Bio-Klaani, Telakka, Tahtorakin komentosilta

Keetongu tarkasteli alempien päälikköjensä kanssa Laivastoon hakevien Matoranien lyhyttä riviä. Keetongu tunnisti erään Onu-Matoranin, joka oli joksus tehnyt hanttihommia pajan puolella, mutta muut olivat tuntemattomia. Siellä oli kahdeksan Onu-Matorania, kaksi Ta-Matorania ja hieman kauempana muista lattiaan tuijottava Ga-Matoran.

Keetongu aikoi ottaa kaikki hakiat laivastoon, tulivathan he kuitenkin vapaaehtoisesti. Sota oli tulossa ja kaikille löytyisi varmasti joku homma, olisi se sitten vaikka putkien puhdistamista.

Onu-Matoranit olivat helpoimpia työllistää. He olivat alusta alkaen kuin kotonaan ja osasivat höyrytekniikan alkeet.

Ta-Matoranit halusivat uunien puolelle hommiin. Vaikka se kuulostikin luontevalta, Keetongu oli salaa yllättynyt. Stereotypiat kun yleensä osottautuivat vääriksi. No, kuulemma tulen Matoranit kestivät kuumuttaa paremmin.

Ga-Matoran oli aika vaisu kertomaan vahvuuksiaan, mutta hän vaikutti älykkäältä henkilöltä. Keetongu pisti hänet hoitamaan laivaston paperitöitä ja kuljettamaan viestejä. Matoranin nimi oli Daiwen. Hän teki hommansa tunnollisesti eikä valittanut.

Kirjanpitäjän hankkiminen tuotti heti hedelmää. Keetongu sai käsiinsä asiakirjan, jonka mukaan Keetongu oli tilannut Nynrah-haamuilta erikoisvalmisteisen ilmalaivan rungon pari kuukautta sitten. Keltainen kyklooppi oli unohtanut koko asian viime aikojen hämminkien takia, mutta kun hän näki paperin, asia nousi takaisin hänen mieleensä. Uusi laiva olisi tärkeä sodassa Nazorakeja vastaan, ja Nynrah-haamujen olisi pitänyt saada se valmiiksi jo viikkoja sitten.

Asiasta täytyi ottaa selvää.

Xia, Metsästäjien linnakkeen katto




Kylmä sade iskeytyy kiviseen kattoon. Syvällä linnoituksen sisällä kaikki paikalliset etsivät kolmea tunkeilijaa.
Matoro tunnustelee komentotornin seinämää. Se on koottu suurista kivenjärkäleistä. Kiipeäminen voisi onnistua.
Taustalla jyrähtää ukkonen.

"Koitetaan kiivetä tuosta ylös. Meidät löydetään täältä jossain välissä.", jään toa sanoo vilkuillen merelle. Sadepisarat valuvat hänen naamiotaan pitkin.

Summerganon vetäisee suuren miekkansa kahteen osaan ja iskee toisen niistä kahden kiven väliin. Toisen ylemmäs. Uudestaan. Valkohaarniskainen soturi kiipeää hitaasti ylöspäin. Kapura seuraa esimerkkiä.

Metsästäjän pää pistää esiin klaanilaisten räjäyttämästä aukosta.
"NE PAKENEVAT! TÄNNE!", olento huutaa. Matoro ampuu jääsäteen olennon kasvoihin ja potkaisee tämän alas.

"Menkää edeltä! Suojaan!", Matoro huutaa. Aukosta lentää ammuksia taivaalle.

Summerganonin miekka iskeytyy metalliseen ikkunankarmiin ja lasin läpi. Hän vetäisee itsensä sisään komentotorniin ja Kapura tulee perässä.

"Hei! Pysähdy!", piikikäs metsästäjä huutaa ha hyppää aukosta märälle katolle. Matoro potkaisee tätä nopeasti rintaan ja laukaisee harppuunan kohti ikkunaa.
Metallinen iskuhaka osuu ikkunankarmiin ja pysyy siinä. Toa kelaa itsensä suurella nopeudella ylös.

Musta hahmo syöksyy ikkunasta sisään, suoraan Kapuraa päin. Molemmat kaatuvat kivilattialle ikkunan luo.
"Lopettakaas halailu, tuossa on portaat komentotornin toisene kerrokseen...", Summerganon sanoo ohimennen ja lähtee kävelmään metalliportaita ylös.
Kapura ja Matoro nousevat nopeasti ja syöksyvät hänen perään.

Summerganon on pysähtynyt ylimmälle askeleelle ja katsoo kulma takaa. Suuri teräsovi ja monta vartijaa. Tämä on ilmeisesti se elementtisuojattu ovi josta Killjoy puhui.

"Mennään!", joku kolmikosta ilmoittaa.



Matoro syöksyy seinänä vierestä huoneen poikki, taklaten kaksi vartijaa. Summerganonin ka Kapuran syöksy eliminoi useamman metsästäjän. Yksi oven edessä oleva vortixx alkaa tulittaa cordak-laukaisimella sarjatulta, yksi osumista kaataa Matoron maahan. Portaikosta heidän takaansa alkaa tulla lähitaisteluasein aseistautuneita metsästäjiä. Joku tavoittelee miekallaan Matoroa, mutta jään Toa potkaisee selältään tätä kasvoihin, nappaa tämän miekan ja hyökkää vihollisen kimppuun. Summerganon iskee miekkansa lappeella ampujavortixxin tajuttomaksi ja asentaa useamman pommin teräsoveen.

Portaista kuuluu kolinaa ja ähinää, ja pian huoneen päätyyn ilmestyy suuri tykki.
"Mikä älynväläys tuo oli?", Matoro ajattelee ääneen. Tykin räjähtävä ammus osuu maahan ja kaataa puolentusinaa metsästäjää sekä Matoron ja Kapuran.

"Miksei näiden pommien sytyttimet toimi?", Summerganon huutaa.
Hän lukee kotelon ohjetta.
"ei kestä vettä"

Matoron mielestä oven olisi pitänyt jo räjähtää taivaan tuuliin. Mitään ei tapahdu. Hän hyppää ilmaan, väistäen takaseinään osuneen tykinammuksen. Jään Toa laukaisee harppuunansa kattoon, vetäisee itseään hieman ylöspäin ja saa vauhtia. Musta hahmo lentää ilman halki ja panssaroitu jalka osuu ampujametsästäjää kasvoihin.

"Sytyttimet eivät toimi!", Summerganon huutaa panssariovelta.
"Kapura! Tykki!", Matoro huutaa, hänen itsensä lentäessä poispäin tykistä. Hän irroittaa harppuunansa.

Tulen toa syöksyy kahden vartijan läpi portaissa olevan tykin ohjaimiin. Hän kääntelee tykkiä ja ampuu. Ammus osuu lyhyeen pimeyden metsästäjään, joka räjähtää tuhansiksi haarniskanpaloiksi ja vereksi.

"Yh.", Matoro toteaa. Kapura koittaa ampua ovea ilman että mikään metsästäjä änkee väliin.
Hän puristaa liipasinta, suuri kranaatti lähtee liikkeelle ja osuu teräsoveen. Ovi räjähtää valtavalla voimalla, heittäen kaikki huoneessa olijat maahan.
Suuret teräskappaleet lenetelevät huoneeseen.

"Sisään!", Suga ilmoittaa. Kolme toaa saapuvat saliin.

Xia, Metsästäjien linnakke, torni

"Matkalaukkuja..?", Summerganon sanoo äimistyneenä. "Mitä hiivattia?", Kapura kummastelee. Sillä sali on täynnä matkalaukkuja. "Ovelaa, minusta tuntuu, että nämä eivät ole ihan... viattomia. Ollaan varuillamme.", Matoro toteaa ja kävelee edemmäs salissa. "Jospa pengotaan hieman.", hän jatkaa ja nappaa satunnaisen laukun. Suga ja Kapura seuraavat esimerkkiä ja kolmikon onneksi laukuista ei paljastu mitään liian epämiellyttävää tai vaarallista. "Vain rojua.", Kapura sanoo helpottuneena. "Ehkä, mutta tässä on kyllä jotain... outoa.", Summerganon sanoo. Koko kolmikko tuntuu olevan samalla mielialalla: puoliksi huvittunut, puoliksi huolissaan ja hämmästynyt. "Kuka olisi arvannut, että päädymme penkomaan metsästäjien matkalaukkuja.", Summerganon jatkaa avatessaan jälleen laukun, joka oli tällä kertaa täynnä erilaisia pieniä kapseleita, joissa ei kuitenkaan ollut mitään. He penkovat vielä jonkin aikaa, kunnes suurin osa laukuista on koluttu. Tarkistettujen laukkujen pinojen alta paljastuu vanannäköisiä, raskaita laukkuja. Matoro on ottamassa yhtä niistä, mutta...

"Ne ovat tuolla..."
"Hetkonen, taisin kuulla jotain!", Matoro sanoo ja jähmettyy. Kapura ja Suga ovat hiirenhiljaa, kuulostellen. He kuulevat jostain askelia. Raskaita askelia.
"Ne tulevat.", Kapura sanoo hiljaa.
He näkivät ovella, josta he tulivat kaksi suurta hahmoa. Huoneen vastakkaisen puoleen toinen ovi täyttyi myös muutamasta suurikokoisen metsästäjän varjosta.
"Me emme pääse ulos..", Matoro voihkaisee.

Kolmikko kasaantuu yhteen hallin keskelle. Matoron löytämä vanha, musta ja merkillisesti kuvioitu laukku on heidän jalkojensa juuressa. Heidän jalkojensa juuressa lojui myös muutama muu laukku, jotka tuntuivat kiehtovan heitä. "Parasta ottaa nämä mukaan.", Summerganon sanoi ja muut nyökkäsivät. Jokaisella kolmikosta oli nyt ksäissään matkalaukku ja he katsoivat miten suurikokoisia metsästäjiä lähestyi kahdelta suunnalta.

"Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?", yksi metsästäjä rääkyi nähdessään laukut.
"En minä tiedä, en ole juuri koskaan tutkinut tätä hallia.", toinen vastasi murisevalla äänellä. Kolmikko perääntyi hitaasti kohti seinää, metsästäjien lähestyessä. Matoro yritti ampua kiipeilykoululla yhtä metsästäjää, mutta osuikin mystiseen laukkuun, jonka hän oli kasan alta löytänyt. Metsästäjä huomasi tämän ja laittoi jalkansa laukun päälle. Laukku ei liikahtanut metsästäjän vuoksi ja koukku palasi Matorolle. Metsästäjät luulivat, että Matoro yritti saada laukun ja kiinnostuivat siitä. Muutama suuntasi häijyn katseen kolmikkoon. "Ovatko nuo oikeasti noin tyhmiä...", Summerganon kysyi ja samalla hetkellä metsästäjät riuhtaisivat laukun rajusti auki.

KA-BOOM

Laukku räjähti uskomattomalla voimalla, ja suurikokoiset metsästäjät sinkoilivat sinne tänne ja kiveä ja laukunpalasia lenteli ympäriinsä. Kolmikko oli niin kaukana hallin keskustasta, ettei kärsinyt ja he väistivät täpärästi seinää kohti sinkoutuneen metsästäjän ruhon. "Nopeasti, ovelle!", Kapura huutaa ja kolmikko säntää ovelle, josta he eivät olleet vielä kulkeneet. He jättivät palavan ja räjähtäneen hallin taakseen, mukanaan kolme laukkua. "Toivottavasti nämä eivät räjähdä.", Matoro sanoi kolmikon päästessä pois hallista. He olivat nyt porraskäytävässä. "Ylös.", Matoro sanoi ja lähti kulkemaan edeltä. Summerganon kääntyi vielä kerran katsoakseen palavaan halliin. Liekkien ja savun keskeltä hän erotti, miten oviaukkoon (siihen, josta he olivat halliin saapuneet) ilmestyi suuri ja tumma hahmo.

"Huomaavatkohan he ollenkaan, että kävimme tuolla?", Kapura hymähtää ja säntää sitten Sugan kanssa Matoron perään. Kolmikko pääsisi pian tornin seuraavaan kerrokseen.

Xia, Metsästäjien tukikohdan komentotorni

"...Ja sillävälin kun ne mäntit jahtasivat sitä kolmikkoa pitkin linnoitusta, minä käskin valmistella vähän sitä holvia. Nyt se on täynnä laukkuja, joista muutamissa on pommi sisällä. TSO:n esineen laukku on pohjalla ja varustettu numerokoodilukolla. Ah, että olen fiksu. Jos ne selviävät holviin asti, löytävät oikean laukun ja arvaavat koodin, olen Makutan veljeskunnan kuningas! Ahahaha!", joku tietokoneella istuva valvojametsästäjä puhelee itsekseen.

"Hei, ne tunkeilijat räjäyttivät holvin ja ryöstivät oikean laukun!", joku metsästäjä tulee ilmoittamaan.
Tietokonetyyppi iskee päänsä näppäimistöön.

Kerros alempana

"Luuletko etteivät ne huomaa sen huoneen räjähtäneen?", Matoro vastaa.
"...Jotkut metsästäjät ovat kyllä niin älykkäitä, että eivät välttämättä huomaisi.", Suga vastaa.

"Tässä kerroksessa ei ole ketään. Tutkitaan nuo laukut.", Kapura ilmoittaa ja laskee suuren laukun maahan.
Hän vetäisee kaksi salpaa auki ja paljastuu numerokoodinäyttö.
"Veikkaan että tämä on oikea.", hän ilmoittaa.

"Numerokoodia kysytään? Pahapaha.", Matoro puhelee.
Summerganon avaa toisen laukun, tyhjää.
"Mikähän on TSO:n puhelinnumero?", Matoro kysyy leikillään.
"Kolminumeroinen koodi. Mahdollisuuksia tuhat.", Summerganon miettii.

"750?", Matoro kysyy. "TSO numeroina."
Kapura kierittleee numerorenkaita oikean asentoon. Ei mitään.

"Keksin.", Kapura ilmoittaa lyhyesti ja kuumentaa miekkaansa. Terä uppoaa metallisen laukun läpi, katkoen salvat.
"...Sisällä ei ole mitään?", tulen Toa jatkaa.

Kaikki kolme kääntyvät vaistomaisesti katsomaan kolmatta laukkua.

"Päivää.", pitkä olento joukon takana ilmoittaa.
"Eliminator on valmis eliminoimaan tunkelijat."

[spoil]Nuh, ei mikään huippuposti mutta posti kuitenkin.[/spoil]

Nazorakpartio katseli merta rannalla. Siellä tapahtui jotain kummallista: merestä nousi Matoraneja. Ne tulivat kuin olisivat kävelleet koko meren läpi. Niiden silmät hehkuivat punaisena, ja aavemaisen kuoron ääni kantautui korkealle muurille.
”Nimda. Nimda. Nimda. Nimda.”
Nazorakit olivat hieman huvittuneita.
”Ampukaa niitä tykeillä.”
Nazorakit ampuivat. Matoran, johon osui, lennähti palasina ilmaan. Muuta jatkoivat etenemistään hitaasti, mutta varmasti. Nazorakit alkoivat kauhistua, sillä Matoranit eivät välittäneet tuskasta. He ammuskelivat kivääreillään, mutta Matoranit vain tulivat täyteen reikiä. Pian joukko torakoita oli kuollut, ja Matoranit jatkoivat kohti Nazorak-tukikohtaa.

Nazorakein trooppinen tukikohta



”Kutsukaa apujoukkoja”, joku muurilla seisovista torakoista huusi, kun kolme Matorania oli hänen kimpussaan. Ne repivät hänen silmänsä irti ja purivat poikki hänen kaulansa. Ne kiipesivät muurin sileää seinää pitkin musertamalla seinään ensi syvän lohkeaman ja kiipesivät niiden avulla.

Torakoita juoksi kauhuissaan ympäriinsä, ja Matoranit tappoivat niitä ehtiessään. Jotkut torakoista olivat tarpeeksi rohkeita ammuskellakseen Matoraneja edelleen, mutta monikaan ei ehtinyt kuolla.

Abzumo tuli asumuksensa parvekkeelle ja katseli hölmistyneenä sekasortoa, joka pihalla vallitsi. Yksi Matoran kiipesi ylös parveketta kohti. Abzumo katsoi sen kulkua julmasti ja ampui varjosäteen, joka hajotti Matoranin palasiksi. Mutta yhä vain niitä tuli ylös.

Suurin osa vartiossa olleista torakoista oli kuollut. Noin puolet Matoraneista oli kuollut. Mutta loput jatkoivat raivokkaasti etenemistään.



Lisää Nazorakeja tuli linnoituksesta. Useampi Matoran menetti henkensä, mutta jäljellä olevat hyökkäsivät raivoissaan vastustajaa päin. Jokainen Nazorak sai itseensä kiinni takiaisen lailla roikkuvan Matoranin, joka raapi, puri ja tappoi kaikin mahdollisin keinoin.

Abzumo katsoi joukkojensa tappiollista taistelua. Tämä ei voinut olla totta. Mistä nämä hullut tulivat?

Stelt, ranta

Guardian veti ruumistaan uupunein käsin ylös soraista rannikkoa. Sinisen Skakdin mekaanisen silmän aukoista valui vettä. Kaikeksi onneksi laite oli ohjelmoitu sammumaan tällaisissa tilanteissa oikosulun välttämiseksi.

Guardian nosti päätään rannasta ja yski voimakkaasti ja kivuliaasti. Katkeran suolaista vettä tuli litrakaupalla skakdin keuhkoista. Guardian hakkasi itseään selkään parhaansa mukaan.
Vesi tuli ulos yllättävän helposti, mutta skakdin keuhkoihin jäi ahdistava halkeamisen tunne. Guardian rojahti rantahiekalle makaamaan poskelleen, sulki ainoan silmänsä ja otti pari rauhallista henkäystä.

"Uiminen on mukavaa, eikö?" Makuta Nuin lievästi uupunut ääni sanoi jostain takaa. Äänessä oli lievä ilkkuva sävy.

"Skrarrrarar", Guardian vastasi sylkien soraa ja hiekanjyviä suustaan. Sana, jota Guardian oli juuri käyttänyt oli yksi skakdin kielen rumimmista kirosanoista. Sen merkitys ei ollut Manulle täysin selvä, mutta hän ei tarvinnut käännöstä. Joidenkin lausahdusten sanoma rikkoi kaikki kielirajat.

Vettä valui paljon myös Manun improvisoidun haarniskan raoista. Kontallaan puoliksi rantavedessä lojuva Makuta ei omistanut keuhkoja eikä käytännössä muitakaan sisäelimiä, mutta noin kilometrin uintireissu käytännössä kaiken aikaa veden alla ei ollut tehnyt hyvää edes Makutan aavemaiselle ruumiille. Manu sai kuitenkin itsensä vähitellen pystyyn ja käveli Guardianin luokse. Guardian kääntyi makaamaan selälleen ja räpytteli silmiään yskäisten kevyesti.

"Seurasivatko ne meitä?" Guardian kysyi Manulta. Manu vilkaisi taakseen, kohti merta.
"En tiedä", Makuta vastasi. "Minä olin luomassa niitä. Eivät ne silloin osanneet uida."

Guardian kohotti päätään. "Entä nyt?"

Makuta Nui kohotti olkapäitään. "Toivottavasti eivät. Mutta pelkään, että niiden halu muokata omaa perimäänsä tarttui niille minulta ja siltä ssssaaamarin sssihisijältä."

Guardian nousi vaivoin seisomaan. Se oli operaationa harvinaisen vaikea, kun skakdin raajat olivat käytännössä puuduksissa. Guardian pääsi kuitenkin vähitellen seisomaan ja ravisti vettä pois harjastaan.
"Eikö se...kapteeni ollut jonkinlainen eliitti?" Guardian kysyi. "Ne muut vain sätkivät pudotessaan veteen."

Guardian ja Manu katsoivat toisiaan hetkellisesti.
"Löytääköhän se karttamme sieltä rojusta?" Manu kysyi.

"Vaikea sanoa", Guartsu vastasi. "Etsitään nyt vain nukkumapaikka jostain yöksi. Tiedätkö yhtään?"

"Mieluiten joku Matoran-taverna. En luota niihin peikkoihin pätkän vertaa."

Kaksikko lähti kävelemään väsyneenä rantahiekkaa pitkin kohti metsää, jonka takaa pilkisti pari savuvanaa. Kylmyys alkoi vähitellen ulottua näille merialueille, joten takat oli hyvä pitää tulessa.
Ilta-aurinko alkoi vähitellen paljastua pilvikerroksen takaa. Se lämmitti hieman Guardiania ja Manua, jotka hytisivät vielä meriveden kylmyydestä.

Nazorakein pesä, geenitutkimuslaboratorio

Huoneen haju oli steriili. Ilmassa leijaileva puhdistusaineiden hienovarainen tuoksu sai ainoan huoneessa olevan Nazorakin oksennuksen partaalle. Edes Nazorakin hyönteismäisen suun päällä oleva läpinäkyvä happinaamio ei estänyt kuvottavan steriilin tuoksun pääsyä sisään. Nazorakin silmiä kirveli hieman.

Nazorakilla oli hyvin vaaleanruskea iho, jonka sävy muistutti enemmän hiekkaa kuin torakoiden tavanomaista tummanruskeaa. Kyseessä olikin yksi varhaisimmin syntyneistä Nazorakeista. Perimän muuntelu oli herättänyt jo pienessä toukassa kiinnostuksen tieteeseen.

006 ei pitänyt päällään erityisen raskasta haarniskaa. Beigen torakan valkoinen suojavarustus oli kevyttä ja osittain läpinäkyvää. Sen todellinen tarkoitus olikin suojata torakkaa kemikaaleilta.

006 keskittyi työhönsä täysillä ja siirteli pinseteillä ja ruiskuilla erilaisia nesteitä petrimaljasta toiseen. Kenraali oli ollut jo viikon erittäin huonolla tuulella ja vaatinut nopeaa edistystä uuden sukupolven torakoiden kehittelyssä. Joku olisi voinut sanoa, että Kenraalin sisäisen ärtymyksen oli vapauttanut jo 955:n kuolema ja erikoishaarniskan tuhoutuminen. 006:ta ja mekaniikkatiimiä oltiin syytetty molemmista.

Joskus 006 kyseenalaisti hetkellisesti johtajansa, Kenraali 001:n pätevyyden. Viime viikkojen ajan Nazorakein tiederyhmän johtaja oli kuitenkin yrittänyt pyyhkiä edes vähäiset vastarinta-ajatukset päästään.
Ajatukset olivat vaarallisia. 007 saattaisi kuulla. Kädet saattaisivat kuulla.

006 nousi tuoliltaan ja huokaisi kevyesti. Kidusgeeni toimi joidenkin harvojen hyvägeenisten eliittien perimässä, mutta tavallisten sotilaiden kehot hylkivät sitä.
Tämä ei olisi ollut ongelma, jos laivastossa ymmärrettäisiin pysyä poissa vedestä. Amiraalin jääräpäisyys oli suorastaan legendaarista.

Tuhottuaan petrimaljan hyödyttömät kromosomipätkät kuvottavan hajuisilla kemikaaleilla 006 sammutti geenitutkimuslaboratorion valot ja poistui. Mekaniikkaosaston seuraava projekti vaati torakan täyden keskittymisen.

Nazorakein trooppinen tukikohta



Abzumo käveli ruumiiden keskellä. Torakoiden ylivoima oli vienyt voiton pienestä Matoran-ryhmästä. Makutaa kiinnosti, mikä oli saattanut nämä Matoranit sellaiseen taisteluvireeseen. Hän otti muutaman ruumiin tutkimuksia varten. Muutaman kymmentä torakkaa oli kuollut. Niiden toverit raahasivat niitä joukkohaudattavaksi muutaman kilometrin päähän tukikohdasta. Matoranit eivät pystyisi sellaiseen tuhoon. Abzumo oli varma, että tämä liittyi jotenkin Nimdaan.

Väliaikaisena laboratoriona toimivan huoneen ovi avautui Abzumon astellessa sisään. Yksi Matoran paiskattiin tutkimuspöydälle. Makuta otti suuren veitsen ja avasi ruumiin. Sen jälkeen hän mietti, miksi oli niin tehnyt, kohautti olkiaan ja jatkoi puuhiaan.

Matoranista ei selvinnyt mitään mielenkiintoista. Se oli vain ruumis. Aivan tavallinen. Makuta kirosi ja heitti ruumiin ulos ikkunasta. Kaikki meni pieleen. Klaanilaiset pääsivät karkuun, zombi-Matoranit tappoivat joukkoja, eivätkä paljastaneet salaisuuksiaan kuoltuaan, siru oli yhä kateissa.

Stelt

Tumma hahmo hiippaili kohti majataloa. Se luikahti sisään ikkunasta, jonka huoneen asukas oli avannut kuumuuden takia. Pian äänetön murhaaja oli tappanut huoneen asukkaan, että todistusaineistoa ei varmasti jäisi.

Murhaaja hiippaili huoneeseen, jossa tiesi parin klaanilaisen nukkuvan. Hän ei antaisi heidän päästä pakoon tällä kertaa.

Hiippailija avasi huoneen oven vältyttyään nähdyksi tulemisen aulassa. Sängyissä oli jotain. Pimeydessä olento hymyili. Hän meni toisen sängyn luokse ja otti esiin miekkansa. Juuri, kun hän aikoi lävistää sängyllä makaavan hahmon, hänen takaansa jokin iski häntä päähän. Hän pudotti miekkansa.

”Hyvä yritys, 666”, Manu sanoi, ”mutta se ei onnistunut. Olit lävistää tyynyt. Vanha temppu.”
”Makuta, sinä kuolet!” kapteeni huusi ja ryntäsi kohti Makutaa aseetta.
Tämä väisti niin, että 666 ryntäsi suoraan ikkunan läpi.
Guardian tuli pois pimeästä nurkasta.
”Hyvä, että järjestimme vartiovuorot. Ilman olisimme kuolleet.”
”Tosiaan”, Manu vastasi. ”Jospa vaihtaisimme majataloa? Omistaja saattaa sitä paitsi tulla valittamaan ikkunan takia.”
”Hyvä idea tosiaan”, Guartsu tokaisi. He hiippailivat ulos aivan yhtä hiljaa, kuin 666 oli hiippaillut sisään. Paitsi, että he eivät murhanneet steltiläisiä.

Klaanin päärakennus



Pieni robotti oli muuntautunut taas, nyt se oli hieman isompi, koska se oli täydessä mitassa jaloillaan. Robotti käveli tietokoneen viereen. Yksi sen sormista muuttui kaapeliksi ja kytki itsensä tietokoneeseen, sitten robotti muuntautui muistitikun näköiseksi. Kun se oli ladannut tietoja koneelta, se muuntautui takaisin. Se puhui särisevällä, metallisella äänellä: "Notfun löydetty. Decon kuittaa." Sen sisältä kuului selvästi vastaus, aivan niinkuin radiosta. Sitten robotti muuttui lintumaiseen muotoonsa ja lensi ovelle, jossa se hakkeroi lukon taas auki, ja lensi yön pimeyteen.

Samaan aikaan Notfun heräsi. "Yarr. Tarvitsen rommia", Notfun sanoi itselleen. Hän koputti naamioonsa, ja sieltä tuli pieni ötökkä. "Hae minulle rommia, heti", Notfun sanoi ötökälle. Ötökkä lähti kävelemään huoneesta ulos. Kohta se tuli takaisin kuljettaen rommipulloa. "Hyvä.. Rommia..", Notfun sanoi. Kun hän avasi pullon ja oli juuri kaatamassa tätä ihanaa ainetta kurkustaan alas, hän huomasi että pullo oli muuten tyhjä, lukuunottamatta pientä lappua. Hän otti lapun, avasi sen. "Lähde bioklaanista heti paikalla, sinulla on vuorokausi aikaa kadota, muuten tuhoan sinut", Notfun luki. "Mitä- en tajua tuosta mitään.." Notfun kallisti pulloa, jolloin siitä putosi toinen lappu. "Tuhoan sinut raa-asti", siinä luki. "Seikka on saletti, minä lähden täältä aamun koittaessa.."

Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros



Mustavalkea toa heittäytyy sivuun pimeässä huoneessa, suuri, musta koura iskeytyy maahan hännen kohdalleen. Eliminatorin nimellä kulkeva metsästäjää kunnioitaa varjotkin, näin tarina kertoo.

Kapura suorittaa myös nopean väistöliikkeen, ja Eliminatorin koura osuu Summerganonin valkoiseen panssariin. Musta tappaja suorittaa nopean liikesarjan ja potkaisee Matoroa rintaan.

Summerganon nappaa suuren miekkansa ja ottaa askeleita kohti olentoa, tämä väistää iskun ja onnistuu lyömään kynsillä miekan pois. Kapura ampuu tulta miekastaan, joka slevästi vaikuttaa hieman tähän tappajaan.

Matoro nappaa miekkansa ja huitaisee Eliminatoria. Tämä väistää iskun, mutta Summerganonin seuraava isku osuu kohteeseensa. Eliminator katoaa yhtäkkiä ja ilmestyy varjoista Kapuran taa, iskien tämän kynsillään maahan.
Olennon tyhjät silmät tarkkailevat kolmikkoa. Metsästäjän suuret kynnet alkavat hehkua.

Äärimmäisen nopea käsien kohotus voittaa Matoron ja Summerganonin refleksit ja voimakas salama valaisee hetkeksi koko huoneen. Kapura kääntyy maassa katsomaan, Summerganon makaa savuavana mahallaan kivilattialla. Matoro on syöksynyt takaseinään kevyempänä, ja hänkin on tajuton.
Tulen Toan aivot raksuttavat. Nyt pitää keksiä jotakin, ja nopeasti. Kapura keskittyy kutsumaan naamionvoimaansa.

Eliminator kohottaa kätensä valmiiksi tappamaan maassa makaavan Tulen Toan. Kapuran kanohi Shan alkaa hehkua. Mustan olennon kynnet lähtevät iskuun. Silmänräpäyksessä valtava vesimäärä iskeytyy syyrella paineella korkean metsästäjän rintaan, iskien tämän takaseinään. Kapura hyödyntää saamansa yllätysedun ja keskittyy muuttamaan olennon painovoimaa. Eliminator iskeytyy kattoon ja sitten lattian läpi. Toa nappaa salkun ja ryntää herättelemään kahta toveriaan.

Metsä



Nazorakitmarssivat metsässä ja heidän vakavasti otettava johtajansa käveli näiden rinalla, huutaen käskyjä vähän väliä.

Jotakin lennähti ilmassa, se oli lintu, lintu, joka ihme kyllä vielä lensi.

Se nappasi suuhunsa yhden nazorakin ja jotakin roikkui sen jaloissa, Suurehko toa ja suurehko...

"Matoran?", Paha GK katsoi ällistyneenä.

"Tuo on se, tuo on se, joka on häirinnyt minua! Tappakaa tuo toa!"

Jos tapettavalla toalla olisi ollut yksi sekunti aikaa enne linnun kääntymistä hän olisi nähnyt sen mitä oli viimeisimmät hetkensä pelännyt.

Nazorakit avasivat tulen ja alkoivat tykittämään lintua.

Lintu ei kestäisi enään paljoa tällaista kidutusta. GKn paha minä iski sitä varjokädellä kaulaan ja piti sitä kuristus otteessa.

"Ampukaa se!"

Nazorakit ampuivat sen toisenkin silmän sokeaksi. Lintu törmäsi puuhun ja nazorakit ampuivat sen seulaksi.

"Kuule Gekko. nÄinköhän ikinä pääsemme järvelle?"

Glatorianking oli peloissaan, hän tiesi mitä voimia toa omasi, mutta nyt kun he kohtasivat kasvokkain.
"Ei, tätä ei saanut käydä."


"No niin toa... on aika Kuolla!"

"Umbra, tästä tulee likaista. Koitetaan pysyä edes hengissä."

Xia, Mustan Käden salainen komentokeskus

Kaksi nyrkinmuotoista koloa lattiassa peittyivät punamustan hahmon kävellessä niiden yli ja samalla ulos huoneesta. Herra katsoi Killjoyn poistumista ja juuri, kun Killjoy oli avaamassa ovea, puhkesi Herra puhumaan.

"Ennen kuin menet, minulla on jotain mitä tarvitset."

Killjoy kääntyi ja odotti, että Herra käveli hänen eteensä. Herran käsi nousi koholle ja siitä paljastui avainkortti. Kortti, jossa oli Mustan Käden tunnus, kortti, jota Killjoy etsi.

"Miten... miten te saitte sen?"

Herran katse madaltui hieman ja murheellisen oloisena.

"Selviytyäksemme... löytääksemme paikkamme tässä maailmassa... teimme sopimuksen. Rauhansopimuksen... Purifierin kanssa.

Killjoy ei ollut uskoa kuulemaansa. Tämän kädet puristuivat nyrkkiin.

"TE SIIS TEITTE SOPIMUKSEN VIHOLLISEN KANSSA, JOKA UHKAA TUOMITA KAIKKI TEOILLAAN, VEI KORTIN ALUNPERIN MINULTA JA TAPPOI YHDEN OMISTAMME. TE TEITTE SOPIMUKSEN PAHOLAISEN KANSSA?!"

Killjoyn mylvintä täytti huoneen. Hänen karjuntansa oli niin luja, että hänen kypäränsä äänentoistosensorit ylikuormittuivat ja ääni särähteli pelottavan mekaanisesti. Herra otti askeleen taaksepäin ja tiputti kortin maahan peloissaan. Killjoy käveli hitaasti tätä kohti, kihisten raivosta.
Tiedot, joita hän oli tänään saannut kuulla, olivat hänelle liikaa. Musta Käsi ja metsästäjät... kaksi puolta joihin hän kuului, kaksi puolta joita hän kumpikin vihasi. Vain yksi vaihtoehto oli jäljellä. Killjoy antoi äänettömän komennon puvulleen ja teksti alkoi virrata näytölle:

Uusi ykkösobjektiivi, eliminoi Käden johtaja, ota kortti ja poistu paikalta ottaen vahkit komentoosi. Objektiivi kaksi: Löydä Purifier ja eliminoi.

Herran silmät suurenivat Killjoyn ajaessa hänet nurkkaan. Hän sulki silmänsä, pudotti sauvansa ja antautui tilanteelle.

"Tunteet johtavat"

Xia, Metsästäjien linnake, komentotornin kolmas kerros

"Hei, herätkää!", Kapura sanoo kovaa ravistellen tovereitaan. Summerganon avaa silmänsä. "Perhana, vedinkö kauankin sikeitä?".
"Vähän aikaa vain, yritetään saada Matoro jalkeille.", Kapura vastaa ilahtuneena siitä, että Sugalla oli kaikki hyvin. Matorokin nousi pian hyväkuntoisena. "Huh, sepäs oli...", hän mutisee ja kehuu sitten vielä kuuluvalla äänellä Kapuraa. "Hienosti hoidettu!". "Samaa mieltä, kiitos.", Summerganon sanoo hymyilleen.


Kolmikko avaa kaksi laukkua. Ei mitään. Katseet kääntyvät kolmannen laukun puoleen. Heitä jännittää...
"Käydäänpä nyt käsiksi tähän laukkuun. Me tulimme tähän torniin, jotta löytäisimme etsimämme... ja etsimämme on varmasti jossain niistä laukuista, toivottavasti tässä.", Matoro sanoo omaa laukkuaan osoittaen ja kuulostaa määrätietoiselta. Se on sattumalta mukaan tarttunut laukku. Sattumalta räjähdyksestä selvinnyt. Silti se ei tunnu sattumalta.

Laukku avautui. Sieltä paljastui puolet siitä, mitä he olivat tulleet etsimään. Nimdan siru. Kolmikko tuijotti sitä jähmettyneenä puoli minuuttia. Puoli minuuttia, joka tuntui tunnilta. "Toinen pala ei ole täällä.", Summerganon sanoi kuin transsissa. Matoro sulki laukun ja otti sen. "Meidän on siis aika poistua."

"Ne eivät pääse ulos, tapetaan ne."

"Valmistautukaa taisteluun.", Summerganon sanoo.
"Me pääsemme pois, meitä ei estetä.", Kapura kailottaa. Kolmikko uhkuu päättäväisyyttä, kun se vetää yhdessä miekat esiin.

Portaista kuului askelia. Portaiden päähän, kolmikon eteen ilmestyy vähäinen metsästäjä, joka tuntuu murenevan silmissä kohdatessaan horjumattoman kolmikon. Alempi kerros vaikuttaa kuhisevan metsästäjiä, äänistä päätellen, mutta tämä yksinäinen tiedustelija ottaa kirveensä esiin, valmistautuen sen kannalta kenties epätoivoiseen taisteluun.

Verstas, laboratorio ja leikkauspöytä

Kepe asetti nauhuriin kasetin, johon lätkäistyyn maalarinteipinpalaan oli kirjoitettu mustalla tussilla rautakuolemille annettu nimi. Hän napsautti nauhurin käyntiin ja huokaisi.

"Taistelussa tuhoutuneen Feterran tutkimusloki, osa yksi", hän sanoi, ja vetäisi hengityssuojaimen kasvoilleen. Metallinen, kuollut otus makasi monien lamppujen polttopisteessä leikkauspöydällä keskellä pimeää huonetta.

Kepellä oli mennyt pitkään rohkeutensa keräämisessä tätä pientä, kirurgista operaatiota varten. Mutta mikä oli tehtävä oli tehtävä.

Verstaan synkät syöverit

Dox ei tiennyt mistään mitään. Vain että hirviö oli poissa. Se oli kadonnut kuin tuhka tuuleen häneen kajoamatta. Dox katseli pelokkaana ympärilleen. Edes sen jalanjälkiä ei näkynyt pölyisellä lattialla. Hän poimi öljylamppunsa maasta.

Oliko hän kuvitellut kaiken?

Hän vilkuili nurkkien taakse vielä varmistuakseen asiasta. Ei ristin sielua. Jotain kummaa oli tekeillä. Tekeillä paikassa, jossa kukaan ennen häntä ei ollut käynyt.

Hän valitsi käytävän, jota pitkin kuvitteli tulleensa. Se jatkui ja jatkui kiviseinäisenä, kunnes ei näyttänyt enää yhtään tutulta. Hän oli eksyksissä.

Hän tahtoi päästä pois.

Hän tahtoi päästä kotiin.

Mutta mahdollisuudet löytää tie ulos tästä äärettömästä sokkelosta olivat häviävän pienet.
Mitä hän saattoi tehdä?

Hän istahti lattialle epätoivoisena. Kuka voisi pelastaa hänet tästä ahdingosta?
Vastaus tuli pian. Se tuli taskulampun valokeilan muodossa pimeältä käytävältä. Dox huokaisi helpotuksesta, mutta veti huokauksen takaisin huomattuaan mikä taskulamppua kädessään piteli.
Hänen silmissään sumeni.

Hän heräsi leikkauspöydältä kelmeästi valaistusta huoneesta. Häntä ympäröivät lääkärintakkiset hahmot, joista suurimmalla osalla oli hengityssuojaimet.
Hän yritti ensin liikkua, sitten rimpuilla, mutta oli tiukasti kiinni pöydässä vahvoilla siteillä.
Yksi lääkärintakkinen hahmo tuli hänen eteensä.
Hän näki sen torakankasvot.
Hän huusi.

Torakkalekurin viereen tuli musta hahmo, jolla oli uhkaava katse ja siniset kädet.
Hän huusi vielä kovempaa.

[spoil]Guh. Yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja aktivoitua hieman.[/spoil]

Xia, Metsästäjien komentotornin kolmas kerros

"Paljonko meillä on niitä sulatinsysteemiräjähteitä?", Matoro kysyy nopeasti.
"Ei, Killjoy antoi vain kolme.", Summerganon vastaa.
"Veikkaan että portaikko on niin täynnä vihaisia Metsästäjiä että olisi itsemurha mennä sieltä.", jään Toa jatkaa.
"Veikkaan samaa. Mennään ylöspäin, sieltä voi löytyä jotakin.", Kapura ehdottaa.
Hämmentynyt metsästäjä seisoo vähän matkan päässä kolmikosta.
"Oi, anteeksi. Unohdimme sinut.", Matoro sanoo. Summerganon toteuttaa nopean iskun joka heittää hämmentyneen metsästäjän maahan. Kolme toaa syöksyvät ylöspäin meneviin portaisiin.


Minuutin kuluttua kuuluu raivoavien metsästäjien karjuntaa. Ne ryntäävät portaita ylös.
Klaanialiset saapuvat suureen tietokonehuoneeseen.
"Ei mitään.", Matoro toteaa nopeasti, ja he nousevat viidenteen kerrokseen.

Huone on oikea luksushuone, varmasti TSO:n. Seinillä on kalliita aseita ja maalauksia. Seinät itsessään ovat joko kristallilasia tai jotakin kallista puuta.
"Työnnetään tuo flyygeli portaista alas hidastamaan jahtaajiamme. Sitten lisää ylös.", Kapura ehdottaa nopeasti.
Joukon silmät osuvat mustaan, juhlallisen näköiseen flyygeliin huoneen kulmassa.
"Pidän suunnitelmastasi.", Matoro ilmoittaa. Kolmikko syöksyy työntämään suurta flyygeliä portaikkoon. Hetken pinnistelyjen jälkeen suuri soittopeli sortuu portaikkoon kovaa rymisten. Joku portaiden alapäässä jää alle. Kolmikko livahtaa uusiin portaisiin.



"Täällä ei sää sitten muutu.", Suga toteaa kuivasti joukon saavuttua komentotornin katolle.
"Ei.", Kapura toteaa hiljaa.
"Mitenhän täältä sitten pääsee alas...?", Matoro pohtii ääneen.

Kolmikko tutkii suurta kattoa. Se on, kuten tornikin, ympyrän muotoinen.
"Hei, löysin jotakin.", tulen Toa huutaa ilahtuneena. Hän nostaa katolla olevasta luukusta varjoliitimen.

"...Mahdummeko kaikki tuohon?", Matoro kysyy epäuskoisesti.
"Täällä on toinen. Ilmeisesti näitä on säilötty hätätapauksia varten.", Suga ilmoittaa toiselta puolen kattoa.

Ovi katolle tärisee. Sitä hakataan toiselta puolelta.
Suga pistää liitimen valmiiksi ja lähtee laukun kanssa sateessa ja kovassa tullessa ilmaan.
Matoro hyppää Kapuran kanssa samaan liitimeen ja kaksikko syöksyy pimeyteen.

Kaksi tummansinistä varjoliidintä katoaa mustaan yöhön juuri Metsästäjien syöksyessä katolle.
Joku kiroaa omalla kielellään, toiset nappavat ampuma-aseet ja alkavat tulittaa.

"Mitenhän tätä ohjataan?", Matoro huutaa tuulen ja sateen läpi.
"En minä tiedä!", Kapura vastaa. Kaksikko alkaa testailla laitetta.
Kapura vetäisee tukikahvaa reilusti alaspäin. Kevyt ajonbeuvo lähtee suoraan syöksyyn alaspäin.
"Väännä ylöspäin! Ylöspäin!", Matoro huutaa tulen Toan takaa. Kapura onnistuu oikeisemaan ajokin.

Summerganon on onnistunut pitämään korkeutensa, joka on osittain ongelma. Metsästäjät tulittavat häntä jatkuvasti.
Ammus iskeytyy kankaisen siiven läpi.
Suga kiroaa jotakin. Liidin alkaa menettää korkeutta hitaasti mutta varmasti.

Itse linnoituksen katolle on saapunut ampujia, ja Kapuran liidin on hätää kärsimässä tulituksessa. Perässä roikkuva Matoro yrittää suojata jääsäteillä, mutta kovassa vauhdissa ja sateessa on vaikea tähdätä.

Summerganon saa käännettyä tippuvan liitimensä ympäri, aikomuksenaan päästä toisen liitimen luo.
Räjähtävä ammus osuu liitimeen ylhäältäpäin, katkaisten siipeä tukevan puupalkin. Klaanilainen tippuu laukun kanssa alaspäin, iskien juuri ajoissa miekkansa linnoituksen seinään.

"Suga putosi!", Matoro huutaa mysrkyn läpi.
"Missäpäin maailmaa! En näe tässä myrskyssä!", Kapura huutaa yrittäessään ohjata liidokkia.
Matoro näkee lämpökamerallaan Sutgalta vaikuttavan hahmon roikkumassa seinässä.

"Ohjaa tuonne. Sain idean.", Matoro ilmoittaa. Hän säätää harppuunansa vapaakelaukselle ja vetäisee kaapelia, sitoen sen liitimeen.



"...Tämä laite ei välttämättä kestä painoa...", Kapura ehtii sanoa. Matoro hyppää kaapelin varassa alaspäin.

Jään Toa syöksyy tuulen ja sateen läpi pitkällä liitimen alla. Metsästäjät tulittavat molempia kohteita, kuitenkaan osumatta. Liidokin syöksyessä kaikki muuttuu hetkeksi sinimustaksi sotkuksi, kunnes Matoro havaitsee lämpökamerallaan Sugan etualhaalla. Hän ei näe millään muulla silmällään yhtään mitään.

Tämä tuntuu äärimmäisen eeppiseltä... , Jään Toa ajattelee.

Summerganon havaitsee kovaa syöksyvän kohteen. Hän tajuaa sen olevan Matoro toan iskeytyessä Summerganonia päin. Valkoinen hahmo ehtii napata kaapelista kiinni Nimda toisessa kädessään, ja syöksy jatkuu.

"Kapura! Laskeudu!", Matoro koittaa huutaa myrskyn läpi.
Varjoliidin saa osuman siipeensä, ja pian tämän jälkeen ohjaustankoon. Kapura varjoliitimessä sekä kaapelin päässä roikkuvat jään Toat lähtevät suoraan syöksyyn alaspäin.

Kapura luo suuren tuliräjähdyksen, heittäen liidokin hetkeksi yläviistoon. Tulen toa yrittää keventää laitettaan painovoimalla, mutta tehtävä on kuluttanut jokaisen elementtivoimia liikaa. Sininen liidin lähtee taas syöksyyn alaviistoon pimeydessä. Sade peittää näkyvyyden lähes täydellisesti.

Tulen toa saa vedettyää laitteen taas hetkeksi ylös, ja alhaalla roikkuva kaksikko syöksyy kovaa eteenpäin, melkein hipoen erään tehtaan kattoa.
Musta salkku lipeää Summerin kädestä syöksyssä.
"Nimda! Se tippui!", molemmat yrittävät huutaa Kapuralle.
Matoro ilmoittaa asian Kapuralle naamionvoimallaan, telepaattisesti. Juuri siinä kohtaa jokin ammus räjäyttää toisen siiven liitimestä irti. Ajoneuvo iskeytyy kovaa tehtaan katolle, jään toien osuessa tehtaan seinään vaijerin varassa.


[spoil]Nimda putosi sitten allavirtaavaan jokeen...[/spoil]

Metsä, Pahan GKn ja GKn mittelö

Umbra katseli kuinka tumma Glatoriankingiä lyhyempi olento, joka kantoi Avohkiimaista Kanohia ja mustaa miekkaa, käski Nazorakit hyökkäämään hänen ja Glatoriankingin kimppuun. Olento oli noin Toan kokoinen ja sen punaisissä silmissä väreili itse pahuus (aika geneerinen pahishahmo ja varjonkäyttäjä)

Ottaen miekkansa vyöltään, Umbra valmistautui taisteluun. Hänen selässään olevat potkurit työntyivät taisteluvalmiiksi, ja Qewa alkoi äännellä agressiivisesti Nazorakeille.

"Mitä nuo ovat?" Umbra kysyi torakoilta. Maailmassa josta hän oli kotoisin, hän ei ollut kohdannut torakoita.

"Olemme Nazorakeja, tämän saaren todellisia valtiaita ja hallitseva herrarotu!" yksi Nazorakeista huusi, osoittaen samalla zamorminigunillaan Umbraa ja GKta sekä Fikoua joka oli heidän edessään ja loksutteli leukojaan ja levitteli eturaajojaan, samalla suihkuttaen myrkkyä ilmaan. Torakat piirittivät joukkoa aseillaan uhaten.

"Ai että oikein puhuvia torakoita?" Umbra sanoi huvittuneesti. "Toivottavasti että haise liian pahalla ja tapa minua löyhkäänne, mokomatkin ötökät", Umbra naurahti.

Puhunut torakka käveli Umbran eteen, lyöden tätä paljaalla nyrkillään kasvoihin. Isku sai Pakarin vääntymään Umbran kasvoilla ja hän joutui asettelemaan sen takaisin paikoilleen. Torakka kääntyi joukkojensa puoleen ja muut torakat hurrasivat, kun yksi niistä oli onnistunut tekemään jotain "bad-assia".

"Kukaan, ei kukaan koske minun naamioni, mokomakin säälittävä ötökkä!" Umbra karjui, ottaen miekkansa vyöltään. Hän juoksi kohti Nazorakia, iskien miekkansa ötökän läpi, jolloin verta purskahti otuksen sisuksista ja se kaatui kituvana maahan.

Muut torakat alkoivat tulittaa Umbraa ja Glatoriankingiä, mutta kaksikko sai täpärästi torjuttua miekkojensa avulla suurimmat ammukset. Kaksikko poukkoili jonkinaikaa ammuksia väistellen kun Glatoriankingin kaksonen, Glatoriantyranni, käveli Umbran luokse heittäen hänet maata päin ja vangiten Fikoun magnetismilla maahan.

"Tämä taistelu on tarkoitettu minulle ja Glatoriankingille", Toa sanoi, iskien miekkansa yhteen Glatoriankingin kanssa.


[spoil]Jatkuu...[/spoil]

Metsässä tapahtuu jotakin eeppistä



Glatorianking oli vakavana Glatoraintyranni pitäisi tappaa, mutta kuinka?

Hänellähän oli Makutan voimat, GK ei ole eläessään tappnut yhtäkään makutaa ja ensimmäiselle kohtaamalleen kokenut nöyryyttävän tappion. Jos hän voittaisi hänellä olisi kokemusta tulevaisuutta varten.

Umbra katseli ihmeissään näkyä kooltaan hän oli taistelussa pienin. (Fikouhan jää aina mainitsematta, heh).

"Hoidetaan tämä hitaasti... ja tuskallisesti." Hoidelkaa te tuo ylikasvanut matoran.

Nazorakit jäivät piiriin Umbran ympärille.

Nopeus on valttia...

GK ampui happo aseellaan toaa käteen, mutta se aiheutti valitettavan vähän vahinkoa.

"Nyt se siis alkoi?", toa sanoi pirullisesti.



"Voisin näin alkajaisiksi yrittää repiä haarniskasi irti".

Toa lähetti varjokäden kohti Gekkoa ja sai kiinni viitasta, joka repesi irti.

"Lähes kaiikki ovat viittaani koskeneet, mutta hengiltä saaminen onkin toinen juttu, etkä sinä tule olemaan poikkeus."

Glatorainking hyppäsi ja koitti iskeä miekallaan, mutta Toa väisti sen nopeasti.

Oikeasti, miten voin tappaa makutan?

Umbra oli ahtaalla Nazorakit olivat piirissä ja kaikki niistä tähtäsivät hänen päähänsä.

"Paha virhe, paha virhe.", Umbra kumartui ja nazorakit laukaisivat, toistensa päihin. Vain Eversti ja toa olivat jäljellä, Umbra hoiperteli läpi nazorak kasan kohtimyhäilevää everstiä.

Eversti käännähti katsomaan Umbraa luullaakseen teloituksen onnistuneen, mutta huomasiksin ruumiskasan.

Eversti raivostui ja kaivoi esiin zamor sinkoa.

Tällä välin Glatorainkingiltä oli revennyt irti vasen käsi. ja Ampuma ase sen mukana.

"Pahoittelen, mutta tuo ei sattunut."

GK kohautti olkapäitään ja löi oikealla kädellään toa päähän aj tämä kaatui maahan.

Sitten se hymyili pirullisesti ja iski Gekon toiseen käteen.

"Aargh!" Toa karjaisi kun miekka upottautui hänen veriseen käteensä.

"Osaa tätä peliäsi muutkin pelata." GK huusi ja laittoi miekan selkäänsä ja otti maassa olevast kädestään happoaseen ja laukaisi sen toan kasvoihin. Naamio suli hänen päähänsä kiinni, se oli hyvin tuskallista. GK lähti juoksemaan kohti linnun raatoa ja nappasi tältä kylkiluun ja heitti tämän toan rintaan, Toa karajisi tuskasta.

"Nyt tämä pelleily saa riittää!" Toa silmien loisto satakertaistui ja se sokaisi GK:ta Everstiä ja Umbraa. Samassa GK tunsi iskun rinnassaan ja se teki todella kipeää Haarniskasoturi kaatui maahan.

Toalla oli mitä pirullisin ilme, se oli jo jotain Avden ilmeeseen viittaavaa.

Eversti laukaisi singon vahingossa Umbran viereen sokasitumisen takia, Matoran lensi kaaressa pusikkoon.

[spoil]Hihii, se jatkuu vielä.[/spoil]

Xia, linnakkeen ulkopuolella tehtaan katolla

"Jokeen?" Kapura sanoi epäuskoisena ja katsoi alas.
"Jokeen." Matoro vahvisti.
"Jonkun pitää jäädä pitämään vahtia sillä aikaa, kun loput kaksi hakevat Nimdaa." Suga huomautti.
"Minä voin jäädä." Matoro tarjoutui vapaaehtoiseksi.
"Laskeudutaan tämän köyden avulla." Summerganon sanoi, osoitti köyttä ja kiinnitti sen tehtaan savupiippuun. Hän ja Kapura laskeutuivat.

Kului muutama minuutti. Yhtäkkiä Matoro huomaa jonkun lentävän häntä kohti. Hän valmistautuu hyökkäämään.
"Vienpäs sinut TSO:lle, hän ilahtuu!" Airwatcher rääkyy ja ampuu happoa. Matoro väistää. Airwatcher tulee koko ajan lähemmäs. Happoiskujen väisteleminen tulee koko ajan vaikeammaksi.
"Saan varmasti ylennyksen!" Airwatcher rääkyy iloisena ja nappaa Matoron. Matoro pyristelee vastaan, mutta turhaan, ja sitä paitsi, he ovat liian korkealla. Matoro keksii jotain ja jäädyttää Airwatcherin siivet.
"Mitä tämä on?" Airwatcher huutaa ja heiluttaa siipiään entistä kovempaa, mutta vajoaa silti. Tyhmä Metsästäjä ei tajua Matoron, joka jäädyttää siipiä yhä kovemmin, olevan syyllinen lentohäiriöihin. Matoro katsahtaa taakseen Airwatcherin huutaessa kovempaa sitä mukaan, kun kaksikko vajoaa; tehdasta ei enää näy.

[spoiler=Pöö]
Vähän lyhyeksi jäi.
[/spoiler]

Xia, tehdasalueen yllä

"Minulla olisi vähän muuta tekemistä, mäntti!", Matoro huutaa ja lyö nyrkillään metsästäjää leukaan. Airwatcher yrittää vastatoimenpiteitä, mutta silloin kaksikko tippuu suoraan erään tehtaan viereen, sataman lähelle. Taustalla näkyy pahamainen vuori.
Airwatcherin ote Matorosta herpaantuu pudotuksessa. Jään Toa hyppää sivuun, ampuu jäätä Airwatcheriin ja syöksyy tehtaan ohi, suuren metsästäjän vasta miettiessä mitä oikein tapahtui.

Mustahaarniskainen Toa livahtaa suuren rakennuksen kulman taa.
"Päivää, Kuralumi."



Matoro ei usko silmiään. Hopeansinisellä haarniskalla varustettu pitkä Skakdi seisoo hänen edessään, osoittaen jään Toan päätä pistoolilla.
Samanlaisella pistoolilla mikä 437:llä oli, Matoro muistaa.

"Mitä... Sinä täällä teet?", Matoro kysyy hämmentyneenä.
"Minut lähetettiin tänne vakoilemaan tehtäväänne sekä varastamaan se, mitä etsitte.", Skakdi selittää avoimena.
"Mutta kun tuli tälläinen tilaisuus, taidan hoidella sinut ensin."

Metorakk laukaisee aseensa, ja Matoro vetäisee päänsä alas välittömästi. Skakdin käden terä iskeytyy melkein Matoron selkään.
Toa nappaa miekkansa ja yrittää pistoa, mutta Metorakk torjuu iskun.
Jään Toa ei ole edelleenkään täysin perillä tapahtumista ja päättää yrittää päästä takaisin muiden luo.

Matoro väistää skakdin moukarin ja potkaisee tätä jalkaan. Metorakk kiroaa ja ampuu kaksi ohjusta ranteestaan. Tehtaan seinä hajoaa ja Matoro lentää kovaa siitä läpi. Uudella haarniskalla varustettu Metorakk syöksyy Toan perään.

Matoro ampuu jääsäteen skakdiin, ja iskun turvin Matoro saa lyötyä Metorakkin haarniskaan. Siihen tulee vain pieniä naarmuja.

"Olet näemmä hankkinut uuden haarniskan.", Matoro toteaa taistelussa, yrittäen häiritä Metorakkia. Skakdi sihahtaa jotakin ja huitaisee ketjun päässä olevalla moukarillaan. Isku osuu Matoroa jalkaan, kaataen tämän.

Matoro silmäilee nopeasti taisteluareenaa. Ovia tai ikkunoita ei valtavassa tehdasvarastossa näy. Ja silti hänen pitäisi päästä nopeasti muiden luo.

Matoro nostaa miekkansa torjunta-asentoon mutta Metorakkin ampuma ohjus räjäyttää miekan kappaleiksi ja heittää Matoron kovaa puisia laatikoita päin.
Metorakk syöksyy suoraan Jään Toaa kohden, mutta mustahaarniskainen toa väistää ja kierähtää skakdin jalkojen välistä tämän taakse. Matoro tarttuu tämän piikkien lomassa olevaan miekkaan, mutta Metorakk kääntyy juuri ja iskee kyynärpäällään jään Toan pois. Hopea soturi potkaisee toaa, joka lentää suurta metallilaatikkoa päin. Matoro miettii kuumeisena toimintasuunnitelmaa.

Skakdi syöksyy pää edellä Matoroa kohti, jään toa väistää tilanteen salamannopeasti ja Metorakkin terävät piikit lävistävät laatikon. Matoro nappaa skakdin selässä olevan miekan. Matoro katsoo miekaka hetken, ja tajuaa sen olevan oma energiateränsä.

Metorakkin nyrkki iskee Matoron päin puulaatikoita.
"Ei kannata jäädä miettimään keskelle taistelua!", skakdi rääkyy omahyväisenä ja asetata miekkansa Matoron kurkulle.

Xia, tehdasalue tai jotain

"Nytkun vielä löytäisi sen tuolta...", Kapura sanoo hiljaa katsoen jokea.
"Ei huolta, se tuskin on lähtenyt virran mukana mihinkään. Sukellan sen tuolta...", Summerganon sanoo ja loikkaa jokeen. Sugan pää ilmestyy vielä pinnalle. Hän katsoo tehtaita kohti. Matoron varjo erottuu eräältä katolta. "Matorolla on seuraa, mene auttamaan, minä etsin Nimdan. Ja ota tämä mukaasi. Sille voi olla käyttöä.", Summerganon kehottaa ojentaen Kapuralle miekan. "Toki!", Kapura sanoo ja pistää juoksuksi.

Summerganon sukeltaa ja löytää laukun joen pohjasta. "Onneksi nämä ovat vesitiiviitä.", Suga puuskuttaa noustuaan pintaan. Hän lähtee märkänä takaisin rakennusten luokse, toivoen, ettei Matorolle ole käynyt kuinkaan.

Ei tämä voi päättyä näin...

Matoro makaa tehdasvaraston lattialla, Metorakkinn miekka kurkullaan. Mutta sitten näkyy leimahdus. Skadin kylkeen osuu Kapuran tuli-isku. Skakdin horjahtaessa kärventyneenä pois Matoron yltä nousee jään toa pystyyn ja katsoo vihollistaan, joka uhkuu raivoa. "Pitikö sinun tulla pilaamaan kaikki?!", se karjuu Kapuralle, joka ojentaa Sugalta saamansa miekan Matorolle. "Hän arvasi, että tarvitset tätä!", Kapura hymähtää. Matoro ryntää uusin voimin vihollisensa kimppuun ja Kapurakin saa töitä, kun seinän läpi puskee kolme metsästäjää. Summerganon juoksee laukun kanssa kohti tehdasta. Hän kuulee taistelun äänet.

Summerganon saapuu tehdasvaraston luokse ja näkee seinässä suuren reiän... ja hän näkee, miten Kapura kamppailee urheasti kolmen metsästäjän kanssa ja Matoro miekkailee julmaa skakdia vastaan. Hän astuu sisään ja hyökkää metsästäjien kimppuun. "Takaa-ajajia ilmeisesti!", Kapura huutaa melskeen yli. "Tehdään niistä selvää ja etsitään joku piilopaikka.", Summerganon puhisee lyödessään yhdeltä metsästäjältä jalat alta. Kaksi muutakin metsästäjää kaatuu pian maahan. "Nuo eivät pääse vähään aikaan liikkelle, riennetään auttamaan Matoroa.", Kapura hoputtaa ja lähtee Sugan kanssa kohti varaston päätyä, jonne Matoro ja Metorakk taistelunsa tuoksinnassa katosivat.

Xia, tehdashalli



Tapahtumat olivat saaneet uuden käänteen.
Matoro sekä Metorakk ajattelivat näin.

Jään Toa on napannut maasta energiateränsä. Hänen itseluottamuksensa lähtee nousukiitoon vanhan miekan myötä, ja Metorakk yllättyy Matoron nopeaa hyökkäystä, joka tekee uusia naarmuja tämän hopeaan panssariin.
SKakdi ampuu nopealla ranneliikkellä kaksi ohjusta päin Toaa, joka lentää seinän läpi. Hopea hahmo kääntyy, käynnistää suihkumoottorinsa ja syöksyy suoraan salin toiseen päähän, kaaten kaksi muuta Klaanilaista. Metorakk kääntää itsensä nopeasti, potkaisten Summerganonia rintaan ja napaten salkun. Kapura ampuu tulta skakdiin, joka syöksyy raketeilla Nimdan kanssa kohti tehdashallin ovea.

Valkoinen toa ehtii nähdä skakdin livahtavan ovesta. Yhtäkkiä salin valtaa keltainen valo, ja puoli etuseinää räjähtää taivaan tuulii. Palanut laukku lentää laatikoiden sekaan.
Matoro kävelee salin perältä. Jään Toan miekka hehkuu kirkkaan keltaisena.

"Energiaräjähdys. testasin onko miekkani kyvyt tallella. Näyttävät olevan.", hän selittää.

Summerganon nappaa mustan laukun ja avaa sitä vähän.
"...Tämä laukku on tyhjä. Kyljessä aukko.", hän ilmoittaa yllättyneenä, hieman tylsistyneellä äänensävyllä.

"Se skakdi...", Matoro murisee purren hammastaan.

Pahoin palanut Metorakk puristaa pientä valkeaa sirua nyrkissään. Hän lähtee juoksemaan tehtaiden läpi, suihkumoottorit ilmeisesti rikki.