Trooppinen saari, sademetsä

MOLSKIS.

Ämkoo laskeutui saaren halki virtaavan joen äärimmäisen sameaan veteen. Hän menetti täysin käsityksensä pinnan suunnasta, ja pyöri häkeltyneenä ympäriinsä. Lisäksi käden puuttuminen teki uimisesta oikeastaan mahdotonta, joten paniikkiin olisi ollut hyväkin syy.

Vihreä sankari kuitenkin pysyi tyynenä. Joessa vastaan uikin pian kalanomainen olento, joka työnsi kuononsa Ämkoon ruumiin alle, ja auttoi tämän pintaan. Ilman toa katsahti, minkämoinen olento oli pelastanut hänet hukkumiselta. Ja silloin paniikki alkoi.

Snowman kuuli kammottavaa huutoa jostain etuvasemmalta. Hän oli erottavinaan kiljunnan joukosta sanoja 'HYYYYYIIIIIII', 'VIEKÄÄ SE POIIIIS' ja 'SE ON RUMA TAPATAPATAPA'. Lisäksi hän tunnisti äänen Ämkoon omaksi.

Lumiukon ei oikeastaan olisi lainkaan tehnyt mieli nähdä olioa, joka sai itse urhean Ämkoon päästämään moisia huutoja, mutta tapiiri viiletti äänen suunnalle.

WROOOOOOOOOOOOOOOOMMMM, huusivat Nazorakien kulkupelien moottorit. Tai tankin tapauksessa WRRRROOOOtsuhhhh, mutta se olikin poikkeus, muut ajoneuvot kun eivät olleet vajonneet mutaan. Moottoreiden ärjynnän yli torakat huusivat toisilleen epämääräisiä komentoja. Kukaan ei oikeastaan kuullut mitään, mutta se estänyt virkainoisia upseereita.

Eräs torakka kaivoi esiin singon hullunkiilto lentäjänlasiensa takana. Se viritteli asettaan mönkijän takaosassa, toisen Nazorakin ajaessa, mutta laski nopeasti aseensa kuullessaan edestä Ämkoon huudon. Mikä ihme maailmassa aiheuttaisi moisen äänen?

Snowman keikkui tapiirin kyydissä, ja pian huomasikin olevansa joen rannassa. Hän huomasi Ämkoon olevan jonkinmoisen vesirahin kyydissä.
"Mutta mistä tuo huuto johtui?" Snowie ihmetteli.
"En pidä jokidelfiineistä, okei?"

[spoil]...anteeksi. Tämän koko osan puolesta.[/spoil]

Xian rannikko

"Odottakaa!", Matoro huusi yllättäen. Killjoy oli juuri torumassa tätä liiallisesta äänenkäytöstä, kun Matoro osoitti kohti muureja: "Tuo savu, se ei tule tehtaiden piipuista, se tulee muureista. Ne on tuhottu."

Killjoy käynnisti oman kypäränsä Matoroa huomattavasti heikomman zoom-toiminnon, mutta tajusi tämän olevan oikeassa. Muurista puuttui iso lohkare ja kaikki tykit niiden päällä olivat joko täysin kadonneet tai pahasti savuavat. Muurien päällä makasi selvästi ruumiita, Killjoyn kypärän ominaisuudet eivät kuitenkaan riittäneet niiden hahmottamiseen. Matoro kuitenkin täydensi hänen kysymyksensä.

"Metsästäjiä, Skakdeja, jotain olentoja joita en tunnista. Arviolta parikymmentä kappaletta, kaikki kuolleita, aseet tuhottu. Kuka ikinä tämän tekikään, teki meidän työmme ja teki sen ensin."

Killjoy mietti kuumeissaan tätä uutta odottamatonta käännettä ja hiljeni hetkeksi. Summerganon ja Kapura alkoivat spekuloimaan tilannetta ja sen mahdollista vakavuutta. Summerganon sanoi kuitenkin sananparren, joka sai Killjoyn vakuuttuneeksi seuraavasta liikkeestä:

"Viholliseni vihollinen on ystäväni."

Tämän perusteella Killjoy veti Gukkonsa syöksyyn ja laskeutui aivan muurien edustalle. Varovasti myös loput joukosta laskeutui alas ja alkoi välittömästi tutkimaan ympäristöä.
Kapura nosteli kivenlohkareita ympäriinsä ja kaivoi esille vain lisää ruumiita. Killjoy järkyttyi hetkellisesti nähdessään reiän, joka oli palanut yhden kuolleen Skakdin rintaan, hän nimittäin tiesi tarkalleen mistä se oli tullut.

Käden teknologiaa omistavat henkilöt, ilmoittautukaa!"

Killjoyn sanoessa tämän lauseen, kaksi hahmoa ilmestyi tyhjästä hänen taakseen.

"Käden erikoisyksiköt Kymppi ja Yksitoista ilmoittautuvat palvelukseen!" Nämä kaksi hahmoa olivat polvistuneet nyt Killjoyn eteen ja Killjoy nosti hahmojen viitat näiden päältään. Viittojen alta paljastui kaksi Vahkia. Toinen niistä oli pukeutunut massiiviseen raajat peittävään haarniskaan ja toinen oli aivan tavallisen vahkin näköinen, mutta tämän naurettavan iso miekka sai jopa Killjoyn ottamaan askeleen taaksepäin.

"Meidät asetettiin tehtävälle löytämään sinut, kenraali. Tiesimme tulostasi. Nyt olemme löytäneet sinut ja saaneet sinut turvallisesti Xialle. Voimme nyt viedä sinut takaisin Herran luo."

Killjoy ei voinut käsittää tapahtunutta. Musta Käsi, hänen järjestönsä, hänen entinen kotinsa, ei ollutkaan tuhoutunut. Ja ennen kaikkea, Herra oli elossa...

Tällä aikaa muu ryhmä oli tajunnut uudet tulokkaat liittolaisiksi ja he kävivät parhaillaan kättelykierrosta.

Koodinimi Yksitoista kantoi nimeä Aizen ja koodinimi Kymppi nimeä Saraji. Killjoy käänsi katseensa näihin tulokkaisiin ja pyysi heitä odottamaan hetken.

Killjoy antoi Summerganonille, Kapuralle ja Matorolle jokaiselle oman pienen punaisen puolipallon. Puolipallon päällä oli musta nappi, jossa luki jotain vahkien koodikielellä.

"Nämä ovat alunperin Ko-metrulaisten kehittämiä pikasulattajia. Laita tällainen kiinteään kohteeseen ja se sulaa välittömästi. Nämä tepsivät parhaiten elementalisuojattuihin oviin, jollaisen takana Nimdat todennäköisesti sijaitsevat. Muistakaa, että näitä on rajatusti."

"Ilmeisesti hajaantumisen aika", Summerganon sanoi ja Killjoy huomasi, että hänen lauseessaan oli hieman merkillistä synkkyyttä, jollaista hän ei yleensä Summerilla nähnyt. Killjoy nyökkäsi.

"Kuten sovimme, meillä on kaksi päivää aikaa. Soluttaudumme, murtaudumme ja otamme takaisin sen mikä meiltä on viety." Tapaamme tällä samalla paikalla tasan 48:n tunnin kuluttua.

Muut nyökkäsivät. ja viimeiset onnentoivotukset vaihdettuaan, porukka jakautui kahtia. Matoro, Summerganon ja Kapura lähtivät itään kohti linnoitusta ja Killjoy, Aizen ja Saraji kohti länttä.

"Viekää minut Herran luo. Tarvitsen kaiken mahdollisen tiedon ja avun, joka voi auttaa meitä tehtävässämme."

Nazorakein tukikohta, trooppinen saari

”Sssiissss. Täälläkö oli bioklaanilaissssia – ja te päässssstitte ne karkuun?” Abzumo kysyi epäuskoisena. Torakat matelivat hänen edessään kertoessaan huonoja uutisia.
”Sssaavuin tälle ssssaaarelle etsimään erästä tärkeää esinettä, joka mitä luultavimmin on juuri täällä. Ja ne klaanilaiset etssssivät juuri sssssitä ssssamaa asiaa, ssssiitä olen varma!”
”Anteeksi, herra Makuta”, sanoi torakoiden sillä hetkellä korkein elossa oleva päällikkö, ”mutta emme tienneet mistään esineestä…”
”Ei ole teidän asssssianne tietääkään. Mutta nyt, kun tiedätte, te etssssitte sssssen minulle.” Torakat vilkuilivat toisiaan hämmentyneenä.
”Saanko kysyä, mikä tämä esine on?” johtaja sanoi.
”Sssse on vain metallisssssiru. Tuotte ssssen minulle, kun sssse löytyy.”
”Mutta… missä sssse… se on?” johtaja takelteli.
”Minähän juuri kässssskin teidän etssssiä sssen.”
”Mutta sehän voisi olla missä tahansa.”
”Niin voissssssi.”
Torakat näyttivät epätoivoisilta. Makuta hermostui.
”TUTKITTE KOKO SSSSAAAREN, KÄÄNNÄTTE VIIMEISSSSENKIN KIVEN YMPÄRI.”
Torakat tekivät kunniaa, kun Makuta hiippaili pois heidän näköpiiristään. Tämä tehtävänanto oli hullu; jos siru voi olla missä tahansa, se saattoi olla vaikkapa haudattuna viiden kion syvyyteen maahan…

Höyryvene

Manu oli laulutuulella. Guardian ei pitänyt siitä.

Hän yritti sulkea korvansa.

Mutta irstaat ja groteskit sanoitukset tunkeutuivat hänen päähänsä.

Tästä tulisi pitkä matka…

Xia

"The Shadowed Onen linnoitus.", Matoro lausuu ääneen. Kauempana rannasta kohoaa valtava, kivinen linnoitus. Sinne murtautuminen näin nopeasti olisi käytännössä mahdotonta.
Kapura ja Summerganon tähyävät myös eteenpäin. Linnoitus on suurehkon tehdasalueen takana.
Kolmikon sivustalla, usean kilometrin päässä kohoaa valtava Vuori. Sinne kukaan heistä ei halua edes hetkeksi.

"Tehokkain etenemiskeino?", Kapura kysäisee.
"Vortixxit eivät tiedä meitä vihollisina. Käytetään sitä etuna.", Summerganon sanoo.
"Tosiaan, nuo tavalliset Vortixxit eivät välitä meistä. Ellemme törmää metsästäjiin tai heidän palvelijoihin." Matoro selittää.
"Esiinnytään tavallisille xialaiselle Metru Nuilaisina kauppiana. Vortixxit arvostavat ostajia heidän tuotteilleen.", Kapura sanoo.
Kaksi muuta nyökkäilevät. Tällä siis linnakkeelle asti.
He lähtevät puikkelehitmaan tehtaiden välisiä kujia. Matkassa menisi suoraan vain viisitoista minuuttia, mutta kiemuraiset reitit ja mahdolliset esteet hidastavat matkantekoa.

Kolmikko törmää lyhyen ajan kuluttua umpikujaan.
"Tämä tehdasverkosto on kuin labyrintti. Ihanaa.", Matoro päivittelee. Kolmikko siirtyy edellisestä ovesta.

"Hyvää päivää, herrat!", punainen vortixx tervehtii.
"Olemme vain läpikulkumatkalla...", Kapura ilmoittaa ohimennen.
"Hei, onko tämäkin umpikuja?", Matoro toteaa.
"Kaipaatteko neuvoja? Täällä eksyy helposti. Voin tarjota juotavaa samalla.", ystävällinen vortixx puhelee.

Klaanilaiset huomaavat olevansa pienehkössä kahviossa. Siellä on mukavat punaiset sohvat ja pitkät rivit juomia tiskin takana.
"Mitä ajattelette?", Matoro kuiskaa kahdelle muulle Klaanilaiselle.
"Kai me hetkeksi voimme jäädä. Sitäpaitsi voimme pyytää tuolta kartan alueesta.", Summerganon kuiskaa takaisin.

Kolmikko istuu pöytään. Vortixx tuo juomat ja kartan heille.
"Minne olette matkalla?", turhan tuttavallinen baarinpitäjä kysyy.
"Tuota... Olemme Metru Nuilaisia kauppiata.", Kapura aloittaa.
Matoro juo lasinsa kerralla tyhjäksi.
"Matoron minä tunnekin. Eikö totta?", vortixx jatkaa.
"...Kuka sitten olet?", Matoro kysyy oudolla äänellä.
"Et muista vanhaa Radakia?", punainen vortixx lausuu.
Matoro sylkäisee yhtäkkiä muovisen kapselin pöydälle ja kaatuu tuolillaan taaksepäin yskien.

"Ja kiitokseksi niistä vanhoista hyvistä ajoista, sait juuri myrkkykapselin juomaasi.", baarinpitäjä hihittelee tyytyväisenä.
Kapura huomaa lasissaan kelluvan aivan juoman värisen, pienen kapselin. Summerganon ryntää tiskille ja nappaa vortixxia kurkusta.
"Anteeksi, teit MITÄ?", hän kysyy vortixxilta ja painaa tämän takaseinää vasten.
Summerganonin silmät osuvat hyllyllä makaavaan ruskeaan, avattuun salkkuun. Siinä on riveittäin erilaisia kapseleita.
Nopea lyönti iskee baarinpitäjän tajuttomaksi. Suga nappaa salkun ja alkaa tutkia sitä.
Kaksi riviä kapseleita, toinen rivi nimellä "Myrkyt" ja toinen nimellä "vastamyrkyt". Kapseleissa on pieni numero ilmaisemaan mikä kumoaa minkä.

"Kapura, onko sinulla ehjä kapseli?", Suga huutaa. "Mikä sen numero on!"
Samassa ovi postakistaan auki ja kaksi aseistautunutta vortixxia ryntää sisään.
"Liikkumatta!", toinen huutaa. "Täällä on nyt tärkeämpääkin tekemistä kuin teidän totteleminen!", Kapura ilmoittaa ja kaataa toisen vortixxin tulisella aallolla. Toinen lähtee hyökkäykseen.

Klaanin telakka, Komentoalus Tahtorak, makuuhuone

Keetongu nousi ja venytteli jäseniään. Hän asusti aluksessa, sillä sieltä oli helppo päästä komentosillalle ja sieltä oli hyvät näkymät. Ja Keetongu piti aluksen arkkitehtuurista.

Keltainen kyklooppi putsasi liinalla ainoan silmänsä linssin ja asteli komentosillalle. Laivaston komentajalle oli aina paperitöitä.

Keetongu mietti, mitä Snowman teki. Hänestäkään ei ollut kuulunut aikoihin. No, ei varmaankaan mitään mielenkiintoista. Mies suorittaa varmaankin tuholaistorjuntaa.

Ennen toimistotöihin ryhtymistä Keetongu asteli komentosillan seinustalla olevan mahonkisen asekaapin luo. Se kohosi neljän metrin korkeuteen ja se oli koristeltu tarkasti veistetyillä kiemuroilla. Keetongu kaivoin kylkitaskustaan messinkisen avaimen ja käänti sitä lukossa.

Keetongu ei pitänyt aseista. Hän kuitenkin tajusi niiden strategisen arvon sotatilanteissa.

Siellä oli valtava vasara. Keltainen kyklooppi ei ollut koskaan tappanut sillä ketään. Siitä oli toisaalta ollut usein hyötyä neljänsadan millimetrin naulojen kanssa.

Siellä oli jättimäinen varsijousi. Keetongu oli veistänyt sen karaistuneesta kuusesta, jonka salama oli kaatanut Klaanin lähimetsässä. Jänne oli punottu muutamasta kilometristä hopeakouruhämähäkin seittiä. Se oli täysin erilaista kuin Visorakien seitti: Hopeista ja erittäin kestävää. Varsijousta pystyi pitämään vuositolkulla ladattuna, mutta jänne ei löystynyt ja varsijousi oli aina käyttövalmiudessa. Seitin tilaaminen Metru Nuin punojilta oli maksanut paljon.

Keetongu otti varsijousen kaapista. Sen takana oli kymmenkunta Toan pituista nuolta; osa puisia ja osa metallisia. Niiden ero oli se, etteivät metalliset leimahtaneet ilmalennon aikana liekkeihin.

Keltaisen kykloopin rintalihankset pullistuivat kun hän veti kevyen panssariajoneuvon painoa vastaavan jänteen taakse. Sitten hän otti yhden metallisista ammuksista ja asetti sen jouseen. Keetongu murahti ja pisti varsijousen takaisin kaappiin.

Keetongu oli kokeillut varsijoustaan kerran Klaanin ampumaradalla. Seuraavana päivänä Klaanilehti oli kertonut ufohavainnoista, mutta kuvien tarkka tutkiminen oli paljastanut ne maaliataulun, takaseinän ja Klaanin muurin palasiksi. Keetongu oli myöhemmin löytänyt nuolensa kraaterista puolen kilometrin päästä Klaanista.

Keetongu lukitsi oven ja pisti avaimen takaisin kylkitaskuunsa. Sitä ei kannattanut jättää mihinkään lojumaan.

Keetongu meni päänavigointipöydän luo. Aluksen ollessa maissa se toimi laivaston virallisena toimistona. Paperikerrokset estivät ainakin pölyn kertymisen elintärkeiden mittareiden ja nippeleiden päälle. Keetongu istui pehmustettuun tuoliinsa ja silmäili pöydälle yön aikana saapuneita papereita.

Ensimmäinen oli raportti Tahtorakin uunikoneistovastaava Felokselta. Polttoainettaa uuniin lappavat Onu-Matoranit halusivat siirron siivekepuolelle. Lämpötila oli kuulemma liian korkea kahden valtavan uunin luona. Felos suositteli Keetongua palkkaamaan muutaman Ta-Matoranin huolehtimaan uuneista.

Laivastossa oli pelkästään Onu-Matoraneja. Keetongu ei edes tiennyt miksi. Hän piti heistä: Hauskoja pikku veikkoja, jotka olivat kuitenkin vakaita kuin maaperä. Ja hemmetin taitavia koneiden kanssa.

Mitkään muut Matoranit eivät olleet hakeneetkaan laivastoon. Ehkä he luulivat, että se oli tarkoitettu vain Maan Matoraneille.

Keetongu veti pöytänsä laatikosta rämisevän ja höyrykäyttöisen kirjoituskoneen, jonka hän oli tehnyt sopivaksi suurille sormilleen. Kaikissa painikkeissa oli huomattava iskarikoneisto. Keetongu tunkin paperin sisälle ja aloitti värväysilmoituksen kirjoittamisen.

Xia

"Kapselin numero on... Viisi!" Kapura huutaa Summerganonille ja väistää Vortixxin iskun. Vortixxin ase jää kiinni seinään. Summerganon tuo Matorolle kapselin.
"Hei, ei meilläkään ole aseita!" Kapura huutaa ja kuumentaa Vortixxin kädessä olevaa keihästä. Vortixx ähkäisee ja pudottaa keihään maahan. Lihaksikas Vortixx juoksee Kapuraa kohti. Kapura väistää. Vortixx nostaa tuolin ilmaan ja heittää sen Kapuraa kohti. Kapura vetää miekkansa, ja iskee sen tuolin keskelle. Tuoli putoaa maahan.

Toinen Vortixx havahtuu ja juoksee Summeria ja Matoroa kohti. Matoro, joka on juuri toipunut myrkystä, kaataa läheisen pöydän vesilasin maahan ja jäädyttää sen. Vortixx liukastuu. Toinen Vortixx on alkanut viskellä esineitä Kapuraa kohti. Yhdessä pöydässä istuva vanhanpuoleinen Vortixx huutaa.
"Milloin täällä saa palvelua?" Kapuraa vastaan taistelevan Vortixxin harhatuoli osuu vanhusta päähän, ja tämä pyörtyy. Vortixx ei huomaa Matoroa, joka jäädyttää hänen jalkansa kiinni toisiinsa. Harhatuoli lentää ikkunasta ulos rikkoen ikkunalasin.

"Häivytään!" Matoro huutaa ja juoksee Summerganon ja Kapura perässään ulos kahvilasta. Viisi aseistautunutta Vortixxia tulee heitä vastaan.
"Tuolla kahvilassa tapellaan, taitavat olla vielä siellä." Summerganon sanoo ja Vortixxit juoksevat kahvilaa päin.
"Eikös meidän ollut tarkoitus olla herättämättä huomiota?" Matoro sanoo.
"Saitko sen kartan?" Kapura kysyy Matorolta.
"En. Täytyy näköjään harhailla satunnaisesti tai pihistää kartta." Matoro vastaa. Muutama Pimeyden Metsästäjä vilahtaa ohi.

Xia

Matoro selvittää edelleen päätään. Kapura ohjastaa hänet ja Summerganonin nopeasti kulman taa. Metsätäjät menevät baariin.
"Täällä oli ulkomaalaisia rauhanhäiritsijöitä! Ne pakenivat ikkunasta!", joku huutaa.
"Eikö täällä edelleenkään saa palvelua!", huutaa toinen.

"Keksikää nopeasti jotain. Umpikuja.", Kapura selittää.
Suga vääntää seinässä olevaa vipua ja hätätikkaat laskeutuvat.
"Ei enää!"
Kolmikko kiipeää nopeasti kahvilan katolle.
"Ne menivät ylös!", huudetaan kahvilan ovelta.
Matoro ottaa miekka-moottorisahansa esiin tikkaiden reunalla. Kaksi metsästäjää ja yksi vortixx katsovat Matoroa.
"Meinasitteko päästä tästä?", jään Toa ilmoittaa vakavana.
Kolme allaolevaa vihulaista nappaavat ampuma-aseet.
"Eh... Oli mukava tutustua ja hyvää päivänjatkoa!", Matoro sanoo, vetäisee tikkaat katki nopealla sahaliikkeellä ja lähtee juoksuun.

Kolme Klaanilaista juoksevat katon poikki ja hyppäävät seuraavalle. Alhaalta kaduilta kuuluu epämääräistä huutoa.
"Taidamme olla hetken kuivilla.", Matoro toteaa.
"Hei, se baarinpitäjä-vortixx vaikutti tuntevan sinut. Kerrotko meillekkin?", Kapura aloittaa puhetta kolmikon kävellessä suuren tehtaan katolla.

"Eräs vanha tuttu. Xialainen salakuljettaja. Hänellä jäi jotakin hampaankoloon, minä muka tuhosin hänen bisnekset.", Matoro selittää.
"Mitä tapahtui?", Suga kysyy.
"Tuota, eräs Toa-ystäväni suuttui tälle ja romutti hänen salakuljetus-sukellusveneen. Myöhemmin kyseinen toa häipyi johonkin ja radak jäi vainoamaan minua.", Matoro selittää. "Mutta se on mennyttä. Keskitytään Nimdan etsimiseen!"

Metsästäjien linnake kohoaa valtavana heidän edessään. Joukkio laskeutuu katolta alas.
"No. Miten aiomme päästä sisään?", Kapura kysyy. Matoron silmät osuvat linnoituksen edessä olevaan Visorak-muurinmurtajaan.

Xia

"Jospa vähän lainaamme heidän kalustoaan.", Matoro sanoo kepeästi ja osoittaa muurinmurtajaa, jotta muutkin hoksaavat sen.
"Mainiota.", Kapura iloitsee, mutta jatkaa: "Vaan entä kun pääsemme sisään, millaista vastarintaa kohtaamme?"
"Mitä ikinä kohtaammekaan, ei se meitä pysäytä.", Summeganon sanoo.
"Rynnitään siis sisään, aikaa ei ole hukattavaksikaan.", toteaa Matoro ja tutkii hetkisen muurinmurtajaa. "Minä otan ohjat!", Kapura huudahtaa ja kapuaa ohjauskoppiin. Summeganon ja Matoro kiipeävät sen päälle ja valmistautuvat hyppäämään sieltä mahdollisen vastarinnan kimppuun yllättäen, tai niin yllättäen kuin muurinmurtaja-sisääntulon jälkeen on mahdollista.

Kapura sisäistää ohjauksen nopeasti ja pian alkaa rytistä. Linnoituksen portti saa raskaan iskun ja on hajoamispisteessä, toinen isku murtaisi sen. Linnoituksen ikkunoista alkaa lentelmään zamoreita ja kanoka-kiekkoja heitä päin. Summerganon ja Matoro ovat hätää kärsimässä niitä väistellessään ja portin viimein murtuessa oli työn ja tuskan takana pysyä tärinän takia kyydissä. Kapura hyppää ohjaamosta pois ja Matoro ja Summerganon seuraavat esimerkkiä. He ovat linnoituksen sisällä, aivan oven edessä ja eteishallin vartioväki syöksyy kolmikkoa kohti. Summerganon ottaa kirveensä esiin ja huitaisee sillä kaksi etummaista metsästäjää sivuun. Kymmenen metsästäjää, jotka olivat oletettavasti samat kuin kolmikkoa ikkunoista ampuneet saapuvat myös halliin. Kolmikkoa odotti jälleen taistelu.

Xia, TSO:n linnake

Visorak-muurinmurtaja syöksyy tyhjänä etenepäin valtavalla voimalla ja iskeytyy vinosti eteishallin kiviseen pylvääseen, kaataen paaden sivulle. Tiiliseinä seuraavan oven vierestä murtuu pahasti ja kivimurksaa lentelee ympäriinsä.

Matoro hyppää ilmaan ja potkaisee erästä Sidorakin lajia olevaa metsästäjää päähän. Jään Toa jatkaa hyppyään ja huitaisee miekallaan lyhyttä metsästäjää päätä päin. Tämä saa torjuttua, mutta Matoron vapaan käden lyönti iskee olennon maahan.

Kapura keventää painovoimaa hänen edessään olevalta suurkikokoiselta metsästäjältä, joka lentää lyönnin seurauksena kovaa takaseinään.
Summerganon huitaisee kirveellään jotakuta metsästäjää panssariin. Tämä karjaisee ja lyö takaisin. Ganon potkiasee kohdettaan nilkkaan ja hyppää kaatuneen metsästäjän yli.

"Nämä tyypit ovat ampujia, ne ovat paljon helpompia voittaa lähitaistelussa kuin muut.", Matoro informoi väistäessään yhden nyrkiniskun.
"Mennään ohi vain!", Kapura huutaa ja iskee miekallaan yhden vihollisen sivuun.
"Selvä!", kaksi muuta huutavat ja kaikki juoksevat kovaa kohti tolpan murtamaa seinää.

"Ampukaa!", joku heidä takaa huutaa. Summerganon sukeltaa aukosta, Matoro kierähtää nopealla kuperkeikalla kivitolpan taa ja syöksyy seinän aukosta, erilaisten ammusten osuessa seinään.
Kapura laukaisee aallon tulta ampujiin ja livahtaa aukosta.

"Kohteemme oli komentotornin toisessa kerroksessa. Sanokaa jos näette portaat tai hissin!", Kapura huutaa laukausten kaikuessa.

Matoro huomaa seinään kaiverretun linnoituksen kartan.
"Katsokaa! Seuraavasta risteyksestä oikealle on hissi jolla pääsemme komentotornin ensimmäiseen kerrokseen.", Matoro selittää. Joukkio juoksee risteyksestä.

"Olette tuhoon tuomittuja, tunkeutujat! Olen universumin mahtavin olento, minulla on viiden Toan voimat, osaan hengittää tulta, osaan luoda maanjäristyksiä, muuttua eläväksi laavaksi ja herättää kuolleita!", kuuluu kova huuto joukkion takaa. Matoro muistaa tarinat eräästä Metsästäjästä, joka väittää omaavansa loputtoman listan voimia.

"Olen suuri ja mahtava DEVASTATOR!, mustan ja hopeisen värinen, kahden Toan pituinen olento huutaa.

Kolme Toaa tajuavat Devstatorin olevan hissin oven edessä.

[spoil]Oikeasti Devastatorin voimia on vain suuri fyysinen voima, telekinesia ja kyky muuttua hiekaksi.[/spoil]

Trooppinen saari, metsä

Ämkoo nousi varovasti pystyyn pitkäkuonoisen vesieläimen selässä ja valmistautui hyppäämään rantaan. Ilman Toan epäonneksi eväkäs olento ei kuitenkaan tahtonut toimia seisoma-alustana kovinkaan pitkään ja pian Ämkoo rojahtikin kohti veden pintaa ja upposi äänekkäästi kiroten syvyyksiin.

Ämkoo avasi silmänsä samalla kun Toan jalat tavoittelivat joen pohjamutaa. Ämkoo katseli hämillään ympärillään uiskentelevia mitä ikävimmän näköisiä kaloja, äyriäisiä ja muutamaa tunnistamatonta otusta. Ohitse lipui myös muuan kilpikonna, joka virnuili Ämkoolle aivan liian omahyväisesti.

Jokidelfiini ei aikonut antaa uuden leikkitoverinsa hukkua ja otus auttoikin varsin vastahakoisen Ämkoon takaisin pintaan. Pienen vastustelun jälkeen Ämkoo suostui lopulta kapuamaan takaisin järkyttävän ruman nokkaolennon selkään, ja katsahti sitten Snowieta.

Lumiukko katseli vuorostaan Ämkoota ja tämän uutta eväkästä tuttavuutta hieman huvittuneena. Tapiiri röhkäisi, eikä ymmärtänyt mistään mitään.

"Tuotanoin, voisimme jatkaa matkaa. Minusta tuntuu, että nazorakit ovat vielä perässämme", Snowie ehdotti kuunnellen samalla kaukaisuudesta kaikuvia moottoriajoneuvojen ääniä. Ämkoo nyökkäsi ja yritti sitten ohjata pitkäkuonoista ohjusta muistuttavan kulkupelinsä kohti rantaa.

Delfiini ei suostunut tekemään yhteistyötä. Ämkoon potkiessa olentoon vauhtia, jokidelfiini ainoastaan innostui ja lähti uiskentelemaan pitkin jokea, päästellen samalla omituisia naksahtelevia ääniä. Ämkoo ei tietenkään tästä tykännyt, vaan kiroili vesieläimelle mätkien tämän päälakea ainokaisella nyrkillään.

Lumiukko huokaisi ja katsahti tapiiria. Kärsänsä päälle laskeutuneeseen sudenkorentoon syventynyt eläin havahtui huomattuaan delfiinin katoamisen. Tapiiria ei tarvinnut käskeä seuraamaan, vaan se lähti tarpomaan pitkin joen rantaviivaa, seuraten keskellä jokea iloiseen sävyyn pomppivaa jokioliota.

Muiden edelle kirinyt torakkajeeppi lähestyi joen rantaviivaa. Jeepin katolla päivystävä nazorak tiiraili ympärilleen ja havaitsi pakenevan kaksikon. Torakka ei ollut uskoa silmiään.

"Tuota."
"Niin?"
"Tuolla ne menevät. Mutta... Tai katso itse."
"..."

Jeeppi käänsi itsensä nopeasti ympäri ja ajoneuvo peruutti joen rantaveteen. Yksi jeepin ohjaamossa istuneista torakoista loikkasi ulos ja syöksähti auton kuormalavalle. Torakka repi vauhdikkaasti kuormalavan päällä olleen suojapressun tieltään ja kiskoi sen alla piilossa olleen vesiskootterin esiin. Nazorak työnsi laitteen veteen, hyppäsi sen kyytiin ja käynnisti skootterin.

Taitavan kuulonsa avulla sameassa vedessä suunnistava jokidelfiini oli jo hetki sitten havainnut taustalla pärisevät nazorak-ajoneuvot, mutta vedessä pulikoidessaan se ei ollut osannut pitää rannalla pauhaavia koneita vaarallisina. Nyt susiruman vesieläimen aivot alkoivat kuitenkin raksuttaa. Jokin on vedessä, sen aivot sanoivat. Vaara. Vaara. VAARA.

Delfiini päästi ilmoille mitä omituisimman rääkäisyn, hyppäsi korkealle ilmaan ja katosi sitten veden alle. Snowie tarkkaili vesiolion outoa toimintaa rannalta käsin ja helpottui huomatessaan, että delfiini ilmestyi pian takaisin pinnan tuntumaan litimärkä ilman Toa mukanaan. Ämkoon sanoinkuvaamaton ilme kohdistui tällä kertaa suoraan eteenpäin.

"Mitä nyt", Ämkoo totesi kylmästi. Toa ei viitsinyt edes huutaa.
Delfiini vastasi ratsastajalleen uudella rääkäisyllä ja lähti kiitämään sitten hurjaa vauhtia pitkin veden pintaa.

Lumiukko katseli kaikkea tätä kummastuneena, kunnes kuuli itsekin kaukana lähestyvän vesiskootterin julman pärinän. Silloin Snowie huomasi myös jeepin, joka lähestyi tapiiria uhkaavalla vauhdilla.

"Hei", Snowie aloitti tuuppien kärsäkästä ratsuaan. "Tuli kiire!"
"Snörk", tapiiri vastasi ja tunki maasta hetki sitten löytämänsä pilaantuneen hedelmän laiskasti suuhunsa. Sitten olento höristi korviaan, tajusi itsekin jeepin olemassaolon ja vauhdikas pakomatka jatkui.

Toinenkin torakoiden jeepeistä saapui lopulta joen rannalle. Tätä seuranneet viidakkomönkijät eivät osanneet odottaa äkkinäistä jarrutusta ja joutuivatkin suorittamaan kovin epäpäteviä väistöliikkeitä ollakseen törmäämättä huomattavasti suurempaan ajoneuvoon. Pääosin tästä syystä mönkijät syöksyivät yksi kerrallaan joen sameaan veteen, kohdaten näin loppunsa.

Jeeppiä ohjannut tummahko nazorak pudisti päätään ja komensi pintaan nousseet sotilaat nopeasti oman ajoneuvonsa kyytiin. Sitten jeeppi lähti seuraamaan rannalla havaittavia varsin sekavia ja sotkuisia jälkiä.

Ämkoo piteli parhaansa mukaan kiinni aivan liian liukkaasta ratsustaan. Jokidelfiini oli todellakin kuin ohjus. Se tuskin edes kosketti joen pintaa kiitäessään eteenpäin. Vihreä Toa teki kaikkensa pysyäkseen otuksen kyydissä, yrittäen samalla kommunikoida maata pitkin vähintään yhtä nopeasti kulkevan toverinsa kanssa.

"Snowie!"
"No?"
"Mitä me nyt oikein- lopeta tuo hemmetin roiskiminen -teemme?"
"En minä tiedä!"
"Okei!"
"Tiedätkö sinä?"
"No, ajattelin, että me... VARO OKSAA!"
"WOAH. Kiitos! Niin?"
"Että me näin alkuun hoitelemme nuo torakat ja mietimme jatkoa vasta sitten!"
"Millä sinä kuvittelet meidän tekevän niin?"
"Öööh..."

Kaksikon valaiseva keskustelu keskeytyi kun nazorak-vesiskootteri ilmestyi delfiiniohjuksen rinnalle. Torakka kohotti kättään aikomuksenaan ampua Ämkoo alas ratsunsa kyydistä.

Samalla kun torakka painoi liipaisinta, Ämkoo keskitti elementaalivoimiensa rippeet tämän ajoneuvoa kohti. Vesiskootteri heilahti ja torakan ammus lennähti kauas viidakkoon.

Eräs mitä suloisin apina torkkui iloisin mielin rehevänlaisen viidakkopuun latvustossa. Apinan unet keskeytyivät vallan ikävästi zamor-ammuksen paiskautuessa päin marakatin kasvoja. Savuava apinanraato putosi alas puusta.

Eräs mitä terävimmillä hampailla varustettu pienehkö kissapeto-rahi päivysti viidakon pohjakerroksessa, astellen äänettömin askelin eteenpäin. Petoeläin ei ollut syönyt päiväkausiin ja se oli suoraan sanoen nääntymässä nälkään. Silloin sen eteen kuitenkin putosi valmiiksi kypsennetty ateria. Kissapeto oli iloinen.

Eräs mitä värikkäin salamanterieläin taapersi päättäväisesti eteenpäin väistellen parhaansa mukaan itseään suurempia olentoja, ja ilmoitellen tuon tuosta myrkyllisyydestään joillekin uhkarohkeille pikkueläimille. Salamanterin matka pysähtyi sen saavuttua maassa makaavan ruokamyrkytykseen kuolleen kissaeläimen tykö.
"Kaikkea näkee", salamanteri ajatteli ja jatkoi kulkuaan.

Eräs mitä omituisimmalla vesipelillä kulkeva ilman Toa teki kaikkensa pudottaakseen vihollisensa tämän ärhäkkään vesiskootterin kyydistä. Ämkoo sai kuitenkin huomata, että mitä enemmän hän uskaltautui käyttämään elementtivoimiaan, sitä harmaammaksi ja sumeammaksi hänen jo valmiiksi hatara näkökenttänsä muuttui. Toa ei lopulta uskaltanut ottaa enempää riskejä vaan painautui lujasti vastenmielistä ratsuaan vasten, toivoen ihmettä.

Samaan aikaan Lumiukko huomasi olevansa pulassa. Rallitapiiri alkoi silmin nähden väsyä ja ylikuormitettu viidakkojeeppi olikin saavuttamassa tätä. Tilannetta ei lainkaan parantanut se seikka, että torakat olivat alkaneet tulittaa.

Lumiukko piteli yhdellä kädellä tiukasti kiinni tapiiristaan, kaivaen toisella kiivaasti laukkuaan. Hetken ajan Snowie luuli löytäneensä sieltä jotain tilanteeseen sopivaa, kiskaisi esineen esiin ja tunnisti sen Ämkoon irtonaiseksi kädeksi. Snowie tunki irtoraajan nopeasti takaisin laukkuun, vilkaisten sivusilmällä Ämkoota. Vihreän Toan ilmettä oli mahdotonta määritellä.

Ämkoon vierellä kiitävä torakka huomasi käyttäneensä kaikki panoksensa. Nazorak kaivoi vyöltään esiin ikävän näköisen veitsen ja lähti sitten skootterillaan lähemmäs Ämkoota. Torakka huitaisi.

Ämkoo onnistui väistämään, mutta jokidelfiini sai osuman. Järkyttynyt vesipeto vinkui ja huitaisi vahvalla pyrstöllään nazorakia kohti. Torakka menetti tasapainonsa ja putosi skootterinsa kyydistä.

Jeepin katolta tilannetta seuraannut torakka ärähti ja kaivoi esiin kevyen kertasingon. Se ei ollut ollenkaan tyytyväinen vettä pitkin kulkeneen kumppaninsa toimintaan ja päättikin hoidella Ämkoon pois päiväjärjestyksestä. Torakka ampui.

Jokidelfiini räjähti. Valtava vesipatsas nosti pitkäkuonoisen eläimen kappaleet korkealle ilmaan, sirotellen ne sitten pitkin jokea. Veden alla päivystäneet piraijat iloitsivat.

Nazorak naurahti ja heitti kertasingon syrjään. Veden laskeutuessa torakka koki kuitenkin pettymyksen huomatessaan, että kaikki ei ollut mennyt ihan suunnitelmien mukaan.

Vesiskootteri pärisi eteenpäin. Ämkoo oli viime hetkellä onnistunut vaihtamaan menopeliään ja nyt käsipuoli Toa istuikin skootterin kyydissä selkä menosuuntaa kohti, kaivellen ajoneuvon pienehköä tavaratilaa.

"Mitä se luulee löytävänsä...", torakka kysyi puoliääneen samalla kun tämän toveri tarjosi tälle uutta kertasinkoa. Nazorak latasi tämän ja valmistautui ampumaan uudestaan.

"No mutta kappas", totesi Ämkoo nostaen löytämänsä kranaatin esiin skootterin tavaratilasta. Ilman Toa käänsi katseensa rantaa kohti ja virnisti.

Torakat vastasivat virnistykseen irvistyksellä.

Viuh. Kolin kolin kolin.

"Eikä", ehti yksi torakka todeta.

Sitten räjähti.

[spoil]HIIHIAHAHAHAHAHA. Tämän pilkutukset menevät ihan miten sattuu. En jaksa korjata. Smääh.[/spoil]

Hopeinen meri, naurettavan pieni höyrypaatti

Höyrykoneen voimalla pieni vene syöksyi läpi aallokon jättäen ilmaan hienoista pilvivanaa. Guardian pyörytteli puista ruoria verkkaisesti yhdellä kädellä korjaten välillä suuntaa. Ajoittain Skakdi tarkensi kiikarisilmällään jonnekin kauemmas horisonttiin. Meri oli laaja ja sumu peitti näkyvyyttä suurilta osin, mutta joidenkin saarten tummat siluetit erottuivat juuri ja juuri.

Makuta Nui oli kaiken hyvän ja kauniin onneksi lopettanut laulamisen ja yritti nyt makuta-kielellä kiroillen käsitellä neljää eri merikarttaa veneen etuosassa.

"Tuo lienee pohjoismanner?" Guardian kysyi Manulta osoittaen vasemmalla kädellään suurta siluettia, jonka ohi vene oli kulkemassa. Manu vastasi rutistamalla yhden kartoista paperimötöksi silmäkulma nykien.

"#@¤%& TURISTIKARTAT", Manu ärjyi heittäen paperipallon höyrykoneen sisällä polttaviin liekkeihin. Guardian ei tuntenut kirosanoja, joita Manu käytti, mutta ne eivät olleet ainakaan erityisen kauniita. Lisää Guardian pääsi kuulemaan viimeistään silloin, kun meren tuulet nappasivat yhden kartoista otteeseensa ja lähettivät sen pienelle uimareissulle. Kartta saatiin matkan sujuvuuden onneksi takaisin veneeseen Guardianin keihäällä.

Tunti kului. Välillä karttaa moottorin lähellä kuivatteleva Manu korjasi hieman Guardianin kurssia paremmaksi. Manu myös kyseenalaisti välillä Guardianin merikarttojen merkinnät ja lisäykset, mutta Guardian pyysi Makutaa vain noudattamaan niitä.
"...et ole edelleenkään selittänyt minulle, mikä on 'sushivaara'..." Manu sanoi osoittaen pientä punaista rastia, jonka etäisyys Steltin etelärannikosta oli pari kilometriä.

"Jos vain noudatamme sitä varoitusta, okei?" Guardian sanoi kädet ruorissa. "Vaara on vaara on vaara on vaara. Kiersimme sen Zyglak-alueenkin ihan liian läheltä, vaikka mitään ei ole näkynyt."

Makuta Nui kohautti olkapäitään.
"Miiiiten vain."

Oli hetken taas hiljaista. Guardian ja Makuta Nui eivät olleet puhuneet kovin usein keskenään. He tiesivät melko vähän toistensa menneisyyksistä, vaikka olivat taistelleet yhdessä vähintään kerran.

Guardian ei ollut ennakkoluuloinen Makutoja kohtaan, mutta ongelma oli enemmänkin siinä, että hän ei tuntenut yhtään kunnolla. Suurin osa sinisen Skakdin käsityksestä tästä entisestä suojelijarodusta oli pääasiassa kuulopuheiden tuotosta. Asioita levittelevät eivät yleensä olleet erityisen kaunopuheisia, kun Makutat olivat kyseessä.

Guardian päästi irti ruorista ja nousi varovaisesti pystyyn.
"Manu, haluatko kokeilla ohjaamista välillä?"
Makuta katsoi hetken kysyvänä. "Mikäs siinä." Myös Manu nousi pystyyn ja lähti kävelemään varovaisesti kohti ruoria. Kahden matkalaisen ohittaessa toisensa kävi hyvin tuskallisen ilmiselväksi, että Manu oli tämänhetkisessä muodossaan paljon Guardiania lyhyempi. Lyhyt ja musta olento heristi nyrkkiään hienovaraisesti.

Manu istui ohjaajan pallille ja tarttui epävarmana ruoriin. Guardian meni puolimakuulle veneen etuosaan ja selaili karttoja varovaisesti.
"Oletko koskaan ohjastanut venettä?" Skakdi kysyi rentona katse kartoissa.

"Jonkinlainen valas-Rahi lienee lähimpänä", Manu sanoi vaatimattomasti. "Törmäsin Abzumon testiakvaarion seinään ja kastelin koko kammion. Mokoma suhisija oli vihainen."
Manu nauroi vaimeasti.
"Ne olivat niitä aikoja..."

Guardian nosti katseensa kartoista Manuun.
"Makuta Abzumo, eikö?" hän kysyi. "Allianssilaisia?"

Manun kulmat menivät kurttuun. Hän alkoi puhumaan hieman hitaammin.
"Joo-o. Olimme entisiä...työ...tuttuja. Tuttuja."

Guardian laski kartat käsistään ja nousi istumaan.
"Te loitte Nazorakit, ettekö niin."

Manu päästi irti ruorista.
"Kuka kanteli?"

"Joku tiimiläisistäsi. Sillä ei ole väliä."

Kaksikon välillä oli hetken hiljaista. Höyrymoottori ja aallot ääntelivät edelleen tasaisesti rytmissä. Jonkinlaisten lintujen kirkuna kaikui kuorossa todella kaukaa pohjoisen mantereen suunnalta.

"Ilmeisesti ei", Makuta sanoi. Guardian asetteli kartat parempaan järjestykseen ja laittoi ne yhden veneen pohjalaudan alle turvaan tuulelta.
"Nazorakit ovat olleet Klaanin vaivana niin pitkään kuin muistan", Guardian sanoi Manulle. "Ja niiden määrä ja valta on vain kasvanut viime vuosina. Ne eivät ole koskaan suostuneet neuvotteluun."
Guardian katsoi Manua kysyvästi.
"Ei enää salaisuuksia. Miksi te loitte ne?"

Manu kääntyi poispäin Guardianista. Hän katsoi oikealle puolelleen, kohti merta. "Yksinkertaisesti vallan vuoksi."
Guardian nousi istumapaikaltaan ja liikkui hieman eteenpäin istuakseen hieman lähempänä Manua. Hän yritti pitää katseensa Makutan silmissä, vaikka tämä vältteli katsekontaktia.

"Yrititte ilmeisesti kaataa Veljeskunnan", Guardian sanoi. Manu ei vastannut mitään, mutta hän ei vaikuttanut myöskään kieltävän.

"Mutta sitten sinä kieltäydyit", Guardian sanoi. "Miksi?"

"Joku on ilmeisesti selostanut sinulle aivan kaiken, mitä siellä tapahtui", Manu vastasi. "Toisaalta, olihan se ilmeistä."

"Et vastannut kysymykseen, Manu-poju. Nazorakien voima on suurissa määrissä tuhoisa. Jos olisitte tehneet yhteistyötä pidempään, olisitte voineet onnistuakin. Mikä tuli eteen?"

Manu hiljeni taas hetkeksi.
"Meille tuli pieniä... erimielisyyksiä."

Guardianin katse oli kiinnostunut. "Hän yritti kuulemma tappaa sinut Nazorakein pesässä. Aika vahvoja erimielisyyksiä."

Manu naurahti. "Aivan, kuten minäkin hänet. Tämän taustalla on pitkä tarina."

"Ja tämä on pitkä matka." Guardian sanoi nojaten veneen kylkeä vasten kevyesti. "Pääsemme yöhön mennessä ehkä juuri ja juuri Steltille nukkumaan. Joten pyydän, Manu. Takauma."

Manu hiljeni hetkeksi.
"Mikä."

Guardian näytti pettyneeltä.
"Kyllä sinä tiedät."

[spoil]Manu auttoi.[/spoil]

Xia

"Anteeksi mitä?", Matoro kysyy silmät suurina valtavalta Metsästäjältä.

"Saasta, teet pilkkaa minusta!", Devastator örisee.
"En suinkaan. En vain kuullut mitä sanoit.", nenäkäs Jään Toa kommentoi.
"Annan sinulle turpaan, ääliö. Tiedätkö ketä uhmaat!", DEVASTATOR karjuu ja ottaa askeleen kohti Klaanilaisia.
"Anna olla. Et sinä meitä voita."
"Katsotaanko!"
"Mieluusti."
"Matoro, mitä suunnittelet?", Suga kuiskaa Jään Toalle tämän vierestä.
"Kun se syöksyy meitä päin, syöksytään sivuilta hissille", Matoro vastaa. Kaksi muuta nyökkäävät.

"Antaa tulla, köriläs!", Matoro ärsyttää lisää.
Devastator lähtee rynnimään Toa-joukkoa kohden, kolme sankaria väistävät olennon syöksyn sivuille.
Suuri musta olento kääntyy yllättävän ripeästi ja hissin ovi iskeytyy täysillä Matoroa leukaan. Jään Toan pää iskeytyy heti taaksepäin, hänen kaatuessa selälleen. Hänen kanohinsa irtoaa ja lentää pitkässä kaaressa huoneen takaosaan.
Kapura ja Summerganon jähmettyvät.
Hissin ovi oli juuri kolkannut Matoron.


"Luulitteko selviävänne DEVASTATORIN telekinesia-voimista!", huoneen peräosasta karjutaan.
Kapura ajatteli huomauttaa että tämä ei maininnut telekinesiaa alkuperäisessä voimalistassaan, mutta kokee fiksummaksi ampua aallon painovoimaa Devastatoriin.

Devastator kaatuu korotetun painonsa vuoksi ja Tulen Toa syöksyy silmänräpäyksessä Matoron naamiota kohti.

Jään Toa nostaa päänsä. Hän on keskellä huonetta selällään. Veren maku suussa.
Matoro käännähtää hitaasti ja huomaa Kapuran.
Suga ampuu heikkoa jäävoimaansa Devastatorin alle, ja jätti kompastuu uudelleen. Matoro saa naamionsa Kapuralta ja kolmikko syöksyy (Tai Kapura ja Suga syöksyy Matoron roikkuessa perässä) avoimeen hissiin.

"DEVASTATOR ON NYT VIHAINEN!", Metsästäjä huutaa ja lähtee syöksymään kolmikkoa kohti. Summerganon käynnistää hissin, mutta Devastator onnistuu suurilla voimillaan pitelemään hissiä suurinpiirtein paikallaan.
Kapura koittaa hakata Devastatorin suuria kouria. Isku tulta saa sen otteen heltiämään hissin alaosasta ja oveton hissi syöksyy ylöspäin.
"KAIKKI AMPUJAT HISSIN 4B OVILLE!", kuuluu tukikohdan kovaäänisistä.
"Eh, meillä ei ole ovea. Ylhäältä tulee avoin aukko joka on täynnä ampujia.", Matoro huomauttaa.
"Eh. Se on pienoinen ongelma." Summerganon pohtii.
Matoro nappaa äkkiä moottorisahamiekkansa ja käynnistää sen. Hän alkaa sahata kattoon aukkoa.

"Hyvä idea, Martti!", Summerganon huudahtaa.
Matoron oranssina hehkuva moottorisaha leikkaa metallia helposti.

FNNNNNNRRSKRIIIIIIIIIII

Naps

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

Hissi syöksyy täysillä alaspäin vaijerin katkettua katosta.


[spoil]Kiittäkää G:tä moottorisahan ääniefektistä...[/spoil]

Hopenen Meri, Nazorakien vene.

Kaksi nazorakia istuivat veneessä heillä oli mukanaan jotain erityisen arvokasta, josta heidän pomonsa ilahtuisi ja paljon.

"Luuletko, että saamme ylennyksen?", toinen sanoi kiihtyneenä.

"Jos hyvin käy Abzumo ei tapa meitä.", nazorak vastasi vakavasti.

"..."

"Hei tuolla on jotain!"

"Niin, Klaani-saari, mitä siitä?"

"Eikun tuo!", Nazorak ositti aseellaan "naurettavanpientäpaattia" josta kuului Makutan rivoa kielenkäyttöä.


"Jaa vai nuo."

"Meillä on vain nämä surkeat aseet, jätetään heidät rauhaan, "lasti" on saatava perille tai Abzumo kaivaa ruumiimme meren pohjasta ja hakkaa niitä kallioon tai jotain muuta vastaavaa."

Klaani-saaren Nazorak tukikohta näkyi jo sadan metrin päässä.



[spoil]Annan sinulle Manu oikeuden kirjoittaa seuraavan viestin aiheesta, mutta muista, häntä tuoda kidutettavaksi tai sellaista. SAY NO TO TORTURE[/spoil]

Xia, Mustan Käden komentokammio

Mission time: 01 hours and 03 minutes.

Killjoy tunsi olevansa taas elossa. Kaksikymmentä vahkia marssi hänen perässään sysimustia käytäviä pitkin. Hän oli saapunut tukikohtaan. Aizen ja Saraji olivat johdattaneet hänet maan alla sijainneeseen Black Handin tukikohtaan. Tukikohtaan, jota ei pitänyt olla olemassa.

Marssi jatkui. Huoneiden ovet vilisivät ohi, kun Kenraali oli päässyt taas komentamaan hänelle kuuluvia joukkojaan.

Jos vahkikaksikko puhui totta, olisi Herra, Mustan Käden perustaja yhä hengissä ja tässä salaisessa tukikohdassa. Sinne Killjoy nytkin marssi. Aizen ja Saraji olivat myöntäneet Killjoyn komentoon kahdenkymmenen vahkin joukkion. Tämä joukkio oli hoitanut muurien päällä olleet metsästäjien puolustukset.

Nyt nämä vahkit marssivat jälleen. Vahkit, joiden piti olla piilossa, mutta osa niistä oli täällä, paikassa, jossa Killjoy tulisi päättämään vuosia kestäneen piinansa. Keraaminen lattia kolisi joukon marssiessa tasatahtiin. Killjoyn mieli oli verkeämpi kuin aikoihin, hän muisti jälleen Metru Nuin ajat, jolloin tämä oli hänen työtään. Komentaa joukkoja kohti taistelua, marssia eturintamassa kohti ylivoimaista vastustajaa, voittaen joka kerta, tai ainakin melkein.

Ovi oli nyt aivan heidän edessään. Killjoy viittoili vahkit pysähtymään ja astui yksin ovesta sisään. Siellä häntä kuitenkin odotti raju shokki.

Herra oli ennen pitkä ja vahva maan toa, mutta se mitä hänestä oli jäljellä oli vain pieni heppoinen turaga. Turaga astui pimeydestä Killjoyn eteen ja naulitsi palavan katseensa häneen.

"Kenraali, olet vihdoin palannut."

"Herra, olen pahoillani, että minulla kesti näin kauan. Minä en... en tiennyt, että olitte edelleen elossa...", Killjoy mutisi.

"Kaikki tekevät virheitä Kenraali. Minulla kävi tuuri, pääsin palavasta linnoituksesta ulos, mutta kamppaillessani menetin kaikki voimani ja minusta tuli... tällainen", Turaga sanoi kalistellen lattiaa samalla sauvallaan.

Pieni toivonkipinä syttyi Killjoyn sisällä, hän avasi suunsa kysyäkseen kysymyksen, jota ei ollut koskaan uskonut kysyvänsä: "Onko hän elossa? Selvisikö hänkin?"

Turaga pudisti päätään murheellisena.

"Minun lienee aika kertoa sinulle jotain."

Nazorakien luolasto, metallilevyn takana suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista

*kuorsausta*

Xia

Matoro, Kapura ja Summerganon syöksyvät hissin mukaan alaspäin, DEVASTATORin jäädessä karjumaan ylös, mutta se löytäisi kolmikon kuilun pohjalta, jos he jäisivät sinne liian pitkäksi aikaa... Niinpä hissin tömähdettyä kuilun pohjalle, vieläpä kolmikon kannalta melko kivuliaasti, lähtivät he samantien liikkeelle ja päätyivät käytävälle. He kuulivat jostain meteliä, mutta ainakaan vielä ei lähistöllä tuntunut olevan mitään. Mutta edes alimmat kerrokset eivät olleet tyhjillään ja hetken aikaa yksitoikkoista, kivistä käytävää käveltyään kolmikko päätyi suureen halliin, jossa oli useita ovia. Keskellä oli jonkinlainen koroke ja Metsästäjien välineitä lojui siellä täällä. Hallin seinustalla oli portaat ylemmille tasanteille, jossa näkyi olevan jonkinlaisia monitoreja.

Kolmikko tutki hallin läpikotaisin, muttei nähnyt jälkeäkään vihollisista. "Ne ovat jahtaamassa meitä toisaalla.", lausui Kapura koko kolmikon ajatukset ääneen ja samalla hetkellä yksi ovi levähti selälleen ja sieltä rynnisti Tracker, ilman kuulua lemmikkiään. "Mokomat nuuskijat! Luulitteko todellakin olevanne niin ovelia, etten löytäisi teitä linnoituksesta, jossa asustan?", metsästäjä puhisi. Summerganon, Kapura ja Matoro katsoivat vihollistaan kylmästi. "Olet meidän ja tehtävämme suorittamisen välissä, joten tästä tulee hiukan kivuliasta.", Matoro sanoi Trackerille ja syöksyi moottorisaha suristen vihollisen kimppuun.

Tracker yllättyi toan asevalinnasta ja perääntyi, antaen Summerganonille ja Kapuralle tilaisuuden hyökätä sivusta ja Tracker olikin pian hätää kärsimässä. Hän huitoi minkä ehti ja Matoro lensi sahoineen maahan, mutta Summerganonin raivokas hyökkäys ja Kapuran tuli-isku suoraan selkään saivat metsästäjän perääntymään nurkkaan. Matoro nousi ja tuli toveriensa luo. "Noniin, hoidetaanpa tämä tuhmeliini." "EI!", huusi Tracker ja löi voimiensa tunnosta ja niin voimakas oli tuo huitaisu, että Summerganon lensi hallin keskustan koroketta päin kaataen lentäessään myös Kapuran. Matoro perääntyi Kapuran kanssa korokkeen luokse. Kolmikko seisoi nyt keskellä hallia, kuullen jostain askelia ja heidän edessään seisoi Pimeyden metsästäjä, Tracker.

"Niin typerältä kuin tämä tuntuukin, emme voi jäädä tänne.", Summerganon toteaa ja hyppää miekkansa kanssa Trackeria kohti. Muut seuraavat esimerkkiä ja he kirjaimellisesti jyräävät Trackerin ja säntäävät ovelle, jossa lukee "porraskäytävä". Tracker nousee oven mennessä kiinni kolmikon perässä ja metsästäjäjoukon rynnätessä ylätasanteiden ovista huoneeseen. "Pakenivatko ne?!", kuuluu jonkun metsästäjän huuto porraskäytävään, jota kolmikko kiipeää ylös. Käytävä vei heidät ylempiin kerroksiin, joissa he juoksivat satunnaisista metsästäjistä yli. Heidän mielessään poltti vain yksi asia: Nimdan löytäminen.

He kulkivat vielä yhdet portaat ylös ja heidän edessään avautui korkea huone täynnä pilareita ja useita portaita ja huoneen päädyssä oli muutaman metsästäjän joukko syventyneenä keskusteluun: "Komentotornin mukaan tunkeilijat ovat kellarikerroksissa.", yksi metsästäjä puhui ja kolmikko, jota ei vielä huomattu vetäytyi pilarien taakse kuuntelemaan. "Ei, keskuksesta ilmoitettiin, että saivat Trackerilta viestin, jonka mukaan tunkeilijat suuntasivat ylöspäin, ovat mahdollisesti jo poistuneet täältä."
"Olet aina niin optimisti, luultavasti ne mokomat piileksivät jossain ja iskevät aina kun vartioinnin silmä välttää. Koko linnoitus on jo kaaoksessa, kun ne tuntuvat vipeltävän kerroksesta toiseen kaataen puolet meidän porukastamme."
"Meidän pitää kai mennä kyselemään komentotorniin lisäohjeita jossain vaiheessa..."

Kolmikko kuunteli metsästäjien keskustelua mielenkiinnolla. Heidän pitäisi pysyä nyt salassa ja löytää jokin kätevä piilopaikka, josta käsin he voisivat sitten tehdä iskunsa komentotorniin, sikäli mikäli heidän kohteensa siellä yhä majaili.

Xia, Pimeyden Metsästäjien tukikohta

Kolme metsästäjää lähtevät vaappumaan pois salista, jättäen sen kokonaan tyhjäksi.
Kolme Klaanilaista hiippailevat pois tolpan takaa.

"Luulen että meidän pitäisi selventää sijaintimme.", Matoro toteaa.
"Mitenhän se hoituu? Menemmekö kysymään joltakin metsästäjältä neuvoa?", Kapura vitsailee.
Kolmikko tutkii huonetta.

"Hei, tuolla on lattialuukku!", Suga huutaa noteeratessaan heikot ääriviivat lattiassa. Hän ryntää edeltä avaamaan sitä.

"Tuolta kuului ääniä! Ne ovat tuolla!", huudetaan jostain. Kuuluu juoksuaskelia.
Summerganon, Matoro ja Kapura livahtavat lattialuukusta alas.

Joukko Pimeyden Metsästäjiä saapuu saliin.
"Ei mitään.", joku toteaa tylsiintyneenä.
"Mistä ne muka pakenivat?", toinen miettii.

Metsästäjät huomaavat luukun.

"Onko kellään valoa?", Matoro kysyy pilkkopimeässä.
Kapura luo käteensä lieskan joka valaisee kapean käytävän.
Pimeässä käytävässä on tummaa kiveä seinät ja soraa lattia.
Puuluukkua heidän yläpuolellaan hakataan. Joku neuvoo ihan avaamaan sen.
Klaanilaisille tulee kiire. He lähtevät juoksemaan täysillä eteenpäin.
"Tuolla ne menevät!!", joku metsästäjä karjuu.

"Kierreportaat!", Kapura huudahtaa iloisena. Kolmikko lähtee kapuamaan nopeasti metallisia portaita.

"Umpikuja!", huutaa Matoro vähemmän iloisena. Portaiden yläpäästä ei pääse mihinkään.

"Kuka ääliö tekee portaat jotka eivät johda mihinkään?", Suga miettii ääneen kunnes hänen silmänsä osuu kylttiin "siirrettävät huoltoportaat".

"Hidastakaa niitä! Asennan tälläisen Killjoyn antaman sulattimen seinään!", Matoro ilmoittaa ja kaivaa vyönsä kotelosta puoliympyrän mallisen laitteen. Hän kiinnittää sen kiviseinään ja käynnistää sytyttimen. Kapuran aalto tulta pysäyttää Metsästäjien etenemisen hetkeksi.
Kolmikko hyppää hetkeksi alas portailta.
Kiviseinämä sulaa räjähtäen auki.

"Kaiken järjen mukaan tuossa pitäisi olla maa, olemme pohjakerroksessa...", Matoro ilmoittaa ja nousee portaita.
Kylmä vesisade osuu hännen naamioonsa. Hän vilkaisee helpottuneena alaspäin. Merta.

"Vettä?", Jään Toa toteaa ja vetää itsensä äkkiä portaiden yläpäähän.
"Hei, olemme linnakkeen marenpuoleisella sivustalla. Siellä missä on pystysuora kallio mereen.", Matoro huutaa.
Metsästäjät tulevat taas.
"Olkaa hetki hiljaa! Ettekö näe että meillä on hommia!", Summerganon huutaa metsästäjille ja nappaa suuren kirveensä. Kapessa käytävässä ne eivät voi käyttää määräylivoimaa.

Matoro istuu aukkoon pohtimaan, ampuen välillä jääsäteitä kahden muun Klaanilaisen tueksi.

"Hei, idea!", hän huutaa. Vahva kohmetussäde jäädyttää suurimman osan metsästäjistä vähäksi aikaa.
"Tuolla ylhäällä on ikkunankarmi. Koitan osua siihen harppuunallani, kiivetkää sitten köyttä pitkin.", Matoro neuvoo.
"Matkaa on yli viisikymmentä bioa!", Kapura esittää vastalauseena kurkattuaan aukosta ylös.
"Hei, harppuunassani on kaapelia 51 bioa. Ongelma?", Matoro sanoo ja ampuu.

Kuuluu kilaus.

Kaapeli putoaa Matoron ohi alas.
Hän kelaa sen.

"Minusta tuntuu että siitä ei saa kiinni.
"Terävä havainto. Niin minustakin tuntuu.", Matoro ilmoittaa.

Käytävän päähän ilmestyy järeästi aseistautuneita metsästäjiä.

"Jotain. Nopeasti.", Matoro ajattelee ääneen.

Luukusta pudotetaan valtava ohjuksenheitin.

"Jotain. Nopeammin.", Matoro ajattelee edelleen. Hän tähyilee avoimesta luukusta jatkuvasti. Hänen silmiinsä osuu pimeä parveke, ja hän laukaisee harppuunansa. Terä uppoaa puiseen tasanteeseen.

"Mentiin!", Matoro huutaa. Kapura ja Summerganon ottavat kiinni metallisesta vaijerista, ja Matoro tiputtautuu alas. Ohjus lentää ja osuu ovenkarmiin, aiheuttaen valtavan oranssin räjähdyksen ja paineaallon. Kolme Matoron harppuunan kaapelissa roikkuvaa klaanilaista lentävät heilurimaisesti sivulle, kylmän sateen piiskatessa heitä.

"Sinne meni.", yksi metsästäjistä toetaa omahyväisenä.

Heiluriliike heittää kolmikon takaisin oviaukkoon. Metsästäjän ampuvat, mutta Klaanilaiset ehtivät heilahtaa pois.

"Ne eivät kuolleetkaan!", joku sisältä huutaa. Pimeyden Metsästäjät lähtevät kohti aukkoa seinässä.

Kolme Klaanilaista roikkuvat teräskaapelilla korkealla yllä olevasta parvekkeesta kiviseinämää vasten. Alla velloo meri.

"Että minä rakastan tälläisiä tilanteita.", Matoro toteaa kuivasti.

Nazorakien luolasto, ranta



Nazorakit kiinnittivät köyden tolppaan rannalla. He nostivat "toan" ja kutsuivat paikalla olevilta nazorakeilta kärryä jolla kantaa tämä.

Toa nostettiin vanhanaikaiseen puukärryyn ja nazorak lähti kuljettamaan sitä luolastoon, kun samalla kaksi nazorakia marssivat urhoollisesti kärryntakana.

Huoneen edessä oli ruumiita ja... verta,,, paljon verta sekä kyltti jossa luki: "Hiljaa, nero työssään".

Sitten nazorak nosti kylttiä ja katsoi oliko ketään sisällä, oli tyhjää.

he avasivat oven ja kippasivat toan lattialle, sitten he asettivat sen viereen kyltin: "Tapa hänet."

"Hän ajattelee aina päinvastoin tällaiset asiat.", toinen sanoi.

Sitten Nazorakit lähtivät ja Makuta toan ruumiissa jäi lattialle odottamaan Abzumon palaamista.

[spoil]Kyltti ja jotakin muuta olivat Matoron ideoita.[/spoil]

Hopeinen meri, edelleen naurettavan pieni höyrypaatti

Makuta Nui puristi ruoria kaksin käsin. Hänen kasvonsa olivat varjossa.

”Erimielisyyksiä Abzumon kanssa on aina ollut. Se ei ollut syy siihen, miksi häivyin. Ja se, että häivyin, on syy Abzumon vihamielisyyteen.” Hän huokaisi ja vilkaisi sinistä Skakdia, joka istui veneen perässä. Manu vaipui ajatuksiinsa.

Destral, noin 79 100 vuotta sitten

”Petturuutta”, Miserix sanoi. ”Pahempaa kuin petturuutta – typeryyttä. Jos onnistut suuressa suunnitelmassasi, vaarannat koko universumin.”

”Sen riskin”, Teridax sanoi, ”olen valmis ottamaan.”

”Ja millä hyökkäät Suuren Hengen kimppuun?” Miserix kysyi ivallisesti. ”Varjokädelläsi? Rahkshi-ryhmällä? Olet vain hyönteinen Mata Nuin silmissä... ja minun silmissäni.”

Makuta Nui ja Abzumo seisoivat muiden tavoin pöydän ympärillä. Abzumon silmistä loisti mielenkiinto. Teridax hyppäsi huoneen toiselle puolelle kohti Miserixiä ja tarttui tätä kurkusta. Hän heitti toisen Makutan kohti seinää, sitten toista, ja lopulta kaatoi hänet maahan. Ennen kuin Miserix ehti nousta, Terryn ase oli hänen kurkullaan.

”Olet muinaisjäänne”, Teridax sanoi. ”Universumi kuuluu vahvoille, ja valta-asemasi on tehnyt sinusta heikon.”

Miserix tarttui kiinni Teridaxin sauvaan ja antoi sitä pitkin hänelle sähköiskun, mikä sai Teridaxin lentämään taaksepäin. ”Röyhkeä mato”, Miserix sanoi noustessaan maasta. ”Johtaisit veljeskunnan tuhoon ja häpeään!”

”Johtaisin sen... ylivaltaan”, Teridax sanoi. ”Ylivaltaan, joka kuuluu meille.” Hän kääntyi muita. Manusta näytti, tämä olisi katsellut häntä. ”Jätän sen teille... valinnan, ketä seuraatte.”

Gorast ja Bitil, siirtyivät heti Teridaxin puolelle huonetta, Vamprah, Antroz, Chirox ja Spiriah seurasivat heti perässä. Mutrankin hetken epäröityään siirtyi voittajan puolelle.

Makuta Nui ja Abzumo siirtyivät kumpainenkin Teridaxin puolelle.
Typeryyttä, Makuta Nui ajatteli. Tässä ei ole järjen hiventäkään. Suunnitelma on epärealistinen, Miserix lienee Teridaxia parempi johtaja, kaikki kannattavat väärää Makutaa.

Krika ja Icarax olivat viimeiset. Muutamat jäivät Miserixin puolelle – hetkeksi. Lopulta kukaan ei ollut hänen kanssaan, sillä viimeisetkin olivat siirtyneet, vaikkakin haluttomasti. Miserix oli jäänyt yksin.

”Otan veljeskunnan johdon kokouksen tahdosta”, Teridax sanoi. ”Suunnitelma etenee. Ensimmäisenä tekonani… minä tuomitsen sinut, Miserix, kuolemaan. Krika, Spiriah, te toteutatte tahtoni.”

”Olette itsetuhoisia ääliöitä, jotka leikkivät universumin järjestyksellä. Ja tämä... mielipuoli ei johda teitä minnekään muualle kuin kuolemaan!” Miserix karjui entiselle veljeskunnalleen. ”Tämä ei ole ohi, Teridax. Tapa minut, levitä jäännökseni täältä Metru Nuille, mutta jonain päivänä... minä saan kostoni.”

Makuta Nui käveli ulos linnoituksesta. Abzumo seurasi.
”Mikä ssssinulla nyt on? Et näytä järin iloissssselta.”
”Tämä veljeskunta on rappiolla.”
”Kuinka niin?”
”Etkö näe? Kaiken maailman hullut saavat kokouksen suosion.”
”Itssssekin sssssiirryit hänen puolelleen.”
”Tavoitteeni oli hengissä pysyminen. Ne harvat, jotka aluksi jäivät Miserixin puolelle, kuolevat pian.”
”Sssse lienee totta.”
”Minusta tuntuu, että en halua olla osa tätä yhteisöä.”
”Mitä sssanoit?”
Manu katsoi toveriaan epämiellyttävästi irvistäen.
”Minä jätän veljeskunnan. Mutta ensin hankin jotain, mitä tahdon. Ja sen saan jostain muualta kuin täältä.”
”Mitä aiot?”
”Yksi sana riittänee: Olmak.”
”Sinä et uskalla.”
”Mihin katossssi sssssssssuhinasssssi, veli?”
”Pilkkaatko minua, rakasssss ysssstäväisssseni?”
”En tietenkään. En vain voi, valitettavasti, osallistua enää Nazorak-projektiin. Enkä halua.”
”Me loimme ne! Et voi vain hylätä niitä!”
”Voin. Ja hylkään. Projekti epäonnistui. Munista ei kuoriutunut kunnollisia toukkia.”
”Ne kasvavat! Niistä tulee jotain suurta!”
”Sittenhän sinä varmasti nautit ajastasi niiden suurimpana herrana.”
Abzumo katsoi Manua vihaisesti.
”Pakene”, hän sylkäisi. ”Häivy, kun vielä voit! Teridax varmasti lähettää perääsi tuhansittain tappajia.”
”Hän ei ole kiinnostunut minusta. En ole niin tärkeä hänen ah, niin suuren suunnitelmansa kannalta.”
Abzumo jäi yksin seisomaan ulos, kun Makuta Nui käveli sisään linnoitukseen.

”MANU!”
”Mitäh?”
”Mitä sinä ajattelet?” Guardian kysyi. Makuta oli ollut kauan hiljaa. Nyt hän hymyili ilkeästi.
”Sinä pyysit takaumaa. Minä koin sellaisen.” Guardian pyöräytti silmiään.
”Viitsisitkö kertoa, mitä tapahtui?”
Ja Manu kertoi.

”Mitä oli se, jota lähdit hakemaan toisesta ulottuvuudesta?” Guardian kysyi. Makuta kopautti naamiotaan.
”Niitä on tehty yksi tässä universumissa. Tämä on vaihtoehtoismaailmasta. Ja sinä tiedät, kuka omistaa tämän universumin Kraahkanin.”
He kumpikin tiesivät. Ja Guardian tiesi myös, että Abzumo olisi erittäin vaarallinen vastustaja.

Bio Klaanin Linnoitus, asuintilat

Domek käveli taas tutuissa, laajoissa valkoisissa käytävissä, kävellen ohi saman kukkaruukun ja ikkunan ohi. Hänen jalkansa oli parantunut tarpeeksi, mutta hänen kyynärvartensa oli yhä siteissä.
Hän ei enään ollut yhtä elävöitynyt arkiseen tapahtumaan kuin olisi ennen. Klaanilaisiakin oli paljon vähemmän kuin yleensä, eivätkä hekään tuntuneet olevan keskittyneitä maailmaansa. Feterrojen hyökkäys oli selvästi vaikuttanut heihin hyvin paljon, eivätkä he tulisi toipumaan siitä niin nopeasti.
Kultapunainen Toa saapui taas asunnonsa eteen, otti avaimensa esiin ja avasi oven. Hän sytytti valot ja ensimmäinen asia minkä hän näki huoneessa oli hänen tumma lierihattunsa joka makasi maassa. Domek otti hatun käteensä ja katseli sitä hyvin tyhjästi.

"... öhm, anteeksi", ääni kuului hänen takana.
Domek säikähti hieman tästä, mutta käänsi katseensa oven eteen jossa seisoi pieni punainen ja keltainen Matoralainen Kiril-naamiolla.
"Ai, terve Nookki", Domek vastasi Matoralaiselle hieman lakonisesti.
"Sinua käsketään tyrmään. Sinun iltavuorosi, katsos", Nookki sanoi hieman veijarimaisella sävyllä.
"Niin, tiedän. Itsehän sinne ilmoittauduinkin", Domek huokaisi.
"Ja löysit näköjään hattusikin. Hieno homma. Sinä erotut aina niin hyvin kaikesta muusta sen kanssa", Nookki lausui.
Toa käveli piittaamatta ovesta ulos ja toivotti Nookkille lähtiessä, pidelleen lierihattua kädessään laittamatta sitä päähän.

Bio Klaanin Tyrmä

Valtavien paperikasojen seassa GT huokaisi tylsyydestä; hän ei keksinyt mitään tekemistä työnsä aikana. Vaikka uusi vanki olikin tuotu paikalle, BodyGuard vahti hyvin tarkasti ja tiukasti, mikä esti GT:n puhumasta vangin kanssa. Hopeanvaaleanpunainen nais-Toa alkoi taitella tyhjistä papereista, joista vain osa näytti muistuttavat jonkinlaista Rahia ja kaikki muut hyvin abstraktia modernitaidetta taidegallerioiden pohjakerroksista.
GT:n huokaistaessaan taas, oveen koputettiin, jolloin hän melkein salaman nopeudella kiisi avamaan sen.
"Hei GT", kultapunainen Toa Domek tervehti.
"Domek! Moi! Sinua en ole nähnyt aikoihin! Mitä sinä täällä teet?", GT vastasi yhtä innokkaasti kuin yleensä.
"Ilmoittauduin tyrmän iltavahdiksi eilen, tulin tänne tuuraamaan Santoria", Domek vastasi hieman innottomasti.
"Ahaa, aiotko olla täällä kauankin?", GT kysyi heti.
"En tiedä, en oikein ajatellut siitä", Domek vastasi, "mutta siis, mitä tietä kautta pääsen erikoisvankien selleihin?"
"Seuraa vain minua", GT sanoi ja lähti Domekin edeltä. "Muuten, miksi et laita hattuasi päähän?", GT kysyi Domekilta samalla.
"En vain taida tänään", Domek vastasi.

Domek vältteli pitämästä silmäkontaktia vankien kanssa. He liikkuivat pölyisen korridorin läpi ja kävelivät useiden eri sellien ohi. Domek ei tottunut kovin hyvin synkkiin kivikäytäviin, mutta kesti sitäkin vähemmän heidän peräänsä heitettyjä vankien kirouksia ja kuiskauksia.
Käveltyään pitkän tovin, he viimein saapuivat Santor luokse, joka seisoi sellien edessä.
"Moi Super Santor!", GT tervehti Toaa, joka vastasi tervehdykseen takaisin.
"Tässä olisi Domek tuurraamaan sinua", GT sanoi hiukan juhlallisesti.
"Selvä", Santor vastasi hieman piristyneemmän kuuloisena ja alkoi marssimaan pois. Liikkuessaan ohi Santor varoitti Domekia tietyistä vangeista. Domek asettui samaan kohtaan sellin eteen, samalla kun GT seurasi Santorin perässä hyvästeli Domekia positiivisesti.

"Mukava tyttö, eikö olekin?", Sinimustavalkoinen nais-Toa Sheelikan ääni kuului sellistä. Domek ei vastannut ja jatkoi vartioimista.
Sheelika käveli lähemmäksi kaltereita.
"Kerrohan, mitä sinun kaltaisesi valon Toa tekee täällä", Sheelika kysyi pehmeällä äänellä.
"Ei ole sinun asiasi", Domek vastasi tunteettomasti, mutta hieman ärsyyntyneisesti.
"Miksi noin salaileva? Emmehän me ole vihollisia", Sheelika jatkoi ja ulotti yhden kädestään kaltereiden välistä ja laittoi Domekin kasvoihin, "voisimme jopa olla parhaimmat ystävät".
Domek käänsi päänsä pois Sheelikan kädestä ja pysyi silti hiljaisena.
Sheelika alkoi tulla kärsimättömämmäksi ja silloin vilkaisi kultapunaisen Toan kädessä olevaan hattuun.
"Hieno hattu sinulla", Sheelika aloitti taas vietteliäästi, "miksi et laita sitä päähäsi?". Sheelika kosketti Domekin päälakeen, "hatun koko on kyllä väärä sinulle, mikset vaihda sitä uuteen? Onko se jonkun tärkeän?".
Sheelika silloin alkoi ulottamaan kätensä lierihattua päin,
jolloin Domek melkein refleksimäisesti tarttui voimakkaasti Sheelikan käteen ja kääntyi häneen päin.
"Pidä likaiset kätesi pois hatusta", Domek käski heti uhkaavammalla äänellä Sheelikaan päin. Nais-Toa ei reagoinut tähän hyvin, mutta yritti hillitä itsensä. Domek päästi irti ja kääntyi taas poispäin Sheelikasta, hänen haavoittunut käsivarteensa sattui liiallisesta rasituksesta.
Sheelika perääntyi takaisin sellin sisälle.
"... Et ollut Klaanissa kun oli vielä jäsenenä, vai mitä?", Sheelika kysyi katkerasti. Kesti hetken ennen kuin Domek vastasi myönteisesti.
Sheelika jatkoi kyselyään: "Kerro, mitä muut klaanilaiset sanovat minusta".
"Sinä tapoit Matoralaisia ja vahingoitit muita klaanin jäseniä. Rikoit Klaanin ensimmäisen säännön", Domek vastasi välinpitämättömästi. "... He saavat sen kuulostamaan niin yksinkertaiselta", Sheelika kertoi, "luuletko, että minä tahdoin sitä?". Valon Toa pysyi vaiti.
"He tuomitsivat minua, kutsuivat minua murhaajaksi, vaikka eivät ymmärtäneet tilanteesta yhtään. Kukaan ei ymmärtänyt, kukaan ei tahtonut. Eivät edes Adminitkaan. Luovuttivat minut Makutoille ja unohtivat minun olemassaolon", Sheelika alkoi puhua yhä ja yhä vihaisemmin, mutta Domek pysyi vaiti. Hän ei halunnut uskoa täysin rikollisen tarinaan, koskaan ei voi olla liian varma.

Silloin askelia alkoi kuulua käytäviltä. Vankien huudot ja kiroukset alkoivat kuulua äännekkäämmin kuin koskaan, hautaen askeleiden kaiun.
Domek käänsi päänsä käytävän puoleen ja näki keltaisen Toan ja korkean titaanin hänen takana; Se oli Tawa ja BodyGuard.
"Ehtoota", Domek tervehti pää-Adminia. Sheelika näytti äärimmäisen murhanhimoiselta, mutta yritti hillitä itseään; hän ei pystyisi taistelemaan kahleet käsissä kolmea klaanilaista.
"Helei", Tawa vastasi saapuen Domekin luokse, "miten kätesi voi?"
"Ihan hyvin, ei paljon muuta", Domek vastasi lakonisesti. Sheelikan suuttumuksen ääni kuului selliltä.
Tawa vilkaisi hieman Sheelikaa päin.
"Hyvä kuulla. Tulin tänne puhumaan Sheelikan kanssa, jos ei haittaa".
"Ei tietenkään", Domek vastasi, "siis täällä vai missä?"
"Kuulusteluhuoneessa. Avaa sellin ovi", Tawa käski Domekia, joka avasi sellin kalterit heti. Nais-Toa käveli ulos sanomatta tai tekemättä mitään.
"Sinun ei tarivtse tulla mukaan", Tawa ilmoitti Domekille ja lähti BodyGuardin kanssa viemään Sheelikan.
Joukon lähdettyä Valon Toa jatkoi vartioimista. Yhdessä paikassa seisominen rasitti hieman Toan jalkoja, joten hän päätti kävellä hieman ja liikkui pois Sheelikan sellin edestä.
Käveltyään vasta kahden metrin, Valon Toa hätkähti saapuessan toisen sellin eteen.
Sellin asukas seisoi oven lähellä; hänen naamansa peitetty huiveihin ja kaulaan ripustettu kyltti. Hän piteli painavasti kahlitut kätensä tiukasti kiinni kaltereista, mutta ei liikkunut yhtään.

Vanki kikatti hyytävästi Toaa päin.


Tawa ja BodyGuard saapuivat Sheelikan kanssa kuulusteluhuoneeseen. Huone oli hyvin pieni, sen keskellä oli työpöytä jossa oli tuoleja vastakkain. Ainoa valonlähde koko huoneessa oli pieni valokivi.
"Voit mennä BodyGuard. Voin hoitaa tämän itse", Tawa vakuutteli titaanille, joka lähti vastahakoisesti mutta tottelevaisena.
Sheelika istui huoneen perässä olevaan tuoliin, kun taas Tawa istui hänen eteen.
Molemmat olivat hiljaa hetken, kunnes Tawa aloitti puhumisen:
"Helei"

Ei vastausta.

"Sheelika. Haluan vain auttaa sinua..."

"Et halua. Haluat vain puristaa minusta tietoa ja lukita minut ikuisiksi ajoiksi", Sheelika vastasi hyvin kiivaasti.

Tawa jatkoi.
"Sheelika, sinun täytyy ymmärtää, ihmisiä on tapettu ja riistetty kodistaan ja omaisistaan..."

"Et ymmärrä mitään", Sheelika jatkoi.

Tawa yritti olla piittaamatta ja jatkoi puhumista:
"... Emme halua kenenkään kuolevan enään. Jos voisit..."

"Kuuntele minua...", Sheelika alkoi sanoa.

"... Kertoa meille miksi..."

"Kuuntele minua."

"... Liittolaisesi tekivät tämän..."

"Kuuntele minua."

"... Tai edes kuka tämän teki..."

"Kuuntele minua."

"... Voisimme ehkä..."

"MIKSI ET KARZAHNI KUUNTELE MINUA EDES KERRAN ELÄMÄSSÄSI!"

Sheelika löi raivostuneesti työpöytää.

Tawa hiljeni.
Hiljaisuus peitti huoneen taas.

"... Tiedätkö, mitä tapahtui kun karkotitte minut Klaanista?", Sheelika aloitti, "tiedätkö läheskään?"

"Makutat ottivat sinut takaisin", Tawa vastasi hyvin syyllisenä.

"Mutta tiedätkö, mitä he tekivät?", Sheelika jatkoi. Tawa ei vastannut kysymykseen ja hänen katseensa alkoi yhä keskittyä pois Sheelikasta.

"Sinä jos kukaan pitäisi tietää, minkälaiset Makutat ovat", Sheelika sanoi, "He eivät pidä siitä, kun yksi alaisistaan eroaa heistä".

Sheelika otti kahlitut kätensä pois pöydän päältä.
"Kun minut karkotettiin pois Klaanista, Makutat lähettivät Rahkshinsa vangitsemaan minut ja viemään takaisin heidän luokseen. Yritin taistella vastaan, mutta tiedät minkälaiset Rahkshit ovat. He saivat minut kiinni ja kolkkasivat minut."

Sheelika lopetti hetken ja veti syvään henkeä. Hänen hengitys vapisi hieman.
Musiikkia
"Kun heräsin iskusta, olin keskellä tyhjyyttä. Mustaa mitättömyyttä oli ympärilläni, mutta en pystynyt liikkumaan. En tiennyt missä olin ja yritin vain väittää itselleni tämän olevan vain unta.

Juuri silloin... Juuri silloin, käsiä ilmestyi minun ympärille. Monta mustaa kättä ilmestyi ja tarrautuivat tiukasti kiinni raajoihini. Kädet olivat kuin kiehuva vesi minun ihoni päällä. En voinut huutaa kivusta, mutta mikään ääni ei syntynyt suustani. He eivät antaneet minun huutavan.
Raajani tuntuivat palavan irti ruumiistani. Kipu ulottui luuytimeeni saakka. Silloin kaksi, punaista silmää ilmestyi eteeni. Ne katsoivat minuun, enkä voinut siirtää katsettani pois. Lisää mustia käsiä ilmestyi ympärilleni ja ne kietoutuivat kehoni ympärille. Ne polttivat. Ne polttivat minun ihoni päällä ja tuntui kuin se repisi yksitellen jokaista verisuontani ja raapi niitä.
Lisää silmiä ilmestyi ympärilleni, jokainen heistä keskittivät katseensa minuun.
He olivat ylimielisiä, he tietävät olevansa parempia ja olivat hyvin kylläisiä siitä. Heidän silmien ilmestyessä ympärilleni myös lisää käsiä, jotka nappasivat ja ympäröivät jokaista kehoni osaa, jättäen vain yhden silmästäni näkyville.
Niiden kosketus, se tuntui kuin vastasulatettuja neuloja olisi upotettu minun ruumiini sisään. Kasvoni paloivat niiden käsien alla.

Ja minä vain katsoin. En voinut huutaa.

Kun kipu oli ympäröinyt minun koko kehoni, he alkoivat puhua. Heidän ääni oli korvia raastava. En, en pysty kuvailemaan sitä.



He eivät pelkästään puhuneet; he pilkasivat minua.



He pilkkasivat jokaista minuun liittyvää asiaa.



Minun olemustani, minun tekoni, kaikki. He nauroivat minua päin ja vain tiukensivat otteensa.



Kehoni paloi sisältä päin. Se tuntui kuin kuohuva vesi olisi minun sisälläni.



Tunsin, kuinka hermostoni pureskeltiin ja raavittiin.



Heidän raajoistaan purkautui esiin useita eri Rahien silmiä, jokainen niistä tuijottivat minuun halveksuttavasti.



Minä paloin.



Minä aloin itkemään. Ja juuri sitä he toivoivatkin.

Kyyneleeni tuntui kuin hiekkapaperi olisi hierottu silmiini. Silloin heidän kätensä alkoivat repiä minua. Ne repivät minut sisältä päin ja repivät minut auki. Raajani vedettiin useisiin suuntiin. Ne alkoivat repiä kasvojani.

Ne repivät yhden ainoan silmäni, mikä oli vielä näkyvillä.

En nähnyt mitään. Tuska oli ainoa asia minkä tunsin. Heidän pilkkaukset olivat ainoa asia mitä kuulin. Pimeys oli ainoa asia mitä näin.

Sitten, yksi pitkä ja laiha hahmo ilmestyi eteeni. Se oli heidän herransa, heidän johtaja. En tiennyt mitä tapahtui, mutta minä näin taas. Minä kuulin ja minä tunsin kuinka ilma ympärilläni kosketti minua.

Hän tuijoitti minua.
Hän ei ollut halveksiva, hän ei ollut ylimielinen, hän ei pöyhkeillyt olemuksestaan ja asemastaan.

Hän vain katsoi minuun.

Hänen katseensa, se ei ollut mitään, mikä olisi syntynyt tästä maailmasta.
Se on kaikkea, mitä me emme edusta, mutta oli jokaisessa sydämmessämme.
Se on osa meitä.

Se oli tyhjyys.

Se oli Makuta."

Silloin Tawa nousi tuolistaan ja alkoi kävelemään ovea päin.
"Ja tiedätkö mitä, Tawa?", Sheelika nopeasti lisäsi, "kaukaa katsottuna, hän näytti melkein sinulta."

Tawa poistui huoneesta.

[spoiler=OOC]Juuri näin.[/spoiler]