Rumisheren kaupungin satama

Yön Timo II, Notfunin laiva oli saapunut satamaan. Notfun kiillotti kultaista Pakariaan ennen kuin he poistuivat laivasta. Sitten hän laittoi sen kasvoilleen, ja kolmikolkan syvälle päähänsä. Notfun nousi naulakosta asevyönsä, ja asetti siihen piilukkopistoolinsa ja veitsensä. Sitten hän käveli miehistön eteen.

"Noniin, miehet. Lähden hakemaan rommia ja maissisörsseliä. Ja sitä juttua mistä tulee keripukki. Lihaa. Saatte olla vapaasti missä tykkäätte, mutta tunnin päästä, kun tulen, laiva on lähtökunnossa. Vieraat tulevat mukaani", Notfun kierteli miehistöä, joka oli rivissä, ja käskytti.

Notfun, Xxonn ja Matoro kävelivät satamakatua. Tämä kaupunki oli erittäin rähjäinen, mutta kotoisa. Kolmikko näytti hieman koomiselta, koska Notfun oli lyhyin, mutta käveli edessä, ja kaksi pitempää seurasivat kuten kananpojat emoansa.

"Kuule, Notfun, oletko huomannut, että tämän kaupungin nimi on jotenkin... Se vain kuulostaa siltä kuin se olisi keksitty matkaamme varten..", Matoro pohti.

"Haha.. Tuo on typerintä mitä olen koskaan kuullut", Notfun naureskeli, ja käveli kaupan ovesta sisään. Yllä olevassa kyltissä oli kaupan nimi, Mac McToranin rommi ja aseliike.

"Mac, viisikymmentä litraa rommia, kaksikymmentäviisi piilukkopistoolia, kolme kolmikolkkaa, maissisörsseliä ja mursunlihaa", Notfun huudahti kauppiaalle, jonka tunsi jo ennestään.

"Tulossa, N'fun. Tuleeko muuta?", Mac kysyi.

"En taida tarvita oikeastaan muuta, kiitos", Notfun vastasi.

"Selvä. Se tekee viisisataa", Kauppias ilmoitti.

"Pistä lapulle että olen tuon velkaa. Olen näiden maakrapujen kanssa etsimässä erästä aarretta. Minusta tulee rikas", Notfun kertoi.

Kauppias vastasi myöntävästi, ja kolmikko käveli ulos kottikärryllinen tykötarpeita mukanaan.

Rumisheren satama

Kolmikko näytti entistä oudommalta. Lyhykäinen Notfun käveli etummaisena. Hän oli kasannut kolme ostamaansa kolmikolkkaa vanhansa päälle, ja änkenyt vyöhänsä niin paljon pistooleja ettei enempää mahtunut. Loput tavaroista olivat Äksän työntämissä kottikärryissä. Matoro tutki paketoituja tavaroita.

"... maissisörsseliä? Mitä se on?", Matoro ihmetteli.
"Se on hyvää ja halpaa", Notfun vastasi.

"Luulenko minä vain vai ovatko nämä kadut tyhjentyneet?", Äks huudahti raskaiden kärryjen takaa.
Matoro ja Notfun katselivat ympärilleen. Pitkällä pääkadulla ei näkynyt ristin sielua.
"Minun asevyöni pelotti kai ne pois", Notfun totesi itsekseen.
"Kaksikymmentä piilukkopistoolia. Miksi käytät piilukkopistooleja? Zamor-pistoolit ovat nykyaikaa", Matoro valitti.
"Hei, olen merirosvo. Käytän piilukkopistooleja. Sitäpaitsi, nämä ovat paljon äijempiä kuin hienostelevat zamorit", Notfun alkoi selittää "Hei, tuossa talossa asuu Erkki! Hän on vanha kaverini!"
Piraattimatoran ryntäsi puiseen mökkiin.
Sieltä huudettiin vain "Senkin röhjäkkeet!" ja "Maksa velkasi!" ja sitten Notfun lensi kaaressa ulos.

Klaanilaiset katsahtivat toisiaan. Notfun jupisi ilkeänpuoleisesti itsekseen jotakin.
Pian he saapuivat takaisin Yön Timo II:lle ja lastasivat tavarat laivaan.

Satama-altaan toisessa päässä kaavutettu hahmo katseli suurta merirosvolaivaa kun se lähti lipumaan merelle aallonmurtajan ohi.
Musta purjevene lähti liikkeelle pitäen etäisyyttä kohteeseensa.

"EESNPÄIN, KOHTI AARRETTA!", Notfun huusi yläkannelta. Suuri laiva lipui juhlalisesti merellä.
Notfun kaivoi esiin suunnitelmalistansa.
Hän yliviivasi kohdan "käy Romiseheressä".
Seuraavat kohdat olisivat "Kierrä tuo luoto kolmesti", "Väistä tuota manaattia" ja "Ammu tuo tursas"

"Mikä luoto? Luotoja on meri täynnä?", Notfun mietti omia merkintöjään. Hän yliviivasi koko kohdan.
"Sitten manaatti. Mikä manaatti? Missä täällä on manaatti? Ei missään. Skipataan"
"Miehistö! Seuraava vaihe on se, että ammumme ensimmäisen esiin tulevan tursaan!"
"Aye, kapteeni", Jardirt vastasi ruoria käännellessään.

Matoro istuskeli taustalla katselemassa merelle. Tämä kapteeni oli tosiaan omalaatuisin hänen näkemä matoran.

Nazorak-tunnelit, vankityrmä

Pieni, kivinen selli. Ikkunoita ei ollut. Täydellinen pimeys. Sellainen syö Matorania. Helmeka ei enää tiennyt, millaista elämä oli ollut ennen pimeyttä.

Sitten, eräänä päivänä, pimeys loppui. Pieni valon kajastus hiipi sisään oven raosta. Ovi avautui. Helmeka syöksähti kohti valonpilkahdusta. Kiitokseksi hän sai potkun kasvoilleen. Sisään oli astunut olento. Helmeka ei nähnyt tätä kunnolla, sillä hänen silmänsä eivät olleet saaneet valoa moneen viikkoon.

Olento tarttui Helmekaa kurkusta ja veti tämän ulos pienestä sellistä. Ketjut irrotettiin, ja pikku Matoran pääsi hieromaan painuneita ranteitaan ja nilkkojaan. Hän ei kuitenkaan saanut nauttia kauan aikaa uudesta tilanteesta, joka oli kaikin puolin parempi kuin selli, jossa hän oli ollut.

Olento, ilmeisesti Nazorak, kuljetti Helmekan jonnekin. Hänet vietiin ulos. Hän tunsi kylmän ulkoilman. Hän pystyi aistimaan Makutan pahuuden lähellään. Hän alkoi väristä pelosta. Pian hän kuuli julman, sihisevän, kylmän äänen.

”Joko olet päättänyt ssssuosssstua paljassstamaan assssioita, pikkuinen? Kosssska en pysssty tunkeutumaan kaikkein ssssyvimpiin ajatuksssiisi, joudumme tekemään ikäviä assssioita.”
”Älkää”, Matoran aneli hiljaa. ”En… en ole näh-nähnyt… v-valoa moneen viik-viikkoon…”
Makuta tuhahti.
”Olit sellissä kymmenen päivää. Nyt saat kertoa meille kaiken, mitä tiedät Bio-Klaanista.”
”En minä… tiedä…



… mitään.”

Makuta napsautti sormiaan; Helmeka kuuli sen. Hänet heitettiin päin pylvästä. Hänen kätensä sidottiin pylvään taakse niin, ettei hän päässyt irti. Hänen näkönsä alkoi pikku hiljaa palautua. Nyt hän erotti jo hahmoja.
”Jos et suostu yhteistyöhön, meidän on tehtävä äärimmäisiä tekoja, rakas Helmeka.”
Matoran värisi. Hän näki jo, että hänen edessään seisoi iso joukko olentoja.

Matoran olisi hieronut silmiään, jos hänen kätensä olisivat olleet vapaat. Mutta ne eivät olleet. Hänet oli sidottu selkä paalua vasten kädet paalun taakse. Helmeka kuuli naksahtavia ääniä. Aivan, kuin aseita olisi ladattu. Hän yritti tihrustaa edessään seisovaa sotlasriviä. Sitten hän räpytteli hieman ja yritti tarkentaa.

Jokaisella torakalla oli käsissään zamorkivääri. Helmeka kauhistui tajutessaan sen.
”Mitä te teette?” hän huusi peloissaan.
”Sinut teloitetaan”, Makuta sanoi hymyillen. Helmekan sydän oli pysähtyä. Makuta sanoi jotain torakoiden kielellä. Muutama sotilas, joka ei ollut rivissä, tuli Helmekan luo ja sitoi tämän silmät. Juuri, kun hän oli alkanut taas nähdä. Makuta hihitti hieman. Sitten hän sanoi:
”Teloitus pannaan täytäntöön. Nyt. Tulta.”

Kuului laukausten ääntä. Helmeka kiljui erittäin äänekkäästi.


Makuta käveli Matoranin luokse ja repaisi siteen tämän silmiltä. Pieni ruumis kyhjötti maassa. Siteen poistuttua Helmeka avasi silmänsä. Hän oli elossa. Uskomatonta. Mutta äskeinen oli ollut ehkä kammottavin kokemus hänen koko elämässään.
”Minä… olen… e-elossa?” hän sanoi kysyvästi.
”Olet”, Makuta tuhahti. ”Paukkupanoksia.”
Helmeka ei uskonut, että hänellä oli ollut onnea.
”Et voi enää koskaan tietää, milloin kuolet, rakas ystävä”, Makuta sanoi ilkeästi. Helmeka huohotti yhä. Sitten hänen silmänsä kääntyivät nurin ja hän pyörtyi.


[spoil]Gurvanalle: Huomasin, etten tiedä, minne meidän on tarkoitus mennä... Joten päätin postata tämän pätkän.[/spoil]

Killjoyn mökin edusta

Killjoy katseli tähtitaivasta mietteliäänä. Tuntui oudolta tietää loppu elinaikansa. Mitä hän sinä aikan tekisi? Hänen ajatuksensa katkesivat pian hänen kuultuuaan askelia takaansa. Hän käännähti, kuitenkin vain huomatakseen takanaan yhden eliittinazorakeista. Mökin ikkunasta loistava heikko valo valaisi hahmon puolimekaaniset kasvot. Killjoy tunnisti hahmon, tarttuen kataniinsa.

"Mitä sinä täällä teet", Killjoy kysyi jämerän uhkaavasti.
"Älähän hätiköi", 437 laushati kylmän viileästi. "Tulin puhumaan."
"Mistä?"
"Olen pitkään muistellut viime kohtaamistamme. Ja täytyy sanoa, että olen vakuutunut."
"Jaa mistä?"
"Sinusta."
"Minusta?"
"Aivan. Yleensä olen voittanut jokaisen vastustajani hetkessä. Mutta sinä. Sinä olit todellinen haaste."

Killjoy liikkui hitaasti 437:n ja mökin väliin. Oli kyse hänen kotinsa, ja enne kaikkea parhaan ystävänsä, turvaamisesta. Hän ei tosin ollut ihan taistelukunnossa. Nazorak ei kutienkaan tiennyt Creedyn olevan mökissö, joten piti vain toivoa ettei Nazorak katsonut tarpeelliseksi tuhota hänen kotiaan. Nazorakeversti jatkoi puhettaan.

"Pitkiin aikoihin en ole nauttinut niin paljon kuin taistelusta sinun kanssasi. Arvostan hyviä vastuksia. Kuten sinua."

"Mitä ajat takaa?"
"Sinussa on ainesta."
"Ainesta."
"Aivan. Ainesta joukkoihimme. Sinusta voisi tulla jotain suurta. Voisit kylvää kauhua pitkin mantereita. Sinusta tulisi arvostettu. Ja pelätty. Muussa tapauksessa voisimmem olemmat nauttia taistelusta toisiamme vastaan vielä jatkossakin."

Killjoy oli tyrmistynyt. Kuinka tuo otus kehtasi ehdottaa liittymistä Nazorakeihin? "EI", Killjoy vastasi jämäkästi, "Sinulle tämä koko juttu voi olla peliä, mutta minä teen kaiken puolustaakseni raikkaimpiani ja ystäviäni!" "Niinkö", Nazorak kysyi vihjailevasti. Killjoya tajusi mitä oli juuri sanonut. "Killjoy", mökistä ulos astunut Creedy kysähti hämmentyneenä, "Mitä täällä on meneillään?"

"Mene takaisin sisään", Killjoy huudahti käskevään sävyyn, "minä hoidan tämän.

"M-mutta..."

"SISÄÄN SIITÄ!"

Creedy juoksahti säikähtäen takaisin sisälle sulkien oven tiukasti perässään. Killjoy oli hyvin epämieltynyt. Nyt Nazorak tiesi Killjoyn heikon kohdan ja varmasti käyttäisi sitä. Hän katsahti nazorakia kohti. Se hymyili. Killjoyllä ei ollut paljon vaihtoehtoja. Joko hän poulustaisi kotiaan ja Creedyä viimeiseen asti, tai yrittäisi paeta ystävänsä kanssa jättäen kotinsa nazorakin haltuun. Kumpikin tuntui epätoivoiselta vaihtoehdolta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut...

"Kuunteles; en aio liittyä joukkoonne kylvämään pelkoa ja tuhoa ympärilleni tai ryhtyä tyypilliseksi arkkiviholliseksesi! Jos taistelua tahdot, päätetään tämä tässä ja nyt!" Killjoy mietti itsekkin sanomisiaan. Hänellä oli ikävän pienet mahdollisuudet selvitä, sillä hän ei ollut nyt parhaassa taistelukunnossa. Mutta hänen oli toimittava. Toivottavasti ainakin Creedy tajuaisi paeta mökin takakautta. Nazorakin ilme oli nyrpeä. "Olkoon sitten niin", se laushati tylsistyneenä.

Killjoy päätti toimia. Hän kohdisti räjähteitä ampuvaksi aseeksi muunnetun kätensä kohti Nazorakia, ampuen räjähteen sitä kohti. Räjähde joutui kuitenkin Nazorakin miekaksi muuntuneen käden halkaisemaksi. Räjähteenpuolikkaat osuivat maahan, muodostaen pari pientä räjähdystä. Nazorak syöksähti eteenpäin miekka lyöntivalmiudessa. Kiljjoy onnistui kuitenkin torjumaan iskun katanoillaan.

Lyhyen mekkailusession jälkeen Killjoy oli iski katanoillaan ylhäältäpäin, Nazorakin kuitenkin onnistuessa väistämään. Nazorak perääntyi taaksepäin, ampuen Killjoytä zamorkonepistoolillaan. Killjoy heilutteli katanoitaan edessään torjuen zamorit. Nazorak taivutti päätään sivulle päästäen yhden kimmottuneen ammuksen päänsä ohi. Ammus räjäytti läheisen puun. 437 hymyili. Hän tulisi nauttimaan tästä...

Outo tila

Neste oli jo noussut Doxin päähän.

Useassakin mielessä. Se oli jo Doxin päätä korkeammalla. Hän kuitenkin yllätyksekseen kykeni hengittämään sitä, eikä se tuntunut lainkaan ilmaa paksummalta.
Kylmää se kyllä oli. Ja se sai hänessä aikaan kummallisen, miltei ahdistavan rauhallisuudentunteen. Olentolauma kuitenkin tarpoi pohjassa kuin... vettä vaan.

Lisäksi mustat, valkeaa lakeutta halkovat viivat alkoivat yleistyä. Aina sellaisen ylittäessään hänen päässään kaikui ääni:

"Nimda."

"Nimda."

"Nimda."

Aluksi niin autiossa paikassa tapahtui aivan liikaa Doxin makuun. Hän ei pitänyt liian nopeastietenevistä tapahtumista, varsinkaan liian suurilukuisessa seurassa. Se sai hänet tuntemaan olonsa sekavaksi, kuin meressä tietämättä missä suunnassa on pinta.

Hän raapi päätään.
Ja huomasi jonkin olevan pielessä.
Puolen minuutin välein kaikuvan "Nimdan", mikä se olikaan, varmaan jotain tosi tärkeää, hukutti alleen toinen, voimakkaampi ääni.

"HATTU"

"HATTU"

"MISSÄ HATTU"

Hän huusi. Tai olisi oikein mielellään huutanut, jos neste olisi sen sallinut. Hän ei saanut aikaan kuin kurlauksen, jonka hopeinen humanoidi pani merkille. "?"
Mutta oli jo liian myöhäistä. Hattu kellui kaukana heidän yläpuolellaan veden pinnalla.
Dox yritti toteuttaa muinaisen merenpohjan herran taitojaan ja uida sen luokse, mutta neste ei antanut tukea. Oli kuin hän olisi yrittänyt uida ilmassa. Hän ei päässyt uimaan ylöspäin. Hän oli pieni maan matonen, joka haikaili kuuta taivaalta.

Häntä alkoi taas masentaa. Hän tahtoi kotiin.

---

Jonkin ajan kuluttua, Doxin vielä tuijottaessa alati pienenevää mustaa pistettä korkeuksissa, jotain sangen epätavallista tapahtui. Lauma pysähtyi. Kuin seinään.
Olennoista jokainen, tai ainakin ne joilla oli vähintään yksi silmä, katsoi eteenpäin. Dox huomasi tämän ja keskitti kummastuneena katseensa sinne minne muutkin.

Maahan, jonkin matkan päähän heistä, aukesi aukko. Valkoinen materia siirtyi pois noin metrin levyisen reiän tieltä.
Nyt vasta, hänen huomionsa oli ollut liian kiinnittynyt hattuun, hän huomasi mustien viivojen muodostavan ympyröitä. Ympyrät, pienimmillään halkaisija vain kaksi metriä, piirittivät aukkoa. Oliko tämä paikka koko tämän maailman keskipiste?

Oliko se "Nimda" täällä?

Aukosta nousi jotain. Jonkin alla oli lisää ainetta, niin että aukko täyttyi jättämättä jälkeäkään.
Olento oli humanoidin muotoinen, biomekaaninen ja kantoi kasvoillaan naamiota, joka muistutti Hauta. Naamio oli kirkkaankeltainen, kun taas olennon muu ruumis oli tummempi, noin keskiverron Xialaisen sinapin värinen. Kädessään, kohti maata, se piti hopeista kivääriä.

Toa?

Hopeinen humanoidi astui eteenpäin joukon keskeltä. Doxille kävi nyt selväksi, että vaatimattomuudesta moniin muihin olentoihin nähden se oli joukon johtaja. Se asteli noin viiden metrin päähän toasta.

",  ", Hopeinen aloitti.

Toa katsoi tätä hetken, kuin äänne äänteeltä prosessoiden. Sitten se vastasi edelleen kivinen ilme kasvoillaan.

"."

Doxista olisi ollut mukavaa käsittää olentojen puheesta edes jotain, mutta niiden käsittämätön kieli oli mahdotonta ymmärtää ainakin hänen tiedoillaan.
Hopeisenkin äänensävy pysyi yhtä tasaisena:

" ."

Toa nosti kiväärinsä ja osoitti sillä Hopeista. Tämä myös nosti oman aseensa.
Koko olentojen sekalainen lauma jännittyi.
Ehkä oli sittenkin hyvä, ettei hän ymmärtänyt keskustelua. Vai oliko. Hän ei osannut päättää.

Toa teki jotain sangen yllättävää. Tai oikeastaan se ei itse tehnyt näkyvästi mitään. Sen silmiin vain syttyi sininen tuli.

"  Nimda."

[spoil]ENSIMMÄINEN CHATROPEN PERUSTEELLA TEHTY VIESTI ON TÄÄLLÄ![/spoil]


Lehu-metsää halkova joki, vuosi sitten

Veneessä on ahdas tunnelma. Neljä Klaanilaista on pakkautunut heidän mielestään liian pieneen veneeseen. GK ohjasi moottoria perällä, Killjoyn istuessa visusti keskellä venettä. Make ja Matoro tutkivat edellä kulkevaa laivaa.
Matoro zoomasi teleskooppisilmällään. Hän näki yökiikarillaan hitaasti jokea pitkin lipuvan nazorak-aluksen.
"Näkyykö mitään?", Joy kysyi.
"Eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota meihin.", Matoro vastasi veneenkeulasta.
"Luulen että puoli alusta nukkuu…”, hän jatkoi.
"Tyypillistä", Make tuhahti.
GK hiljensi moottorin ääntä.
"Pääsemmeköhän tarpeeksi lähelle tämän veneen kanssa? Eivät nazorakitkaan aivan sokeita ole.", GK kysyi.
*Molskis* Nazorak lensi yli laidan.
"Matoro, näitkö tuon?", Joy kysyi nopeasti, kuiskaten.
"Näin. Mitä ihmettä siellä tapahtuu.", Matoro ihmetteli.
"Mitäköhän nuo torakat taas pelleilevät…”, Make mietti ääneen.
"GK, ohjaa tyyrpuurin puolelle. Paapuurissa tapahtuu jotain, ehkä voimme käyttää tilanteen hyväksemme.", Joy komensi.
"Eli kun pääsemme tarpeeksi lähelle, Make ja Joy lentävät kannelle minun ja Gekon uidessa?", Matoro kertasi suunnitelmaa.
"Kyllä, meillä on köyttä. Vedämme teidät niillä ylös."
"Miksi minun pitäisi uida?", GK protestoi.
"Minulla on harppuuna. GK. Osaatko lentää?", Matoro kysyi ivallisesti Valon Toalta.
"..."
"Niin."
"Älä. Edes. Kuvittele."
"Okei, Matoro saa itsensä ylös, minä ja Make autamme Gekon ylös.", Joy keskeytti väittelyn.

Matoro nousee varovasti seisomaan pienessä veneessä. Hän laskee jalkansa veteen pudottautuu hiljaa lämpimään jokiveteen. Jään Toa sukeltaa kokeneesti veden alle ja kauhoo itseään kohti kohdelaivaa.
"Olkoon, tulen sitten uiden, harppuunakyyti ei oikein kiinnosta.", GK valitti itsekseen.
"Hei, harppuunani ei ole pettänyt ikinä.", Matoro vastasi vedestä.
"Mitä jos vain menemme..."
"..."
Make levitti siipensä ja nousi hitaasti liitämään kohti aluksen kantta. Killjoy aktivoi pienet kantorakettinsa ja seurasi perässä
Matoro kokeili kädellään puisen laivan kylkeä. Hän nosti oikean kätensä, tähtäsi ja ampui. Harppuuna osui pienen kilahduksen saattelemana laivan yläkannelle.
Kuului huuto ja torakka tippui veteen.
"GK. Tuletko kyydilläni vai hankkiudutko itse tuonne?", Matoro kysyi vielä kerran.
"... Jos minä kiipeän jostain.", ilmeisesti harppuunafobiaa poteva GK vastasi.
"Pah. Luottamuksen puutetta, sanon minä."

Jään Toa vetäisi jalkansa laivan kylkeä vasten ja tiukensi harppuunaansa. Hitaasti kelaten hän käveli aluksen kylkeä ylöspäin.
"Tunnetko ketään joka haluaisi lentää ilmaan kamalalla vauhdilla?", GK jatkoi.
Matoro kiipesi hiljaa aluksen kantta pitkin harppuunansa kannateltavana. Hän kuunteli mitä ääniä alukselta kuuluisi.
GK otti nyrkkirautansa esiin ja kiipesi sen avulla toiselta puolelta.
"Kuulostaa tappelulta", Make kuiskasi vieressään olevalle Killjoylle "Kiitos Matoron 'harhalaukauksen' ne syyttelevät varmaan toisiaan."
Matoro nosti päänsä hieman laivan reunan ylle. Hän näki kannen olevan täynnä Nazorakeja, ja yksi lihaksikas Nazorak selvästi haastoi riitaa muiden kanssa. Taustalla seisovat Nazorakit huutelivat innokkaina. Ilmeisesti pitkä laivallaolo oli tylsää
Jään Toa tutkii lämpökamerallaan laivaa. Moottori hehkuu punaisena. Suurin osa vartijoista on keskittynyt kannelle. Ruumassa ei näy juurikaan olentoja.

Gekko sai hilattua itsenä kannen reunalle miekkansa lisäavulla ja huomasi kun lisää Nazorakeja lensi kaaressa.
"Entäs ohjaamo", Killjoy kysähtää Matorolta
"Ohjaamossa on kolme kohdetta.", Jään Toa lausui pieneen headsettiinsä.
"Kaikki syöksyvät esiin samaan aikaan kun Joy antaa merkin", Matoro sanoi headsettiinsä.
Killjoy kumartuu tarkkailemaan tilannetta. Tarvittaisiin oikea hetki.
"Tämä selvä.", GK ja Make kuittasivat yhteen ääneen.
Killjoy näkee, kun yksi Nazorak kompastuu maahan ja kaksi muuta jäävät nauramaan tälle. Killjoy karjuu mikkiinsä: "NYT!"
Matoro hyppää esiin yläkannelle. Hän vetäisee miekkansa esiin ja kaataa useamman Nazorakin yllätysedun turvin. Make lennähtää ohjaamon katolta laivan kannen nokkapuolelle, Nazorakien taakse
Yksi Nazorak juoksee suoraan esiin paljastunutta Killjoyta kohti. Pelkällä tikarilla varustettuna se vain tuli, juosten suoraan Killjoyn ranneteriin. Gekon hypätessä vastapääten Jään Toaa Nazorakit kiinnittävät huomionsa tähän kaapu-Toaan.
Laivalla huudetaan sekalaisia nazorakinkielisiä huutoja.
Torakat kaivavat aseitaan esiin. Monet lähitaisteluasein varustautuneet vain rynnivät klaanilaisten kimppuun.
Make vetää esiin keihäänsä, alkaen pyörittää sitä. Keihään päästä alkaa levitä ympäristöön tulta.
"Eikös meidän pitänyt mennä ruumaan", Gekko huutaa väistäessään Nazorakien laukauksia.
"Yritän päästä ruumaan edeltä", Matoro sanoi headsettiinsä.
"Hyönteistorjujista päivää", Gekko huutaa lyödessään nyrkkiraudallaan Nazorakin vatsaan.
Yksi Nazorak ampuu kiväärillä suoraan kohti Killjoyta. Ammus menee kuitenkin ohi, tehden mojovan reiän kanteen. Killjoy vastaa tuleen liekkipanoksillaan, sytyttäen Nazorakin vieressä olleen köysikerän tuleen.
Kohta laivan kansi on tulessa.
"Selvä, suojaamme sinua Matoro.", Joy kuittasi.
Matoro lähtee syöksyyn ja liukuu kantta pitkin jään elementtivoiman avustuksella.
Hän kamppaa kaksi vartijaa ja koittaa ruuman ovea.
"Numerolukko!", hän huusi torjuessaan torakan lyönnin.
Killjoy käänsi katseensa kohti Matoroa. "Suojatkaa meitä! Matoro, tulen ohittamaan lukon."
Ikkuna komentosillalta aukeaa. Siitä pistää esiin järeän näköinen minigun.
Killjoy syöksyy paneelin suojiin. Nazorakit olivat juuri alkaneet vetämään järeitä aseita kehiin.
"Joy, nopeasti", Matoro huutaa heittäytyessään maahan miniguninsarjalta. Valon Toa hyppää ovelle suojaamaan Killjoyta.
Killjoy kytki kypäränsä johdot paneeliin ja otti yhteyden Klaaniin. "Kepe, tämä lukko pitäisi avata ja mielellään nopeasti."
Tuli on levinnyt kaikkialle Maken ympäristöön. Laivan keula palaa.
Numerot alkoivat vilisemään numeronäytöllä ja mikistä kuului Kepen ääni: "Se olisi siinä, hyvää illanjatkoa." Killjoy murahti vastaukseksi ja huusi: "Se on auki!"

"Tulee kuumat paikat!", Gekko huusi.
Make yrittää nousta ilmaan, mutta yllättäen hän ei pääse metri ylemmäs. Hänen kaulassaan on lasso. "Lahdatkaa tuo elukka!", lassoa pitävä Nazorak huutaa. Suuri Nazorakjoukko rynnii Makea kohti, painaen tämän tiukasti kantta vasten. Yllättäen suuri tulipyörre lennähtää syttyneet Nazorakit poispäin. Muut Klaanilaiset havahtuvat katsomaan Makeen hetkeksi. Tämän silmät hehkuvat oransseina. Tulessa olevat Nazorakit hyppäävät hädissään veteen. Maken silmät muuttuvat taas tavallisiksi.
Matoro potkaisee ruuman auki nopealla liikkeellä ja syöksyy pimeään.
Killjoy viittoo Makea ja GK:ta sisään ruumaan.
Make hätkähti. Hän oli hetken ihmetellyt itsekin mitä juuri oli tapahtunut
Ruuma on täysin pimeä. Toa yrittää hapuilla valokatkaisinta, mutta tyytyy yökiikariinsa.
"Voi pojat. Tämä on täysi sokkelo.", Matoro toteaa tylsistyneesti.
Gekko kävelee hiljaa kohti ruumaa varmistaakseen, että heitä ei olla puukottamassa selkään. Nazorakit ovat tajunneet Klaanilaisten uusimman siirron ja ne alkavat syöksyä sisään laivan sisäosiin.
Killjoy kiroaa taempana. Klaanilaiset saivat hänen mutinastaan selvää vain: "Samperin Steltin laatu..." ja "Creedy saisi tarkistaa millaisia kiikareita ostaa..."
Make luo keihäästään pienen valaisevan liekin. Killjoy näkee Maken liekin ja ryntää hänen peräänsä.
Matoro näkee liikettä edessäpäin. Hän on täysin eksynyt laivan sokkeloiseen ruumaan.
GK kompastuu pimeässä. Kolahdus kaikuu pitkin käytäviä
"Taidan jäädä pitämään selustaa..", hän marisi noustessaan.
Yksinäinen vartijanazorak vetäisee miekkansa ja hyökkää Jään Toan kimppuun.. Killjoy nostaa käsivarsinakuunansa kuullessaan kolahduksen, mutta tajuaa sen olevan vain kompuroiva GK. "Säikäytit minut, varo hieman. Liipaisinsormeni on herkkä."
Perään kuuluu kalahdus.
"Joku taistelee. Matoro? Make?"
Jostakin kuuluu miekkailun ääniä.
Sitten kuuluu tömähdys.
"Joskus toivon, että minulla olisi elementtivoimani...", GK selittää.
Nazorak makaa tajuttomana maassa, ja Matoro kuulee huhuilun "Täällä..."
Sokea Gekko suunnistaa kohti ääntä.. Killjoy ryntää Maken perässä kohti äänen lähdettä, löytäen Matoron ja GK:n.
Torakkamuodostelma astuu ruumaan. Siinä on useita hyvinkin järein asein aseistautunutta torakkaa.
"Ehkä meidän tulisi kulkea tiiviimmin", Kilkka huomauttaa
Nazorakien astuessa pimeään, kirkkaat loisteputket käynnistyvät.
"... valoja säädellään komentosillalta.", Matoro toteaa.
Hämmentynyt Gekko liikkuu rivakammin kohti kumppaneitaan. Hän on taas harhaillut vähän matkan päähän muista.
"Luulen että meidän pitäisi saada komentosilta haltuumme. Nazorakit hallitsevat sieltä käsin tilannetta emmekä tiedä missäpäin ruumaa dokumentit ovat", Matoro jatkoi.
"Minä en jää tänne jos keksivät pistää paikan taas pilkkopimeäksi.", GK protestoi taas.
"Ne ketkä pääsevät nopeasti ylös menevät sinne. Se on järkevintä.", Matoro jatkoi.
"Meidän täytyy löytää ovi ja mielellään äkkiä. Make, onko sinulla ne Nazorak laivojen rakennuskaavakkeet?", Joy kysyi.
Matoro ampuu jäätä metalliseen kattoon. Nazorakien askeleita kuuluu joka suunnasta. Katto alkaa huurtua ja pian se on kylmyyden haurastuma.
"Joy, ammu tuo kohta rikki"
Make kaivaa papereita vyölaukustaan ja ojentaa Killjoylle. Ne ovat hieman palaneet
Killjoy kääntää katseensa kattoon ja nappaa samalla paperit. "Oven pitäisi olla länsikäytävällä. Neljäs vasemmalla"
"Tuolla ne ovat!", kajahtaa huuto. Kymmenet lähitaistelutorakat aloittavat rynnäkkönsä raskaiden suojatessa selustaan.
Samalla Killjoy tajuaa hetken tulleen ja ampuu laukauksen kohti kattoa.
"Selvä", Gekko sanoi ja lähti ohjeiden mukaan.

Matoro ampuu välittömästi harppuunansa ylös ja syöksyy siitä kohti komentosiltaa. Make liitää Matoron perässä
"Hoidetaan komentosilta meille", Make huudahti.
Gekko palaa kannelle.
Killjoy jää alas turvaamaan muiden selustan. Kaksi Nazorakia vilahtaa kulman takaa, mutta yksi sähköpanos lamauttaa ne. Tämän jälkeen Killjoy ryntää Gekon perään.
Jään Toa huomaa pian olevansa neliön muotoisen komentosillan kyljessä kiinni. Pudotus veteen olisi useita kymmeniä bioja.
Valon Toa kiipeää ylöspäin.
Matoro kuumentaa miekkansa energialla ja iskee sen metalliin. Komentosillan katto leikkaantuu kuin säilyketölkki.
"GK, mitä sitä teet?", Matoro kysyy headsettiinsä. "Jos kiipeät seinää, olet suora maali torakoille"
"Hei, avatkaa tähän komentosiltaan 'ovi'.", kuului vastaus.
Singonlaukaus iskeytyy aivan Gekon viereen, melkein pudottaen Toan. Torakat olivat taas kannella.
Killjoy saapuu paikalle ja huomaa Gekon kiipeilevän seinällä. Hän näkee sinkotorakan lähellä.
Matoro pujottautuu sisään komentosillalle katon kautta. Nopealla vilkaisulla hän näkee telineellisen minigunin, useita monitoreja ja suuren ikkunan.
"Antaudu", Eversti 106 sanoo hiljaa. Minigun osoittaa Matoroa suoraan.
"Liippasi liiankin läheltä...", GK kiipeää ylöspäin ja Matoro näkee tämän ikkunasta.
Killjoy kiitää rakettiensa avulla kohti sinkotorakkaa ja iskee ranneteränsä sen läpi, halkaisten tämän.
Make potkaisee komentosillan oven auki sisältä päin.
Toa tajuaa että moinen ase repisi hänet hetkessä, jos hän yrittäisi jotakin. Komentosillalla oli kolme torakkaa, eversti ja kaksi hampaisiin asti aseistautunutta vartijaa.
"Rahi, pysyt siinä tai ystäväsi kuolee", 106 sanoi tyynenä.
Nazorak osoittaa edelleen Jään Toaa minigunilla.
Make murisi hiljaa, hän ei voinut tehdä mitään
Killjoy tajuaa mitä ylhäällä tapahtuu ja hiljaa lähti leijumaan kohti heidän selustaansa.
Matoro pyrkii aktivoimaan naamiotaan. Maken päähän ilmestyy viesti. "Hyökkää"
Pienen miettimisen jälkeen valon Toa hyppää komentosillalle läpi ikkunasta.
Välittömästi Gekon liikkeen jälkeen minigun laukaistaan. Ase ei sano mitään
106 mietti hetken. Ase oli jäätynyt.
Nyt hänellä oli muuta miettimistä.

Silloin tilanne riistäytyi käsistä. Maken hyökkäyksen lisäksi Killjoyn pommi ja GK:n yllätyshyökkäys heittivät Everstin kannelta alas, tehden valtaisan reiän lattiaan.
"Joy, yhdistetään Kepe tämän aluksen tietokantaan. Saattaa saada tietoa dokumenteista!", Matoro huusi.
Killjoy nyökkäsi ja ryntäsi lähimmän tietopaneelin luo. "Kepe, oletko kuulolla?" Vastaus oli myöntävä ja Killjoy odotti.
"Räjäyttäkää komentosilta.", Eversti 106 sanoi pirullisesti useammalle sinkotorakalle kannella.
"Ööh, kamut", Make hihkaisee katsoessaan huoneen hajonneesta ikkunasta alas. Lyömä-asein varustautuneita Nazorakeja kiipesi komentosiltaa kohti.
Kaksi vartijatorakkaa olivat nopeasti eliminoitu neljän klaanilaisen toimesta. Killjoy sai tietoa kypäränsä näytölle. Kepe oli löytänyt jotain.
Silloin komentosilta muuttui tuliseksi kaaokseksi. Useampi räjähdys osui siihen ja tuliset aallot levisivät kaikkialle. Valon Toa teki hätäratkaisun ja laskeutui takaisin kannelle.
Killjoy istui Maken suojassa lattialla ja karjui mikkiinsä: "Kepe löysi jotain, tarvitsemme puoli minuuttia lataukseen!"
"Tyypit, meillä ei ole puolta minuuttia! Sinkotorakat ampuvat!", Matoro huusi.
Gekko löysi tiensä takaisin ruumaan, hän alkoi etsiä dokumentteja.
Killjoy kirosi ja nousi maasta. Paineaalto oli heittänyt hänet alas. "Tarvitsemme rauhallisemman paikan!"
Uusi yhteissingonlaukaus osui komentosiltaan. Tietokoneet räjähtivät ja Matoro paiskautui kovaa takaseinän läpi. Koko komentosilta horjui. Se sortuisi kohta.
Ruumasta kuului pauketta kun Toa rikkoi esineitä, pari Nazorakia saapui ruumaan.
"Tappakaa ne!", 106 karjui. Hänen äänensä peittyi erilaisten aseiden laukauksiin.
Uusi räjähdys iski ja Killjoy paiskautui seinän läpi pieneen koppiin. Hän pudisti pölyt päältään ja huomasi oven. "Killjoy kaikille, täällä on uloskäynti."

Matoro yritti tähdätä ilmalentonsa osumaan takakannelle. Hän iskeytyi metalliseen kanteen ja kierähti laidan yli veteen.
Make teki uhkarohkean ratkaisun. Hän syöksyi huoneen ikkunasta ulos, aikoen häiritä Nazorakeja ampumalla näitä tulella.
Jään Toa kirosi jotakin poltettuna ja kasteltuna. Hän ampui harppuunansa laivan yläosiin ja kiipesi kannelle.
Valkoinen Toa tunsi täräyksen, joka horjutti koko alusta. Hän pelkäsi koko laitoksen uppoavan.
Killjoy juoksi pitkin käytäviä. Muutama Nazorak juoksi hänen perässään. Kaikki räiskintä oli katkaissut hänen radioyhteytensä. Killjoy räjäytti ovia edestään, kunnes saapui laivan toiselle puolelle ja nousi lentoon. Tätä taistelua hän ei voittaisi.
Make huomasi Killjoyn ja lensi hänen luokseen
"Apujoukkoja erikoiskuljetus 601:n luo, klaanilaiset hyökänneet", Eversti 106 huusi radiopuhelimeensa.
Valon Toa löysi merkillisen lipaston, voisiko täällä olla se mitä he olivat tulleet etsimään?
"Lähetämme alueella partioivat Zyglakit", torakalle vastattiin.
Ennen kuin GK ehti lukea paperinippua, hän tunsi kylmän aseen niskassaan.
Pian Make havaitsi pieniä yksittäisiä veneitä lähestyvän alusta.
"Pudota miekka", Nazorak lausui kylmästi. GK ei tiennyt mitä tehdä.
Killjoy leijui Maken vieressä. "Tämä ei lupaa hyvää"
"Mitä sanoisit pienestä tuholaistorjunnasta", Make kysähti
"Olkoon sitten näin...", Gekko sanoi ja piilotti nyrkkirautansa. miekan kolistessa lattialle.
"Laiv...oksessa! Tehdä...ea hyökkäys ruum... kadotaan", Matoro puhui headsettiinsä. Hän huomasi sen olevan vahingoittunut.
Valon Toa kääntyi ja Nazorak tunsi kolme terää kaulassaan.
Killjoy koputti kypäräänsä. Matoro yritti sanoa heille jotain. Make katsoi Killjoyyn. "Meidän täytyy saada Matoro ja GK ulos. Tämä on liikaa."
"Ruum...kkäys ruumaa...!"
Gekko nosti miekkansa ja viimeisteli hyökkääjän.
Jään Toa oli suhteellisen rauhassa laivan takaosassa. Kansi oli kaaoksessa ja laivan etuosa paloi. Nyt olisi mahdollisuus syöksyä ruumaan.
"Ruuma.. miksi hän hokee ruum-" Silloin Killjoy tajusi. "Make, ruumat. Matoro on menossa sinne!"
Taivaalta kuului helikopterin ääni. Nazorakien ruskeansävyinen kuljetushelikopteri lähestyi laivaa.

Gekko sai viimein käsiinsä paperit, niitä oli vino pino, aivan päällä oli muutama lausahdus 001:ltä.
Matoro iski energiasta hehkuvan miekkansa laivan kanteen ja leikkasi aukon ruumaan. Hän pudottautui alas. Tehtävä olisi mahdollista vielä suorittaa, ja hänhän suorittaisi sen.
Killjoy tajusi Nazojen ilmatuen saapuvan. Make sytytti palan ruuman seinästä tuleen ja Killjoy ampui tien sen läpi. Kaksikko lensi kohti aukkoa.
Valot pätkivät ruumassa. Laivan moottorit olivat sammumaisillaan. Gekko pelästyi ja tipautti paperit käsistään. Kymmeniä Nazorakeja hyppivät köysine varassa kopterista laivaan. Ne olivat ilmavoimien joukkoja ja hampaisiin asti aseistautuneita, eivätkä ne päästäisi klaanilaisia elossa laivalta.
Silloin joku veti koko ruuman pimeäksi.
Matoro kytki taas yökiikarinsa päälle. Ruuma oli pimentynyt. Myös moottori oli sammunut.
"Hienoa, nyt en löydä enää näitä", Gekko sadatteli ja kompastui.
Killjoy ja Make laskeutuivat ruuman suulle. "Oletteko täällä!?"
"Olen!", Matoro huusi vaistomaisesti.
Nazorakien valoammus lensi Jään Toan pään ohi. Se valaisi aavemaisesti pimeyttä.
Make ryntäsi kohti Matoron ääntä ja Killjoy kohti GK:n.
Matoro tajusi että hänet huomattiin. Toa kierähti ajoissa suojaan, sillä joku heitti kranaatin hänen edelliseen paikkaansa. Konekiväärinsarjat alkoivat soida käytävillä. Make lennähti räjähdyksen ääntä kohti.
"Ne ruojat ovat taas ruumassa. Tappakaa ne.", Eversti 106 komensi laivan raunioituneella kannella. Hän nousi kopteriin ja jätti ilmavoimien joukot laivalle.
Killjoy spottasi GK:n sivummalla. Hän ryntäsi tätä kohti: "Äkkiä, meidän täytyy päästä veneelle!”
"Mutta.. dokumentit...", Gekko sanoi Killjoyn vetäistessä tämän.
"Unohda ne. Nyt häivytään täältä!"
Matoro makasi käytävän reunassa kahden laatikon takana. Konekiväärinsarjat viuhuivat hänen yli.
Hän alkoi kerätä miekkaansa energiaa. Pian se hehkui täysin keltaisena.
Toa ampui säteen energiaa ampujiinsa ja huomasi samalla Maken.
Energiasäde ei osunut ampujiin. Se osui laivan polttoainetankkiin, joka oli näiden takana ruumassa.
Gekko lähti juoksuun kohti kantta.
Killjoy lensi ruuman aukosta ulos valmistamaan veneen muille. GK ilmestyi palavalle kannelle, valmiina hyppäämään veteen.
Massiivinen räjähdys alkoi edetä polttoainetankista muualle laivaan. Valtava paineaalto sai laivan takaosan nousemaan ilmaan ja sitten lentämänä veteen. Valtava tulimassa syöksyi käytävältä Makea ja Matoroa kohti
"Geronimooo!", Gekko huusi hypätessään.
Matoro tajusi mihin oli osunut. Hän ehti juuri Maken kanssa sivukäytävään ennen kuin tuliaalto osui heidän entiseen paikkaansa. Jään Toan ihmetykseksi Make asettui hänen suojakseen. Polttava tuli ei vaikuttanut häneen mitenkään
Laiva alkoi kallistua. Kun tuliaalto oli mennyt, aukinaisen polttoainetankin paikalta alkoi tulvia jokivettä.
"Me uppoamme. Äkkiä, mistä pääsee pois", Matoro kysyi.
GK molskahti veteen ja Killjoy ohjasi veneen hänen vierelleen.
Make lennähti Matoron yläpuolelle, tarttuen tätä olkapäistä varpaillaan, "Pidä kiinni". Pian Make lennähti kovaa vauhtia pitkin käytäviä Matoro mukanaan. Valtava vesimassa seurasi heitä ja tuhosi kaiken tieltään.
"Tiedätkö mitä olet tekemässä?", Matoro kysyi. Hän ei ollut varma kuuliko Make.
Viimeinen ruuman Nazorak pelasti paperit lipastoon juuri ennen sen täyttymistä vedellä. Torakka koki kuoleman vesimassojen alle.
Alus oli kallistunut jo hyvin paljon. Pian se syöksyisi järven pohjamutiin.
"Älä huoli", Make huudahti Matorolle.
"... hei, takana on vettä, edessä tult-", Matoro huusi. Pian Make lennähti laivan keulan palavista jäänteistä Matoro mukanaan.
GK ja Killjoy kiisivät veneellä ympäri laivaa, etsien Matoroa ja Makea. Lopulta GK huudahti: "Tuolla!"

Make-Matoro yhdistelmä syöksyi vasten tähtitaivasta. Pian Make alkoi kaartaa kohti joen reunaa.
Zyglakit ottivat kiinni Klaanilaisten veneen reunoista. Ne pyrkivät upottamaan koko aluksen. Vedestä nousi pirullisia olentoja useita.
Gekko yritti parhaansa mukaan torjua tätä luonnonoikkua miekallaan.
Entinen Nazorak-laiva vajosi kokonaan syvyyksiin dokumentit mukanaan.
Make pudotti Matoron veneen kannelle ja nousi ylemmäs.
Kotirauhan häirinnästä raivostunut Zyglak löi Valon Toa veneen toiseen päähän ja siitä veteen.
"AAAAAAA", Matoro ehti huutaa ennen kuin osui pienen veneen kannelle. Vene miltei kaatui.
"Joy, kestääkö pukusi vettä!", Matoro kysyi. Zyglak otti reunasta kiinni ja alkoi vetää venettä veteen.
Pian Make tarttui jaloillaan Zyglakeihin pyrki lennättäen näitä veteen. Gekon silmät menivät kiinni, Toa jäi kellumaan veteen.
Killjoy tajusi mitä tapahtui ja yritti nousta lentoon. Oli kuitenkin liian myöhäistä, vesi koski Killjoyn jalkamoottoreihin saaden ne oikosulkuun.
Räjähtävä keihäs osui veneen pohjaan. Yhä useampi Zyglak parveili veneellä.
"Make, nosta GK ja Matoro ylös, äkkiä!", Joi’un huuto kuului.
Matoro kamppaili Zyglakien otteita vastaan. Ne yrittivät vetää tätä pinnan alle jatkuvasti. Make yritti poimia Matoroa mukaansa.
Killjoy sulki silmänsä ja alkoi lataamaan sähkön elementtivoimiaan käsivarsiinsa. "Make, nopeasti! Nosta heidät!"
Väkivahvat olennot olivat joukolla äärimmäisen vaarallisia. Silloin Make nappasi Matoroa kädestä ja veti tämän ylös Gekon kanssa.
Maken jaksaminen oli koetuksella. Hän lensi vaivoin kuljettaen kahta Toaa. Zyglakien keihäs osui Makea jalkaan heitettynä. Toa karjaisi ja syöksyi joen rannalle kahden Toan kanssa.
Sähköä oli Killjoyn kehossa jo liikaa. Sitä sinkoili purkauksina tämän käsistä. Lopulta Killjoy päästi voimistaan irti ja valtava sähkönpurkaus levisi vedenpintaa pitkin, käristäen Zyglakit. Killjoyn voimaton ruumis jäi kellumaan veden päälle. Hän oli kuluttanut liikaa energiaa ja puku oli oikosulun partaalla.

Matoro katseli vedessä tapahtuvaa näytelmää rannalta. Valtava sähköisku valaisi pimeän joen. Heti sähkön kadottua Matoro hyppäsi veteen ja alkoi raahaamaan Killjoyn raskasta haarniskaa rannalle.
"Make! Autatko vähän ennen kuin nuo heräävät!", Matoro huusi vedestä. Make lennähti Killjoyn ruhon päälle alkaen vetää tätä rantaan
Kaksi Toaa olivat saaneet Killjoyn käytännössä tajuttoman ruumiin rantatörmälle. Myös GK oli tajuton.
Martti katsoi hengästyneeseen Makeen. "Kiitos kovasti"
"Noh, eipä kestä", Make yritti lausahtaa hengästyksensä läpi.
"Kep... käsk... kun hakea meid... lta", Matoro otti yhteyttä Kepeen, kunnes tajusi ettei hänen radiollaan ollut mitään hyötyä.
"Nazorakit palaavat kohta. Meidän pitää saada nuo kaksi turvaan ja pian", Matoro vastasi.
Silloin Killjoy yskäisi ja kypärän raosta purskahti vettä.
"Ooh. Sinä olet elävien kirjoissa.", Matoro piristyi huomattavasti.
"Hyvä ajoitus", Make lausahti
"Make, toimiiko radiosi? Jos toimii, tilaa kyyti."
Killjoy käännähti vatsalleen ja koetti viittoilla Matoroa tarkastamaan tämän tarvikelokeron. Matoro mietti hetken ja tajusi sitten avata lokeron. Hän nappasi sieltä oudon näköisen laatikon, jossa oli pillereitä. Kyljessä luki "kipulääke"
Make kaivoi vyölaukkuaan, yrittäen löytää radiota
Killjoy hapuili kättään, kohti kipulääkkeitä.
Make löysi radiovastaanottimensa, yrittäen saada sitä toimimaan. Hän kuitenkin ojensi radion Matorolle, joka osasi käyttää sitä paremmin
Killjoy nappasi lääkkeet ja tiputti yhden pillerin kypäränsä reiästä alas. Hän yski päälle lisää vettä.
"Katsotaas", Matoro ajatteli ääneen. Hän käänteli radion taajuuksia.
GK heräsi huudahdukseen korvassaan.
"Mitä..."
Radiolaitteesta kuului hetken aikaa korvia vihlovaa tinnutusta.
"krz... haloo, Klaani?...krz", Matoro kysyi kohinaan.
"Täällä Paaco", kuului vastaus. Tiimin ilmeet näyttivät huojentuneilta.
"Lähetä joku hakemaan meidät tämän joen rannalta, läheltä järveä. Joy ja GK tajuttomia"
GK näytti kuin puusta pudonneelta, hän hapuili käsillään asettaan. Hän ei muistanut mitään.
"Selvä. Kymmenen minuuttia", Klaanista vastattiin.
"Kyyti kymmenessä minuutissa...", Matoro kertoi Makelle ja Joylle.
Sitten Gekko tunsi kivun päässään ja näki Killjoyn kädessä olevan purkin.
"Tehtävämme ehkä vähän epäonnistui mutta hei, me epäonnistuimme tyylillä", Matoro koitti nostaa tunnelmaa.
Huojentunut Make mätkähti lepäämään rantahietikolle
Killjoy yskäisi. Hänen jalkaproteesinsa olivat kastuneet, eivätkä liikkuneet. Hän hymähti: "Niin kai sitten."
Kymmenessä minuutissa pieni steampunk-vene - lentävä sellainen - laskeutui metsään. Muutama matoran tuli hakemaan joukon.

[spoil]Joo. Tämä kertoi missä yhteydessä Joi'un puku kastui ja mitä Gekon viestissä mainitulle laivalle oli tapahtunut. Kiitokset Makelle, Joi'ulle ja Gekolle.[/spoil]

This post has been edited by Matoro TBS on Mar 6 2011, 06:11 PM

Nazorak-pesä
Komentobunkkeri



Joka suuntaan huudetut komennot, näppäimistöjen naputus ja monenlaisten hallintalaitteistojen äänet täyttivät huoneen.
Kenraali 001, kaikkien Nazorakien komentaja asteli tietokoneita ja komentonäyttöjä täynnä olevan bunkkerin läpi. Kenraalin olkapäillä makaava musta viitta heilahteli sotilaskomentajan ylpeiden askelten tahtiin. Kenraalin selän kohdalla viitassa oli verenpunainen Nazorak-joukkojen tunnusmerkki, joka oli myös tunnistettavissa jokaisen huoneen Nazorak-upseerin haarniskan olkasuojasta. Tämä merkki edusti kunniaa taistelukentällä. Se edusti uskollisuutta. Se edusti kuolemaa nazorakein vihollisille.
Kuolemaa edustivat myös Kenraalin vyötäisillä roikkuva pieni Zamor-pistooli ja huotraansa työnnetty pitkä miekka. Kukaan ei ollut koskaan nähnyt Kenraalin käyttävän kumpaakaan taistelussa, mutta sillä ei ollut väliä. Kenraali olisi joukkojen keskuudessa kunnioitettu ja pelätty myös ilman ainuttakaan asetta.

Komento- ja viestintämonitoreidensa eteen kumartuneet insinööritorakat nousivat täydellisellä ajoituksella täysin samanaikaisesti pystyyn käsi sotilastervehdyksessä. Torakkaäänien yhtenäinen kuoro lausui kunnianosoituksensa nazorakiksi ennen kuin palasi työhönsä Kenraalin sanattomasta komennosta.
Kenraali käveli huoneen päähän, jossa oli suurin komentoruutu. Holografinen projektio näytti karttaa koko tunnetusta maailmasta. Joka ikinen Nazorak-laivasto, ajoneuvo tai partio näkyi kartalla sinisten pisteiden pieninä kertyminä, jotka liikkuivat hitaasti kartalle merkittyjä kohteita päin.

Suurinta komentoruutua operoiva Nazorak-insinööri tuijotti Kenraalia hetken ennen kuin hätkähti ja tervehti tätä nousten erittäin jäykkään kunnia-asentoon.
"Tervehdys, herra Kenraali!"
Kenraali 001 ei vastannut insinöörille, vaan tarkkaili vihreillä silmillään suurinta komentoruutua hetken ajan. Hän osoitti yhtä sinisten pisteiden rykelmää sormellaan.
"Viestikää partio 245:lle ", Kenraali sanoi tyynesti. "Jatkakaa suunnitelman mukaan. Kaasun käyttö on valtuutettu. Lähettäkää agentteja tutkimaan jäännökset."

"Kyllä, herra Kenraali!" yksi torakoista huusi. "Koodi...sininen. Aktivoimmeko koodi sinisen?" Nazorak harkitsi käyttävänsä suoraa ilmausta, mutta ei ollut täysin varma, oliko hänellä valtuudet tietää, keitä 019 ja 020 olivat. Hyvin moni joukoissa tiesi Sinisistä Käsistä, mutta asian ajattelua ei pidetty yleisesti terveellisenä.

Kenraali piti ryhtinsä suorana eikä kääntynyt katsomaan kysyjää. "Yliluutnantti 923 tietää aivan hyvin, että koodi sininen on varattu vain operaatioihin, joista sinun sotilasarvosi ei edes kuulu tietää."

Yliluutnantti nielaisi ja päätti kyykistyä takaisin ruutunsa taakse. Hän jatkoi viestin näppäilyä, mutta pyrki tekemään sen mahdollisimman hiljaa.
Tämä oli niitä hetkiä, jolloin Kenraali olisi hymyillyt, jos olisi pystynyt siihen. Vuosien harjoittelun jälkeen hän oli kuitenkin oppinut supistamaan sisäänsä voimakkaimmat tunteet. Ilot, surut ja aggressio eivät olleet hyviä ominaisuuksia johtajassa. Ne peittivät alleen taktiikan ja toivat mukaan muuttujia, jotka saattaisivat tuhota kokonaisia hyökkäyssuunnitelmia.
Kenraali olikin pyytänyt Tohtori 006:ta tutkimaan, saisiko Uuden Sukupolven mielistä supistettua ylimääräiset tunteet.
Projekti oli osoittautunut tehottomaksi. Mieli itsessään oli yksi niitä asioita, joita 006:n mukaan tieteellä ei voinut rikkoa osiksi ja rakentaa uudelleen.
Kenraali ei ollut valmis uskomaan tätä. Evoluutio kaikessa pyhyydessään ja säälimättömyydessään tuhosi asioita, jotka hidastivat kehitystä. Heikkoudet poljettiin alas pelkiksi askeliksi kohti vahvuuksia.
Ja mitä muuta tunteet olivat kuin pelkkiä heikkouksia?

"Oletan, että skakdiliittolaisemme ovat edelleen omilla teillään", Kenraali lausui synkeästi.
"Kyllä, herra Kenraali!"
Kun yli-innokas Nazorak-insinööri oli lopettanut huutamisen, se painoi yhtä suuren kontrollipöytänsä tuhannesta hohtavasta napista. Tällöin Gaggulabion laivaston arvioitu sijainti hohti keltaisina pisteinä holografisella näytöllä.
"...ja Zyglak-liittouma on hajanaisena ja ilman selvää johtajaa."
"Kyllä, herra Kenraali!"
Vihreät pisteet ilmestyivät kartalle, pääasiassa merialueille. Kenraali tuhahti. Nuo barbaarimaiset, johtajattomat merikultistit olivat voimakkaita ja tappavia taistelijoita, mutta niillä ei ollut pienintäkään strategiantajua. Likaiset liskot olivat käytännössä kokonaan ailahtelevien ja eläimellisten tunteidensa vallassa.
Zyglakeista oli hyötyä, mutta ehkä ne tarvisivat aivan uudenlaista johdatusta. Idea jäi hautomaan Kenraalin mieleen.
"Abzumon ja hänen joukkojensa sijainnin tiedän", Kenraali sanoi. "Tarkkailkaa häntä. Luotan häneen monta kertaa enemmän kuin yhteenkään muista liittolaisistamme, mutta tarkkailkaa häntä."

"Kyllä, herra Kenraali", insinööri sanoi hieman hiljaisemmin, "mutta jos arvoni sallii minun kysyä, mitä syytä Nazorak-imperiumilla on luottaa tähän Makutaan enemmän kuin esimerkiksi palkkasotureihimme?"
"Koska taidan tietää, kuka hän on", Kenraali sanoi hiljaa.
Insinööri oli sanomassa jotain, mutta päätti vaieta. Edes Kenraalin epävarmoja oletuksia ei kyseenalaistettaisi.

"Entä...Avde?" Kenraali kysyi.
Holografinen monitori tuntui lataavan jotain hetken. Sitten se näytti viestinsä ruudulla suurilla punaisilla kirjaimilla.
SIJAINTI: TUNTEMATON.

Kenraali kurtisti kulmiaan. Tietysti. Yhteinen hyväntekijä tuli ja meni miten yhteiselle hyväntekijälle vain kelpasi. Avde oli hyökännyt Klaanin linnoitukseen joitakin viikkoja sitten ilman muun Allianssin konsultointia. Hän oli tehnyt sen hyökkäysvoimalla, jonka olemuksesta edes Abzumo ei ollut tiennyt mitään. Avden Allianssille tuomat yhteydet ja sisäpiirin tiedot klaanilaisista olivat äärimmäisen arvokkaita, mutta Matorania muistuttava hahmo ei ollut missään vaiheessa antanut Kenraalille syytä luottamukseen.
Avde halusi vain Nimdan, sen Kenraali tiesi. Hän myös tiesi, että Nimda oli vain säälittävää matoran-tarustoa. Jos Avde oli niin älykäs kuin esitti olevansa, hänen agendansa oli jotain salaista.
"Hän palaa Pesään ennemmin tai myöhemmin, jos arvostaa liittoumaa yhtään", Kenraali lausui itsevarmana, "ja kun hän palaa, haluan hänet valvontaan. Haluan vähintään viisi 007:n valvontakameraa seuraamaan sen pirulaisen toimia."
Upseerit ja insinöörit kirjoittivat 001:n käskyjä muistiin. Kenraali odotti, että huone hiljenisi taas ennen kuin jatkoi.
"Ympäri. Vuorokauden. Ymmärretty?"
Bunkkerilaiset tuntuivat ymmärtävän.
"Hyvä", Kenraali sanoi lievästi ylpeänä. "Jatkakaa."
Tämän lausuttuaan Kenraali kääntyi ympäri ja käveli kohti komentobunkkerin oviaukkoa. Torakkakomentaja oli tyytyväinen. Jos kaikki toimisi oikein, invaasio voitaisiin kohdistaa jo kahden viikon päähän.

Outo Tila

Oliolli oli käsittänyt kaiken nyt. Tämä tila, hän tiesi miten hän pääsisi pois! Hän tiesi, että hänen täytyisi päästä pois, vaikkei hänen onnistunutkaan tajuta miksi. Ilmeisesti muistinmenetys ei ollut kokonaan häipynyt. Hänen päätään särki.

Mutta hän tiesi miten hän pääsisi täältä pois, takaisin kotiin. Sitä varten hänen täytyisi löytää tässä tilassa asustavat "Vaeltavat Legioonat". Sitä helpotti se, että hän tiesi tasan mistä suurin osa niistä löytyisi. Vain jotkin niistä toisivat haastetta, sillä vain kyseiset jotkin oikeasti liikkuivat ympäriinsä, puolustaen Tilaa valloittajilta, vaikka Oliolli ei uskonutkaan, että Tilaan koskaan hyökättäisiin.

Oliollin täytyisi löytää kaiken kaikkiaan 30 legioonaa, joista 6 liikkuivat ympäriinsä. Hän muisti nyt täydellisesti 24 sijainnit, ja tiesi, että 16. legioona oli asettunut lähistölle.

-------------------------------------------------------------
Jonkin ajan kuluttua
-------------------------------------------------------------

16. legioonan leiri, Outo Tila

Oliolli saapui leiriin. Leiri oli täynnä legioonalaisia, vihreitä, keihäällä varustettuja sotilaita, joilla oli kaikilla samanlaiset turkoosit Kakamaa muistuttavat naamiot. Leirin Legaatti saapui hänen luokseen.

"Kunnia viimein tavata teidät" se sanoi.
"Kiitos. Teillä lienee minulle jotain varastossa?" Oliolli kysyi
"Kyllä, mutta tietänette, että teidän täytyy todistaa henkilöllisyytenne ensin"
"Kyllä, tiedän sen. Sinun ei edes tarvitse esittää kysymystä, muistan sen kyllä. Vastaus on 'arkkitehdin'."
"Aivan, omaisuutenne on täällä."

Vielä 29 osaa puuttuu, Oliolli mietti.

Yön Timo II, Meri

Lyhyen tursasjahdin jälkeen Notfun oli tyytyväinen. Hänen kauniin laivansa tykit olivat ampuneet yhden keltapilkullisen Steltinkymmenlonkerotursaan.

Nyt kyseinen merenelävä roikkui kannelle viritetyn nuotion yllä.

"Hetk- miksi laivassani on nuotio?", Notfun ihmetteli nähdessään mitä kannella tapahtuu.
"Kapteeni, halusitte paistettua tursasta", yksi piraatti vastasi.
"Tämä laiva on puuta. Se palaa. Sammuttakaa nuotio heti kun olette paistaneet tursaan.", Notfun antoi ohjeita.
"Aye, kapteeni", piraatti vastasi.

Matoro tutkaili yhdessä hyteistä karttoja. Rozumin saaren ympärille oli merkitty useita karikoita. Olisi varmaan parasta mennä maihin veneillä ja ankkuroida karien ulkopuolelle. Niistä legendojen merikäärmeistä tai mustekaloista olisi turha välittää.

He saapuisivat saarelle jo muutaman tunnin kuluttua. Yön Timo II oli harvinaisen nopea ja tuulet olivat myöteiset.

Bio-Klaanin saari, Nazorak-satama

Skakdien suuri purjelaiva lipui satamaan Nazorakien metallisten sotalaivojen lomaan. Laivat näyttivät olevan kuin toisesta maailmasta; toinen oli puinen ja liikkui purjeilla, toiset olivat metallia ja liikkuivat moottorein. Gaggulabio suosi merenkäynnissä perinteitä ja oli joskus arvostanut merirosvoja.
Notfunin jälkeen hän vihasi heitä.

Keltamusta skakdi käveli selkä kyyryssä ulos laivasta. Hänen takanaan kulki kuin vanana useita muita Skakdeja. Skakdilordi oli silminnähden ärtynyt. Amazua sentään olisi suorittamassa tehtävää ja toivottavasti onnistuisi.

Harmaa, suurikokoinen kyborgiskakdi käveli johtajaansa vastaan laiturille. Nazorakien telakat ja lukuisat varastorakennukset näyttivät tyhjiltä. Nazorakit eivät pidä skakdien seurasta.

"Päivää, Gaggulabio. Maajoukoilta ei mitään raportoitavaa", vallanhimoinen komentajaskakdi aloitti. Gaggulabio loi tähän turhautuneen vilkaisun.
"Ovatko torakat ilmoittaneet suunnitelmistaan poissaollessani?", Labio kysyi. Hän oli ollut juuri pari päivää merellä skakdien sotaharjoituksessa.
"Ei, ei mitään.", Rlorzedt vastasi.
Kiven skakdi murahti jotakin.
"Entä tutkimukset viruksen kanssa?"
"Saimme tuloksia. Kykenimme selivttämään miten Spiriah sitä oli käyttänyt ja kykenemme nyt muokkaamaan skakdien voimia. Ainetta tosin on kovin vähän"

Skakdiseurue lähti satamasta kohti Pesää ja siellä sijaitsevia kasarmeja.

Yön Timo II, Meri Rozumin ympärillä

"Maakravut, alamme olla perillä. Suurella laivalla ei pääse tämän lähemmäs. Karikoita.", Notfun selitti kävellessään Matoron hyttiin. Nukkuva Xxonn havahtui.

Kaksi klaanilaista olivat nopeasti kannella. He katsoivat vähän matkan päässä siintävää saarta. Se oli vehreä ja trooppisen näköinen. Kultaiset hiekkarannat houkuttelivat matkalaisia karikoihin.

Silloin Matoro tajusi, että hän oli käynyt tuolla saarella. Hän oli laskeutunut sinne muiden kanssa Xian paluumatkalla. Saari oli se, jossa hänen naamionsa alkoi käyttytyä oudosti ensimmäistä kertaa.

Yhtäkkiä häntä hieman pelotti palata saarelle.

Killjoyn mökin edusta

Killjoy ja 437 kierelivät, mittaillen toisiaan. Killjoy veti oikean kätensä ranneterät esiin, juuri 437:n hyökätessä. Nazorak käynnisti selän suhkumoottorit ja syöksyi kohti Killjoyta. Killjoyn koneistetut refleksit kuitenkin käynnistivät omat moottorit samalla sekunnilla. Kaksikko iskytyi vauhdilla toisiaan vasten, singoten toisensa maahan.

Killjoy nousi ylös ensimmäisenä ja ampui räjähteen kohti 437:n jalkoja. 437 kuitenkin väisti ne yhdellä huimalla loikalla ja veti samalla kädesään esiin terän.

Terä liikkui nopeammin, kuin Killjoy oli osannut odottaa ja se lävisti vaakasuunnassa Killjoyn kypärän, suoraan suun kohdalta. Killjoy karjaisi ja veri purskahti kypärän lovesta suoraan nauravan 437:n päälle.

Ennen kun Killjoy ehti edes kunnolla nousta, 437 potkaisi Killjoyn päätä, jonka jälkeen tämä laukaisi jonkinlaisen painezamorin, joka lennätti Killjoyn suoraan mökin siivestä läpi, murskaten siellä sijaitsevat painokoneet.

Killjoy jäi makaamaan pölyn keskelle. Hän ei ollut valmis taistelemaan, ei tässä kunnossa.

437 pudisteli päätään pettyneenä, hän oli odottanut parempaa vastusta. Hän veti ranneteränsä sisään ja käveli kohti Killjoyta.

"Olen pettynyt sinuun Killjoy, odotin sinulta viimekertaisen jälkeen paljon enemmän."

Killjoy yskäisi, mutta päästi sen jälkeen ilmoille kurlaavan hörähdyksen. Veri purskui hänen suustaan samalla, kun hän ojensi kätensä kohti torakkaa.

437 luuli Killjoyn anovan armoa, mutta tämän ainoa vielä ehjä silmä suureni, huomatessaan Killjoyn kädestä purkautuvan sähköä. Pieni sähkölataus iski suoraan 437:n kasvoille, antaen Killjoylle tarpeeksi aikaa saada itsensä pystyyn. Ylös noustessaan hän kuitenkin kauhistui, tajutessaan Creedyn tuijottavan taistelua ikkunasta. 437 huomasi Killjoyn reaktion ja kääntyi katsomaan ikkunaa. Tämä tajusi mahdollisuutensa, virnisti Killjoylle ja ampui suoraan kohti Creedyä.

Laserpanos iski ikkunan läpi, mutta ei osunut Creedyyn, vaan viuhahti tämä ohi, suoraan Killjoyn komeroon. Killjoy näki, kun Creedy juoksi kauhistuneena kohti alakertaa. Killjoy sadatteli matoranin tyhmyyttä ja kääntyi sitten takaisin kohti vihollistaan.

"Julkeatkin-sinä nazorakinpentele-hyökätä sivullisen kimppuun! Tämä on meidän taistelumme! Pidä muut erossa siitä!"

Killjoy sai raivosta uutta voimaa ja aloitti sprintin kohti vihollistaan. 437 oli valmistautumassa torjumaan tulevaa miekaniskua, mutta sitä ei tullut. Killjoy tarttui vauhdista torakan kaulaan. Yksi nyrkinisku 437:n keskivartaloon heitti tämän kohti läheistä puuta, iskien tämän ilkeännäköisesti kasaan.

437 kuitenkin nousi ylös nopeasti vahvistetun ruumiinsa avulla ja kohotti käteen liitetyn zamor-laukaisimensa.

"Niin sitä pitää, tiesinhän, että sinusta löytyisi puhtia. Olet aivan kuten minä, valmis taistelemaan loppuun saakka. Emme ole kovinkaan erilaisia."

Nämä sanat kuultuaan, Killjoyn jalat pettivät ja hän lyhistyi polvilleen maahan. Muistikuva palasi hänen mieleensä:

Klaanin valimot, muutamaa vuotta aikaisemmin

Killjoy lyyhistyi. Hän ei enää jaksanut enää, hän oli voimaton, hän ei voisi voittaa, hän ei enää haluaisi voittaa…
Guardian näki tämän. Hän laski aseensa ja katsoi Killjoyta.

”Me emme ole kovinkaan erilaisia.”

Nämä sanat kuultuaan Killjoyssa napsahti. Raivoissaan hän teki vielä viimeisen iskun tuota olentoa vastaan, joka julkesi verrata Killjoyta itseensä.


Killjoy aloitti syöksyn kohti vihollistaan, mutta silloin hän tajusi virheensä, jälleen...

Killjoy hyppäsi, hyppäsi raivoissaan kohti tuota ylemmällä tasolla seisovaa Skakdia, mutta liian myöhään, hän tajusi virheensä.

Zamor-pistoolin ammus lävisti hänen panssarinsa, hän tunsi, kun se tunkeutui hänen sisäänsä ja aiheutti paineaallon, joka paiskasi Killjoyn töydellä voimalla maahan. Tömähdys kaikui laavakivestä muodostuneesta maasta.

Killjoy ei kyennyt liikkumaan. Hän oli voimaton, maaten selällään maassa, katsoen ylleen lankeavaa torakan hahmoa. Ase osoitti kohti hänen kalloaan, mutta ennen kuin Killjoy ehti edes ajatella tulevia sekunteja, ase poistui hänen päältään ja muuttui jonkinnäköiseksi tykiksi.

Se laukesi kerran, saaden vihaisesti viheltävän räjähteen sinkoutumaan Killjoyn mökkiin sisään. Hetken ajan hiljaisuus oli rikkumaton, kunnes paineaalto, yhdessä helvetin lieskojen kanssa pääsivät valloilleen.

Mökin rakenteet katosivat hetkessä, singoten irralliset tavarat pihalla lentämään, saaden mökin seinien ja katon katoamaan hetkessä. Killjoy jäi tuijottamaan nyt miltei maan tasalla palavaa kotiaan ja sillä karvalla hetkellä hän tajusi sen, tajusi matoranin, jonka oli käskenyt pysymään sisällä. Huutoa ei kuulunut, liikettä ei näkynyt. Oli vain puhdistava tuli...

Killjoy unohti vihollisensa, unohti aseen joka häntä taas uhkasi. Hän muisti vain nimen:

"Creedy..."

[spoiler=Click me!]Make avusti 437:n osissa ja taistelun ideoimisessa. Ja Hunter's Journey -viittauksia, kyllä vain.[/spoiler]

Bio-Klaanin hotelli

Xiantos sulki oven. Hän näytti surulliselta.

"Hän on poissa", Xiantos kertoi.
"Mitä ihmettä sinä höpäjät?"

Xiantos veti pienen veitsen esiin ja puukotti Kongua. Toa kaatui maahan. Hän pystyi liikkumaan aivan vähän. Hän oli aivan avuttomana maassa. Hän tarvitsi apua.

"Tappaminen saa minut hyvälle tuulelle", Xiantos virnisti.
"Apua..."

Xiantos hyppäsi ulos Kongubossin ikkunasta ja tippui keskelle katua. Hän katosi.

***

Konguboss muisti huoneessaan olevan puhelimen. Hän yritti päästä se luokse. Toa sai kiinni puhelimesta ja näppäili hätänumeron. Soitto.

"Täällä hätäkeskus", joku vastasi ja kysyi, "Tarvitsetteko apua?
"Minua on puukotettu", Kongu vastasi.
"Pysykää rauhallisena", puhelimesta kuului, "Mikä on sijaintinne?"
"Huone 169, Bio-Klaa...", Kongun ääni loppui.
"Haloo? Lähetän sinne ensiapua. Oletan, että sijaintinne on Bio-Klaanin hotelli."

***

Asemalta lähetettiin Bio-Klaaniin ambulanssi, joka saapui Bio-Klaanin hotelliin. Pakua oli soittanut moden paikalle. Mode, nimeltä BladeVezon huomasi, että hoitajat saapuivat.

"Onko joku loukkaantunut?"
"Huone 169"
"Eräs henkilö pakotti minut aseella kertomaan Kongubossin sijainnin ja kerroin sen olevan huone 169", respatäti huomautti.
"Mennään!" BladeVezon huusi.

BladeVezon potkaisi oven auki ja huomasi Kongun lattilla.

"Lääkintämiehet!"

Lääkintämiehet nostivat Toan paareille ja veivät hänet ambulanssiin kiiruhtaen. BladeVezon huomasi aukinaisen ikkunan.

"Epäilty on luultavasti karannut ikkunasta", BladeVezon kuulutti moderadioon.

Rozumin karikot, Yön Timo II

Notfun kierteli laivaa. Hän käskytti miehistöään ympärillään.

"Pojat, nyt laitatte sen nuotion pois ja suolaatte Turskan äkkiä. Jardirt, hae vieraamme, ja vie heidät manaattisäil- Anteeksi ruumaan. Kaksoset, ottakaa Mursunlihat. Toa, jaa nämä piilukkopistoolit miehistölle ja vie tämä kolmikolkka Jardirtille. Minä pidän toisen kaiken varalta, niin että jos omani menee hukkaan, niin saan uuden tilalle. Toinen vaihtoehto o tietenkin, että jos joku kaappaa vallan, jota ei tietenkään tapahdu, niin hän saa tämän", Notfun puheskeli, ja käveli alas ruumaansa.

Ruumassa oli kolme manaattia ja kaksi Mursua. Mursut olivat tarkoitetut kantamaan mursunlihat ja vieraat. Manaatit olivat miehistölle.

"Noniin, miehet. Avaan nyt höyryluukun, ja menette nopeasti kohti Rotsummia. Vieraat menevät mursunlihaa kuljettavan mursun selkään, ja minä menen sen toisen selkään. Lähtekäämme", Notfun ilmoitti, avasi luukun, ja he lähtivät.

Samoihin aikoihin klaanissa

Eräs Toa juoksi kohti adminsiipeä päin. Kun hän tuli portille, hänet ohjattiin moderaattoreiden siipeen, koska kukaan admineista ei juuri nyt ollut paikalla. Toa juoksi modesiiven portille. Hän näppäili adminsiivestä saamansa koodin lukkoon, ja käveli sisään. Portit sulkeutuivat hänen takanaan.

Hän katsoi seinässä olevaan näyttöön. Ainakin Bladevezon näytti olevan paikalla. Hän kutsui kyseisen moderaattorin. Kohta tämä astuikin hissistä ulos.

"Herra, löysin matoranin murhattuna huoneestaan", Toa kertoi.

"Hhhhmmm. Kiintoisaa. Millä tavalla tuo oli murhattu?", Bladevezon uteli.

"Erittäin raa'asti. En osaa sanoa miten tuollaista jälkeä voi syntyä. Hänen päänsä oli raadeltu sisältältäpäin, ilmeisesti suun kautta, ja matoranin ruumis ei ollut tunnistettavissa. Huoneen numero on 982", Toa kertoi.

"982..", Bladevezon mutisi ja meni seinässä olevan näytön luo. Hän näppäili hakuikkunaan numeron, ja katsoi huoneen tiedot, "Huoneessa asui matoran nimeltä Keja. Ta-matoran, liittynyt klaaniin kolme vuotta sitten. Mene ilmoittamaan matoranin omaisille. Pistän tietoa eteenpäin. Kiitos", Bladevezon kuittasi, ja lähetti toan matkaan.

Veljeskunnan saari

Norsupäästäinen torkkui ääneti bambumetsän katveessa. Välillä taistelun äänet kuitenkin herättivät massiivisen olennon, jolloin se käänsi valtavat silmänsä metsikköä kohti yrittäen erottaa jossain kauempana tapahtuvan taistelun.

Ämkoo paiskautui maahan sankan tomupilven saattelemana. Käsipuoli Toa loikkasi nopeasti takaisin seisomaan, muttei ehtinyt torjua vastustajansa nopeaa lyöntiä. Ilman Toa perääntyi kasvoihinsa iskeytyneen nyrkin voimasta, yritti puolestaan itse lyödä vihollistaan ja huomasi jälleen iskeneensä ohi.

Turaga Bakmei nauroi. Valkomustan turagan viikset heiluivat tuulessa tämän tarkkaillessa oppilaansa epätoivoista kompurointia. Ämkoo oli aikoinaan selvinnyt turagan koulutuksesta kunnialla, muttei nykyisessä tilassaan pärjännyt opettajalleen alkuunkaan.

Turaga asteli harjoituskentän laitaan, poimi sieltä keihään ja heitti sen vihreämustalle Toalle. Sitten turaga tarttui omaan turaga-sauvaansa ja jäi odottamaan Ämkoon siirtoa.

Norsupäästäinen oli torkkunut tarpeeksi. Se kipitti bambujen läpi taistelukentän laidalle ja ennätti juuri sopivasti todistamaan Ämkoon täydellistä epäonnistumista. Toasta ei yksinkertaisesti ollut lainkaan vastusta väkivahvalle turagalle.

Bakmei naurahti jälleen ja heilautti viiksiään vasemmalla kädellään. Ämkoon yllätykseksi Bakmei ei kuitenkaan sen jälkeen tarjonnut uutta asetta vaan istahti alas. Sitten turaga aloitti keskustelun.

"Tästä ei ole sinulle hyötyä. Et ikinä opi taistelemaan ilman toista kättäsi", Turaga totesi ja tuijotti Ämkoota naamionsa takaa. Toa huokaisi, istahti turagan eteen ja uskaltautui katsomaan tätä suoraan silmiin.
"Pakko kuitenkin yrittää, eikö?"

Turaga tuhahti ja katseli edessään istuvaa Toaa hieman tarkemmin. Ämkoon panssarointi oli muuttunut jo viikon kestäneen harjoittelun aikana reippaasti tummemmaksi, mutta sen alta paistoi silti vihreä Toa-keho. Tästä huolimatta Ämkoo ei kyennyt hallitsemaan elementtivoimiaan, saati sitten Makutalta ryöstämiään varjokykyjä. Ämkoo oli kuin varjo entisestä voimallisesta olemuksestaan.

"Annoit Äären viholliselle", Bakmei sanoi. "Se on ainut syy, miksi edes vaivaudun auttamaan sinua."
"Ja se riittää minulle", vastasi Ämkoo. Toa nousi seisomaan, väänteli hetken ajan niskaansa ja kysyi sitten:
"Jatketaanko?"

Turaga ei voinut olla panematta merkille sitä, että sinnikkyyttä Ämkoolta ainakin löytyi.

- - -

Jossain kylmässä paikassa

Haukkapartio pudottautui lähemmäs lumista maastoa ja valmistautui pudottamaan suksin varustautuneet vihreät matoranit kyydistään. Kuului vaimea tömähdys kun le-matoranit tipahtivat lintujen kynsistä kulahtaneen havumetsikön sekaan.

Enki tutki lyhyen hetken ajan johtajan piirtämää karttaa, tarkkaili sitten hetken ympäröivää maastoa ja viittoi kumppaninsa seuraamaan. Matoranit laskettelivat sulavasti pitkin mäkistä metsikköä, kunnes saapuivat lopulta avoimeen maastoon.

Enki pysähtyi maasta kohoavan kallion juurelle. Muut veljeskuntalaiset seurasivat perässä, riisuivat suksensa ja alkoivat sitten yhteisvoimin tutkia jäistä kiveä. Löytämiensä merkkien perusteella matoranit olettivat olevansa oikeassa paikassa.

Sitten he alkoivat kaivaa. Routaisen maan tonkiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta veljeskunnan matoranit olivat selvinneet vaikeammistakin toimenpiteistä.

- - -

Harjoituskentän laidalla

"Miten luulet edes taistelevasi Äärellä aseistautunutta vihollista vastaan?", tivasi Bakmei jälleen kerran maahan iskemältään Ämkoolta. Turaga ei edes vaivautunut odottamaan vastausta vaan jatkoi:
"Sitä vahvempaa miekkaa ei olekaan. Et taatusti löydä mistään tehtävään sopivaa asetta!"

Oli Ämkoon vuoro naurahtaa. Toa pyyhkäisi veret suupielestään, nousi seisomaan täyteen mittaansa ja puhui.
"Älä siitä huolehdi. Minulla on suunnitelma."

- - -

Kylmässä paikassa jälleen

Yksi vihreistä matoraneista huudahti ja viittoi muut katsomaan. Enki tarttui matoranin löytämään avaimeen ja kohotti sen kaikkien nähtäväksi.

"Tehtävä suoritettu. Palataan tukikohtaan", Enki komensi. Sitten matoran vihelsi taivaalla partioivat linnut luokseen ja pian joukkio olikin jo matkalla kohti veljeskunnan saarta.


[spoil]Bläblälbälbä. En jaksa lukea tätä läpi. Pahoittelen kuitenkin mahdollisia kielioppisolmuja ja kirjoitusvirheitä.[/spoil]

Bio-Klaanin linnake

Hans ja Plaploo tuijottivat Bladiksen ovea pettyneinä. Kukaan ei avannut koputukseen täälläkään, aivan kuin kukaan modeista ei olisi tavoitettavissa.

"Mitä me nyt teemme?" Plaploo kysyi oranssilta toveriltaan hädissään.
"En... En tiedä. Kyllä meidän on jotain keksittävä."
"Voisiko tämä liittyä jotenkin sotatilaan? Tämähän... tämähän voi olla vakavaa!"
"Siinä tapauksessa" Hans aloitti, ja piti lyhyen dramaattisen paussin "meidän on tehtävä asialle jotain."


Matoralaiset näyttivät hetken liki uhmakkaan päättäväisiltä, mutta pian he taas tuijottivat toisiaan hiljaa.

"Eli... Mitä me käytännössä tehdään?"
"Öööh. Kerrotaan jollekulle?"

Bioklaani, huone 918

Bladis avasi huoneen oven. Hän näki matoranin ruumiin, joka oli täysin raadeltu, ja tunnistamattomissa. Se oli Keja, murhaajan ensimmäinen uhri. Moderaattori yritti löytää todisteita, mutta parin tunnin pitkällisten tutkimusten tuloksena hän ei ollut löytänyt yhtään DNA:ta. Bladevezon oli epätoivoinen. Hänestä, kuten monesta muustakin tuntui, että klaanille oli koittamassa vielä synkemmät ajat. Noin viikko sitten tapahtunut yö kauhu oli laukaissut karmivan tapahtumaketjun.

Veljeskunnan saari

Ämkoo haukotteli äänekkäästi, oikoi ainutta kättään ja siirtyi ulkosalle nukkumapaikkanaan toimineesta epämääräisestä bambumajasta. Toa ei yllättynyt huomatessaan, että turaga Bakmei oli jo hereillä. Valkea turaga meditoi hiljaa korkeahkon kivimonumentin juurella, mutta lopetti toimensa huomatessaan vihreänmustan oppilaansa lähestyvän.

"Aloitammeko heti?", Ämkoo kysyi turagalta kumarrettuaan ensin syvään.
"Emme", Bakmei vastasi.

Ämkoo tuijotti opettajaansa kysyvän näköisenä. Turaga ei edes vilkaissut Ämkoon suuntaan vaan käveli tämän ohitse. Vanhus astui sisään Ämkoon nukkumapaikan vieressä kohoavaan majaan. Majan ovella Bakmei kuitenkin kääntyi ympäri ja komensi:
"Etsin sinulle jotain. Harjoittele itseksesi sen aikaa."

Mäksä totteli. Ilman Toa siirtyi harjoittelukentälle ja alkoi toistaa rutiiniksi muodostuneita liikesarjoja.

- - -

Askel vasemmalle. Kyykistys. Kierrepotku. Vasen käsi alas. Oikea suojaamaan kasvoja. Valepotku. Nyrkki eteen...

Ämkoon jokaista lihasta särki, mutta hän ei kehdannut valittaa. Turaga Bakmein kova koulu oli jo kauan sitten tullut Toalle oikein tutuksi, ja Ämkoo tiesi vallan hyvin tämän olevan vielä pientä. Bakmei oli julma opettaja, mutta samalla myös paras lajissaan.

Vihlaisu Ämkoon vasemmassa polvessa sai Toan kaatumaan. Ämkoo irvisti tutkiessaan polveen eilisiltana saamaansa haavaumaa. Pitkän lyömämiekan aiheuttama viilto oli loistava esimerkki Bakmein opetustekniikasta. Opettaessaan turaga taisteli tosissaan.

Ilman Toa pakottautui seisomaan ja jatkoi liikesarjaansa. Olisiko tästä edes mitään hyötyä? Turagakin oli laittanut merkille sen, että käsipuolena Ämkoo tuskin tulisi pärjäämään olennolle, jolta sai jo aikaisemmin selkäänsä. Tästä huolimatta Toa tahtoi yrittää. Marionetti ei ollut nimittäin ainoastaan päihittänyt Toaa, vaan vienyt tämän miekan.

Joku toinen miekkamies taotuttaisi tällaisessa tilanteessa uuden, mutta se ei tullut Ämkoon tilanteessa kysymykseenkään. Vaikka Toa etsisi maailmojen ääristä universumin parhaan miekkasepän, ei yksikään kykenisi tuottamaan Äären kaltaista mestariteosta. Miekka oli yliluonnollinen. Lisäksi se...

Ämkoo pysähtyi hetkeksi ja katsahti haikeana kohti taivasta. Yksi ainoa sana pakeni hiljaa Toan huulten välistä.

"Atya..."

- - -

Turaga kaiveli majansa sisustaa ärhäkästi yrittäen löytää etsimäänsä. Lopulta Bakmein valkoinen käsi tarttuikin kovaan ja kylmään murikkaan. Turaga kiskoi pitkän kiviesineen lähemmäs, nosti sen ja lähti sitten ulos majasta.

Pian Bakmei ilmestyikin harjoituskentän laidalle. Ämkoo kumarsi vähäeleisesti ja saapui Bakmein tykö.

"Mikä se on?", Toa kysyi epäilevällä äänensävyllä ja katsoi Bakmein pitelemää esinettä.
"Tämä tässä...", Bakmei aloitti, mutta keskeytti lauseen heilauttaakseen viiksiään.

"...on kivi."


[spoil]DUN DUN DUUUUUUUUN.[/spoil]

Killjoyn mökin(taimitäsiitäonjäljellä) edusta

Suuria hiiltyneitä puukappaleita oli levinnyt kaikkialle ympäristöön. Suuri kasa puuta paloi laajana ja kirkkaana roviona. Suuri savupatsas kohosi ylöspäin. Viimeisetin tuhoutuneen savupiipun tiilenpalat tipahtivat maahan. Kaikkialla ilmassa leijui tuhkaa ja palanutta papperia. Pitkin maata lojui pieniä, jopa osittain sulaneita lasinsirpaleita. Killjoy makasi polvillaan suuren liekkimeren edessä, kätensä kurotettuna kohti maanpäällistä helvettiä. "..Creedy." Tuo Matoran oli jäänyt mökin sisälle, vielä Killjoyn käskemänä. Nyt mökki sisältöineen roihusi tuhkana. Killjoy ei ollut eläessään kokenut pahempaa. Hän oli uskonut pystyvänsä suojelemaan tätä oman kotinsa sisällä, nyt kuitenkin tuojottaen ystävänsä tulista hautaa.

"Suojelet", Nazorak kysähti erittäin ivailevaan sävyyn. Hän suuresti nautti tilanteesta. "Läheisten suojelusta on vain harmia. Se tekee sinusta heikon." Killjoy havahtui. Pian hän muisti tilanteen. Ja sen, kuka hänen kotinsa, ja ystävänsä, oli juuri tuhonnut. Killjoy kääntyi Nazorakia kohti. Hän kiehui raivosta. Ja Nazorak piti siitä. Killjoy tarttui katanaansa. Takaisinmaksun aika...

Killjoy nousi seisomaan. Hänen jalkansa vapisivat kivusta. Mutta Killjoy ei välittänyt. Raivo ja viha olivat ainoat tuntemukset hänessä juuri nyt. Killjoy lähti syöksyyn, katana ojossa, iskeäkseen sen Nazorakin lävitse. 437:lla oli kuitenkin muuta mielessä. Killjoyn lähestyessä hän nosti metallisen kätensä ylös, iskien Killjoytä, kaataen tämän maahan jalkojensa juureen. Ennen kuin Killjoy ehti reagoida, hänen päätään painettiin tiukasti maata vasten, metallisella jalalla. Nazorak kumartui lähemmäs häntä, alkaen jälleen puhua; "Suututtaako? Hyvä niin. Kerää vihasi ja raivosi. Varastoi sitä. Käytä sitä. Anna minulle se vastus mitä olen pitkään kaivannut." Killjoy puristi kätensä nyrkkiin. Nazorakeversti piti sitä hyvänä merkkinä. Killjoy ei osannut kuvitellakaan, että heillä kahdella oli jotain yhteistä.

437 makasi pöydällä. Suuri valo loisti hänen yläpuolellaan. Hänelle tämä oli erittäin epämiellyttävää. Kipu oli sietämätöntä. Mieluummin hän makaisi paistunena laavavirran pohjalla kuin operointipöydällä väkisin elvytettynä. Pöytä nostetettiin hitaasti pystyyn, raajositaan siihen sidotun Nazorakin pysyessä tiukasti paikallaan. Hänen ympäriltään alkoi kuulua ääniä.

"437, kuuletko minua", tunnistettava ääni puhui, "avaa silmäsi".

437 totteli. Hänen vasen silmänsä aukeni. Toinen taas käynnistyi hitaasti. Nazorak huomasi olevansa pienessä hoitohuoneessa, muutaman valkotakkisen Nazorakin ympäröimänä. Näiden kädet olivat lähes kokonaan vihreähkön nesteen peitossa. 003 seisoi läheisen ikkunan takana. Hänen edessään oli mikrofoni. "Hyvä tietää että selvisit", kenraaliluutnantti sanoi mieltyneenä.

"Mitä. Olette. Tehneet. Minulle?", 437 kysyi vakavana. Osassa hänen kehotaan ei ollut tuntoa.

"Pelastimme sinut viime tipassa", 003 lausui mikrofoniinsa, "Olisi sääli päästää sinunkaltaistasi soturia menemään. Ole iloinen". "Miksi", 437 kysyi suivaantuneena. 437 alkoi taivuttaa mekaanisen kätensä sormia nyrkkiin. Selviytyminen moisesta tappiosta oli Nazorakille pahempaa kuin kuolema.

"Miksette voineet antaa minun levätä? Levätä rauhassa?" 437 liikautti hieman mekaanista kättään, saaden sitä pitelevän sidoksen ponnahtamaan irti, suoraan viereisen tiedemiesNazorakin otsan läpi, repien pian irti sidokset toisestakin kädestään. Hätäinen viereinen Nazorak irrotti sidoksen hänen jaloistaan. Hänen uusi, mekaaninen jalkansa teki kovan kolahduksen osuessaan metalliseen lattiaan.

Kyborginen Nazoraksoturi seisoi velttona. Mutta sitä ei kestänyt pitkään. Hän nosti mekaanisen kätensä. Pian käsi kuitenkin muuttui tappavaksi laserkanuunaksi. 437 alkoi ammuskella ympäriinsä. Ammukset hajottivat huipputekniset laitteet hetkessä romumetalliksi. Räjähdykset seurasivat toisiaan, epäonnisten tiedemiesten jäädessä niiden uhreiksi. 003 seurasi tilannetta tyytyväisenä lasi-ikkunan takaa. Lasiin roiskunut neste lisäsi nautintoa. Pian huoneessa oleva savu hälveni. 437 seisoi yksinäisenä huoneen raunioiden keskellä. Hän vetäisi syvään henkeä, kohdisti kasvonsa ylöspäin, huutaen; "MIIIIIIIIIKSIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!!!!?"

"Olisi tylsää päättää tämä tähän", Nazorak puhui hiljaa maassa makaavalle vastustajalleen, "Tulemme kohtaamaan vielä. Ja voin taata, että ainakin minä tulen kovasti nauttimaan siitä." Nazorak nosti jalkansa Killjoyn päältä. Tällä ei ollut kylliksi energiaa nousta ylös. Nazorak perääntyi, käynnistäen suihkumoottorinsa. "Heipparallaa!". Pian Nazorak oli noussut korkealle ilmaan, lentäen poispäin.

Killjoy makasi maassa lohduttomana. Hän puristi otteensa katanastaan tiukimmilleen. Hän oli keksinyt tavoitteen viimeisille elinpäivilleen...

[spoil]Sisältää viittaukseen yhteen hitsin hyvään leffaan.[/spoil]

Ison metallilevyn suojassa, muutaman metrin päässä Matoron pysäyttämästä pommista

Yksi Nazorak odotti kärsivällisesti räjädystä. Kaksi hänen kolleegaansa kuluttivat aikaansa keskustelemalla manaateista.

Killjoyn romukasan edusta

Killjoy makasi nyt maassa, yksin, vain tulen rätinän kuuluessa taustalla. Taisteluhurmos oli kadonnut ja kipu alkoi palata Killjoyn jäseniin ja vartaloon. Hän koetti tinnustella suutaan. Se oli haljennut sivuilta ja vuoti nyt pahasti kypäränsä sisään. Killjoy tunsi, kun tajuttomuus lähestyi häntä, hän ei voisi sille mitään. Hän kokisi pian saman kohtalon, kuin ystävänsä.

Metsästäjä yskäisi, hänen silmissään sumeni jo. Raajojen liikutusyritykset olivat turhia. Lopulta kaikki sumeni ja Killjoy menetti tajuntansa.

...löysimme hänet, tuoka paarit välittömästi.

...kuljettakaa hänet tuvalle, hän vuotaa kuiviin.

...katsokaa tuota taloa, mitä täällä oikein on tapahtunut?

...menetämme hänet!

...virtarepulsorit, tämä tyyppi on mekaaninen, äkkiä!

...tila vakaant-


Klaanin asuntolat, pari tuntia myöhemmin

"Eli ette vieläkään tiedä mitä siellä on tapahtunut?"

Saraji nojaili huoneensa oveen, keskustellen samalla ohikulkeneen Paacon kanssa. Killjoy oli viety hoidettavaksi tämän ikuisuuksia tyhjänä olleeseen asuntolahuoneeseen, jossa hoitaja piti tätä silmällä koko ajan.

"Tiimi kävi läpi koko romun, eikä sieltä löytynyt ainuttakaan merkkiä räjähteistä tai ulkopuolisista aseista. Ainut asia, jonka saimme kaivettua ylös, olivat ne kaksi haarniskaa. Kaikki muu oli täysin tuhoutunut. Killjoy saanee itse kertoa kaiken, kun herää."

Pienen jutustelun jälkeen Paaco jatkoi matkaansa, jättäen Sarajin mietiskelemään ovellensa. Hänen taskustaan kuului jonkinmoista vaikerrusta.

"Älä huoli, Klaanin porukka saa hänet kuntoon. On hän kokenut pahempaakin." Inahdus vaikeni ja taustalta kuului nyt vain viereisestä asunnosta kuuluva basson jumputus. Saraji pudisteli päätään.

"Tuo oli ilmiselvä hyökkäys ja tuli se miltä taholta tahansa, se tuli selkeästi Klaanin valta-alueen sisäpuolelle. Vihollinen alkaa käydä röyhkeäksi..." Sarajin taskusta kuului hyväksyvä inahdus. Ovi sulkeutui hänen perässään ja käytävä oli taas autio.


Killjoyn huone, Klaani

Killjoy oli käynyt siinä huoneessa vain kerran aikaisemmin. Nyt tuo huone oli täysin pimeä, verhot oli suljettu ja Killjoy makasi vuoteessa nyt yksin, suu tikattuna molemmilta sivuilta. Hän oli tajuissaan, mutta hän ei jaksanut liikkua. Hoitajamatoran oli poistunut hetkeksi. Hän ei tiennyt Killjoyn olevan hereillä.

Killjoy katsoi taas valkoista kattoa. Hän näki sivusilmällään työpöydän, jolle oli laitettu kynttilä lasipurkkiin. Mukana oli myös kortti, Killjoy ei kuitenkaan nähnyt keneltä se oli, eikä häntä toisaalta kiinnostanutkaan. Huone oli kolkko ja niin oli kaikki sen sisälläkin.


Samainen huone, vuosia sitten

"Sinä et ole tosissasi."

Killjoy seisoi keskellä huonetta, katsellen ympärilleen. Visokki louskutteli leukojaan hänen vieressään.

"Etkö pidä siitä?"

Killjoy murahti, hän istuutui huoneen lattialle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa Visorakia. Hän oli jo tottunut tämän mielenkiintoiseen tapaan kommunikoida.

"Minusta ei pidetä täällä. Ymmärrettävää toki, mutta en haluaisi asua täällä muiden keskellä. Sinä näit ne katseet."

Visokki teki eleen, joka selkeästi merkitsi nyökkäystä.

"Eikö täällä ole mitään paikkaa, jossa saisi olla yksin? Minä lupaan tehdä töitä, korvaan minkä pystyn."

Visokki oli hiljaa hetken: "Osaatko taittaa lehteä?"

Killjoy loi merkitevän katseen Visokkiin, "Metru Nuilla, painoin kyllä mainoslehtisiä. Miten vanhoja koneet ovat?"

"Noin parisataa vuotta. Toimineet hyvin tähän asti, mutta lehtemme entinen taittaja sai surmansa muutama kuukausi sitten. Koneet ovat laavavyöhykkellä varastossa."

Killjoy mietti hetken ja nousi sitten ylös. "Saako Klaanista rakennuslupia?"


Rakennuksessa ei kestänyt kauaa. Muutaman Matoranin avulla rakenteet saatiin pystyyn parissa päivässä, jonka jälkeen Killjoy oli rakentanut talonsa itse. Nyt se oli kuitenkin kadonnut, antaen samalla haudan vanhalle ystävälle.

Miksi minä epäonnistun aina...


Killjoyn mökin alla oleva luola

Silmät rävähtivät auki, hänen naamaansa kutitti.

Rozum

Kolme manaattia ja kaksi mursua aapuivat Rozmin saaren rannalle. Elukoitten päältä tulivat monta piraattia, Jään Toa Matoro, Xxonn ja laivaston kapteeni, Notfun.

"Yarr", karjaisi kapteeni, "Nyt etsimään sitä aaretta, niin päästään sitten syömään sitä Turskaa"

Piraatit olivat innostuneina siitä.

"Muuten. Sammuttivatko ne sen nuotion?", Notfun kysyi Perämies-Jarditilta.

"En ole varma", Jardit vastasi, "Minä en katsonut, sen jälkeen kun sanoit sen heille. Me lähdettiin, ilman että vilkaistiin taakse"

"No, ei se mitään. Jos he jättivät sen, niin sammutetaan se kun palataan"

Kun piraatit olivat lähtemässä eteenpäin, Äksä huomasi, että Matoro seisoi paikallaan rannalla. Hän meni puhumaan Toalle.

"Mitä sinä siinä seisot?"

"Minäkö? Minä... vain ajattelen"

"Ajattelet mistä?"

"Eeeikö olisi parempaa, että annettaisii piraattien etsiä Nimdaa? He näyttävät nauttivan siitä"

"En voi uskoa tätä. Sinä pelkäät!"

"Mitä? Minäkö? Höpsis!"

"Matoro. Me tultiin Bio-Klaanista asti Destralille. Meidät teleportattiin meidät sieltä aavikkosaarelle, jossa oli Matoranien ja Visorakkien välinen sota. Me paettiin sieltä, toiselle aavikkosaarelle, jossa piraatit kaappasivat meidät, joilta me paettiin lentävillä manaateilla. Sitten meidät pelasti sinaappikuljetus juuri viimeisellä hetkellä. Aiotko luovuttaa nyt? Kun ollaan päästy jo näin kauas?

"Et tajua", Matoro vastaa pelottuneena Äksälle, "Ensimmäisen kerran, kun minä aloin kuulla outoja asioita naamiosta, oli kun minä kävin juuri tältä näyttävällä saarella"

"Mitä siitä? Luuletko, että juuri sen, takia jättiläisrahi tulee ja syö sinut?"

"Ei sitä. Mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu."

"Sinä vain pelkäät", Äks vastasi tylysti Matorolle.

"Noh. Tuletteko?", Notfun kysyi kaksikolta.

"Tule nyt", Äks rohkaisi Matoroa, ja kun Matoro tunsi itseensä kohtaan sääliä, hän lähti eteenpäin. Piraatit alkoivat seurata häntä. Matoro otti kartan käteensä ja osoitti merkittyä kohtaa siinä.

"Joku on merkinnyt tuonne jotakin", hän aloitti, vaikka vielä pelkäsi hieman, "uskon, että laboratorio on siellä"

"Kurssi sinneppäin, siis", kapteeni vastasi.

Piraatit menivät sinne, innoissaan niin kutsutusta aarteesta. Matkan aikana, pari pikkurahia oli hyökännyt miehistöön kimppuun tai pari kertaa oli pieni osa maata pettänyt heidän jalkojensa alta, mutta he olivat kaikki säästyneet putoamiselta.

"Yarr", Notfun huudahti parin tunnin päästä, "Vielä vajaat pari kilometriä"

Muut pirsstit innostuivat tästä ja alkoivat juosta eteenpäin, vaikka moni heistä oli väsynyt. He yhtäkkiä pysähtyivät, kun kuulivat kovan tömäyksen vähän matkan päästä. He käänsivät päänsä hitaasti ja pelästyneinä. Kuului toinen tömäys. Sitten isi rahi ryntäsi viidakosta heitä päin. Piraatit alkoivat huutaa apua ja juoskennella ympäriinsä. Rahi oli suurempi, kuin Kane-ra-tiikeri, punainen ja iso kita sillä oli. Ja se oli nälkäinen.

Miten sankarimme selviytyvät tästä? Pelastaako Matoron koukku heidät taas? Vai tapahtuuko jotain muuta? Jos he he selviytyvät. Se selviää TBS:n/Jaken ensi viestistä.

Rozum

Metsäauko oli kaaoksessa. Valtava, tuntematon rahi oli hyökännyt metsiköstä joukon kimppuun.

Matoro makasi selällään saniaisten ja aluskasvillisuuden joukossa. Hän tarkensi katsettaan nopeasti liikkuvaan olentoon. Hän kaiveli päästään tietojaan raheista.
Pitkä häntä. Neljä raajaa. Korkea pää. Matelijamainen olemus.

Protocairn, hän muisti. Lohikäärmerahi, joka oli tarujen mukaan syntynyt puhtaasta energiasta. Olento oli väkivahva ja agressiivinen. Hyökkäsi äärimmäisen helposti.
Niihin tepsii kylmyys.

Matoro loi silmäyksen taistelukentälle. Protocairn juoksi ympäriinsä sekopäisenä, syösten välillä erinäisiä lieskoja suustaan. Piraatit ja Klaanilaiskumppani olivat joko maassa tai juoksivat ympäriinsä aukiota.
Monet piraatit olivat yrittäneet ampua tai tehdä muuta vastaavaa rahille. Joku oli peräti heittänyt sitä polttopullolla.
Tulirahia polttopullolla. Äly hoi, Matoro ajatteli. Hän tiesi että moista rahia ei voitettaisi niin vain. Se joko eksytettäisiin tai siltä paettaisiin.

Toa näki Äksän nousevan kasvien joukosta ylös. Hän pyrähti Klaanilaisen luo.
"Martti, tuohon ei tehoa edes tämä hehtaaripyssy. Mikä se on?", Äks kysyi heti.
"Protocairn. Sen panssaria on turha yrittää murtaa tällä kalustolla. Yritetään harhauttaa se", Matoro aloitti. "Auta kiinnittämään sen huomio!"

Hetken oudon viittelöinnin ja huudon jälkeen agressiivinen lohikäärme oli huomannut parivaljakon. Se kääntyi kuopien maata ja lähti syöksymään kohti uusia saaliitaan.
Matoro ja Äks pyrähtivät juoksuun kohti tiheämpää puustoa. Korkeat puut hidastivat lohikäärmettä hieman, mutta se oli silti äärimmäisen nopea.
"Pyritään tarpeeksi kauas!", Matoro puhui huohotukseltaan. "Muistatko sen suuren rotkon jonka ohitimme?"
Äks näytti nyökkäävän.

Protocairnin pitkät, piikikkäät kädet tavoittelivat juoksijoita. Matoro keskittyi elementtivoimaansa, ja alkoi luoda jäätä maahan.
Pian jään ilmestyttyä jokainen heistä menetti liikkeidensä hallinnan ja liukui pitkin Matoron kokoajan luomaa jäätä. Jurkänne alkoi olla edessä.
"Äks! Lähemmäs! Harppuunoin tuon puun!", Matoro huusi. Aalto tulta tasapainonsa menettäneeltä Protocairnilta poltteli hänen selkään.

Jää oli loppunut, mutta alamäki ennen jyrkännettä alkanut. Hiekka antoi periksi eikä siitä saanut otetta millään.
Jään Toa ojensi mustan kätensä. Kuului naksaus.

Sitten kaksi Klaanilaista ja valtava rahi tunsivat lentävänsä painottomana kohti valtavan rotkon pohjaa.
Matoron ilme oli tyrmistynyt. Harppuunatemppu oli epäonnistunut. Mitä?
Hän takoi kämmenessään olevaa harppuunanäppäintä. Sillä silmänräpäyksellä laitteen moottori lähti käyntiin ja ampui terän satunnaisesti. Hiekkaa pöllähti koneen sisuksista.

Matoron kädessä tuntui, kun hänen ampumansa haka sai otteen. Hänestä tuntui sekunnin siltä, että hänen oikea kätensä irtoasi. Sitten hän oli hetken paikallaan ilmassa ja syöksyi väkisin ylöspäin, osuen ensin jyrkänteen kiviseen reunaan. Hän pysäytti välittömästi kelauksen ja katsoi alas.
Hän ei nähnyt Äksään tai rahia. Vain kylmänsinisen merenvuonon.

Ylhäältä kuului piraattien huutoja.

... mutta tunnen, että jotain pahaa tapahtuu...

Sitten hän huomasi jonkun nousevan pintaan vedestä.
Helpottunut huokaus.

Kesti pitkä tovi ennenkuin kumpikin heistä oli taas ylhäällä.
Piraatit olivat tehneet leirinuotion ja grillasivat siinä metsästämäänsä Brakas-apinaa.
Joku matoran hoilasi juopuneena laulujaan.
"Ennen oli miehet rautaa ja laivat... laivantekoainettaa!"
"Laivat tehdään puusta, mäntti!"
"Ei kaikki. Olen nähnyt rautaisia."
"Niin, unissasi. Eihän rauta kellu."
"Missä tynnyrissä sinä olet elänyt?"
"Rommitynnyrissä, kiitos kysymästä."
"..."


"Mitä minä sanoin. Harpuunassani oli hiekkaa. Se on äärettömän huono merkki", Matoro selitti istuen kannolla.
"Eikö harppuuna ole se juttu, jolla ammutaan valaisiin jotain, jolla voi räjäyttää ne?", Notfun selitti itsekseen.

"Martti, ei se harppuunatemppukaan voi onnistua joka kerta. Se on tosiasia!", Äks vastasi.
"Muttakun minun harppuunatemppuni onnistuu joka kerta", Matoro vastasi. "Se on yksi niitä asioita maailmassa, joka ei muutu... paitsi nyt."

"Keskeytän teidän juttunne ja kysyn että missäs se laboratorio niinkun on?", Notfun tuli väliin.
"Emme tiedä kunnolla", Matoro aloitti. "Mutta saari ei ole kovin iso. Luulen että kannattaa pyrkiä saaren korkeimmalle paikalle, mistä näkee helposti rakennukset."

"Ja sieltä löydämme aarrekartan", Notfun jatkoi kullankiilto silmissä.
"Luulen niin", Matoro vastasi.
"Hei. Kannattaisikohan meidän leiriytyä nyt kun yökin tulee kohta?", Äks keskeytti.
Matoroa puistatti ajatus nukkumisesta. Hän oli pitänyt nytkin melkein kokoajan yllä mielensuojausta. Nukkuessa olennon mieli on avoin kaikelle.

"Jatketaan kuitenkin matkaa syvemmälle saareen", Martti ehdotti.
Taustalta kuului epävireistä JOU HOU ME OLLAAN ROSVOI- laulua.
Aurinko alkoi olla jo lännessä. Saarelle laskeutuisi pimeys muutamassa tunnissa.

Yön Timo II

Musta purjevene lipui ankkuroidun laivan viereen.
Joku hahmo selvästi kiipesi jotenkin puista laivan kylkeä pitkin ylös. Hetken kuluttua vene vajosi veteen.
Hahmo hyppäsi yhden normaalin pelastusveneen pressun alle piiloon.