Kuori FeFix ( Bio-Klaani mod ) Suunnitellut: Zeus00, IF Skin Zone, Don.

Enjoy forums? Start your own community for free.
zIFBoards - Free Forum Hosting
Bio-Klaanin foorumi osoitteessa http://bioklaani.fi on huoltokatkolla. Olemme ottaneet vanhan foorumin väliaikaisesti käyttöön.

Name:   Password:

=> [ CHATTI.ARKKU.NET/CHAT ]

Pages: (66) « First ... 28 29 30 31 ... Last » ( Go to first unread post )

 Klaanon Roolipeli: Osa I, By Makuta Nui
Mr.Killjoy
Posted: Jan 8 2011, 06:06 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Ilmalaiva, meri

Rannikko häipyi vähitellen näkyvistä ja ikkunasta ulos tuijottava Killjoy käänsi katseensa takaisin sairasosaston seiniin.
Muutama lääkintävahki hääräsi nelikon kimpussa, hoitaen näiden vammoja. Killjoyn rintapanssari oli kokonaan poistettu ja tämän paljas keho oli nyt jälleen siteiden peitossa. Kohta, josta Purifierin miekka oli lävistänyt hänet, vuosi hieman edelleen, mutta Killjoyn onnekseen vanha Feterraa vastaan tullut haava ei ollut auennut.

Kapura lepäsi paareilla Killjoyn vieressä ja Matoro oli jo nukahtanut, kun tämän vammat oli saatu hallintaan. Summerganon saapui sairastuvalle voimistavat juomat käsissään ja antoi yhden sekä Killjoylle, että Kapuralle. Kapura laittoi omansa pöydälle odottamaan parempaa hetkeä. Killjoy avasi kypäränsä ja kittasi juoman yhdellä kulauksella, sulkien kypäränsä heti tämän jälkeen.

Killjoy oli istahtanut lattialle nojaten Kapuran pöytään ja Summerganon istahti nyt tämän viereen, hörppien samalla juomaansa.

"Se oli sen arvoista, olihan?"

Killjoy murahti myöntävästi ja veti tarvikelokerostaan kaksi korttia. Toiseen oli painettu mustan käden muotoinen logo ja toiseen skorpionin hännän varjokuva. Summerganon naulitsi katseensa kortteihin ja nosti sitten katseensa takaisin lasiinsa ja hörppäsi pitkän kulauksen.

Nimda lepäsi nyt huoneessa heidän vieressään. Killjoy oli laittanut kaikki aluksen viisitoista sotilasta vartioimaan sitä. He eivät saisi ottaa riskejä sen kanssa.

Matoron teleskooppisilmä makasi hänen vieressään. Killjoy ei ollut tiennyt sen olevan erillinen osa naamiota.
Killjoyn kypärästä lensi kipinä. Kypärä oli vahingoittunut taistelussa. Vastahakoisesti Killjoy riisui sen ja alkoi tutkimaan sen sisustaa, löytääkseen vian. Kesken puuhailunsa, Killjoy kuitenkin nosti katseensa.

"Miksi me teemme tätä Ganon?"

Summerganon hätkähti Killjoyn äkillisestä kysymyksestä. Hän ei ollut odottanut tätä Killjoylta.

"Kai... koska haluamme puolustaa sitä mikä on meille tärkeää ja heitä, jotka merkitsevät meille. Emme voi antaa voiman, joka haluaa tuhota sen, päästä valloilleen."

"Olet oikeassa, nimenomaan tuota hain. Petin omani jo kerran, en aio antaa sen tapahtua toiste." Killjoy nousi pystyyn ja nosti samalla tyhjän lasinsä pöydälle.

"Miksi sitten kysyit?", Summerganon ihmetteli.

"Ehkä... ehkä me kaikki kaipaamme välillä muistutusta..."
Matoro käännähti paareillaan, hän oli heräämäisillään. Killjoy käveli sairashuoneen ovesta ulos ja huusi ohjeita joillekin Vahkeille ohikulkiessaan. Ovet sulkeutuivat hänen takanaan ja Ganon olisi vaikka voinut vannoa näkevänsä pienen hymynkareen Killjoyn kasvoilla.

"Olenko se vain minä, vai onko Killjoy alkanut pehmetä?", Kapura avasi suunsa täyden hiljaisuuden rikkoen.

Suga nousi pystyyn ja hörppäsi lasinsa tyhjäksi.

"Hän on palannut omiensa joukkoon, hän on siellä minne kuulukin. Ja niin olemme pian mekin..."

Ganon katsoi ikkunasta ulos ja näki nyt vain aavan meren.
He olisivat taas pian Klaanissa. Hyvin pian.
Top
Matoro TBS
Posted: Jan 8 2011, 06:58 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Ilmalaiva, Meri

"Kyllä, Killjoy on alkanut pehmetä.", Matoro mainitsi yhtäkkiä.
Hän nosti päätään hieman ylemmäs, katsoen kolmea muuta Klaanilaista. He katsoivat jään toaa, luullen tämän nukkuneen.

Matoro katseli ympärilleen. Hän ei muista koska oli toiminut ilman teleskooppisilmiä.
"... missä olemme?", Matoro kysyi tämän jälkeen.
"Matkalla kotiin, Matoro. Matkalla kotiin.", Killjoy sanoi hieman etäisenä.
Matoro nousee puoli-istuntaan käsiensä varaan ja katselee suurta huonetta. Hän ei näe oikealla silmällään paljoakaan. Se on toinen syy teleskooppisilmän käyttöön.
Tärkeämpi syy on se, että hän haluaa naamioida naamionsa. Se on makutojen vanha koe tehdä naamio, jolla pystyisi hallitsemaan kaikkien mieliä täydellisesti.
Noh, koe ei toiminut täysin, naamiosta ei tullut kyllin voimakas. Tosin sen nykyinen voimatasokin on niin korkealla, että Toalle tuottaa vaikeuksia käyttää sitä. Matoro hankki naamion kauan sitten Veljeskunnalta, ja nämä haluavat kokeensa takaisin.

Matoro mietti menneisyyttään. Kovin moni Toa ei ole kokenut samanlaista elämää kuin hän. Suurin osa Toiasta on elänyt tiiminsä kanssa rauhaisaa elämää matoraneja suojellen.
Suurin osa Matoron tiimistä on kuollut ikuisuus sitten. Hänen saarensa matoranit tapettiin. Sen jälkeen Matoro on yrittänyt epätoivoisesti tehdä maailmasta parempaa paikkaa elää.

Turhaan.
Kaikki ne tarinat "Yhtenäisyydestä, velvollisuudesta, kohtalosta". Mitä Toalle jää niistä, jos tiimiä eikä matoraneja ole.
Kohtaloko vain?
Vai jääkö sitäkään.

Universumi on arvoitus.




***

"Ajattelin että voisimme pysähtyä tuolle saarelle hetkeksi jaloittelemaan.", Killjoy sanoi radioon, katsellessaan ikkunasta alas. Turkoosinsininen, idyllinen meri lainehti vehreän saaren yläpuolella. Paikka näytti idylliseltä.
"Selvä, kapteeni.", kuului vastaus.
Vaalea ilmalaiva alkoi laskeutua kultaiselle hietikolle.

Pari kahu-lintua lenteli sinisellä taivaalla. Aurinko - tai itseasiassa kupolin kattoon kiinnitetyt valokivet, Matoro tiesi, - sädehti kirkkaasti.

Klaanilaiset pystyvät kaikki kävelemään ja ovat saamaansa löylytykseen nähden hyvässä kunnossa. Nelikko päättää viipyä hetken saarella, pitäen kuitenkin vahkit jatkuvasti lähistöllä.

"Mikä paratiisisaari. Olisipa Klaani tälläinen.", Kapura ihasteli.
Matoro käänteli käsissään karttaa, tutkien josko hän löytäisi saaren kartalta.
"Olemme tässä Pohjoisen mantereen kyljessä, lähellä Tren Krom -niemimaata.", Matoro aloitti. "Mutten löydä nimenomaan tätä saarta täältä."
"Tuskin tämä on mikään kannibaalimatoranien hallitsema tulivuorisaari.", Suga sanoi ohimennen.

Top
Don Ämkoo
Posted: Jan 8 2011, 07:13 PM


Kaikkien kummisetä
Group Icon

Group: Admin
Posts: 778,198
Member No.: 2
Joined: 4-February 07



Pieni trooppinen saari, hiekkaranta

Käsipuoli Toa potkaisi laiskasti rantahietikolla maannutta kivenmurikkaa. Kivi lensi matalassa kaaressa kauemmas ja vinkaisi. Se ei ollutkaan kivi.

Ämkoo vilkaisi Snowien suuntaan, muttei vaivautunut kuuntelemaan mitä matoraneilla oli asiaa. Ilman Toa tuskin kehtasi edes katsoa yhtäkään matoralaista silmiin, sillä hänhän itse oli ehdottanut avunpyynnön hylkäämistä kun klaanilaiskaksikko aiemmin törmäsi näihin pieniin olentoihin. Ämkoo ei osannut kuvitella, että yksikään näistä matoraneista ajattelisi hänestä mitään kovin hyvää.

"Kuulkaahan, teidän pitäisi varmaan...", aloitti Ämkoon vierelle ilmestynyt vihreää pakari-naamiota kasvoillaan kantava matoran. Ämkoo ei kuunnellut.

Miekka oli poissa. Kuka tahansa muu saattaisi ohittaa tällaisen tilanteen toteamalla, että aseita saa aina uusia, mutta tämän miekan kohdalla asia ei ollut niin. Oli vain Alku ja Ääri.

"Herra, tuo kätenne..."

Näitä miekkoja ei löytynyt jokaisesta asevarastosta. Kahdesta mahtimiekasta toinen oli nyt poissa. Oliko se jäänyt vihollistukikohtaan? Veikö valkoinen olento sen mukanaan? Miten ihmeessä Ämkoo saisi sen ta-

"...vuotaa."

Ämkoo käänsi päänsä pikaisesti tyhjän olkapäänsä puoleen. Kiitos tästä ei kuulunut niinkään matoranin varoittaville sanoille, vaan olkapään alueelta huokuvalle vihlovalle kivulle. Ilman Toa karjaisi ja pudottautui polviensa varaan maahan.

Matoranit eivät jääneet toimettomiksi, vaan useampi näistä juoksi oitis kärsivän Toan luo. Nämä auttoivat Ämkoon pystyyn ja lähtivät miltei väkisin taluttamaan tätä pois rannalta.

"Teidän ei tarvitse auttaa minua", Ämkoo totesi näille vaisusti. Yksi matoran naurahti.
"Ei niin", se aloitti.
"Mutta?", Ämkoo kysyi.
"Teemme sen silti. Kukapa ei auttaisi hädässä kärsivää."

Ämkoo murahti ja vilkaisi puhunutta matorania pisteliäästi. Matoran kuitenkin vastasi eleeseen vain leveällä hymyllä. Ämkoo päätti vastata tähän levittämällä kasvoillensa kivunsekaisen virnistyksen.

Samaan aikaan Snowien edessä avattiin jonkinlaista epämääräistä nyyttiä. Matoranien auttaessa Ämkoota jokunen oli kaivanut esiin Lumiukolle luvatun palkinnon ja nyt matoranit päättivätkin esitellä lahjansa.

"Toivottavasti pidät tästä", Ternok sanoi. "Meillä ei nimittäin ole juuri muuta."
"Ymmärrän", Lumiukko vastasi varovasti nauliten katseensa Ternokin käsissä pyörivään nahkapussukkaan. Ternok työnsi kätensä varovasti pussiin ja kaivoi esiin jotain.
"Oho", Snowie sanoi.

Matoranit eivät olleet vieneet Ämkoota kovin pitkälle, vaan tarjosivat tälle ensiapua erään ikiaikaisen viidakkopuun katveessa. Matoranit tunkivat jopa hieman karuin elein erilaisia voiteita ja viidakosta kaivamiaan aineksia Ämkoon haavaan, saaden aikaan mitä inhottavinta pistelevää kipua.

"Tiedättekös, herra Toa...", pakarikasvoinen matoran aloitti jälleen puheen.
"Ämkoo. Jätä se Toa pois."
"Toa Ämkoo, tämä teidän haavanne on varsin omituista mallia."
"Sanoinhan, että en ole T-"
"Minun silmissäni asiat ovat yleensä sitä miltä ne sattuvat näyttämään. Mutta niin, haavanne. Ette varmaan tahtoisi kuulla mikä siinä hämmästyttää?"
"No?", Ämkoo murahti kiristellen hampaitaan. Pistelevä kipu oli onneksi laantumassa.

Matoran kaivoi esiin pienen peilin ja esitteli haavaa käsipuolelle Toalle sen kautta. Ämkoo tuijotti sitä hämillään.

"Huomaatte varmaan."
"Taidan huomata."

Haavan ympärys oli musta. Väri liikkui sen pinnalla verkkaiseen tahtiin, siirtyili välillä pisaramaisesti kauemmas ja palasi sitten takaisin haavan pariin.

"Vaikuttaa siltä, että osaat parantaa haavasi tiettyyn rajaan saakka ihan itse. Uskallanko kysyä, mikä tämä kyky on?", matoran kysäisi.
"Et", Ämkoo vastasi nopeasti, tarkkaillen yhä haavauman ympärillä erottuvaa mustaa kuviota.

Palvelusväki ei ollutkaan paennut.
Top
Summerganon
Posted: Jan 8 2011, 09:59 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,838
Member No.: 166
Joined: 25-February 08



Saari merellä

Nelikko jaloitteli kauniilla saarella. He tunsivat olevansa paikassa, jonne mikään paha ei yletä. He tiesivät, että matkaa oli vielä, mutta heillä oli silti se raukea olo, joka tulee aina työn tekemisen jälkeen. Lupa laiskotella. He olivat nyt hiljaa, kukin ajatuksiinsa sulkeutuneina. Xian koettelemukset varjostivat yhä hieman heidän mieltään, mutta he tunsivat myös helpotusta.

Summerganon mietti Killjoyn sanoja ja katsoi Kapuraa, joka oli syventynyt juttelemaan niitä näitä Killjoyn kanssa. Sugasta tuntui, kun vanha tuskainen, mutta seikkailuntäyteinen uni olisi loppumassa uusi uni alkamassa. Kotiinpaluu. Pian se koittaisi.

Matoro lähti kävelemään kauemmas rannasta ajatuksissaan. Tätä saarta ei löytynyt kartasta ja vaikkei saarella mitään erikoista varmaan ollutkaan, sieti sitä hieman tutkia paremman tekemisen puutteessa. He lähtisivät aivan pian, mutta pieni kävelylenkki tekee varmasti terää, ajatteli Summerganon itsekseen ja katseli ulapalle, joka tuntui olevan tänään erittäin kaunis. Hän ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä häntä hymyilytti valtavasti.

"Lähdemmekö kohta?", Suga huikkasi melkein naurahtaen.
Top
The Snowman
Posted: Jan 9 2011, 02:19 AM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Pieni trooppinen saari, metsän laita

Snowman pyöritteli lahjaansa käsissään, tyrmistynyt ilme kasvoillaan. Matoralaiskokoinen puolikas sauva, ei sinänsä mitään ihmeellistä. Se oli valmistettu puusta, ja näytti melko vanhalta. Sauvan yläosa oli koristeltu erilaisin helyin, jalometalleja ja lasia. Yksi koriste kuitenkin poikkesi muista, se oli eri sävyinen ja sen pinta tuntui erilaiselta. Snowman tunnisti sen Nimdan siruksi.
”Tiedämme, ettei se ole juuri minkään arvoinen, mutta se merkitsee meille paljon. Lisä-” lahjan antanut matoralainen selitti, mutta tuli pian lumiukon keskeyttämäksi.
”Tuota, kiitos. Tämä... Tämä on oikein hieno. Se....”

Whooooeeeeeeehhh.

Kivun aalto tuntui kulkevan Snowmanin pään läpi. Ei nyt.

Lumiukko tiukensi otettaan sauvasta, ja otti muutaman askelen suuntaan, johon oli nähnyt Ämkoota vietävän. Matoralasilla ei ole aavistustakaan tämän arvokkuudesta, eikä vaarallisuudesta. Minun pitää päästä Ämkoon luo, ei kai hän voi kaukana olla. Ihan tuon mutkan takana...

WHOOOOOOEEEEHHH.

Snowman lysähti polvilleen, ja hänen näkökenttänsä tuntui sumenevan hetki hetkeltä. Ympärille kerääntyvät matoralaiset vain lisäsivät ahdistuksen tunnetta. Kivun pahetessa ja tajunnan sumentuessa lumiukko sai huulilleen muutaman irtosanan.
"Nimda. Ämkoo. Vaara."
Sitten valkoinen hahmo rojahti tajuttomana maahan hölmistyneiden matoralaisten keskelle.


---


Jaahas. Tätäkö taas? Mieleni uuden psyykkisen hyökkäyksen kohteena?

Onpas täällä taas mustaa. Missään ei mitään. Taaskaan. Hiton ahdistavaa. Paitsi että. Liikkuuko tuolla jotain? Ei, sehän onkin vain valoa. Sinne siis.

Hmm, onko tämä ovi? Vai repeämä. Vai mikä. Jos koskisin siihen...


Pieni alus mutaisen joen pohjassa, vuosia sitten

Sekä Snowman että Domek alkoivat turhautua ahtaassa tilassa kykkimiseen. Tilanne ei kuitenkaan lumiukon mielestä suvainnut pintaan nousemista, joten toistaiseksi alus pysyi pohjamudissa. Domek tuijotti vielä hetken pyöreästä ikkunasta ulos, ja kääntyi sitten valkoisen toverinsa puoleen.
"Vihaan tätä. Koko päivä joenpenkassa. Meidän on käytävä toimiin."
"Mutta meidän on mietittävä toimiamme tarkkaan. Tällä kertaa sanat on valittava todella tarkasti..."
"Miten tämän nyt selittäisin... Snowman."
"Niin?"
"Muistatko sen kerran, kun saimme sen matoran-konnan paljastettua vetämällä "hyvä kyttä paha kyttä -rutiinin"?
"Ilman muuta, se oli aika-"
"Tämä ei ole sama asia. Tässä pelkät hoksottimet eivät auta. Tästä emme selviä puhumalla."


Pimeä

Sepäs oli... jotain. Kyllähän minä tuon muistan, olimme Domsun kanssa hänen hattuaan myöten ongelmissa. Mutta kyllä me siitä selvisimme, ei siinä mitääÄÄÄÄÄÄH!


Pimeä huone, vuosia sitten

Ohuet seinät olivat täynnä reikiä, joista siivilöityi tunkkaiseen huoneeseen kirkkaita valonsäteitä. Snowman ja Guardian olivat kumpikin kiinni ruosteisessa, keltaisessa telineentapaisessa. Heidän molempien mustuneisiin rintakehiin oli kiinnitetty kasa johtoja. Huoneessa leijui kitkerä kärähtänyt haju.

Kahden Klaanilaisen edessä tumma hahmo pyöritteli terävän näköistä instrumenttia käsissään. Kiduttamista ammatikseen harjoittava Steltiläinen oli kuitenkin kiusallisessa tilanteessa. Tämmöinen ei käynyt päinsä, mitä pomokin sanoisi?

"En... Aio sanoa... Sitä enää kertaakaan..." Guardian sai suustaan, ja katsahti Snowieen. "Moinen mutkistaa asioita."
"Kenelle? Sinulle?"
"Ihan yleisesti."
"Mitä jos itsAAAAAAAAH!"
Sähkövirta kulki Klaanilaisten läpi, ja molemmat hytkyivät telineissään.
Guardian koetti hieman huvittavan näköisesti pitää vasemman silmänreiän peittävää huivia paikoillaan muljauttelemalla otsansa lihaksia, mutta jatkoi keskusteluaan Snowmanin kanssa.
"Ei minulla ole mitään moista vastaan sääntönä, mutta..." Hän piti pienen tauon ja koetti estää kipua saamasta ylivaltaa. "Mutta sinun niin kutsuttu varustevyö on aivan naurettava ajatus! Änkeä nyt kaikki tavarat niin pieneen tilaan, et sinÄÄÄÄÄÄÄH"
Metsästäjien kiduttajasta tuntui pahalta jo ammatiylpeytensä puolesta. Eivätkö nämä kaksi keskittyisi hetkeksi muuhunkin kuin toisiinsa?
"Et sinä ole mikään pelihahmo. Et saa tungettua kaikkia tavaroita niin pieneen tilaan."
Snowman huohotti, ja sai kerättyä itsensä äskeisen shokin jäljiltä. "Mutta on sinun otettava huomioon, että..."
"Ole nyt hetki hiljaa, niin selitän mikä tuossa on vikana."


Pimeä

Okei, tajuan. Joku pommittaa mieltäni omilla muistoillani. Mutta mitä hän ajaa takaa? En ymmärrä viestiÄÄÄÄÄH!


Pramean laivan sisäosat

Snowmanista tuntui ikävältä, kun hänen suunsa tukittiin haisevalla kankaanpalalla. Ikään kuin siinä ei olisi kylliksi, että hänet oli sidottu käsistä näihin kahteen piippuun. Hänen edessään oleva luihu skakdi räyhäsi sikari suussaan.
"Sinä valkea, hidastempoinen plösö! Eiköhän tuo pidä sinut hetken verran hiljaa. Tämä on suuri voittoni hetki, kerrankin sain sinut, ja nyt kerron kuinka voitin sinut. Kerron suuren suunnitelmani, ja sinä et tajua. Edes tämän kerran, ole hiljaa!


Pimeä

Aivan. Eli siis minun pitää vain... Niin. Aivan.


...


Silloin Snowman kuuli sen. Pimeyden keskeltä.
"Mata Nuin kiitos, luulin ettet koskaan tajua viestiäni ja vaikene. Kuinka luulet kuulevasi mitään, jos olet itse jatkuvasti äänessä?"
Se oli hyvin hiljainen ääni, aivan kuin se olisi tullut matkojen takaa. Se oli myös tuttu ääni.

Se oli Visokin ääni.
Top
Glatorianking
Posted: Jan 9 2011, 05:30 AM


Mestari


Group: Jäsenet
Posts: 1,201
Member No.: 221
Joined: 7-October 08



Eeeppinen taistelu metsän reunassa, järven vieressä



Toa oli järkähtämättömän sitkeä, Mustassa, palavassa haarnsikassaan ja naamio sulaneen ja hajonneena lähestyi heitä.

”Umbra, et sitten ehtinyt olla painamatta?” Surullinen Glatorianking sanoi synkkänä.

”E-ehkä torakka erehtyi”, Umbra yritti takelellen.

Panokset: tyhjä.

Pala nousi Umbran kurkkuun, sinko oli tyhjä.

”Ehkä siinä on virhe, pakko olla virhe!”, Umbra hakkasi singon kojetaulua ja se hajosi.

Sitten hän tähtäsi kohti etenevää tuhoa.

Naks

”Ei laukaise...”, Umbra kohotti singon päänsä yläpuolelle ja paiskasi sen kohti Palavaa toaa.

Toa katsahti hetken sinkoa, sitten hän kohotti kätensä sitä kohti ja se räjähti pirstaleiksi Glatorainkingin anelevien silmien edessä.

”Hyvästi, Umbra tästä olisi tullut mahtava voitto, mutta nyt minä kuolen...”, GK sanoi kyyneliä pidellen, samalaiseen olo tilaan hän oli joutunut kun Abzumo oli leikkinyt hänen päänsäpäällä kirveellä.

Toan ruumis oli ollut raunio, nyt hänen mielensäkkin alkoi muistuttaa sitä.

”GK, lupaan, että onnistumme tässä, luota itseesi, olet toa!”, Umbra huusi sanat sellaisella voimalla, että GK:n onneksi Liekehtivä musta toa katsahti Umbraa kohti.

”Yritä selvitä, kaveri.” ja kyynel vierähti pitkin GK:n Avohkiita.

”Onpas tämäkin olevinaan liikuttavaa.” Musta toa heitti miekan kohti Umbraa ja tämä väisti kauhuissaan miekan viimeisellä hetkellä.

”En olisi odottanutkaan,että olet kömpelö, matoraninkuvatus.”,jos tämän olisi sanonut joku jokseenkin ei selväpäinen Skakdi Umbra olisi toden näköisesti näyttänyt tälle kaapin paikan, mutta nyt tilanne oli täysin erilainen.

”Mitäs pidät jos silvon valkoisen ystäväsi?”, kuului liekehtivän naamion alta.

GK yritti keksiä strategiaa, sillä olisi kiire.

”Umbra, ota tästä.”, GK heitti plasma aseensa Umbralle.

Toa otti miekan selästään ja nosti sen GK pään yläpuolelle, ”Sano hyvästit.”.

Ensimmäisen sanan kuullessaan Umbra painoi liipasimesta ja plasmaa lensi Toan käteen, miekka suli siihen kiinni.
Hämmentynyt toa katsahti Umbran kädessä olevaa asetta.

”Olet säästynyt suurimmilta vahingoilta, anna sinulle pinen lahjan.”
Toa repi Puoliksi irronneen tulisen haarniskan palasen ja heitti sen Umbran kasvoille. Matoran kaatui maahan ja köhi savua.

Umbra otti haarniskan palasen kasvoiltaan.

”Tämä on meidän taistelumme, häivy täältä keskenkasvuinen.”

GK:lla ei ollut suunnitelmaa, mutta jotakin oli yritettävä, ja hän nousi äkillsiesti maasta ja sivalsi toan ase käden irti.

Umbra käytti siitä seuraavaa parkaisua ja tilaisuutta hyväkseen ja ampui GK:n plasmaseella toaa rintakehään.

”Okei, olette johdossa, tapatte minut ja jatkatte pikku piknikkiänne, ei se minua liikuta, minä vain olen.”

”Ja siksi sinut luotiin ihan turhan takia.”

Henkilökohtaiset kysymykset eivät vaikuttaneet tyrannin mielentilaan.

GK sivalsi toisen jalan poikki ja toakaatui maahan.

Umbra laukaisi plasmaa kohti toan rintaa, nestettä alkoi valua ulospäin, vihreää nestettä.

”Antidermistä, se oli suojattu hyvin.”, Umbra sanoi helpottuneena.

”Olisiko vaihteeksi minun vuoroni?”, toa heitti väliin ja löi GK:n jalan poikki.

”Jaa... sekin oli... pelkkää johtosotkua, kiitä onneasi”.

Toa oli liian kiihtynyt huomatakseen vihreän nesteen valuva ulos hänen kehostaan.

Toan katse herpaantui vihreään lätäkköön maassa ja GK sai tilaisuuden iskeä ja sivalti ulos lisää vihreää antidermistä, toa alkoi tuntea sen mielen hajotessa.

”Niin, minä kuolen, mutta varmistan, että te tulette mukaani...”

Toa oli lataamassa energiaansa ja näytti siltä, että hän aikoisi luoda nova-räjähdyksen.

”Ei Mata Nuin nimeen, ei!”, GK huusi ja nousi kiireesti ylös.

”Se tuhoaa, meidät ja suuren osan metsää!”, Umbra kailotti hädissään.

”Umbra, anna ase tänne, jos kuolemme, ei ole syytä syyttää sinua.”

GK laukaisi plasma ammuksen ja se osui tuhoisin seurauksin toan päähän ja tämä kaatui humsiten maahan.

”Onkä hän...”,Umbra sanoi, mutta GK keskeytti, ”En usko.”
Molemmat etenivät varovaisesti kohti savuavaa ja humisevaa toan ruhoa.

Sen silmiin syttyi kiilto.

"Olette voittaneet, oletteko tyytyväisiä?"

”En yllättynytkään tästä.”, GK sanoi jokseenkin voitonriemuisesti.

Toan tajunta oli katoamassa.

Sen silmien loiste hiipui ja ruho kaatui.

Elämä oli kaikonnut.

***

Kesti hetken, että GK sai mekaaniset osat taas paikalleen.

”Voimme kai jatkaa matkaa.”, Hän sanoi helpottuneena, taistelu oli ohi.

"Mennään nyt järvelle, se oli alkuperäinen tarkoituskemme Zyglakit ovat saattaneet jo keksiä jotain korvaamatonta", Umbra sanoi päättäväisenä.

"Hei, odota, tämä jos mikä oli rankkaa...".

Ja kaksikko saapui järven rantaan.

[spoil]Mwahhhaa, se oli siinä, kirjoitin kaiken itse. Luulen, että Umbra sinulla on hyvä mahsollisuus jatkaa tästä.

Tähän ei sitten käytetty R&C, siitä syystä, että olin jo kuluttanut niistä parhaimman, tämä musiiki on Jak 3:sta.[/spoil]
Top
Matoro TBS
Posted: Jan 9 2011, 11:21 AM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Trooppisehko saari merellä

Matoro läveli saaren rantaviivaa pitkin täysin omiin ajatuksiinsa upputuneena. Jokin tässä paikassa kiehtoi häntä. Jokin herätti hänessä muistoja.
Matoro kääntyi kohti trooppista metsää. Hän livahti saniaisten ja herakeke-kukkien joukosta viidakkoon ja vain käveli eteenpäin.

Viimeinkin vapaa.
"...?"
Viimenkin olen kotona.
"Kuka puhuu?", Matoro kysyi hölmistyneenä metsän keskellä. Hän kuuli ääniä päässään. Sitten hän tajusi olevansa keskellä metsää.
"Miten olen joutunut tänne?"

Olen tämän saaren hallitsija. Sinun onneton ruumiisi on nyt orjani.
Matoro tajusi tilanteesta van sen, että jokin mielenvoimia omaava olento yritti hallita häntä, ilman että hän pystyi edes suojaamaan mieltään.
Makutat lukitsivat minut naamioon. He halusivat, että en ikinä vapaudu.
Hikipisara valuu kanohi Cencordin pintaa. Matoro yritti huutaa, mutta tajusi, ettei pysty hallitsemaan kehoaan kunnolla.

Miten voisit pyristellä mielenvoimiani vastaan? Toit minut saarelleni, täällä minua ei voiteta. Haluan viimeinkin kostaa makutoille vangitsemiseni.

"Anteeksi että utelen... Mutta miten?", Matoro kysyi. Hän ei kontrolloinut enää vartaloaan lainkaan.

N͚͈̹͚̙͎͂̈́̄ï͡m̡ͪda͓̹̦̲ͥ͗͗̚ ̤̦ͧ̃̊̓ͮ ̻̮͍ ̧̻̮̽ͥ͗ͭ̚ ̥̲̺̻ͤͯ͂̽͋ ̗̬ͥͨ̈ ͛ͤͥ̚͝N̢̼̼͈ͯ̾̽͆͂̏ͅi͙̜ͨ̓̉ͨ̇͌̽͡m̨͓̫̫͆̅̎̂ͣͦͫď̸̩̮͚̥̩̞̼͂̍ͩa̵̼̗̻ ̠͒̅̌̉̓̒̽N͉̼̘̗̊͒̒̂ͨỉ̴͖ͥ̓̐͗̍m̠̼͖̈͛d͈͖̯̲a̦̱͔̳̼͚̟͒͒̔̇͠ ̠͉̤ͩ̊̉N̖ͧI̖̬ͤ͋ͥM̶͔̯̯̠̗͚D̗̼̠̼͓̹̎͆ͯ̈́̋̎A̛͕͊́ͫ͌ ̘̟̼̙̽N̟̻̪͆ͩ̐̔ͥͅi̯̻̺̫ͫm̴͊̿̆̐d̓͠a̳̣̥͓͔̹̓ͨͩ ̙̏ͨ̆́͘
̰ǹ̄̂̃̋ͮi̫̲͇̬̟̹̅̑ͦ̒ͅm̵͕̥̙̍̌̑̅̒͛d̲̤͎͙̗̣̬͑̾́͑͝a͆̚ ̵̹̬̞͉̥̜̳̋̃̄̏ͭ̓N͍͍̝I̘M̪͇̠͈͓̪͔ͮͨ̊̈ͦḐ̲̻͚̖͍̘͕̓͛A̯̬͇̰ͥ̏ͤ̄̂̓ͤ ̶͚͚̠̱̹̾N͓̱̱̝͉͖͗ͫ̎̔́I̪͙͡M̞̻͔̦D͓̟̬̻̐͂̿̄̿ͧ͠Ạ̉ ̱͔̬̪̟n̐ͣ́͊i̦̘͖̱̼͛ͥͨ͐m̗͇͔͇̬͙͗͟d̷͉̥̫̱̥̤̎a̬͎̯̤̭͍͛͋ͯ͆ͭͧ ̣ͤ̎̒̌n̤̣̹͉͔̱͜i̮̘̘̻̩̲͎̇̋͂ͤ̂̋͘m̧̖͙̣̜͙ͯ̈͌ͤ̔̈́͌d͎̮̘̱́̉ͣ͗̏a̦̐
̫͆ͬ̔̊ͪ͒͑N̂̾̊̽͝I͚̗͒͢M̥̝̞̜̲ͮ̔͂͌̊̆D͍͎̪̞A̰͚͈̫̭̮͌̃ͨ̈̈ ̸̃̾ͮ ̵̩̮͈̠̜ ͯ̀N͕͓̠̦̥ͯ̾͐͌̿̆î̴͐ͦͦ̍ͥm̝̬͔̣̟͌͛̃d͖̞̦̟͌͐a͉̣̘͕̝̺ͦ̈́̄͑̓̇̃ ̗N̴̲̲̯̳̫͖i͙̣̺ͫ̔ͪm̼̿̏̑̀ď̢͇̪̖̜̪̦̯̏̓̓̐a̻̙ͫ̾̚ ͓̳̫̪̣̻̎ṋ̏͒ͭi̊ͤ̓͌̄ͭ̆mͭ̾͏d͈͈̦͋ͨ̀̉ͅa̤͓̣͂ͦ͑̂
̜͕ͤ͢N̫̣̫ͮ̉̄i̪ͪ̽ͨ̐͌̕ṁ̵̹̞̄ͨ̓̀̈D̹̻͕̟̪̠͑͑ͪͥ͊A͙̖͟ ̀͆̓ͦ̌̓̚ͅn͍̜̟̗̩̎ͭ́͠î̢̗͈͉̤̆͗̊ͬ̈m͚͛ͮͯd̢͕ͭ̾̔ͧ̾ą͕̟̖̎ ̷̥̘͖̤̼͔̪͂̈́N̶̝ͪ̀͛̈̄ͮ̊î̴̠̥ͬ̃ͭ̂͑̓m͋͏̰̟͓̞D͕͔̎͂ͧ͗̌̂ã͆̎̉̄ ̵̲̻̟̽͑̀͐n̡͎̟͖ͯ̚ï͚͎̫̋͌̓̓̀͞m̙̫͙͕̄̍̍d̻̺͈̉̈́̈́ͭ̆ͧ͞a̓̎ͥ̊ ͌͗ͅN̺̻̖͍̣̥ͮ͗̀̔̚̕I̎ͤͭ̾ͭ͒Ḿ̩̩̙͍̝̱̏ͮͪͬͮ̕D́͡A̠̭̲͗ͨ
̛̜͚͔̎ͮ́̽͆ ̠͔̑̃ͥ̇ͬͣ̃N̙̥̦͉̔͋̏̿I̖̦͈ͬ̍ͩ̄͋ͮ̏I͉̮͉̪̮̹͓͊M̽ͤ͋͐̓ͧͅM̸̙̤̝͓̣̫ͫͫͥ͊̂ͥ̏D̠̝̲͕̀̈ͥ͘ͅD͕̤̱͉ͣ́ͨ͗̇͝Ă̪̣͑̌͞Ä̬͔̠̠̦̙̘̓ͬ͋ͩ̍ ̹̼̭̬ͧ̅͒̂́̉͜N̖̮͐̀̔̍i̲̟̱̺̦̳̐͌̈́ͤm̛̳̩̊d̷̼ͯ̉ͨã̖̜̲͓͂ͯ̚ ̀ͨ̅n̳̟̠̟̱͉̬i̓̌͞ḿ̮͉̮̗̪̀̈́ͯͯ̚̚d̪̄̋͐ȧ̰̓ͪ
̤̠͖͂̂̔͌ͦͭ͟

Matoro tunsi menettävän tajuntansa tämän olennon pommittaessa hänen mieltäänsä tällä sanalla.

Top
Jake
Posted: Jan 9 2011, 01:24 PM


Suuri Henki


Group: Jäsenet
Posts: 666
Member No.: 397
Joined: 26-November 09



Bioklaanin päärakennus, Notfunin huone.

Matoranpiraatti heräsi. Hän olin nukkunut liikaa.

"JARR HARR. Nukuin kolme päivää, kuusi tuntia ja kahdeksan minuuttia. Nyt on rommin aika", Notfun ärisi.

Kohta punamaskinen matoran käveli klaanin hattukauppaan.

"Yksi hattu, kiitos, voisi olla kapteeninhattu. Minä näet olen kapteeni, kässäätkö?", Notfun sanoi myyjälle ja paiskasi pari kolikkoa pöytään.

Kohta merirosvo käveli rahitallille. "Minä olen merirosvo, eli varastan merellä, miksi en myös maalla?"

Notfun ratsasti aasimaisella surkeassa kunnossa olevalla rahilla ulos klaanista. "Rommia pitää löytää. Se on loppu."
Top
Mr.Killjoy
Posted: Jan 9 2011, 01:37 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Trooppisehko saari merellä

"Eijei, tuo on varavirtrepulsori, se syöttää virtaa kypärään vielä senkin jälkeen, kun muu puku on sammuksissa. Tämän avulla se varoittaa minua tuntematomasta liikkeestä, vaikka olisin unessa. Se tuli yllättävän hyödylliseksi venereissullamme..."

Killjoy istui Kapuran kanssa hietikolla kypärä sylissään. Hän oli juottanut johdot takaisin yhteen ja opetti Kapuralle samalla tekniikan alkeita. Killjoy laittoi kypärän takaisin päähänsä ja sen juuressa olevat tapit napsahtivat kaulapanssariin saumattomasti. Killjoy pudisteli päätään ja kokeili sen liikkuvuutta, se toimi taas.

Killjoy päätti jatkaa tarvikkeidensa testausta. Hän nosti ainoan jäljellä olevan miekkansa tai oikeastaan sen kahvan ja painoi nappia. Kokoontaittuva miekan terä nousi pystyyn pala kerrallaan saranoiden avulla.

"Hmm, hieman tummunut, mutta ei muuten pahassa kunnossa."

Killjoyta harmitti miekkansa kohtalo. Hän osaisi kyllä tehdä uuden, mutta tämä kyseinen kadonnut miekka oli se, jonka Niz oli antanut hänelle Metru Nuin paraatissa...

Kapura havahtui yhtäkkiä: "Hei, missäs Matoro muuten on?" Summerganon oli ilmestynyt heidän taakseen: "Mietin aivan samaa, hän oli tässä Äskeeeeenghhh!

Killjoy ja Kapura nousivat salamana seisomaan.

"Se... se on Matoro.. hänen äänensä." Killjoy ja Kapura katsahtivat toisiinsa. Killjoy avasi radioyhteyden alukseen: "Aizen, pystytkö määrittämään Matoron sijainnin, kadotimme hänet?"

"Hetki vain. ... ... Hän on aivan viidakon reunamilla. Teidän kohdastanne luoteessa."

Kolmikko lähti juoksuun, Killjoy kuitenkin kompastui, sillä hänen päässään vihlaisi yllättäen.

"Ois... kaa e is. Ski."

Suga auttoi hänet nopeasti ylös. "Hän koettaa kertoa meille jotain."
Kapura nyökkäsi, sama oli tapahtunut juuri hänellekin: "Puhui jotain maskistaan."

"Tuolla!" Summerganon huusi ja muutkin näkivät sen. Valkomusta hahmo oli polvillaan maassa päätään pidellen.

"Tkaa ois!"

"Matoro, puhu selkeämmin, emme ymmärrä mitä koetat sanoa", Killjoy yritti suostutella, jolloin Matoron suu aukesi puoliväkisin:

"OTTAKAA TÄMÄ HEMMETIN MASKI POIS!"

Salamannopeasti Kapura tarttui Matoron naamioon ja viskasi sen rantahietikolle heidän vierellään. Matoro huohotti päätään pidellen.

"K-k-kiitos...
Top
Matoro TBS
Posted: Jan 9 2011, 02:35 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Trooppisehko saari merellä

"Naamiossani... naamiossani asuu joku.", Matoro selitti nopeasti rantahietikolla istuen.

"... siis mitä?", Suga kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Tämä on kuin huonosta fantasiaelokuvasta.Tuon naamion sisällä asuu joku tai jokin, joka 'vapautui' kun tulimme tälle saarelle.", jään Toa jatkoi.

"Ja se tahtoi Nimdan.", hän sanoi vielä. Paratiisisaari ei tuntunut enää niin paratiisilta.

"Miksi kaikki tuntuu aina kallistuvan näihin pieniin siruihin?", Killjoy puheli, sormeillellen valkoista Nimdan sirua käsissään.
"Ja me emme edes tiedä kunnolla mitä ne ovat.", Kapura lisäsi.

"Lähdetään täältä.", naamioton Matoro ehdotti.
"Kannatan ajatusta.", Suga sanoi. Kolmikko lähti kävelemään rantaviivaa pitkin kohti valkoista ilmalaivaa. Mustavalkoinen toa nappaa naamionsa käteensä ja lähti itsekkin muiden perään.

"Me lähdemme. Moottorit käyntiin, kurssi kohti Klaania. Saimme tästä saaresta tarpeeksi.", Kenraali Killjoy ilmoittaa jämäkästi vahkeille radioitse ja asettuu aluksen oleskelutiloihin muiden kanssa.

Neljä Klaanilaista ovat toipuneet nopeasti, vaikka eivät olekkaan vielä huippukunnossa. Kestäisi kauan ennekuin he olisivat täydellisesti parantuneita.

Matoro näpersi teleskooppisilmälaittensa kanssa.
"Äh, kiinnikkeet ovat murtuneet ja skanneri on rikki. Tämän saa kuntoon vasta Klaanissa.", toa toteaa tylsiintyneenä ja asettaa sydämen muotoisen osan pöydälle.

Muutaman tunnin kuluttua...

Meri

"Kenraali, näemme useita saaria. Tuletteko katsomaan?", radiosta ilmoitettiin. Joy pyöräytti turhautuneena päätään ja astelee aluksen käytäviä pitkin ohjaamoon, jossa kaksi eliittivahkia, Aizen ja Saraji, istuivat. Suuren lasin läpi näkyi vuoristoisia pikkusaaria, ilmeisesti lumen vallassa. Meressä kellui jäävuoria.
"Maasto muuttui aika täydellisesti.", Joy totesi ensin.
"Lämpötila riippuu kupolin valokivien ja valaistavan/lämmitettävän kohteen välisestä etäisyydestä. Olemme nyt Xian ja Pohjoisen Mantereen kupolien taitoskohdassa.", Saraji luennoi metallisella äänellä.

"Selvä. Miksi pyysitte katsomaan?", kenraali kysyi.
Aizen ojensi Killjoylle monimutkaisen näköiset kiikarit ja kehoitti katsomaan tarkempaan.

Joy katsoi laitteen läpi saaria. Hän näki useita moniraajaisia, rumia olentoja.
"Frosteluksia.", toinen eliittivahkeista mainitsi.
"Ne ovat huomanneet meidät. Ensimmäiset ampuivat rhotukoillaan meitä kohti.", se jatkoi.

"Ampukaa ne.", Killjoy antoi yksinkertaisen käskyn.
"Kyllä, ajattelimem tehdä niin, mutta tämä on A-luokan luksusilmalaiva. Ei sota. Tässä ei ole aseistusta."
Kenraali iski kädellään kypäränsä otsaan.

Jotakin osui ilmalaivan kylkeen sihisten.
Kolme muuta Toaa ryntäsivät aluksen sivuikkunoihin, tajuten olevansa Frosteluksia pommituksen kohteena. Nämä älykkätä rahit ovat hyvin reviiritietoisia eivätkä siedä ketään - ei ketään - maillaan.

"Onko tässä aluksessa aseita?", Summer kysyi eräältä vahkilta.
"A-luokan luksusalus. Ei aseita.", tämä vastasi koneäänellä.
"Vahkijoukot: Avatkaa tuli", radiosta komennettiin. Reilu tusina robottia alkoivat ampua aluksen ikkunoista alaviistoon.

"Mitä rhotukoita noilla on?", Kapura kysyi taistelun melskeessä.
"Vähän kaikkia, ja sehän tässä se huono juttu onkin.", Matoro vastaa tulituksen keskellä.

Aluksen pohjaan osunut rhotuka räjäyttää lattiaa irti.
"Tämä alus ei kestä moista menoa!", paikalle syöksynyt Killjoy ilmoitti.
"Moottorit sammuvat!", joku huusi.
"Ah, Myrkkylentäjien rhotuka. Eliminoi kohteen lentokyvyn, oli se sitten biologinen tai mekaaninen taito.", Matoro puheli itsekseen.
"Emme kaipaa biologian luentoa. Keksitään jotain!", Kapura sanoi tulisesti.
"Onko tässä pelastusveneitä? Kelluuko tämä?", Suga kyseli.
"Periaatteessa kyllä, mutta tuo reikä lattiassa.", Joy sanoi, osoittaen isoa reikää.

Silloin valkoinen alus romahti kylmään veteen.
Top
Troopperi
Posted: Jan 9 2011, 07:22 PM


Korkein


Group: Jäsenet
Posts: 743
Member No.: 223
Joined: 28-October 08



Kukkulainen alue Klaanin saaren luoteisosissa

Troopperi kiipesi vaikeakulkuisilla kallioilla vaivalloisesti ylöspäin. Hän oli lähtenyt Klaanilta tutkimaan saaren pohjoisosia kolme päivää sitten, kun hän tunsi laiskottelevansa vai Klaanilla. Hän oli edennyt monia kymmeniä Kioja Klaanista pohjoiseen, ja saapunut tälle suurelle kallioiden halkomalle alueelle. Maassa kasvoi vain tunturikasvillisuutta; kanervaa, vaivaiskoivuja ja erilaisia varpukasveja. Rahihavaintojakin oli vähäisesti. Taivaalla kaarteli metsästäviä haukkoja.

Noin tunnin päästä Troopperi oli päässyt tämän korkean tunturin huipulle. Taivas oli runsaan pilvipeitteen peitossa, aurinkoa ei näkynyt. Nämä suuret kalliot olivat täynnä halkeamia, joihin varomattomat matkaajat saattoivat pudota. Troopperi tunnusteli sauvalla maata; petollinen kasvusto saattoi peittää tällaisen rotkon suuta. Hän istahti suuren kiven päälle istumaan. Siinä hän katseli ympärilleen. Hän näki idässä korkean lumihuippuisen Mt. Ämkoon kohoavan maanpinnalta, etelässä hän näki alavampia nummia ja metsäisiä seutuja, ja kaukana meren, jonka rannalla Klaanin linnoitus oli. Siinä istuessaan hän unohti varoa, ja alkoi kävellä ympäriinsä. Hän astui varomattomasti pieneen kuoppaan, ja horjahti eteenpäin kohti kalliossa ammottavaa rotkoa. Hän putosi ja jäi roikkumaan pienen pensaan oksasta kuilun ylle. Naps. Oksa katkesi, ja Troopperi putosi syvyyksiin.


--------------------
Tämä sigi on tyhjä. Tai eihän se nyt olekkaan...
Top
The Snowman
Posted: Jan 10 2011, 12:08 AM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Pimeä

"Visokki?" Snowman oli hämillään. Hän oli luullut, että se Avdeksi kutsuttu oli näiden psyykkisten hyökkäysten takana. Ei suinkaan Visokki.
"Minä juuri" hämähäkin ääni vastasi näkymättömistä.
"Sinä... sinäkö minun päässäni olet?"
"En."
"Vaan?"
"Avde on päässäsi. Minä... no, olen hänen kanssaan hieman samankaltaisessa yhteydessä. Hän se sinun mieltäsi riivaa."
"En millään tahtoisi kuulostaa ilkeältä, mutta miksi minä sitten puhun sinulle?"
"Tajusin, että mielesi on taas hyökkäyksen kohteena, ja päätin iskeä väliin. Kerro, koskitko Nimdan sirua?"
Snowmania häiritsi, kun hän ei nähnyt puhujaa, mutta jatkoi silti.
"Tuota, kait minä sitä hipaisin."
"Eli siis sen takia... Aa, tässä on nyt järkeä."
"Tuota... Täh?"
"Nyt ei ole aikaa selittää. Olen täällä varoittamassa sinua."
"Varoittamassa?"
"Avde pääsi sisällä. Hän tietää missä olet, Snowman. Hän tietää missä Nimdan siru on!"

Silloin mustuus väistyi humisten, ja tilalle tuli sademetsä ja auringonvalo. Mutta Snowmanin yllätykseksi hän ei ollut Matoralaisten ympäröimä. Hän näki edessään vain yhden hahmon.

Lumiukko kohottautui ensin istumaan, ja sitten hitaasti seisomaan, koko ajan tarkkaillen hahmoa. Tuntomerkit täsmäsivät. Tuon täytyy olla se Mäksän maintsema miekkamies.

Marionetti osoitti Snowmania miekalla.

Piru vie.

Lumiukko mietti vaihtoehtojaan. Pakeneminen ja piiloutuminen taitavat olla aika lailla poissa laskuista, jos olinpaikkani on tiedossa. Tuo ei näytä varsinaisesti sellaiselta tyypiltä, joka luopuu aikeistaan puhumallakaan. Entäs taistelu? Jos tuo kaveri voitti Mäksän, mitä mahdollisuuksia minulla muka on?

"Valmistaudu."

Valkoisen hahmon ääni karmaisi Snowmania. Se ei kuulostanut luonnolliselta, ja siinä mielessä sopikin hyvin hahmon muuhun olemukseen. Aivan kuin näkymättömät langat olisivat liikutelleet sitä.

"Eh, teillä taitaa nyt olla väärä henkilö, en oikein harrasta tällaisia kaksintaisteluita... Olen enemmänkin semmoi-"
"Valmistaudu."

No hemmetti, ei kai tässä muukaan auta, Snowie tuumi, ja hivutti kättään varustelaukkuunsa. Hän löysi Ämkoon käden alta etsimänsä, ja nosti painetykkinsä esiin.

ShhhhhhklonkPAAUUUM!

Snowman liukui aseensa potkaisun voimasta vähän matkaa taaksepäin, säilyttäen vaivoin tasapainonsa. Muutama puu napsahti poikki, hiekka pöllysi ja kasvillisuus painautui maata vasten paineen alla. Ja Marionetti seisoi hievahtamatta paikallaan.
"Oletkin kova kaveri," Snowman aloitti. "Jonain päivänä sinusta tulee vielä oikea poi-"

Seuraavat sekunnit olivat Snowmanille hyvin epäselvä valkoinen sekamelska, johon liittyi viiltävää kipua, ja lopputulemana hän makasi maassa tuijottaen edessään seisovaa Marinettia tämän miekan vartta pitkin.
"Nimda" se sanoi.
"Hyvähän sieltä miekan kahvapuolelta on puhua, ja.... Onko tuo Mäksän miekka? Sinä senkin-"
"Nimda."

Marionetti liikutti miekan terää Lumiukon kasvoja kohti. Snowman vilkaisi syrjäsilmällä vieressään maassa lojuvaa keppiä.

Se riitti Marionetille, joka yhä miekalla maassa lojuvaa Snowmania osoittaen asteli luonnottamasti sauvanpuolikkaan luo. Valkoinen hahmo kumartui, aivan kuin sen ruumista olisi lähtenyt naru, jota olisi nyt löysennetty. Se nappasi kepin käteensä, ja katosi viidakon siimekseen.

Snowman nousi seisomaan, ja ihmetteli. Se... Sekö antaa minun jäädä henkiin? Mutta miksi? Mitä se merkitsee?
Top
Mr.Killjoy
Posted: Jan 10 2011, 09:19 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Uppoava ilmalaiva, meri

Vesi näytti ensin pysyvän pohjassa ammottavan reiän tuntumassa, mutta juuri, kun tiimi oli huokaisemassa helpotuksessa, alkoi se levitä ja vedenpinta alkoi nousta suurella tahdilla.

Samalla sekunnilla sekä Killjoy, että tilassa olleet vahkit saivat sätkyn ja tarttuivat lähimpiin katossa oleviin putkiin ja jäivät roikkumaan niistä. Matoro, Summerganon ja Kapura olivat ainoat lattialla nyt seisovat ja ennen kuin ehtivät avata suutaan tästä merkillisestä käänteestä, ovi aukesi ja ohjaamoon syöksyi vahki, joka astui märälle lattialle ja pudotti samalla merkilliset kiekot, joita kantoi.

Vahki ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun vesi ylsi tätä jo polvitaipeisiin ja se alkoi kipinöimään.

"Ei, ei, tämä eighrzzzzz..."

Vahkin kipinäsuihku levisi jalkaa pitkin vartaloon ja oikosulku sai koko sen koneiston räiskähtämään kirkkaasti. Tämän jälkeen vahki rysähti lattialle eikä enää liikkunut, upoten samalla veteen.

Killjoy roikkui nyt katosta entistä tiukemmin ja avasi radioyhteytensä kaikkiin aluksen vahkeihin.

"Varoitus, alus uppoaa ja täytyy parhaillaan vedellä. Lentokykyiset yksiköt, tehkää kattoon reikiä ja auttakaa kaikki yksiköt ja varusteet turvaan, ennen kuin vesi peittää koko aluksen!"

Kapura ei selkeästikään ollut tilanteeseen tyytyväinen ja hänkin tarttui katon paneeleihin ja siirsi katseensa Killjoyyn.

"Sinunkaan pukusi ei varmaan pidä vedestä?"

"Sanotaan, että tämä on kastunut jo kerran. Järjestelmät jouduttiin sammuttamaan sen jälkeen neljäksi tunniksi, jotta vesi valuu pois. Jätän tällä kertaa väliin."

Matoro ja Summerganon astuivat lähemmäksi reikää. "Vesi ei ole meille ongelma, tapaammeko pinnalla?"
Killjoy nyökkäsi ja antoi Aizenille merkin. Tämä latasi kätensä pumpputoimintoisen räjähdepatterin ja amui kattoon valtavan reiän. Vesi ulottui Matoroa ja Sugaa jo vyötäisille.

"Tavataan saarella."

Hahmot katosivat näkyvistä ja Killjoy siirsi huomionsa katon reikään: "Vähempikin olisi riittänyt Aizen." Aizen virnisti ja tarttui Sarajiin, käynnistäen samalla rakettimoottorinsa, samanlaiset, kuin Killjoylla.

Killjoy ja Kapura tekivät saman tempun ja Killjoykin liihotti matkustajansa kanssa reiän yläpuolelle.

"Odottakaa siinä, haemme teidät pian", Killjoy huikkasi ja liihotti taivaalle. Siellä heitä ei odottanut paljoakaan parempaa, sillä Rhotukoita vilisi ympäriinsä ja Killjoy joutui tekemään täyden päivätyön väistelläkseen niitä. Killjoy ja Aizen ainoina lentokykyisinä ohittivat vedessä uivat Matoron ja Summerganonin ja kiidättivät lastilaisensa pienen muurimaisen kiviröykkiön luokse, jonne aluksen kolme jäljelläollutta lentokykyistä pioneeria olivat jokainen tuonut yhden vahkin mukanaan.

Killjoy ja Aizen lasteineen laskeutuivat, samalla heidän luokseen ja painautuivat selkä kiveä vasten, suojautuen jatkuvalta tulitukselta. Ganon ja Matoro nousivat maihin, Matoro tiukasti teleskooppisilmäänsä puristaen. Tämän maski oli nyt jo takaisin hänen päässään.

Killjoy käänsi katseensa kohti uppoavaa ilmalaivaa. Se oli jo miltei kokonaan uponnut, mitään ei ollut enää pelastettavissa. Killjoyn radiosta kuului vain rätinää ja sekalaisia avunhuutoja.

Killjoy iski raivoissaan nyrkillään kiveen. He olivat juuri menettäneen kymmenen sotilasta, useita työskentelijöitä ja kommunikaattoreita plus lääkitsijät.
Nelikon lisäksi heillä oli nyt Aizen ja Saraji, plus kolme lentokykyistä kevyesti aseistettua pioneeria, sotilas, lääkitsijä ja yksi aseistamaton työntekijä...
vastassa kymmenittäin otuksia, joista Killjoy ei ollut ennen tätä päivää kuullutkaan.

Matoro käänsi katseensa epätoivon partaalla roikkuvaan Killjoyyn:

"Taitaa olla suunnitelman paikka."
Top
Domek the light one
Posted: Jan 11 2011, 12:17 AM


Mestari


Group: Jäsenet
Posts: 1,635
Member No.: 9
Joined: 6-February 07



Bio Klaanin Linnoitus

Pölyisien, tuhoutuneiden rakennuksien ja muiden raunioiden seassa Matoralaiset ja monet muutkin Linnoituksen asukkaat yrittivät rakentaa Linnoitusta entiseen veroonsa. Useat työläiset, jotka olivat vasta puoliviikkoa sitten porvareita tai naamion takojia ovat nyt mukana auttamassa muita korjaustöissä. Aurinkojen paisteen alla olo on hyvin tukala, mutta he eivät antaneet tämän lannistavan heitä.
Työläiset olivat jo unohtaneet surunsa tai hautoivat sen ja keskittyivät sen sijaan korjaustyöhönsä.
Domek käveli kaupungin keskellä. Ilman hattua häntä oli vaikea erottaa joukosta, ellei hän olisi ollut Toa ja siten kaikkia Matoralaisia korkeampi, huivista puhumattakaan.
Valon Toa käveli, tai pikemminkin steppaili tien keskellä. Matoralaiset olivat liian työntäytteisiä huomatakseen Toan oudon kävelytavan ja vaikka he olisivat huomanneet, he eivät kunnioituksen ja pelon vuoksi panisi tätä merkiksi.
Eksoottisesta kävelytavasta huolimatta Domekilla itse oli erittäin kankea ja vaivautunut olo. Hän yritti pitää henkensä korkeanaja olla ajattelematta asiasta, mutta myöhemmin luovutti ja alkoi kävelemään taas normaalisti. Valon Toalla oli vaikeaa pitää henkensä ylhäällä.
Käveltyään tovin Toa istui tien reunassa olevaan penkkiin. Hän ei tietänyt miksi. Domek ajatteli hetken, että voisi auttaa Matoralaisia töissä, mutta aavisti näiden vain ilmoittavan etteivät he tarvitse apua.
Valon Toa alkoi vähitellen katoamaan omiin ajatuksiinsa, eikä enään huomannut mitä ympärillä tapahtui.

"Moi Domek!"

Ääni kuului Domekin korvissa. Hän kääntyi äänen suuntaan ja näki kahden Toan seisomassa hänen vieressä.
"Kas, ehtoota Takama", Domek tervehti punamustaa Hau-naamiota kantavaa Toaa, "Ehtoota myös sinulle, Bokrujuh", hän sanoi myös Takaman vieressä olevaan valkosiniseen nais-Toaan.
"Terve", nais-Toa vastasi lakonisesti.
"Teitäkin näkee jossain vaiheessa, missä loput ryhmästänne?", Domek kysyi.
"Olimme suorittamassa tehtävää Samen käskystä Nesdrian saarella", Takama sanoi, "Aika hyvin meni.".
"... Niinpä niin. Kiitos hänen, tehtävä epäonnistui rojaalisesti", Bokrujuh iski kiivaasti.
"Hei, ei se minun syy ollut. Mistä minä olisin tiennyt, että se patsas oli niin hauras?", Takama puolusteli.
"Miksi sitten koskit siihen, idiootti? Olisit voinut sattutaa itsesi", Bokrujuh hiljeni hetken, "... siis... Siis ei sillä, että välittäisin."
Domek väänsi päänsä kaiteen yli. Hän ja Same ja mahdollisesti pari muutakin Klaanilaista olivat ainoita jotka näkivät mitä heidän välillään tapahtuu, vaikka pari ei itse huomaa sitä. Domekia sekä huvitti että ällötti tämä ja irvisti hieman asialle.
"Ette siis olleet paikalla kun Metalliotukset hyökkäsivät?", Domek aloitti keskustelun uudelleen.
"Ei, palasimme tänne vasta äskettäin", Bokrujuh vastasi paljon monotonisemmin, kuten hänen tapanaan on keskustellessaan muiden kuin Takaman tai ryhmäläistensä kanssa, "Teillä ei mennyt oikein hyvin huomattavasti".
"Ei, ei oikein", Domek lausi paljon masentavasti.
"Hemmetti, jos minä olisin paikalla, tämä ei olisi tapahtunut", Takama sanoi ja löi kätensä yhteen, "Voisin antaa opetuksen sille joka on vastuussa itse."
Domek nosti päätään penkin reunalta.
"Mikset sitten mene ja etsi se vastuussa oleva?", Bokrujuh heitti.
"Mutta minulla ei ole johtolankaa jolla voisin tietää missä hän olisi", Takama vastasi.
"Olet toivoton", Bokrujuh huokaisi.
Domek nousi seisomaan penkistään ja kävelemään takaisin päin.
"Hei, minne sinä lähdet?", Takama kysyi perässä.

"Tekemään sitä, mitä minun kuuluu tehdä", Domek vastasi.

Tuntematon sijainti

"Raportti: Projekti onnistunut. Koekappale on assimiloitu."

"Hienoa työtä. Entä... tuontitavaramme?"

"Vastaus: He ovat saapumassa."

"Onko tutkimusryhmä saanut mitään uutta?"

"Vastaus: Ei."

"Hienoa. Mene vartioimaan Kammiota, mehän emme saa antaa tärkeiden raaka-aineiden mennä hukkaan."

"Vastaus: Tottelen. Me aina tottelemme. Kunnes kaikki on Puhdisttettu ja kaikki on Yhtä."

"..."

???

Tu͝ņn͟e̡n ̕sen.͘ ͞Min͝ä ͏ai̧na ̨tùnńeń s̛en̴.̵ ͞Ahe̷h̛ehe̢,͡ ̵mįn̸ä ̵t̕i̴e͞d̸än͠.́
Hän lähtee̶.
M̡i͢n͠n͞e͢ hän ͟l̀äh̕te͡e̴?̢ T͡ekeek͏ö ̡hän j̴o̕táin͜?
̡O̧nko tä̛m͜ä̴ ͘un̸ta͏?
̢M̡i͏n̛ä͠ ́en̡ ̶un̸e҉kşi͜.̨
̡M͏inä en ti͘édä.̨ Mik͜sí ̵mi͜k͟s̵i ́miks̶i.̢
́H̶i͝hi̶i͡, ̴mutta ̛m̢i͜ņä͠ tied̀ä͢n. ͢T͞i̷e̢dän̵,͏ ti̴ed͡än j̨a ti̵e͝dän̕.
͠H̴än p̶el̡k͘ää͡. H̨än ̸p͟e͜l͝k̢ää̢.͠ ͟Vo̸in̵ k̵uúl͘l̸a ̸hän͟e͢n̛ k҉a̧iuńsą.
̸J͏óś h͢ä́n͟ ̀p̧e̢lk͠ää,͝ ҉m͝in̨ä͡ en̡ pe҉l͢k̢ää͠.
͘P͘elk͞o,̡ kip̕u̧, ͝ka̸t̶um͘us. Ka͏ik̴k͟i.
͠Kai͝k̴ki͏.́
T̶ar̛viţsen͠ ͞si̡tä.
̵H̸eidä͡n sur̴u͠ ͝o͘n̴ ̡m̶i̶n͜u̸n̕ hyv̧ä҉.́
̢He͏i̕dän̴ ̸kipu͏ ͝on͡ ͡m̵inun̶ ̴hyvä.
P͝el͢ko̕? M̨ik̀s̡i p͠e̶l̢k̛äis͢i͡n͡ h̷e͢i͝ţä̕?
͠Minä ̴ha̵l̶ua̢n h̵èi̸d͝ä͠ņ ͡k̢i͝v̸unsa̕. ̛M̵i̡n̴ä̶ hal̶uan̛ heįd͠ä͏n mi͝ele͟n͏s͞ä̡.
M͏i̷k̨si҉ e͠t̵t͘ę ҉aǹn̨a͟ si̵t́ä͏?
̢M̀I̸K͡S̵I̵ ET͢T́E?̛ ́
MI̕K͞ŚI?̢
MIK̷SI?̸
MI͜K͡S̸I͠?

Kuka olet?

Minä... Olen... M̛iK̡Ä SINÄ͘ ̴OLET!?̡

Olen... Tyhjyys.
Top
Matoro TBS
Posted: Jan 11 2011, 06:26 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Frosteluksian jääsaari, meren keskellä

"Frosteluksista on hyvin vähän tutkimustietoa. Väitän tuntevani rahit hyvin, mutta noista otuksista tiedän vain sen, että ne ovat agressiivisia ja Toaa vahvempia.", Matoro selitti nopeasti, silmäillen saarelle uivia raheja.
"Mikähän niihin tehoaisi?", Killjoy kysyi nopeasti.
"Testataan. Veikkaisin että vesirahit eivät tykkää tulesta.", Kapura ilmoitti nopeasti, kutsui elementtivoimiaan ja sai miekkansa hehkumaan.

"Voimme pelata taistelulla vain aikaa.", Saraji mainitsi sivuun.
"Tiedän. Pelaamme aikaa, mietimme pakokeinoa. Ovatkohan nuo tarpeeksi älykkäitä alkeellisten veneiden tekoon?", Joy sanoi.
"Ei, mutta ne purjehtivat jäävuorilla.", Matoro kertoi.

"Idea.", Suga sanoi.
"Koittakaa hidastaa Frosteluksia, minä ja Matoro yritämme murksta ne jäävuorilla."

"Tuo vaatii melkoisesti elementtivoimia, mutta se voisi toimia.", toinen Jään Toa lausui. Hän sulki silmänsä ja alkoi keskittyä elementtivoimiinsa.

Aseistetut vahkit, Joy ja Kapura alkoivat tulittaa kohti olentoja. Osa niistä vain jatkoi eteenpäin juoksua toisten jäädessä rannalle lataamaan Rhotukoitaan.

Summerganonin ja Matoron käyttäessä yhtä aikaa jäävoimiaan, valtava jäävuori ulapalla alkoi liikkua. Toat käyttivät jään manipuloinnin voimiaan ja alkoivat liikuttaa massiivista järkälettä kohti rantaa, kohti raheja.

Rhotuka-pyörittimiä alkoi lennellä taas ilmassa. Niissä oli kaikissa erilaisia voimia, mutta kukaan Klaanilaisista ei erityisemmin halunnut kokeilla mitä niiden kohteeksi joutuneelle tapahtuisi.
Kuusikätisiä raheja alkoi lähestyä yhä enemmän paksussa lumihangessa. Tällöin massiivinen jäävuori iskeytyi kallioisen saaren rantaan, murskaten useita raheja ja lennättäen jäälohkareita pitkälle Frosteluksien riveihin. Saaren ranta peittyi olentojen karjuntaan ja jäänlohkareiden ryminään.

"Suunnitelma toimii!", Killjoy huusi tulittaessaan rannalle. Molemmat Jään Toat olivat istumassa lumessa, leväten hetken edellisestä voimankoetuksesta.
"Mitäs nyt?", Kapura kysyi.
"Öh. Minulla ei ole mitään havaintoa miten jatkamme. Tutkitaan saarta?", Killjoy vastasi.
Silloin paksun lumipeitteen alta syöksyi useita kuusikätisiä raheja. Frostelusten useat terävät kädet hyökkäsivät Klaanilaisten kimppuun, jotka yrittivät parhaansa mukaan puolustautua.

Matoro veti välittömästi meikkansa esiin ja torjui sinisen sävyisen rahin käden iskun. Seuraava iskeytyi häntä olkapanssariin, kaataen toan. Summerganon nousi hangesta nopeasti ja huitaisi valtavalla miekallaan olentoa. Rahi karjaisi menettäessään yhden käden, mutta tämän viiden muun käden isku kaatoi valkoisen toan maahan.

Frostelus syöksyi kahden eliittivahkin kimppuun. Sarajin nopeat miekaniskut torjuivat toistuvia hyökkäyksiä, mutta rhotuka-isku lähietäisyydeltä sai vahkin sivuun. Nopea sivallus katkaisi Aizenin käden. Vahki nosti suuren tykkinsä toiseen käteen, saaden iskun vartaloonsa. Hän laukaisi aseen, räjäyttäen rahin lähietäisyydeltä kappaleiksi. Silloin toisen rahin piikikäs hakkumainen käsi iskeytyi Aizenin selkään, lävistäen vartalon. Asetta vedettiin nopeasti ylöspäin, jolloin se repi vahkin rinnan auki ja siitä eteenpäin murkasi pään. Villisti kipinöivä ruho kaatui lumiseen maahan.

Silloin Killjoyn suuri haarniska syöksyi frostelusta päin. Nopea sivallus irroitti olennon käden ja tykinlaukaus vartaloon kaatoi olennon kitumaan lumeen. Killjoy murskasi punaisella metallinyrkillään rahin pään.
"Tämä on ystäväni taposta!", hän karjui raivokkaasti.
Top
Summerganon
Posted: Jan 11 2011, 09:18 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,838
Member No.: 166
Joined: 25-February 08



Frosteluksian jääsaari

Rahipedot pysähtyivät kuin seinään ja katsoivat, kuinka heidän lajitoverinsa pää rusentui Kenraali Killjoyn nyrkin alle. Killjoy kääntyi ja rahit saivat häneltä vain myrkyllisen katseen. Killjoy lähestyi raheja hitaasti, mutta uhkaavasti. Killjoy huitaisi etummaisen rahin kevyesti sivuun ja se ei siitä enää noussut, mutta jäljelle jääneet luikkivat kauas pois minkä jaloistaan pääsivät.

Summerganon ja Matoro olivat molemmat maassa, mutta nuo kuusijalkaiset ja vahvat rahit eivät silti saaneet toia hengiltä, sillä maatessaankin he pitivät puolensa miekoin. Matoro laukaisi aiemman voimankoetuksen vuoksi melko heikon jääsäteen, tosin vain hidasteeksi tarkoitetunkin päällekarkaavaa rahia kohti ja säteen pysäyttäessä sen etenemisen hetkeksi ehti Summerganon sivaltaa pedolle ammottavan aukon kylkeen. Muutama rahi katseli hieman kauempaa, mutta nähtyään miten heidän toverinsa rusennettiin Killjoyn käsittelyssä, jättivät pedot toat rauhaan. Hieman sivummalla Kapura selätti tiukan taistelun päätteeksi jokusen pedon muutaman vahkin avustuksella.

"Toivottavasti emme kohtaa lisää yllätyksiä.", Matoro sanoi synkästi. Kapura tuli Matoron ja Sugan luokse ja yhdessä nämä kolme katsoivat Kenraalia, joka oli jälleen kokenut menetyksen. Tai oikeastaan he kaikki olivat. Lumen ja jään keskellä elossa selvinneet sankarit kokoontuivat yhteen ja hiljentyivät hetkeksi kaatuneita muistaen.

Ilmalaiva makasi nyt meressä ja Killjoy, Matoro, Suga ja Kapura olivat vahkien kanssa jääsaarelle haaksirikkoutuneena. Tilanne oli synkkä, mutta he pitivät yhä mielensä virkeänä ja järjen terävänä. Killjoy astui päättäväisesti askeleen eteenpäin ja niin tekivät muutkin. Killjoyn porukka ei horjunut, vieläkään. Menetykset painoivat kaikkia raskaasti, eikä vähiten Kenraali Killjoyta, mutta yhdessä he kaikki kävelivät yhä pidemmälle tällä jäisellä saarella.

"Tämä ei ollut vielä tässä", Suga toteaa hiljaa ja Killjoy kääntyy tovereidensa puoleen. "Ei tosiaan. Kärsimyksissä on käsittelemistä, mutta tästä me jatkamme ja pääsemme Klaanin rannoille ja mitä kohtaammekaan, me selviämme".

Jos väsymys jotakuta painoi, ei sitä nyt huomannut, sillä suruissaan, tänä synkkänä hetkenä he talsivat kaikki sisukkaasti lumen ja jään keskellä, Frosteluksian saarella.

"Pääsemme kotiin". Se oli kaikkien yhteinen ajatus.

This post has been edited by Summerganon on Jan 11 2011, 09:19 PM
Top
Mr.Killjoy
Posted: Jan 11 2011, 11:02 PM


Mestari


Group: Mafia
Posts: 1,382
Member No.: 326
Joined: 10-March 09



Jääsaari, jyrkänne

Summerganon istui valtavan jäästä muodostuneen jyrkänteen reunalla tuijottaen kohti taivaanrantaa. Vahkit olivat järjestäytyneet Matoron ja Kapuran kanssa kertaamaan tilannetta. Killjoy istui sivummalla lohkareen päällä, koettaen epätoivoisesti sulattaa Aizenin piirejä yhteen. Hän ei ollut sanonut sanaakaan taistelun jälkeen.

Saraji irtautui Vahkien joukosta ja veti kaapuaan tiukasti ympärilleen. Hän istui Ganonin viereen ja hetken ajan kaksikko istui täysin hiljaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Ganon aloitti keskustelun:

"Olen pahoillani ystäväsi puolesta."

Saraji ei vastannut, mutta Ganon tiesi Sarajin miettivän kuumeisesti viimeisimpiä tapahtumia.

"En tiedä mitä hänelle on tapahtunut... hän on aivan erilainen kuin silloin."

Summerganon näytti hieman apealta ja nyökkäsi: "Niin, hän on... kokenut paljon hiljattain. Olen tosin aina tuntenut tämän Killjoyn. Hän on aina ollut yksinäinen susi, mutta tämä taitaa olla jo hänellekin liikaa."

"Vuosia lähtönsä jälkeen... luulimme, että hän olisi kuollut, luulimme pitkään ja sitten... sitten hän vain ilmestyy. Murjottuna, palaneena, varustettuna laitteistolla jota ei pitänyt olla enää olemassa."

"Lähtönsä?", Summerganon kiinnostui.

"Hän ei ole kertonut vai? Ette tiedä hänen tarinaansa?" Summerganon pudisti päätään ja otti asennon, joka kertoi Sarajille valottaa asioita.

Se ilta oli sateinen. Sodan loppua juhlittiin ympäri Metru Nuita. Kierrokseni päättyi odottamattomalla tavalla. Komentaja Niz tuli ulkoa vaikka hänen olisi pitänyt olla toipumassa edellisestä taistelustaan. Vaikka hän oli likomärkä ulkona pauhaavasta sateesta, kyyneleiden norot erottuivat selkeästi hänen naamionsa pinnalla.

Kenraali oli poissa. Hän oli hyvästellyt Komentajan hetkeä aikaisemmin pihalla ja hävinnyt tämän jälkeen tuhka tuuleen. Komentaja ei koskaan suostunut kertomaan Kenraalin lähdön syytä ja Mustan Käden joukot jäivät yhtä tukipilaria vaille. Sen päivän jälkeen Komentaja ei enää koskaan hymyillyt.

Kaikki ne muistot joita tuo kaksikko oli kokenut katosivat hetkessä. Se vaikutti välittömästi työilmapiiriimme. Koetimme olla vahvoja, hymyilimme väkisin joka päivä. Koetimme piristää Komentajaa, mutta turhaan. Hän oli jo menettänyt toivonsa.

Komentaja masentui pian tämän jälkeen. Jokainen taistelu päättyi hänen kannaltaan entistä huonommin. Lopulta hänen vammansa olivat niin pahat, että hänet vedettiin pois rintamalta. Hän istui yksinäiset tunnit huoneessaan, rakentaen laitteita joista kukaan ei ottanut selkoa.

Muutamaa viikkoa myöhemmin saimme tiedon Kenraalin siirtyneen Xialle. Hän oli pettänyt meidät, siirtynyt riveihin joita vastaan oli vannoutunut taistelevansa. Niz ei uskonut tätä, kieltäytyi kuulemasta mitään häneen viittaavaa. Johtoporras lähetti pienen tutkimusryhmän Xialle ja perustimme sinne pienen tutkimuskeskuksen maan alle. Kenraali oli kuitenkin jo ehtinyt kadota ja jäljet hänestä katosivat lopullisesti.

Vuosia me jatkoimme toimintaamme. Uusia Kenraaleja tuli, mutta heistä jokainen kaatui Metsästäjien uudelleen kasvaneen aktiivisuuden takia. Moni tärkeä kaatui, moraalimme oli murrettu ja oli vain ajan kysymys kuinka kauan kestäisimme menetystemme keskellä. Ja sitten koitti päivä, jota olimme pelänneet. Dume kääntyi meitä vastaan. Metru Nuin johtaja päätti sulkea meidät. Emme suostuneet ja illalla Metsästäjiä tunkeutui tiloihimme, surmaten jokaisen. Niz tuli väliin, kun olimme saattamassa johtajaamme pois. Veimme hänet Xialle, viimeiseen paikkaan josta meitä osattaisiin etsiä. Komentaja Niz kuoli taistelussa urhoollisesti...

Saimme pian viestin, että Metru Nuin Vahkit olivat muuttaneet lojaaliuden kohdettaan, Dume nyt yksin vastasi heidän toiminnastaan. Me olimme ainoat, ainoat niiden tuhannen kadonneen yksikön lisäksi, jota poistuivat rekisteristämme Kenraalin katoamisen yhteydessä...

Hän petti meidät, mutta hän palasi... Hän haluaa korvata virheensä...


Summerganon nojasi nyt käteensä. Hän oli sulkenut silmänsä tarinan ajaksi, mutta avasi ne taas nyt.

"Killjoy siis... jätti kaiken sen, kaiken hänelle tärkeän... miksi?"

Saraji pudisti päätään: "Vain hän itse tietää. Hän katuu, minä näen sen. Niz oli hänelle syy taistella, syy työskennellä ja lisäksi intohimo saada aikaan hyvää. Tuo ei ole se Kenraali, jonka tunsin. Hän ei koskaan satuttanut eläintä, ei koskaan korottanut ääntään, ei janonnut kostoa... Jotain tapahtui hänelle."

Killjoy oli noussut pystyyn etäämmällä. Hän oli luovuttanut ystävänsä korjausyrityksissä ja laski tämän palaset veteen ja jäi seisomaan laskupaikalle. Hänen rintapanssarinsa puuttui kokonaan, koko haarniska oli halkeamilla eikä hän sanonut mitään.

Saraji loi vielä yhden merkitsevän katseen Ganoniin.

"Meidän kaltaisiamme ei ole paljoa."

Ganon ei selkeästikään ymmärtänyt mitä Saraji tarkoitti, jolloin hän tiputti kaapunsa, tarttui rintakehäänsä ja väänsi sen auki, paljastaen hehkuvan kiven sisällään.

"Heitä oli kaksitoista... Kaksitoista olentoa, joille tällainen kivi oli antanut elämän. Yksi on jäljellä..."

Saraji sulki kehonsa, puki viittansa ja istui taas Ganonin viereen. Hiljaisuus vallitsi jälleen, eikä kumpikaan enää puhunut sanaakaan.
Top
Matoro TBS
Posted: Jan 12 2011, 06:04 PM


Sinä postaat aivan liikaa,tiesitkö?


Group: Mafia
Posts: 2,602
Member No.: 10
Joined: 6-February 07



Viidakkosaari, tuhansia vuosia sitten

Pitkä makuta käveli hiljaa harmaan, metallisen rakennuksen käytävillä. Hän oli tämän trooppisen saaren ainut asukki, hänen luomiensa rahien lisäksi. Niitä ei ollut paljoa.

Olento astui hämärään saliin. Sen sisustusta dominoi pyöreä, puolipallomainen pöytä huoneen keskellä sekä huoneen seinää kiertävät pöydät. Valkoisen sävyinen makuta astui kemikaaliensa ääreen. Pöydällä makasi hopeinen naamionalku ja useita kanoka-kiekkoja. Lattialla on useita rikkinäisiä tai epämuodostuneita naamioita.

Makuta Itroz, tai pilkkakirveiden suissa "naamiontakoja", oli täysin omistautunut unelmalleen. Aseelle, joka murskaisi jokaisen vihollisen hetkessä. Hienostuneelle aseelle joka ei jättäisi jälkiä.
Mielen voimalla tappavalle aseelle.

Kaikki oli alkanut siitä, kun tämä makuta näki legendaarisen 'Nimdan' käytössä. Se oli täydellinen ase, hän ajatteli. Sen jälkeen Itroz kulutti elämänsä täydellisen, mielensisäisen aseen valmistukseen.

Makuta epäonnistui kerta toisensa jälkeen. Aseet olivat joko liian vaarallisia, tehottomia tai muuten vain toimimattomia. Muut makutat alkoivat kyllästyä Itroziin joten tämä muutti tälle kaukaiselle viidakkosaarelle toteuttamaan unelmaansa. Hän näyttäisi muille vielä.

Itroz nosti hetken työskentelyn jälkeen pöydältä naamion. Hopea, pyöreä naamio vain muutamilla yksityiskohdilla. Tärkeintä siinä on sen voima. Mieli.
Jos kaikki olisi tällä kertaa sujunut täydellisesti, Itroz olisi saavuttanut unelmansa. Hän asetti kanohin oman Trynansa päälle ja tavoitteli sen voimaa.

"Iltaa."
"Teridax on kyllässssstynyt odottamaan. Epäonnisssstut jatkuvasssssti.", synkkä ääni sanoi tiedemiehen takaa. Tämä kääntyi ympäri ja kohtasi katseellaan violetin, pitkän hahmon. Se kantoi kanohi Avsaa ja piti käsissään ikävän näköistä viikatetta.

"Tiedätkö miten käy makutoille, jotka eivät tottele Veljeskunnan määräyksiä?", toinen, huomattavasti lyhyempi makuta sanoi.
Itroz aavisteli pahinta. Abzumo ja Gorast, veljeskunnan tehoteloittajat.

"Teridax sssssanoi että hoitelissssssimme sinut. Tehottomissssssta makutoisssssta ei ole hyötyä. Muissssstatko miten Sssspiriahille kävi?", Abzumo lausui vertahyytävästi.


Jääsaari, jyrkänne

Myöhemmin Matoro löysi myöhemmin kanohi Cencordin Destralilta. Tämä naamio riippui tapettujen makutojen seinällä linnoituksessa. Nämä olennot eivät olleet uskoneet toveriinsa eivätkä koskaan testanneet naamiota. Istroz oli onnistunut viimeisellä kokeellaan luomaan toimivan mielen naamion. Joskin sen käyttö vaati valtavasti voimia, että se ei olisi koskaan ollut täydellinen ase.

Matoro tuijotti horisonttiin. Kylmä meri aaltoili silmänkantamattomissa. Kaikialla oli vain merta. Frostelukset olivat paenneet saaren sisäosiin. Koko joukko oli kuitenkin Nimdan ja avainkortin kanssa jumissa tällä saarella.

Jään Toa otti teleskooppisilmät esiin ja asettaa sen oikealle silmälleen. Hän mittailee merta kallioilta kiikarillaan.

"Hei! Laiva!", hän hihkaisi yhtäkkiä.
"Mitä?", Kapura huusi vähän matkan päästä, muiden vahkien luota.
"Tuolla menee laiva. Mikä sattuma!", Matoro riemuitsi ja viittelöi.
"Ei tuo toimi.", jonkin verran piristynyt Killjoy sanoi, nosti Aizenin tykin taivasta kohden ja ampui.

Ne olivat sekä kunnianlaukaukset vainajalle että merkki laivalle.
Top
Don Ämkoo
Posted: Jan 12 2011, 06:20 PM


Kaikkien kummisetä
Group Icon

Group: Admin
Posts: 778,198
Member No.: 2
Joined: 4-February 07



Saari

Snowie makasi hämmennyksen ja hölmistyksen vallassa maassa, tajuamatta nousta pystyyn. Lumiukon utuinen mielentila hälveni kuitenkin nopeasti Ämkoon juostessa tämän tykö.

"Snowie, mitä hemmettiä?"
"En minä tiedä!"
"Matoranit sanoivat, että se..!!"
"Se!!"
"Oliko se tääl-"
"Se vei sirun!"
"SIRUN?"
"SE OLI NÄILLÄ MATORANEILLA."
"KOKO AJAN?"
"KOKO AJAN!"
"..."


Paikalle alkoi tulvia taas matoraneja suunnasta, josta Ämkoo oli hetki sitten juossut. Nämä katselivat pelonsekaisen hämmennyksen vallassa vihaisena kiehuvaa ilman Toaa ja tämän valkeaa toveria.

"Me emme päästä sitä pakoon", Ämko totesi tuimaan sävyyn. "Mihin suuntaan se meni?"
"Mitä aiot tehdä? Sehän vei sinulta käden, et mitenkään voi..."
"MIHIN SUUNTAAN SE MENI?"
"EN MINÄ TIEDÄ."

Ämkoo karjaisi turhautuneena ja kääntyi katsomaan paikalle saapuneita matoraneja. Nämä pudistivat pieniä päitään anteeksipyytävään sävyyn. Ilman Toa murahti, otti tukevan asennon ja sulki silmänsä.

Tuulenpuuska heitti matoranit ja juuri pystyyn nousseen Snowien nurin. Elementaalienergia kuohui hetken aikaa Ämkoon kärsineestä kehosta samalla kun Toan naamio alkoi hehkua.

"Miru!"

Kirkkaanvihreä energia keskittyi Ämkoon jalkojen alle ja Toa lennähti uskomattomalla nopeudella korkealle ilmaan. Snowie katsoi taivaalle nousseen ystävänsä perään, kääntäen katseensa sitten maahan. Siinä saattoi havaita verta.

"Tuollainen ei tee sinulle hyvää", Snowie totesi puoli-itsekseen.

Ämkoo pysähtyi ja tarkkaili maisemaa taivaista käsin. Saarella oli paljon metsää, eikä ylhäältä ollut mitenkään mahdollista havaita siellä liikkuvaa olentoa. Ämkoo kuitenkin yritti kaikkensa, käännellen kiivaasti päätään.

Sitten hän näki sen.

Marionetti ei ollut metsässä. Valkea olento käveli kohti meren rantaviivaa ja astui sitten veteen. Olento ei kuitenkaan osoittanut pienintäkään uppoamisen merkkiä, vaan käveli keveästi veden pintaa pitkin.

Ämkoo lausui muutaman harkitsemattoman kirosanan ja laskeutui.

"Näitkö mitään?", Snowie kysyi varovasti Ämkoon tömähdettyä hietikolle tämän viereen.
"Se pirulainen on merellä. Osaa kävellä vetten päällä."

Snowie mietti.

Ämkoo odotti.

Snowie sai idean.

Ämkoo odotti, että Snowie kertoisi ideansa.

Snowie ampaisi juoksuun.

Ämkoo tuhahti ja lähti harppomaan lumiukon perään.
Top
The Snowman
Posted: Jan 12 2011, 09:53 PM


Ansaitsin tämän


Group: Jäsenet
Posts: 1,782
Member No.: 60
Joined: 29-May 07



Ranta

Ämkoo kiri Snowmanin juuri hiekkarantaan saavuttaessa. Hän juoksi toverinsa rinnalle ja pysähtyi.
"Mitä oikein ajat takaa? Se pakenee kävelemällä vetten päällä, eikä edes tuonne suuntaan!" Ämkoo ihmetteli Snowien toimintaa. "Joten mitä ajat takaa täl..."

Ämkoo katsoi, kun lumiukko kapusi sukellusveneen luukusta sisään.

Aivan, totta kai, hän ajatteli seuratessaan valkoista hahmoa kulkupelin sisään.

Ämkoo ahtautui sukellusveneen ahtaan käytävän tukkivan tapiirin ohi.
"Sinäkin täällä."
"Snörf."
Sitten hän kiiruhti ohjaamoon, ja nojasi molemmilla käsillään Snowien valtaamaan ohjauspenkkiin. Lumiukko painoi paria nappulaa, ja käynnistettyään ensin ikkunanpyyhkimet ja laskettuaan juomatelineen vene painui upoksiin.

"Ikävää jättää Matoralaiset näin hyvästelemättä" Snowie pohti ääneen, mutta ymmärsi kyllä, että nyt oli tulenpalava kiire. Nimda oli jo ollut hänen käsissään, vain tullakseen tuon hyypiön viemäksi. Lumiukko työnsi kaasuvivun niin eteen kuin sai, ja tutki ohjauspöytää, tarkoituksenaan löytää oletettujen aseiden ohjakset.

Hän huomasi ison napin, jossa oli punaisella piirretty kuva, joka näytti aika paljon ohjukselta.
"Toivotaan, ettei se ole hyvä väisämään."

Ämkoo neuvoi suunnan, ja Snowie ohjasti veneen sinne päin. Tapiiri söi alukseen eksyneen kärpäsen.



---



Marionetti käveli kohti taivaanrantaa. Vaikka meren aallot kohosivat paikoin metrien mittaiseksi, kaikkialla valkoisen hahmon ympärillä oli täysin tyyntä. Laskeva aurinko värjäsi veden oranssin ja punaisen väriseksi, luoden lämpimän sävyn myös Marionetin vasempaan puoleen. Se eteni omaa nykivää kulkuaan päättäväisesti suoraan eteenpäin.

Sitten Marionetti otti pari askelta vasempaan väisteän pinnan alta syöksyvät ohjukset.



---


"Mitä pirua?" Snowman huudahti. Hän oli varma, ettei sukellusvenettä voinut vielä nähdä näin kaukaa ja syvältä, ja että potkureista lähtevä äänikin oli aaltojen kohinaan verrattuna suorastaan olematonta. Sitä paitsi ammuin aika hyvin.

Ämkoo tarkkaili Marionetin liikehdintää ohjaamosta löytyneiden kiikareiden lävitse. Valkoinen hahmo oli tosiaan juuri kävyesti väistänyt vaivatta täysin yllätyksenä tulleet torpedot.

"Snowie?"
"Hm?"
"Mitä hemmettiä tapahtui?"
"Ei aavistustakaan. Mistä se muka tiesi, että minä tähtään sitä? Senhän... Eikun."
"Jaa toki minullekin."
"Visokki puhui jotain Avdesta päässäni! Että se tuntee liikkeeni! Silloinhan tuo..."
"Visokki?"
"Pitkä tarina. Mutta... Tuon tyyppi tietää ajatukseni, näkee ennalta kaikki toimeni. En minä voi sitä täältä tiputtaa!"
"Aja sitten lähemmäs."
"Mutta-"
"Lähemmäs. Snowie. Aja. Nyt."
"...se tietää ajatukseni, ja sinulla on vain yksi käsi. Mitä me muka-"
"Snowie!"
"Mennään, mennään."



Lumiukon valkoiset kourat napsauttivat katosta kolme kytkintä eri asentoon, ja laskeutuivat sitten ohjaimien päälle. Sukellusveneen potkurit aloittivat pyörimisensä, ja kuplavanat aloittivat heiluvan kyytinsä kohti pintaa. Kiihdytys sai kaikki kolme veneen matkustajaa heilahtamaan villisti taaksepäin. Sukellusveneen vauhti kasvoi ja potkurit pyörivät yhä nopeammin. Muutama kala ja levänpala vilahti nopeasti ikkunasta jääden kuitenkin kauas taakse. Vanha alus natisi hieman liitoksistaan. Kulkupeli kohosi kohti pintaa ja huristi eteenpäin, kirien koko ajan valkoista takaa-ajettavaansa.

"Snowie."
"Mäksä?"
"Valmistaudu nousemaan pintaan."
Top
2 User(s) are reading this topic (0 Guests and 0 Anonymous Users)
2 Members: keetongu, Nenya
zIFBoards - Free Forum Hosting
zIFBoards gives you all the tools to create a successful discussion community.
Learn More · Sign-up for Free

Topic OptionsPages: (66) « First ... 28 29 30 31 ... Last »



Hosted for free by zIFBoards* (Terms of Use: Updated 2/10/2010) | Powered by Invision Power Board v1.3 Final © 2003 IPS, Inc.
Page creation time: 0.1339 seconds | Archive