Klaanin saaren läsirannikko

Kirikori II kiisi rannikkoa pitkin lähellä merenpintaa. Ämköö-vuori piirtyi taivaaseen oikealla. Keetongu istui ohjaimissa ja katseli kaunista maisemaa. Aurinko nousi vuoren takaa kullaten sen korkean huipun.

Kasvavassa valossa Keetongu näki suurehkon kappaleen merellä lähellä rannikkoa. Se oli laiva, joka oli jättämässä laituria. Keetongu veti kojelaudan lokerosta suuret kiikarit ja katseli laivaa. Se oli Nazorakein sotapaatti.

Ne olivat jo rannikolla. Oliko se jo alkanut? Olivatko pohjoisen kylät kaatuneet ja marssivatko Nazorakit kohti Klaanin muureja?

Pitkään asiaa miettimättä Keetongu otti yhteyden Telakalle.

"Kuuleeko Tehmut? Tässä Kirikori II, Keetongu. Torakanpentujen rautapaatti edessäpäin, Ämkoo-vuoren länsipuolella. Eivät odota minua. Hyökkään. Lähetä kolme keskisuurta ja niin monta pommia kuin on varaa antaa."

"Ei ole järkevää hyökätä kimppuun suin päin! En halua tästä uutta kauhejen yötä!" Kuului vastaus radiosta.

"Ne eivät odota minua. Ja nämä torakat kuolevat helpommin. Me olemme laivasto ja tämä on sotaa."

Keetongu käynnisti aluksen moottorit täyteen tehoonsa ja laskeutui aivan merenpinnan yläpuolelle. Hän lähestyi torakoiden Hürfundia tutkan alapuolelta. Keetongu ei ollut ennen taistellut sotalaivoja vastaan, mutta hän ei odottanut minkäänlaista ketteryyttä alukselta, joka makasi veden päällä.

Päästessään ampumaetäisyydelle Keetongu käynnisti aluksen keulan sivuilla olevat Cordak-tuliaseet. Räjähtävät ammukset puhkaisivat Hürfundin rautakuoren ja sytyttivät sen miehistöhytit palamaan, mutta alus pysyi pinnalla.

Aluksen komentaja Kapteeni 360 huomasin hyökkäyksen ja käski kaikki aseyksiköt pienemmän lentopelin kimppuun. Hän oli menettänyt jo yhden laivan "kaktus-välikohtauksen" aikana, eikä hänellä ollut todellakaan varaa menettää toista.

Hüfundin tykit alkoivat laulaa ja Keetongu pakotettiin kauemmas. Hän sai väistettyä suurimman osan ammuksista, mutta kaksi latinkia osui viistosti aluksen keulapanssareihin, jotka kuitenkin kestivät.

Keetongu kaarsi Kirikori II:n saaren yläpuolelle, pois tykkien kantamalta. Kolme keskikokoista Klaanin laivaston ilma-alusta näkyi jo etelässä; ne tulivat täyttä vauhtia apuun. Keetongu otti niihin yhteyttä ja käski niitä lähestymään tutkan alapuolelta samalla kun Kirikori II, joka oli suurempia aluksia ketterämpi, ohjaisi tykkitulen muualle.

Suunnitelman mukaan Klaanin alusten tullessa Keetongu kävi uuteen hyökkäykseen. Hän sai ammuttua hajalle yhden Hürfundin kansitykeistä, mutta joutui heti pakenemaan tykkitulta. Ketterä alus sai osuman peräsimeen, mutta Keetongu sai ohjattua sen kauemmas.

Ansa toimi. Tehmut oli käskenyt miehiä pakkaamaan aluksiin muutaman niistä vähäisistä ohjuksista, joita Klaanilla oli. Nazorakein alus ei saanut väisettyä ajoissa ja ohjukset osuivat sen kylkiin ja ohjaamoon tappavan tarkasti. Alus upposi Klaanin saaren rannikon pohjamutiin eikä sitä nähty enää koskaan.

Sinä iltapäivänä Keskiuusi kievari oli täynnä juhlivia Laivaston Matoraneja.

Bio-Klaani

Killjoy asteli Klaanin käytävien halki edelleen puolikuntoisena, rintakehä siteissa ja haarniska puoliksi pirstoutuneena. Muutama Matoran juoksi hänen ohitseen, mutta sen sijaan, että he olisivat tapansa mukaan mulkoilleet Killjoyta, he juoksivat iloisesti ohi ja yksi niistä jopa tyrkkäsi Killjoylle pienen uutislappusen, jossa komeili:

Viimeisin tieto: Klaanin laivasto tuhonnut Nazorak-sataman laivoineen länsirannikolla!

Killjoy hymähti, hän oli tyytyväinen nähdessään, ettei Klaani levännyt laakereillaan.

Killjoy asteli nyt tyhjän aulan läpi. Moni aulassa työskennellyt oli saanut surmansa sen kauhean yön aikana. Killjoy astui hissiin ja painoi ylimpään kerrokseen. Komentohuoneeseen saapuessaan, hän näki Tawan kumartuneen päätään pyörittelevän Creedyn ylle.

"En ymmärrä! Killjoy on pysynyt paikoillaan nyt jo ainakin viisi tuntia, eikä hänen pukunsa edes kestä vettä, eikai hän vain-"

"Jos viitsisit tutkia myös muita valvontatauluja, huomaisit, että palasin Klaaniin jo puoli tuntia sitten."

Creedy ja Tawa käännähtivät tutun äänen kuullessaan. Creedyn silmät loistivat.

"Sinä palasit! Olet kunnossa!"

Tawa, joka oli yleisesti hyvin skeptinen Killjoyta kohtaan oli myös saanut hymyn kasvoilleen. "Ovatko kaikki kunnossa?"

Killjoy nyökkäsi: "Toimme jopa pari uutta ystävää mukanamme. Toinen heistä taitaa olla parhaillaankin rekisteröitymässä Klaaniin."

"Nimdat? Kortti? Saitteko te ne?", Creedy kysyi innoissaan.

"Nimda, niitä oli vain yksi. TSO on vienyt toisen Odinalle. Kortinkin saimme. Ongelmana on nyt vain se, että ne eivät ole meillä."

Tawa pisti kätensä puuskaan ja loi Killjoyyn katseen, josta ei tunnetusti seurannut mitään hyvää. Killjoy osoitti valvontataululle:

"Meillä oli pieniä Nazorak-ongelmia. Nimda on kortin ja jäljittimeni kanssa rommipullossa tuossa kyseisessä pisteessä."

Tawa kääntyi kohti taulua: "Ehkä en kysy vielä mitä se tuolla tekee ja miksi, mutta meidän täytyy hakea se."

Killjoy nyökkäsi: "Se ei ole hirvittävän kaukana, hyvällä tuurilla saamme haettua sen jo tänään, se on kuitenkin ajelehtinut kohtalaisen lähelle Klaanin rannikkoa."

"Mutta sinä et mene nyt mihinkään!", Creedy tiuskaisi, "Et tuossa kunnossa. Tuo puku vaatii välitöntä korjausta ja vara-osia."

Killjoy kääntyi takaisin kohti hissiä nyökäten kaksikolle: "Kuten haluat." Killjoy oli tosiaan saanut tarpeeksensa matkustelusta, ehkä olisi hetki aika levätä. Siitä huolimatta häntä kalvoi koko pelko siitä, että pullo olisi kadonnut...
Aulassa Killjoyta juoksi vastaan Saraji, joka näytti olevan innoissaan. Hän piteli kädessään passia, Klaanin passia.

"Minut hyväksyttiin! Minut hyväksyttiin!"

Killjoy hymähti hyväksyvästi: "Olet nyt siis virallisesti osa porukkaa. Mitäs sanoisit, jos kävisimme tuolla kahviossa? En ole itsekään käynyt siellä kuukausiin."

Bio-Klaani

"Heips", Matoro tervehti pirteästi ja istahti punaiseen nojatuoliin.

"Päivää", vastapäätä istuvat Joy ja Sarjai vastasivat melkein samaan aikaan.
"Kävit Creedyllä. Mitään infoa?", Matoro kysyi, asettaen jalat suoraksi pöydälle.
"Nimda on vähän matkan päässä Klaanista, pysynyt pitkään paikallaan.", Killjoy kertoi.

"Selvä. Lähdemmekö hakemaan sitä? Minusta tämä kannattaisi hoitaa mahdollisimman nopeasti.", Matoro kysyi.

"En pääse tulemaan. Mene Sarajin kanssa. Saatte Creedyltä radioitse koordinaatit.", Joy neuvoi.
"Aye", Matoro kuittasi lyhyesti ja lähti eliittivahkin kanssa kahviosta.

* * *

Matoro testaili Creedyltä, Klaanin tekniikkamatoranilta saamaansa headsettiä. Sen kantavuus olisi useita satoja kioja ja sen pitäisi toimia joka säässä. Creedy olisi hyvä ovelta-ovelle-kauppias.

Parivaljakko silmäili Klaanin satamaa. Laiturilla oli rivissä kymmeniä veneitä, joiden kimpussa pörräsi ties millaisia olentoja. Taaempana oli kalaa myyviä kojuja ja rahtikontteja satamarakennusten edessä.

"Miten olisi tuo vene?", Saraji ehdotti ja osoitti metallsiella kädellään punaista moottorivenettä.

Vene kellui satama-altaassa. Se oli kirkkaanpunainen, suhteellisen suuri ja omasi suuren moottorin. Virtaviivaiseen alukseen oli maalattu siniset vauhtiraidat.
Sen kannella istui raskaasti panssaroitu hahmo kalastamssa.

"Päivää", Matoro aloitti. Hauta kantava hahmo kääntyi. Tämä oli punainen ja hopea hahmo, ei selvästikään toa.

"Päivää", Xxonn vastasi hyväntuulisena. Hän laski onkensa veneeseen ja hyppäsi laiturille.

"Miten voin auttaa? Liityin Klaaniin juuri vähän aikaa sitten.", uusi tulokas kertoi.
"Ahaa, olet klaanilainen. Saisimmeko kyydin veneelläsi?", Matoro kysyi.
"Minne olette menossa?", Xxonn kysyi.

"Tuota... Meillä on koordinaatit. Matkaa olisi parikymmentä kioa.", Matoro vastasi.
"Selvä. Saanko udella vielä... mitä menette tekemään?"
"Mitä jos puhutaan siitä matkalla. Rahtikonteillakin on korvat.", Matoro vastasi.

Kolmikko syöksyi veneeseen ja lähtivät avomerelle.

* * *

Meri aaltoili rauhallisen sinisenä. Ulapalla kävi pieni tuuli ja lintuja näkyi taivaalla. Taivas oli pilvetön.

Matoro makoili veneen perällä Sarajin ja Xxonnin ollessa veneen penkeillä.
"Ihana ilma.", Matoro totesi.

"Niin, mitä olemme menossa tekemään?", Xxonn kysyi yhtäkkiä.

"Niin, joo. Tiedätkö mikä on 'Nimda'?", Matoro kysyi, katsoen ajajaa.
"Olen kuullut siitä puhuttavan, mutten tiedä siitä juuri mitään.", toinen klaanilainen vastasi.

"Hyvä, emme mekään. Tiedämme vain settä se on mystinen artekrafti jota etsimme. Jos se päätyy vihollistemme käsiin, olemme ongelmissa.", Matoro aloitti, muuttaen ilmettään astetta vakavammaksi.

"Saimme sen käsiimme Xialla. Pakomatkalla Nazorakit vangitsivat meidät ja heitimme sen mereen pullossa. Koordinaatit kertovat sen nykyisen sijainnin."

"... ahaa.", Xxonn vastasi, vaikka hänen ilmeestään näki ettei hän ollut tajunnut ihan kaikkea.

"Haemme pullon ja palaamme Klaaniin. Se on näemmä jonkin saaren matalikolla.", Saraji selvensi kartanlukijan penkiltä.

"Selvä.", ohjaava Xxonn sanoi ja painoi kaasua. Moottorivene kiihdytti kohti kaukana siintävää saarta.

Avomeri

Valkoinen, kasvoton hahmo asteli tyynen meren pinnalla. Sen laihojen jalkojen askeleet eivät aiheuttaneet pintaan edes väreilyä. Merituulikin oli kadonnut. Kaikki tuntui kuin pysähtyneeltä, mutta valkoinen tabula rasa jatkoi hidasta kävelyään kohti horisonttia. Olennon uusi miekka tärähteli lievästi sen selkää vasten kävelyn tahtiin.
Olennon vasen käsi roikkui löysästi auki sen lantion vieressä, mutta oikea käsi oli kuin lukittunut nyrkiksi. Sormien välistä pilkotti jotain hopeista ja jotain sinistä.

Olento jatkoi matkaansa pohjoiseen. Kului tunteja. Se kulki mahdollisimman kaukana kaikista lähialueiden saarista ja jatkoi matkaansa vain meriteitse. Sätkynukkemainen hahmo halusi välttää kontaktia kaikkeen elävään.

Marionetti oli voittanut. Se oli saanut Gamman. Mestari olisi tyytyväinen.
Lähetti kuitenkin eli vielä. Se saisi elää vielä.
Marionetti ei taistellut haavoittuneita vastaan. Tämä oli yksi niistä säännöistä, joita se ei antaisi itsensä rikkoa.

Nukkemainen hahmo jatkoi matkaansa tuulettomalla merellä.

* * *

Pimeys


Kyllä.
Sait sen.

Tiesin, että pystyisit siihen, poikaseni.

Tuo se minulle.


* * *

Trooppinen saari, etelä

Kaksi tummanpuhuvaa torakkaa käveli läpi Nazorakien eteläisen tukikohdan metallisten seinien suojaamia käytäviä. Tukikohdan valot oli sammutetttu, mutta Kädet näkivät silti. Agenttien sinisten, mekaanisten käsien molemmissa kämmenpohjissa hohti kirkkaan sininen ultraviolettivalo, joka täytti käytävät ja sai kaiken epäilyttävän ja ulkopuolisen näkymään erittäin tarkasti.
Mattamustien visiiriensä läpi agentit 019 ja 020 tutkivat tukikohtaa sentti sentiltä.

Kun Kenraali oli saanut tietoonsa, mitä trooppisessa tukikohdassa oli tapahtunut, hän ei ollut ollut erityisen tyytyväinen kuulemastaan. Objektiivisesti katsottuna syy tässä tukikohdassa tapahtuneeseen täydelliseen epäonnistumiseen ei voinut olla yksin prikaatinkenraali 457:n, sillä tukikohtaa ei oltu varustettu tällaisia hyökkäysmääriä varten. Paikallisten matoranien äkillinen kapina yhdistettynä tappavan klaanilaistoan hyökkäykseen, raivokkaaseen soturimunkkiarmeijaan ja tuntemattoman kolmannen osapuolen toimiin olivat varmistaneet, että kaikki ei ollut mennyt täydellisesti.

Nyt 457:tä syötettiin parhaillaan pala palalta Äidille, tukikohdan alemmat upseerit vapisivat kauhusta ja tilanteeseen sotkeutunut Makuta Abzumo yritti valehdella parhaansa mukaan Kenraalille, kuinka epäonnistumisella ei ollut yhteyttä hänen joukkoihinsa. Käsille jäi kaksi tehtävää: ne tutkivat ja puhdistivat.

* * *

Zakaz, suolakurkkutynnyri Kuolleen Rukin tavernan ulkopuolella

Skakdi oli huutanut apua kymmenien minuuttien ajan ennen kuin oli tajunnut, että kukaan ei kuunnellut. Tavernaan oli laskeutunut hiljaisuus. Ne, jotka eivät olleet saaneet tuolista päähän ja menettäneet tajuntansa olivat todennäköisesti sammuneet jollekin baaripöydistä.
Kukaan ei tulisi päästämään tätä skakdia ulos ennen aamua. Ja hän oli allerginen.
Oli siis aika ottaa oikeus omiin käsiin. Skakdi laittoi kätensä tynnyrin kantta vasten, sormet edellä. Sitten se löi.
Skakdi parahti kivusta. Kansi ei ollut hievahtanutkaan. Hetken aikaa voivoteltuaan skakdi kuitenkin kasasi itsensä ja yritti uudelleen. Toinen yritys ei ollut yhtään vähemmän tuskallinen, mutta skakdi jatkaisi yrittämistä.

Sen illan aikana jostain tavernan ulkopuolelta kuultiin monen monta skarrararrrr-karjahdusta.

Pieni saari Bio-Klaanin lähistöllä

Xxonnin vene saapui pienelle saarelle. Veneestä nousi kolme hahmoa. Saraji, Matoro ja Xxonn.
”Tämä... Nimda, josta puhuitte. Sen kuuluisi olla täällä?”, Xxonn kysyi.
”Uskomme niin”, vastasi Saraji.
”Kiirehditään nyt etsiä sitä. Emme halua, että joku muu tulee ja nappaa sen. Ja saari ei ole kovin iso, joten saamme sen ehkä ennen Salattuja Klaanilaisia” Matoro sanoi.
”Miltä se siis näyttikään?” Xxonn kysyi.
”Se oli pieni metallinen pala pullossa”, vastasi Raj.
”Miten pieni?”
”Voi hyvä Mata Nui!”, Matoro huokaisi turhautuneena.
”Muuten, Xxonn”, Saraji aloitti ”Mikä tuo iso juttu sinun oikeassa kädessä on?”
”Siis tässä?”, Xxonn kysyi ja kohotti vasenta kättään.
”Kyllä minä tajuan, että tuossa on joku miekkaterä. Tarkoitin toista kättä!” Raj sanoi.
”Ai. Sori. En oikein tiedä, missä on vasen ja oikea. Mutta tarkoitit varmaan käsitykkiäni. Asennutin se, kun huomasin etten pysty kantamaan monta isoa tykkiä mukanani”, Xxonn vastasi.
”Minusta meidän pitää hajaantua, että löytäisimme Nimdan nopeammin”, Matoro sanoi.
”Raj, sinä tutkit itäpuolen. Xxonn, sinä tutkit pohjoispuolen. Pystyt varmaan puolustamaan itseäsi tykilläsi. Ja minä tutkin länsi- ja eteläpuolen. Ne eivät näytä kovin laajilta alueilta erillään”
”Mitä me tehdään, jos me löydämme sen?” Xxonn kysyi.
”Toin mukanani radiopuhelimia meille kaikille. Viestikää, jos löydätte sen, tai joudutte pulaan”, Matoro vastasi ja ojensi radiopuhelimet tovereilleen.
Sen sanottua Saraji, Xxonn ja Matoro lähtivät eri suuntiin.

***

Kuljettuaan parikymmentä minuuttia, Matoro astui jonkin päälle ja viilsi jalkansa. Hän nosti jalkansa ja näki, että se oli lasinsiru. Katsottuaan eteenpäin, hän näki enemmän lasinsiruja. Hän myös huomasi suuremman lasiosan, jossa oli paperia. Hän käänsi sen ja näki, että paperinpalanen olikin etiketti.
Isoisän Wanhan Panimon Rommia, Matoro luki. Se samanmerkkinen pullo, johon hän pani Nimdan osasen!
Joku muu siis on ollut täällä Matoro ajatteli. Ja hänellä on ollut jotain tekemistä Beetan kanssa!

***

Xxonnin kuljettua tunnin, hän huomasi maassa jalanjälkiä. Ne olivat tuoreita. Niissä oli pitkät kynnet. Hän päätti seurata niitä. Seurattuaan niitä hän näki monta pientä, violettia ja villiä olentoja kerääntyneinä jonkin ympärille. Hän päätti katsoa, minkä ympärille he olivat kerääntyneet. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut tulla kovin lähelle. Vähän ajan kuluttua, yksi ällöttävistä violeteista olioista väistyi ja Xxonn pystyi näkemään jonkun metallisen jutun (kuinka yllättävää). Hän epäili sitä Nimdan Beeta-osaksi. Hän otti radiopuhelimensa ja soitti Rajille ja Matorolle.
”Kaverit”, hän aloitti. ”Luulen, että olemme löytäneet etsimämme”
”Hienoa”, Matoro sanoi. ”Kokoonnutaan saaren keskustaan. Se on kaikkein helpoin löytää....”
”Oikeasti minulla ei ole sitä vielä. Mutta tiedän kenellä se on. Tulkaa te tänne”
”Minne ”tänne”?” Matoro kysyi.
Xxonn kertoi tarkalleen, missä hän on ja Saraji ja Matoro sanoivat tulevansa sinne. Xxonn jäi yksin tarkkailemaan outoja olentoja, kunnes yksi niistä huomasi hänet. Oliot alkoivat karjua ja hyökkäsivät Xxonnin päälle. Xxonn alkoi ampumaan niitä käsitykillään. Hän kuitenkin alkoi väsyä ja violetit oliot saivat otteen häneltä. Kun yksi olioista oli aikomassa viiltää hänen naamansa, julmeton pitkä miekkaterä työntyi hänen ruumistaan. Taistellessaan olioita vastaan, hän ei huomannut, että Saraji ja Matoro oli saapuneet apuun. Matoro oli taistelemassa olioita vastaan yksinään. Xx ja Raj tulivat apuun. Kun violetteja oliotia oli jäljellä enää kourallinen, he pötkivät pakoon. Xxonn huomasi, että maassa lojui heidän etsimänsä Nimba. Matoro otti sen käteensä.
”Hyvää työtä, Xxonn”, Matoro sanoi. ”Tämä on etsimämme Nimba”
Kun he aiokoivat suunnata kotiin, he tunsivat, että maa heidän jalkojensa alla alkoi järistä. Sitten maan alta tuli Tuli yksi violeteista olioista. Paitsi, että hän oli paljon suurempi, kuin muut. Olio nappasi Matoron ja Nimdan ja katosi maan alle.

Pieni saari Klaanin lähellä

Matoro raotti silmiään hitaasti.
Pimeää.
Hän tunsi pistävää kipua päässään ja katseli ympärilleen. Hän oli jonkinlaisessa luolassa.

Jostain kuului muminaa. Jään toa tempaisi itsensä pystyyn ja iski päänsä kiviseen kattoon.
"Auh... Tässä on matalaa...", hän jupisi itsekseen ja lähti kävelemään ääniä kohti.

Hän näki kymmeniä violetteja olentoja nuotion ympärillä. Suurin niistä piti valkoista metallisirua käsissään ja mutisi jotakin.

"Yeáàba duarêe Nimdá"

"Nimdáá!"
"Nimdáá!"

Matoro kumartuu suurten kivien taa katselemaan tätä näytöstä. Oudot oliot näyttävät palvovan sirua.

Jään toa tutkii ympäristöä yökiikarillaan. Luolan reunassa on köysitikkaat, luultavasti maan pinnalle. Luola on valaistu useilla soihduilla ja suurella nuotiolla. Seinissä on useita erilaisia aseita ja seinässä roikkuu jokin hahmo.

Matoro miettii parasta toimintavaihtoehtoa. Hän avaa radionsa ja alkaa kuiskia.
"Olen niiden luolassa. Ne näyttävät palvovan sirua"
"Ahaa... Me kaksi hajaannuimme saarelle tutkimaan. Minä löysin sen pullon osien luota sen Killjoyn sinne asettaman jäljittimen ja sen avainkortin siitä kiinni. Vain Nimda puuttuu", Sarajin ääni vastasi Matorolle.

Silloin violettien olentojen äänet lakkasivat. Oli hetki hiljaisuutta, kunnes yksi huusi "KíLAAÂ".
Olennot nappasivat aseet ja lähtivät juoksemaan ympäri luolaa.
Matoro painautuu kivien taa entistä tiukemmin, sulkien radion. Hän asettaa toisen kätensä miekalleen.

Olentojen outo mutina kuuluu suurhekossa luolassa. Matoro kurkistaa nopeasti nuotiolle, suurella olennolla on edelleen siru.

Jään Toan päässä alkoi kehkeytyä suunnitelma.



Eräs violetti olento käveli kohti kiviä, joiden takana Matoron oli piilossa. Sillä oli kädessä verinen tikari, ja violetit muodottomat kasvot katsoivat vertahyytävästi eteenpäin.

Silloin ilmassa kuului viuhahdus ja alkoinen jalka iskeytyi kovaa olennon päähän, kaataen sen. Matoro syöksyi kattoon harppuunan varassa, huitaisten itsensä jalat edellä suurinta violettia olentoa päin. Tämä sai potkun rintaansa ja kaatui, jolloin Matoro syöksyi maahan, kierähti sivuun erään olennon hyökkäykseltä ja nappasi valkoisen sirun maasta. Jään Toa syöksyi sivulle sivaltaen miekallaan yhden olennon asekäden katki.

Violetit olennot huusivat kovaa Nimdaa ja syöksyvät Matoroa kohti.
Jään Toa vilkaisi taakseen, hänen ja köysitikkaiden välissä oli vielä monta vihollista. Toan nopea elementti-isku kaatoi violetteja hirviöitä samalla kuin tumma toa syöksyi pakoon muita. Hän nappasi köysitikkaista kiinni ja lähti kiipeämään.
Toa ehti hypätä juuri ajoissa maan pinnalle; jos hän olisi viivytellyt, kolme heittokeihästä olisivat lävistäneet hänet. Toa lähti kovaa juoksuun metsään.

Bio Klaanin saaren rannikko

Domek nuolaisi sormeaan ja piteli sitä ilmassa hetken. Hänen huivinsa liehui väsymättä, tuuli oli selvästikin hyvin kova.
Aaltojen huumaava ääni kävi kilpaa lokkien ulvonnan kanssa. Domek piteli toisessa kädessään lierihattua tiukasti, ettei se karkaisi ilmanvirtauksen mukana.
Ilmansuunta oli oikea.
Valon Toa käveli rannan takana olevaa tiheää pensaikkoa päin. Hän työnsi ja nosti pois kasviston edestään, paljastaen veneen sen alta.
Domek otti veneen päältä lojuvat pyöreät puukepit ja teki nistä radan joka johti aluksen suoraan mereen.
Toa nosti maston valmiiksi ja hyppäsi kannelta pois työntämään venettä veteen.
Domek puski kaikella voimallaan venettä ja sai sen viimein työnnettyä pois pensaiden välistä keppiraiteelle.

Alus liukui yllättävän nopeasti raidetta, jolloin Valon Toa joutui juoksemaan mereen päin kiitävää venettä perään.
Alus pääsi veteen. Domek hyppäsi veneen kannelle ja nosti purjeen esille. Valon Toa otti karttansa ja kompassinsa esiin ja alkoi etsimään sijaintiaan ja kohdettaan. Auringonvalo heijastui kompassista, mutta se ei estänyt häntä. Domek vilkaisi hetken kannella olevaa lierihattuaan ja laittoi sen heti veneen edessä olevaan pieneen laatikkoon turvaan. Sijainnin tarkistettua Domek otti peräsimen ohjauksen ja käänsi sen kello yhteentoista, suuntaen aluksen pohjois-koiliseen päin, suoraan Zakazin saarta.

"Täältä tullaan Zoorac. Ole varuillasi", Domek ilmoitti päättäväisenä.

Bio Klaanin Linnoitus

Tawa katseli ulos Tornin ikkunasta. Alhaalla Klaanin asukkaat olivat siltikin rakennustöiden parissa. Tawa huokaisi ja asettui työpöytänsä ääreen. Visokki oli yhäkin kateissa. Sähkön Toa toivoi parasta ja yritti olla miettimättä asiasta keskityäkseen olennaiseen. Sheelikan kuulustelu ei ole edennyt yhtään. Edes Samen ja Bladiksen "Hyvä kyttä, paha kyttä"-rutiinikaan ei saanut mitään irti.
Tawa mietti hetken Sheelikan kertomusta. Oliko se tosiaan hänen syytä?
Ei, teit vain mitä sinun piti, Tawa mietti itsekseen. Et olisi voinut tietää.
Admin jatkoi paperitöiden raivaamista.
Juuri silloin oveen koputettiin. Sähkön Toa antoi luvan ja sisään käveli Moderaattori Same.
"Domek on kateissa", Same ilmoitti yhtä vakavalla äänensävyllään.
"Tiedän sen", Admin vastasi, "hän jätti tämän viestin". Tawa kaivoi esiin pienen paperilapun ja näytti Moderaattorille, "hän sanoi lähtevänsä pois hetkeksi ja että se on hyvin tärkeää".
"Yksinkö? Mutta eihän voi lähteä yksin matkoille", Moderaattori väitti.
"Tiedän, siksipä käskin Bladen lähettämään jonkun seuraamaan häntä", Tawa kertoi.
Same oli vähemmän kuin tyytyväinen tästä tiedosta.

Domekin veneen päällä olevassa arkussa, jonka päällä Domek istuu juuri nyt

"... Huaah, missä minä olen?"

Tuntematon

Toa Chakra heräsi. Hänen päätä särki erittäin paljon kun hän yritti muistella mitä oli tapahtunut.
Metalliolennot.
Nyt hän muisti mitä tapahtui; Metalliolennot hyökkäsivät Bio Klaaniin ja tuhosivat Linnoitusta. Hän yritti saada kontaktia muille, mutta joutui niiden Olentojen hyökkäämäksi.
Toa Chakra huomasi pian jotain olevan pielessä. Kaikki oli sumeaa ja sinistä ja hän leijui limaisen nesteen sisällä.

"Kas, olet viimein herännyt", ääni kuului ja Toa Chakra näki edessään sumean, mustan siluetin. Toa Chakra ei voinut liikuttaa käsiään ja jalkojaan nesteen sisällä, puhumisesta puhumattakaan.
"Olenkin jo toivonut pitkään tutkia täysiveristä Toaa kuten sinua", siluetti puhui taas, "mahdollisuudet ovat loputtomat".
Samalla Chakran silmiin ilmestyi useita muita, paljon kookaampia siluetteja viereen.
"Tiedotus: Mestari Z.M.A, yksi Klaanin ryhmistä ovat palanneet Klaanin saarelle.".
Chakra tunnisti äänen heti. Se oli Metalliolento. Chakra alkoi panikoida.
"Mitä? He ovat jo perillä?", siluetti vastasi yllättyneellä sävyllä, "näyttää siltä, että meidän on kiristettävä aikatauluamme. Onko "Substanssi Kraxi" valmis?"
"Vastaus: Kyllä", Metalliolento vastasi.
"Hienoa, tiedät mitä tehdä"

Metalliolennon siluetti katosi Chakran silmistä. Koneiden ääni kuului taustalla ja neste alkoi muuttua.
Hetken päästä, Chakra huusi.

[spoiler=Tärkeää]Tietyistä syistä, tämäkin tapahtuu vähän ennen muiden viestejä tai samaan aikaan. Tämä tapahtuisi noin samaan aikaan kuin muut edelliset kaksi viestiäni. Saatatte sanoa, että tämä on päätä särkevää, mutta uskokaa minuun: Se sattuisi vielä enemmän jos en kertoisi.[/spoiler]

Bio-Klaani

Iltapäivä oli jo pitkällä, mutta aurinko paistoi yhä kirkkaasti. Koko saari tuntui kylpevän valossa. Metsät näyttivät hehkuvan vihreyttä, vuorten valkoiset huiput säteilivät valkoista valoa ja meri kimalteli. Jostain kuului lokkien ääntä. Summerganon seisoi Klaanin linnakkeen muurilla ja katseli sen ympärillä levittäytyviä alueita. Saari tuntui suunnattoman kauniilta ja metsät tuntuivat kutsuvan Summerganonia kävelylle, mutta silti hänen katseensa tuntui väkisin kääntyvän merelle. Sillä jossain siellä oli yhä hänen ystäviään. Paljon nähtävää ja koettavaa. Vaikka hän oli levännyt hyvin, tunsi hän itsensä jotenkin likaiseksi ja väsähtäneeksi. Ja kävellessään sisään hän näki heijastuksen itsestään eräässä peilissä. Summerganon näki ruhjotun haarniskansa, tahrautuneen naamionsa ja ne pienet ruhjeet siellä sun täällä. Xialla silkkihansikkaat oli riisuttava, mutta nyt turvallisessa ja kotoisessa Klaanissa Summerganon tunsi säänpieksemän ja hieman kovia kokeneen ulkomuotonsa ja fyysisen vammojen hieman painavan.

Summerganon meni huoneistoonsa ja katsoi seinään nojaavia aseitaan. Ne olivat hyvässä kunnossa, mutta Kapura voisi teroittaa ja huoltaa ne, jos hänellä on aikaa, Suga ajatteli ja uppoutui hetkeksi mietteisiinsä. Hän ajatteli Klaanin kuulumisia. Taistelu Nazorakien laivastoa vastaan oli päättynyt voitokkaasti, mutta Nazorakit kostaisivat vielä. Summerganon halusi auttaa siinä taistelussa sitten joskus. Nyt hän heitti haarniskansa lisäosat pois ja asteli ulos ja käveli rantaa pitkin. Hän ajatteli tulevaisuutta Klaanissa, mutta pian hänen ajatuksensa ohjautuivat häneen itseensä. "Kapura pistäköön ahjonsa kuumaksi, kohta tulee tilaus.", hän sanoi ääneen ja pysähtyi kuin seinään. Suga suuntasikin askeleensa kohti Kapuran pajaa. "Tarvitsen uudeksi taotun kevyen haarniskan.", hän ajatteli kävellessään.

Auringon viimeiset säteet värjäsivät taivaan punaiseksi ja meri kimalteli kultaisena. Siellä jossain oli Matoro Xxonnin kanssa, mutta Summerganonilla ei ollut aavistustakaan siitä, millaiseen seikkailuun he olivat joutuneet. Tai siitä, mitä monet muut urheat klaanilaiset puuhailivat. Sillä samalla kun monet sankarit matkasivat kohti uusia seikkailuja, asteli Summerganon Klaanin rannoilla lepuuttaen itseään ja ajatelleen tulevaa. Summerganon olisi taas pian mukana toiminnassa, ainakin niin hän toivoi lähestyessään Kapuran pajaa auringon laskiessa takanaan.

Lehu-metsä

Konguboss lähti kävelemään etelään väsyneenä Lehu-metsästä kohti linnoitusta. Aurinko oli jo laskenut aikoja sitten. Oli yö. Metsässä oli erittäin sykkää ja hyvä jos näki eteensä. Toa näki. Matoran oli antanut hänelle valokiven, jota Toa voisi käyttää pimeällä.

Konguboss tunsi, että jokin seurasi häntä. Hän ei tiennyt mikä, mutta karmivalta se tuntui. Hänen päässään soi koko aika "I'm coming for you", mutta Toa tiesi, että se on vain hänen päässään soivaa kuvitelmaa. Toa katsoi takanaan oleviin puskiin ja näki, että jokin liikahti. Konguboss säikähti.

"Kuka siellä?" Toa kyseli peloissaan.

Mitään ei kuulunut. Oli aivan hiljaista. Toa jatkoi matkaa. Hän käveli eteenpäin ja huomasi punaiset silmät kurkistavan puskasta. Toa lähti juoksemaan pakoon hädissään. Toa kuuli taas ääniä, tällä kertaa se oli naurua. Toa vapisi pelosta. Hän ei kyennyt juoksemaan paljoa jalkavammansa takia. Hän oli saanut sen tappelussa majatalossa. Pian Toa tiesi saapuvansa Bio-Klaaniin. Hän oli aivan varma.

Pian hän saapui Bio-Klaanin linnoitukselle.

Bio-Klaani

Konguboss ihmetteli, mikä ihmeen jättiportti oli hänen edessään. Toa näki erään Turagan, joka kävili ohitse.

"Anteeksi", Toa kysyi, "miten tästä pääsee sisälle?"
"Et pääse, jos et ole Klaanin jäsen."
"Mikä ihmeen 'klaani'?"
"Anteeksi", Turaga korjasi, "Klaani."
"Isolla kirjaimella?"
"Juu."
"Ahaa", Toa mietiskeli ja huomasi Turagan häipyneen.

Portti aukesi. Portinvartiat Pakua ja Tewku avasivat portin. Toa älysi, että Turaga oli kehottanut vartijoita avaamaan portin. Turaga oli aistinut jotain hyvää ja erityista hänessä. Pakua toivotti Toan tervetulleeksi. Toa lähti etsimään itselleen majapaikkaa.

Nazorakien pesät

Keltamusta skakdi käveli rivakasti pitkin synkkää käytävää. Hän piti kynsissään suurehkoa paperinivaskaa joka oli kaikkea muuta kuin siististi järjestelty.
Gaggulabio istahti kiviselle tuolille ja iski paperit pöytään. Hän alkoi käydä niitä läpi kelmeässä valossa.

Metorakk
Tehtävä: tutkia Xian tilanne, eliminoida klaanilaiset
Tehtävän status: tuntematon, todennäköisesti epäonnistunut

Gaggulabio murahti. Hän ei ollut kuullut mitään varakomentajastaan.

Werekk
Tehtävä: tuhota matoranien vastarinta
Tehtävän status: epäonnistunut

Kiven skakdi murahti jälleen. Joku yksittäinen toa oli saapunut paikalle ja tuhonnut kaiken.

Amazua
Tehtävä: Hankkia virus #176
Tehtävän status: suorittamassa tehtävää

Gaggulabion ilme kääntyi hymyyn. Tämä palkkionmetsästäjä osasi hommansa.

NINJA-ryhmä
Tehtävä: siivota Gaggulabion työhuone
Tehtävän status: keskeneräinen

Skakdikomentaja myhäili. Hän oli pistänyt ryhmänsä siivoojiksi usean epäonnistumisen jälkeen.

Gaggulabio iski paperinivaskan pöytään ja lähti huoneestaan. Kun Amazua saisi tehtävänsä suoritettua, kaikki olisi paremmin.

Bio-Klaani

Toa Kapura käveli leppoisasti Klaanin käytävillä. Tulen Toa oli matkalla kohti huonettaan. Koko saari kylpi valossa ja aurinko lämmitti saarta. Rannikolla tosin tuuli oli yltynyt, muttei liikaa.

Kapura avasi huoneensa oven. Hänen huoneensa oli suuri ja puukalustettu. Lattialla oli suuri punainen matto. Suuren ikkunan edessä oli punaiset verhot.

Kapura käveli avaran huoneensa läpi ja avasi tummuneen metallioven. Asepajassa loimusi pienellä liekillä ahjo, ja sen vieressä oli alasin. Huone oli sekava, aseita, aseenpuolikkaita ja metalliharkkoja lojui siellä täällä.

Toa oli napannut tilauksensa oveltaan ja selasi niitä nyt.

Ensimmäisenä listalla oli Summerganonin tilaus; kevyt kokohaarniska.
Tämän jälkeen oli useita matoranien pienempiä tilauksia.

Saari Bio-Klaanin lähellä

Matoro makasi äänettömänä kasvillisuuden seassa. Violetteja olentoja juoksi välillä metsässä eikä hän uskaltanut lähteä liikkeelle.

Toa otti pienen radion vyöstään ja kytki sen päälle.
"Saraji? Xxonn?", hän kuiski radioon.
"Niin?", vastasi Äksän ääni.
"Olen jossainpäin saarta piilossa. Sain Nimdan. Jos teillä on kaikki, käynnistäkää vene ja kiertäkää saarta, koitan päästä rannalle.", Matoro neuvoi.
"Selvä...", kuului vastaus. Sitten radiosta kuului juoksuaskelia.

Bio-Klaani

Aamu oli jo noussut vihreä Toa käveli hassusti ja iloisesti tietä eteenpäin, ehkä vähän helpottuneenakin. Toa kysyi hänen ohitse kävelevältä Matoranilta saako Klaanista majapaikkaa. Matoran opasti Toan respalle.

"Kiitos", Konguboss pyysi, mutta Matoran oli jo häipynyt. Samalla hän ihmetteli mihin kaikki katoavat.

"Hei", respa-täti-2 puhi kohteliaasti, "haluatteko huoneen?"
"Kyllä", Toa vastasi kohteliaasti, "kiitos."
"Huone 169", respa-täti-2 kertoi ja ojensi kortin, "toinen kerros."

Toa kiitti ja lähti kävelemään yläkertaa kohti. Hän nousi rappusia ylös. Samalla hän huomasi erään punamustan pimeyden metsästäjän käveleveän kohti itseään. Konguboss otti puukkonsa esille.

"Varovaisesti kaveri tai käy huonosti", pimeyden metsästäjä varoitti ja jatkoi matkaa.

Toa pisti puukkonsa piiloon ja jatkoi myös matkaansa. Pian hän saapui omaan kerrokseensa ja alkoi etsimään huonettaan. Hän löysi huoneen. Toa avasi oven ja siellä oli televisio päällä, jossa hänet toivotettiin tervetulleeksi Bio-Klaanin linnoitukseen. Hän istuutui huoneessa olevaan säkkituoliin. Pian hän huomasi kirjeen pöydällä.

Bio-Klaani

"Mistäköhän tuo tyyppi oli saanut noin laadukkaan puukon..."

Killjoy käveli portaat ylös kuudenteen kerrokseen. Saraji oli pyytänyt häntä viemään hänen tavaransa tämä uuteen huoneeseen. Seitsemäs kerros, Killjoy kirosi sitä ettei ottanut hissiä.

Saavuttuaan perille, Killjoy avasi oven 600 ja astui sisään. Killjoy hymähti nähdessään Sarajin asunnon. Vain kaksi huonetta, makuuhuone ja olohuone.

Olohuoneessa oli valmiina yksi nojatuoli ja pieni televisio. Killjoy asteli laitteen luokse ja kytki sen päälle. Klaanin ainoalta kanavalta ei kuitenkaan tullut mitään. Killjoy päätteli sen johtuvan Klaanin studion remontista.

Killjoy veti Sarajin pienen tarvikekotelon esiin ja asetti sen tämän pöydälle. Tämän jälkeen hän kääntyi kannoiltaan ja asteli takaisin käytävälle. Hän ei kuullut pienenpientä inahdusta, joka kuului kotelosta Killjoyn poistuessa.

Tällä kertaa Killjoy otti hissin ja palasi takaisin aulaan. Uusi respa-toa oli jo aloittanut työnsä. Ohikulkiessaan Killjoy vilkaisi tämän uuden, selkeästi kokemattoman naispuolisen toan nimilappua.

"Ruki, ne hakemukset menevät suoraan Tawalle. Älä turhaan koeta lajitella niitä."

Ruki nosti päänsä ja katsoi kohti puhujaa, hän sävähti nähdessään Killjoyn puhuvan hänelle.

"K-kiitos ja te olette?"

"Killjoy. Oletko uusi?"

Ruki nyökkäsi. "Minut palkattiin kolme päivää sitten. Tawa sanoi, että tarvitsemme uuden, koska... koska edellinen k-kuo..."

Killjoy nyökkäsi. "Hoidat varmasti työsi hyvin. Muuten, jos tänään puheillesi tulee Saraji-niminen tyyppi, kerrotko hänelle, että tulee Kaja-Wahiin mökilleni. Sinne pääsee suoraan, kun kävelee Gukko-farmilta pohjoiseen."

Rüki nyökkäsi ja kirjasi asian ylös. Hän nosti hymyn kasvoilleen, katsoi suoraan Killjoyyn, selvitti kurkkunsa ja asiallisesti ilmoitti: "Kiitoksia teille ja hyvää päivänjatkoa."

Bio-Klaani

Päivä oli koittanut ja Konguboss oli levännyt huoneessaan rauhassa. Hän päätti lähteä kävelylle. Hän otti korttinsa pöydältä ja lähti kävelemään rappusia alas respaan, jossa hän löysi erilaisia esitteitä Bio-Klaanin saaresta. Konguboss otti niitä mukaansa.

Toa oli myös saanut repun respasta, johon hän voisi laittaa tavaroitansa. Repussa oli tällä hetkellä veitsi, valokivi, vesipulloja ja esitteitä. Hän otti repustaan esitteen, jonka otsikkona oli "Hae Gukkosi meiltä". Toa ajatteli, että se sopisi hänelle. Samalla hän sai takauman, kun hän oli vielä Matoran.

"Hei, Konguboss" Matoran komensi hädissään, "tule alas sieltä heti!"
"Mitä?" Konguboss ihmetteli "Lennän vain Gukkoa."

Takauma loppui ja Toa oli hämillään. Hän lähti matkaan Lehu-metsän halki Gukko-farmille. Metsässä oli tällä kertaa valoisaa ja rauhallista, mutta hän muisti silti yön tapahtumat. Pian hän saapui farmille.

Gukko-farmi

"Tervetuloa Gukko-farmille", ääni kuului.
"Kiitos", Toa pyysi, "haluaisin Gukon."
"Minkälaisen Gukon haluat?" Gukon kouluttaja kysyi.
"Minä haluaisin hyväkuntoisen", hän aneli.
"Meillä on juuri sopiva sinulle", Matoran kertoi, "mutta minulla olisi sinulle tehtävä."
"Minkälainen tehtävä?" Toa kysyi. "Saako siinä lentää Gukolla?"
"Kyllä", Matoran vastasi. "Sinun pitää pelastaa eräs ystäväni, joka ei ole palannut Zylag-luolista. Pelkään, että hän ei voi hyvin. Luolat sijaitsevat poihjoisella puolella saarta, enemmän luoteessa."
"Tottakai minä autan"
"Kiitos", Matoran sanoi, "saat Gukon ilmaiseksi, jos tuot hänet elävänä."
"Tietenkin" Toa vastasi. "En minä ystävää yksin jätä.
"Näkemiin."

Toa kiipesi punertavan Gukon selkään ja lähti matkaan.

Gukko-farmilta luolastoon

Hän lensi komean mount Ämkoon yli. Pian hän saapui ei-kenenkään-maalle. Siellä oli aivan kuivaa ja kuumaa. Vuorelta tuleva kylmä ilma saattoi vähän viilentää aavikolta tuntuvaa paikkaa, mutta silti tuntui kuumalta. Toa ja Gukko väsyivät kummatkin. Väsynyt Toa kaivoi repustaan kaksi vesipulloa. Toisen hän joi itse ja toisen antoi Gukolle. He saapuivat luolaston yläpuolelle. He laskeutuivat.

Zyglak-luolasto

"Minä lähden nyt pelastamaan sen Matoranin ystävän", Toa sanoi Gukolle. "Älä huoli, minä en jätä sinua."

Konguboss kiipesi roikkuvaa narua pitkin alas luolastoon. Hän ihmetteli, että oliko joku täällä. Hän aisti, että hän ei olisi yksin siellä. Hän älysi, että jos Matoranin ystävä olisi kiivennyt natusta alas hän olisi jo palannut.

Toa alkoi kuulla taas samoja ääniä kuin yöllä. Konguboss otti vihreän kirveensä esille. Hän kuuli murinaa ja huomasi jotakin. Hänen edessään oli erittäin suuri Teräkaivaja, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Konguboss ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan pakoon laittaen kirveensä takaisin selkään. Onneksi hän oli nopea ja ketterä. Hän juoksi niin lujaa kuin pystyi. Pian hän kaatui. Hän kaatui harmaaseen Kanohiin. Konguboss tiesi, että se oli Hau. Hän pisti sen reppuunsa ja huomasi, että Teräkaivaja suuntasi taas hänen suuntaansa. Toa juoksi pakoon henkensä edestä. Kivet lensivät Kongubossia päin, mutta hän vain väisti ne kuin mitään ei olisi edes suunnannut Toaa päin. Pian hän huomasi pienen tunnelin, johon Rahi ei mahtuisi. Siellä oli valoa ja naamionsa menttänyt Toa.

"Kuka sinä olet?"
"Minä?"
"Sinä"
"Aa", Toa kertoi, "minä olen Troopperi. En ole päässyt täältä pois, koska tuolla on tuo Teräkaivaja. Yhtään Zyglakia en ole vielä nähnyt."
"Hyvä näin", Konguboss totesi, "Toivottavasti ei törmätäkään."

Pian luolastosta kuului taas mörinää. Konguboss ojensi löytämänsä Haun Troopperille.

"Häivytään täältä"

Toat lähtivät juoksemaan isolle aukiolle mistä näkyi valoa. Ilman Toa tiesi, että Gukko pystyisi laskeutumaan sinne. Toa vihelsi, mutta ei tullut heidän luokseen. Konguboss tiesi, että jokin on vialla.

Pieni saari Bio-klaanin lähistöllä

Xxonn pani radiopuhelimensa pois.

"Oliko se Matoro?", kysyi Saraji.
"Kyllä", Xxonn vastasi, "hän sanoi, että pitäisi mennä veneseen ja kiertää saari"
"Hyvä", Saraji sanoo, "Hän on siis päässyt niitten luolasta ihan yksin"
"Kiiruhdetaan nyt sitten veneeseen"

***

Matoro juoksi violetteja olentoja pakoon. Hän oli kyllästynyt tappelemiseen. Hän vain keskittyi pääsemään nopeammin rantaan. Xxonnin ja Sarajin piti hakea hänet sieltä. Yksi olioista kuitenkin saavutti hänet, ja Matoron oli pakko jäädä tappelemaan.

***

Äksä ja Raj ajoivat nopeasti veneellä saaren toiselle puolelle. He suunnittelivat, miten pelastaisivat Matoron. Saraji kysyi, jos Xxonnilla olisi ampuma-aseita piilossa hänen veneessään. Hän saattaisi tarvita yhden

"Minulla taisi olla jossain piilossa pari", hän vastasi, "otan ne esiin, kun saavutaan perille"

Parin minuutin päästä, he alkoivat kuulla villejä huutoja metsästä. Xxonn pysäytti veneensä ja he katsoivat tarkemmin. He näkivät tumman hahmon juoksemassa takaperin ja viiltelemässä violetteja olioita. Se oli Matoro. Xxonn kävi nopeasti hakemassa yhden aseen ja heitti sen Sarajille. Hän itse otti käsitykkinsä käyttöön.

"Nopeasti, Blacksnow!", Raj huusi, samalla, kun ampui vieläkin-anonyymeja-violetteja-olentoja.

Xxonn hyppäsi veneestä, otti käsiteränsä käyttöön ja alkoi viilellä niitä, samalla kun Saraji auttoi Matoroa veneeseen. Kun Matoro oli veneessä, Äksä hyppäsi myös nopeasti veneeseen, käynnisti sen ja lähti liikkeelle. Veneeseen jäi vielä pari olentoa, joita hän heitti yli laidan.

***

"Oletko kunnossa?", Saraji kysyi Matorolta.
Xxonn ohjasi venettä.
"Jooo. Ihan kunnossa", Matoro vastasi, mutta kun hän yritti nousta, hän tunsi todella viiltävää kipua kehossaan.
"No", Matoro jatkoi, "kaikkein tärkeintä on, että saimme Beetan"
Matoro otti vyöstään pienen metallisen sirun ja näytti sen.
"Mitäs seuraavaksi?", Xxonn kysyi.
"Ensin pitää löytää muut osaset", Matoro vastaa, "ja sitten tuhota ne kaikki"
"Okei....", Xxonn vastasi, vaikka oli vähän ymmällään vieläkin.

Pieni saari Klaanin lähellä, rannikko

"Mutta muiden osien löytämiseen ei kannata nyt uhrhata ajatusta; ainakaan vielä.", Matoro lausahti kevyesti Äksälle. "Mennään vain Klaaniin."

"Selvä.", Xxonn sanoi ja painoi kaasun pohjaan. Punainen moottorivene lähti kiitämään merta pitkin.

"Kun sinua niin se Nimda kiinnostaa, voinhan kertoa mitä siitä tiedän.", Matoro aloitti, nojaten leppoisasti veneen reunaan. Nyt hän oli kartanlukijan paikalla Sarajin istuessa takana.
"Meillä on tiedossamme kolmen sirun sijainti. Yksi meillä, yksi Pimeyden Metsästäjillä Odinalla ja Ämkoo on Snowien kanssa hakemassa yhtä eräältä lähiseudun trooppiselta saarelta.", Matoro aloitti, ottaen luentoäänensä käyttöön.

"Tähän mennessä ainakin Klaaniin hyökänneet metalliolennot ovat puhuneet Nimdasta.", hän jatkoi.

"Ja luulen, että pelissä on henkilöitä joista emme tiedä mitään. Emme tiedä Nimdasta juuri mitään."

Xxonn kuunteli kiinnostuneena. Merellä ei tarvinnut paljoa ohjailla. Muussa tapauksessa he olisivat todennäköisesti jo törmänneet johonkin.

"Tuota, voisitko keskittyä ajamiseen? Koneosani hajoavat täydellisesti vedestä. En halua, että ajamme kariin.", Saraji sanoi Äksälle takapenkiltä huolestuneena.

"Okei", uusi Klaanilainen lausui huolettomana ja keskittyi ajamiseen.

Koneen moottori hurisi kovaäänisesti taustalla meren kohistessa.
Matoro nojasi käteensä veneen laitaa vasten. Hän katseli kauas horisonttiin. Aurinko laskisi sinne parin tunnin kuluttua.

Zyglak-luolasto

"Hyvä Rahini", tuntematon ääni sanoi, "Lopeta nuo ärsyttävät pienet oliot"

Teräkaivaja syöksyi kohti Troopperia ja Kongubossia. Ilman Toa kiipesi kielekkeellä ja lähti liitäen pelastamaan Troopperin. Toa sai otettua kiinni hänestä, mutta Konguboss ei kuitenkaan kestänyt kantaa toista Toaa pitkään, joten hän joutui tiputtamaan tulen Toan kesken matkan kielekkeelle, jossa hän olisi edes vähän aikaa turvassa.

"Löysitkö muuten köyteni?"
"Ai", Kongbuoss huomasi, "se oli siis sinun"
"Juu", Tulen Toa hymähti.

Ilman Toa väistöi kiveä, joka lensi häntä päin. Samalla hän huomasi Gukon lentävän luolan sisälle. Toa oli helpottunut, mutta jotain tapahtui. Gukko ei ollutkaan ystävällinen vaan lähti lentämään suoraan Toaa päin. Hän ihmetteli mitä ihmettä oli tekeillä. Samalla tulen Toa ampui sähköpulssipistoolilla lintua, jolloin se putosi alas.

"Ette pärjää Raheilleni", ääni kuului.
"Kuka olet?", Konguboss kyseli peloissaan, "Mitä sinä haluat?"
"Rahaa"
"Maksetaanko sinulle?"
"Joo"
"Häh?"
"Joo"
"Häh?"
"Joo"
"Häh?", Konguboss raivostui, "NYT LOPETA TUO PELLEILY!"
"Joo"

Toa otti esiin kirveensä ja alkoi kanavoida elementtivoimiansa. Samalla tunnelista alkoi kuulua outoja ääniä.

"Voi pyhä Mata Nui!" ilman Toa huomasi.
"Samat sanat", tulen Toa yhtyi mielipiteeseen.
"APUUUUUUUUUUUVAAAAAAA!", ääni huusi.

Samalla lauma Zyglakeita juoksi päin Rahia, Toia ja henkilöä, jonka ääni kuului.

He kaikki lähtivät juoksemaan. Jopa Teräkaivajakin lähti pakoon, kun taas Gukko lähti lentoon. Toat menivät koloon, josta Konguboss löysi Troopperin. Pari Zyglakkia seurasivat heitä koloon.

"Tiesitkö, että Zyglakit voivat levittää orgaanista Protodermis-tautia ja he käyttävät tikareita ja keihäitä?" Troopperi kysyi toiselta Toalta.
"Nytkö sitten kerrot tuon?"
"Seuraa tänne", tulen Toa selitti, "Zyglakit eivät mahdu tästä ja saavumme saman kokoiselle aukiolle kuin äsken"

Toat livahtivat koloon ja pääsivät aukoille. Gukko oli lentänyt aukiolle myös.

"En tiennyt, että Gukot ovat näin viisaita", Konguboss oivalsi.

Toat nousivat Gukon selkään ja lähtivät pakoon Zyglakeita.

***

"Rahi jyrää Zyglakit!"

Teräkaivaja lähti jyräämään Zyglakeita, mutta ei mennyt pitkään Rahi kaatui maahan kuolleena. Henkilö, jonka nimeä en ole vielä kertonut teille, lähti juoksemaan pakoon Zyglakeita, mutta yksi tikareista, jonka Zyglak heitti osui häneen. Hän lähti pakoon omalla Gukollansa luolastosta vahingoittuneena. Hän saattoi saada tartunnan.

Avomerellä

Keskellä merta, Domekin vene purjehti pohjois-koiliseen päin. Tuuli oli rauhoittunut hieman eikä ulvonnut enään yhtä kovaa kuin lähtiessään ja aallot olivat paljon tyynempiä.
Lokkien äänet kaikuivat veneen ympärillä.
Valon Toa katsoi taakseen Klaanin saareen päin, eikä nähnyt enään muuta kuin noin nyrkin kokoinen läikkä veden päällä.
Domek tunnusteli ilmaa uudestaan sormellaan. Tuuli puhaltaa juuri oikeaan suutaan, Valon Toa päästi kätensä peräsimestä hetkeksi ja nousi ylös puuarkun päältä.
Yhtäkkiä, arkku avautui ja sieltä putkahti Matoralainen. Domek melkein putosi veneestä tästä tapahtumasta.

"Huaah, viimein ulkona!", Matoralainen henkäisi helpottuneena ja hieroi hieman päätä.
"Mitä... Kuka... KUKA HIIVATTI SINÄ OLET?! MITÄ TEET TÄÄLLÄ?!", Domek kyseli kovalla äänellä arkussa olevaa Matoralaista.
"Öhm, anteeksi. Nimeni on Pegghu. Olin, öhm, kävelyllä", Pegghu vastasi hieman hätiköivästi.
"Keskellä iltaa."
"Öh, niin."
"Kaupungin ulkopuolella."
"Palasin serkkuni luolta."
"Matoran kylä on lännessä. Veneeni idässä."
"Minulla on huono suunnantaju."
"Ja silti löysit tiesi serkkusi luokse."
"... Öh, mutta silti nukahdin veneesi arkun sisään"
"Joka oli pensaiden piilossa."
"Löysin sen sattumalta."
"Oli myös mukavaa sinulta piilottaa sen takaisin kasvistoon."
"Öh... katsos..."
"Pois paatistani."

Domek otti Pegghun käsivarsista kiinni. Pegghu alkoi hätäilemään entisestään.
"EI! Älä! Minä olen vain eksynyt Matoralainen! Mitä minä muka tekisin teille?!"
"Jaa-a, ei sitä koskaan tiedä", Domek sanoi välinpitämättömästi ja alkoi pidellä Pegghua veneen yli, "Kai osaat uida takaisin?"
"OKEI! MINÄ TUNNUSTAN!", Pegghu huusi, "Olen vartiomies Klaanista! Moderaattori Blade lähetti minut tarkkailemaan sinua koska lähdit yksin ilman lupaa! En halunnut tätä itsekään! Minä vannon sen!"
"Hienoa, että tunnustit", Domek sanoi ja päästi Pegghun takaisin veneen päälle. Valon Toa laittoi arkun kiinni ja asettui takaisen sen päälle.
"Eli siis", Pegghu aloitti, "minne olemme matkalla? Kuinka kauan ennen kuin olemme perillä"
"Zakaziin", Domek vastasi, "ainakin noin kaksi päivää".
"... Miksi Zakaziin?", Pegghu näytti huolestuneelta.
"Tärkeä asia hoidettava", Domek sanoi ja alkoi katsomaan veneen sivussa olevaan pieneen arkkuun, "hyvin tärkeä asia."

Bio Klaanin Linnoitus

"Hei Same! Tarvitsen sinua keksimään Toa ryhmällemme uusi teema", Takaman huusi Moderaattorin perään.
"Mitä, taas? Vastahan te aloitte käyttämään sitä ajoneuvo-teemaanne?", Same vastasi.
"Niin, mutta olemme jo käyttäneet ajoneuvo-teemaamme jo noin kaksi kertaa peräkkäin. Vaihtelu virkistää."
"Miksette odota kunnes Domek palaa ja keksii teille uuden teeman? Hän on parempi näissä kuin minä"
"Mutta en voi odottaa. En halua käytää tätä saman tyylistä trikoota kaksi kertaa."
"Miksi käytätte niitä naurettavia trikoita? Miten ne muka auttavat?"
"Miten niin?"
"Unohda. Miksette sitten käyttäisi jotain aiempaa teemaanne? Kuten tuota Lintu-Rahi tai taruolento-teemaanne? Minä pidin niistä erittäin paljon ...mikä on hieman uskomatonta."
"Okei, mutta emme tiedä mitä hyvää ryhmäasentoa voisimme käyttää. Itse haluaisin ryhmäasentoa 6-E, mutta Pohakin mielestä 9-B on parempi. Kowabrasta taas 2-C."
"... Miksi teidän on pakko käyttää ryhmäasentoja?"
"Miten niin miksi?"
"Ääh, unohda. Tehkää mitä haluatte, älkää enään kysykö minulta näistä", Same huokaisi, "mutta voisit sentään vähentää noita räjähdyksiä. Ne saattavat vahingoittaa siviilejä".
"En lupaa mitään", Takama sanoi ja lähti pois.

Bio Klaanin Selli

Sheelika kuuli askelien ääniä kaukaa sellinsä sisällä. Harvoin Klaanin tyrmässä oli tarpeeksi hiljaista kuulemaan jonkun askelien äänen toistuvan läpi. Tämä oli yksi niistä päivistä.
Usein tähän aikaan osa tyrmän vangeista olivat ruokasalissa ja toinen osa sellin sisällä nukkumassa. Näin pystyttiin välttämään hallitsemattomista vankilakapinoista.
Riippuen rikoksista, osa vangeista eivät edes pääse ruokasaliin vaan joutuivat syömään likaisista astioista, joita annetaan vangeille pienistä oviaukoista.
Sheelika päätti valita toisen vaihtoehdon.
Vaikka hän olikin Toa, hän ei siltikään halunnut jakaa samaa huonetta sadan muiden vankien kanssa.
Hetken kuluttua, askeleet pysähtyivät ja hopeanvaaleanpunainen Toa GT pilkisti sellin eteen.
"Moi!", Toa tervehti pirteästi. Sheelika ei vastannut.
"Toin muuten evästä tänne jota voisit syödä, jos on nälkä", GT ilmoitti iloisesti, "muuten, mikä olikaan nimesi?"
"... Miksi olet täällä?", Sheelika viimein kysyi, "mitä oikein yrität?".
"Miten niin?", GT kysyi harmittomana.
"Miksi haluat puhua kanssani? Etkö tiedä mitä olen tehnyt?", Sheelika jatkoi.
"En tiedä mitä olet tehnyt", GT myönsi, "mutta näytät ihan mukavalta ihmiseltä, siksi haluan puhua kanssasi."
"Minäkö? Mukava ihminen?", Sheelika toisti hieman ymmällään, "ihmisten ulkonäkö huijaa aina, kuten ihminen itsekin".
"Niin noh, mutta et ainakaan huijaa minua nyt", GT hymyili.
Sheelika hiljeni.

Bioklaani, linnakkeen kahviossa.

Jake rullasi kahviossa. Killjoy sattui istumaan siellä juuri kahveeta juomassa. Jake pani merkille että se ei ollut kahveeta vaan kuumaksi keitettyä sinolia. "Hei Kilikka, katsoppas tämä", Jake vinkkasi Killjoylle ja rullasi tuolille ja istahti tämän viereen. "No mitäs sinulla on?", Killjoy kysyi. "No minulla olisi tämä", Jake sanoi ja näytti kirjaa Killjoylle. Kun tämä taas katsahti kirjaan, hän mottasi Jakea silmään. "Ai! Mistä hyvästä tuo oli?", Jake kysyi mutta sattui vilkaisemaan kirjaa ja tajusi. "Aaii.. Joo, tuo kuuluu kirjaani. Älä ota henkilökohtaisesti", Jake sanoi. Kirjan takakannessa luki nimittäin "Painu helv*****n". "Selvä. No, mikä teoksen nimi on?", Killjoy kysyi. "Se on Jaken käsikirja ei kellekkään. Se on tällä hetkellä universumimme huonosti myydyin teos, koska a) Se maksaa hitosti ja b) Sen takakannessa lukee "Painu helv*****n", Jake selosti. "Seelvä. Klaanin ylläpito on oikeastaan järjestämässä Kohlii-turnausta, joten jos kopioisit noita iltapäivään mennessä muutamia kymmeniä kappaleita, voisit myydä niitä siellä", Kertoi Killjoy. "Hienoa, sen teen", Jake sanoi ja rullasi pois.


Eräs kapakka merenrannassa

Notfun juosti läähättäen sisään ovesta. "Herrat, olen Notfun. Jos tänne juoksee kaapuhemmo, sanokaa että menin tuonne päin. Jätän tänne naamioni lisäosat ja vähän muuta plus muutan nimeäni, joten jos ette kertoisi sille kaapuhemmolle että kävin täällä", Sanoi Notfun irrottaen maskistaan happiputken reiän, ledvalot ja kompassin. Sitten kanohi mukautui normaaliin muotoonsa, saastuneen haun näköiseksi maskiksi. Notfun otti tiskiltä pullon rommia ja lähti kapakasta samanlaisella ryminällä kuin tulikin.

Bio-klaanin satama

Xxonnin vene saapui satamaan. Veneen omistaja hyppäsi veneestä laiturille ja solmi sen. Sitten Matoro ja Saraji hyppäsivät myös laiturille. Matkan aikana, Matoro oli ehtinyt toipua kivuistaan.

"Kiitoksia kyydistä, Äksä", Matoro kiitti Xxonnia, "mitä aiot nyt tehdä?"

"No, veneeni on vähän kolhiintunut", Äksä vastasi, "Joten sitä pitää nyt vähän korjailla. Taidan sitten vahata sen lopuksi. Sen jälkeen ehkä pelaan vähän pokeria tavernassa tai sammun sohvalle kotonani"

"Okei", Matoro vastaa.

"Mutta jos lähdette metsästämään toista Nimban osasta, niin silloin voisin auttaa. Soittakaa vain minulle."

"Tehdään niin. Tai jos joku muu aikoo metsästää sitä, niin voin lähettää sinut hänelle."

"Se olisi kivaa", Xxonn vastasi.

"Hyvä on sitten", Matoro sanoi, "Nähdään sitten"

Sen sanottua, Matoro ja Saraji lähtivät poispäin ja Äksä jäi etsimään veneenkorjaamisvälineitään.

Bio-Klaani

Matoro käveli Klaanin laajaa pääkäytävää pitkin. Hän ohitti kymmenittäin puuovia ja laajoja ikkunoita, joista tuli illtapäivän viimeisiä auringonsäteitä sisään käytäville, saaden varjot tanssimaan sinisellä lattiamatolla.

Toa asteli avoimesta ovesta sisään Admin-oveen. Hän katsoi seinän ilmoitustaulua.
"Ahaa, vain Tawa paikalla. Mihinhän se Gurkkukin on kadonnut?", Matoro totesi ja koputti Tawan työhuoneen oveen.

Matoro avasi oven varovaisesti ja otti pienen valkoisen sirun vyöllään roikkuneesta pussista.

"Päivää, tässä on se siru.", Matoro aloitti kohteliaasti ja ojensi Nimdan palan Tawan työpöydälle.
"Kiitos, Matoro.", naispuolinen salaman Toa vastasi ja otti sirun itselleen.

"Tämä löytyi eräältä Klaanin lähellä sijaitsevalta saarelta. Siellä oli myös olentoja jotka näyttivät palvoneen tätä sirua.", Matoro kertoi.

Toa aikoi myös mainita naamionsa kirjoituksesta, mutta päätti olla vielä hiljaa. Hän käveli ulos työhuoneesta jonne Tawa jäi yksin. Hän oli huolissaan Klaanista, ja se näkyi.

Myöhemmin Matoro antoi myös Nimdan kanssa haetun Avainkortin Sarajille, ja pyysi tätä viemään kortin Killjoylle.

Gaggulabion työhuone

Yhtäkkiä, NINJOJA.