Klaanin kokoustila 3

Kokoustila 3:n ovi aukesi ja Kapura astui sisään. Matoro ja Summerganon olivat jo siellä, syventyneenä keskustelemaan Klaanin kahviosta saatavaan uuteen juomaan, joka kulki nimellä gölgi. Kaksikko tervehti tulijaa ja he jäivät odottamaan Killjoyta.

Kun kello tuli tasan 20.00, Killjoy astui sisään vanhassa Scorpius-mallin puvussaan. Hän nyökkäsi jo huoneessa oleville ja laski kädestään pienen hologrammigeneraattorin pöydälle. Hän asetti sen heijastamaan seinää kohti ja aloitti selityksen.

”Ensiksi haluan kiittää teitä siitä, että päätitte lähteä mukaan tähän operaatioon. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että kukaan ei kieltäytynyt.”

Kolmikko nyökkäili, kunnes Killjoy aloitti selostuksen: ”Tehtävämme on seuraavanlainen. Gukko-lintujen avulla matkustamme Xian etelärannikolle, yksi meistä menee edellä ja tuhoaa Metsästäjien linnoituksen muurilla sijaitsevat puolustukset. Tällöin muut pääsevät turvallisesti sisään ja voimme aloittaa itse tehtävän.”

Kolmikko kuunteli Killjoyn suunnitelmaa, mutteivät vielä avanneet suutaan. Killjoy näppäili hologrammilaitettaan ja seinälle heijastui Xian kartta, joka zoomautui linnoituksen sisään.

”Tässä vaiheessa ryhmä jakautuu kahtia. Toinen ryhmä suuntaa kohti The Shadowed Onen tukikohtaa, jonne Nimda-palat on oletettavasti sijoitettu. Oletus on, että palasia säilytetään TSO:n säilökammiossa komentotornin toisessa kerroksessa. Pääsy sinne ei liene vaikeaa, mutta ovi on tarkoin vartioitu ja se on suojattu elementaalihyökkäyksiltä, joten jaan sitä varten myöhemmin erityisvarusteita.

Toinen ryhmä jatkaa kohti vuorta. Purifierilla on hallussaan avainkortti, joka on vaadittu, jos haluamme aktivoida säilömäni puolustusjoukot. Tämän avaimen saatuamme meillä on pääsy suureen joukkoon sotavahkeja, jotka on säilötty Odinalle. Nämä Vahkit ovat tärkeitä, jos haluamme edes koettaa selvitä vihollistemme tulevalta suurhyökkäykseltä. Kun molemmat kohteet on noudettu, palaamme rannikolle ja lennämme Gukoillamme takaisin Klaaniin. Kysyttävää?”

Valtava tiedon määrä sai kolmikon aluksi ymmälleen, mutta lopulta Matoro avasi suunsa:

”Alueella on oletettavasti odotettavissa vastarintaa?”

”Kyllä, Pimeyden metsästäjiä, Skakdeja, koulutettuja Rahi-petoja, mahdolisesti jopa Makutoja. Tietoni ovat kuitenkin hieman puutteelliset, sillä edellisestä Xialla käynnistäni on jo aikaa.”

”Oletan siis, että raskas aseistus on tärkeää”, Matoro lisäsi. Killjoy nyökkäsi. Summerganon hymyili kuullessaan tämän.

”Meidän lienee parempi päättää tiimit jo täällä, jotta meillä ei mene aikaa päätöksen tekemisestä siellä”, Kapura ehdotti.

”TSO:n linnoitukseen meneviä tarvitaan enemmän haastavuuden vuoksi, joten ehdotan, että te hoidatte Nimdan. Purifier kuuluu vain ja ainoastaan minulle”, Killjoy sanoi päättäväisesti.

Matoro oli selkeästi sanomassa vastaan, mutta Summerganon keskeytti hänet: ”Ymmärrän ja luulen, että niin on paras.”

Killjoy nyökkäsi Summerganonille ja jatkoi: ”Lähdemme ensi yönä Telakan vieressä sijaitsevalta aukiolta. Jokainen saapuu sinne kello 02.00. Teillä on kuusi tuntia aikaa levätä ja valmistautua. Liikumme öisin, sillä silloin meitä ei huomata niin helposti. Matka kestää arviolta vajaat kaksi päivää taukoineen, joten saapuisimme Xialle juuri hämärtyessä.”

Kolmikko näytti mietteliäältä, kunnes lopulta Matoro nousi.
”Parasta siis lähteä valmistautumaan.” Muut nyökkäsivät ja Killjoy sammutti projektorinsa

”Siinä siis kaikki, kiitoksia teille.”

Matoron huone

Matoro on osittain huolissaan tulevasta matkasta. Viholliset tai tehtävän vaikeus eivät pelota häntä. Vaan Xia.
Xialla ei ole puhdasta vettä eikä raitista ilmaa, eikä edes kasvillisuutta. Luonnosta nauttivalle Toalle tämä on mahdollisimman huono tehtäväympäristö. Lisäksi jään elementtivoimat eivät toimi erinomaisesti saastuneessa ilmassa.
Lisäksi Matoro tuntisi olonsa paljon turvallisemmaksi parannuskiven ja rakkaiden miekkojensa kanssa.

Xialla valmistetaan paranuskiviä. Sellaisen voisi napata mukaan. Kapuran tekemä moottorisahamiekka saa toimia toan pääaseena tehetävällä.
Matoro ottaa mukaansa muutaman savukapselin. Sellainen pelasti Klaanilaisten hengen Nazorak-luolastossa.
Hän napasuttaa vielä äänenvaimennetun Zamor-pistoolin vyölleen vara-aseeksi. Nyt hän on valmis.

Matoro lukaisee Gukolla-lento-oppaan läpi ja sitten lähtee Gukkotallille odottamaan.

Kapuran verstas

Guardian koputti oveen varovaisesti, mutta avasi sen kuitenkin itse, sillä Kapura oli selvästi kiireinen. Punainen Toa kasasi varusteita laukkuunsa jossain suuren verstaan toisessa päässä eikä vaikuttanut kuulevan adminin sisääntuloa.

"Kapura?" Guardian huusi kävellen sisään verstaan tunkkaiseen hajuun. Ilmassa oli myös hieman savua ja yhdellä työpöydistä makasi vielä keskeneräinen punaisena hehkuva rautamiekka.

Kapura yritti kuumeisesti päättää, mitä ottaisi mukaan Xian tehtävälle. Kuullessaan huudon hän kääntyi ympäri ja tervehti Guardiania kävellen työpöydän ääreen.
"Onko...jotain hätänä?" Kapura kysyi hieman huolestuneen ja epäileväisen näköisenä.
Guardianin kasvoilla oli hetken merkillinen pohdiskeleva katse, mutta hän pudisti päätään.
"Ei sinänsä", Guardian vastasi. "Mutta hoidatko sinä myös ampuma-aseita?"

Kapura kohotti kulmaansa ja katsoi Guardian kädessä pitämää säkkiä. Guardian nosti säkin pöydälle ja avasi sen. Sisältä pilkisti Vartija-plasmakiväärin savuava raato.
Kapura nosti kiväärin säkistä ainoastaan huomatakseen, että se oli hajonnut useampaan osaan. Kapura raapi päätään.
"Osaan kyllä", Toa sanoi. "Mutta en nyt ehdi. Killjoy pyysi mukaan Xialle ja on kiire pakkaamisen kanssa."

Guardian nyökkäsi. "Mutta...ehdithän edes tehdä sille jotain? Haluan, että se pysyy edes kasassa Zakazille asti."

Kapura vilkaisi kelloa.
"Kymmenen minuuttia korjausaikaa", hän sanoi.

"Ehditkö?"

"Joo. Tästä ei sitten tule kovin hieno."

Bioklaani, käytävät

Jake ajeli adminsiipeä kohti. Hän oli menossa tapaamaan Guardiania. Hän oli noussut aika myöhään, koska oli valvonutkin myöhään.

Jaken ajelu adminsiipeä kohti oli tasaista, mutta häntä häirittiin kokoajan. Kun hän ajoi, eräs vähintäänkin häiritsevän näköinen matoran ajoi pyörätuolilla hänen vieressään hetken aikaan, ja katsoi Jakea pelottavasti. Sitten se iski silmää ja kiihdytti pois. "Just. Näitä uusia jäseniä", Jake jupisi.


Kun Jake oli päässyt Tawan huoneeseen, hän tervehti Toaa.
"Hei, Tawa. Emme olekkaan nähneet aikoihin."

Aikoihin, en ole nähnyt tuota olentoa IKINÄ... Näitä uusia klaanilaisia..

"No hei sinullekkin. ...Kuka muuten olet?", Tawa tervehti hämmentyneenä.

"Olen Jake. entäs sinä?", Jake vastasi.

Mikä tuolla olennolla on? Hän sanoi nimeni alle viisi sekuntia sitten

"Olen Tawa, muuten, tiesit sen jo", Tawa vastasi.

"Mukava tietää", Jake sanoi aurinkoinen hymy kasvoillaan räpäyttämättä silmiään.

"Ehh.. Voisit mennä vakoilemaan jotain vihollisosapuolta, otahan joku mukaasi ja lähde. Hus", Tawa komensi ja Jake lähti.

Klaanin linnoitus

Umbra katseli linnoituksen muurin harjalta merelle oransseilla hohtavilla silmillään. Hänen saapumisensa tähän maailmaan oli ollut outo. Ensin hän oli pudonnut mereen, jolloin ulottuvuusporttitykki oli kadonnut, esine joka olisi ainoa keino päästä tästä maailmasta kotiin. Tykki oli kai hukkunut jonnekin meren aaltoihin.

"Pitäisi hommata Matoranien versio mukautuvasta haarniskasta meriseikkailua varten..." Umbra mutisi katsellen horisonttiin.

Saaren rantaan päätymisen jälkeen hän oli tutustunut Orton Levahiin, josta oli tullut hänen ensimmäinen ystävänsä tässä maailmassa. Valitettavasti Levah oli nyt palasina arkussa...

Umbra pyyhki silmäkulmiaan. Pieniä kyyneliä valui hänen Pakarissaan kun hän ajatteli ystävänsä uhrausta.

Lokkirahit raakkuivat auringon alkaessa painumaan mailleen. Katsellessaan rannalle linnoituksen harjalta, Umbra kaivoi laukustaan löytyneen kiikarin, koska huomasi liikettä muutaman sadan bion päässä rannalla.

Muutama Zyglak oli löytänyt erikoisen tykin, joka muistutti paljon ulottuvuusporttitykkiä, jolla Umbra oli päätynyt tähän maailmaan. Liskomaiset olennot lähtivät viemään sitä metsään, pois rannalta.

"Nuo ovat löytäneet Ulottuvuusporttitykin!" Umbra huusi, tajutessaan aseen olevan kuin se jolla hän oli päätynyt tähän maailmaan. Muutama Matoran-vartija katsahti Umbraan kuin tämä olisi menettänyt järkensä ja jatkoi sitten partiointiaan ja valonheittimien liikuttelua.

Umbra lähti juoksuun, kohti huonettaan, tai sitä minkä oletti hänen vastineensa huoneen olevan.

Juosten portaikossa tuhatta ja sataa, Umbra päätyi huoneelleen. Huoneen ovi oli kaadettu lattialle, ja sieltä oli pengottu tavaroita. Modekomentokeskuksen tietokone oli yhä päällä ja sieltä näkyi selvästi että tietoja oli vuodettu Klaanin vihollisille.

Varoittamatta, Umbran Fikou Qewa, hyökkäsi nurkan takaa tunkeilijan kimppuun, ampuen verkkoja hänen päälleen. Rahi oli hämmentynyt koska tämä tunkeilija muistutti sen isäntää ja samalla se oli niin kovin etäinen, kuin muusta maailmasta tullut olento.

"Tule tänne Fikou. Älä pelkää", Umbra sanoi, kun oli katkonut verkot miekallaan ja alkanut lähestyä nurkkaan piiloutunutta Rahia.

Umbra puhutteli Rahia hellästi ja leperteli kaikkea somaa Rahille. Pian pieni olento tuli ulos seittikääröstään ja alkoi hitaasti lähestyä Umbraa, samalla tunnustellen ympäristöä eturaajoillaan, joissa oli myrkkyrauhaset.

Umbra kumartui Fikoun lähelle kun se oli tullut tarpeeksi lähelle häntä. Hän laski kolmisormisen violetin kätensä Rahin eteen ja Fikou haisteli ilmaa ja tunnusteli raajoillaan ilman väreilyä. Sitten, odottamatta tai ei, se hyppäsi Umbran kädelle, juosten Umbran selkään.

"Ollaankos partnereita kaveri?" Umbra kysyi olkapäällään kököttävältä ystävältään.

"Onneksi tässäkin maailmassa Umbralla on lemmikki-Fikou", Umbra ajatteli, lähtien Fikounsa kanssa kohti portaikkoa. Guardian pitäisi tavata ennen tutkimusretken aloittamista.

Metsässä

Joukko Zyglakeja tutkaili lahonneella jättiläispuunrungolla löytämäänsä laitetta. Yksi liskoista piteli laitetta käsissään, kun toinen painoi sen sinistä hohtavaa nappia ja laite sinkautti ulottuvuusportin, joka imi sisäänsä yhden joukkion tyhmimmistä Zyglakeista.

"Mitä tapahtui?! Minne Gehrax katosi?" harmaa Zyglak kysyi hätääntyen. Gehrax oli kadonnut hänen viereltään kuin Kinloka Zakazille.

"Tämä laite tekee varmaan jotain hienoa ja tätä pitäisi tutkia tukikohdassa", yksi silmälapulla varustettu Zyglak sanoi, hän vaikutti joukkion aivoilta. "On kai parasta viedä tämä piiloon Klaanilta ja Allianssilta", hän jatkoi. "Emmehän halua että Nazorakit pompottavat meitä taas kuin jotain typeriä Kikanaloja", silmälappuinen valkomusta Zyglak jatkoi.

"Hyvä idea Flygel", yksi turpaansa saanut Zyglak sanoi tutkien laitetta. Flygel otti aseen pois Nazorakeilta turpaansa saaneelta lajinsa jäseneltä ja päätti tutkia sitä tarkemmin.

"Mielenkiintoisia yksityiskohtia", Flygel sanoi, painellen nappuloita ja analysoiden vekotinta.

"Mutta, nyt on aika lähteä tukikohtaan", Flygel ilmoitti, lähtien johdattamaan ryhmää kohti Zyglakien tukikohtaa, joka sijaitsi jossain.

Pieni ryhmä alkoi taivaltaa havumetsikössä kohti tukikohtaa.

Trooppinen saari

”… ja kaikki ssssaaren Matoranit on rekissssteröitävä. Tuotte minulle ssssitten luettelon”, Abzumo päätti puheensa. Visorakit kumarsivat ja lähtivät teltasta. Teltta oli pystytetty saaren keskelle. Teltan ympärillä parveili Rahksheja. Koko saari oli vallattu. Abzumo istui mukavasti pehmeässä tuolissa keskellä telttaa. Pöydällä hänen edessään oli kasa aarteita, jotka oli varastettu temppelistä. Hän katseli niitä hetken. Sitten hän nousi ylös ja lähti ulos teltasta.

Vähän matkan päässä teltasta oli vasta pystytetty teline, josta roikkui ketjuilla Matoranien ruumiita jaloista kiinnitettyinä.
Jos en löydä sitä palasta, koko kylä saa luvan kuolla, pirullinen Makuta ajatteli. Sen jälkeen koko saari saa painua meren pohjaan. Hetken kuluttua hän tuli siihen lopputulokseen, että kaikkien olisi hyvä kuolla, vaikka siru löytyisikin.

Leirin reunalla oli hyvin vartioitu häkki. Häkissä olivat kaikki saaren Ath-koron soturimunkit. Isä Bartax nosti katseensa häneen, kun hän saapui. Hän näytti äärimmäisen väsyneeltä. Kidutus saattoi olla osasyy tähän. Tai ehkä se johtui heinänuhasta. Kukapa tietää.

”Ath langettakoon pahimman kirouksensa yllesi, kerettiläinen”, apotti kähisi, kun Makuta tuli kuuloetäisyydelle.
”Ssssoo sssoo, on rumaa olla epäkohteliasssss.”
Makuta avasi häkin oven, joka oli katossa, heitti viiden, kuolleen soturimunkin päät häkkiin ja sulki sitten oven.
”Ssssiinä on teille lisää. Etteköhän te pian ala laulaa.”
Matoranit tärisivät pelosta ja vihasta. Muutama itki hiljaa. Makuta käveli pois heidän luotaan. Ja pian eräs Visorak pihisti yhden munkin häkistä saadakseen ruokaa.

Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta

Kymmenhenkinen nazorak-partio juoksi tornin epätasaisesti aseteltuja puuportaita pitkin kohti tornin ylimpiä kerroksia. Tornin päällä tapahtunut rähinä ei ollut jäänyt heiltä huomaamatta ja torakat yrittivätkin nyt parhaansa mukaan kartoittaa tilannetta.

Partion matka kuitenkin keskeytyi tornin laudoitetun seinän räjähtäessä sisään heidän vasemmalla puolellaan. Puusäleiden mukana sisälle lennähti myöskin repaleiseen viittaan pukeutunut hahmo, joka iski hehkuvan miekkansa rutiininomaisesti lähimmän torakan rintakehän läpi. Seurasi muutaman sekunnin mittainen hysteerinen kaaos ja kahdeksan nazorakia pääsi hengestään. Henkiin jääneet torakat vaihtoivat empimättä suuntaansa ja pakenivat jättäen Ämkoon seisomaan silpomansa ruumiskasan keskelle.

"Heikot typerykset", Ämkoo murahti ja vilkaisi tuhoamansa seinän suuntaan.

Näky oli omituinen. Räjähdyksen mukana seinästä irronnut materiaali leijaili ilmassa muodostaen hyvin hataran näköisen laskeutumisalustan taivaalta putoavalle Marionetille. Nukkehirviö pudottautui leijuvien palasten päälle keveän oloisesti ja asteli sitten sisään.

"Hieno temppu", Ämkoo totesi ja otti paremman otteen miekastaan.
"Jatkakaamme", hän lisäsi ja lähti hyökkäykseen.

Marionetti huomasi oitis vastustajansa nopeuden kasvaneen. Olento yritti mukautua tilanteeseen vaihtamalla hetkellisesti puolustuspainotteiseen taktiikkaan. Tästä johtuen Marionetti onnistui täpärästi torjumaan Ämkoon vauhdikkaan kierrepotkun ja sitä seuranneen nopean viiltosarjan.

Vartiotornin ympärille oli kerääntynyt useita torakoiden etsintäpartioita. Raskaimmin aseistetut nazorakit marssivat ampuma-aseidensa kanssa sisälle samalla kun perässä asteleva tulenjohtaja jakoi sekavia ennakkokäskyjä.

"Jutlin."

Portaat alkoivat sortua. Naamiovoiman aiheuttama hajoamisreaktion turvin Ämkoo ehti väistää vihollisensa voimakkaan kahden käden lyönnin ja vetäytymään rakennuksen ylempään kerrokseen. Marionetti pelastautui putoamiselta käyttäen jälleen telekineettisiä kykyjään ja loikkasi Ämkoon perään, vain vastaanottaakseen uuden naamiohyökkäyksen.

"Komau."

Marionetin liikkeet hidastuivat sen taistellessa käskemisen naamiovoimaa vastaan. Ämkoo käytti tilaisuuden hyväkseen ja tähtäsi nopean pistoliikkeen vihollisensa rintakehään. Hänen yllätyksekseen valkoinen olento onnistui kuitenkin väistämään, ja siinä samassa naamiovoiman vaikutus raukesi.

Olento hyödynsi vuorostaan Ämkoon hämmennystä ja viilsi miekallaan. Miekka upposi Ämkoon keskivartaloon kuin voihin katkaisten vihreänmustan hahmon kahteen osaan.

Ämkoo virnisti leveästi, haihtui ja materialisoitui Marionetin taakse. Nukkeolento ei ehtinyt torjua Ämkoon nopeaa kierrepotkua vaan horjahti sen voimasta tornin lattialle.

"Ahahahaha!", Ämkoo nauroi voimakkaalla äänellä samalla kun hänen silmänsä hohkasivat verenpunaista valoa entistä kirkkaammin. Viittasankari pudottautui miekkansa kanssa suoraan Marionetin päälle, tosin vastustaja onnistui väistämään hyökkäyksen nopealla kierähtämisellä. Marionetti nousi vauhdikkaasti pystyyn, mutta kaatui saman tien takaisin maahan Ämkoon miekan iskeytyessä tämän selkään.

Ämkoo naurahti uudestaan, joskin nauru loppui lyhyeen. Hän pettyi suuresti huomatessaan, että isku oli onnistunut aiheuttamaan Marionetin selkään vain melko olemattoman oloisen naarmun. Minkäänlaisia merkkejä merkittävästä haavoittumisesta ei näkynyt.

"Mikä sinä oikein olet?", Ämkoo totesi puoliääneen ja kohotti miekkansa päänsä yläpuolelle. Miekan terä alkoi sihistä äänekkäästi samalla kun ilma miekan ympärillä alkoi väreillä. Terän pintaan alkoi ilmestyä tummanpunaisia kuplia, jotka muodostivat lopulta miekan ympärille vaarallisen näköisen auran.

"Katsotaan, mitä pidät tästä", Ämkoo sanoi viholliselleen ja juoksi tätä kohti. Marionetti hyppäsi sivuun iskun alta ja miekka iskeytyi tornin seinään.

Miekan tuhovoima osoittautui huomattavaksi seinän jysähtäessä kappaleiksi. Terän ympäröinyt varjoenergia aiheutti seinään osuessaan punahehkuisen räjähdyksen ja ulkona puhaltava tuuli vei seinän pirstaleet mukanaan.

Torakkapartio ylitti parhaillaan Ämkoon tuhoamaa portaikkoa ja kuuli yläpuolelta kuuluneen jysäyksen. Joukon johtaja komensi muita kiirehtimään.

Ämkoo syöksyi uuteen hyökkäykseen ja tarjosi viholliselleen jälleen kerran nopeaa viiltosarjaa. Hyökkäys meni ohi, mutta Ämkoo ei lopettanut vaan aktivoi kanohi Kualsin. Ilmestyttyään vihollisensa taakse Ämkoo tähtäsi miekkansa Marionetin kaulaan, mutta olento ehti juuri ja juuri väistämään iskun. Marionetti heitti itsensä hyvin häiritsevän näköisellä kärrynpyörällä kauemmas ja nosti miekkansa kasvottoman päänsä tasalle.

Ämkoo oli jo lähdössä uuteen hyökkäykseen, mutta pysähtyi tuntiessaan vahvan sysäyksen jossain rintakehänsä sisällä. Hän kyyristyi maahan ja katsoi vastustajaansa kireä ilme vihreillä kasvoillaan.
"Minun on päätettävä tämä nyt", hän mietti yrittäen samalla kehitellä toimivaa strategiaa.
"Olen jo nyt tainnut käyttää Makutan voimaa liikaa. Jos jatkan näin, minä..."

Ämkoon ajatus keskeytyi kivuliaaseen pistoon hänen sydänvalonsa kohdalla. Valon sävy muuttui hetkessä paljon tummemmaksi eikä se palautunut normaaliksi.

Marionetti huomasi vihollisensa hyökkäyksen keskeytyneen ja syöksyi vuorostaan Ämkoota kohti. Ämkoo kierähti taaksepäin tähdäten sen jälkeen nopean iskun vastustajansa miekan kahvaan. Marionetti kavahti hetkellisesti taaksepäin, mutta lähti kuitenkin saman tien uuteen hyökkäykseen.

"Liikkumatta!"

Marionetti pysähtyi.

"...loistavaa", Ämkoo kirosi.

Torakat tähtäsivät miekkailevaa kaksikkoa aseillaan. Ämkoo erotti joukosta pääosin pienehköjä zamor-aseita, tosin taka-alalla näkyi myös yksi ilkeän näköinen sinko. Ämkoo nousi varovasti ylös, tarkkaillen samalla sekä nazorakien että valkean vihollisensa eleitä.

"Liikkumatta, sanoin!", huusi torakkajohtaja ja komensi joukkonsa asettumaan riviin. Torakat tottelivat, kunnes yksi ennätti kysymään:
"Entä tuo toinen?"
Torakkajohtaja katseli Marionettia hetken hämmentyneenä. Nazorak ei ollut koskaan ennen nähnyt vastaavanlaista olentoa, joten kyseessä ei johtajan mielestä voinut olla ainakaan liittolainen.
"Tappakaa", hän komensi ja avasi tulen.



Eräs Klaanin lähellä sijaitseva viidakon peittämä saari

Tummanvihreä Akakua kasvoillaan kantava le-matoran syöksyi pitkin viidakon pohjakerrosta väistellen takanaan kiitävän harmaan skakdin ammuksia. Skakdi ei onnistunut saavuttamaan huippunopeaa matorania vaan jäi jatkuvasti enemmän ja enemmän tämän jälkeen. Valtavan hammaskaluston omaava olento kirosi matoranille tuntemattomalla kielellä ja jatkoi ampumista.

Skakdin yllätykseksi matoran pysähtyi äkkinäisesti, kääntyi ympäri ja vetäisi selässään kantamansa lyhyen miekan esiin. Matoran väisti vielä yhden skakdin ammuksen ja hyppäsi sitten korkeassa kaaressa skakdin taakse.

"Säälittävä taapero!", Skakdi nauroi ja käänsi massiivisen aseensa ympäri. Tykin takaa paljastui kolmiteräinen moottorisaha. Skakdi vetäisi sen käyntiin ja iski sen pikkuista le-matorania kohti.

Eikä osunut.

Väistöliikkeen jälkeen matoran kaivoi huomaamattoman kokoisen heittotähden jostain panssareidensa kätköistä ja heitti tämän skakdia kohti. Harmaa hirviö sai osuman jonnekin kaulansa alueelle ja kiskoi heittoaseen irti äänekkäästi kiroten.

"Odotahan kun saan sinut käsiini, kurja rääpäle! Tuollainen naurettava lelu ei riitä tappamaan mi-"

Myrkky alkoi vaikuttaa. Skakdi rojahti maahan eikä kyennyt liikuttamaan muuta kuin silmiään. Sen katse seurasi lähestyvää matorania, joka kohotti piskuisen miekkansa ilmaan ja viimeisteli vihollisensa.

Matoran huokaisi ja puhui naamionsa sisäpuolelle asennettuun viestimeen.

"Enki ilmoittautuu päämajaan. Sijaintini: hieman päämajasta pohjoiseen. Kohde pysäytetty. En haavoittunut."
"Palaa päämajaan. Siivousryhmä hoitelee ruumiin", kuului vastaus rahisevasta viestimestä.

Matoran jatkoi matkaansa syvemmälle metsään. Viidakon rahit eivät olleet huomaavinaankaan tämän liikkeitä, yhtä lukuunottamatta.

"Ai, sinä, hei", matoran sanoi ja pysähtyi huomatessaan valtavan olennon. Huomattavasti tuhkakarhua korkeampi pitkäkärsäinen ja pääosin orgaaninen hirviö tuijotti matoran-soturia suurilla silmillään, muttei äännähtänyt lainkaan. Matoran ei säikähtänyt tätä, vaan asteli rauhallisesti olennon vierelle ja taputti tämän kylkeä varovasti. Olento tuijotti matorania vielä hetken, örähti ja katosi viidakon kätköihin. Oli suorastaan hämmästyttävää, kuinka niin iso olento saattoi kadota näkyvistä niin nopeasti.

Matoran ei jäänyt aikailemaan vaan jatkoi matkaansa. Sitten hän pysähtyi erään puun kohdalle. Puu ei näyttänyt millään tapaa erityiseltä, eikä kuka tahansa olisi voinut erottaa sitä kaikkien muiden viidakon puiden seasta. Matoran tuntui kuitenkin olevan varma etsineensä juuri tätä puuta ja asteli sen vierelle.

"Pyydän lupaa astua sisään", matoran sanoi ja huomaamaton ovi puun kyljessä aukesi. Enki asteli edessään avautuvaan hämärään käytävään ja ovi sulkeutui.

Maan alla avartui laaja tunneliverkosto. Yleensä tällaisessa ympäristössä oletti törmäävänsä onu-matoraneihin, mutta Enkiä vastassa oli ainoastaan le-matoraneja. Vihreänkirjava joukko tervehti saapujaa vähäeleisesti ja jatkoi erilaisia puuhiaan.

Enki asteli tunneliverkoston vasempaan osaan, etsi johtajan oven, koputti siihen ja astui huoneeseen odottamatta vastausta. Sitten hän polvistui johtajansa eteen ja alkoi puhua.

"Saamamme tiedot olivat oikeassa. Klaaniin on hyökätty."

Johtaja, mustavartaloinen ja tummanvihreää mirua kantava matoran ei avannut silmiään vaan istui rauhallisesti jalat ristissä pöytänsä ääressä.

"En ottanut heihin suoraa kontaktia", Enki selitti. "Mutta vahingot olivat selvästi havaittavissa."

Johtaja nyökkäsi ja avasi silmänsä. Sitten hän katsoi Enkiä hetken kysyvästi, kuin olettaen tämän jatkavan.

"Skakdi osoittautui vain satunnaiseksi palkkionmetsästäjäksi. Tuskin edes uskoi löytävänsä tältä saarelta asutusta. Luulen, että..."

Johtaja kohotti kättään ja Enki sulki suunsa oitis.

"En ole kiinnostunut skakdista. Jatka Klaanista."

"He korjaavat linnoitustaan", Enki jatkoi hieman epäröivään sävyyn.
"Ja odottavat kaiketi uutta hyökkäystä."

"Entä hän?", johtaja kysyi.

Enki oli hetken hiljaa.

"Hänet nähtiin kaiketi Klaanin tiedotustilaisuudessa, tai niin ainakin huhutaan", Enki kertoi.
"Ja?"
"Hän suorittanee tällä hetkellä jonkinlaista tehtävää Klaanille. En tiedä siitä enempää."

Johtaja hymähti.

"Mitä me teemme?", Enki uskaltautui kysymään.
"Odotamme", johtaja vastasi.
"Emmekö aio auttaa Klaania? Olen, varma, että hän..."
"Me odotamme."
"Odotamme mitä?"

"Käskyä", johtaja sanoi ja sulki jälleen silmänsä. Enki kumarsi syvään ja poistui huoneesta.



Vartiotorni, nazorakein trooppinen tukikohta

Ämkoo väisteli nazorakien ammuksia parhaansa mukaan turvautuen ajoittain aineettomuuden naamioon. Naamion teho kuitenkin lakkasi pian, joten Ämkoo joutui muuttamaan suunnitelmaansa. Hän muodosti nopeasti epämääräisen illuusion kanohi Mahikin avulla ja syöksyi sen turvin takanaan avautuvaan portaikkoon.

Torakat jatkoivat ampumista kuvitellen Ämkoon olevan yhä tähtäimessä. Samalla ne tulittivat myös edessään seisovaa valkeaa olentoa, joka ei kuitenkaan näyttänyt väistävän ammuksia lainkaan.

Marionettiin ei kuitenkaan osunut. Torakat keskeyttivät tulen ja katselivat olentoa hämmästyneinä. Näytti siltä kuin kaikki ammukset olisivat yksinkertaisesti väistäneet olentoa.

Marionetti kääntyi portaikon suuntaan samalla kun Ämkoon illuusio liukeni pois. Torakat avasivat uudelleen tulen Marionettia kohti lähestyen tätä samalla.

Marionetti tiesi kohteensa pääsevän pakoon. Se tiesi myös, että torakat olivat tähän syyllisiä.

Se tiesi myös, miten asiaan löytyisi ratkaisu.

Marionetti ryntäsi yllättäen nazorakien sekaan ja heilautti miekkaansa muutaman kerran. Torakat yrittivät kauhuissaan tulittaa valkoista hirviötä, mutta yksikään ammus ei suostunut osumaan. Muutaman tarkkaan harkitun sivalluksen jälkeen jokainen torakoista kaatui kuolleena maahan. Marionetti kohottautui täyteen mittaansa ja lähti saaliinsa perään.

Ämkoo oli jälleen kerran vartiotornin katolla. Pistävä kipu Ämkoon sisuksissa ei ollut osoittanut vähenemisen merkkejä - päin vastoin. Kipu raastoi miekkamiehen kehoa yhä enemmän ja enemmän.

Karzahni, Ämkoo manasi ja nojasi miekkaansa.

Silloin Marionetti ilmestyi katolle. Se toi miekkansa kehonsa oikealta puolelta eteensä pidellen siitä kiinni ainoastaan toisella kädellä. Sitten se kumartui hieman, lähti juoksuun ja iski.

Ämkoo kumartui ja onnistui väistämään ensimmäisen lyönnin. Seuraavan hän torjui tuomalla nopealla liikkeellä miekkansa päänsä ylle. Kolmannen iskun Ämkoo väisti kierähtämällä Marionetin jalkojen ohi ja nousemalla sitten pystyyn, vieden vuorostaan oman iskunsa Marionettia kohti.

Valkoinen olento torjui iskun naurettavan helposti ja potkaisi Ämkoon taaksepäin. Viittasankari karjaisi ja kaatui katon reunamalle. Marionetti lähti astelemaan tätä kohti.

Ämkoo ei voinut muuta. Hän sulki silmänsä ja matkusti mielensä syvimmille perukoille.




- - -




Herää.



Äkkiä. ÄKKIÄ.



HERÄÄ.


TARVITSEN LISÄÄ. NYT.



ANNA SE MINULLE.



MINÄ KÄSKEN SINUA.



LISÄÄ.



- - -

Klaanin Gukkotallit

Matoro taputtelee suurta lintua selälle. Hän on lentänyt tälläisellä vain kerran aikaisemmin. Ja nyt lennettäisiin kaksi päivää meren yllä.
Linnun satulat ovat erikoisrakennettuja ja niissä on suuret tavarapakkaukset sivuilla. Killjoyn mukaan "täysidioottikin pysyy kyydissä".
Yötaivas on kirkas ja tähdet näkyy erinomaisesti. Sää on hyvä.

Kapura ja Summerganon pakkaavat varusteitaan Gukon satulan pakkauksiin. Killjoy tutkii seinässä olevaa Xian karttaa. Hän on jo pakannut. Suurin osa varusteista kulkee haarniskassa itsessään.

"Okei, kello on kaksi. Lähdetään!"
Hän hyppää GS:n selkään ja lintu alkaa nostaa korkeutta.
Kapura, joka on ilmeisesti lentänyt Gukkoa ennekin, nousee ilmaan seuraavaksi. Summerganonin nelisiipinen ratsu nousee myös. Matoro tulee viiemsienä, edelleen hieman epävarmana.

Neljä rahi nousee ilmaan Klaanilaiset selissään. Retki kohta Xiata voi alkaa.
Ja tästä retkestä saattaa riippua Klaanin kohtalo.

Vartiotornin katto, nazorakein trooppinen tukikohta

Marionetti pysähtyi Ämkoon eteen ja kohotti miekkaansa välittämättä Ämkoon ympärille muodostuneesta punertavasta energia-aurasta. Se käänsi miekkansa ympäri ja iski sen sitten kaksin käsin jalkojensa juuressa makaavaa uhriaan kohti.

Sitten seurasi jotain odottamatonta. Ämkoo tarttui vihollisensa miekan terään paljaalla kädellään ohjaten iskun siten sivuun. Sitten Ämkoo hyppäsi karjuen pystyyn ja löi marionettia omalla miekallaan.

Marionetti kyykisti ja onnistui väistämään iskun. Olento kiskoi oman miekkansa nopeasti irti katosta ja vetäisi sen sitten vartalonsa eteen suojautuakseen Ämkoon seuraavalta iskulta.

Ämkoon miekka näytti palavan. Se hehkui valkeana ja sähähti äänekkäästi osuessaan tornin kattorakenteisiin.

Marionetti päätti hyökätä. Se lähti kiertämään Ämkoon kimppuun vasemmalta puolelta, otti vauhtia ja syöksyi sitten miekkansa kanssa kohti Ämkoon suojaamatonta kylkeä. Ämkoo huudahti raivoisasti, torjui vastustajansa miekan omallaan ja iski nyrkkinsä Marionetin tyhjiin kasvoihin. Valkoinen olento horjui hieman taaemmas ja yritti vastaanottaa Ämkoon seuraavan sivalluksen. Marionetti ei täysin onnistunut yrityksessään ja Ämkoon hehkuva miekka hipaisi hieman tämän rintakehää jättäen jälkeensä selkeästi erottuvan tummentuman.

Marionetti kierähti taaemmas. Se tiesi, että suora osuma vastustajan miekasta olisi jopa sille vaaraksi. Olento korjasi varovasti asentoaan ja lähti lähestymään Ämkoota harkituin liikkein.

"Tapan sinut", Ämkoo murisi ja huitaisi miekallaan varoittavasti Marionettia kohti. Tummanpuhuva miekkamies tiesi vallan hyvin olevansa tällä hetkellä aivan kykyjensä rajoilla, eikä tilanne näyttänyt siitä johtuen lainkaan lupaavalta. Nyt oli kyse sekunneista. Tämä täytyi hoitaa loppuun nyt heti.

Marionetti hyökkäsi. Se lähti juoksemaan Ämkoota kohti. Ämkoo ei jäänyt odottelemaan, vaan ampaisi itsekin juoksuun.

Kaksikko lähestyi toisiaan kohottaen miekkansa. Ämkoo huusi samanaikaisesti sekä raivoaan että tuskaansa. Kipu alkoi muuttua sietämättömäksi.

Marionetti löi ensin.

Lyönti ei osunut. Marionetti loikkasi nopeasti yläilmoihin väistääkseen Ämkoon iskun. Iskua ei kuitenkaan tullut. Nukkeolento pudottautui alas, kääntyi ja näki maassa makaavan vihollisensa. Ämkoo yritti nousta toisen kätensä varassa ylös, kiroten samalla puoliääneen.

Marionetti tiesi tilaisuutensa koittaneen. Se lähti kävelemään Ämkoota kohti.

Tummanpunainen energia-aalto tempaisi Ämkoon pystyyn. Miekkamiehen repaleinen viitta heilui energian aiheuttaneen tuulenvireen voimasta samalla kun Ämkoo yritti kohottaa hehkuvaa miekkaansa. Sitten hän lähti vielä kerran juoksuun vihollistaan kohti.

Marionetti korjasi asentoaan, tähtäsi miekallaan ja löi. Kuului kylmä kalahdus kun miekat iskeytyivät toisiinsa. Sitä seurasivat metallin hajoamisen ja lihasmassan repeämisen äänet.

Ämkoon valkeana hehkuva miekka putosi sihisten tornin katolle. Miekkaa vielä hetki sitten pidellyt käsi putosi aseen viereen samalla kun violetti lihasmassa valui esiin hetki sitten irronneesta ruumiinosasta.

Marionetti kääntyi vielä kerran vastustajaansa päin ja potkaisi, voimistaen näin Ämkoon horjahdusliikettä. Repaleinen viitta tahriutui omistajansa vereen kun Ämkoo lähti putoamaan kohti maata.

Valkoinen olento ei jäänyt katselemaan putoavan vihollisensa perään. Se oli suorittanut tehtävänsä onnistuneesti. Oli vain yksi ongelma.

Olento vilkaisi katkennutta katanaansa. Ämkoon miekka oli tuhonnut aseen täysin ja terä oli nyt käyttökelvoton.

Marionetti oli hetken liikkumatta, kuin miettien. Sitten se asteli vähän matkan päähän, kumartui ja poimi vielä heikosti hehkuvan katanan käteensä tornin katolta. Ongelma ratkaistu.

Glatoriankingin korjattu huone

Glatorianking oli saanut huoneensa valmiiksi sitten hän otti pari ylimääräistä lautaa ja naulasi Matatun huoneen umpeen, mutt taivaalla lensi jotain mikä kiinnitti hänen huomionsa, mutta sen enempää hän ei sitä miettinyt vaan rupesi nukkumaan, uudessa ja isommassa huoneessaan.

Toa nauroi hiljaa pahaenteisesti, nyt hänellä oli isoin klaanin jäsen-huone.

Klaanisaarta ympäröivä meri

Eräs pieni, vaatimaton ränsistynyt laiva, tai oikeastaan vene purjehti keskellä ei mitään. Laivassa oli ainoastaan yksi henkilö. Tällä henkilöllä oli nahkainen musta kolmikolkka. Tarkemmin katsoen tämä henkilö oli lyhyt. Tämä henkilö oli matoran, jolla oli punainen, rähjäinen hauta muistuttava naamio. Kun laivan mastoa katsoi, huomasi että siellä liehui lippu, jossa oli skadkipääkallo ja kaksi kylkiluuta. Matoran oli merirosvo.

Matoran oli kiivennyt mastoon, hän tähyili kaukoputkellaan eteenpäin, siellä oli saari, jossa näkyi olevan asutusta, se oli klaanin saari. Matoran arveli sen olevan hyvä piilopaikka. Matoran katsoi paattiaan, se oli suurimmaksi osaksi veden peitossa, piraatti laskeutui ja yritti saada vettä pois pienellä puisella kupillaan, se ei kuitenkaan onnistunut, joten matoran kiipesi uudestaan mastoon toivossa että laiva kerkeäisi maihin ennen uppoamistaan.

Pieni järvi, sisämaassa kahden joen haarassa

Flygelin johtama Zyglak joukkio taivalsi sankassa kuusimetsässä kohti heidän edessään levittäytyvää vesialuetta, jonka Zyglakit olivat padonneet veden virtauksen säätelemiseksi ja pystyttäneet suuria puista tehtyjä kehikkoja "linnoituksen" puolustukseksi. Keskellä järveä oli suuria kotarakennelmia vieri vieressä ja päälekkäin, jolloin Zyglakien omalaatuinen "tukikohta" oli melkein kokonaan veden alla. Järven vesi oli muuttunut mutaiseksi Zyglakien muokatessa maan heidän tarkoituksiinsa sopivaksi.

Kävellen mutaista ja tuhottua rantaa pitkin, joukkio päätyi kahden Zyglakin vartioimalle oviaukolle, joka toimi pääporttina. Ympäri hökkelin muurirakennetta oli laitettu verkkoja ja rakennelmat oli yhdistetty luista tehdyillä ketjuilla. Näitä ketjuja oli käytetty myös vedenalaisten kotien yhdistämiseksi massiiviseksi linnoitukseksi, joka oli nostanut veden pintaa ja joka pilkisti vain vähän veden alta.

"Tunnussana", keltainen Zyglak murahti Flygelille. Tämä sanoi jotain Zyglakiksi ja vartija otti keihäänsä oviaukon edestä.

Flygel talsi nopeasti mutaisen maan halki ja astui veteen. Kylmä mutavesi ei haitannut liskomasita Zyglakia, koska tämä oli tottunut vedessä elämiseen ja uimiseen.

Flygel lähti tykki kädessään uimaan kohti kotaansa, jossa sijaitsi hänen tuskimus "laboratorionsa"

Flygel riuhtaisi verkoista tehdyn ovensa auki, jolloin suuri määrä kiinteitä ilmakuplia pääsi vapaaksi hökkelistä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska Nazorakit olivat rakentaneet Zyglakeille ilmakuplia pumppaavan laitteiston, joka sijaitsi toisella rannalla ja sai voimansa padosta joka oli tehty Matoran kylälle vievän joen haaran tielle.

Flygel astui ilmakuplan sisään.

"Hyrr miksi tämä vesi on näin kylmää", Zyglak sanoi, puistellen vedet lattialle. Hän meni pöytänsä ääreen ja otti suurennuslasin pöydän laatikosta. Hän istahti risuista ja luista tehdylle tuolilleen ja otti suurennuslasin toiseen ja tykin toiseen käteensä. Pieni hämärää valoa tuova Ortonin ruho roikkui seinällä tuottaen valoa tarpeeksi Zyglakin tarpeisiin.

"Tämähän on mielenkiintoista", Flygel puheli itsekseen, samalla kaivaen hampaanväliään Ortonin ruhosta pudonneelta mätääntyneellä sormen kynnellä.

"Esine joka siirsi sen typerän Gehraxin jonnekin Karzahniin on todella voimakas. Tämän avulla me nousemme vielä tämän säälittävän saaren herroiksi. Pitäisi ilmoittaa pomolle tästä. Tai ei. Ei hän kuitenkaan kannata meidän ryhmämme tekemisiä. Hän on liian varovainen johtaja", valkomusta Zyglak puheli itsekseen ja osoitti yht'äkkiä hänen ovensa aukosta ilmestynyttä sammakkorahia. Zyglak painoi tykin liipasinta ja ulottuvuusportti lensi ilmassa, imaisten kohteen kohti tuntematonta.

"Sinne menit pikkuinen, säälittävä Rahi", Zyglak nauroi nauruaan, koska oli onnistunut tekemään jotain.

Flygel tutki laitetta huolella, tunnusteli pitkillä sormillaan sen pintaa ja huomasi sen perässä olevat halkeamat ja sen että sen suojukset olivat osittain rikki.

"Toivottavasti tämä toimii tarpeeksi hyvin", Flygel sanoi, paneutuen vielä ahkerammin laitteen testailuun ja ajatteli näyttävänsä sen tovereilleen kun olisi aika.

Hopeinen Meri

Koko tunnettua universumia hallitsee yksi valtameri, Hopeinen meri. Se aaltoilee suhteellisen rauhallisena yötaivasta vasten. Neljä nelisiipistä lintua kiitävät sen yllä tähtitaivasta vasten. Takana näkyy valoja Klaanin saarelta. Jossain sivulla näkyy pieni valopilkku.

Yö on viileä mutta selkeä.

Matoro on tiukasti Gukkonsa selässä. Hän pitää kiinni ohjaksista.
Haukotus.
Hiljainen, tasainen lento unettaa.

...

...

...

"Krää!"
"Krää"

"...?", Matoro ihmettelee. Allaolevalla luodolla on liskomainen otus.
"Hei, tuolla on Zyglak!" Kapura huutaa ja osoittaa luotoa.
Liskomainen olento karjuu pienellä luodolla.

Itseasiassa Zyglak on Gehrax, joka teleportaantui kyseiselle luodolle, jota Kepe ja Snowmankin käyttivät joskus, vahingossa Zyglakien testatessa Ulottovuusporttitykkiä. (Umbran toiseksiedellinen viesti)

"Turha siitä on välittää!", Killjoy ilmoittaa. Nelikko lentää yli.

...

...

...


Tunnelma on kaikkea muuta kuin mukava. Matoro ajattelee jonkin tarkkailevan heitä.
"Hei, oletteko hereillä?", hän sanoo rikkoen hiljaisuuden.
"Joo...", joku vastaa.

[spoil]Löytyy muuten viittaus erääseen Don Rosan tarinaan.[/spoil]

Nazorakein trooppinen tukikohta

Vartiotornin vierellä kuhisi. Lähestulkoon kaikki lähistöllä partioineet nazorakit olivat tulleet paikalle ihmettelemään hetki sitten tornin katolta pudonnutta ruumista. Maassa makaava käsipuoli hahmo ei liikkunut. Torakat lähestyivät sitä varovasti koittaen arvuutella, oliko tämä vielä elossa.

Hetken kestäneen pähkäilyn jälkeen eräs suurikokoinen torakka uskaltautui ruumiin tykö ja potkaisi tämän ympäri. Torakka kavahti taaksepäin nähdessään purppuraan vereen tahriutuneen vihreän naamion.

"Se on hän", torakka totesi kovaan ääneen muille.
"Taitaa olla kuollut."

Muutama muukin torakka ryhtyi uteliaaksi. Yksi kosketti makaavaa hahmoa varovasti keihäällään ja uskaltautui vasta sitten lähemmäs.

"Kuka sen tappoi?", isokokoinen torakka kysyi katsellen ympärilleen ja sitten ylös.
"Se putosi tuolta", yksi keihäsmiehistä totesi, yrittäen kuulostaa älykkäältä.
"Ei pelkkä putoaminen tee tällaista jälkeä. Sehän on ihan kappaleina."
"Jaa kuinka?"
"Katso nyt. Siltä puuttuu käsi."
"Kappas vaan."

Torakat jatkoivat parveiluaan tietämättä oikein mitä pitäisi tehdä. Heidän tehtävänsä oli ollut Ämkoon etsiminen, mutta kukaan ei ollut odottanut löytävänsä Klaanin adminia kuolleena. Tilanne oli kaikin puolin hämmentävä. Hämmennystä lisäsi entisestään joidenkin torakoiden epämääräiset näköhavainnot valkeaa ja anatomisesti epäkorrektia olentoa koskien. Jotkut torakoista väittivät nähneensä olennon taistelevan Ämkoon kanssa. Mutta mikä olento oli? Mistä se tuli? Missä se oli nyt?

Yhtäkkiä eräs Ämkoon ruumiin tykö kyyristynyt pienikokoinen torakka huudahti ja kompuroi kauemmas. Kauhistunut nazorak osoitti nujerrettua miekkamiestä vapisevalla kädellään ja ulisi:
"S-s-sen silmät!"

Isokokoinen nazorak astui varovasti lähemmäs ja kyyristyi katsomaan. Toden totta, pirulainen oli vielä hengissä. Naamion silmäkuopissa saattoi juuri ja juuri erottaa heikkoa punaista hehkua.

"Typerys sinnittelee", torakka totesi ja suoristi selkänsä.
"Mitä me tehdään sille?", kysyi toinen.
"Johtajat eivät kieltäneet tappamista", isokokoinen torakka totesi virnistäen. Se nautti tilanteesta.
"Tarjotkaas nyt jotain terävää, niin viimeistelen tämän", se sanoi.
"Meikäläisellä olisi tässä keihäs valmiina", ehti toinen väliin. "Jospa minä..."
"Tänne se! Minä hoitelen tämän!", huusi isokokoisempi.
"Haluat vain tulla muistetuksi Ämkoon surmaajana. Tee nyt vain tietä sille, kellä on ase."
"No tuolla sinun tikullasi nyt ei tappaisi edes kärpästä. Tuokaa joku vaikka miekka..!!"
"Nyt kuule..."

"Ghuu..."

Torakat lopettivat oitis riitelynsä ja siirsivät katseensa jalkojensa juureen. Ämkoon ainut käsi oli puristunut nyrkkiin.

- - -



Minä hävisin.



Nukke.



Hävisin.



En suostu.



En suostu.



En voi kuolla.



En ehtinyt hyvittää.



Atya.



En suostu.



En suostu.




- - -

Hopeinen meri

Yö vaihtuu päiväksi.

Kapura kaivaa esiin kiikarinsa ja katsoo niillä joka suuntaan. Ei mitään. Killjoy lukee Gukkojen käyttäytymisestä kertovaa opasta. Vaikka reitti ei kulje asuttujen saarien päältä, tiimi haluaa olla varma siitä, että jos joku sattuisi huomaamaan heidät hän voisi luulla heitä ihan tavalliseksi Gukko-laumaksi.

Kapura syventyy Rahien tarkkailuoppaaseen. Valtava merirahi aiheuttaa aallon jossain heidän allaan. Taivas on pilvetön. Jos Gukot ovat edes vähän väsyneitä kuljetusta matkasta, ne eivät näytä sitä.

Muutaman kerran Kapura luulee näkevänsä jotain, mutta se onkin yksinäinen Gukko tai parvi pienempiä Raheja. Kapura selaa Rahien tarkkailu ja tunnistus: Alkeet jokaiselle-kirjaansa, mutta Rahit katoavat jo näkyvistä.

Luettuaan muutaman tunnin Kapura päättää lajitella asevarastonsa. Hän otti mukaansa muutamia aseita, mutta ei suunnittele ottavansa niitä kaikkia mukaan Xialle. Muutaman minuutin jälkeen hän päätyy miekkaan, joka levenee päätä kohti mentäessä ja päättyy kirveenterään.

Tiirailtuaan lähimaisemia puolisen tuntia Kapura päättää yrittää nukkua. Xialle on parempi mennä levänneenä. Eikä Kapura ajattele ainakaan menettävänsä maisemia; tähän asti kiinnostavin juttu oli jonkinlainen luodolle iskeytynyt hylky, jonka päällä parveili Matoraneja. Jotkut Matoranit rakensivat pientä hökkeliä hylyn osista, ja yksi heilutti mustaa merirosvolippua.

Kapuran herättyä on jo melkein ilta.

[spoil]Argh, vaikea keksiä mitään[/spoil]

Guardianin huone

Guardian istui pedillään ja tarkasteli kivääriään. Se oli jälleen yhdessä osassa, mutta Kapura ei ollut valehdellut. Tämä hätäisesti yhteen sulatettu kivääriä hienovaraisesti muistuttava metallimöykky oli niin käsittämättömän ruma, että Guardianin teki melkein mieli hypätä veneeseen ja käydä pyytämässä etelän jättiläismustekalalta anteeksi.

Guardian asetti kiväärin huoneensa pöydälle. Se oli ruma ja ei todennäköisesti toimisi kovin hyvin, mutta ainakin ase kestäisi Zakazille asti. Siellä asui tämän maailman ainoa elävä mekaanikko, joka tunsi Vartija-aseet.

Guardian katsoi ikkunasta ulos. Eilisen sateet olivat ohi, mutta päivä oli vielä pilvinen. Venettä valmisteltiin jo satamassa ja pian olisi aika lähteä Zakazille.
Tawa oli moneen kertaan kehottanut Guardiania ottamaan jonkun mukaan turvaksi. Guardian ei ollut aivan varma, pitäisikö hänen kuunnella ohjetta. Ne harvat klaanilaiset, jotka tunsivat Zakazin eivät halunneet palata sinne enää koskaan. Klaanilaiset, jotka suostuisivat tulemaan mukaan eivät olisi valmiita siihen. Linnoitus tarvisi myös tällä hetkellä kaiken mahdollisen tuen, sillä Guardianin lähdettyä Tawa jäisi ainoaksi johtajaksi. Ämkoohon ei saatu yhteyttä ja Visokki oli kadonnut jonnekin yön tapahtumien jälkeen.
Guardian mietti hetken. Jonkinlainen kaava oli muodostumassa. Ehkä joku halusi koko johtoryhmän pois pelistä?

Siinä tapauksessa joku on onnistunut jo puoliksi, Guardian mietti. Hän nosti pöydältä pienen lasin, joka oli täynnä läpinäkyvää nestettä. Guardian joi lasin tyhjäksi nopealla kulauksella ja tunsi piristävän voiman virtaavan kehoonsa.
Tänä yönä nukuttaisiin huonosti.

Guardian katsoi alaspäin. Hän avasi nyrkkiin puristetun kätensä. Kiikarisilmä oli nyrkin sisällä. Sen kiiltävästä linssistä sininen Skakdi näki heijastuksen omista kasvoistaan.
Arpi siinä kohtaa, missä vasen silmä oli ollut ei ollut kadonnut mihinkään. Guardian oli jo oppinut hyväksymään asian. Hän kiinnitti mekaanisen korvikkeen takaisin paikoilleen ja nousi sängyltään.

Oli aika lähteä. Mahdollisimman pian, että kukaan ei huomaisi. Parasta olisi, että mahdollisimman harva tietäisi Guardianin katoamisesta. Petturi oli yhä liikkeellä jossain ja saattaisi vuotaa tiedon Klaanin johtajien vähäisyydestä. Linnakkeen turvatoimia oli tosin tiukennettu yön jälkeen.
Se teki huomaamattomasta poistumisesta hieman vaikeampaa.

Guardian katsoi vielä kerran erittäin rumaa ja epämuodostunutta kivääriään. Hän tarttui siihen ja nosti sen oikeaoppiseen tähtäysasentoon. Ehkä se ei olisi Zakaz-matkalla mukana vain odottamassa korjausta. Ehkä Kapura oli saanut kammiot ja mekanismin toimimaan taas. Vartija-kiväärien korjaaminen ei ollut kuulemma kovin vaikeaa.

Guardian avasi kiväärin takaosan ja työnsi sisään yhden huoneen kirjahyllyllä lojuvista plasmalippaista. Hän käänsi tähtäyksensä kohti ikkunaa, joka oli jo valmiiksi auki. Guardian tarkisti vielä lämpökatseellaan Klaanin pihan, että ei osuisi taas siihen Matoraniin, joka korjasi kattoja.
Tarkistettuaan ammuksen reitin Guardian veti liipaisimesta.

Bio-Klaani, siivousryhmän ei-niin-salainen päämaja

Ruskea jaloa Mahikia käyttävä Matoran istui pöytänsä ääressä väsyneenä, mutta tylsistyneenä. Siivousryhmä oli saanut yli vuorokauden takaisen hyökkäyksen aikana aivan tarpeeksi tehtävää. Kukaan ei ollut erityisemmin nauttinut ruumiiden keräämisestä. Toisaalta kovin moni ruumiista ei ollut onneksi hajonnut kappaleiksi.
Nyt tämä Po-Matoran oli ainoa Klaanin siivoojista, joka ei ollut hermolomalla.

Po-Matoran nosti jalkansa pöydälle. Juuri silloin pöydällä lojuva kommunikaattori pirisi kovaäänisesti. Matoran melkein kaatui tuolillaan.

"...hallooo?" Po-Matoran vastasi epäröiden. "Jotain siivottavaa?"
"Kyllä", sanoi matala ääni linjan toisessa päässä. Po-Matoran tunnisti sen pian Guardianiksi, yhdeksi Klaanin johtajista.
Po-Matoran suoristi selkänsä huomaamattaan.
"Miten voin palvella teitä, sir?"

Guardian yski hieman linjan toisessa päässä. "Haluaisin, että siivoatte huoneeni?"

Matoran nielaisi hieman. "Pahoittelen, mutta aika moni meistä on lomalla, joten siivouksessa saattaa kestää aika kauan..."
"Ei haittaa", Guardian keskeytti. "Poistuin pienelle matkalle, joten en tarvitse huonettani hetkeen."
Matoran nyökytteli.
"Tätä ei sitten levitellä", Guardian lisäsi.

"Ei ei ei", Matoran sanoi tekopirteästi. "Jos saan kysyä, minkälaisesta sotkusta on kyse?"

"Tuhkaa", Guardian sanoi. "Testasin jotain. Älä kysy."

"Selvä, eiköhän asia hoidu", Po-Matoran vastasi. "Kiitos kovasti ja kuulemiin!" Po-Matoran oli jo sulkemassa puhelua, mutta Guardian sanoi vielä jotain.
"Vielä yksi juttu."

"...?"

"Tuo imuri."

"Tietty. On minulla edes jotain hajua, miten siivotaan."

"Tosi, tosi, iso imuri."
Silloin puhelu suljettiin äkillisesti.

"..."

Klaanin satama

Satamavahti katsoi merelle. Hän näki siellä pienen mustan pisteen. Piste läheni, aika hiljaista vauhtia kyllä. Pieni musta piste oli todellisuudessa erän matoranpiraatin laiva, joka oli jo puoliksi upoksissa, se läheni satamaa kovaa vauhtia. Kun muutamien minuuttien päästä tämä pieni paatti oli satamassa, se oli jo melkein upoksissa. Laiva ei kuitenkaan uponnut kokonaan. Piraatti lähti kävelemään eteenpäin. Hän ehti kävellä kolme metriä kun satamavahti pysäytti hänet. "Laivan kiinnitys maksaa. Onkos teillä rahaa?", kysyi vahti. "Tuo on erittäin hyvä kysymys. Minulla on tällä hetkellä vähän niukka tilanne, olen oikeastaan vararikossa...", piraatti vastasi ja lähti kävelemään. Satamavahti pysäytti hänet uudestaan. "Maksat, tai kuolet ja teet sen", satamavahti uhkasi piraattia. "No ehkä minulla onkin jotain täällä taskussa..", Piraatti kaivoi taskuaan pitkään, ja otti sieltä jotain kultaista. "Ota tämä maksuksi, se on arvokas." Kun matoran oli ojentanut esineen vahdille, hän lähti kävelemään.


Piraatti oli kävellyt jo jonkin aikaa. Sitten hän pysähtyi ja katsoi eteensä. "Minun hattuni. Missä on minun hattuni?", Matoran säpsähti. "Se tippui tietenkin mereen.. No ehkä on parempi olla ilman sitä nyt kun olen paossa, mutta aion hankkia sen vielä takaisin..." Matoran käveli vielä jonkin aikaa ja sitten pysähtyi taas. Se oli Bioklaani, turvapaikka, jonne otettaisiin kuka vaan.

Bio-Klaani, aula

Guardian kurkisti nurkan takaa varovaisesti. Hän ei halunnut tulla nähdyksi. Oli edelleen parasta Klaanin kannalta, että petturi ei tiennyt lähdöstä. Bio-Klaanin linnoituksen aula oli kuitenkin poikkeuksellisen täynnä, mikä vaikeutti huomaamatonta poistumista.

Guardian hengitti syvään, sulki silmänsä ja astui aulaan. Hän voisi yrittää näyttää huomaamattomalta, mutta se ei syystä tai toisesta onnistuisi juuri nyt.
Sitten Guardian päätti vain yrittävänsä näyttää muulta kuin Guardianilta.

Aulassa liikkuvat ja keskustelevat hahmot katsoivat hetken hämmentyneinä pikimustaa Skakdia, joka käveli vihellellen läpi aulan. Moni supisi keskenään. Tästä uudesta jäsenestä ei ollut kuullut kukaan. Monia myös kuvotti Skakdin pahasti hilseilevä iho ja epäsymmetriset silmät, mutta kukaan ei viitsinyt sanoa mielipidettään ääneen. Klaanilaiset olivat ottaneet suojelukohteikseen paljon kuvottavampiakin olentoja.

Musta Skakdi hymyili leveästi ympärillä tuijottaville klaanilaisille kävelleessään läpi aulan. Tarkkailtuaan olennon hymyä hetken ympärillä olevat hahmot päättivät keskittyä taas töihinsä.
Respassa Toa Himen paikalla väliaikaisesti työskentelevä turkoosi Matoran otti jonkinlaisen kommunikaattorin tiskin alta ja kuiskasi siihen jotain.
"Siivousryhmä. Rumia jalanjälkiä aulassa. Kiitos."

Guardian jatkoi hymyilyä ja viheltelyä. Hänen sisällään kasvoi vähitellen tunne siitä, että tämä onnistuisi. Mustan tuhkan verhoama Skakdi olisi pian ovella. Sen jälkeen olisi rikollisen helppoa siirtyä satamaan.
Tai olisi ollut, jos nyt pienen Matoranin hahmossa oleva Umbra ei olisi pysäyttänyt Guardianin.

"Terve!" Umbra huudahti hypätessään spontaanisti Guardianin eteen.
"GAH."

Umbra katsoi pikimustaa Skakdia hetken mietiskelevän näköisenä. Sitten hän tarjosi pientä Matoran-kättään muukalaiselle.
"En olekaan nähnyt sinua täällä", Umbra sanoi. "Toisaalta harva täällä tuntee minuakaan...ja syystä..."
Umbra näytti hetken eksyneemmältä kuin kukaan muu maailmassa. Sitten hän hymyili jälleen.
"Minä olen Umbra, Ba-Matoran!" Umbra sanoi innokkaasti. "Oletko uusi täällä?"

Guardian nyökkäsi ja hymyili leveämmin. Mustaa tuhkaa putoili lattialle hänen päästään.
Sitten Guardian kumartui äkkiä alemmas, tarttui molemmilla käsillään Umbran pieneen Matoran-käteen ja ravisti sitä voimakkaasti.

"TAPAAMME ENSIMMÄISTÄ KERTAA IKINÄ", Guardian vakuutteli kovaäänisesti psykoottinen virne tuhkan peittämillä kasvoillaan.

Umbra nyökkäili hämmentyneenä. "Mikä on nimesi?"

Guardianin hymy hyytyi. Hän tuijotti Umbran olan yli. Aulan ulko-ovi oli vain parin metrin päässä. Jotain oli keksittävä.

"MINÄ USTRAUG", Guardian sanoi. "MINÄ SKAKDI. NYT MINÄ MENNÄ, HEI HEI."

Sen sanottuaan Guardian hyppäsi gasellimaisella loikalla Matoran-Umbran yli ja juoksi aulan oviaukon läpi Bio-Klaanin linnoituksen etupihalle nauraen huolestuttavaa naurua.

Umbra jäi paikalleen räpyttelemään silmiään. Hän katsoi kämmenpohjaansa. Se oli musta.

Ranta lähellä linnoitusta

Makuta Nui kompasteli rantaviivaa pitkin kallioisessa maisemassa. Hän oli äärimmäisen huonolla tuulella. Nynrah-haamuille oli lähetetty viesti melkein neljä päivää sitten, eivätkä he olleet vieläkään vastanneet. Niin ei useimmiten tapahtunut. Yleensä vastaus saapui saman vuorokauden aikana, vaikka välimatka olikin hyvin pitkä. Jotain saattoi olla pielessä.

Pian hahmo oli taas kuivalla maalla. Sitä ennen se oli pulahtanut pinnan alle, mutta tämä oli puhdas vahinko. Eikä vesi ollut lämmintä.

Manu kiskoi itsensä kohti Klaanin porttia. Hänen uusi ruumiinsa reistaili, sillä se ei oikeastaan ollut kovin uusi. Frankensteinin Makuta astui sisään portista. Salama löi hänen takanaan. Muutama Matoran juoksi pelästyneenä taloihinsa.
Pah. Miksi ne minua pelkäävät? Ehkä se johtuu Kraahkanista. Tai pelottavasta asenteestani naurista kohtaan.

Tiesithän, että ajatuksesi ovat aika satunnaiset?

Hoh. Miten ne vaikuttavat kehenkään?

Ehkä eivät vaikutakaan. Mutta sinun kannattaisi tutkia mielenterveytesi.

Tiedän jo vastauksen.

Ja niin tiesivät myös muut klaanilaiset, mutta kukaan ei koskaan viitsinyt sanoa mitään.

Manu olisi astunut sisään ulko-ovesta – jos olisi saanut mahdollisuuden. Valitettavasti jokin syöksyi häntä päin. Lujaa.

Trooppinen saari

Bartax suunnitteli kapinaa. Kun Abzumo tulisi, hän yrittäisi luikahtaa pakoon häkistä. Hän tiesi, että se ei onnistuisi, mutta aina kannattaisi yrittää.
Kun Abzumo tuli, hän ei saanut edes mahdollisuutta yrittää; hänet käskettiin raahata Makutan telttaan.

”Et ssssiis ssssssuosssstu kertomaan ssssirun olinpaikkaa?”
”En tiedä sitä.”
”Valehtelija.”
Abzumo oli epätoivoinen, sillä hän tiesi, että Matoran ei tiennyt. Tämä siru oli pakko löytää.
”Sssiis tapan koko ssssaaren kanssssan.” Bartax näytti hätääntyneeltä.
”Älkää, herra”, hän sanoi nopeasti, ”tiedän vain, että se on jollakin lähisaarista.”
”Ahhahaha!” Makuta nauroi innoissaan. ”Kiitoksia tuosta tidosta. Nyt vain sinut ruoskitaan. Ja perheesi myös.”

Pian Matoran oli ruoskittavana. Ja Abzumo valmistautui vaihtamaan saarta. Hän jätti joukoilleen tarkat ohjeet: kukaan ei poistuisi saarelta elävänä. Kaikki viestintäyhteydet oli pidettävä kurissa. Ja Bartax ei enää poistuisi häkistään.

Glatoriankingin huone
Glatorianking oli nipin napin selvinnyt viime hyökkäyksestä, hänen hyvin palvellut miekkansa alkoi jo kulua, mutta sillä oli vahvasti tunnearvoa, toa nosti sen ja mittaili sitä kädellään.

Ehkä minun täytyy modernisoitua.

Glatorainking laittoi miekan selkäänsä.

Tarvitsen jotain miekkani lisäksi, pelkkä kättä pidempi ei enään riitä, Olisi tyhmää kohdata Feterrrat uuudestaan ja vain hakata niitä miekalla, joka oli nyt museokamaa. Tarvitsen käsiaseen ja tästä höyrysäiliöstä on päästävä eroon.
Toa yritti istua tuolille tuloksetta. Hän repäisi säiliön.

"Se ei tainnut ollakaan kuin koriste, mitähän Keetongu oli ajatelllut, sieniä?", Glatorianking hymähti ja istuutui tuolille. seuraavaksi hän otti jostain romukopasta epämääräisiä metalli osia.

"Syteen tai saveen."