klaani, Kapuran huone

Vuorokausi yön jälkeen Kapura heräsi huoneessaan ja päätti lähteä töihin, mutta huomasi kurjekuoren.

Kapura, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

"Kyllä toiminta kelpaa." Kapura mietiskeli. "Sitä paitsi, jos Avde yön aikana vilautti nimeni jollekkin, olisi parempi todistaa uskollisuuteni Klaanille jotenkin."

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

~Mr.Killjoy

Luettuaan kirjeen loppuun Kapura piilotti sen sänkynsä alle ja lähti Pajaa kohti.

[spoil]Killjoy kirjoitti kirjeen.
[/spoil]

Summerganonin huoneisto

Summeranon saapui huoneistoonsa pitkähkön kävelylenkin jälkeen. Hän näkee kirjeen...

Summerganon, viimeaikaisten tapahtumien varjolla olen tehnyt päätöksen valita kolme soturia mukaani Xian-matkalle. Kuten varmasti jo tiedät, tavoitteenani on löytää Purifier ja hankkia takaisin kaksi hänen varastamaansa Nimda-palasta. Keskustelin adminien kanssa ja tulin siihen tulokseen, että otan mukaan apuvoimia. Jos suostut pyyntöön, lue kirje loppuun jos et, palauta kirje välittömästi postinjakelukeskuseen, jotta tiedän kysyä jotain muuta.

Tehtävämme on yksinkertainen ylihuomenna illalla, lähdemme matkaan neljän Gukko-linnun avulla, lento Xialle kestää noin kaksi päivää ja kaksi yötä. Sinne päästyämme, meidän täytyy löytää tiemme Xian asuntolakeskukseen, jossa meidän tulee löytää Purifierin olinpaikka. hankimme palaset, päihitämme Purifierin ja palaamme Klaaniin. Meidän tulee toimia nopeasti, huomaamattomasti ja tehokkaasti.
Tule huomenna kello 20.00 Klaanin kokoustila 3:een. Tapaat siellä muut ryhmän jäsenet.

~Mr.Killjoy

Summerganon lukee kirjeen tarkasti ja hymy hiipii Summerganonin kasvoille. Tehtävän vakavuudesta huolimatta hän on iloinen päästessään taas mukaan toimintaan. Summerganon on kuullut Mr. Killjoylta Purifierin pirullisuudesta, joten hän laittaa raskaanpuoleisen haarniskan valmiiksi ja kaivaa varastostaan myös toisen miekan ja pienen kirveen, kaiken varalta. "Onpahan sitten lainata kaverille kättä pidempää, jos ei näistä muuhun ole.", hän tuumii. Summerganon istuu alas ja suuntaa katseensa seinän vieressä huomista odottaviin varusteisiin. Hän ei ollut käyttänyt niitä pitkiin aikoihin ja vaikka taannoinen luolastoseikkailu olikin ollut melko rasittava, tunsi hän olevansa jälleen elämänsä vireessä.

[spoil]Kirje on luonnollisesti Mr. Killjoyn omaa käsialaa.[/spoil]

Sellit

Oli aamu. Guardian käveli Klaanin selliosaston läpi yksin. Sellien sängyillä makaavat vangit havahtuivat hieman ymmärtäessään, kenet näkivät. Pian vangit alkoivat huutamaan. Toiset pyysivät kohteliaasti mutta erittäin läpinäkyvästi lupaa päästä ulos ja lupailivat parantavansa tapansa. Jotkut vangeista eivät edes yrittäneet päästä ulos vaan halusivat vain huutaa. Guardian teki parhaansa siivilöidäkseen pois vankien alistuvat pyynnöt ja veriset loukkaukset.

Ainoastaan kolmesta sellistä ei kuulunut mitään. Yksi niistä oli tyhjä, toisen asukkia ei suositeltu edes katsomaan silmiin ja kolmannessa istui henkilö, jota Guardian oli tullut tapaamaan.

"Hiljaa selleissä!" samalla käytävällä Guardiania vastaan kävelevä vartija huusi ärtyneenä. Kaikesta päätellen tämä Toa ei erityisesti nauttinut aamuvuorostaan. Ainoa asia, joka piristi vartijaa oli se, että Domek oli suostunut ottamaan seuraavan vuoron.

Santor-nimellä kulkeva vartija vaikutti suorastaan säikähtävän Guardiania ja veti selkänsä välittömästi suoraksi. Toa hymyili leveästi ja veti toisen kätensä sotilastervehdykseen.
"Hyvää iltaa, herra Guardian!"

"Heipä hei", Guardian vastasi rennosti. "Sinähän olit Toa San..."
Santor keskeytti Guardianin välittömästi, mutta vaikutti sen jälkeen pyytävän sanattomasti anteeksi töykeyttään: "Super Toa Santor, palveluksessanne!"

Guardian nyökkäsi. Hän ei pitänyt tällaisista asenteista, sillä ne muistuttivat häntä sisällissodasta.
Ainakaan Guardiania ei kutsuttu erityisen usein everstiksi.

"Anteeksi suuresti, herra Guardian!" Santor sanoi alistuen. "184 pääsi yöllä pakoon."

"Eiköhän hän tule parissa päivässä takaisin häntä koipien välissä", Guardian sanoi kohauttaen olkapäitään. "Kunhan ei olisi ehtinyt...niin."

Guardian piti hetken tauon.
"En ole kyllä täällä puhumassa pikkurikollisista."

Santorin silmät laajenivat.
"Ai. Tietty. Hän on viimeisessä sellissä."

Guardian käveli käytävän läpi. Hän ohitti kaksi sellien vakioasukkia, mutta päätti jättää heidät huomioimatta. Yksisiipinen Toan kokoinen olento ja pirullisesti hymyilevä ja tiukasti sidottu hahmo katsoivat Guardiania pitkään.

Guardian kääntyi katsomaan viimeistä selliä. Sellissä istui jalat ristissä sinivalkomusta nais-Toa, joka yritti aiheuttaa sähkönpurkauksia oikealla kädellään, mutta sellin voimakkaiden elementtirajoittimien takia hän sai vain aikaiseksi pientä staattista sähinää.
Toa kääntyi katsomaan Guardiania.

"Hei, Guardian", Sheelika sanoi lämpimästi hymy kasvoillaan, mutta lämmön alta pilkisti jäinen viha. "Pitkästä aikaa."

Guardian ei hymyillyt. "Niinpä. Sinua ei ole näkynyt sen jälkeen, kun karkoitimme sinut."

"Niinpä, mutta nyt olen palannut."

Guardian siirsi päänsä kalterien väliin. "Mitä osaa lauseesta 'sinut on karkoitettu' et tajunnut, Sheelika?"
Sheelika ei vastannut kysymykseen. Hänen hymynsä hyytyi.
"Tiedätkö, mitä kosto tarkoittaa?"
Guardian nyökkäsi ja katsoi poispäin Sheelikasta.
"Liittolaisesi tappoivat 20", Guardian sanoi ilme täynnä vihaa. "Hyvä homma. Tyydyttikö tämä verenhimosi?"

Sheelika oli ilmeetön. "En voi vastata Arsteinin teoista. Pahoittelen, jos joku sinulle tärkeä potkaisi tyhjää, en koskenut yhteenkään heistä." Sheelikan kasvoille hiipi jälleen pieni hymy.
"Tämä ei ole kostoni, Guardian, mutta kyllä minä sen vielä saan", Sheelika sanoi. Guardianin ilme oli vihainen, vaikka hän yritti turhaan piilotella sitä.

"20 kuollutta, kamalaa", Sheelika sanoi. "Sheelika on murhaaja, Sheelika on piraka. Viekää minut vain jonnekin asevarastojen taakse ja ampukaa. Kukaan ei surisi."

Guardian nielaisi. "Me emme menettele täällä niin ja sinä tiedät sen."

Sheelika kääntyi poispäin ja katsoi sellinsä seiniä.
"Mutta kuitenkin luovutitte minut Makutoille. On se kumma."

Guardian jätti vastaamatta ja yritti siirtyä toiseen aiheeseen. Hän koputti yhtä sellin kaltereista saadakseen Sheelikan huomion.
"Ole välillä hyödyllinen, niin voimme harkita tuomiotasi uudelleen", Guardian sanoi. "Kuka tai mikä on Avde, Sheelika. Mitä ovat Feterrat. Kuka on Z.M.A?"

"Avde?" Sheelika sanoi yllättyneenä. "Kertoisin, jos oikeasti tuntisin hänet. Hän on todella hurmaava tuttavuus. En luota häneen tippaakaan. Feterrat? Ne ovat jotain kaunista. Arstein?"
Sheelika kääntyi jälleen kohti Guardiania.
"Hän on joko elämäni valo tai suurin hirviö, jonka tunnen", Sheelika sanoi huomattavasti pirteämmin. "En ole vielä päättänyt, kumpi."

Guardian nyökkäsi. Hän tiesi, että tässä oli kaikki, mitä Sheelika kertoisi tänään.
Klaanin admin poistui selliosastolta sanomatta sanaakaan.

Nazorakein trooppinen tukikohta, valtavan vartiotornin katolla

Ämkoo oli kiivennyt niin ylös kuin vain kykeni, hankkiaksen itselleen aikaa. Valtavan, erilaisista puuosista rakennetun vartiotornin kattorakenteille päästyään hän kuitenkin lopetti kiipeämisen ja kääntyi katsomaan alas, eikä ei tahtonut uskoa silmiään.

Marionetti seurasi. Ei kiiveten. Se käveli tornin pystysuoraa seinämää pitkin ja ilmaantui lopulta itsekin tornin huipulle.

Ämkoo laukaisi saman tien kehostaan voimakkaan energia-aallon, mutta sama temppu ei toiminut viholliseen toistamiseen. Valkea olento vain seisoi paikallaan, kuin valtava tuulenpuuska ei olisi vaikuttanut siihen lainkaan.

Sitten Marionetti lähti liikkeelle. Se hyppäsi korkeassa kaaressa Ämkoota kohti ja heitti miekkansa. Ämkoo väisti, kierähti, hyppäsi vuorostaan ilmaan ja joutuikin jo torjumaan vihollisensa seuraavan iskun. Kaksikko putosi katolle ja vaihtoi muutaman nopean viiltoyrityksen. Kumpikaan ei kuitenkaan ottanut osumaa.

"Taidokas pirulainen", Ämkoo mietti. "Minulla ei taida olla vaihtoehtoja."

Ämkoo otti muutaman askeleen kohti epätasaisen puukaton reunaa.

Ämkoo hyppäsi alas ja lähti putoamaan kohti alempia rakennuksia. Jos Marionetilla olisi ollut kasvot, se olisi luultavasti näyttänyt hämmentyneeltä. Nyt se kuitenkin vain seisoi hetken paikallaan ja pudottautui veltolla eleellä Ämkoon perään.

Ämkoo sulki silmänsä.

- - -




Sinä. Herää.



Herää.



Huutoa.



Tarvitsen sinulta jotain.



Vain vähän.



Huutoa. Riuhtomista.



Ei, et sinä pääse irti. Et ikinä.



Anna nyt minulle se, mikä minulle kuuluu.



Minä peittosin sinut. Se on nyt minun.



Noniin. Jatka untasi.




- - -

Vihreänmusta miekkamies avasi verenpunaisina hehkuvat silmänsä.

Klaanin käytävät

Glatorianking muurasi seiniä vapaaehtoisesti ilman palkkaa ja tämä sai muut korjaajat vihaisiksi. To asiirtyi sivummalle otti sementtiä ja lätkäisi sen rääkyvän matoranin naamalle.

"On ainakin hiljaa"
Kun seinä oli valmis hän siirtyi kahvilaan korjaamaan rappeutumia.

Kahvilassa, joku valitti vedosta, joka tuli Nazorak taulun läheltä. Matoranit menivät tutkimaan sitä ja näkivät aukon.

"Kuinka törkeää", toinen sanoi.

GK muurasi sienän umpeen kuin olisi tietämätön taulusta ja reiästä.

Seuraavaksi hän siirtyi pihamaalle kunnostamaan portteja.

"Ei tästä tule mitään, pitää hankkia uusi portti", Matoranit sanoivat tunnin aherruksen jälkeen. Aurinko alkoi paistaa.

"Olemme kohta rehkineet 12 tuntia putkeen.", yksi niistä sanoi.

GK päätti olla välittämättä ja päätti mennä rakentamaan entistä huonettaan. Aukosta olisi vaikea aloittaa.

"Pitää mennä alas rakentamaan tukipilarit ensin. Kaunista se ei ole, mutta pakko."

Glatorianking meni takaisin pihamaalle ja rupesi rakentamaan pitkiä rautatolppia, ja kiinnittine maahan.

"Katsotaas..."

[spoil]Ja nyt kaikkia askarruttavaan kysymykseen: Kyllä, olen syönyt sieniä.[/spoil]

Telakka

Keetongu palasi surullisen Onu-Matoran-joukon kanssa Telakalle. Vainajat makasivat nyt vapaan Klaanin mullissa. Oli aika ryhtyä hommiin.

Valtava, avokattoinen päähalli oli suljettu valtavalla, monen hehtaarin kokosella pressulla, joka oli kiinni monissa höyrykäyttöisissä robottikäsissä. Hallin piti olla valtava, sillä viidensadan metrin pituisen komentoalus Tahtorakin piti mahtua laskeutumaan sinne. Ruskean ja messingin värinen alus seisoi nyt satojen laskeutumisjalkojen varassa päähallin keltaisten lamppujen hohteessa. Muut alukset olivat huonommassa tai paremmassa järjestyksessä sen varjossa.

Ulkomaanmatkailu riitti Keetongulle vähäksi aikaa. Kaikki laivastossa tiesivät, että todellinen sota olisi vielä edessä. Keetongu oli nähnyt pesän vahvuuden heidän toimistaan huolimatta, eikä se ollut mukava näky.

Keetongu halusi olla mukana seuraavassa taistelussa. Hän tiesi, ettei olisi voinut estää kahden lentäjän kuolemaa. Keetongu olisi luultavasti tehnyt samoin kuin Tehmut.

Laivasto oli ainakin periaattessa taisteluvalmiudessa. Matoranit olivat saaneet asennettua aseet ja panssarit aluksiin jo ennen pesän tehtävää.

Keetongu lähti kiipeämään Tahtorakin komentosillalle. Puolen tunnin kuluttua hän oli perillä.

Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus

Mustaan lieriömäiseen kypärään sonnustautunut Vahki juoksi pitkin käytäviä, kuin helvetin tulet olisivat olleet hänen kannoillaan. Vahkin kainalossa oli rullalle kääritty paperi. Lopulta Vahki saapui tuttujen ovien taakse. Se koputti oveen kolmesti ja astui sisään.

Turaga istui siellä jälleen. Kädet poskillaan, ilme vakavana hän tuijotti sisään rynnännyttä vahkia. Vahki kumarsi ja aloitti selityksensä.

"Herra, muutama minuutti sitten keskustietokoneemme havaitsi yksikön 2 stealth-mallin puvun tuhoutuneen. Käyttäjä oli puvun sisällä tämän tapahtuessa."

Turaga nousi pystyyn järkyttyneenä.

"Kenraali!"

Vahki nyökkäsi: "Tämän jälkeen tukikohta 8 ei ole ylläpitänyt yhtään elämää. Kenraali ei ole ollut läsnä." Vahki ojensi paperikäärön Turagalle, joka uppoutui siihen välittömästi.

"Tämä sanoo... Kenraali tuhosi puvun itse...", Turaga sanoi mietteliäänä.

"Tapahtumat ovat edelleen hämärän peitossa herra. Meillä ei ole mitään lisätietoja tapahtuneesta", Vahki jatkoi.

"Lähettäkää kymppi", Turaga ilmoitti. Vahki järkyttyi.

"Mutta herra. Kymppi on valttikorttimme, hänet täytyy pitää tääl-"

"Lähetä yksitoista myös", Turaga keskeytti ja päästi läpitunkevaan katseen Vahkiin.
"Ykkösprioriteettimme on saada kenraali tänne turvallisesti ja jos hänelle on sattunut jotain täytyy meidän välittömästi selvittää asia."

Hiljaisuus vallitsi hetken, kunnes Vahki kumarsi ja poistui huoneesta.

Samaan aikaan kaksi ovea aukesi käytävällä juuri kyseisen huoneen alla. Kaksi tummaa hahmoa käveli ovista ulos ja tapasi toisensä käytävällä.

"Ilmaa, en muistanutkaan millaista se oli."

"Hiljaa, Aizen! Nyt ei ole aikaa maisemille. Me etsimme kenraalin ja me etsimme hänet nyt!"

Blargh



Manu istui yksinään kalliolla lähellä Klaania ja tuijotti merelle. Meri kuohui ja löi aaltonsa vasten kalliota säännöllisesti. Taivas oli synkän harmaa ja mustumaan päin. Tuuli puhalsi niin, että ruoho taipui melkein vaakatasoon asti. Alkoi tihkuttaa vettä.

Makuta istui siinä. Ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen väliaikaisruumiinsa oli koottu pienistä vihollisten palasista. Makutan pää oli täynnä epämiellyttäviä ajatuksia. Kurkistus Makuta Nuin mieleen saattaisi olla mielenterveydelle haitallista. Tosin niinhän se oli aina ollut. Tämä oli masentava ajatus.

Pimeys otti vallan maailmasta. Klaani vaipui yön syvyyksiin. Yhä vain aallot löivät pimeydessä. Sade piiskasi karua kalliota, tuuli puhalsi kylmästi pitäen samalla aavemaista ujellusta. Yhä vain musta hahmo istui, läpimärkänä ja kylmissään.

Missään ei näkynyt elävää sielua. Pimeyden kätköissä vain istui pimeys itse. Kukaan ei tiennyt hänen olevan täällä, kukaan ei kaivannut häntä. Kukaan ei muistanut hänen poissaoloaan, pieni hämähäkki oli vain livahtanut ulos linnasta hautajaisten jälkeen. Killjoy oli menossa operaatiolleen Xialle. Klaanin korjaus jatkui. Hänestä ei olisi hyötyä kenellekään.

Manu katseli yhä vain merta. Nazorakeilla oli yhä kuningatar. Tehtävä oli epäonnistunut. Mutta oliko kukaan odottanut sen onnistuvan?
Kyllä. Hänen tiiminsä oli odottanut sitä. Ja hän itsekin. Vai oliko? Ei, ei hän ollut.

Hän oli pettänyt kaikki.



❊❊❊

Kummitusten Suo

”Ei ole totta!” yksi kolmesta Zyglakista parahti. Heitä vakoillut matoran lennähti tiehensä gukollaan siinä silmänräpäyksessä, kun matelijat olivat hänet nähneet. Partiota johtava raskasrakenteinen Zyglak tihrusti poiskiitävän linnun perään.
”Ei muuten ollut Klaanilainen. Taitaa kuulua saaren muun asutuksen piiriin.”
”Onko sillä väliä?” sinipunainen lisko ärähti. ”Vakooja on vakooja! Eikö meidän kuuluisi ajaa sitä takaa?”
”Kita kiinni nyt, meillä on muutakin tekemistä.”
”Tämän suon vartijointi?”
”Aivan.”

Keskustelu päättyi siihen, vaikka protestoinut Zyglak ei selvästikään ollut tyytyväinen lopputulemaan. Häntä ei huvittanut mädäntyä tällä karmivalla suolla.


Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta

Nazorak-partio piti erehtymättömän tunnistettavaa, rytmikästä ääntä marssiessaan aukion poikki. Etsintäpartioiden toiminta oli selkeästi vaisumpaa kuin muutamia kymmeniä minuutteja sitten. Snowman oli tästä kiitollinen, ja katseli matalan pensaan suojista loittonevia torakoita.

Tämä ei kyllä auta millään tasolla, lumiukko ajatteli voimistuvasta päänsärystään. Tila alkoi jälleen huolestuttaa häntä, Snowmanilla ei ollut aavistustakaan, mistä kipu johtui. Ainoa johtolanka tuntui olevan kivun tuntemus, jokin hänen karmeassa olossaan oli samaa kuin Avdeksi itseään kutsuneen olennon läsnäolo. Snowman oli kyllä alun pitäenkin epäillyt varjoista univierastaan osasyylliseksi, muttei millään keksinyt, kuinka se visiitti olisi aiheuttanut tämän.

Lumiukko puristi silmänsä tiukasti kiinni uuden huimausaallon iskiessä. Eipä tässä mitään, on sitä huono olo ollut ennenkin. Mutta jotenkin hänestä tuntui, että hän ansaitsi tämän tavallista enemmän. Pään sisäinen tuska ajoittui aina samoihin aikoihin, kun Snowman kyseenalaisti lojaaliuttaan Klaanille.

Mutta tämä on naurettavaa! Olen aina ollut Klaanille uskollinen. Paitsi nyt, kun hylkäsin tehtävän. Tai en hylännyt, siirsin hieman tuonnemmas. Ja jätin Ämkoon hoitamaan sitä yksin. Mutta hän itse oli kärsimätön, varmasti jonkinlainen kompromissi olisi keksitty, jos admin ei olisi niin pian poistunut. Mutta minä aloitin huutamisen! En ole huutanut Klaanilaisille, en sillä lailla. Koskaan ennen.

Lumiukko koetti havahtua mietteistään, hän oli keskellä vihollisten tukikohtaa. Yksin. Koska hän oli hylännyt ystävänsä. Ystävä oli hylännyt hänet. Koska hän oli huutanut. Ei Ämkoo ollut tällaisissa tilanteissa niin herkkä, ei se huutamisesta johtunut. Vaan siitä, että hylkäsin Klaanin. Hah, ei se mikäään hylkääminen ollut. Autoin vain hädässä olevia. Ja jätin ystäväni hätään.

Silloin Snowman oikeasti havahtui. Äänet hänen päässään. Ne eivät kaikki kuuluneet hänelle. Hän tahtoi pian päästä joko Kepen tai ammattipsykologin puheille.

[spoil]Heh, tuli muuten hassusti Manun kanssa vähän samankaltainen osa. Ette silti pääse syyttämään palgioinnista, kirjoittelimme samaan aikaan.[/spoil]

Sairasosasto

Aamu alkoi sarastaa ulkona. Killjoy oli nukahtanut, se oli hänelle harvinaista. Pukunsa ansiosta hänelle oli tarjolla virtaa ympäri vuorokauden, mutta nyt hän tosiaan oli nukkunut, miltei koko yön.

Radiak oli hankkinut Killjoylle sähkökäyttöisen kanoka-kiekolla leijuvan tuolin, jolla hän nyt pystyi liikkumaan paikasta toiseen. Hän suuntasi välittömästi kohti postikeskusta. Paikalla Killjoy näytti virkailijalle passinsa ja pyysi hänelle tulleen postin.

"Olen pahoillani, mutta teille ei ole mitään tänään."

Killjoyn rujoille kasvoille nousi hymynkare. Kaikki olivat siis suostuneet. Virkailija hätkähti hieman tästä, mutta jatkoi kuitenkin töitään. Killjoy leijutti itsensä sairasosastolle, jossa Radiak odotti jo häntä. Radiak tutki Killjoyn haavan ja laittoi tämän jälkeen siteet takaisin.

"Paranemisesi on ollut kohtalaisen nopeaa ja kylkesi on jo umpeutunut miltei kokonaan. Voinen antaa sinulle jo luvan alkaa käyttää pukuasi", Radiak selitti kirjaten kaiken samalla ylös lehtiöönsä.

Killjoy nyökkäsi ja lähti leijumaan kohti ovea.

"Odota Killjoy! Et kuitenkaan saisi liikutella itseäsi liikaa vielä kahteen päivään tai haava saattaa vielä aueta. Siihen asti siis ei taisteluja"

"Matka Xialle kestää kaksi päivää, ei huolta." Niine hyvineen Killjoy lähti osastolta ja samointein Klaanin tiluksilta. Olisi aika lähteä mökille hakemaan uusi puku.

Zakaz, kauan sitten


Raskaasti panssaroitu kiven Skakdi katselee näköalatasanteelta Zakazin suurimpaan satamaan.
Hän on juuri selättänyt joukkoineen viimeisen Gaggulabion valtaa vastustavan skakdijoukon saaren etelärannalta.
Sisällissota alkoi tuhansia vuosia sitten, ja se ei ole loppunut koskaan. Kenties Skakdien luonne on sota.

Gaggulabio myhäilee tyytyväisenä katsellen merelle.
Hänestä on tulossa hyvää vauhtia suurtekijä, Nektannin veroinen sotalordi.
Hän nostaa Skakdeille epätyypillisen viinilasin hänen vieressään istuvan Gurrokin, punaisen skakdikomentajan kanssa. (Epätyypillinen koska normaali Skakdi ottaa viinapullon ja juo sen kerralla) Gurrok on Gaggulabion joukkojen kenttäkomentaja ja tunnetaan erinomaisena taktikkona.
"Malja menestykselle.", keltamusta Skakdijohtaja sanoo.

Kuuluu laukaus. Gaggulapion lasi hajoaa kilisten tämän käsiin.
Skakdien sivulta kuuluu ääni.
"Äläs hätäile, Gaggu."
gaggulabio ja Gurrok kääntyvät katsomaan tulijaa. Ruskean kaavun alta ei erota mitään, ainut varma asia on se, että hahmo osoittaa heitä Zamor-pistoolilla.

"Kuka julkenee...", Gaggulabio aloittaa.
"Etkö tunnista vanhaa tuttua?", Matoro sanoo heittäen kaapunsa pois. Nopea syöksy ja potku Gaggulabiota päähän kaataa Skakdin. Jään Toa vetäisee miekkansa.
Gurrek hyökkää takaapäin ja vetäisee Matoron selälleen maahan.
"Etkö rääpäle oppinut mitään? Saan tehdä mikä minua huvittaa!", kiven Skakdi raivoaa ja vetää miekkansa.
"Et, jos se sisältää matoranien joukkoteloituksia!", Matoro ilmoittaa. Nopea kierähdys kaataa Gurrekin.

Gaggulabion mieleen palaa muisto. Eräällä ryöstöretekllä naapurisaaren matorankylään hän oli käskenyt Metorakkin huolehtia vastarintaa yrittäneistä matoraneista. Niiden päät roikkuvat edelleen kyseisen kylän luona.

Matoro huitaisee energiaterällään punaista skakdia jalkaan, Gurrek karjaisee kivusta. Se kaivaa kirvestään vyöstään, mutta Jään Toan nopea potku heittää Skakdin parvekkeen kaidetta vasten. Gaggulabio hyökkää Matoroa kohti. Toa torjuu ensimmäisen iskun mutta toinen iskee häneltä miekan käsistä.
Panssaroitu kiven skakdi syöksyy Matoroa päin, ja tämä iskeytyy kovaa kaidetta päin, kaataen sen. Gurrek putoaa alhaallaolevalle parvekkeelle. Matoro nappaa reunasta kiinni ja vetäisee itsensä ylös, Gaggulabio potkaisee tätä päähän.
Matoro ampuu harppuunan parven takaosaan, vetäisten itsensä kunnolla ylös. Gaggulabion oikea suora iskee Matoron kovaa maahan.

Alempi parvi

"Kukas se siinä?", Metorakk kysäisee. Hän oli nukkumassa rauhassa asunnossaan kunnes jokin tippui hänen parvekkeelleen.
Gurrek roikkuu käsillään kaiteessa. Alas on useita kymmeniä metrejä.
"Sotilas! Kisko minut ylös!", Skakdien kenttäkomentaja huutaa Metorakkille.
"Mietitäänpä. Jos minä autan sinut ylös, mitä saan?"
"Sotilas, kyseenalaistatko auktoriteettisi! Äläkä sinuttele!", tulipunainen Gurrek huutaa.
"Jos nyt pudotan sinut, minä pääsen tilallesi kenttäkomentajaksi ja kuolemasi laitetaan onnettomuuden piikkiin. Tipuit näet Gaggulabion huoneistosta aivan yläältä. Maahan. Minua ei yhdistetä tähän.", Metorakk puhelee pirullinen hymy kasvoillaan.
"Ei. Ei", Gurrek. aloittaa. Metorakk potkaisee metallisella saappaallaan skakdikomentajaa käsille, tämän ote irtoaa ja tämä putoaa.

Gaggulabion parvi

"Miksi tulit tänne, Mutalumi? Et voi voittaa minua ja kaikkia satoja Skakdejani.", Gaggulabio puhuu miekkaillessaan.
"Lähinnä huvikseni. Lisäksi kerron yhden asian.", Matoro sanoo ja väitää ketterästi. Hän on napannut energiateränsä maasta ja nyt kaksikko taistelee parvekkeella.

"Mikähän viesti?"
"Näetkö tuon ryöstösaalisvarastosi?", Matoro kysäisee ja osoittaa nopealla vedolla sataman lähellä olevaa varastohallia.
"...Niin?"
"Sano hyvästi sille."

Taistelu taukoaa.
"Mitä hourit?", Gaggulabio ilmoittaa.
"Asensin sinne juuri pommin. Keskelle varastoa. Laukaisin on tässä vyössäni.", Matoro selittää itsevarmana. Gaggulabion kypärän alta valuu hikipisara.
"Et kuitenkaan pääse elossa täältä pois!", Skakdi koittaa vetäistä viimeisen korttinsa.
"Ahaa. Miten sitten pääsin tänne?"

Gaggulabio vihaa juuri joka ikisellä solullaan tätä nenäkästä Toaa.

"Vähän positiivisuutta! Keräät saman määrän aarteita vuodessa", Matoro ilmoittaa iloisena. Hän hyppää kaiteen yli, iskee miekkansa seinämään ja laskeutuu. Kymmenet Skakdit kääntävät koko sataman ilman tuloksia.
Gaggulabion aarrevarasto räjähtää parinkymmenen minuutin kuluttua Matoron lähdöstä.



[spoil]Tämän pitäisi selvittää Metorakkin luonnetta ja sitä, miksi Gaggulabio vihaa Matoroa.

Ja toinen juttu. Sätissä oli keskustelua siitä, oliko oma hahmoni tässä liian superninja. Noh, tuonne soluttautumista hepottavia seikkoja ovat:
a) Zakaz, joka on hyvin teknisesti kehittymätön
b) Skakdeja, jotka eivät ole kovin järjestäytyneitä
c) Gaggulabio ei odottanut hyökkäystä

[/spoil]

Glatorianking tulevan huoneen perustukset



GK naulasi järkyttävän isoja puupalkkeja kiinni toisiinsa.

Hommaa vaatisi aikaa, mutta hyvällä onnella siihen menisi päällee viikko.

Perustukset alkoivat näyttää valmiilta, suraavaksi ne pitäisi päällystää.

GK laittoi paljonkankaanpaloja perustuksien ympärille ja meni sisään nukkumaan.

Parin päivän päästä Glatorianking sai huoneensa kuntoon.