klaanon-builder

klaanon builder - html ja epub
git clone https://neny.bioklaani.fi/git/klaanon-builder.git
Log | Files | Refs | README

commit 3261c68efe84927da470a8885f8b9a6703653396
parent 5702a959ed0cd12efa96315ab14d42f27993f38f
Author: nindwen <me@nindwen.blue>
Date:   Thu,  1 Aug 2019 18:50:18 +0300

Kind of fix ääkköset

Diffstat:
Mklaanon.json | 2+-
1 file changed, 1 insertion(+), 1 deletion(-)

diff --git a/klaanon.json b/klaanon.json @@ -1 +1 @@ -{"posts":[{"id":0,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-29T09:36","content":"<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center><img src=&quot;<a href=&quot;http://clanon.nano.fi/images/logo.png%22%3E%3C/center&quot; target=&quot;_blank&quot; class=&quot;postlink&quot; rel=&quot;noreferrer&quot;>http://clanon.nano.fi/images/logo.png&quot;></center</a>><br>\n<br><br><br>\n<br><br><br>\n<hr width=&quot;80%&quot;><br>\n<center><object width=&quot;25&quot; height=&quot;25&quot;><br>\n<param name=&quot;movie&quot; value=&quot;<span data-s9e-mediaembed=&quot;youtube&quot; style=&quot;display:inline-block;width:100%;max-width:640px&quot;><span style=&quot;display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%&quot;><iframe allowfullscreen=&quot;&quot; scrolling=&quot;no&quot; style=&quot;background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%&quot; src=&quot;https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA&quot;></iframe></span></span>&quot;><br>\n</param><br>\n<param name=&quot;allowFullScreen&quot; value=&quot;true&quot;><br>\n</param><br>\n<param name=&quot;allowscriptaccess&quot; value=&quot;always&quot;><br>\n</param><br>\n<embed src=&quot;<span data-s9e-mediaembed=&quot;youtube&quot; style=&quot;display:inline-block;width:100%;max-width:640px&quot;><span style=&quot;display:block;overflow:hidden;position:relative;padding-bottom:56.25%&quot;><iframe allowfullscreen=&quot;&quot; scrolling=&quot;no&quot; style=&quot;background:url(https://i.ytimg.com/vi/AdCIq1jZyYA/hqdefault.jpg) 50% 50% / cover;border:0;height:100%;left:0;position:absolute;width:100%&quot; src=&quot;https://www.youtube.com/embed/AdCIq1jZyYA&quot;></iframe></span></span>&quot; type=&quot;application/x-shockwave-flash&quot; allowscriptaccess=&quot;always&quot; allowfullscreen=&quot;true&quot; width=&quot;30&quot; height=&quot;25&quot;><br>\n</embed><br>\n</object></center><br>\n<hr width=&quot;80%&quot;><br>\n<br><br><br>\n<i>Siitä on jo vuosia, kun Tawa ja Visokki perustivat Bio-Klaanin. Vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja. Vuodet ovat kuluneet suurimmaksi osaksi rauhan merkeissä – ellei lukuun oteta muutamaa vakavaa välikohtausta. Klaanin historian aikana niitäkin on ollut. Elämä ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista. Puhumattakaan siitä, kuinka vaikeaa ruusuilla tanssiminen on. Klaani on rauhan tyyssija. Sinne hakeutuvat ovat yleensä rauhaa kaipaavia Matoraneja, työnsä päättäviä Toia, hylkiöitä, syrjittyjä olentoja. Klaani on turvapaikka niille, jotka sitä hakevat.<br>\n<br><br><br>\nNäiden vuosien aikana olemme saaneet rakennettua suunnattoman linnoituksemme saaren etelärannikolle. Lisäksi hieman Bio-Klaanin linnoituksesta pohjoiseen sijaitsee suuri Arkistomme, johon keräämme kaiken tiedon. Arkistoissa minäkin istun kirjoittamassa tätä muistelmaa. On hienoa tietää, että on paikka, minne mennä, missä asua… ilman pelkoa hyökkääjistä, jotka ryöstävät kodit ja tappavat asukkaat. Ilman Bio-Klaania suurin osa meistä olisi kuollut. Onneksi Klaani ottaa suojiinsa apua tarvitsevat. Mata Nuin ritarikunnalta, Makutain veljeskunnalta tai Pimeyden metsästäjiltä pakenevat saavat turvapaikan. Yksikään noista järjestöistä ei vie meiltä ystäviämme.<br>\n<br><br><br>\nNäin päätän tämän luvun muistelmissani ja siirryn jatkamaan tärkeiden paperikääröjen järjestelyä ystäväni ja kollegani Gahlok Van kanssa. Eläköön Bio-Klaani ikuisesti.<br>\n<br><br><br>\n— Arkistonhoitaja Vaehran</i><br>\n<br><br><br>\n<hr width=&quot;80%&quot;></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\n<strong>Informaatiota</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li><a href=\"http://fi.klaanon.wikia.com\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Wiki - Tietoa Klaanonista</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3094\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanonin topic</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showtopic=3205\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanon Rope -keskustelu</a></li>\n<li><a href=\"http://z6.invisionfree.com/Bioklaani/index.php?showforum=74\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Klaanin alafoorumi Klanonille</a></li>\n<li><a href=\"http://images3.wikia.nocookie.net/__cb20101016160906/klaanon/fi/images/5/52/Klaanonkartta1.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Suuntaa antava kartta</a></li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Näin liityt mukaan</strong><br>\n[spoil]Lähetä seuraavat tiedot yksityisviestillä jollekulle adminille tai moderaattorille:<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkonäkö<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet<br>\n7. Historia/hahmokuvaus* (Ei tarvitse olla pitkä)<br>\nTähdellä merkityt kohdat ovat pakollisia.[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Säännöt/ohjeet kirjoittamiselle</strong><br>\n[spoil]<ul>\n<li>Hahmojen määrää ei rajoiteta, mutta ei ole suositeltavaa olla enempää kuin kaksi päähahmoa. Pienemmässä roolissa olevia sivuhahmoja ja kertakäyttöhahmoja saa olla. Ei ole kuitenkaan järkevää luoda hahmoja turhaan. Kannattaa luoda hahmo vain, jos sille on tarinallista käyttöä.</li>\n<li>Vain omia hahmoja on lupa liikuttaa. Kysymällä luvan muilta pelaajilta myös muiden hahmojen liikuttaminen on sallittua. Yhteisiä hahmoja saa liikuttaa, kunhan ei sotke muiden suunnitelmia. Toisten kanssa voi sopia, mitä hahmot tekevät ja suunnitella, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Lisäksi ei kannata kirjoittaa yhtä aikaa kuin samasta asiasta kirjoittava toinen jäsen.</li>\n<li>Yleensä on hyvätapaista merkitä viestin alkuun tapahtumapaikka lihavoidulla tekstillä.</li>\n<li>Tämä roolipeli ei ole kuten roolipelit yleensä. Klaanon Rope muistuttaa enemmänkin isoa tarinaa, jota kaikki yhdessä kirjoittavat. Siispä kannattaa käyttää aikaa kuvailemiseen, hyvään kerrontaan ja muihin asioihin, joita esimerkiksi fanfictionissa/novellin kirjoittamisessa painotetaan.</li>\n<li>Yrittäkäämme välttää suuria ristiriitoja BIONICLE:n kaanonin kanssa. Pieniä (ja oikeastaan vähän suurempiakin) vapauksia on otettu ja otetaan, mutta pääosin ei rikota mitään.</li>\n<li>Älä tee über-hahmoja. Ne ovat laimeita. Myöskään useamman kuin kahden elementin Toat eivät ole sallittuja. Pyri myös tekemään hahmoistasi kirjoittamisen arvoisia (jos tiedät, mitä tarkoitan, herra/rouva/neiti lukija).</li>\n<li>Käytä järkeä. Pätee kaikkialla ja kaikkeen.</li>\n<li>Käytä tekstieditoria, kuten Microsoft Wordia tai OpenOffice.orgia viestien kirjoittamiseen. Tämä ei ole sääntö, mutta on suositeltavaa kirjoittaa viestit jossain muualla kuin Klaanin ropetopicin tekstilootassa. Jos sivun vahingossa sammuttaa tai selain kaatuu tai jotain muuta ikävää tapahtuu, mahdollisesti useamman kymmenen minuutin työ voi mennä hukkaan. Jos muuta tekstieditoria ei ole käytettävissä, käytä vaikka Notepadia (Windowsin Muistio).</li>\n</ul>[/spoil]<br>\n<br>\n<strong>Pelaajien ja vihollisten hahmokuvaukset/historia</strong><br>\n[spoil]<span style=\"color:blue\">Klaanilaiset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\"> <br>\n1. Toa Kapura<br>\n2. Shan, luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Tuli/Painovoima<br>\n3. Toa<br>\n4. Punainen, Hopeaa panssareissa<br>\n5. Pystyy ajattelemaan keskellä taistelua, taistelee rauhallisesti<br>\n6. Tikari, miekka<br>\n7. Liittyi Klaaniin kauan aikaa sitten mutta oli suorittamassa erästä tehtävää, kunnes palasi vähän aikaa sitten\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Matoro<br>\n2. Matoron naamio oli alunperin kanohi Iden,Mutta hän vaihtoi sen Matoriin, Suunnistuksen suureen naamioon. Nykyään hänellä on Cencord, Mielen naamio jolla voi suojata mielensä,lukea ajatuksia,poistaa ja lisätä asioita muistiin, muokata ajatuksia, ja tuhota mielen. Vanha naamio on edelleen paikassa nimeltä jemma klaanin huoneessaan. Matoro hallitsee voimakakasti jää-voimia, sähkövoimia ja energiavoimia kahdella miekallaan.<br>\nHänellä on myös parannusvoimia.<br>\n3. Kyborgi-Toa<br>\n4. <a href=\"http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://bkonline.ning.com/photo/matoro-ver-6-kai</a><br>\n5. Matoro on älykäs ja hiljainen hahmo joka on hyvin ketterä,ja pystyy liikkumaan melkein ääneti. Hän havaitsee pienetkin äänet ja hänellä on todella hyvä näkö, johtuen teleskooppisilmistä.<br>\n6. Aseena hän suosi ennen pitkää keihästä,Jääkeihästä mutta nykyään hän käyttää Energiaterää ja Sähkösäilää. Hänen toinen kätensä on kokonaan mekaaninen,ja siinä on tietokone, terä, harppuuna ja paljon muuta kuten hänen kanisterinsa kaukosäädin. Sveitsiläinen linkkuveitsi siis.<br>\n7. Historiaa en nyt jaksa paljoa alkaa kirjoittamaan. Elin aluksi Ko-Matoranina Zanga Nuilla, kunnes tulin saaren toa-tiimin jäseneksi entisen toamme Zokon tehdessä kuusi toaa. No, koimme kaikkea jännää kun pelastimme saaren kerta toisensa jälkeen. Tiimin jäsenet vaihtelivat, ja jossain vaiheessa minusta tuli tiimin johtaja. Olin kierrellyt paljon maailmaa ja minulla oli yhteyksia Mata Nuin ritarikuntaan. Eräässä pahassa vahingoittumisessani minust tehtiin Kyborgi toa...<br>\n+ Lainauksia:<br>\n\"Muista...toat eivät näytä pelkoaan.Se tekee meistä heikkoja.\"<br>\n<br>\n\"Kuolen mielummin kunniakkaasti, Kuin elän pahuudessa!\"\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi Umbra<br>\n2. Naamio ja elementti Valo ja Varjo, Kanohi Mordus, Kopioinnin naamio<br>\n3. Laji Toa<br>\n4. Ulkonäkö keltamusta<br>\n5. Luonne Iloinen, sarkastinen, joskus hyökkäävä, nykyisin Hordika-myrkyn ja varjon turmelema<br>\n6. Aseet keltainen miekka, ketjut, Mukautuva haarniska, Exo-kanuuna, terät<br>\n7. Historia Toat/Metsästäjät sodan aikana Av-Matoranista muuttunut valon Toa jolla on pitkä historia. Nykyisin turmeltunut varjojuotikkaista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nPuoli: Klaani<br>\n<br>\n1: Mr.Killjoy<br>\n<br>\n2: Hallitsee tulen ja shkön voimat. Kyborgisen kehonsa ansiosta hallitsee myös tekniikan hyvin. Ei naamiota.<br>\n<br>\n3: Ei Tiedossa<br>\n<br>\n4: Isokokoinen punamustalla haarniskalla varustettu. Kantaa myös kypärää jossa palaa ikuiset liekit.<br>\n<br>\n5: Salaperäinen, kovinkaan moni ei tiedä taustoista. Työskentelee mieluiten yksin. Ei koskaan antaudu ja taistelee vaikka kuolemaan asti.<br>\n<br>\n6: Käyttää pääasiassa kahta katanaa, mutta työskentelee silloin tällöin myös ison kirveen kanssa.<br>\n<br>\n7: Entinen pimeyden metsästäjä. Tulee kunnolla toimeen vain harvojen Klaanilaisten kanssa, sillä on taistelut ennen näitä vastaan. Tuntee kuitenkin velvollisuudekseen auttaa Klaania.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Tahu Mata<br>\n2. Naamio ja elementti: Elementti tuli ja varjo. Naamio Hau.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Mustan ja Matapunaisen värinen toa.<br>\n5. Luonne: Iloinen, vitsailee usein. Välillä kovin hiljainen ja yksinäinen.<br>\n6. Aseet: Tulimiekka<br>\n7. Historia: Lue Tahu Matan elämä ja teot\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Keetongu (ei tarinan Keetongu, pelkkä yhteensattuma)<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on) ei ole.<br>\n3. Laji: Keetongun laji<br>\n4. Ulkonäkö: <a href=\"http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">http://www.flickr.com/photos/kumipallomaa/4280520941/</a><br>\n5. Luonne: Ei mitään ihmeellistä<br>\n6. Aseet*: Ei ole. Komentaa Klaanin pientä Steampunk-laivuetta.<br>\n7. Historia* Erosi perheestään Visorak-vainojen aikana ja liittyi Klaaniin hieman Suuren Mullistuksen jälkeen. Asuu majakassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1Nimi: Summerganon<br>\n<br>\n2Naamio ja elementti Huna, jää (elementtivoimia ei kuitenkaan<br>\noikeastaan ole)<br>\n<br>\n3Laji: Toa<br>\n<br>\n4Ulkonäkö: Summerganon on nykyään valkoinen toa, jolla on panssarissaan myös punaista. Perus toan kokoinen.<br>\n<br>\n5Luonne: Lämminsydäminen ja kiltti, mutta raivokas taistelija ja<br>\njoskus jopa synkkä, mutta tämän piirteen huomaavat vain harvat.<br>\n<br>\n6Aseet: Pitkähkö miekka.<br>\n<br>\n7Historia Summerganon oli matoran Metru Nuilta ja toa-kiven saatuaan hänestä tuli jään toa. Ko-Metrussa hän joutui vanhan tiiminsä kanssa makutojen brutaalin hyökkäyksen kohteeksi, jossa kaikki hänen tiimitoverinsa saivat oletettavasti surmansa. Summerganon selvisi ja ajan myötä hän päätyi Bioklaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Troopperi<br>\n2. Hau, tuli<br>\n3. Toa<br>\n4. Puna-musta, punaisiin ja kullankeltaisiin panssareihin pukeutunut. Musta Hau.<br>\n5. Ystävällinen ja seikkailullinen. Hiukan innnokas.<br>\n6. Miekka ja tulikeihäs.<br>\n7. Oli Matoran Metru Nuilla, meni Mata Nuille, palasi Metru Nuille (kuten muutkin) ja muuttui siellä Toaksi. Tuli myöhemmin Klaaniin.<br>\n<br>\nErityistä: Lemmikkihikaki Hikka, sekin Klaanilla.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Guardian (\"Guartsu\" ystävien kesken), käytti Pimeyden metsästäjien joukoissa koodinimeä Tuomari<br>\n2. Elementti: Kykenee käyttämään plasmaa, mutta koska kuului sodassa ns. jalkaväkeen, hänen käytössään on vain plasmakatse, joka ei sekään toimi jos mekaanisen silmän poistattaa.<br>\n3. Laji: Skakdi<br>\n4. Ulkonäkö: Sininen skakdi hopeisilla panssareilla. Vasemman silmän tilalla on täysin mekaaninen kiikari.<br>\n5. Luonne: Ajoittain vaitelias ja ajoittain eksentrinen tilanteen mukaan. Ainoa asia, josta Guardianissa voi olla varma on ennalta-arvaamattomuus.<br>\nGuardian viljelee puheessaan sarkastista huumoria. Hän on hyvä ja karismaattinen johtaja, mutta ajoittain joutuu kuitenkin kyseenalaistamaan omat päätöksensä. Guardianilla on myös skakdiksi poikkeuksellisen vankka oikeudentaju ja hän pyrkiikin poistamaan lajiansa kohtaan kertyneet ennakkoluulot, mutta ei ole sisäistänyt moraalikoodiinsa Toa-soturien \"älä tapa\"-käskyä. Guardian ei pidä tappamisesta, mutta pitää sitä vaihtoehtona.<br>\n6. Aseet: Plasmatykki, jonka piilopaikka on tuntematon ja josta on parempi olla kysymättä. Heittoveitsiä piilotettuina ympäri haarniskaa. Puoliautomaattinen Zamor-pistooli.<br>\n7. Historia: Aikaisin havainto Guardianista oli Zakazin sisällissodassa, jossa hän taisteli Nektannin joukkoja vastaan. Sanomattakin on selvää, että Guartsun puoli hävisi ja hän menetti vasemman silmänsä, mutta sai omaksi onnekseen pitää henkensä. Suurin osa sodan tapahtumista on vielä hämärän peitossa.<br>\nJonkin aikaa sodan jälkeen Guardian rekrytoitiin Pimeyden metsästäjiin. Hänen tehtävänsä kyseisessä organisaatiossa oli petturien ja vakoojien etsiminen ja eliminoiminen. Tuntemattomassa vaiheessa uraansa Guardian joutui kuitenkin Klaania vastaan, mutta päätyi moraaliarvojensa kyseenalaistamisen johdosta yhdeksi nuoren organisaation johtajista. The Shadowed One pitää Guardiania tästä hyvästä petturina ja haluaa hänet eliminoiduksi.<br>\n<br>\nTällä hetkellä Guardian on yhdellä eteläisistä saarista suorittamassa salaista tehtävää. Hänestä ei ole kuultu hetkeen ja monet klaanilaiset ovatkin alkaneet epäillä pahinta.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Jake<br>\n2. Naamio ja elementti: Turaga Nujun kanohi (Matatu), tummemman harmaana. Valkoinen raita naamiossa. Elementti: Jää ja betoni.<br>\n3. Laji: Toa, lyhyt sellainen...<br>\n4. Ulkonäkö Naamio on se turaga nujun kanohi (Matatu) valkoisella raidalla, ohuet jalat, tummanharmaat, valkoiset jalkaterät, Paksut käsivarret, valkoiset, iso tykki josta menee ketjut Jaken olkapäihin. Musta keskivartalo.<br>\n5. Luonne: Aika ebil, tykkää tuhota asioita ja nauraa ilkeästi päälle.<br>\n6. Aseet: Iso tykki, josta ketjut olkapäihin.<br>\n7. Historia: Jake oli ennen elämän ja ajan toa ja hyvinkin über, muttaeräänä kauniina päivänä hän käveli yhteen klaanin torniin ja joku hämärä klaanilainen teki hänelle kokeita, jolloin hänestä tuli jään ja betonin toa, Jake osti Guartsun asekaupasta ison tykin ja lähti tuhoamaan asioita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nTässä vähäsen kesti, mutta tulenpa mukaan minäkin.<br>\n<br>\n<strong>1. Nimi:</strong> Makuta Nui<br>\n<strong>2. Naamio ja elementti:</strong> Kraahkan, Varjo<br>\n<strong>3. Laji:</strong> Makuta<br>\n<strong>4. Ulkonäkö:</strong> <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/Sprite/makuta_nui.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">Sprite</a>, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/Great-Spirit/MOC/MN/V3/makuta_nui_v3_kuva_2.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by me, <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/pate-possu/MakutaNui/manui1.jpg\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">MOC</a> by Keetis, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Bionicle/Sprite/persphoto.gif\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">click</a>, <a href=\"http://www.majhost.com/gallery/Great-Spirit/Other/Ava/avava.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">...</a><br>\n<strong>5. Luonne:</strong> Älykäs ja ruumiillista työtä välttävä Makuta. Narsistinen (tämä ei johdu narsistisesta persoonallisuushäiriöstä), sadistinen, julma (ei pahis, mutta tappaisi mieluusti vihollisen, jos koodia ei olisi, tämä ei johdu antisosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä), pilkunviilaaja, absurdi, arvaamaton, ailahteleva, juonitteleva, yllätyksellinen, Rock Police, ylpeä, katea, vihainen, laiska, ahne, kohtuuton, irstas. Okei, pois nuo seitsemän viimeistä. Paitsi ehkä ylpeys. Ja laiskuus.<br>\n<strong>6. Aseet:</strong> Tuollainen kiva keihään oloinen kaksikärkinen juttu, jota kutsuin Varjojen valtikaksi ficissäni. Muitakin saattaa olla, sillä teen itselleni joskus aseita.<br>\n<strong>7. Historia:</strong> Syntyi muiden Makutojen tapaan, loi raheja, mm. sarvekkaan prototeräsmyyrän. Sitten vähän Terryn vallankumouksen jälkeen lähti seikkailemaan Tridaxin Olmakin kanssa, varasti vaihtoehtoismaailmasta itselleen Kraahkanin, palasi takaisin omaan Universumiinsa ja jätti veljeskunna. Liittyi Klaaniin. Tarkempaa tietoa saatte, kun ehdin/jaksan (laiskuus) kirjoittaa loppuun syntytarinani.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Snowman, joskus myös tittelit \"The\" ja \"Toa\". Myös suomenkielinen Lumiukko käy aivan hyvin.<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Naamiona Kanohi Aixor. Snowmanin naamalla se näyttää porkkananenältä. Aixor on johdatuksen naamio, joten Snowman mm. tietää asioita, joita hänen ei tulisi tietää, ja \"kokee johdatusta\". Elementtiä ei ole, mutta Snowman koostuu lumesta, tai vastaavasta. Hän siis pystyy hyvin mm. muuttamaan muotoaan, naamioitumaan tai vaikka jakautumaan moneksi.<br>\n<br>\n3. Snowman ei oikeastaan ole toa. Teoriat vaihtelevat, itse hän sanoo syntyneensä, kun joku laittoi toa-kiven lumiukon sisään, mutta kaikki eivät pidä sitä totena.<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoinen, toamainen hahmo. Kuitenkin keskiverto-toaa pidempi, rotevampi ja tukevampi. Huonohko ryhti.<br>\n<br>\n5. Rauhallinen, puhelias ja huumorintajuinen. Snowman ei pidä taistelemisesta, ja yrittääkin aina puhua ensin itsensä ongelmista. Saattaa hieman hätiköidä ongelmatilanteissa, mutta toisinaan on tyyneyden perikuva. Tiimityöskentelijä sanan varsinaisessa merkityksessä, aina mielummin ryhmässä kuin yksinään.<br>\n<br>\n6. Aseet: Kaksi valtavaa terää, joiden sisällä on jonkin sortin ketjumekanismi. Niitä voi roikottaa ketjujen varassa, tai pitää kiinteästi hakkuina. Varret venyvät. Lisäksi iso, vanhanaikainen painetykki, jossa riittää kyllä tehoa, toimivuus nyt on vähän niin ja näin.<br>\n<br>\n7. Historia. Snowman on menneisyydessään taistellut monesti pahaa vastaan (mm. uskollisen sammakkomaisen lemmikkirahinsa Napon, ja kiertelevän karun veden toa Elgenin kanssa), ja viettänyt suuren osan elämästään maailman meriä seilaamalla. Puutteellisten elementaalivoimiensa johdosta harjoitellut kovasti lähitaistelua, hiiviskelyä ja muita hyödyllisiä taitoja. Hänellä on (hieman säälittävä) arkkivihollinen, sikaria polttava skakdi Vigarok. Nykyisellään Snowman on kuitenkin Klaanin hyvin leppoisa vakioasukki, joka viettää aikaansa lauleskellen ja jutellen niitä näitä.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kerosiinipelle<br>\n2. Naamio ja elementti: Kanohi Friik, molekyylimuokkauksen naamio. Käytännössä näyttää Matatulta. Pääelementti jää, mutta myös joitakin kasvillisuusvoimia.<br>\n3. Laji: Toa, toki.<br>\n4. Ulkonäkö: Valkoista ja vaaleanvihreää haarniska-ish-juttua pitävä hupaisan näköinen hahmo.<br>\n5. Luonne: Tiedemiestyyppi, joka tutkii aina kaikkea. Pyrkii ottamaan asioista selvän ennen niihin kajoamista. Siksipä taisteluun joutuessaan kaivaa suurennuslasin esiin ennen asetta.<br>\n6. Aseet: Keihäs, jolla voi tökkiä porukkaa kauemmaksi.<br>\n7. Historia: Entinen artakhalaistoa, jolla lienee vielä jokin universaali tehtävä täyttämättä, koska ei ole vielä turagaksi muuttunut. Pelasti Artakhan naamion laumalta häijyjä makutoja. Seikkaili tämän jälkeen jonkin aikaa Toa Loimun ja Takalol-otuksen kanssa. Klaanissa Kerosiinipellellä on verstas, joka sisältää kunnioitettavan kokoelman elektronista krääsää. Jotkut väittävät Dox-nimisen, harvoin ihmisten ilmoilla näyttäytyvän moderaattorin pitävän majaa ja metsästävän hattuja tämän paikan syövereissä, mutta tästä ei ole löydetty todisteita.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Glatorianking<br>\n2. Suuri Avohkii (Voimaton)<br>\n3. Toa<br>\n4. Resuinen, viitta, valkohopea.<br>\n5. Rauhallinen, kokenut, nopea, ketterä, suht vahva.<br>\n6. Miekka, nyrkkirauta<br>\n7. Arthkan salainen projekti, joka päätyi makutojen käsiin ja tuli pahaksi, mutta lopulta pääsi Pois pahuudesta, ja sai tarkoitetun muotonsa, mutta jokin, meni pahasti pieleen ja...\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: MahriKing<br>\n2. Naamio ja elementti: Mysteerinen Arthonia muistuttava naamio, ei osaa käyttää naamiotaan, elementtinä tuli<br>\n3. Laji: Toan ja Rahin fuusio<br>\n4. Ulkonäkö: spritejeni mukainen, olet varmaan nähnyt<br>\n5. Luonne: Lyhyt temperamentti, muttam yös rohkea ja ystävällinen<br>\n6. Aseet: energiakeihääs, pystyy sieppaamaan vihollisen energiaiskuja, kuten laserammuksia ja voimasäteitä, myös elementti-iskuja, jah eittämään ne takaisin lähettäjäänsä kohti<br>\n7. Historia: Eli tavallista elämää Matoranina, muuttui myöhemmi nToaksi, ja yhdistyi lohikäärmerahiin.</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Domek, Valon Edustaja (\"The Light One\")<br>\n2. Naamio ja elementti: Avohkiin näköinen, mutta verrattain heikompi naamio. Elementtinään Valo.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Cornellin punaiset raajat, kullan värinen naamio, haarniska, kädet ja jalat. Pukeutuu usein lierihattuun ja puoli-räikeään huiviin<br>\n5. Luonne: Domek on erittäin boheeminen ja käytäytyy hyvin muukalaisesti, mikä synkaa hyvin hänen boheemisuuden kanssa. Hän usein kävelee usein edestakaisin samassa paikassa, puhuu joskus itsekseen tai muuten vain liikkuu oudosti. Erittäin uskollinen omiin makuun ja vaistoihin, eikä yleensä puhu paljon jos ei tapahdu mitään mikä vetää hänen kiinostustaan tarpeeksi, jolloin hän usein heittää omat kommentinsa asiasta.<br>\nSiitä huolimatta Domek on hyvin lämminsydänminen ja huolehtivainen, vaikka ei usein näytäkään siltä heikon kommunikointitaitojensa takia. Hyvin korkea moraali, eikä koskaan halua tappaa ketään ellei kyseessä ole viimeinen vaihtoehto ja rakastaa taidetta ja kulttuuria. Pyrkii aina ajattelemaan rationaalisesti.<br>\nDomekilla on myös hyvin paljon paranoian ja pakko-oire häiriön vihjauksia.<br>\n6. Aseet: Eräänlainen hilpari ja usein muita salkoaseita sekä kahta veistä.<br>\n7. Historia: Domek oli Degoh Nuin kaupungissa syntynyt Av-Matoralainen, joka valittiin paikallisen järjestön päätöksestä sen seuraavaksi Toa-vartijaksi ja järjestön Valon Edustajaksi (\"The Light One\").<br>\nVahingollisesti Domek oli järjestön toimenpiteitä vastaan ja joutui montakin kertaa ankariin rangaistuksiin kun ei toteuttanut järjestön toiveita, joten hän lopulta pakenea järjestön vaikutuksesta. Hän viimein onnistui kun lavasti oman kuolemansa ja pakeni viemäriverkoston kautta pois saaresta. Sitemmin Domek vaelteli saaresta saareen kunnes päätti viimein asettua Bio Klaaniin.<br>\nTällä hetkellä Domek vaeltelee Klaanin ulkopuolella maailmaa katsomassa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">1.Nimi: ÄmKoo<br>\n<br>\n2.Naamio ja elementti: Miru Nuva(voimaton), Ilma ja varjo (ainakin nimellisesti, ei suosi elementtivoimien käyttöä)<br>\n<br>\n3.Laji: ennen Toa, tiettyjen fyysisten ja henkisten muutosten jälkeen ÄmKoon lajia on ollut mahdoton määritellä.<br>\n<br>\n4.Ulkonäkö: Kuin musta Toa, jolla myrkynvihreä naamio, kämmenet ja jalkaterät. Suosii mustaa viittaa ja/tai kaapua. Punaiset silmät.<br>\n<br>\n5.Luonne: Tilanteesta riippuen hyvinkin mukavaa, taikka vaihtoehtoisesti kamalaa seuraa. Luotettava, pitää asiat mielellään omana tietonaan. Nauttii vastustajiensa ivaamisesta ja joutuukin tästä syystä usein vaikeuksiin. Pyrkii välttämään vihollisten aliarvioimista. Parhaiten ÄmKoon luonnetta kuvailee sana \"hämärä.\"<br>\n<br>\n6.Aseet: Koruttoman näköinen katana-miekka, jonka kahvan päässä punaisena hohkaava kivi. Miekka on ulkonäöstään huolimatta äärimmäisen vaarallinen ja kykenee leikkaamaan lähestulkoon mitä tahansa. ÄmKoo on aikojen saatossa oppinut käyttämään miekkaansa äärimmäisen taitavasti ja tästä syystä hän on lähitaistelussa erittäin vaarallinen vastustaja. <br>\n<br>\n7.Historia: ÄmKoo oli joskus matoran ja sen jälkeen Toa. Toimittuaan Toan virassa hän joutui kuitenkin erimielisyyksiin tiiminsä kanssa ja korruptoitui. Myöhemmin muuan Makuta yritti imaista ÄmKoon osaksi itseään, mutta ÄmKoon tahdonvoima voitti Makutan vastaavan ja ÄmKoosta tuli fuusiokehon hallitseva osapuoli. Myöhemmin ÄmKoosta tuli yksi Klaanin johtohahmoista, tosin nykyään hän liikkuu Klaanin alueilla hyvin vaihtelevasti ja on usein poissa hyvinkin pitkiä aikoja. Syy tähän on toistaiseksi tuntematon.<br>\n<br>\nMuuta: ÄmKoon yhdistyminen Makutan kanssa toi hänelle erään hyvin poikkeuksellisen kyvyn. ÄmKoo kykenee tallentamaan haarniskaansa erilaisia naamiovoimia ja käyttämään näitä taistelussa hyödykseen vaihtelevalla menestyksellä. Niin ironista kuin se onkin, ÄmKoon kasvoilla lepäävä naamio on toimintakyvytön joten ÄmKoo ei hallitse levitaatiota. Tästä huolimatta hänellä on kuitenkin hallussaan monia erittäin käteviä naamiovoimia, kuten esimerkiksi teleportaatio ja aineettomuus.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Kupe (Lempinimet ovat: Kepu, Radiak)<br>\n2. Naamio ja elementti: Feln, parantamisen naamio &amp;#124; Tuli, Vesi<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Kupe on tulen ja veden toa, väriltään hän on sini-valko-punainen. Kupessa on hieman kokoeroa muihin, hän on pienempi kuin muut, hänellä on Feln niminen naamio, se on pyöreä, valkoinen, jossa on ppunainen plus-merkki, naamiosta kaareutuu pitkä piikki taaksepäin.<br>\n5. Luonne: Ystävällinen, auttaa muita mielellään.<br>\n6. Aseet: Molemmissa käsissä on piilotetut punaiset terät, ne ilmestyy esiin käsivarresta ja toimivat erinomaisina aseina.<br>\n7. Historia: Kupe oli ennen vain tulen matoran, kunnes sai kahden elementin toakiven: tulen ja veden.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nHahmo 1. Tahurakki-Klaanilaiset<br>\n2. Naamio ja elementti: Elemenntti tuli, naamio Ragnus<br>\n3. Laji: Accar (Toamainen otus, jokseenkin)<br>\n4. Ulkonäkö: Puna-hopeat suojukset, hiukan haavoja ja arpi naamiossa<br>\n5. Luonne: Hiukan kiivas, innokas taisteluun, avulias<br>\n6. Aseet: Accar-miekka (BTW, Saako hahmolla olla muitakin aseita välillä?)<br>\n7. Historia: Syntyi, kun fuusiokeihään kopio lävistää Tadran nimisen Accarin. Ja loppua historiaa pitää kirjoittaa ficiin ja sen kirjoittaminen tähän veisi kauan kun fici ei ole valmis, ekä sen todennäköinen jatko-osa, että ei tähän paljoa voi vielä laittaa :p\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nNimi: Voyager<br>\n<br>\nNaamio ja elementti: Miru naamio. Elementti ilma.<br>\n<br>\nLaji: Toa<br>\n<br>\nAseet: Miekka ja Energiajousi (Jousiase)<br>\n<br>\nHistoria: Oli Mata Nuilla matoran ja muuttui Toaksi. Tuli Klaanille.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Konguboss<br>\n2. Naamio ja elementti: Miru, ilma.<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Vihreä<br>\n5. Luonne: Avulias, hullu<br>\n6. Aseet: Kirves, puukko<br>\n7. Historia: KooBeesta ei tiedetä paljon mitään muuta kuin, että hän syntyi Mata Nuilla ja saapui kanisterissa Bio-Klaanin saarelle.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Peelo<br>\n<br>\n2. Naamio ja elementti: Ei ole, mutta on harvinaisen nopea ja<br>\nketterä.<br>\n<br>\n3. Laji: Mekaaninen Androidi/kyborgi<br>\n<br>\n4. Ulkonäkö: Pikimusta, tumma toan kokoinen hahmo, jolla on naamion keskellä pieni, vihreä valopiste.<br>\n<br>\n5. Luonne: Ei kaihda mitään, ei edes vaaroista suurinta. Huimapäinen useimmiten, mutta osaa kadota harvinaisen taitavasti paikalta jos tilanne käy tukalaksi.<br>\n<br>\n6. Aseet: Sisään taittuvat/vetäytyvät ranneterät ja pienet kiinni tarttuvat räjähteet.<br>\n<br>\n7. Historia: Oli Matoran, joka poikkesi muista. Hänet otettiin tieteellisiin testeihin kun hän oli eräänä kauniina päivänä kävelyllä metsäpolulla. Klaanin puolella, henkeen ja vereen. Ei erityisemmin pidä skakdeista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<br>\n1. Oliolli<br>\n3. Tuntematon, ainakin vielä<br>\n6. Nyrkit<br>\n7. Kävellyt oudossa tyhjähkössä paikassa pidempään kuin muisti luotettavasti kantaa\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: KGBio<br>\n2. Naamio ja elementti: Kraakhan, varjo<br>\n3. Laji: Toa<br>\n4. Ulkonäkö: Tumma, punainen ja musta haarniska, repaleinen ja kärvähtänyt tumma viitta<br>\n5. Luonne: Yleensä rauhallinen, saattaa \"räjähtää\" suuttuessaan. Pysyttelee omissa oloissaan.<br>\n6. Aseet: Voimakeihäs (Powerlance)<br>\n7. Historia: Ei tiedetä tarkasti. Seikkaili ympäriinsä. Myöhemmin liittyi Klaaniin\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Faxadosq (OEUGUAMN)<br>\n<br>\n2. Naamio on Hau Nuva, jossa on hyvin varustettu lasersilmä. Elementit ovat Valo ja Varjo.<br>\n<br>\n3.Hän on kyborg-Toa, joka on fuusioitunut MNR:n jäsenen ja Rahin kanssa.<br>\n<br>\n4.Faxasdosq ei koskaan ole Titaani-muodossaan, kun on Klaanin tehtävillä, tai Klaanin saarella. Hän on (ihme kyllä) musta, tummanpunainen ja hopea, vaikka ei hallitse Tulta, vaan Valoa.<br>\n<br>\n5.Faxadosq on rauhallinen, mutta kiivastuu nopeasti taistelussa. Häntä pidetään outona ja syystäkin.<br>\n<br>\n6. Aseet ovat Mukautuva haarniska, pieniä aseita panssarissa ja miekka.<br>\n<br>\n7. Hän Daxin klooni, joka on fuusioitunut monen hahmon kanssa ja on nykyään Klaanissa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Nimi : Blezer<br>\n<br>\nNaamio: Jarrlin<br>\n<br>\nElementti: Jää<br>\n<br>\nLaji: Toa variaatio<br>\n<br>\nUlkonäkö: Pohjaltaan mustan-harmaa toa jolla on erittäin paljon hopeista panssaria päällään. Hänen oranssin-keltainen haun näköinen maski erottuu erittäin hyvin muusta värityksestä. Viitansa sinertävä ylettyy hieman kantapäiden yläpuolelle.<br>\n<br>\nLuonne: Häilyvä, Erittäin arkaluontoinen suorastaan ylitunteelinen. Hän ei ole päällepäin agressiivinen, mutta ärsyytnyy kuitenkin helposti jos osaa vedellä oikeista naruista.<br>\n<br>\nAseet: Riimumiekka [varastettu atm.] Silmittömän suuri nuija.<br>\n<br>\nHistoria: Blezer... Yksi Hopeakäden viidestä ritarista. Hopeakäsi oli niinsanottu ritari neuvosto hänen kotisaarellaan. Skakdien hyökätessä saarelle neuvosto kuitenkin kukistui ja vain kaksi jäi henkiin. Blezer ja Ulther. Ulther antautui skakdeille ja poloinen otettiin vangiksi. Blezerin Riimumiekka vietiin jolloin hän lähti vorojen perään päätyen lopulta klaanin saaristoon.</dd></dl>\n<br>\n<br>\n<span style=\"color:red\">Viholliset</span>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\nZyxax<br>\nZyglak-komentaja joka valloitti Orto Nuin saaren.<br>\nEi hallitse mitään voimia, paitsi pientä telekinesiaa, jonka oppinut Makuta Spiriahin opissa vuosituhansia sitten. Vastustuskyky elementaalihyökkäyksiin. Sekä Protodermistaudin levitys.<br>\nKäyttää aseinaan kilpeä, miekkaa ja keihästä.<br>\nOn ulkonäöltään liskomainen, vihreä ja haisee kuolleelta kalalta.<br>\nPienen Zyglak-komppanian komentaja joka on taitava soturi. Ylimielinen ja töykeä olento joka vihaa Matoraneja.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Avde, tunnetaan lempinimillä \"Punainen Mies\", \"Syvä Nauru\".<br>\n2. Naamio ja elementti: Tummansininen, voimaton Pakari. Elementti todennäköisesti varjo.<br>\n3. Laji: Tuntematon<br>\n4. Ulkonäkö: Tummansinisen naamion, punaisen kehon ja mustat raajat omistava Matorania muistuttava hahmo. Tämä on kuitenkin vain hämäystä, sillä Avde on kaukana Matoranista. Hänen todellinen muotonsa on pimeys, jota hän jättää jälkeensä. Ne harvat, jotka ovat nähneet Avden todelliset kasvot ovat menettäneet joko henkensä tai järkensä.<br>\n5. Luonne: Avden Matoran-muoto vaikuttaa olevan rauhallinen ja lämpimästi hymyilevä persoona, mutta hämäys paljastuu heti kun hän avaa suunsa.<br>\nSilloin ulos tuleva ääni on petollinen ja ivallinen. Avden ulkokuori on ystävällinen ja pehmeä, mutta sisällä hän on hirviö.<br>\n6. Aseet: Ei aseita, sillä hän ei tarvitse niitä.<br>\n7. Historia: Avden historia on hämärän peitossa. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Matoran. Jotkut sanovat hänen olleen joskus Makuta. Toiset uskovat, että hän ei ole kumpikaan.<br>\nAvde väittää itse olleensa olemassa kauemman aikaa kuin yksikään Toa tai Makuta.Se, kuinka paljon hänen puheestaan on totta voidaan kyseenalaistettaa, sillä Avde tapaa valehdella usein.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Purifier<br>\n2. Ei naamiota. Omaa tulen ja maan elementtivoimat<br>\n3. Ei tiedossa<br>\n4. Punamusta kevyt haarniska, kupolimainen pää ja valtavan pitkät, mekaaniset, luurankomaiset raajat.<br>\n5. Purifier on pimeyden metsästäjä, joka on tappanut jokaisen kohtaamansa vastustajansa. Armoton ja nopealiikkeinen. Nauttii vain tuhosta ja ottaa vain työt, joissa saa aiheuttaa paljon tuhoa. Polttaa mielellään vastustajansa.<br>\n6. Käteen liitetty kanuuna, sekä liekinheittimiä olkapäillään.<br>\n7. Tuntematon historia. Tiedetään olleen eräs Killjoyn kilpailijoista.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Metorakk<br>\n2. Hopeinen piikikäs kypärä<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Toaa pidempi, hopeahaarniskainen, sininen Skakdi.<br>\n5. Sotilaallinen, ovela sekä vahva. Hyvä taktikoija ja johtaja.<br>\n6. Tikari, Moukari ja Zamor-laukaisin<br>\n7. Menestyi Zakazin sisällissodassa Gaggulabion rinnalla. Kouliintui sodassa armottomaski ja hyvin sotilaalliseksi, ja nykyään pyörittää menestyvää palkaksoturibisnestä Gaggulabion kanssa.\n</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n1. Nimi: Abzumo<br>\n2. Naamio ja elementti: Avsa, varjo<br>\n3. Laji: Makuta<br>\n4. Ulkonäkö: Violetin musta ja hopeinen haarniska, musta viitta, naamio on violetin musta.<br>\n5. Luonne: Sadistinen hirviö, vallanhaluinen, narsistinen, suurin piirtein kaikkea, mitä Makutat edustavat, älykäs, hyvä taistelija<br>\n6. Aseet: Pitkä ja terävä silpomiseen tarkoitettu miekka<br>\n7. Historia: Toistaiseksi tuntematon</dd></dl>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">\n<strong>Kenraali 001:</strong> Kaikkien Nazorakien ylin johtaja. Pirullinen ja suunnitteleva, salaperäinen torakka.<br>\n<br>\n<strong>Amiraali 002</strong>: Torakkojen sekä merellä että maalla toimivan laivaston johtaja. Hän on kunnianhimoinen ja ovela komentaja.<br>\n<br>\n<strong>Ilmavoimien komentaja 003</strong>: Torakkojen lentosotaosaston johtaja, joka ei ole tyytyväinen osastonsa saamaan vähäiseen arvostukseen.<br>\n<br>\n<strong>Totuusministeri 005</strong>: Torakoiden propagandaa ja aivopesua pyörittävä karismaattinen johtajahahmo.<br>\n<br>\n<strong>Tohtori 006</strong>: Johtaa torakkojen teknisiä tutkimuksia, muunmuassa erikoishaarniskojen isä.<br>\n<br>\n<strong>Salaisen palvelun johtaja 007</strong>: Hiljainen ja salaperäinen torakka, joka ylläpitää Nazorakien vakoilukameroita ja varjo-Nazorakien koulutusta.<br>\n<br>\n<strong>Siniset kädet</strong>: Nazorakien tiedustelupalvelun kaksi korkea-arvoisinta agenttia (019 ja 020), jotka toimivat 007:n oikeana ja vasempana kätenä. Mystisiä hahmoja, jotka puhuvat teoillaan.<br>\n<br>\n<strong>Eliitit</strong>: Heillä on kaikilla kokeellinen kevyt, mutta kestävä haarniska, rakettireput ja suuri arsenaali erilaisia aseita. Varo eliittitorakoita, sillä ne ovat erittäin kuolettavia. Hei, varo, takanasi on yksi.<br>\n<br>\n<strong>Yliluutnatti 955</strong>: Kokenut, nauttii tappamisesta. Taktinen mutta antaa joskus tunteille liikaa valtaa. Erittäin tappava taistelija.<br>\n<br>\n<strong>Eversti 437</strong>: Ainainen selviytyjä. Puoliksi kyborgi. Myöskin kokenut soturi.<br>\n<br>\n<strong>Kapteeni 666</strong>: Täysi tappaja. Omaa mustan erikoishaarniskan, jossa on verenpunainen viilto. Hän on yksi kuolettavimpia taistelijoita.<br>\n<br>\n<strong>000</strong>: Abzumon ja Makuta Nuin luoma kaikkien nazorakien äiti. Jopa Tahtorakia isompi ja vahvempi eläimellinen peto, jota torakat pitävät pesänsä keskustassa vankina. Kuningattaren ainoa tehtävä on synnyttää uusia sotilaita.</dd></dl>[/spoil]<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><small>Johdantomuistelman ja koko aloitusviestin laati Makuta Nui.</small></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":1,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T10:10","content":"Mihin aikakauteen MUn historiassa tämä Rope perustuu? Mietin vain että voinko tulla tähän mukaan koska olen ollut oman aikajanani mukaan Toa vasta 3000 vuotta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":2,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-29T10:41","content":"Sanotaanko että tämä sijoittuu juuri Suuren Mullistuksen jälkiaikoihin, siis about 1000 vuotta sitten.<br>\n<br>\nKaiketi voin pistää toisen hahmon tiedot suoraan tähän, nopeampaa kuin Yyveellä sählääminen:<br>\n<br>\n1. Gaggulabio<br>\n2. Kivi-Skakdi, kypärä näyttää kanohi Garailta<br>\n3. Skakdi<br>\n4. Keltaruskea, hieman mustaa, lihaksikas, lyhyt, kypärä<br>\n5. Ahne, vallanhimoinen, suoraviivainen<br>\n6. Miekka<br>\n7. Johtaa pientä Skakdi-yksityisarmeijaa. Eniten maksavan puolella<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin saari, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro loikoilee rauhassa oman huoneensa parvekkeela olevassa aurinkotuolissa. Hänen huoneistonsa on valkoinen ja avara, suuria ikkunoita ja tottakai hyvä ilmastointi. Klaanissa elo on kaikin puolin rauhallista, ei ole ollut mitään pahempaa pitkiin aikoihin. Pari päivää sitten joku pillastunut Kane-Ra pelotteli matoraneja, lähinnä sen tasoisia hommia klaanilaislla on...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":3,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-29T16:45","content":"Umbran kanisteri törmäsi räjähtäen Klaanin rantaan, räjäyttäen Umbran osina ilmaan, jolloin keltavihreitä kappaleita lenteli ilmassa ympäri rantaa. Umbra oli paennut Destralilta, koska oli ollut Helryxin käskystä vakoilemassa Makutoja näiden tukikohdassa. Makutat olivat aistineen valon läsnäolon, vaikka Umbra olikin käyttänyt häivetekniikan voimiaan pysyäkseen piilossa varjoissa. <br>\n<br>\nJokatapauksessa Klaanin rannalla oli kymmeniä pieniä paloja jotka alkoivat mystisesti etsimään oikeaa kohtaa Umbran kehossa. Pienet hammasrattaat naksuivat samalla kun kuppiosat laittoivat nivelet paikoilleen. <br>\n<br>\nHieman kauempana, pieni oranssisininen olento, joka oli varustettu poran ja kirjurin sauvan yhdistelmällä katseli kuinka Umbra alkoi nousta hiekasta. Kultainen valo välähti kun Toa nousi hiekasta. <br>\n<br>\nOlento oli Orton, Matoranien lajista eronnut olento, nimeltään Relef. Relef hallitsi Tyhjiön voimia, jotka antoivat hänelle kyvyn elää vedenalla ja avaruuden tyhjiössä sekä imeä ilmaa ja ainetta. Näitä hän ei voinut kuitenkaan käyttää rajattomasti, koska hän voisi ylikuumentua. <br>\n<br>\nOlento nousi hiekkakumpareen takaa ja meni tervehtimään Umbraa.<br>\n<br>\n\"Kuka olet, suuri Toa?\" Orton kysyi.<br>\n<br>\n\"Olen Umbra, tämän saaren moderaattori\", Umbra sanoi ystävällisesti olennolle. \"Voitko auttaa minua Klaanin linnoitukseen? Siitä on näes aikaa kun olen ollut täällä ja minulta on pyyhitty muisti useaan otteeseen..\"<br>\n<br>\nOrton nyökkäsi ja lähti viemään Umbraa suurelle rautaportille, jonka päällä komeili Suuri Hau ja Ussal-rapu.<br>\n<br>\n\"Kiitos ystäväiseni\", Umbra sanoi. \"Minä jatkan nyt tästä\", hän lisäsi, laittaen repussaan olevan kolikon, joka oli varustettu sinisellä haulla ja valkoisella pohjalla, kolikon mentävään aukkoon, jolloin ovi avautui kitisten. Umbra oli nyt taas Klaanin linnoituksessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":4,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T12:12","content":"<em>TBS= Laitoin Gaggulabion pahoihin, OK?<br>\nUmbra= L�het� YV:ll� hahmojen tiedot:<br>\n*=Pakollinen<br>\n1. Nimi*<br>\n2. Naamio ja elementti (Jos on)<br>\n3. Laji*<br>\n4. Ulkon�k�<br>\n5. Luonne<br>\n6. Aseet*<br>\n7. Historia* (Ei tarvitse olla pitk�)</em><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoron oveen koputettiin. Matoro nousi aurinkotuolistaan ja meni ovelle, jossa h�nt� odotti Kapura.<br>\n\"Mit� nyt?\" Matoro kysyi. \"Raheja?\"<br>\n\"Ei.\" Kapura sanoi. \"Umbra on eteisess�.\"<br>\n<br>\nMatoro lukitsi ovensa ja juoksi Kapuran kanssa eteiseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":5,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T14:04","content":"<em>Juu, Gaggu on pahis.</em><br>\n<br>\n\"Terve, Umbra. Missäs sinä olet ollut? Hillumassa maailmalla?\" Matoro kysäisee kun näkee Umbran eteisessä.<br>\n\"Eh, se on pitkä tarina.\" Umbra vastaa. Kolmikko on tulossa juuri sisälle kun joku matoran ryntää heidän luo ja huutaa isosta, rumasta Kuma-Nuista joka hyökkäsi matorankylään. <br>\n<br>\n<em>Tyypillisiä rahi-ongelmia,</em> Matoro ajattelee. \"No, mennääs sitten pistämänä se otus Karhuhain ruoaksi.\"<br>\n<br>\nJossain kaukana, Skakdi nimeltä Gaggulabio nousee laivaan ja lähtee merelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":6,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-08-30T14:55","content":"Matoro ja Umbra lähtevät saaren tiheisiin viidakoihin, joissa Kasvillisuuden Matoranit asuvat. Kaksikko saapuu kylään ja ottaa aseensa esille, siltä varalta että Kuma Nui on vielä kylässä. <br>\n<br>\nTalsittuaan hylätyssä kylässä, Matoro ja Umbra kyllästyvät odottamiseen. <br>\n<br>\n\"Missä se Karzahnin Kuma-Nui-rotta on?\" Umbra kiroaa kun Rahia ei näy missään. <br>\n<br>\nSamassa jotain alkaa kuulua Maan alta ja suuri rotta nousee maan lennellessä pitkin maita ja mantuja. <br>\n<br>\nMatoro ottaa nopeasti Energiateränsä ja Sähkösäilänsä esiin ja valmistautuu iskemään Rahia elementaalienergioillaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":7,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-30T15:02","content":"Valtava Rahi ulvaisee kun siihen osuu aalto sähköä sekä energiaa.<br>\n<em>Ei tapeta, ei liikaa voimaa</em> Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nKuma-Nui iskee kaulanvenytysiskulla Matoroa rintaan ja Jään toa lentää puuta päin. Umbran valoisku sokaisee rahin hetkeksi. Sokeutunut Kuma-Nui hoipertelee ja jyrää alleen matorantaloja ja puita. Se huitoo sokeana ympäriinsä. kapura hyppää yrittäen tainnuttaa rahin päähän kohdistuvalal iskulla, mutta tarkalla kuulollaan rotta huitaisee Kapuraa ilmasta, tämäkin toa lentää sivuun.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":8,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-08-30T16:17","content":"Kapura heikent�� Rahin painovoimaa viimeisill� voimillansa. <br>\n\"Pit�k�� kiirett�! En pysty jatkamaan t�t� kauan!\" Kapura parkaisee. <br>\nMatoro nousee ja juoksee Rahia p�in. Umbra tekee samoin. Kuma-Nui kuitenkin tottuu uuteen painovoimaansa odotettua nopeammin, ja iskee Matoroa kynsill��n. Matoro kaatuu mutta nousee nopeasti yl�s. Umbra pist�� Rahia miekallaan. Kapura ei jaksa en�� yll�pit�� Rahin painovoiman muutosta, ja lep�� hieman. Rahin painovoima muuttuu j�lleen; Matoro k�ytt�� tilaisuutta hyv�kseen ja vangitsee puolet Kuma-Nuista j��h�n. <br>\n\"Tuo hidastaa sit� hieman.\" Matoro sanoo, mutta j�� alkaa jo halkeilla. Umbra sokaisee sen j�lleen. <br>\n\"T��lt� pesee!\" Lev�nnyt Kapura huutaa ja ampuu tulta. J�� sulaa, mutta v�symys ja �kkin�inen l�mp�tilan muutos ovat liikaa Rahille. Se kaatuu v�syneen� maahan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":9,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-08-30T18:54","content":"<strong>Klaanin saaren viidakko, kylä</strong><br>\n<br>\n\"Phuh, siinä oli hommaa kerrakseen\", Matoro totesi ja pisti miekkansa syrjään. Kapura ja Umbra tutkivat rottaa kierrellen sen ympärillä. Erityisesti Klaanin päämoderaattori näytti mietteliäältä. \"Sidotaan se ja vapautetaan saaren laitamille, pyydetään Keetongulta alus sen kuljettamiseen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli juuri esittämässä mielipidettään asiaan, kun ilmasta yhtäkkiä lensi suuri kirves, joka halkaisi rahin pään tappaen tämän. Kapura säpsähti taaksepäin veren roiskahtaessa hänen päälleen samalla kun punamusta haarniskoitu hahmo tiputtautui puusta kolmikon eteen.<br>\n<br>\nMatoro kihisi kiukusta ja aloittikin huudonsekaisen saarnaamisen paikalle ilmestyneelle soturille: \"Miksi hitossa sinä tapoit sen? Se oli vain vauhkoontunut eläin. Me emme tapa niitä!\"<br>\n<br>\nKilljoy veti kirveensä irti kuolleesta olennosta ja repäisi sitten olennon jalasta jotain. Pala osoittautuu kappaleeksi Matoran-panssaria. Muut joukosta haukkovat henkeään. \"Tämä pirulainen on syyllinen sen viimeviikkoisen Matoranin katoamiseen. Löysin loput sen ruumiista muutaman kilometrin tästä länteen pienestä kuopasta. Tämä olento ei ansainnut elää\", Killjoy murisi.<br>\n<br>\nUmbra ei tuntunut olevan selitykseen täysin tyytyväinen, vaan loi erittäin pahan katseen kohti entistä pimeyden metsästäjää. \"En ymmärrä sinua Killjoy\", Umbra tuhahti, \"Saat tuosta hyvästä warnia ja rutkasti, Adminit eivät tule pitämään kuulemastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy vilkaisi kohti Umbraa, kallisti päätään ja tuhahti neutraalisti: \"Tee miten haluat.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi kohti kuollutta rottaa raapien päätään. \"Killjoy saisi haudata ruumiin, kun kerran sen tappoikin. Killjoy? Killjoy?\" Mutta metsästäjä oli jo kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan sitä kun hän tekee tuota\", Matoro tuhahti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":10,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-08-31T13:07","content":"Kolmikko kävelee metsätietä pitkin kohti Klaania. Ruhon siirtäminen kauemmas oli hankala ja rankak homma, ja nyt he ovat leponsa klaanissa ansainneet. Aurinkokin on laskemassa.<br>\n<br>\n<em>Matoranin palaset kuopassa...?</em> Matoro pohtii.<br>\n<em>Kuma-Nui tuhoaa, syö koko ruumiin. Se ei jätä paloja.</em><br>\n<br>\n<em>Täytyy keskustella asiasta Killjoyn kanssa...</em>, Matoro pohtii.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":11,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-02T15:27","content":"Kaukana, Eteläisen mantereen takana, pienellä Orto Nuin saarella, yksi suuri, vihreä, Zyglak odottaa lähettiään, pientä linturahia, jonka hän oli lähettänyt vakoilemaan Bioklaanin saarta. <br>\n<br>\n\"Sen rahin kuvatuksen olisi pitänyt jo saapua\", Zyxax mutisi itsekseen, heittäen kiviä veteen, jolloin vedenpinta väreili.<br>\n<br>\nZyxax oli suht ison Zyglak-lauman johtaja, joka oli valloittanut kymmeniä tuhansia vuosia sitten Matoranien asuttaman Orto Nuin saaren ja voittanut saaren kuudesta Toasta kuuluvan Toa-tiimin. <br>\n<br>\nPian pieni harmaa ja riutunut lintu lensi Zyxaxin luokse ja toi mukanaan pienen kameran, josta näkyi kuinka Kuma-Nui kuoli Killjoyn iskuun. Tämän jälkeen lintu oli tallentanut vain keskustelua jota Klaanilaiset olivat käyneet Kuma-Nuin jättämien Matoranin rippeiden takia.<br>\n<br>\n\"Kirotut Klaanilaiset\", Zyxax murahti. \"He ovat arvanneet jonkin olevan vialla. No täytyypä tästä lähettää jotain muuta kivaa heidän kiusakseen, sillä tästä päivästä lähtien he eivät saa rauhaa!\"<br>\n<br>\nZyglak heitti linnun pois kallionjyrkänteeltä, jolloin se alkoi liitää hennoilla siivillään ilmavirrassa.<br>\n<br>\nZyxax lähti muiden Zyglakien luokse keskustelemaan mitä he tälläkertaa tekisivät Bioklaanin jäsenten kiusaksi...<br>\n<br>\n<br>\nBioklaanin saarella...<br>\n<br>\n\"Sen oli pakko olla jokin kuin pelkkä Rahin hyökkäys\", Killjoy sanoi kun nelikko käveli pois kohti Bioklaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"Mutta kuka olisi voinut lähettää Kuma-Nuin hyökkäämään Matoranien kylään?\" Umbra kysyi muilta.<br>\n<br>\n\"Tämäpä mysteeri\", Matoro aloitti kun joukkio huomasi maassa epäilyttäviä jälkiä. Jäljet johtivat läheiselle Kummitusten rämeelle, jossa tapahtui kaikenlaista outoa ja jännittävää.<br>\n<br>\n\"Tulkaa! Seurataan noita jälkiä!\" Kapura sanoi ja muut nyökkäsivät, lähtien upottavalle suolle jossa oli paljon sammakoita ja muita otuksia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":12,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-02T15:54","content":"<strong>Kaja-Wahi, Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoyn pieni kivijalkainen tönö nökötti keskellä tuhkaista kenttää Kaja-Wahin tyhjillä erämailla. Erakoituneen Pimeyden Metsästäjän uskollinen Gukko-lintu suki höyheniään lieassaan mökin takapihalla. Isoon puiseen oveen kalahti koputus ja juuri kypärän päästään saanut metsästäjä löntysteli avamaan. Oven takana seisoi hintelähkö Po-Matoran käärö kädessään.<br>\n<br>\n\"Tuota... her... herra Killjoy. Tä...tässä olisi teille tä... tällainen kirje.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi jaloissaan tutisevaa matorania tuimasti, nappasi käärön tämän käsistä ja sulki oven. Metsästäjä leväytti käärön yhdellä riuskalla otteella auki ja luki:<br>\n<br>\n<em>Hei, Killjoy.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat matkalla kohti kummitusten rämettä. Sen merkkaaminen tason kuusi vaaralliseksi alueeksi ilmeisesti jäi heiltä huomioimatta. Fikou-ongelma niillä paikkein on edelleen vakava. Haluatko käydä varmistamassa, että heillä on tarpeeksi tulitukea? Sinähän taidat partioida siellä päin muutenkin.<br>\n<br>\nYstävällisin terveisin: Summerganon.</em><br>\n<br>\nKilljoy hymähti hieman tyytymättömästi ja laski kirjeen eteisensä puiselle tasolle. Muutamalla isolla askeleella hän harppoi olohuoneeseensa, nappasi kypäränsä ja asteli ulos kohti Gukkoaan. Ei mennyt kuin hetki ja punamusta soturi kiisi jo pitkin taivaita, suuntanaan Kummitusten Räme.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":13,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-02T16:20","content":"<strong>Kummitusten räme</strong><br>\n<br>\n\"Tuota...Eikö adminit tiedoittaneet joku aika sitten että tänne ei saisi tulla?\" Matoro miettii ääneen heidän kävellessään synkässä metsässä. <br>\n\"Me vain käväisemme nopeasti suolla vilkaisemassa minne jäljet päättyvät, ei mitään pahaa voi sattua.\" Umbra rohkaisee. <br>\n<br>\nKolmikko kävelee kuolemanhiljaisessa metsässä. Tai nyt synkkä metsä muuttuu pikkuhiljaa kostammaksi, pettävämmäksi ja rämeisemmäksi. Puista roikkuu liaaneja ja aluskasvillisuutat on paljon. Aina pitää katsoa minne astuu ettei jää suonsilmään. <br>\nMatorolla on samanlainen tunne kuin silloin kun hän käveli suoraan Pimeyden Metsästäjien leiriin öisellä Odinalla. Siis ei-kiva.<br>\n<br>\n\"Jäljet muutuvat kokoajan epäselvemmiksi ja niitä alkaa olla jo vaikea erottaa. Tästä taitaa tulla hukakreissu.\", Umbra toteaa.<br>\n\"Käännytään takaisin\", sanoo Kapura<br>\n\"Kannatan ehdotusta...Yksi ongelma vain.\", Matoro sanoo.<br>\n<br>\nKolmikko kääntyilee ympäriinsä.<br>\n<br>\n\"...Käännytään minne?\" Matoro lopettaa lauseensa.<br>\nHe tajuavat että suo näyttää samalta joka suuntaan - synkkiä puita ja loputtomasti oksia ja lehtiä peittämässä auringon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":14,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T11:01","content":"\"Menn��n t�t� tiet�.\" Umbra sanoi. \"Jos menemme suoraan, p��dymme ennen pitk�� ulos.\"<br>\n\"Jaa.\" Matoro sanoi ja tunnusteli kepill� suon pohjaa. \"Minusta tuntuu, ett� jos menemme liian syv�lle mets��n, voimme torm�t� upottaviin kohtiin. Ainut vaihtoehto olisi palata takaisin, mutta emme tied� mist� tulimme.\"<br>\n\"Tiet��k� kukaan Klaanilainen minne menemme?\" Kapura kysyi.<br>\n\"Pelastajatkin luultavasti j�isiv�t loukkuun.\" Matoro sanoi. <br>\n\"T�m� t�st� puuttuikin.\" Umbra sanoi ja osoitti vasemmalle. Suo t�yttyi sumusta.<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>***</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nHarhailtuaan suolla muutaman tunnin Toat pys�thtyiv�t lep��m��n. Yht�kki� Matoro kuuli omituista, matalaa ��nt�.<br>\n\"T�nne p�in... Tänne p�in...\"<br>\n\"Kapura?\" Matoro kysyi. \"Umbra?\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Ei naurata! Kapura?\" Matoro huusi. \"Umbra!\"<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" <br>\nMatoro katsoi ymp�rilleen. Sumu oli sankentunut, eik� h�n en�� n�hnyt Toia. Pieni liekki syttyi ��nen suuntaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\"<br>\n\"Kapura!?\" Matoro huusi ja l�hti juoksemaan liekki� kohti. \"KAPURA!\" <br>\nJuostuaan muutaman minuutin ajan Matoro pys�htyi. Liekki ei tuntunut l�hestyv�n ollenkaan.<br>\n\"T�nne p�in... T�nne p�in...\" ��net kuuluivat joka puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":15,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T11:15","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liiteli majesteettisesti rämeen yllä. Sumu alhaalla oli sankkaa, eikä Killjoy täten havainnut pienintäkään liikettä märkivässä kasvustossa. Killjoyn käskystä Gukko lähti syöksykiitoon suoraan alaspäin, laskeutuen hurjapäisesti suon läpi kulkevan polun viereen. Polkusta kykeni erottamaan useita tuoreita jalanjälkiä. Killjoy oli menossa oikeaan suuntaan.<br>\n<br>\nMetsästäjä kääntyi Gukkoaan kohti, kaivoi esiin käärön tämän satulan tarvikepussista ja alkoi kirjoittaa:<br>\n<br>\n<em>Summerganon.<br>\n<br>\nMatoro, Umbra ja Kapura ovat menneet suoraan ytimeen. Lähden perään välittömästi. Lähetä Gukkoni takaisin perinteisen asepakettini kanssa. Viimeaikaiset tapahtumat huomioon ottaen on parempi varustautua kunnolla. GS osaa kyllä tuoda ne perille.<br>\n<br>\nLisäksi. Sinun olisi aika hankkia jo ihan oikea kommunikaattori. Kirjeenvaihto on niin viime vuosituhatta.<br>\n<br>\n- Killjoy</em><br>\n<br>\nKilljoy sulki käärön ja sitoi sen tiukasti Gukkonsa kaulaan.<br>\n<br>\n\"Vie se, vie se Summerganonille\", Metsästäjä murahti, silittäen samalla uskollisen lähettinsä päätä.<br>\n<br>\nGS katsoi hetken Killjoyta, kääntyi sitten ja nousi lentoon. Killjoy seurasi lintunsa liitoa hetken ja kääntyi sitten kohti jälkien osoittamaa suuntaa.<br>\n<br>\n\"Hmph.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":16,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T13:24","content":"Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään. <br>\n<em>Olisipa minulla nyt vanha naamioni...</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\n<br>\nJostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle. <br>\n<br>\n<em>'Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin', taisi Umbra sanoa. </em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nMatoro istahtaa tukin päälle miettimään. <br>\n<em>Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin...</em><br>\nSilloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään. <br>\nLämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa. <br>\n<em>Elämää.</em>, Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä. <br>\nOlento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen. <br>\nMatoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo. <br>\n<br>\n<em>...Onko se Killjoy?</em>, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":17,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-03T15:57","content":"Umbra ja Kapura katsovat hetken muualle ja Matoro on poissa. Pian kaksikko alkaa huutelemaan ystävänsä perään.<br>\n<br>\n\"Matoroo! Matoroo! Missä sinä olet?!\" Kapura huutaa. Umbra käyttää samaan aikaan valovoimiaan usvaiseen suoilmastoon, että he voisivat saada jonkin vihjeen Matoron olinpaikasta.<br>\n<br>\nValon ja Tulen Toa kävelevät pientä polkua pitkin joka erottaa kaksi suurta vesiallasta toisistaan. Upottava mätäs kantaa juuri ja juuri kaksi Toaa. Kaksikko tulee pian tienhaaraan, jossa on aika päättää minne lähteä.<br>\n<br>\n\"Minä lähden oikealle, lähde sinä vasemmalle\", Umbra sanoo Kapuralle ja kaksikko eroaa ja matkaa syvemmälle synkän suon syövereihin. He eivät huomaa heidän ympärillään tapahtuvaa puiden ja veden sekä liejun liikettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":18,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-03T16:09","content":"<strong>Kummitusten Räme</strong><br>\n<br>\nKilljoy eteni, mutta hitaasti. Metsästäjä kahlasi polviaan myöten paksussa vetisessä liejussa. Harmaat kasvot metsästäjän kypärän takana paistoivat inhoa. Punamustan soturin ajatukset keksivät kilpaa epämiellyttäviä tapoja kuvailla tilannetta.<br>\n<br>\n\"Vettä, miksi vettä? Kaikista maailman paikoista ne älyn jättiläiset päättivät mennä suolle. Ja äh... minä ruostun.\"<br>\n<br>\nKilljoy saapui pienelle aukealle ja huomasi, että hänen seuraamansa jäljet jakautuvat nyt kaikki eri suuntiin. Killjoy ei voinut enää peittää turhautumistaan.<br>\n<br>\n\"Miksi halvatun halvatussa te nyt noin muka tekisitte? Ihan kuin te tahallanne etsisitte hankaluuksia.\"<br>\n<br>\nHetken tilannetta punnittuaan Killjoy päätti lähteä keskimmäisten jälkien perään, askeleet hetki hetkiltä raskaampina. Metsästäjän motivaatio toien perässä juoksemiseen ei ollut korkeimmillaan.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee pitkä päivä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":19,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-03T16:20","content":"Matoro herää. Hän tippui jonnekkin, muttei ollenkaan tiedä minne. <br>\nJonkinlainen kuoppa. Ei, sivulle lähtee tunneli. Paljon puiden juurakoita ja kasvillisuutta. Himmeää valontapaista kajastusta näkyy sieltä missä pitäisi olal taivas, tällä alueella horisontin ovat vallanneet sumu ja puut.<br>\n<br>\nMatoro koittaa päästä kuopasta ylös mutat reunat pettävät ja ovat korkeat. Ei onnistu.<br>\nHän tutkailee kuoppaa. Sieltä lähtee pimeä tunneli eteenpäin. Matoro tähyilee teleskooppisilmällään luolaan eikä näe mitään.<br>\nHetken harkinta.<br>\nJään Toa lähtee ryömimään tunnelia pitkin. Se on kostea ja täynnä kasveja, Matoro joutuu käyttämään miekkaansa ahtaassa tilassa sitkeimpien kasvien niittoon.<br>\nHän ryömii edelleen. <br>\nValoa kajastaa kaukaa. <br>\nMatoro tuntee pienen toivonkipinän heräävän. Hän lähtee vauhdilla eteenpäin, ja saapuu pieneen käytävään jossa on valokivi. <br>\n<em>Täällä on pakko olla älyllistä elämää...</em><br>\nKäytävä haarautuu kahteen suuntaan.<br>\n<br>\n<br>\nSamaan aikaan piikkihaarniskainen kiven Skakdi kävelee kahden sotilaansa kanssa kivistä käytävää pitkin. Outo, kuusiraajainen vartija avaa heille oven.<br>\n<br>\n\"Tulin neuvottelemaan siitä suunnitelmasta...\" Skakdi sanoo kelmeä virne naamallaan. Hän istahtaa kivisen pöydän eteen.<br>\nNazok-torakka häntä vastapäätä heittää pöydälle saaren kartan jossa näkyy olevan punaista väriä, viivoja ja nuolia.<br>\n\"Tuossa on suunnitelma.\", olento sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":20,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-03T16:44","content":"\"Matoro!\" Umbra huutaa. Matoro on jo toista tuntia kadoksissa. Kapura ja Umbra harhailevat suossa etsien Matoroa.<br>\n\"Hei!\" Kapura huutaa. \"Sumu alkaa h�lventy�...\"<br>\n<br>\nSuurin osa sumusta on jo haihtunut. Kasvillisuus alkaa v�henty�.<br>\n\"Olemme varmaan oikealla tiell�.\" Umbra toteaa.<br>\n\"Ent� Matoro?\" Kapura kysyy. \"Ent� jos h�n on jo l�yt�nyt takaisin?\"<br>\n\"Emme voi tiet��.\" Umbra vastaa. \"Meid�n on pakko palata takaisin... Vaikka tuonne en mielell�ni menisik��n.\"<br>\n\"Kuka tuo on?\" Kapura sanoo ja osoittaa heit� kohti k�velev�� hahmoa. \"Killjoy?\"<br>\n\"Aivan.\" Killjoy murahtaa. \"Miss� on Matoro?\"<br>\n<br>\n<iframe sandbox=\"allow-popups allow-same-origin\" srcdoc=\"<html><head><base target='_blank'></head><body style=margin:0;><center>* * *</center></body></html>\" frameborder=\"0\" scrolling=\"no\" onload=\"this.style.height = this.contentWindow.document.body.scrollHeight + 'px';\" width=\"100%\"></iframe><br>\n<br>\nSamaan aikaan Skadi ja Nazok-torakka jatkavat salaper�isen suunnitelman kertaamista.<br>\n\"Soluttautujat...\" Skadi murahtaa. \"Ei mit��n tietoa.\"<br>\n\"V�lit�n tiedon, muutama Klaaniin p��sev� Matoran on puolellamme.\" Nazok-torakka toteaa.<br>\n\"Koko suunnitelma riippuu soluttautujista! Ilman heid�n apuaan emme p��se linnoitukseen!\" Skadi raivoaa. \"Odotin edes jonkinlaista tietoa heille, mutta ei! Sen sijaan he ovat ep�tietoisia kaikesta!\" Skadi jatkaa ja rynt�� ulos. Torakka seuraa per�ss�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":21,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T10:49","content":"Matoro kulkee hiljaa ahtaassa tunnelissa. Sen on rakentanut joku älykäs valokiven perusteella. Toa irroitti valokiven ja valaisee sillä nyt tietään. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nGaggulabio ja Nazorakien johtaja kävelevät kivisessä salissa, Skakdi ei löytänyt ulospääsyä. <br>\n<br>\n\"Odotamme vielä erästä joka tekee operaatiomme mahdolliseksi.\", Toarkka aloittaa.<br>\n\"...Kuka?\", Gaggulabio ihmettelee.<br>\nOvesta tulee korkea, tummanpuhuva matelijamainen olento.<br>\nZyglak.<br>\n\"Halusitte tavata minut?\", Zyxax sanoo matalalla äänellä.<br>\n\"Kyllä.\", Torakka sanoo. \"Meitä kolmea yhdistää jokin. Me kaikki haluamme murkata Bio-Klaanin tieltämme. Me halamme elintilaa. Te...\" Torakka osoittaa Zyxaxia, \"...Haluatte koston. Gaggulabion Skakdit haluavat Klaanin aarteet ja omalla tavallaan kostaa heille.\"<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nMatoro näkee nyt lämpökamerasilmällänä jotakin. Kaksi kohdetta tunnelin päässä. Eläviä, kuusiraajaisia. Ruumis moniosainen.<br>\n<em>Nazorakeja! Toivottavasti en tullut niiden pesään</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\nHän kurottaa naamiollaan toisen mieleen. <br>\nToinen torakka muuttuu sekavaksi. Sen tärisee ja yhtäkkiä iskee keihään toverinsa rintaan. Sitten se kaatuu maahan tutisevana rauniona.<br>\n<em>Kanohi Cencord on taas näyttänyt mahtinsa. Nostan hattua niille Makutoille jotka tämän suunnitteli.</em>, Toa ajattelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":22,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T12:19","content":"Umbra, Kapura ja Killjoy talsivat suolla etsien Matoroa, kun veden pinta värähtää jolloin suuri olento hyökkää heidän kimppuunsa. Pienet osaset yhdistyvät kolmikon silmien edessä ja muodostavat jättiläismäisen krokotiilia muistuttavan olennon, joka väreilee ja iskee jähmettynyttä kolmikkoa sähköiskulla.<br>\n<br>\n\"Mikä Karzahnin otus tuo on!\" Kapura huutaa, hieroen kipeää rannettaan. <br>\n<br>\n\"Se on Weretaea, suuri krokotiilirahi joka pystyy purkamaan itsensä ja iskemään sähköiskuja. Tuo on vielä Iso yksilö. Sekä koiras!\" Umbra huutaa, etsien miekkaansa joka lensi upottavaan suohon Rahin hyökätessä.<br>\n<br>\nKilljoy on kestänyt sähköiskua paremmin ja ottanut yhteen Weretaean kanssa. Killjoy iskee kirveellään krokotiilia, joka lyö klaanilaisen kirveen suohon.<br>\n<br>\n\"Tästä ei hyvää seuraa...\" Killjoy sanoi itselleen katsoen kuinka tuhansia hampaita sisältä kita lähestyi häntä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":23,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-04T12:32","content":"Kapura nousee yl�s etsien miekkaansa. Sit� ei l�ydy. H�n nostaa Rahin henkil�kohtaista painovoimaa hidastaakseen sit�. Umbraa l�yt�� miekkansa ja rynt�� l�hitaisteluun.<br>\n\"Tuolla!\" Kapura huutaa ja osoittaa Killjoyn kirvest�. Killjoy nappaa kirveens� ja juoksee Umbran avuksi.<br>\n<br>\nWeretea puree Killjoyn kirveen poikki. Killjoy kiroaa. Samassa Gukko-lintu lent�� paikalle ja ojentaa Killjoylle kaksi tulikatanaa ja muutaman miekan. Sill� on mukanaan pieni viesti:<br>\n<br>\nSain viestisi. L�hetin Gukon mukana muutaman ylim��r�isen aseen. Saatatte tarvita niit�.<br>\nSummerganon<br>\n<br>\nKilljoy heitt�� yhden miekan Kapuralle ja toisen Umbralle. Kapura lopettaa Rahin vaihtuneen painovoiman yll�pit�misen, jotta voisi taistella paremmin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":24,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T12:58","content":"Matoron yllä katto tärisee. Siellä tapahtuu jotain. Kova paino siirtyy ylös ja alas. Toa menee seinää vasten refleksinomaisesti. hän kuulee askelia, ja ennekuin ehtii reagoida, zamor-kuula osuu häntä rintaan. Kuulan rikkoutuessa siitä alkaa tulla outoja ötököitä ulos. Pikkutorakoita?<br>\nMatoro kääntyy ja ampuu jäälatauksen suoraan torakkaa naamaan. Hänen rinnassaan tuntuu pistävää kipua pikkuotusten toimesta. Toinen Nazorak-torakka hyökkää päin pitkän tikarin kanssa, Matoro kokeneena veistää sivuun ja nopealla miekanviillolla katkaisee sen asekäden. Potku torakkaa rintaan heittää sen Zamor-torakkaa päin. Kaksi vartijaa lentävät seinään.<br>\nTärähdys kun kaksi kehoa osuu seinään.<br>\nTärinää.<br>\nLisää.<br>\n<br>\nPikkutorakat yrittävät pureutua panssariin mutta parannuskivi MAtoron rinnassa parantaa sitämukaa panssaria.<br>\n<br>\nYlhäällä suuri rahi lyödään maata vasten, heikentynyt katto sortuu ja iso kasa maata, kasveja ja suovettä syöksyy tunneliin. Mukana muuatam Klaanilainen ja iso, vihainen rahi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":25,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-04T13:55","content":"Rahi rysähti kömpelösti keskelle tunnelia. Killjoy, Umbra ja Kapura nostivat itsensä ylös. Punamustan metsästäjän huomio kiinnittyi ensimmäisenä Matoroon.<br>\n<br>\n\"Kyllä teitä on saanut etsiä.\"<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani, törmättiin tuttuihin...,\" Matoro lausui ja lähetti lisää jääsäteitä lähestyviä nazorakeja kohti.<br>\n<br>\n\"Mutta toit näköjään itsekin vieraan\", hän jatkoi.<br>\n<br>\nKilljoy kohotti miekkansa ilmaan ja vastasi ennen taisteluun liittymistä: \"Sentään vain yhden.\"<br>\n<br>\nKapura ja Matoro hoitelivat Nazorakeja, joita tulvi nyt joka kolosta. Killjoy vilkaisi Umbraan ja sitten rahiin.<br>\n<br>\n\"Minulla on suunnitelma, hämää rahia sen verran, että saan rannepommini toiminaan, yritetään syöttää se sille.\"<br>\n<br>\n\"Pommi?\" Umbra ihmetteli. \"Mistä sinä sellaisen olet saanut?\"<br>\n<br>\n\"Lakkaa kyseenalaistamasta ja toimi!\", Killjoy karjahti taistelun metakan ylitse. Umbra tarttui tuumasta toimeen.<br>\n<br>\n\"Tule tänne pösilö, tänne!\"<br>\n<br>\nRahi lähti juoksemaan Umbraa kohti, mutta toa väisti tämän nopealla hypyllä.<br>\nKilljoy oli kyyristynyt irroittamaan rannepanssariaan, saaden sen lopulta irti. Killjoy heitti irronneen räjähteen valtavalla voimalla kohti rahin suuta, mutta osuikin petoa suoraan silmään, kimmottaen pommin maahan.<br>\n<br>\nRahi mylväisi korviahuumaavasti ja lähti vauhkoontuneena juoksemaan tunnelia listien samalla useita Nazorakeja alleen. Tilanne rauhoittui ja sankarit laskivat huojentuneena aseensa. Killjoy ei kuitenkaan edelleen rauhoittununt.<br>\n<br>\n\"Tuota, meillä on ongelma.\"<br>\n<br>\n\"Miten, niin? Mehän juuri voitimme tappelun.\" Kapura ihmetteli.<br>\n<br>\nKilljoy osoitti maassa olevaa pommiaan, jonka ajastin näytti parhaillaan kahtakymmentäkolmea sekuntia. Tunnelin sortuminen oli johtanut kaikkien ulospääsyreittien katkeamiseen. Sankarien tulevaisuus näytti räjähtävän ankealta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":26,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-04T17:08","content":"20 sekuntia.<br>\n<br>\nNeljä klaanilaista miettii keinoja ankarasti.<br>\n<br>\n15 sekuntia.<br>\n<br>\nKuoppa on jyrkkä ja seinämät pettäviä, niitä ei voi kiivetä. Kuopan pohjalla on jonkun verran vettä. Iso rahinraato on yhdessä kulmassa. Neljä Klaanilaista toisessa. <br>\n<br>\n10 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi on turhan painava heitettäväksi. Sitä ei voi sammuttaa kunnolla. <br>\nKilljoy ottaa pommin syliin ja heittää sen rahin taa.<br>\n<br>\n5 sekuntia.<br>\n<br>\nPommi painetaan veteen ja märkään multaan.<br>\n<br>\n3 sekuntia.<br>\n<br>\nKlaanilaiset heittäytvät kuopan toiseen nurkkaan.<br>\n<br>\n2 sekuntia.<br>\n<br>\nMatoro luo jäävallia pommin ympärille.<br>\n<br>\nBOOOOOOOOOOOMMMMM<br>\n<br>\n<br>\n<br>\nKuoppa savuaa. Rahinraato räjähti, samoin puoli kuoppaa, paljastaen tunneleita lisää. Ketään Klaanilaista ei pahemmin sattunut. Märkä maa vaimensi pommia tehokkaasti.<br>\n<br>\n\"Huh.\", toteaa Umbra. \"Selvittiimpä siitäkin.\"<br>\n<br>\nJostain kuuluu kohinaa. <br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nNazorkait ovat suolla avanneet suuren tekemänsä padon. Se patoaa yhden järven niin, ettei se tunkeudu heidän tunneleihin. Nyt suuri hyökyaalto on virtaamssa pimeällä suolla, kohti kuoppaa jossa Klaanilaiset ovat. <br>\n<br>\n<br>\nZyxax, Gaggulabio ja Nazorak-johtaja istuvat pöydän ympärillä. pöydällä on useita saarta esittäviä karttoja sekä pieniä puisia nappuloita.<br>\n<br>\n\"Me olemem valmistelleet kaiken. Saaren villi osa on meidän aluetta, murskaamme surkean Klaanin ja otamme parhaat maat takaisin...\" Torakka sähisee<br>\n\"Zyglakit hyökkäävät mereltä. Minulla on joukot valmiina parin päivän päsätä.\", Zyxax selittää<br>\n\"Tauko, tyypit!\", gaggulabio sanoo ja ottaa ryypyn taskumatista. \"Emme pääse linnoitukseen sisään ilman niitä soluttautujia. Muurit ovat liian vahvat murrettaviksi ilman järeää aseistusta.\"<br>\n\"Hoidamme kyllä asian. Muutama matoran kyllä suostuu pettämään Klaaninsa meidän pienen...<em>Taivuttelun</em> jälkeen.\", nazorakkien pomo puhuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":27,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-04T17:12","content":"Vettä alkaa virrata luolaan nopeaa vauhtia. Nelikko hätääntyy.<br>\n<br>\n\"Mitä me teemme nyt!?\" Kapura huutaa kun hänen polvensa korkeudella on vettä. <br>\n<br>\n\"Meidän on pakko päästä pois täältä jotenkin!\" Umbra huutaa ja yrittää taistella virtausta vastaan. Äkkiä virtaus tulee niin voimakkaaksi että tempaa sankarimme mukaansa ja ajelehtivat virran mukana syvemmälle tunneleihin kohti Ma Wetin tunneliverkostoa...<br>\n<br>\nMutta he eivät joudukaan tunneleihin, sillä virtauksen voima on niin suuri että se lennättää joukkion karun vuoren juurelle. Joukkio on matkannut virran mukana pitkän matkaa ja he ovat uupuneita, märkiä ja kylmissään suuren Mt. ÄmKoon juurella.<br>\n<br>\n\"Mitä teemme seuraavaksi?\" Umbra aloittaa etsien asettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":28,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:05","content":"Niinkin epäloogiselta kuin se kuulosti, hyökyaalto hetti klaanilaisnelikon kallioille, suon reunalle. Tosin nyt kenelläkään heistä ei ole enää mitään tietoa missä ovat. Joka suunanssa näkyy edelleen vain sumua. <br>\n<br>\nHe kävelevät sumammutkiassa johonkin, kallioerämaa muuttuu pikkuhiljaa avonaisemmaksi ja he näkevät sumun seasta peräti taivaan ja lisää kiveä.<br>\nEtäistä vihreää utua näkyy alaviistossa, sitten merensinistä. He ovat vuorilla, ja suhteellisen korkealla. Lisäksi näkyy punaisia pisteitä, kiveä, jotain puuntynkiä...<br>\n<em>Hetkonen, punaisia pisteitä?</em>, Matoro miettii.<br>\n<br>\nKristallikiipijoitä. <br>\nTiivis ja suuri lauma niitä, kiipeää loivaa kalliota. Klaanilaiset ovat ilmeisesti tulleet vahingossa niiden pesäpaikan luo ja nyt Rahit tulkitsevat heidät kilpailijoiksi...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":29,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T15:12","content":"\"Olkaamme rauhallisia, jos emme tee mitään, Rahit eivät hyökkää kimppuumme\", Umbra sanoo muille, kun joukko Raheja alkaa lähestyä heitä.<br>\n<br>\n\"Hah. Vai annamme heidän hyökätä ensin!\" Killjoy huutaa ja heittää miekkansa kohti yhtä Kristallikiipijää. Se osuu Rahiin ja Rahi horjahtaa kalliolta kohti varmaa kuolemaa. Kristallikiipijät alkavat lähestyä verenhimo silmissään joukkiota. Niillä on nyt syy hyökätä Klaanilaisten kimppuun, kosto.<br>\n<br>\nYksi Kristallikiipijä juoksee kovaa vauhtia Umbraa kohti, mutta valon Toa luo valoseinämän johon Kristallikiipijä törmää. Matoro ja Kapura tarttuvat omiin aseisiinsa ja alkaa armoton taistelu Kristallikiipijä lauman ja Klaanilaisten kesken.<br>\n<br>\nKilljoy heitteli Raheja rotkoon ja iski niiden päitä aseellaan. Hän ei huomannut takaansa tulleita uroksia jotka iskivät hampaillaan ja kynsillään häntä selkään.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen maassa!\" Killjoy huusi muille kun Rahit olivat hänen oäällään.<br>\n<br>\nMuut Klaanilaiset rynnivät ajamaan Raheja pois, ampuen elementaalienergiaa säikyttääkseen olentoja. Valitettavasti Killjoy oli ehtinyt haavoittua Rahien takia.<br>\n<br>\n\"Sait mitä haitkin. Kärsimystä\", Matoro sanoi, katsoen kuinka Kristallikiipijät alkoivat pikkuhiljaa perääntyä. Mutta se ei johtunut Klaanilaisten voitosta vaan jostain aivan muusta. Jostain pahaenteisestä, joka lähestyi klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":30,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T15:32","content":"\"Kannattaako aloittaa tappelu alueella missä voi sattua lumivyöryjä?\", Matoro sanoo tuskastuneena muille. Talven lumethan ne sieltä ovat tulossa alas kovaa vauhtia, isona lumivyörynä. Mahtavaa.<br>\n<br>\nMatoro vilkaisee ympärilleen: Sivuilla on avoinaista kalliota, takana rotko. Sumu on onneksi hälvennyt ja nyt näkyy selkeästi se, että he ovat korkeilla vuorilla, viidakkoa alla. <br>\n<br>\n\"Nopeasti!\" Tiedän mitä teemme!\", Matoro huutaa, ollen jopa hieman iloinen siitä että se on sentään vain lunta eikä laavaa.<br>\n<br>\nMatoro hyppää suoraan kalliolta alas.<br>\n<br>\nMuut ovat jossain paniikin ja hämmennyksen rajamailla. Matoron ääni kuuluu: \"Hypätkää alas!\"<br>\n<br>\nJään Toa seisoo pystysuoraa kalliota vasten, hän on ampunut toisen robottikätensä tarttumakoukun kallioon ja toisella kädellä pitää miekkaa jonka on iskenyt kallioon. <br>\n\"Jääkää kallioon roikkumaan, antaa lumen mennä ylitsemme!\", Matoro huutaa kovaa lumivyöryn kohinalta.<br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\nKolme Klaanin tuhoa vannovaa johtajaa istuvat neuvottelupöydässä. heidän edessään on paljon karttoja, lappusia ja laskelmia.<br>\n<br>\nYksi Nazorak saapuu pöydän viereen.<br>\n\"Emme löytäneet uhrien ruumiita. He saattavat olla vapaalla jalalla, tosin erämaassa kaukana Klaanista.\", se raportoi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":31,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-05T15:55","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong>:<br>\n<br>\nRannalla oli hiljaista. Ainoastaan ruoasta taistelevat linnut rikkoivat pienen jäisen saaren kylmän ja karun hiljaisuuden. Pilvinen taivas peitti pienimmätkin auringonsäteet. Aaltoja ei ollut ja veden pinta oli täysin tasaista. Sitä olisi voinut kauempaa katsottuna luulla jäätyneeksi, ellei sininen hahmo olisi täysin odottamatta noussut veden alta.<br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua hiljenivät ja tuijottivat hämmentyneenä tätä deus ex machinan lailla ilmestynyttä sinistä hahmoa. Hahmo tarkkaili saarta vasemman silmänsä tilalla olevalla kiikarilla. Sen selässä oli painava happisäiliö, jonka paksut putket johtivat hahmon irvistävillä skakdi-kasvoilla olevaan läpinäkyvään naamariin.<br>\nPutkista kuului voimakas hengityksen ääni kunnes hahmo otti naamarin pois.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian sanoi linnuille. \"Ne lähettivät minut matkaan uiden. Nyt lopettakaa tuijottaminen tai näytän teille kuinka taitava olen siipikarjan grillaamisessa.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat käskyä ja jatkoivat taisteluaan. Guardian pudotti happisäiliön maahan ja otti vyötäröltään turvakseen Zamor-pistoolinsa.<br>\n<br>\nTästä ei tulisi helppoa.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nHuoneen pimeys peitti kaiken. Liittolaiset näkivät juuri ja juuri toisensa, mutta se oli tarpeeksi. He eivät halunneet tulla liian tutuiksi.<br>\n<br>\n\"He ovat sitkeämpiä kuin luulin. No, heidät täytynee hoidella toisin.\", Nazorakien johtaja sanoi karkean hyönteismäisellä äänellään.<br>\n<br>\n\"Te aliarvioitte Klaanin\", sanoi ääni pimeydestä.<br>\n<br>\nPöydän ympärillä istuvat katsoivat pimeyteen. He eivät tienneet, mitä olisi pitänyt etsiä, sillä he eivät nähneet ketään.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja nousi seisomaan. \"Paljasta itsesi!\" hän sanoi vankasti.<br>\nPimeydestä kuului vain naurua. Nauru kaikui ympäri huonetta pitkään loppumisenkin jälkeen.<br>\n<br>\n\"Mutta tehän näette minut, ettekö näekin?\" pimeys sanoi.<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikkien pöydän ääressä istujien shokiksi tapahtui jotain sanoinkuvaamatonta. Ilmaan, pimeyden keskelle, ilmestyi jotain. Oli kuin pimeys olisi auennut.<br>\nKeskellä pimeyttä oli yksinäinen punahehkuinen silmä.<br>\n<br>\nÄäni puhui jälleen.<br>\n<br>\n\"Te ette tiedä, kenen kanssa olette tekemisissä\", se sanoi halveksuen. \"Te ette tiedä, mihin Bio-Klaani pystyy kun heitä työntää tarpeeksi. Yhtenäisyys, se on kaunis asia. Jotain, mihin te ette pysty. Kaunis, ja niin, niin naiivi asia.\"<br>\n<br>\nToinenkin silmä ilmestyi voimakkaan hengityksen saattelemana. Tai se ainakin kuulosti hengitykseltä.<br>\n<br>\n\"Vakoojia?\" halveksuva ääni sanoi. \"Soluttautujia? Nauraisin jos tämä ei olisi niin säälittävän ennalta-arvattavaa.\"<br>\n<br>\nSilmiä ilmestyi lisää ympäri pöytää. Kaikki niistä tuijottivat sen keskipistettä sieluttomasti kuin se olisi vain arkipäiväinen asia.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":32,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-05T16:08","content":"Muut seuraavat Matoroa. Kapura yritt�� hidastaa lumivy�ry� Painovoimalla. Toivotonta. Lumi vy�ryy Klaanilaisten p��lt�, kaikki pit�v�t henkens� edest� kiinni. Kuluu minuutti. Toinen. Viimein lumivy�ry loppuu.<br>\n<br>\n\"Mit�s nyt?\" Kapura kysyy roikkuessaan.<br>\n<br>\n\"Pystytk� nostamaan meid�t takaisin?\" Umbra kysyy Kapuralta ja ravistelee lunta naamiostaan. Killjoy murahtaa ja vaihtaa otettaan.<br>\n<br>\n\"En.\" Kapura vastaa. Kuuluu ep�ilytt�v�� kitin��.<br>\n<br>\n\"Pakko keksi� jotain!\" Matoro sanoo. Ase liikkuu hieman. Matoro tiukentaa otettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":33,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-05T16:29","content":"<strong>Pystysuora kallio, Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanialista roikkuvat aseidensa varassa kalliossa, erittäin mukavassa asennossa. <br>\n<br>\n\"Kaikki rauhallisesti, muistan kuinka eräs Matoran-kaverini putosi vastaavssa tilanteessa hätällessään...Se ei ollut kaunis näky..\" Matoro neuvoo, tottuneena vuorikiipeilyyn.<br>\n<br>\n\"...Miten meinaamme päästä ylös?\", epäilevä Kapura kysyy.<br>\n<br>\n\"Sitä minäkään en erityisen varmaksi tiedä.\", Matoro sanoo. Hän kelaa pikkuhiljaa tarttumakoukkuaan ja tukee miekalla nousua. <br>\nHän iskee Energiaterän kiveen pienen elementaali-iskun avittamana. Hän nousee pikkuhiljaa ylöspäin, muut liikkuvat myös varovasti ylöspäin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":34,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-05T16:37","content":"Pian joukko on päässyt takaisin kielekkeelle. He tutkivat lumen aiheuttamia vahinkoja. <br>\n<br>\n\"Killjoyn minulle antama miekka putosi lumen mukana alas\", Umbra sanoo muille kun he keskustelevat vahingoista. Muuten olen kunnossa. Muut eivät ole menettäneet mitään tärkeää, paitsi voimiaan ja lämpöään. <br>\n<br>\n\"Olen aivan poikki\", Kapura aloittaa. \"Voisimmeko leiriytyä tähän?\" Tulen Toa jatkaa.<br>\n<br>\n\"Mainio ehdotus\", Matoro sanoo ja alkaa Umbran kanssa rakentamaan jääkalikoita joista tehdä iglu. Silläaikaa Killjoy katselee miekkaansa nojaten horisonttiin.<br>\n<br>\n\"Jotain on tapahtumassa. Aistin sen. Eikä se ole mitään mukavaa\", hän mutisee itsekseen, kun Kapura tulee hänen luokseen.<br>\n<br>\n\"Tuletko auttamaan meitä leirin tekemisessä, Killjoy?\" Tulen Toa kysyy häneltä.<br>\n<br>\n\"Tulenhan minä, ihan pian\", Killjoy vastaa ja katselee hetken alla levittäytyää maisemaa ja menee sitten auttamaan ystäviään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":35,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-05T17:42","content":"Leiri oli pystyssä ennen kuin Kapura ehti Karzahnia sanoa. Tulen toa oli myös saanut pienen leiritulen aikaiseksi.<br>\n<br>\n\"Killjoy, kertoiko Summerganon enempää? Täällä tapahtuu vähän turhan paljon minun makuuni. Apujoukkoja luvassa?\"<br>\n<br>\nKilljoy pudisti päätään. <br>\n<br>\n\"Ei mitään. Ganonin viesti kertoi vain oleellisen. Tosin kuulin kyllä muutamalta matoranilta, että Mt. ÄmKoolle oltaisiin lähettämässä tutkimusryhmää rahijahtiin, mutta he ovat todennäköisesti jo tulleet ja menneet.\"<br>\n<br>\n\"Lähdetään jatkamaan matkaa aamulla\", Umbra totesi haukotellen, \"On parempi ettemme liiku öisin, emme edelleenkään tiedä mitä kaikkea täällä kuhisee.\"<br>\n<br>\n\"Mutta meillä on isompi ongelma\", Matoro sanoi, \"Minä olen jään toa, joten kestän kylmyyden hyvin, mutta entäs te?\"<br>\n<br>\nUmbra naurahti: \"Älä minusta huoli, olen tottunut kylmään.\"<br>\n<br>\n\"Näetkö tämän puvun? Tällä sisällä on ikuinen helleaalto\", Killjoy murahti.<br>\n<br>\nKapura ei ollut aivan samoilla linjoilla. Hytisevä toa yritti mumista jotain vastaukseksi.<br>\n<br>\n\"Täällä on kylmä! Minua ei ole tehty tällaisiin paikkoihin.\"<br>\n<br>\nTärisevän toan lause kuitenkin keskeytyi, kun taivaalta, kohti leiriläisiä, syöksyi tuttu Gukko-lintu.<br>\n<br>\n\"GS! Hyvä tyttö, sinä löysit meidät.\" Killjoy \"leperteli\", taputtaen Gukonsa päätä.<br>\nGukon kaulasta tipahti kirje. Se oli Summerganonilta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":36,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T05:20","content":"(Jotain asiaan liittyvää: Voiko nuo Post-icons-kohdan poistaa? Ne keltanaamat ovat himputin ärsyttäviä.)<br>\n<br>\nMatoro nappaa kirjeen ja lukee.<br>\n\"Lähdemme etsimään teitä suolta. Koittakaa näyttää jotakin merkkiä jonka avulla partiomme löytää teidät. Jos tiedätte missä suunnassa Klaani on, tulkaa sinnepäin.<br>\nJa ennekaikkea, älkää kuolko.\"<br>\n<br>\n\"...Hidasta kirjeenvaihtoa. He lähtevät etsimään meitä <strong>suolta</strong>. Meidän pitää antaa joku merkki.\", Killjoy toteaa.<br>\nGukko raakkuu jotakin kylmästä kankeana.<br>\n<br>\n<br>\n\"Sähkökiven käyttö vie paljon enemmän energiaa jääkylmässä. Meille voi tulla suuria ongelmia, erityisesti öisin.\", Matoro selittää kokeneena jäätikkömetsästäjänä. \"Mutta nyt suosittelen että nukumme tämän yön kunnolla.\"<br>\nJään toa kömpii yhteen heidän pukäämistä igluista, ottaa hyvän asennon ja koittaa nukkua. Muutkin ovat vetäytyneet igluihin.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro ei saa unta. Hänestä tuntuu siltä kuin jotakin olisi pahasti pielessä - ei, eivät he - vaan jotakin suurempaa. Klaanissa. <br>\nPimeä laskeutuu Mt. Ämkoon ympärille.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":37,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-06T07:32","content":"<strong>Kukkulainen alue</strong><br>\n<br>\nTroopperi katsoo alas kukkulalta. Hän näkee sumussa vain pienen valon. \"Tuolla pitäisi olla sen ukon mökki\" hän ajattelee. Troopperi oli saanut joltain Turagalta Klaanin saaren sisäosissa kirjeen, jossa hän tarvitsee hänen apuaan. Muuta ei ollut. Toana Troopperi tietenkin suostui avunpyyntöön, ja alkoi taivaltaa kohti Turagan mökkiä. Sinne oli noin 80 kiota Klaanista luoteeseen. Troopperi oli matkannut ison kukkulaisen alueen halki jo muutaman päivän ajan. Matkaa olivat hidastaneet sankka sumu, ja oudot Rahien hyökkäykset. Troopperi kuuli läähätystä. Hän vetäisi hetkessä kiiltävän miekkansa esiin. Se leimahti tulipunaiseksi, ja alkoi hehkua. Mutta hän laittoi miekan takaisin. Sillä hän näki nyt, että läähättäjä oli Hikaki. Naarashikaki, jolla oli jotain kynsissään. \"Hikka, mitä sinä olet löytänyt?\" Se oli hänen lemmikkinsä Hikka, jonka oli ottanut mukaan. Hikka tiputti pienen kiven maahan. Se hohti himmeästi merensinistä valoa. \"Outoa, tälläisia kiviä löytyy vain Klaanin rannikolta. Olemme monta kymmentä Kiota sisämaassa. Troopperi laittoi kiven olkalaukkuunsa. He alkoivat taivaltaa kohti mökkiä. Luultavasti sankka utu vääristi vaikutelmaa matkasta, sillä sinne oli paljon pidempi matka kuin Troopperi oli alrvoinut. Maa vietti loivasti alas. Yllättäen maasto muuttui kallioseksi, ja vaikeakulkuiseksi. \"Tämä tästä vielä puuttiukin. Tämä hidastaa matkaa.\" Puolen tunnin kuluttua he saapuivat mökille. Valo tuli pienestä lyhdystä, joka oli ripustettu kivisen majan oven ylle. Troopperi avasi oven, ja sitten kaikki pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":38,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-06T12:20","content":"Aamu. <br>\n<br>\nUuden päivän alku. Uusien mahdollisuuksien alku. <br>\n<br>\nKolea aamutuuli puhaltaa vuorella. Matoro miettii tulevaa päivää.<br>\n<em>Lähdemme matkaan kallion reunaa pitkin etsimme kohdan josta pääsee laskeutumaan turvallisesti alas - kohdan josta me tänne sumussa tulimme. Kuulostaa helpolta...</em>, Hän ajattelee.<br>\n<br>\nKolme muutakin klaanilaista ovat kömpineet ylös. Kapura lämmittää itseään pitämällä luomaansa liekkiä kädessään. <br>\n<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<br>\nKaksi maastokuvioituihin viittoihin pukeutunutta Skakdia hiippailee pusikoissa. He ovat vaarallisesti aseistautuneita, sisällissodan karaisemia tappajia, kenraalinsa Gaggulabion käskyläisiä. <br>\nTällä hetkellä ne kävelevät metsikössä suht lähellä Klaanin linnoitusta. He ovat asemissa, vakoilemassa Klaanista sisämaahan menevää päätietä. Siinä liikuskelee erinäisiä matoraneja raheineen ja reppuineen. <br>\n\"Kyttäystehtävä\", toinen murahtaa ja he painuvat kasvillisuuden sekaan ja asettavat sarjaenergiakiväärin asemiin heidän eteensä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":39,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-07T14:02","content":"<strong>Turagan mökki</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi potkuun. Hän näki kaksi natsitorakkaa. Toinen oli potkaisut häntä, toinen seisoi ase kädessä lähellä. Sen vieressä nauroi musta Turaga. <br>\n<br>\n\"Sinä cheattasit! Troopperi huusi. \"<br>\n<br>\n\"Ei, pyysin vain apua. Tullessasi tänne siepattavaksi autoit minua.\" <br>\n<br>\nToinen natsitorakka iski häntä nyrkillä. Troopperin sappi alkoi kiehua. Hän yritti lyödä, mutta natsitorakka otti hänen nyrkistään kiinni ja piti häntä otteessaan. Se potkaisi häntä. Troopperi hyppäsi pystyyn ja oudolla potkaisi hänestä takkaa pitelevää natsitorakkaa. Se kaatui laiitikkonn, jossa oli halkoja. Toinen ampui energiapulssin aseestaan. Se paiskasi Troopperin seinään. Troopperi otti miekkansa ja sulatti torakan aseen poikki. Se otti veitsen, ja iski Troopperia vatsaan. Isku jostain kumma syystä lävisti Troopperin vatsapanssarin, ja iskeytyi häneen. Toinen torakka nousi hänen takanaan, ja löi Troopperia halolla. Se katkesi hänen päähänsä, niin kovaa torakka iski. Troopperi nosti toisen torakan ilmaan vaivalloisesti, sillä sillä oli raskas panssari, ja heitti sen toistä päin. Molemmät lensivät latialle. Troopperi kääntyi Turagaan. <br>\n<br>\n\"Sinä.\"<br>\n<br>\nTuraga ampui sauvastaan jonkin oudon säteen, joka iski Troopperin seinän läpi. Turaga hyppäsi ikkunasta ja pakeni usvaan.<br>\n<br>\nTroopperi otti veitsen irti. Se oli kuin tavallinen veitsi, mutta silti lävisti panssarin. Troopperi mietti:<br>\n<br>\n\"Vien tämän Klaanille Nämä voivat aiheuttaa vaaraa. Yllättäen kuului karmiva huuto. Troopperi näki kaukana kaksi punaista silmää, jotka lähestyivät. Ne kuuluivat suurelle olennolle, joka näkyi sumussa mustana hahmona. Tarkemmin ajattelematta, Troopperi lähti Hikan kanssa juoksuun kohti mökin takan siintävää Mt. ÄmKoota, ja sen lumisia rinteitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":40,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-10T13:52","content":"<strong>Neuvottelupöytä</strong><br>\n<br>\nPimeys oli päättymätön. Ainoa valo huoneessa oli neuvottelupöydän päällä. Pöydän ympärillä istuvat hahmot tarkkailivat sen keskipistettä.<br>\nHeidän takanaan pimeydessä tuijotti satakunta punaista silmää. Ne eivät liikkuneet eivätkä edes räpsähtäneet. Ne vain tuijottivat. Ikuisesti.<br>\n<br>\nTorakkojen johtaja oli tyytymätön. Kuka tai mikä tämä olento oli olevinaan? Mitä asiaa hänellä oli?<br>\nHän olisi halunnut pistää joukkonsa puhkomaan joka ikisen pimeydessä tuijottavista silmistä, mutta päätti olla hiljaa. Muukalaisella oli jotain mielessään. Oli toinen asia, pystyikö häneen luottamaan.<br>\n<br>\n\"Minulla on toinen idea, uudet ystäväni\", pimeyden kylmä ääni sanoi jokseenkin ironisesti.<br>\n<br>\n\"Anna palaa, muukalainen\", torakkakenraali sanoi. \"Näytä meille onko sinusta johonkin.\"<br>\n<br>\nPimeyden kylmä nauru kaikui huoneessa taas, mutta se vähäinen tunne, joka siinä oli aiemmin ollut, oli valunut vähitellen pois. Jäljellä oli vain pelkkää ääntä syvyyksistä. \"Tiesin, että olisitte yhteistyökykyisiä\", ääni sanoi. \"Mutta teitä ei varmaan haittaa, jos otan... hahmon, jossa minua on hieman helpompaa katsoa silmiin.\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä kaikki silmät sulkeutuivat. Oli taas vain pimeää.<br>\nSitten pimeys aukeni jälleen. Oli kuin varjoissa itsessään olisi ollut ovi, josta astui pieni hahmo.<br>\n<br>\nHahmo oli matoran. Sen vartalo oli tummanpunainen ja se piti kasvoillaan sinistä Pakaria. Matoran katsoi pöydän ympärillä istuvia epäuskoisia liittolaisia hymyillen vaimeasti, kuin se ei olisi tottunut hymyilemään. Hahmolla oli silmät kuin millä tahansa matoranilla, mutta niissä ei ollut eloa. Ei pienintäkään sielua.<br>\n<br>\n\"Tervehdys.\"<br>\n<br>\nHiljaisuus oli piinaava hetken ajan.<br>\n\"...Matoran?\" Gaggulabio sanoi hörähtäen. \"MATORAN?\"<br>\n<br>\nSkakdi alkoi nauraa. \"Huijasit meitä hyvin, ipana. Kiva valoshow. Nyt ulos täältä.\"<br>\n<br>\nSkakdi ei varmaankaan osannut odottaa, mitä tapahtui seuraavaksi. Punainen Matoran nosti kättään hienovaraisesti ja noin sekunnissa tämän takana olevasta varjosta sinkoutui käsi. Käsi oli musta, luonnottoman pitkä ja liikkui niin letkeästi, että siinä ei vaikuttanut olevan ollenkaan luita.<br>\nKäsi siirtyi varjon lailla Gaggulabion suun päälle.<br>\n\"Tiesitkö, ystäväni, ei ole kohteliasta keskeyttää puhujaa?\" Matoran sanoi.<br>\n<br>\nGaggulabion ilme oli näkemisen arvoinen. Hän päätti olla kohtelias ja antaa muukalaisen puhua.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", punainen Matoran sanoi. \"Nyt, uudet ystäväni, tiedättekö, mikä on klaanilaisten pahin vihollinen? Voima, jota vastaan he eivät voi voittaa? Pahin hirviö, jonka he tulevat koskaan kohtaamaan?\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista.<br>\n\"Sinä, arvatenkin?\" torakkakenraali sanoi pilkkaavalla äänensävyllä.<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti. Sen silmät pienenivät viiruiksi. \"Hyvä arvaus, rakas ystävä, mutta ei ihan.\"<br>\n\"Me emme ole ystäviä\", torakkakenraali kuiskasi hiljaa itsekseen halveksuva katse silmissään. Se ei keskeyttänyt \"Matorania\", joka nosti jälleen kättään.<br>\nMatoranin takana olevassa varjossa aukesi lisää ovia. Niistä jokaisesta käveli varjomaisia siluetteja. Kun ne tulivat tarpeeksi lähelle neuvottelupöydän valoa, ne oli tunnistettavissa.<br>\n<br>\nSiinä seisoivat Klaanilaiset. Tawa, Matoro The Blacksnow, Guardian, Troopperi ja muut, kaikki olivat tunnistettavissa. Yhdelläkään siluetilla ei ollut silmiä.<br>\nMatoran napsautti sormia ja silueteille tapahtui jotain. Niiden tyhjiin silmäkuoppiin syttyi punainen valo ja jokaisen suusta kuului raivokas huuto, kun ne tarttuivat toisiinsa ja ryhtyivät repimään toisiaan brutaalisti kappaleiksi. Lopulta vain yksi siluetti seisoi ruumiskasan keskellä ennen kuin haihtui takaisin pimeyteen.<br>\n<br>\nTorakkakenraalin katse nousi. Hän näytti ymmärtäneen.<br>\n\"He itse?\"<br>\n<br>\nMatoran hymyili maireasti ja nyökkäsi. \"Ystävä on pahin vihollinen. Me etsimme heikon lenkin. Me korruptoimme hänet. Hän syövyttää heidät sisältäpäin, kunnes jäljellä on vain...<em>varjo</em> entisestä Klaanista. Sitten murskaamme heidät kuin lasin.\"<br>\n<br>\n\"Tuossahan on järkeä\", Gaggulabio sanoi. \"Mutta mitä sinä haluat itsellesi, <em>Matoran</em>? Minä ja soturini haluamme Klaanin aarteet. Nazorakit haluavat heidän saarensa. Zyglakit haluavat vain tappaa heidät, kostoksi tai jotain. Mitä sinä haluat?\"<br>\n<br>\n\"Voi, en mitään noin ylevää\", Matoran sanoi. \"Minä autan teitä ja te annatte minulle vain yhden asian Klaanin linnoituksesta. Sirun. Arvokkaan sirun, jota Klaanin neljä johtajaa suojelevat. Työnantajani haluaa sen takaisin, sillä on hänelle... tunnearvoa.\"<br>\n<br>\nLiittouman katseet olivat skeptisiä, mutta he eivät sanoneet mitään Matoranin ehdotusta vastaan.<br>\n\"Tehkäämme sitten yhteistyötä\", kenraali sanoi. \"Mutta 'ystäväni', mikä ja kuka sinä edes olet?\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti liittoumaa ja nosti kätensä. Yhtäkkiä pimeydestä ympäriltä syöksyi joukko mustia, lonkeromaisia käsiä. Niitä oli tarpeeksi jokaiselle johtajalle ja soturille. He kättelivät niitä epävarmasti.<br>\n<br>\nSitten Matoran puhui. Mutta kun hän puhui tällä kertaa, ääniä ei ollut enää vain yksi. Kymmeniä erilaisia ääniä puhui täysin samaan aikaan joka puolelta pimeydestä.<br>\n<br>\n\"Me olemme Avde\", demoninen kuoro lausui. \"Hauska tutustua.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":41,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-10T13:57","content":"Mt. ÄmKoolla klaanilaisten leiri on herännyt. He kuulevat ääntä ylhäältä. \"Mikä se on?\" Kysyy Matoro. \"En tiedä\", vastaa Kapura. Ylhäällä näkyy ilmalaivan hahmo. Ääni kuuluu ylhäältä: \"SE ON LINTU, SE ON LENTOKONE, EI SE ON JAKE!\" Jake laittaa ketjut kiinni isoon sarjatuliaseeseensa ja hyppää alas. Laskuvarjo aukeaa. Jake laskeutuu höyhenenkevyesti maahan. Hän lataa ison aseensa. \"Mitä meidän siis pitää tehdä...?\" Jake kysyy. \"Mrmhmm... Mitä sille ilmalaivalle tapahtui?\", kysyy Killjoy. \"No se lähti, tottakai...\" Jake vastaa. \"Meidän.. Piti päästä pois... TÄÄLTÄ.\" Umbra toteaa äreästi. \"Joo, jaa, en tiennyt... Nyt siis... Olemme eksyksissä...?\" Jake kysyy. \"NIIN\", Matoro vastaa. \"Ja sehän on ikävää. Luulin että tiedossa olisi pahisten lahtausta... Aiheutan aina ongelmia...\" Jake mutisee. \"No, lähdetään sitten Klaania koti, se on vissiin tuolla päin.\", Jake osoittaa oikealle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":42,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-10T14:20","content":"Matka-aikomukset keskeytyivät jo kolmannen lentävän objektin saapuessa klaanilaisten tykö. Punamusta, pienen hyönteisen kokoinen robotti surahteli Killjoyn eteen ja yhdellä ketterällä syöksyllä kiinnitti itsensä saumattomaksi osaksi punamustan metsästäjän haarniskaa.<br>\n<br>\n\"Ja missä sinäkin olet ollut... luulin jo sinut kadonneeksi.\"<br>\n<br>\nValot välkkyivät Killjoyn kypärän sisällä ja muut seurasivat sivusta, kuinka Killjoy analysoi pienen vakoojansa tuomaa tietoa. Metsästäjä päästi huolestuneenkuuloisen murahduksen ja kääntyi sitten kohtaamaan toverinsa.<br>\n<br>\n\"Jatkakaa matkaanne. Minä ja GS lähdemme etelään. Minun täytyy käydä tapaamassa vanhaa ystävää.\"<br>\n<br>\nUmbra nyökkäsi ja muutkin näyttivät hyväksyntänsä. Jake kuitenkin oli ihmeissään.<br>\n<br>\n\"Sinulla on Gukko! Tehän olisitte voineet lentää pois milloin vain.\"<br>\n.<br>\n\"GS ei jaksa kantaa kuin yhtä kerrallaan. Matka täältä pois olisi niin pitkä, että loput ehtisivät paikalle nopeammin jalan\", Killjoy huomautti kärkkäästi.<br>\n<br>\nMatoro astui esiin lähtöä tekemästä ryhmästä ja veti Killjoyn sivummalle: \"En tiedä mitä yrität tai etsit, mutta toivon, että tiedät mitä teet. Jotain on tapahtumassa Killjoy ja meidän täytyy pitää rivimme ehyenä.\"<br>\n<br>\n\"En sano mitään, ennen kuin tietoni on varmaa. En jaa mitään virheellistä, se vain hukkaisi kaikkien aikaa.\"<br>\n<br>\n\"Kerro jotain, jotain mikä antaa meille osviittaa.\"<br>\n<br>\nKilljoy madalsi ääntään etteivät muut kuulisi: \"Rahien viimeaikainen outo käytös ei ole sattumaa. Ne ovat osa luontoa, joten luonnossa tai maaperässä on tapahtumassa suuri mullistus. Luulen, että kuka ikinä onkaan Nazorakien aktiivisuuden takana tietää tästä jotain ja aion ottaa selvää, mitä.\"<br>\n<br>\nMatoro kääntyi takaisin muiden luo, jotka olivat jo valmiita lähtöön.<br>\n<br>\n\"Onnea matkaan siis, Killjoy.\"<br>\n<br>\nKilljoy nousi GS:n selkään ja valmistautui jättämään loput klaanilaisista taakseen.<br>\n<br>\n\"Kulkekaa vahvoina.\"<br>\n<br>\nJa yhtä gukkomaista suhahdusta myöhemmin, metsästäjä kiiti kohti taivasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":43,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-10T14:42","content":"<strong>Mt. Ämkoo</strong><br>\n<br>\nMatoro miettii tulevaisuutta ja sitä kuinka oudoksi kaikki meni yhdessä vuorokaudessa. Hän katsoo Killjoyn kiitävän Gukollaan ja katoavan pilviverhon taa.<br>\n<br>\nSitten hän katsoo taakseen. Umbra ja Kapura odottavat lähtöä nuotion ääressä, Jake ihmettelee koko tilannetta kallion reunalla. <br>\n\"No, lähdetään etsimään reittiä alas. Emmehän halua kuhnia täällä nimeämispäivään saakka.\", Jään toa ilmoittaa. Nelikko lähtee kävelemään lumista kallionreunaa pitkin, aikomuksenaan löytää kohta laskeutua vuorelta. <br>\n<br>\nKuluu aikaa.<br>\n<br>\nTylsää aikaa.<br>\n<br>\nKallio on ja pysyy jyrkkänä, parista kohdasta he ovat onnistuneet laskeutumaan jokusenkymmentä metriä. Juuri kun he ovat sitä mieltä etä löytävät hyvän kohdan jossa ei ole sadan metrin pudotusta, lumimyrsky alkaa nousta taas. He hakuetuvat suojaan läheisen kallion taa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":44,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-10T15:03","content":"Odotettuaan muutaman tunnin Toat p��ttiv�t lumimyrskyn laantuessa l�hte� laskeutumaan hitaasti. Muutamaan tuntiin mit��n ei tapahdu. Ei mit��n. Ei raheja, torakoita tai muuta.<br>\n<br>\n\"Eik� t�m� hiljaisuus ala olla jo ep�ilytt�v��?\" Umbra kysyi. <br>\n<br>\n\"Emme ole kyll� n�hneet Rahin varjoakaan muutamaan tuntiin...\" Kapura my�nsi. \"Mutta voihan se olla sattumaa. Enemm�n olen huolissani torakoista.\"<br>\n<br>\n\"Lumimyrsky piti torakat pois t��lt�.\" Matoro sanoi. \"Siit� puheen ollen, lumimyrsky voimistuu j�lleen.\"<br>\n<br>\nMatoro oli oikeassa; N�kyvyys huononi koko ajan. Kapura valaisi liekill� ymp�rist��.<br>\n<br>\n\"Ehk� olisi sittenkin pit�nyt j��d� sinne luolaan.\" Jake sanoi.<br>\n<br>\n\"J��d��n t�h�n hetkeksi.\" Matoro ehdotti. \"Tuskin pystymme kiipe�m��n jos myrsky viel� pahentuu, ja t�m� vaikuttaa hyv�lt� paikalta lep��miseen.<br>\n<br>\n\"Tarkistan, onko t��ll� luolaa.\" Jake sanoi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":45,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-10T15:59","content":"<strong> Keetongu Sep 10 2010, 05:59 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin ilmalaivatelakka</strong><br>\n<br>\nKeetongu katseli vierestä, kun joukko Klaanin ulkopuolelta tulleita Onu-Matoraneja viimeisteli erään höyryilmalaivan moottorin korjausta. Alusten koneistojen putket piti putsata aika ajoin, eikä Klaani olisi pärjäisi ilman ulkoista työvoimaa.<br>\n<br>\nKeetongu jätti Matoranit korjaamaan alusta ja käveli Klaanin kahvioon. Se oli tyhjä lukuunottamatta kahta tylsistyneen näköistä klaanilaista, jotka lätkivät kortteja pöytään. Keetongu nappasi päivän Klaanilehden sen normaalilta paikaltaan ja vilkaisi kanteen.<br>\n<br>\n\"Hei! Tämähän on ainakin viikon vanha! Missä uusin lehti on?\" Keetongu huudahti.<br>\n<br>\n\"Päätoimittaja on ollu poissa ainaski viikon, samoin kourallinen normaalisti aktiivisia tyyppejä\", toinen klaanilainen totesi hajamielisesti.<br>\n<br>\n\"No pahus\", Keetongu sanoi. \"Ei ihme, että nämä ovat tylsiä aikoja\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":46,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T09:26","content":"Troopperi oli juossut. Juossut, kunnes väsyi. Hikka ilmestyi hänen vierelleen läähättäen. <br>\n\"Taisimme karistaa sen\" Troopperi sanoi. Hän katsoi ympärilleen. He olivat Mt. ÄmKoon kallioisilla rinteillä. Lumiraja häämötti noin puolen kilometrin päässä edessä. Troopperilla ei ollut aikomustakaan palata takaisin, se Rahi oli ehkä yhä siellä, ja petturituraga on varmasti hälyttänyt lisää natsitorakoita. Jos kaksi oli jo kova pala, entä sata? Troopperi päätti lähteä kiertämään vuoren länsipuolta, idässä oli liian jyrkät rinteet. Hän joutui nousemaan vaikeiden kallioden takia ylemmäs, kohti lumirajaa. <br>\n<br>\nLopulta, hän oli lumen verhoamalla alueella. Lunta sateli hiljalleen, mutta lumisade koveni hiljattaen myrskyksi. Troopperi tallusti vaivalloisesti lumessa, sitä oli vyötäröön asti. Näkyvyys oli surkea. Hikka painautui kylmissään Troopperia vasten. <br>\n\"Hikka kylmettyy. Se tarvitsee lämpöä\" Troopperi kaivoi lumeen luolan, jonne hän ja Hikka painautuivat. Siellä hän tuulen suojassa pystyi luomaan varovasti liekin, vältellen katon sulamista. Troopperi yllättäen muisti sinisen kiven. Hän kaivoi laukkuaan. Torakat eivät ilmeisesti olleet tutkineet sitä, ja hän löysi himmeästi hohtavan sinisen kiven. Se oli tasainen ja soikea. Hauraan näköinen, mutta kova. Siitä heijastuva valo muistutti aaltoilevaa merta.<br>\n\"Tämä kivi on kaunis. Se on varmasti harvinainen. Troopperi silmäili sitä. Se oli kostea, vaikka se oli ollut kuivassa laukussa monta tuntia. <br>\n<br>\nYllättäen sää selkeni. He tulivat luolasta ulos. Lumimyrsky oli mennyt ohi, se liikkui samaan syyntaan kuin hän aikoi. Tuuli hiljalleen etelästä, suoraan hänen etenemissuuntaansa.<br>\n\"Hienoa, tuuli ei hidasta.\" Lunta oli paljon, mutta Troopperin onneksi, ilma oli kylmennyt, ja lumi oli kovaa. Hän pystyi kulkemaan sitä pitkin.<br>\n<br>\nAurinko paistoi kirkkaasti. Troopperi oli matkannut toista tuntia, kun hän pysähtyi. Hän istahti kiven päälle lepäämään. Troopperi kuuli puhetta, joko tuuli teki tepposet, tai joku oli lähellä. Hän kurkisti rinteeltä alas. Noin kahdenkymmenen metrin päässä alapuolella, hän näki Toia. Hän alkoi huutaa heille jotta he huomaisivat. Yllättäen kuului pahenteinen jyrähdys. Hän kääntyi. Ylhäällä, vuorella näkyi liikettä, ja jyrinä voimistui ja läheni.<br>\n\"Voi ei. Lumivyöry\" hän ehti sanoa ennen kuin valtavat lumimassat vyöryivät hänen ylitseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":47,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-11T10:50","content":"<strong>Mt. Ämkoo (nyt alatte merkkaamaan aina viestinne alkuun missä tapahtuu) </strong><br>\n<br>\nVaikka on keskipäivä ja aurinko on korkealla, vuoristossa on kolea ilma. Aurinko kyllä paistaa myttei lämmitä kunnolla.<br>\nVuoristossa kaikuu kova ääni, jäämassat lähtevät taas liikkeele ja hautaavat lumivyörynä yhden laakson alleen.<br>\n<br>\nMatoro on matkannut hieman kauemmas Jaken löytämältä luolalta jossa muut Klaanilaiset ovat.<br>\nHän tutkii aluetta, pikkuhiljaa he ovat tulleet vuoren länsipuolelle. Rinteet loivenevat edessäpäin, tästä voisi hyvinkin mennä alas. Sitten on kukkulaista ylänkömaastoa ja metsää rannikkoon asti, rantaviivaa pitkin Klaaniin.<br>\n<br>\nHän näkee kun Klaanilaisten leirin alueen jyrää lumivyöry ylhäältä, se syöksyy kalliolta alas valtavaa vauhtia. Ilmeisesti luola jossa toivon mukaan Jake, Umbra ja Kapura olivat, selvisi täysin kun lumi tippui tasanteelle ja siitä edelleen alas. Sensijaan hän näkee lämpökamerasilmällään kaksi punaista kohdetta Klaanilaisten <em>yläpuolella</em>!<br>\nMatoro ampaisee juoksuun. Tarkempi lämpökamerakatselu paljastaa toisen Toamaiseksi, toisen jonkin sortin rahimaiseksi otukseksi. Jään Toa kertoo muille Klaanilaisille mitä näki ja nelikko etsii loivemman kohdan ja kiipeää kalliolle. Matoro paikantaa lumen alle haututuneet olennot ja he aloittavat kaivamisen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":48,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-11T16:38","content":"<strong>Mt. ÄmKoo</strong><br>\n<br>\nTroopperi heräsi kun hänet nostettin pois lunikasasta. Hän yski. Hikka tuli hänen viereensä. \"Kas, päivää vaan\". Troopperin sanoi huomatessaan Matoron ja kumppanit. <br>\n<br>\n\"Kiitos kun kaivoit minut esiin.\"<br>\n<br>\n\"Huomasin lumivyöryn, ja näin lämpökameralla, että siellä on eläviä olentoja. Hikakisi löytyi ensin.\"<br>\n<br>\n\"Miksi tulit tänne\" Kapura kysyi.<br>\n<br>\n\"Olin matkalla erään Turagan luo. Hän Sieppasi minut kahden torakan kanssa. Pakenin vuorelle, ja lumimyrsky yllätti. Sitten tuli vyöry. Mitä te täällä?\"<br>\n<br>\n\"Yritämme etsiä tietä pois.\" Umbra sanoi.<br>\n<br>\nTroopperi kertoi, että hän näki ylhäältä alaspäin loivasti viettävän kurun. \"Se voisi olla hyvä reitti\"<br>\n<br>\n\"Mutta vaarallinen\" Jake huomautti.<br>\n<br>\n\"Sen reunoille on lumimyrskyn jälkeen kasaantunut lunta, ja jos ne putoaisivat päällemme...\" Matoro sanoi.<br>\n<br>\n\"En haluaisi kokea tuota uudestaan.\" Troopperi sanoi. \"On toinenkin reitti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":49,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-15T16:31","content":"<strong>Mt.ÄmKoon rinne...</strong><br>\n<br>\nUmbra, Jake, Troopperi, Kapura ja Matoro katselivat alla olevaan laaksoon jonne he aikoivat lähteä. Pakkanen alkoi kiristyä kun vuorella yleisesti tavattavat jääpyörremyskyt alkoivat kerätä voimiaan.<br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä pois täältä, tai ainakin alemmalle\", Matoro sanoi. \"Jääpyörremyrskyt ovat niin voimakkaita että voimakkaimmatkin Toat jäätyvät\", jään Toa lisäsi. <br>\n<br>\n\"Miksei ryhmässämme ole Sään hallinnan Toaa...\" Umbra mutisi, potkaisten jääkalikan alas rinteeseen. Kalikka liukuu rinnettä pitkin osuen johonkin kovaan ja metalliseen.<br>\n<br>\n\"Mikä Tuo on!?\" Kapura huutaa kun vähän lunta putoaa hökötyksen päältä.<br>\n<br>\n\"En tiedä, mutta koetan saada sen esiin lumen alta\", Matoro sanoo, alkaen imeä lunta ja jäätä pois metallisen koneen päältä.<br>\n<br>\nSuuret lumimassat lentävät Matoron käsiin jotka Jään Toa heittää alas vuorelta. Pian hän on saanut härvelin esiin ja se paljastuu klaanilaisten vanhaksi Steampunk-laivaksi.<br>\n<br>\n\"Toimiiko tuo vielä?\" Jake kysyy muilta. Kapura ja Umbra koettavat laittaa koneen päälle mutta kuuluu vain pieni pihahdus ja kone hajoaa osiin.<br>\n<br>\n\"Voisimmekohan tehdä tuosta itsellemme kelkan?\" Umbra ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajatus!\" Matoro innostuu ja pian Klaanilaiset ja Hikka alkavat rakentaa aluksen osista ja Matoron luomasta jäästä kelkkaa, joka on sininen.<br>\n<br>\nJonkun aikaa huhkittuaan, Kelkka on valmis.<br>\n<br>\n\"Se on aika näppärän näköinen\", Troopperi sanoo \" Mutta kantaako se meidät kaikki?\" <br>\n<br>\n\"Kohta sen näemme\", Kapura sanoo ja hyppää kelkan kyytiin. \"Tulkaa!\"<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset viilettävät alas vuoren rinnettä rakentamallaan kelkalla...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":50,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-16T13:53","content":"<strong>Mt. Ämkoon rinne</strong><br>\n<br>\nKoko viiskko plus yksi rahi laskee kovaa alas metallista ja puusta tehdyllä kelkalla. <br>\n\"Öh, oletteko varma että tämä pysyy kasassa? tuosta irtosi juuri lauta?\", Matoro huutaa melun läpi. Kukaan ei kuule kunnolla, Jake ilmeisesti huutaa kurkku suorana jotain. Kelkka osuu jääluiskaan ja suistuu kontrollista, se lentää hieman ylöspäin ja kovaa alas pyörien. On täysi työ pysyä kyydissä pyörivässä hökötyksessä. Kelkka törmää lopulta kiveen joka irroittaa toisen jalaksen. Kova tömähdys, kulkuv'line kääntyy sivuttain ja suistuu alas jyrkempää rinnettä. Klaanialiset kieirskelevät laspäin kovaa kivirinteessä ja kun viimeinenkin heistä tippuu laakson pohjalle, he huokaisevat helpotuksesta.<br>\n<br>\n\"Huoah...Sepäs oli menoa. Ainakin pääsimme alas vuorilta.\", Matoro selittää päätään pidellen.<br>\nEdessäpäin aukeaa kivierämaa, lukuisia kallionkukkuloita ja kanjoneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":51,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-17T10:01","content":"<strong>Klaanin saaren eteläinen rannikko.</strong><br>\n<br>\nGS liihotti rantakalliolle ja punainen metsästäjä sen selässä hyppäsi omille jaloilleen. Killjoy tähyili alas vesirajaan ja hänen silmänsä tarkkailivat pientä kivistä mökkiä, jonka alla kohoavaa kalliota aallokko röykytti tauotta.<br>\n<br>\nMökin sisällä pieni punainen matoran sulatti jotain valtavassa, ratisevassa, hammasrattaita täynnä olevassa koneessa. Matoran kääntyi ovea kohti ja ihmettel, miksi se oli yllättäen auki. Hän meni sulkemaan oven, jolloin hänen takaansa kuului matala mekaaninen ääni:<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Creedy.\"<br>\n<br>\nCreedyksi kutsuttu matoran sävähti ja kääntyi nähdäkseen Killjoyn nojailevan hänen takkaansa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Hyvänen aika, mikä suo minulle tämän... tämän kunnian?\"<br>\n<br>\n\"Älä mielistele Creedy, sinä tiedät miksi olen täällä.\"<br>\n<br>\nCreedy nyökkäsi ja käveli mökin kauimmaiseen nurkkaukseen ja painoi kätensä yhteen kivistä seinässä. Sen seurauksena koko nurkan seinä nousi ylös paljastaen suuren valikoiman aseita.<br>\nKilljoy käveli asevarastolle ja alkoi valikoimaan. Hän kiinnitti vyölleen liitti ranteisiinsa useita pieniä laitteita, jotka Killjoyn haarniska tunnisti ja siirsi ne itsensä sisään. Vähän aikaa touhuttuaan Killjoy lopulta asteli takaisin Creedyn luo.<br>\n<br>\n\"Ja nyt vielä se viimeinen.\"<br>\n<br>\nCreedy kaivoi mattonsa alta ruskean vanhan kirjekuoreen ja ojensi sen sisältä vapisevin käsin pienen avainkortin Kiljoylle, joka asetti sen sille sopivaan koloon haarniskansa sivussa.<br>\nCreedy pudisteli merkillisen muotoista, kanohitonta päätään huolestuneena<br>\n<br>\n\"Minä luulin, että et koskaan aikonut kaivaa niitä esiin?\"<br>\n<br>\nKilljoy käveli hitaasti matoranin ovelle, mutta kääntyi vielä kerran.<br>\n<br>\n\"Vanha tuttuni on lähtenyt liikekannalle ja teidän tuttunne ovat jo liikkeellä ja kuhisevat jo Mt. Ämköön juurella. Jos invaasio tulee, Klaani tarvitsee armeijan.\"<br>\n<br>\n\"Tietävätkö muut?\", Creedy tiedusteli varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Eivät, eivätkä saakaan tietää, ennen kuin olemme varmoja. Ja mitä tulee minun tuttujeni puuhiin... ninun täytyy löytää eräs. Häntä täytyy varoittaa.\"<br>\n<br>\nCreedy kääntyi takaisin töidensä pariin.<br>\n<br>\n\"Luulin, että et pitänyt Guardianista, sen jälkeen mitä hän teki sinulle.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi takaisin ovelle.<br>\n<br>\n\"En pidäkään... mutta erikoiset tilanteet vaativat erikoisia toimia.\"<br>\n<br>\n\"Olemmeko tasoissa Killjoy? Minä säilytin tuota pirulaista vuosikymmeniä.\", Creedy kysyi, jättäen huomiotta Killjoyn selostuksen.<br>\n<br>\n\"Olemme.\"<br>\n<br>\nVain muutamaa minuuttia myöhemmin Killjoyn Gukko ylitti Creedyn mökin. Creedy katsoi näkyä ikkunastaan, kunnes Killjoysta ei näkynyt enää kuin kaukainen piste taivaalla.<br>\n<br>\n\"Minä todella toivon, että tiedät, mitä teet. Onnea matkaan.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":52,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-19T16:24","content":"<strong>Mt. Ämkoon juurella</strong><br>\n<br>\n\"Huh huh. Matkaa on vielä runsaasti.\", Umbra laushtaa kun tähystelee korkean kukkulan laelta. Hän näkee lähinnä kukkuloita ja kauenpana metsikön. Metsän takana olisi Klaani.<br>\n<br>\n\"Lähdetään\", Kapura ilmoittaa ja viisikko taivaltaa hitaasti mutta varmasti kukkulalta toiselle.<br>\n<br>\nAskeleita kuuluu sorassa. Matoro katsoo taaksepäin, totea sen olleen vain joku rahi.<br>\n<br>\nEi ollut. Se oli yksi Gaggulabion eliitti-Skakdi-ryhmän jäsen. Ryhmää sanotaan NINJA-ryhmäksi. Harmaa Skakdi nostaa päätään sorasta. Se odottaa että sitä ei enää nähdä ja nousee hitaasti esiin. Se hiippailee Klaanilaisten vieressä olevan kukkulan takana. <br>\n<br>\nSalamurhaaja ottaa kiväärinsä selästään. Nämä erikoiskiväärit tiivistävät mitä tahansa ainetta luodeiksi, nytkin hän laittaa kiviä lippaaseen. <br>\n<br>\n\"Minulla on huono tunne tästä\", Matoro sanoo ja kiihdyttää vauhtia päästäkseen muiden Klaanilaisten rinnalle.<br>\n\"Mikä on ongelma, Matoro?\", Jake vastaa hänelle.<br>\n\"En tiedä. Olen kai vain jäänyt liian moneen väijytykseen elämäni aikana. Eritoten tilanteissa joissa ei pitäisi tapahtua mitään.\", Jään toa vastaa hiljaa. <br>\n<br>\n\"M-Mitä? Onko tuo se ärsyttävä Matoro joka on tuhonnut Gaggulabion suunnitlemat useinkin?\", Skakdi miettii kuultuaan Matoron äänen. Tämä Jään Toa on pilannut suuren johtajan suunnitlemat liian usein. Hän saa kaiketi jonkin mitalin tai jättipalkkion hoideltuaan tuon Toan.<br>\n<br>\n\"Kohteet oikeassa paikassa n. 30 sekunnin kuluttua!\",ääni Skakdin kuulokkeissa sanoo. \"Ole valmiina.\"<br>\nToinen Skakdi väijyy edempänä.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kävelee edelleen. Yhtäkkiä kuuluu sihinää. Nopea vilkaus jalkoihin, shokkiaalto ja valonväläys.<br>\n<br>\nValoräjähde heittää joukon maahan ja kaksi Skakdia hyppäävät kukkuloiden harjalle tähdäten puolisokeita Klaanilaisia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":53,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T14:13","content":"<strong>Kukkula Mt. ÄmKoon juurella</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset kompuroivat sokeina maassa. Skakdit laskeutuivat kukkuloilta tähdäten koko ajan klaanilaisiin.<br>\n”Hyvä saalis”, sanoi toinen. ”Tämä jään toa tässä on sotkenut johtajan suunnitelmat monesti. Minä tapan hänet ja saan mainetta.”<br>\n”Etkä muuten tapa, minä haluan mainetta aivan yhtä paljon”, toinen murahti haastavasti.<br>\n<br>\n<em>Ehkä saan ne tappelemaan keskenään, jos hieman ärsytän niitä</em>, Matoro ajatteli. Hänen näkönsä alkoi palautua. Hän huomasin lämpökamerasilmällään muiden kömpivän kauemmas tappelevista skakdeista. Jos hän toimisi oikein, muut pääsisivät pakoon.<br>\n”Kumpi teistä on voimakkaampi? Kumpi pystyy tappamaan minut paremmin?” hän sanoi.<br>\n”Hiljaa, Toa!” toinen skakdi karjaisi. ”Emme ole niin typeriä, että tappelisimme ja antaisimme teidän siten päästä karkuun.”<br>\n”Tuota noin…” toinen skakdeista sanoi ja katseli ympärilleen. Klaanilaiset olivat kadonneet kukkuloiden taakse. Toinenkin skakdi katseli joka puolelle ja sai raivokohtauksen, minkä johdosta hän iski nyrkillään toista naamaan. Tämä kaatui kuin kuolleena, ja hetken Matoro luuli tämän kuolleen, mutta hetken kuluttua skakdi kuitenkin nousi.<br>\n<br>\n”Senkin typerä kinloka! Päästit ne karkuun!” toista lyönyt skakdi räyhäsi.<br>\n”Sinähän se päästit, kun halusit vain valtaa ja kunniaa, älä minua syytä.”<br>\n”Sinä halusit yhtä lailla!”<br>\n”Älä nyt huuda ja päästä tätäkin karkuun. Haluathan palkintosi. Minua ei enää kiinnosta, kun päästit muut karkuun. Mutta pitäisi kai meidän yrittää näyttää siltä, ettemme ole mitään helposti huijattavia typeryksiä!”<br>\n<br>\nMatoro ei pitänyt asioiden saamasta käänteestä. Skakdit raahasivat hänet kukkuloiden taakse leiriinsä, joka oli metsässä. Se ei ollut Klaanin lähimetsiä vaan itse asiassa hyvin kaukana Klaanista, jotta kukaan klaanilainen ei löytäisi sitä kovin helposti. He kävelyttivät Matoroa tunteja. Leriin oli hänen mielestään aivan liian pitkä matka, ainakin kädet sidottuna. Ihme kyllä, hänen silmiään ei sidottu, ja hän uskoi pystyvänsä palaamaan Klaaniin, jos onnistuisi vapautumaan.<br>\n<br>\nLeiri oli melko aukealla paikalla. Toinen skakdi sytytti tulen nuotioon; toinen sitoi myös Matoron jalat ja heitti hänet vasten barrikadia, joka skakdeilla oli leirin ympärillä. ”Leiri” rajoittui resuiseen telttaan ja toisen skakdin sytyttämään nuotioon. Matoro vääntelehti ja yritti päästä köysistä, mutta ei onnistunut. Ne olivat liian kireällä ja ne oli valmistettu jostain materiaalista, jota ei niin vain muserrettu rikki.<br>\n<br>\nIlta oli jo pitkällä, ja oli melko pimeää. Skakdit suunnittelivat seuraavaa siirtoaan. Vaikka heidän johtajansa oli antanut heille tarkat ohjeet, tehtävä oli muuttunut. Tämä teki tilanteesta erikoisen.<br>\n”Minusta tuntuu”, toinen skakdeista sanoi, ”että tapan tuon toan ja otan häneltä naamion voitonmerkiksi.”<br>\n”Tee, mitä haluat”, toinen tokaisi. ”En saa kuitenkaan siitä mitään. Enkä halua osaa tahrautuneesta maineestasi.”<br>\nEnsimmäistä skakdia ärsytti toisen piruilu ja hän päätti kostaa tälle myöhemmin. Hän kumartui Matoron ylle ja alkoi puhua:<br>\n”No niin, toa. Matorohan oli nimesi, vai mitä?”<br>\n”En puhu sinulle, saasta”, Matoro tuhahti ja sylkäisi skakdin kasvoihin.<br>\n”Pian huudat tuskasta ja kuolet”, skakdi ärähti raivostuneena. ”Tästä tulee hauskaa! Nautin tästä!”<br>\n<br>\n”Hauskaa, todella”, sanoi uusi ääni. Skakdi katsoi ympärilleen. Toinenkin näytti aivan yhtä ällistyneeltä. Ääni nauroi julmasti. Nauru tuntui kuuluvan kaikkialta.<br>\n”Ettekö näe minua? Ikävääää.” Varjoista ilmaantui käsi, koura, joka puristui skakdin kaulan ympärille. Terävät kynnet tunkeutuivat ninjan panssarin läpi, ja verta purskahti hieman skakdin rinnuksille. Tämä alkoi kiljua, mutta kiljuminen loppui, kun skakdi paiskattiin keskelle nuotiota. Kirkaisten kuin pieni tyttö se hyppäsi pois liekeistä. Toinen skakdi katsoi suu ammollaan toisen sekoilua, kunnes näki jotain.<br>\n<br>\nVarjoista astui hahmo. Siivekäs, musta ja tummanpunainen. Haarniskaa koristavat prototeräspiikit hohtivat nuotion loimussa. Punaiset silmät välähtivät mustan naamion takana. Suuren Kanohi Kraahkanin, Varjojen naamion.<br>\n<br>\nHahmo kohotti kätensä ja ampui verenpunaisen säteen suoraan maassa makaavan skakdin vatsaan. Säde tunkeutui panssarin – ja koko skakdinretaleen läpi. Skakdi ulvaisi tuskissaan, rupesi sätkimään rajusti punaisen energiavirtauksen ravistellessa hänen hermosolujaan, ja lysähti sen jälkeen ruohikkoon. Toinen skakdi yllättyi toverinsa kuolemasta ja kävi raivoisaan hyökkäykseen. Mutta mustan hahmon vatsan kohdalta singahti varjoenergiasta koostuva käsi, joka sieppasi skakdin ja veti sekä sulautti hänet makutan ruumiiseen.<br>\n<br>\nMatoro katsoi tätä kaikkea uskomatta silmiään. Kääntyikö onni? Hahmo käveli hänen luokseen ja katkaisi hänen siteensä.<br>\n”Tervehdys, Matoro Mustalumi”, Makuta Nui tervehti ja virnisti häijysti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":54,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-23T14:44","content":"<strong>Keskellä ei-mitään Klaanin saaren metsässä</strong><br>\n<br>\nTämä oli jälleen kerran päivä jolloin milloin mitkäkin <em>melkein</em> saivat kiinni Matoro The Blacksnowin. Mutta kuten tyypillistä, ei onnistunut tälläkään kertaa. Matoro ajattelee kuinka onnekas hän oikein onkaan. <br>\n<br>\n\"Tämäpä oli onnekas yhteensattuma. Mitäs sinä täällä oikein toimitat? Tuuraat suojelusenkeliä?\", Jään Toa kysyy pelastajaltaan.<br>\n\"Olin metsästämässä.\", kuuluu vastaus. <br>\nMatoro ei välttämättä halua tietää mitä Manu oli metsästämässä.<br>\n<br>\n\"Seuraava siirto? Ei sinulle karttaa sattunut?\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Öh, ei ole karttaa mutta Klaanin metsästysmaja on ihan tässä lähellä. Parin kilometrin matka.\"<br>\n\"Mainiota!\"<br>\n<br>\nKaksikko kävelee metsäpolkua Matoranien joskus hylkäämälle majalle. Matoro kertaa koko tarinansa siinä matkalla. <br>\n<br>\nMaja on tukeva hirsistä rakennettu talontynkä metsäaukiolla. Seinässä roikkuu erilaisia keihäitä ja paketillinen hätäraketteja. <br>\n<br>\nOven päällä Kane-Ran pää. Sisältä löytyy täytetty Visorak. <br>\nMatoro katsoo nopeasti pödällä olevaa karttaa. Täältä on vain vajaa kymmenen kilometria Klaaniin!<br>\n<br>\n<strong>Jossain Bio-Klaanin saaren alla</strong><br>\n<br>\nGaggulabio tutkailee Klaanin saaren karttaa kammiossa. Hänen toverinsa ja Skakdien varakomentaja, Metorakk seisoo vieressä. <br>\n\"Tämä 'Avde' siis suunnittelee murtavansa Klaanin sisältäpäin. Mainio suunnitelma...\", Gaggulabio puhuu. Hän puristaa kädessään olevan puukepin katki. \"...Mutta päilen ettei tuollaiseen tyyppiin voi luottaa. Miksi hän auttaisi meitä saadakseen vain yhden kiven?\"<br>\n\"Se ei haittaa meitä, johtaja. Lähdemme täältä heti kun olemme saaneet aarteet, jos hän yrittää jotain petosta, siitä kärsivät Zyglakit ja Nazorakit. Emme me.\", Metorakkin karhea ääni sanoo. <br>\n\"Tuo on kyllä totta, Metorakk. Täysin totta.\", Gaggulabio vastaa kelmeällä hymyllä. Miksi muka heidän pitäisi noudattaa kaikkia sääntöjä? Skakdit häipyvät palkkionsa saatuaan heti, ilman varoitusta. Liittolaisista ei ole hyötyä enää voiton jälkeen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":55,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-09-23T15:02","content":"<strong>Mt. ÄmKoon kukkulat...</strong><br>\n<br>\nKlaanilaiset juoksivat lähes sokeina alas kivistä rinnettä. Skakdit olivat tehneet täydellisen yllätyshyökkäyksen ja vanginneet Matoron. Ryhmän ilmapiiri oli synkkä jonka seurauksena Jake koetti kertoa ouroja vitsejään.<br>\n<br>\nUmbra katseli ympärilleen. He olivat tulossa pieneen metsään, josta olisi salainen Moderaattorien ja adminien tuntema tie Klaaniin. Katsellen ympärilleen erilaisia Raheja vilisevässä metsässä, Umbra huomasi maassa Haun muotoisen kiven. Hän otti panssarinsa alta keltaisena hohtavan modekivensä ja asetti sen Hau-kiveen. Suuri valonvälähdys sokaisi ihmettelevät Klaanilaiset ja maa heidän allaan avautui. Kiviset portaat kohti Klaanin linnoitusta olivat heidän edessään.<br>\n<br>\n\"Miten sinä tuon teiti?\" Kapura ihmetteli suu auki. Trooperi ja Jake ihmettelivät samoin.<br>\n<br>\n\"Tämä on niitä moderaattorin erikoisvoimia\", Umbra sanoi, alkaen johdattaa ryhmää kohti Klaanin linnoitusta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":56,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-23T15:58","content":"<strong>Klaanin itäportti</strong><br>\n<br>\nKilljoyn Gukko liisi taivaalta suoraan Klaanin linnoituksen porttien eteen. Killjoy jätti uskollisen lintunsa liekaan ja astui porteista. Toisella puolella portinvartija pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Tunnukset!\"<br>\n<br>\n\"Killjoy, ID 190\", metsästäjä sanoi ja jäi odottamaan tarkistusta listoista.<br>\n<br>\n\"Pääsy sallittu. Tervetuloa herra Killjoy! Sinulle on 27 uutta viestiä.\"<br>\n<br>\n\"En vastaa, en viivy kauaa\", Killjoy mutisi ja astui sisään linnoituksen pihamaille.<br>\n<br>\nKilljoy käveli suoraan asuntoloiden tiskille ja alkoi puhuttelemaan naispuolista, jokseenkin hehkeännäköistä Toaa.<br>\n<br>\n\"Etsin Kepeä. Mistä löydän hänet?\"<br>\n<br>\nToa osoitti kohti edessä aukeavaa käytävää.<br>\n\"Hän saapui aivan hetki sitten. Käytävän päähän ja hissillä kolme kerrosta tästä alas. Hänen pajansa löytyy sieltä.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti kävelemään käytävää pitkin, välittämättä muminasta ja paheksuvista katseista, joita hän sai osakseen. Hän astui hissiin ja meni kolme kerrosta alapäin, aivan kuten häntä käskettiin. Lopulta hissin ovi aukesi ja valtava verstas mitä ihmeellisimpine vimpaimineen avautui hänen eteensä. Lopulta hän löysi etsimänsä.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Mitä ihmettä sinä täällä teet?\", Kepe huusi hallin toisesta päästä ja heitti hitsauslasinsa pöydälle. \"Sinua ei kovin usein täällä nähdä, itseasiassa viimeksi taisin nähdä sinut...\"<br>\n<br>\n\"...lehdistökokouksessa neljä kuunkiertoa sitten. Tiedän. Kaikki eivät tunnu pitävän läsnäolostani.\"<br>\n<br>\nKepe vaikutti hieman vaivaantuneelta. \"Nooh, täällä liikkuu sinusta kaikenlaisia huhuja, varsinkaan nyt, kun Umbra kertoi sinun tappaneen jonkun rahin.\"<br>\n<br>\nKilljoy hätkähti. \"Ovatko he jo palanneet?\"<br>\n<br>\n\"Umbra lähetti viestiä pian tapahtuneen jälkeen, mutta he kirjautuivat järjestelmään hetki sitten. Törmäsin heihin tuolla portilla\", Kepe selitti. \"Mutta mitä asiaa sinulla oli?\"<br>\n<br>\nKilljoy asteli ympäriinsä tutkien eri laitteita, mutta lopulta kääntyi Kepeä kohti ja sanoi: \"Sinä olet osavastuussa klaanin tehtäväraporteista, etkö olekin? Sinun täytyy löytää minulle eräs.\"<br>\n<br>\nKepe yskäisi toivottoman näköisenä. \"Älä viitsi Killjoy, sinä tiedät etten voi tehdä sitä. Ylläpito ei salaa näitä asioita ihan turhaan. Meillä kaikilla on salassapitovelvollisuus.\"<br>\n<br>\nKilljoy tuijotti jään ja kasvillisuuden toaa tuimasti.<br>\n<br>\n\"Minulla on tietoa. Guardianin täytyy saada ne tietoonsa välittömästi... jonka lisäksi hän varmasti haluaisi tietää jotain.. hänen päätään koskevaa.\"<br>\n<br>\nKepe haukkoi henkeään. \"Tiedät, ettei Guardiania... erityisesti Guardiania, saa häiritä salaisten tehtäviensä aikana.\"<br>\n<br>\n\"Tämä on vielä salaisempaa ja vielä tärkempää! Haluatko ottaa riskin, että ylivarovaisuutesi takia koko Klaani murtuu? Guardian tulee löytää! Ja juuri minun toimestani! En usko tätä tietoa kenenkään muun kannettavaksi!\"<br>\n<br>\nKepe tuntui miettivän ankarasti, mutta astui lopulta Killjoyn kanssa takaisin hissiin. \"Hyvä on... hyv'ä on. Mutta minä en sitten auttanut sinua. Emme ole tavanneet toisiamme sitten sen kokouksen. Selvä?\"<br>\n<br>\n\"Sopii. Tämän täytyy pysyä ehdottomasti meidän välisenämme. En halua kenenkään olevan tielläni.\"<br>\n<br>\nKaksikko nousi päärakennuksen viidenteen kerrokseen, jossa hissin ovi aukesi. Käytävän päässä sijainneen toimistohuoneen työpöydän lukko kolahti auki, kun Kepe käänsi siinä messinkistä avaintaan. Kepe ojensi Killjoylle pahvitaustaiseen muistioon kirjatut koordinaatit ja metsästäjä näppäili ne rannetietokoneeseensa.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja lähti siirtymään takaisin käytävälle ja kohti hissiä. Kepe jäi tuijottamaan vähäsanaisen metsästäjän poistumista, punniten mielessään myöntymisensä viisautta.<br>\n<br>\nKepe jäi toimistoon, kunnes kuuli avoimesta ikkunasta, kuinka gukko-linnun siipien humina oli ylittänyt linnoituksen, lukitsi työpöydän laatikon, huoneen oven ja lähti takaisin kohti verstastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":57,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-23T16:38","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nJake kävelee eräällä käytävällä. Hän katsoo eteensä ja miettii sitä kamalaa päivää kun hänet muutettiin tällaiseksi. Jake menee asevarastoon ja jättää lokeroonsa tykkinsä ja ketjut. Hän menee huoneeseen missä haarniskansa voi vaihtaa. Jake vaihtaa kevyempään varustukseen. Hän ottaa naamionsa pois ja laittaa sen puhdistukseen. Kohta se on puhdistunut ja hän laittaa kanohin päähänsä. Hän kävelee pois ja menee asehuoneelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":58,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T18:50","content":"<strong>Klaanilinnake, toinen kerros</strong><br>\n<br>\nSnowman kyyristyi huoneessaan, valmiina vastaanottamaan syliin loikkaavan rahin, Napon.<br>\n\"No niin pikkukaveri, mennään respaan\", Snowman puheli pienelle sammakolle, ja poistui huoneestaan rahi sylissään.<br>\n<br>\nHän käveli pitkin Klaanin pitkiä, sinimattoisia käytäviä, ja laskeutui alakertaan. Askeleet kaikuivat tyhjissä käytävissä, kaikkialla oli hiljaista. Snowman mietti, että saattaisi mennä pitkäänkin, ennen kuin hän kävelisi tällä samalla matolla uudelleen. Hän oli yllättävänkin haikeana, vaikkei sitä monikaan hänen tavallisen hymynsä takaa olisi nähnytkään. Hän asteli vastaanottotiskille, jossa yleisesti varsin kauniina pidetty toa jo odottelikin häntä. Sopimuksen mukaisesti Snowman antoi pienen lemmikkinsä toan hoitoon, ja lähti kohti seuraavaa määränpäätään.<br>\n<br>\nPian hän jo talsikin varsin tuttuun Kepen verstaaseen. Kaikki laitteet piippasivat tuttuun rytmiin, ja valot välkkyivät eri värisinä. Snowman odotti innoissaan, mistä löytäisi luotettavan väittelykumppaninsa.<br>\n\"Ohoi kuoma, oletko täällä jossain?\" Snowman tiedusteli.<br>\n<br>\nIlmeisesti Kerosiinipelle oli asioilla, joten Snowman istahti tuolille odottelemaan. Kovasti hänen olisi tehnyt mieli hieman tutkailla kaiken maailman laitteita, mutta tiesi kokemuksesta sen olevan hyvin huono idea. Kuitenkin vihreän ja valkoisen värinen, pienehkö toa tallusteli verstaalleen, ja Snowman hypähtelikin heti hänen luokseen, ja puhui iloisesti:<br>\n\"Rätsie, moi! Mites, oletko valmis?\"<br>\n\"Juuh, enköhän\" Kepe vastasi miettien \"Missä se on?\"<br>\n\"Keetis sanoi hakeneensa sen varastosta, nyt sen pitäisi olla satamassa paikalla J-32.\"<br>\n<br>\nSiitä kaksikko sitten lähtikin Klaanin satamaan, ja pian löysivät etsimänsä.<br>\n\"Gah, se on vielä vanhempi ja ruosteisempi kuin muistinkaan\" Kepe päivitteli laiturissa kelluvaa venettä. \"Väität sen olevan merikelpoinen?\"<br>\n\"Luulisin. Toivoin sinun osaavan vähän paremmin perehtyä moottorin toimintaan, itse kun en oikein ole mekaniikkaan erikoistunut.\"<br>\n<br>\nKepe myöntyi tutkimaan kulkupelin sisälmyksiä. Snowman odotteli vieressä, katseli pilvien liikettä ja kuunteli laineiden liplatusta. Hän tiesi ylireagoivansa, hän saattaisi tulla piankin takaisin. Mutta Snowman ei voinut olla herkistymättä miettiessään tätä yhteisöä, joka oli ottanut hänet vastaan vaatimatta mitään, antanut vain olla. Ja nyt, ensimmäistä kertaa aikoihin, hän oli poistumassa.<br>\n\"No siis\" Kepe aloitti \"teoriassa tuolla voi kyllä taittaa pitkäkin matkoja. Tehojen säätely toimii, ja ohjattavuus on kelvollinen. \"<br>\n\"Ihanaa!\" Snowman hymähti, ja hyppäsi vanhan kulkupelinsä kyytiin.<br>\n\"Kuitenkin\" Kepe aloitti Snowmanista hieman ikävään äänensävyyn \"Tuo lennon aktivointi. Tässä veneessä on kaikki lentämiseen tarvittava, et siis tosiaan aio korjauttaa sitä?\"<br>\nSnowman piti käsiään ohjaustangolla. Ensimmäistä kertaa vuosiin hän tunsi jalkansa tukien päässä, ja selkänsä tukeutuvan selkänojaan. Hän vetäisi yläkautta suoraan selkänojaan kiinnittyvän lentäjänlasikypäränsä päähänsä, ja näki maailman taas tuttujen lasien läpi.<br>\n\"En\" hän vastasi itselleen epätyypillisen itsevarmasti. \"Muistat kai, mitä viimeksi kävi, kun käytin sitä.\"<br>\n<br>\nKepe hymyili. Hän muisti vallan hyvin sen kerran. Itse asiassa se oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi Lumiukon. Kepe oli ollut Klaanin rantakallioilla tähtiä katselemassa, kun hän oli huomannut oudon näyn tutussa maisemassa. Se oli pikku hiljaa kasvava valopilkku taivaanrannassa. Kepe ei meinannut tunnistaa mikä se oli, vaikka kaukoputkellaan tiirailikin. Kuitenkin, kun valo sammui, hän tunnisti lentävän esineen. Se näytti jonkin sortin kulkupeliltä, jonka kyydissä oli valkoinen hahmo. Pian hahmo kuitenkin putosi ajoneuvon kyydistä villisti huitoen mereen, ja lennokki jatkoi matkaansa kovasti humisten Kepen yli kohti saaren sisämaata.<br>\nKepe lähti ripeästi uimaan tippuneen, ja ilmeisesti meren pintaan paiskautessaan tajunsa menettäneen hahmon luo. Tasaisin vedoin hän polski vedessä, kunnes pääsi vajoavan hahmon luokse. Kepe muisti ajatelleensa, että onpa painavan näköinen kaveri, ja koska hän itse ei ollut toaksi aivan siitä fyysisesti vahvimmasta päästä, hän jäädytti voimillaan mereen jäälautan, ja sai viskattua sukeltamansa hahmon sen päälle.<br>\n<br>\nNyt, vuosien kuluttua Kepe tunsi varsin hyvin, kuinka Snowman oli paennut rahi-petoja lentävällä veneellään, ja ymmärsi kyllä tämän vastahakoisuuden sen käyttämisestä. Hän myös tiesi, että Snowman tunsi hänelle edelleenkin kiitollisuuden velkaa siitä, että hän oli pelastanut tämän Klaaniin. Myönnettäköön, että he olivat jatkuvasti väittelemässä kaikesta ja joskus kovastikin ärsyttivät toisiaan, mutta Snowman oli kiitollinen. Kyllähän Kepe sen ymmärsi.<br>\nJa siinä he nyt olivat, kaksikko saman meren äärellä.<br>\n<br>\nHiljaisuuden rikkoen Snowman kysyi: \"Tahdotko tulla koeajelulle?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Kyllä, se on pitkä. Ja oikestaan tämä on vain osa siitä, mitä minun piti alunperin kirjoittaa. Heh. Ja jep, minulla on lupa liikutella Kepeä näinkin paljon.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":59,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-23T20:36","content":"Makuta Nui ja Matoro olivat saapuneet linnaan. Matoro meni pian Kapuran, Umbran ja Jaken luokse; he olivat aulassa, vasta saapuneet. Makuta Nui jatkoi eteenpäin. Hänellä oli hieman asioita selviteltävänä. Hän meni alas, Kerosiinipellen verstaalle.<br>\n\"Kepe? Oletko täällä?\" Ei vastausta. <em>Pahus</em>, Makuta ajatteli, <em>Kepe on jossain poissa. Noh, täytyy pärjätä ilman.</em><br>\nUmbra oli menossa huoneeseensa, kun Makuta Nui ilmaantui hissistä. Hän käveli nopeasti ulos ovesta. Umbra mietti, mitä tämän mielessä oli.<br>\n<br>\nMakuta nousi lentoon heti ulos päästyään - ja suuntasi Killjoyn talolle. Pian hän laskeutui pihalle. Mökki näytti autiolta. Makuta katsoi sisään ikkunoista. Ei mitään. Hän koputti oveen ja odotti. Oli pitkään hiljaista. Pian hän luovutti, Killjoy ei ollut sisällä.<br>\n<br>\nManu palasi linnoitukseen.<br>\n\"Missä on herra Ilonpilaaja?\" hän kysyi nopeasti.<br>\n\"Hän lähti jonnekin Gukollaan jo kesken pelastusretken\", sanoi Kapura.<br>\n\"Hitto soikoon\", Manu kirosi. \"Miksi kaikki ovat poissa?\"<br>\n<br>\nSeuraavaksi Makuta liiteli Summerganonin huoneen ikkunalle. Huone oli tyhjä. Hän vilkaisi vielä Summerganonin lempiajanviettokohteet. Ei mitään. Hän meni vielä Sugan ovellekin koputtelemaan, vaikka ikkuna näytti tyhjän huoneen. Kun hän saapui ovelle, huomasi hän lapun, joka oli kiireessä kirjoitettu:<br>\n\"Olen rämeellä pelastamassa tyyppejä.\"<br>\n<br>\nManun pään täytti turhautuminen. \"Tyypit\" oli jo pelastettu. Hän laski kymmeneen, meni ikkunalle ja avasi sen. Hän heittäytyi ulos ja avasi siipensä. Pian hän liiteli ilmassa ja muutti muotoaan; hänestä tuli kuin suuri siivekäs lepakko, lyhyet raajat, siipipoimu eturaajojen ja kylkien välissä, naamioon kasvoi terävät hampaat, raajojen päihin terävät kynnet - vaikkakin hänellä oli jo ennestään käsissään sellaiset. Tämä uusi ilmestys lähti liihottelemaan kohti saaren keskustan syvää viidakkoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":60,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-23T21:18","content":"<strong>Pienen pieni saari Klaanin rannikolla, luola</strong><br>\n<br>\nOli noussut myräkkä, ja Snowman ja Kepe olivat menneet pienelle saarelle odottelemaan sen laantumista. Snowman oli hieman ahdistunut. Tähänkö tämä nyt jäi, ensimmäinen tehtävä, jolla hän oli pitkään aikaan, ja se näytti tyssäävän jo alkumetreillä. Hän kertasi vieläkin hänen ja Guardianin jonkin aikaa sitten käymää keskustelua.<br>\n\"Pian lähtöni jälkeen alat suunautua sinne sijaintiin. Tehtäväsi on olla sillä saarella ottamassa minua vastaan. En tiedä vielä, milloin itse pääsen sinne, mutta kun pääsen, tahdon olla aivan varma siitä, että olet siellä ottamassa minua vastaan. Oletan, että voin luottaa sinuun täysin?\" Guardian oli sanonut, eikä lainkaan omaan tapaansa. Hän oli ollut poikkeuksellisen vakava.<br>\n\"Totta kai\" Snowman oli vastannut, hieman hämillään tehtävänannosta. Mielellään hän auttoi Klaania, hän nyt vain oli harvoin kenttätöissä, varsinkaan etelän suunnalla. Sitten Guardian vielä lisäsi:<br>\n\"Ymmärtänet varmaan myös, että tämä on osana salaista tehtävääni, joten et saa kertoa tästä kenellekään.\"<br>\nKaikki oli alkanut hyvin. Matkajärjestelyt hän oli hoitanut. Mutta kun hän viimein oli saanut vahnan kulkupelinsä alleen, oli Snowman hieman kokeillut sitä, ja nyt hän oli jäänyt myrskyn tähden luolaan jumiin. Tai ei hän oikeastaan jumissa ollut, myrsky ympäröi lähinnä Klaanin saaren rannikkoa. Hän olisi vaikka heti voinut lähteä Guardianin määrämälle, pikkuriikkiselle saarelle etelässä, mutta hän oli vailla varusteitaan. Eikä hän oikein Kepeä kehdannut tänne pikku luolasaarellekaan jättää.<br>\n<br>\n<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Ryhdyin tänään aiemmin miettimään ensimmäistä kohtaamistamme.\"<br>\n\"Niin, mitä siitä?\"<br>\n\"Olin siellä kalliolla kaukoputkeni kanssa katsomassa tähtiä. Se oli aika moinen urakka, yleensä pidän astrologisia varusteitani tornissa. Kuitenkin Klaanin valot hieman häiritsevät, tahdoin edes yhden kerran saada täydellisen näkymän Klaanin tähtitaivaasta.\"<br>\n\"Aivan, olen tästä perillä.\"<br>\n\"Ei siinä vielä mitään, että raahasin kaukoputkeä paikasta toiseen. Mutta sinä päivänä hissikin oli poissa toiminnasta. Olisiko ollut joku Domekin hupitempaus, mutta jotain se aiheutti hissille. Se oli aika valtava urakka kuljettaa putki koko kierreportaikko alas.\"<br>\nSnowman kuunteli hiljaa, ja Kepe jatkoi:<br>\n\"Mietin vain, mitä olisi käynyt, jos olisin jättänyt urakan sikseen, vastoinkäymisten vuoksi.\"<br>\n<br>\nHetki hiljaisuutta.<br>\n<br>\nSitten Snowman asteli luolan suulle, hyppäsi kiiturinsa selkään ja huuri Kepelle: \"Hyppää kyytiin!\" Snowman lähti ohjastamaan venettään etelään. Ilman varusteita. Ylimääräisen matkustajan kanssa. Vastoinkäymisistä huolimatta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":61,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-24T09:48","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> Jake lähti kävelemään. Hän halusi palata takaisin entiselleen. Se ei kuitenkaan onnistuisi. Hän tarvitsisi Ignikansa takaisin, mutta se oli tippunut sulaan laavaan. Ainoa keino olisi löytää suuret olennot, mutta se oli turhaa. *KLONK*<br>\n<br>\n...Kaikki pimeni.<br>\n<br>\n<br>\nJake löysi itsensä oudosta huoneesta. Huoneen perällä seisoi matoran, tai ainakin jotain sen näköistä, matoranin varjo näytti oudon epäluonnolliselta...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":62,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-24T12:11","content":"<strong>Jossain keskellä merta, Klaanista etelään</strong><br>\n<br>\nMatka oli sujunut vailla sen kummempia käänteitä jo hyvän aikaa. Alkumatkasta Snowman ja Kepe olivat keskustelleet paljonkin, ja olivat tavalliseen tapaansa eri mieltä jokseenkin kaikesta. Mutta kunnon väittely piristää aina.<br>\nNyt he istuivat Snowmanin vanhassa veneessä vaiti, kulkien tasaisesti kohti määränpäätään. Jo pitkän aikaa horisontti oli ollut melko tyhjä, mutta nyt vastaan tuli jotain yllättävää. Valtava, valasmainen rahi nousi pintaan kivenheiton päässä kaksikon edessä.<br>\n\"Snowman?\" Kepe kysyi hieman huolissaan tuosta edessä olevasta, valtavasta lihamuurista.<br>\n\"Ei mitään hätää\" Snowman vastasi Kepeä huolestuttavaan, tuttuun, huolettomaan äänensävyyn veneen vain kiihdyttäessä elikkoa kohti. Sitten hän jatkoi: \"Olen minä tämän tehnyt ennenkin.\"<br>\n\"Tämän?\"<br>\n<br>\nSnowman työnsi ohjaustankoa lujasti eteenpäin, ja veneen etuosa hörppäsi vettä. Pian koko kulkupeli oli pinnan alla, ja Snowman laittoi vauhdin maksimiinsa. Pieniä akrobaattisia vedenalaisia kierähdyksiä ja pyörimisiä myöhemmin vene nousi valaan toisella puolella pintaan.<br>\n<br>\n\"Oliko tuo nyt tarpeellista?\" Kepe tiuskaisi Snowmanille, yhä yskien vettä. \"Eikö kiertäminen olisi ollut yksinkertaisesti helpompi ratkaisu?\"<br>\n\"Noh\" Snowman vastasi \"Tuo oli ainakin paljon hauskempaa. Siitä on sitä paitsi ihan liian pitkä aika, kun olen tehnyt tuon viimeksi.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottori rupesi pitämään huolestuttavaa ääntä, ja savua nousi kovasti.<br>\n\"Snowman\" Kepe aloitti \"Huomaatko sinäkin tuon?\"<br>\n\"Juu, ei tässä ole mitään hätää. Niin kauan, kun kaikki osat ovat paikallaan, niin tämä vene kulkee.\"<br>\n<br>\nPian tämän jälkeen moottorista tippui pieni pala.<br>\nTämän jälkeen toinen.<br>\nJa tämän jälkeen Snowmanin oli pakko pysäköidä vene pienen pienelle kallioluodolle keskellä merta.<br>\n\"Tyytyväinen?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Hei, sinä se muistaakseni sanoit moottorin kestävän.\"<br>\n\"Mutta en käskenyt tekemään veneellä turhia kikkailuja.\"<br>\n\"Älä jaksa.\"<br>\n\"Älä itse jaksa.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSiinä he sitten istuivat, moottorivikaisen veneensä kanssa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":63,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-24T12:37","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä</strong><br>\n<br>\nKaksi biomekaanista lintua seisoivat rantakiveyksellä vatsat pullollaan. Rauha rikkoontui yllättäen, kun tyyneen rannikkoveteen tiputtautui ylilennon tehneen gukon selästä punamusta hahmo. Hahmo pärski vettä kypäränsä raoista ja kapusi rannalle. Killjoy alkoi poistamaan vettä kehostaan, lintujen tuijottaessa häntä hämmentyneen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Äh! tämä ruostuu... mistä lähtien sihtini on ollut näin huono... ja mitä te oikein siinä tuijotatte? Lopettakaa tai näytän miten taitava olen siipikarjan sinkoamisesta toiseen galaksiin.\"<br>\n<br>\nLinnut tottelivat ja jatkoivat ruokalepoaan.<br>\n<br>\nKilljoy käveli eteenpäin tutkien rantaa. Yllättäen hän äkkäsi happisäiliön lojumassa. Hän tutki sitä hetken ja nopeasti äkkäsi siitä klaanin leimoja. Killjoy oli oikealla saarella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":64,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-24T14:32","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardianilla oli kylmä. Kankainen huivi hänen suunsa ja kaulansa ympärillä ei auttanut paljoa. Se oli kuitenkin parasta, mitä hänellä oli.<br>\nGuardianin hengitys oli hidasta ja raskasta ja kylmyyden takia. Siitä ei olisi haittaa jos hän ei ylipäätään olisi pyrkinyt sillä hetkellä huomaamattomuuteen.<br>\n<br>\nLumi narskui hiljaa Guardianin jalkojen alla hänen kävellessään metsän läpi. Oli ilmeisesti niin kylmää, että äänikin jäätyi.<br>\n<em>\"Lämpö\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon väri vaihtui tutusta punaisesta hieman oranssimmaksi. Guardian sulki oikean silmänsä ja pian maailma esitti itsensä sinisen, keltaisen, oranssin ja punaisen loistossa. Tämä metsä oli kuitenkin suurimmaksi osaksi sininen.<br>\nJoidenkin puiden sisällä oli pieniä punaisia lämpöjälkiä. Guardianin oma hengitys levisi keltaisena näkökenttään.<br>\nJossain kauempana näkyi vähän punaista.<br>\n<br>\n<em>\"Lämpö. Pois.\"</em><br>\n<br>\nMaailma oli jälleen edes suhteellisen normaali Guardianin yhden ja puolen silmän edessä. Hän yritti tihrustaa lämpöjäljen suuntaan ja näki liikettä, mutta se oli liian kaukana.<br>\n<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle.\"</em><br>\nGuardian sulki jälleen oikean silmänsä ja kiikarin punainen valo muuttui sinertäväksi. Nyt Guardian näki kohteen. Se oli Matoranin kokoinen, mutta oli vaikea sanoa, oliko se Matoran, sillä harmaa kaapu peitti sen koko vartalon. Skanneri ei aistinut muita kohteita.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nGuardian kyyristyi puun taakse. Hän ei ollut varma, näkikö kohde hänet.<br>\nSillä hetkellä jokin päästi piippauksen hänen ranteestaan. Se oli Kepen prototyyppiversio telekommunikaatiovälineestä.<br>\n<br>\n<em>\"Ai. Hienoa, että kohde ainakin <strong>kuulee</strong> minut.\"</em><br>\n<br>\nGuardian painoi kommunikaatiolaitteen vastausnappia Skakdi-kasvoillaan ilme, joka ei viestinyt hänen olevan erityisen huvittunut.<br>\n<br>\nToisessa päässä puhui Tawa.<br>\n\"Guartsu.\"<br>\n<br>\n\"Tawa.\"<br>\n<br>\nTämä ei ollut eloisin tervehdys, jonka he olivat jakaneet.<br>\n\"Sinulla oli ilmeisesti jotain asiaa\", Guartsu sanoi.<br>\n\"Ei, päätin muuten vain soittaa\", Tawa sanoi täysin vakavasti. \"Miten loma on mennyt?\"<br>\nGuartsu oli hiljaa.<br>\nTämän seurauksena Tawakin oli hiljaa.<br>\n\"On minulla jotain asiaakin\", hän sanoi. \"Killjoy kuulemma lähetettiin juuri perääsi. Haittaako pieni kenttätuki?\"<br>\n\"Ei muuten, mutta näiden kommunikaatiovermeiden piippausta voisi varmaan vähentää\", Guartsu sanoi happamasti.<br>\nTawa piti yhden tavaramerkkihiljaisuuksistaan ennen kuin jatkoi. \"Ai miksi?\"<br>\n<br>\nGuartsu katseli ympärilleen hiljaisena. Kuusi huppupäistä matoranin kokoista vartijaa tähtäsi häntä keihäillä.<br>\n\"Tunkeilija, tulet mukaamme\", yksi sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä ei ole parhaita päiviäni.</em><br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<strong>Linnake</strong><br>\n<br>\nJake rullaili kohti pimeyttä. Hänen katseensa oli lukittunut sen keskellä seisovaan Matoraniin.<br>\nMatoranin takana oleva varjo liikkui, vaikka se itse pysyi täysin paikallaan. Varjoissa olevat muodot tanssivat itsekseen omaa luonnonvastaista valssiaan. Jaken katse huomasi, että varjo matoranin takana alkoi kasvaa.<br>\n<br>\nTilannetajuisena miekkosena Jake päätti katsoa, löytäisikö hän tiensä ulos tästä huoneesta. Käännyttyään ympäri hän huomasi takanaan olevan vain pimeyttä. Pimeyttä, joka katsoi häneen.<br>\n<br>\nJake kääntyi katsomaan Matorania.<br>\n<br>\n\"...terve?\" hän sanoi. Ääni tuli ulos paljon hiljaisempana kuin hän oli yrittänyt.<br>\n<br>\nMatoran oli hiljaa. Se käveli Jakea kohti, mutta varjot eivät liikkuneet sen mukana. Niiden tanssi jatkui jatkumistaan.<br>\nSitten pimeys puhui hänelle.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle\", pimeys sanoi monella äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nSillä hetkellä Jake tunsi jonkin kylmän tarttuvan kyljestään kiinni. Hän tunsi, että se liikkui, mutta ei voinut olla aivan varma, <br>\n<em>elikö</em> se.<br>\n<br>\nJake mietti hetken ennen kuin vastasi. \"Pelkään varjokäsiä, jotka tarttuvat torsooni.\"<br>\nMatoranin kasvojen neutraali ilme muuttui astetta lähemmäs sadistista virnettä. Lisää käsiä syöksyi pimeydestä ja tarttui kiinni Jaken raajoista. Jalkojensa alta Jake kuuli useita ääniä. Se oli naurua. Jaken hengitys muuttui raskaammaksi. Hän olisi halunnut sulkea silmänsä tai edes katsoa poispäin varjojen tanssista, mutta hän ei yksinkertaisesti pystynyt tekemään sitä.<br>\nJake ei itsekään huomannut, että avasi suunsa ja sanoi puhtaan, valheettoman totuuden.<br>\n\"Muutosta\", hän sanoi raskaan hengityksensä alta. \"Pelkään muutosta. Haluan...että kaikki olisi niinkuin ennen. Että... minä olisin niinkuin ennen.\"<br>\nMatoranin takana olevat varjot muodostivat hahmoa. Kesti hetki, ennen kuin Jake tajusi, että se hahmo näytti täsmälleen samalta kuin hän itse silloin ennen.<br>\nSilloin kun hänellä oli vielä jalat pyörien sijasta.<br>\nVarjo-Jake käveli häntä kohti hitaasti ja varmasti. Kun se oli aivan hänen kasvojensa edessä, se tarttui väkivaltaisesti hänen kaulaansa.<br>\n\"Kuinka paljon haluat sitä, ystäväiseni?\" varjo sanoi Matoranin äänellä.<br>\nJake katsoi itseään silmiin hetken, mietiskellen. Hänen ajatuksensa olivat sekavia. Olisiko tämä sen arvoista?<br>\n<br>\nHän oli hiljaa hetken ennen kuin vastasi.<br>\n\"Ei, en voisi pettää ystäviäni\", hän sanoi hermostuneena. \"Voisin tehdä kaiken muun paitsi sen.\"<br>\nVarjomainen Jake päästi irti hänen kaulastaan. Se katsoi oikeaa Jakea silmiin hetken anovana ennen kuin haihtui ilmaan.<br>\n<br>\nVarjoissa seisovan Matoranin hymy hyytyi. Sen takana olevien varjojen tanssi vaimeni hiljaisesti.<br>\n\"Ymmärrän\", Matoran sanoi. \"Mutta ehkä sinun on joskus kysyttävä itseltäsi... ketkä ovat oikeita ystäviäsi.\"<br>\nSanottuaan sen Matoran hymyili kylmästi. Sillä hetkellä Jake tunsi elottomien käsien päästävän irti itsestään. Kun Jake katsoi kohti lattiaa nähdäkseen ne, oli jo liian myöhäistä. Ne olivat kadonneet.<br>\n<br>\nMatoran seisoi edelleen samassa paikassa, mutta sen varjo oli tavallinen. Se kääntyi poispäin Jakesta ja lähti kävelemään nopeaa mutta painavaa askeltaan.<br>\n<br>\n\"Kerro minulle, jos muutat mielesi\", Matoranin ääni sanoi jostain Jaken sisältä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":65,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-24T15:42","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\nMatoro käveli käytävällä. Väkeä kulki ohi. Hän tunsi itsensä hyödyttömäksi. Hän ei pystyisi täältä tekemään mitään auttaakseen ketään. Hän ei tiennyt, minne muut hänen ryhmästään olivat menneet. Hän vaelsi linnoituksen itäosiin ja istahti pehmeälle sohvalle yhdessä oleskeluhuoneessa. Hän lopulta hän nukahti.<br>\n<br>\nTunneilta tuntuneen ajan kuluttua hän heräsi. Hän haukotteli ja katsoi kelloa. Hänen olisi parasta mennä omaan huoneeseensa nukkumaan. Mutta sitten - hän näki ikkunasta ulos katsoessaan Makuta Nuin lentävän ohi. Hänen perässään lensi suuri joukko nazorakien jetpack-jääkäreitä. Matoro jäykistyi paikoilleen. Hän näki, kuinka lepakkomainen hahmo lensi kohti saaren sisäosia.<br>\n<br>\nMatoro mietti ankarasti. Lopulta hän teki päätöksen.<br>\n<em>Saatan vielä katua tätä, mutta...</em><br>\nMatoro avasi ikkunan ja hyppäsi ulos. Hän sattui olemaan kahdeksannessa kerroksessa. Hän pelastui luomalla jäisen laudan itselleen. Hän surffasi sillä alempien kerrosten katoilla kohti metsää, jonne Manu johdatti torakoiden laumaa. Ne saavuttivat häntä uhkaavasti. Matoro sai jalkansa maan pinnalle ja juoksi perään. Pian hän oli metsässä ja menetti näköyhteyden. Hänet valtasi epätoivo.<br>\n<br>\nHän juoksi. Lopulta hän saapuikin aukiolle, josta hän näki jotain valtaisaa: Makuta Nui taisteli kaikkien torakoiden kanssa. Matoro katsoi hetken epätoivoista sotaa. Hänen mieleensä alkoi muotoutua suunnitelma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":66,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-24T15:55","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\n\"Mitä Karzahnia Manu tekee täällä?\", Jään Toa miettii hetken. Hän tutkii tilannetta: Torakoita on toistakymmentä, mielenhallinnan alaisina muutama. Tässä tarvitaan nyt nopeaa ja tehokasta ratkaisua tuholaisongelmaan. <br>\n\"Manu! Suojakilpi!\", Matoro huutaa. Hänen Energiateränsä hehkuu keltaisena. Musta hahmo ei ehtinyt miettiä, hän aktivoi suojakenttien Rahkshi- voimansa ja vajaassa sekunnissa koko metsäaukio kylpee keltaisessa valossa. <br>\nMatoro oli vapauttanut energiaräjähdyksen miekastaan, sillä seurauksella että osa torakoista oli nyt tajuttomana maassa. Valitettavasti niiden kuori oli vahvempi mitä hän oli arvioinut ja edelleen tolpillaan on vajaa kymmenen torakkaa. Ne huomasivat Jään Toan ja hyökkäävät myös hänen kimppuunsa.<br>\n<em>Huono idea.</em>, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin samaa metsää</strong><br>\n<br>\nSkakdi ottaa pienen radion ja ilmoittaa tukikohtaan nähneensä tiedustelupaikastaan valonväläyksen ja taistelua metsässä sekä kaksi Klaanilaista. Gaggulabio sai viestin. Joukko Skakdeja valmistautuu lähtöön paikalle, vaikka hänen ninjansa epäonnistuivat taannoisessa yrityksessään, tämä onnistuu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":67,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-24T18:31","content":"<strong>Kivinen luoto</strong> ei ollut kovinkaan iso, vain muutamia neliömetrejä. Se oli ainoa vedenpinnan yläpuolinen kappale niin pitkälle kuin silmä kantoi. Meri oli rasvatyyni, ja taivaalla oli vain muutamia pilviä. Kaksi lintua oli ilmestynyt jostakin, ja ne kaartelivat luodon yläpuolella pilkkaavasti kaakattaen.<br>\n<br>\nKepe ja Snowman olivat istuskelleet saarentapaisella jo jonkin aikaa, molemmat hiljaa, mitään sanottavaa keksimättä. Kumpikin käsitteli mielessään eri keinoja päästä pois tältä kyseiseltä kiveltä. Kepe oli jo monesti tonkinut veneen sisuskaluja; moottori oli käyttökelvoton. Mäntä oli pudonnut ja nukkui kalojen kanssa merenpohjassa. Sama tilanne oli myös sytytystulpalla ja eräällä nimettömällä, mutta ilmeisen tärkeällä osalla.<br>\n<br>\nVeneestä ei löytynyt mitään muuta, mikä olisi voinut toimia jonkinlaisena työntövoimanlähteenä. Oli siellä eräs Snowmanin salainen vimpain, joka ehkä olisi soveltunut tähän tarkoitukseen, mutta se olisi vaatinut veneen painon radikaalia pudottamista, eikä pehmustetuista istuimista voinut mitenkään luopua. Tai ehkä olisi voinut, mutta silti vene ei olisi ollut tarpeeksi kevyt.<br>\n<br>\nHe istuivat kahdella, kuin istumiseen tarkoitetulla kivellä, jotka luodolla nököttivät. Luoto oli juuri sellainen, joka oli luotu haaksirikkoutuneita ajatellen. Mitä nyt ruokailut, yöpyminen ja terveydenhuolto olivat vähän retuperällä.<br>\n<br>\nKepe teki sitä, mitä teki aina, kun hänellä oli tylsää. Hän pyrki keksimään jotain fiksua ajateltavaa ympäristöstä. Hän pani merkille, että luoto koostui kahdesta osasta. Kahden kallionpalan välissä oli aivan ohut kaistale mutaa, jossa kasvoi muutama ruohonkorsi. Snowmanin kivi oli toisella puolella tätä luonnon luomaa rajaa. Veneen keula puolestaan oli osunut pieneen, halkaisijaltaan noin metriseen lahteen. Sen reunoilla kasvoi jotain leväntapaista.<br>\n<br>\nMuutama tunti aiemmin Snowman oli kokeillut, miten pitkälle veteen luodolta pystyi kävelemään. Luoto oli oikeastaan suurempi kuin mitä pinnalla oleva osa antoi kuvitella, kuin jäävuori. Snowman käveli viitisen metriä vedessä ennen kuin hänen jalkansa lipesivät kallionpinnalta ja hän tipahti äkkisyvään veteen, jonka juurimainittu syvyys jäikin mysteeriksi. Pahojen muistojen aiheuttaman epämuodollisen paniikkikohtauksen jälkeen hän onnistui hilautumaan maihin ilman sen suurempia ongelmia.<br>\n<br>\nMuutaman tunnin kuluttua Kepen mieleen juolahti ajatus, eikä kovin rohkaiseva sellainen. Veneessä ei ollut ankkuria, ja se oli julmetun pieni kahden käyttää majapaikkana. Ja nyt oli laskuvesi. Mitä tapahtuisi nousuveden tullessa? Ilta alkoi jo hämärtää, ja tämä kummallisten luonnonvoimien ilmiö alkaisi vaikuttaa heidän olotilaansa epämukavasti jo parin tunnin sisällä.<br>\n\"Hei\", Kepe aloitti. \"Tuli tässä mieleen... me uppoamme kohta.\"<br>\n\"Häh?\"<br>\nHe päättivät, että nyt olisi korkea aika alkaa etsiä keinoa täältä poispääsyyn.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":68,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T08:05","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, ranta</strong><br>\n<br>\nOli jo ilta. Killjoy istui pienen nuotion ääressä kauempana rannalla. Hän oli laskenut tarkaan, ettei nousuvesi yllättäisi häntä, sillä hän uskoi, että hän joutuisi viipymään leirissään hetken. Kaukaisuudessa siintävä metsä ei houkutellut yöllisiä vierasilijoita.<br>\n<br>\nKilljoy oli aidosti huolestunut. Hetkeä metsästän rantautumisen jälkeen klaanista oltiin otettu yhteyttä pitkän matkan kommunikaattorien avulla. Kepen omatunto oli pettänyt ja nyt klaanista monitoroitiin Killjoyn liikkeitä. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ollut käskenyt häntä vetäytymään.<br>\n<br>\nMutta samalla, tämä oli ensimmäinen kerta, kun Killjoy olisi vapaaehtoisesti tekemisissä Guardianin kanssa, jos hän siis löytäisi tämän. Killjoy ei kuitenkaan näyttänyt hermostumistaan ulkoisesti, vaan istui jo kolmatta tuntia paikallaan tuijottaen luomaansa tulta. Hänen katseensa kiinnittyi pian kuitenkin mekaaniseen haarniskaansa ja sen pieniin värähtelyihin, jotka olivat suoraan sidoksissa hänen hengitystään sääteleviin koneistoihin.<br>\n<br>\n<em>\"Hän teki tämän minulle...\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":69,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-25T10:01","content":"<strong>Metsä lähellä Klaania</strong><br>\nTaistelu oli jatkunut jo pitkään. Pari torakkaa oli kuollut, suurin osa tajuttomista taas herännyt. Matoron voimat alkoivat olla lopussa. Makuta Nui iski nopealla miekan viillolla kahdelta Nazorakilta pään irti. Vielä neljätoista oli jäljellä. Viisi ahdisteli Matoroa, ja loput olivat Makutan kimpussa.<br>\n<br>\nMatoro jäädytti muutaman torakan. Makuta Nui päätti absorboida kaksi kappaletta. Ne olivat niin lähellä toisiaan, että hän nappasi ne helposti samalla kertaa. Punainen varjokäsi veti ne Makutan luo ja sulautti ne hänen ruumiiseensa. Heikot mielet yrittivät pysyä hengissä, mutta Makuta Nuin mieli musersi ne.<br>\n<br>\nTorakoita oli kuitenkin vielä kymmenen jäljellä. Manu ja Matoro yhdistivät voimansa jää-varjoiskuun, joka tuhosi muutaman torakan hiukkasiksi.<br>\n<br>\nSeuraavaksi he keksivät käyttää uudenlaista tekniikkaa: Matoro jäädytti torkana ja Makuta Nui murskasi heti jään ja sen sisällä olevan torakan. Pian kaikki torkat oli voitettu.<br>\n<br>\n\"Mehän muodostaisimme hyvän taisteluparin\", Makuta myhäili.<br>\n\"Mitä sinä teet täällä?\" Matoro puuskutti.<br>\n\"Minä... tuota...\" Makuta näytti miettivän hetken vastaustaan. Matoro odotti. Lopulta Makuta sanoi: \"Sinun on nyt parasta tulla minun mukaani. Kaikki selviää sinulle pian.\"<br>\n<em>Mitä tämä on?</em> Matoro ihmetteli. Lähtisikö hän Makuta Nuin matkaan?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":70,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-25T10:31","content":"<strong>Sama mettä edelleen.</strong><br>\n<br>\nMatoro lähtee epäluuloisena seuraamaan pitkää Makutahahmoa. Normaalioloissa hän ei olisi näin hyväuskoinen Makutoille, muttakun kyseessä on Klaanilainen niin tuskin mitään pelättävää on. Kaksikko etenee metsässä edelleen pitemmälle.<br>\n<br>\n<br>\n\"Kuolleita torakoita\", Metorakk murisee. <br>\n\"Nämä ovat kuolleet elementti-iskuihin. Se energiaräjähdys tuli varmasti täältä.\", joku riviskakdi sanoo. <br>\nMetorakk on pitkä, tummanharmaan ja sininsen väriseen panssariin pukeutunut Skakdi- sotalordi. Hänellä on vyössä ikävän näköinen tikari sekä piikkimoukari. Itsevarmat silmät tutkailevat ympäristöä. Yhdessä kohtaa pusikkoja näkyy kävelyjäljet. Siitä on menty juuri vähän aikaa sitten. <br>\nMetorakk komentaa kuusi Skakdi-soturia mukaansa ja he lähtevät kohti synkempää metsää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":71,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T13:16","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian nojasi takanaan olevaa kylmää puunrunkoa vasten skannaten katseellaan rauhallisesti noita kuutta kaapuun verhoutunutta hahmoa. Häntä osoitettiin keihäillä. Niiden teräksiset kärjet olivat jäisessä huurussa.<br>\nNuo kuusi hahmoa tarkkailivat Guardiania kaapujensa pimeydestä täysin värähtämättä.<br>\n<br>\n\"Hyvää iltaa, herrasväki\", Guardian sanoi naama peruslukemilla siirtäen samalla kättään vähitellen kohti selkänsä taakse piilotettua Zamor-pistoolia. Nämä olivat luultavasti vain matoraneja, Guardian ajatteli. Pari nopeaa osumaa riittäisi neutraloimaan uhan. Ei olisi minkäänlaista tarvetta käyttää tappavaa voimaa.<br>\nGuardian yritti pitää tiukan katsekontaktin suoraan edessään olevan Matoranin kanssa. Oli pidettävä huomio mahdollisimman kaukana aseesta.<br>\n<br>\n\"Älä yritä mitään\", yksi matoraneista sanoi tiukasti kaapunsa pohjalta. \"Nämä eivät ole ihan perinteisiä keihäitä.\"<br>\n<br>\nGuardian pysähtyi täysin. Ne olivat huomanneet pistoolin. Oli keksittävä jotain muuta.<br>\n\"Näen kyllä, että kärkiä ei ainakaan kannata nuolaista\", Guardian sanoi tuijottaen hyytävän kylmää metallia.<br>\n<br>\nJoku Matoraneista naurahti kuivasti. \"Vitsiniekka\", se sanoi.<br>\nGuardian oli hiljaa. Hän mietti kuumeisesti, huomaisivatko Matoranit heittoveitsiä hänen panssarinsa sisällä.<br>\n<br>\n\"Nämä keihäät ovat karzahnilaista tuotantoa, Piraka\", keskimmäinen Matoran sanoi. Guardian olisi halunnut heittää jotain takaisin Matoranille Piraka-sanan käyttämisestä, mutta tiesi, että se ei olisi tässä tilanteessa kovin älykästä. Nämä olivat ehkä vain matoraneja, mutta niillä oli aikuisten lelut.<br>\n\"Nämä ovat pitkän matkan keihäitä\", keskimmäinen matoran sanoi. \"Yksi ammus ja happoryöppy syövyttää kasvosi muistuttamaan erittäin rumaa savipatsasta.\"<br>\nTämä aloitti pienen esittelykierroksen, jossa Matoranit pyrkivät näyttämään omistavansa kaikin puolin paremmat aseet.<br>\n\"Minun keihääni lähettää kimppuusi parven tappavan myrkyllisiä hyönteisiä.\"<br>\n\"Minun keihääni luo pienikokoisen singulariteetin sisällesi.\"<br>\n\"Minun keihääni sekoittaa molekyylirakenteesi erilaiseksi.\"<br>\n\"Minun keihääni nostaa kaikki aistisi niin voimakkaiksi, että tunnet, näet ja kuulet kaiken. Se on erittäin nopea tapa tulla hulluksi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli Matoraneja ja näiden aseistusta kasvoillaan ilme, joka viestitytti suurta happamuutta ja osittaista kunnioitusta.<br>\n\"Entä sinä?\" Guardian kysyi viimeiseltä Matoranilta teeskennellen kiinnostunutta.<br>\n<br>\nViimeinen Matoran oli hiljaa pitkään. Se katsoi ensiksi keihästään ja sitten Guardiania. Seurasi toinen hiljaisuus.<br>\n\"Minun keihääni aiheuttaa epämiellyttävää syyhyä joka puolella kehoasi\", Matoran sanoi epävarmasti.<br>\n<br>\nGuardian oli täysin hiljaa.<br>\n<br>\nHän päätti vain nostaa kätensä ylös.<br>\n<br>\n\"Viekää minut johtajanne luo, pikkumiehet\", Guardian sanoi. Onnistuihan tehtävä näinkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":72,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-25T13:55","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, Ranta</strong><br>\n<br>\nPunainen metsästäjä istui edelleen leirissään, vajonneena mietteisiinsä. Hiljaisuus rannalla oli rikkumaton. Pian Killjoyn huomio kiinnittyi taivaalle, kun taivaanrannassa alkoi siintää jotain. Killjoy nousi ylös ja seurasi kohteen lähestymistä. Lopulta Killjoyn Gukko, GS lensi hänen ylitseen ja tiputti pienen ruskean nyytin metsästäjän jalkoihin.<br>\n<br>\nKilljoy avasi nyytin ja kääri sen sisälle käärityn kääreen auki. Sotkuinen käsinkirjoitettu numerosarja siirtyi nopeasti paperilta metsästäjän kämmentietokoneeseen. Valot Killjoyn kypärän sisällä alkoivat välkkymään ja pian yhteys Klaaniin oli muodostettu. Tuttu ääni ilmestyi Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa, Killjoy. Toivottavasti en keskeyttänyt mitään.\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Visokille. Killjoy hymähti.<br>\n<br>\n\"En ole lomailemassa. Kartta olisi hyödyllinen.\"<br>\n<br>\n\"Hetki vain\", Visokki vastasi ja pian Killjoyn Hudille ponkaisi jo tutkan muodostama karkea kuva Killjoyn ympäristöstä. <br>\n<br>\n\"Kiitän, mutta nyt, mistä löydän Guardianin?\", Killjoy mutisi ja katseli ympärilleen.<br>\n<br>\nNaisääni toisessa päässä naurahti: \"Heh, uusi koordinaattorisi kertokoon sen.\"<br>\n<br>\nMetsästäjä ei ehtinyt kyseenalaistamaan visorakin ilmoitusta, kun uusi ääni oli jo ilmestynyt Killjoyn korviin.<br>\n<br>\n\"Miten menee, Killjoy?\"<br>\n<br>\nÄäni kuului Creedylle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":73,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T17:00","content":"<strong>Kivinen luoto, aina vain pienempänä</strong><br>\n<br>\nSnowman ja Kepe nostivat molemmat kaikin voimin veneen rungon kummastakin päästä. Yhteistuumin he saivat heivattua sen Kepen jäävoimilla kyhäämän jäälautan päälle, ja istuivat sille pienelle osalle luotoa, joka vielä oli veden pinnan yläpuolella lepäämään. Vene oli vielä insinööri-toan järjestelmällisen pengonnan jälkeen hieman palasina, ja he laskelmoivat sen kasaamiseen menevän niin kauan, että nousuvesi huuhtoisi heidät jo tiehensä.<br>\n”Okei, mutta tuo on vain tilapäisratkaisu. Pois pitäisi silti päästä, enkä usko jään pitävän kovin kauaa, tuo paattisi on aika painava” Kepe sanoi. Toistaiseksi paras pakosuunnitelma oli huitoa villisti ja toivoa pelastamista. Sikäli he siis olivat vielä melkoisissa vaikeuksissa, kenenkään ei tiedetty seilaavan näitä vesiä säännöllisesti.<br>\n”Missä, missä on Paacs kun häntä todella tarvittaisiin?” Snowman valitteli ääneen. ”Hän hallitsee biomekaniikkaa, kai hän tämän saisi kuntoon.”<br>\n”Loistoajatus, eli mitä, otamme häneen telepaattisen yhteyden?” Kepe vastasi.<br>\n”Sinunhan se fiksu piti olla.”<br>\n”Ja sinulla piti olla se ”johdatuksen naamio”.”<br>\n”...”<br>\n”..”<br>\n<br>\n<br>\nAikaa kului, ja hekin siirtyivät jäälautalle. Veneen he saivat kasattua ongelmitta, mutta moottori oli yhä epäkunnossa. Luoto ei kohonnut enää lainkaan merenpinnan yläpuolelle. Jäinen pikku lautta kelluskeli laineiden mukana, sulaen kiihtyvällä vauhdilla kohti olemattomuutta. Kun se oli aivan viimeisillään, Snowman ja Kepe kapusivat veneeseen istua nököttämään. Ja miettimään, kuinka ihmeessä he pääsisivät liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":74,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-25T17:02","content":"Vene seilasi keskellä <strong>ääretöntä merta</strong>. Merivirta oli saanut siitä otteen, ja kuljetti sitä kohti tuntematonta määränpäätä. Etanan vauhdilla, kuitenkin.<br>\n\"Tarvitsemme lisää työntövoimaa\", Kepe sanoi.<br>\n\"Mutta mistä me sitä saamme?\" Snowman kysyi.<br>\nJuuri silloin tuuli alkoi nousta. Kumpikin heistä sai ideanpuolikkaan, joista sai muodostettua yhden kokonaisen.<br>\n<br>\nKepe rakensi jäästä kaksi mastoa veneen kummallekin reunalle. Kiitos hänen eriskummallisten voimiensa, Snowman-niminen improvisoitu purje sidottiin niiden välille merilevällä, jonka Kepe oli rajallisilla kasvillisuusvoimillaan manannut merestä.<br>\n\"Kiristäkää purjeet!\" Kepe huusi. Snowman näytti siltä, kuin olisi toivonut roolien olevan toisinpäin.<br>\n<br>\nKepe viritti hieman naamionsa skooppia, joka oli tarkoitettu lähinnä kenttämikroskoopiksi. Se kävi kelvollisesti kuitenkin myös teatterikiikareista.<br>\n\"Hei, onko tuo musta juttu tuolla saari?\"<br>\n\"Taitaapi olla. Ja näymme olevan matkalla suoraan sitä kohti.\"<br>\n<br>\nKotitekoinen purjevene ratsasti kohti kirkkaanoranssia auringonlaskua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":75,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T19:03","content":"<strong>Eteläinen saari</strong><br>\n<br>\nGuardian asteli hangessa. Kuusi huppupäistä Matorania kävelivät hänen perässään osoittaen häntä keihäillään ja tarkkaillen hänen jokaista liikettään.<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kenen olisi pitänyt olla hermostunut tässä tilanteessa. Hän päätti rikkoa hiljaisuuden viheltelemällä päässään soivaa erittäin tarttuvaa kappaletta.<br>\n<br>\n\"Tin-titidin tintin tintin. Tin-titidin tintin tin. Tin-titidin tintin tintin, tin, titi-\"<br>\nVihreä happoryöppy syöksähti hänen olkapäänsä yli. Se osui yhteen jäisistä puista ja sai sen sihisemään ja porisemaan kuin paistettuna.<br>\n\"Vanki ei hyräile\", yksi Matoraneista sanoi.<br>\n<br>\n<em>Tämä on täysin typerää</em>, Guartsu ajatteli. <em>Ei näin pienille olennoille ole järkevää antaa näin raskasta aseistusta. Se on nöyryyttävää.</em><br>\n<br>\nSeitsemän hahmon joukko jatkoi matkaansa metsässä täysin äänettömästi.<br>\n\"Päädymmekö johtajanne luolaan joskus pian, muksut?\" Guardian kysyi vaitonaisesti. \"Vai aiotteko vain lenkkeilyttää minua loppupäivän?\"<br>\n<br>\nYhtäkkiä takaa kuului naurua. Aluksi vain yksi Matoran nauroi, mutta vähitellen ääniä kuului enemmän. Lopulta kaikki kuusi nauroivat kovaäänisesti ja halveksuvasti.<br>\n\"Muksut?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi pidätellen nauruaan. \"Muksut? Sotamies luulee, että sota tekee sotamiehestä viisaamman. Sotamies ei oikeasti tiedä, että siinä vaiheessa kun sotamies oli vain joukko molekyylejä, joista Suuret Olennot alkoivat luoda, me Matoranit olimme jo olemassa. Kävelimme tässä maailmassa kauan ennen sinua.\"<br>\nGuardian hiljeni ja lopetti kävelyn. Hän kääntyi kohti matoraneja ja katsoi vakavalla naamalla.<br>\n\"Minä en nauttinut siitä sodasta\", Guardian sanoi vakaasti. \"Tein siellä asioita, joita en tule antamaan anteeksi itselleni, mutta luulen, että...\"<br>\nHän hiljeni hetkeksi ja nosti kätensä. Matoranit ottivat vankemman otteen keihäistään ennen kuin tajusivat, että hän nosti kättään kohti kiikarisilmäänsä.<br>\nGuardian tarttui kiikarisilmäänsä. Hän painoi sen kyljessä olevaa nappia ja pieni loksahdus ilmaisi, että hän avasi lukituksen. Sitten Guardian veti kiikarin irti.<br>\n<br>\nMatoranit vavahtivat nähdessään, että siinä kohtaa, missä Guardianin vasemman silmän olisi pitänyt olla, oli vain musta, palanut kuoppa.<br>\n\"Luulen\", Guardian jatkoi. \"Luulen, että olen saanut rangaistukseni.\"<br>\n<br>\nGuardian kytki mekaanisen kiikarisilmän takaisin. Maailma näytti heti kolmiulotteisemmalta.<br>\nSe ei silti koskaan näyttäisi enää samalta kuin ennen sisällissotaa.<br>\n<br>\n\"Sinä olet viimeinen Vartija, etkö olekin?\" happokeihästä kantava Matoran kysyi. Guardian ei yrittänyt kieltää. Matoran hihkaisi voitonriemusta.<br>\n\"Vartija!\" Matoran huusi iloisesti. \"Olen kuullut sinusta. Johtaja tulee olemaan todella tyytyväinen, kun näkee sinut. Luulimme sinua vain yhdeksi Metsästäjistä tai jotain yhtä saastaista. Aito Vartija ei ansaitse tällaista kohtelua. Mutta sanopa...oletko tekemisissä Klaanin kanssa?\"<br>\n<br>\nMatoran oli hyvä arvailemaan. Guardian ei tiennyt, oliko muuta tehtävissä kuin totuuden kertominen.<br>\n\"Olen\", hän sanoi vaiteliaasti. Guardian ei ollut varma, oliko vastaus Matoranien näkökulmasta oikea vai väärä. Jos se oli oikea, tehtävästä tulisi helppo. Jos se oli väärä, Guardian voisi teoriassa sytyttää Matoranien kaavut tuleen ja toivoa, että se ostaisi hänelle tarpeeksi aikaa.<br>\nHän voisi myös toivoa, että Killjoy ilmestyisi paikalle pelastamaan päivän juuri oikealla hetkellä, mutta kaikki tiesivät, että niin tapahtui vain tosi hupsuissa jatkotarinoissa.<br>\n<br>\nHappokeihästä kantava Matoran mietiskeli hetken aikaa hiljaisuudessa. Hän jakoi katseita muiden Matoranien kanssa. Hiljaisuus oli piinaava.<br>\nSitten koko joukko päätti yhtäkkiä laskea huppunsa. Guardian näki vihdoin Matoranien naamiot. Naamiot olivat muuten aivan perinteisiä jaloja naamioita, mutta niihin oli maalattu punaisella kuvioita, jotka muistuttivat jonkinlaista vanhaa kirjoitusmenetelmää.<br>\nMatoranit hymyilivät hänelle. He osoittivat keihäänsä poispäin.<br>\n<br>\n\"Klaanilainen, ystävä, tervetuloa Ath-Koroon!\" happokeihästä kantava mustaa Hauta käyttävä Matoran sanoi innokkaasti. \"Tämä oli vain hämäystä, emme halua vihollisia saarellemme. Minä olen johtaja, ylipappi Gunei ja me olemme Ath-Koron soturimunkit.\"<br>\n<br>\nGunei nosti pienen mustan kätensä kohti Guardiania. Guardian tarttui siihen isolla kourallaan. He kättelivät.<br>\n<br>\n\"Minä olen Guardian\", Guardian sanoi. \"Edustan Klaania. Olen yksi sen johtajista.\"<br>\nGunein ja hänen toveriensa silmiin nousi kunnioitusta. \"On kunnia saada näin korkea-arvoinen klaanilainen joukkoomme!\" Gunei sanoi. \"Seuraa meitä, viemme sinut kylään!\"<br>\n<br>\nMatoranit lähtivät juoksemaan innokkaasti aivan eri suuntaan.<br>\nGuardian tunsi itsensä todella helpottuneeksi, mutta jokin tässä tuntui oudolta. Tämä äkillinen vieraanvaraisuus epäilytti häntä.<br>\n<br>\nGuardian päätti pitää varansa. Hän lähti kävelemään Matoran-joukon perään, kohti kylää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":76,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-25T19:59","content":"<strong>Pieni asutettu saari</strong><br>\n<br>\n”Ei onnistu, senkin pullukka!”<br>\n”Pätkä, älä ala tähän leikkiin kanssani!”<br>\nKepe seurasi sivusta Snowmanin ja pienen oranssin matoranin kiivasta sanaisten säilöjen mittelöä. Kepe itse oli niin lukemattomat kerrat väitellyt Snowmanin kanssa oikeastaan kaikesta mieleen tulevasta, ettei hän oikein osannut ottaa Lumiukkoa todesta. Mutta pakko hänen oli silti ihailla ystävänsä sitkeää inttämistä, Snowmanilla oli kyky vääntää joka asiasta suorastaan loputtoman pitkä kiista.<br>\n<br>\nMutta nyt hän tuntui löytäneen vertaisensa. Tämä pieni matoran jaksoi tosiaan väittää vastaan Lumiukolle ilmeisen loputtoman pitkän ajan. Keskustelu oli lähtenyt siitä, kun Snowman oli kysynyt ilmaista korjausta veneen moottoriin, ja siitä se oli siirtynyt moraalin, yksilönvapauksien ja yleisen filosofian kautta inttämiseen ja ilmeisesti nyt myös nimittelyyn. Kepe alkoi saada tarpeekseen tästä saarenrääpäleestä, jonne he olivat kotikutoisella purjeveneellään päässeet, ja kiskaisi Snowmanin sivummalle.<br>\n”Hei, mitä nyt, tuo heppu oli selvästi suostumassa korjaukseen! Sitä paitsi...” Snowman aloitti, mutta Kepe keskeytti nopeasti: ”Ei, eikä ollut. Tuolla et saa mitään aikaiseksi. Tarvitsemme uuden lähestymistavan.”<br>\n”Hmm, ehkä. Mutta ei veneessä ole mitään, mikä olisi minkään arvoista. Kaupankäynti ei onnistu.”<br>\n”Kieltämättä on ikävää, kun emme saaneet mukaan varusteita. Vähän käteistä, ja tätäkään ongelmaa emme kohtaisi.”<br>\n”Kysyn pikkukaverilta, josko hän keksisi jotain vaihtamisen arvoista.”<br>\nSnowman oli jo kääntynyt kannoillaan, mutta Kepe pysäytti hänet: ”Kenties on parempi, jos minä kysyn?”<br>\n<br>\nKuitenkaan Kepen kohtelias tiedustelukaan ei tuottanut toivottua tulosta, heillä ei ollut mitään, mitä matoran olisi kaivannut. Kepe käveli hermostuksissaan laiturilla, johon he olivat veneen kiinnittäneet.<br>\n”Tästä ei tule mitään” hän aloitti ”Tiedät, etten yleensä lannistu vähästä, mutta tämä on jo hieman epätoivoista.”<br>\n”Hei, älä nyt. Okei, on meillä ollut matkalla pikku pulmia, ja joo, tilanne on nyt hieman kiusallinen, mutta on meillä ollut hyvääkin onnea matkassa. Pääsimme kuitenkin saareen, ja täällä on sentään huoltoasema, mitä nyt pitäjä on hieman pihi.”<br>\nLyhyt hiljaisuus, jonka jälkeen Snowman jatkoi:<br>\n”Pakko kysyä, mitä tapahtui matoraneille, jotka kunnioittivat toia?”<br>\n”He ryhtyivät liikealalle?”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen kahden Klaanilaisen kasvoille levisi väsynyt hymy, ja molempien olo vapautui hieman. Snowman alkoi lauleskella itsekseen, ja Kepe meni vielä kerran sörkkimään moottoria.<br>\n<br>\nMuutaman hetken kuluttua Kepe kuuli pienen matoranin huoltoaseman suunnalta musiikkia. Hän kertoi havainnostaan Snowmanille, ja he lähtivät tallustamaan kohti rakennusta. Nurkan taa päästyään he huomasivat jotain samanaikaisesti todella viihdyttävää, ja todella häiritsevää. Joukko paikallisia matoraneja soitti iloista musiikkia, ja joku lauloi lavalla. Ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta lavan vieressä oli kangas, jossa luki ”laulukilpailu”. Palkinnoksi se lupasi kasan käteistä. Riittävän ison kasan. Snowman loi Kepeen merkitsevän katseen.<br>\n”Älä, Snowman, älä. Tiedät, ettet ole niin hyvä laulaja.”<br>\n”Jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”Niin, mutta...”<br>\nKepe luovutti suosiolla, hän tiesi, että Lumiukko aikoisi yrittää. Ja ehkä niin olikin hyvä, jotain täytyi kokeilla. Lyhyen ilmoittautumisprosessin jälkeen Snowman sai luvan nousta lavalle kilpailemaan palkinnosta. Kepe katsoi hieman huolissaan sivusta, tämä ei luultavasti päättyisi kovin hyvin.<br>\n<br>\nSitten, aivan yllättäen, hän sai idean. Se ei välttämättä ollut aivan parhaasta päästä ideoiden historiassa, mutta se saattaisi toimia. Juuri kun Snowman oli aloittamassa performanssinsa, Kepe kapusi lavalle, ja kuiskasi jotain toverilleen. Snowman nyökkäsi kylmän rauhallisesti, ja Kepe loikkasi pois estradilta. Hän kirmasi sisään huoltoaseman myymälään. Kuten hän oli olettanutkin, se itsepäinen pieni matoran ei ollut paikalla.<br>\n<br>\nKepen suunnitelma oli yksinkertainen, ja saattaisi jopa toimia, Snowman ajatteli. Ainakin rooli oli Lumiukolle sopiva. Hänen piti vain ”nostaa show uudelle tasolle” ja toivoa, että se pieni ärsyttävä matoran pistäisi jonkun tuuraamaan itseään myymälään samalla, kun itse tulisi katsomaan, että mitä kummaa pihalla oikein tapahtui. Se perustui siihen karuun faktaan, että hommat delegoitiin työnantajalta työntekijälle aina, kun jotain tekemistä kiinostavampaa ilmaantui. Joten ehkäpä pieni oranssi matoran, joka ilmeisesti johti puljua, lähettäisi jonkun yhteistyöhaluisemman työntekijän palvelemaan Kepeä.<br>\n<br>\nSillä välin myymälän puolella Kerosiinipelle kilkutti nappulaa tiskillä, toivoen saavansa asiakaspalvelua joltakulta muulta kuin pieneltä oranssilta matoranilta. Hänen onnekseen nurkan takaa tiskin toiselle puolelle ilmaantui vihreä Kakamaa kantava matoran, joka näytti olevan hieman harmissaan siitä, että missasi Snowmanin esityksen. Äänestä päätellen Lumiukko pisti parastaan.<br>\n<br>\nHetken kuluttua, kun esitys oli päättynyt, Snowman käveli toiveikkaana satamaan, Kepen luokse. ”No?” Lumiukko kysyi ”Saitko ilmaisen mootorinkorjauksen?”<br>\n”Kylläpä vain, vaikka parastani piti pistää. Jouduin oikein tosissaan kuvailemaan tehtäväämme eeppisenä taisteluna pahaa vastaan.”<br>\n”Niinhän se onkin.”<br>\n”Luulin Guartsun valinneen sinut hakemaan hänet, koska olet ainoa, joka jaksaa odotella jollain kalliopahasella täysin virikkeettä tuntemattoman pitkän ajan.”<br>\n”Kuka näitä tietää, maailma on täynnä mysteerejä.”<br>\n”...”<br>\n”Mitä muuten pidit laulustani?”<br>\n”Aika kamalaa, mutta hyvänä harhautuksena se toimi.”<br>\n”No, jos se tulee sydämmestä, se ei voi olla väärin.”<br>\n”...”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":77,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-25T23:08","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\nHänen nimensä oli Kenraali 001 ja hän oli ensimmäinen. Kukaan ei seisoisi hänen tiellään.<br>\nTorakkaimperiumin ensimmäinen mies tutkiskeli kammion keskellä olevan pöydän päällä lojuvia karttoja. Kartat olivat vanhoja ja pölyisiä, mutta niistä sai tarpeeksi hyvän kuvan Klaanin linnakkeen kokoonpanosta.<br>\n<br>\n\"Täytyy olla jokin aukko\", kenraali mutisi itsekseen. \"Puolustus täytyy murtaa, jotenkin.\"<br>\nKenraalin ajatukset harhailivat. Hän mietti kaikkia mahdollisia toimintatapoja ja kaikkia mahdollisia strategioita ja vertaili niitä toisiinsa päänsä sisällä. Hän kykeni näkemään omin silmin pienten sotilaiden juoksevan ja lentävän erilaisissa muodostelmissa sisään. Hän pystyi päättelemään potentiaaliset vaarapaikat ja otti ne huomioon.<br>\nKenraalin kasvoilla ei ollut minkäänlaista liikettä, mutta hänen päässään oli sota.<br>\n<br>\nKun kenraali sulki silmänsä ja keskittyi sisimpäänsä, hän kykeni kuulemaan tykkien pauketta. Hänen sotilaansa huusivat raivokkaasti. Vihollinen karjui tuskissaan.<br>\n<br>\nKenraalin tavallisesti tyynet kasvot muodostivat hetkeksi onnellisen hymyn.<br>\n<br>\n<br>\nAvden ääni keskeytti kenraalin hetken.<br>\n\"Voinko tulla sisään, ystäväiseni?\" matoran-hahmoinen olento kysyi. \"Vai onko sinulla jotain kesken?\"<br>\nKenraali avasi silmänsä ja kääntyi. Avde seisoi oviaukossa, mutta hänen varjonsa ei poikkeuksellisesti yrittänyt tappaa pieniä eläimiä.<br>\n<br>\n\"Ei\", kenraali sanoi yrittämättä edes piilottaa halveksumistaan. \"Onko sinulla asiaa?\"<br>\n<br>\n\"Vain se, että pyydän sinulta apua, ystävä hyvä\", Avde sanoi maireasti. \"Tarvitsen sotilaitasi.\"<br>\nKenraali näytti epäuskoiselta.<br>\n\"Mihin?\"<br>\n\"Olen menossa eteläiselle mantereelle\", Avde sanoi. \"Erääseen pieneen kauppasatamaan rannikolla. Olen kuullut, että siellä on jotain, joka...\"<br>\nAvde hiljeni. Kenraali nautti saamastaan parin sekunnin hiljaisuudesta täysin rinnoin.<br>\n\"...kiinnostaa minua\", Avde jatkoi. \"Jotain, joka voi auttaa meitä vihollistemme murskaamisessa. Teen vain pientä kenttätyötä sillä aikaa kun sinä... meditoit täällä.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi ympäri ärtyneen näköisenä.<br>\n\"Miksi tarvitset siihen Nazorakeja?\"<br>\n\"Tarvitsen henkivartijoita\", Avde vastasi. \"Sinun joukkosi saavat riittää.\"<br>\n<br>\n\"Miksi sinä muka tarvitset henkivartijoita?\" kenraali kysyi skeptisesti.<br>\n\"Älä kysele liikaa, ystäväiseni\", Avde vastasi. \"Tee vain pieni palvelus. Voin jopa järjestää asiaankuuluvan maksun, jos asia on siitä kiinni.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on. Saat kolme. Sen luulisi riittävän.\"<br>\n<br>\nAvde nosti vasemmasta kädestään kaksi sormea pystyyn.<br>\n\"Kaksi vain.\"<br>\nKenraali oli pöllämystyneen näköinen. \"No, jos se on noin tarkkaa. Ota pari eliittiä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos, ystävä\", Avde sanoi poikkeuksellisen pirteästi ennen poistumistaan. \"Yritän tuoda heistä takaisin mahdollisimman paljon.\"<br>\n<br>\nOvi sulkeutui. Oli taas hiljaista, mutta kenraali ei pystynyt enää keskittymään. Hän katsoi karttoja, mutta ei pystynyt jättämään huomiotta huoneen pimeää nurkkaa.<br>\nKenraali katsoi nurkkaa. Liikettä ei näkynyt, mutta hän ei tuntenut oloaan enää yksinäiseksi.<br>\n<br>\nPöydän päällä oleva lyhty heijasti kenraalin varjon seinälle. Hän katsoi sitä hetken.<br>\nHän otti kommunikaatiovälineen vyöltään ja painoi puhenappia.<br>\n<br>\n\"Luutnantti\", hän sanoi virallisesti mikrofoniin. \"Tarvitsen lisää valoja huoneeseen.\"<br>\n<br>\n\"Kuinka paljon, herra kenraali?\" torakkamainen ääni kysyi toisessa päässä.<br>\nKenraali tuijotti pimeää nurkkaa.<br>\n\"Niin paljon, että täällä ei ole varjon varjoa\", hän sanoi korottaen ääntään huomaamatta sitä itse.<br>\n<br>\nKenraali sulki yhteyden. Hän istui pöydälle ja katsoi lattiaan. Sitten hän katsoi takaisin varjoihin. Ja nyt takaisin lattiaan.<br>\n<br>\n\"Polvenkorkuinen saasta\", hän sanoi rotunsa kielellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":78,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T00:14","content":"<strong>Ilmeisen loputon meri</strong><br>\n<br>\n”Tässähän on meininkiä” Snowman kommentoi päivtettyä moottoriaan veneen kiitäessä tasaisesti halki merenpinnan. ”Vaikka vanhasta pidinkin, niin onhan tämä meno sulavampaa. Ja matka taittuu hieman nopeammin.” Kepekin oli tyytyväinen, vaikka moottorissa olikin kuulemma muutamia ”epäammattimaisuuksia” tieteellisestä näkökulmasta katsottuna. Vaikka he olivatkin matkalla ilman varusteita ja tuntemattomilla merillä, olivat he matkantekoonsa tyytyväisiä.<br>\n<br>\nSää näytti huononevan. Suurimman osan matkasta he olivat saaneet painaltaa varsin kauniiden kelien vallitessa, mutta nyt tuuli tuntui yltyvän ja pilviverho synkkenevän. Vettäkin rupesi satamaan. Pitää varmaan ajaa jonnekin saareen suojaan, jos sää tästä vielä pahenee, Snowman ajatteli. On sitä kurjemmassakin säässä ajettu, mutta turhaan sitä luonnonvoimia uhmaamaan.<br>\n”Kepsukka!” hän huusi ”Missä päin on lähin saari?”<br>\nKepe kaivoi tuolinsa alta vanhan karttakirjantapaisen, ja aloitti selaamisen.<br>\n”Paha sanoa, nämä kartat eivät ole aivan ajan tasalla. Eikö löydy uudempia?”<br>\nSnowmanin oli vaikea kuulla Kepeä alkavan myrskyn melun yli.<br>\n”Mitä? Kuuluvuus on vähän huono!”<br>\nVastauksesta Snowman ei enää saanut mitään selvää, ja sade alkoi jo haitata ajamista. Hän viittoi Kepeä tulemaan luokseen veneen takaosaan, jotta he kuulisivat toisensa. Jään ja kasvillisuuden toa nousi, ja lähti voimakkaasti keikkuvassa veneessä lähestymään Lumiukkoa. Kepe tarttui veneen laidasta, ja kumartui Snowmanin puoleen:<br>\n”Mitä sanoit?”<br>\n”Ei, mitä sinä sanoit?”<br>\n”Mitä?” <br>\n”Niin juuri!”<br>\n”Täh?”<br>\n”Ai täh mitä?”<br>\n<br>\nTässä vaiheessa vene pompahti aallokossa niin paljon, että Kepe kaatui veneen lattialle, ja onnistui pitämään karttakokoelman vain niukin naukin kädessään. Hän yritti märältä lattialta käsin saada selvää heidän sijainnistaan, ja selasi karttoja kuumeisesti.<br>\n<br>\nSnowman katsasti horisonttia etsien jonkinlaisia maamerkkejä. Sateen vuoksi oli vaikeaa nähdä kunnolla eteensä, ja tuuli vain ulisi korvissa. Hän katsahti viereensä veneen lattialle, ja näki Kepen huitovan villisti, ja osoittaen kello yhteentoista. Snowman ei nähnyt siellä päin mitään muuta kuin aallokkoa ja sadetta, mutta samaa se oli joka suunnassa. Toveriinsa luottaen hän käänsi veneen kokkaa muutaman asteen vasempaan, ja laittoi täyden nopeuden päälle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":79,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T00:32","content":"<em>Nyt tästä vasta pitkä tulikin. Hupsista. Ja anteeksi, että liikutin sinua näin paljon, Matoro, mutta se oli vähän pakko, kun tulit mukaani.</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä ei niin lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui kulki tiheässä kasvillisuudessa erittäin nopeasti. Matoron oli hankala pysytellä mukana. Makuta oli sulauttanut siipensä pois, hän oli muuttunut muotoon, jossa hänen oli helppo kulkea aluskasvillisuudessa. Viidakosta kuului ääniä; rahit ääntelivät melko paljon. Sen huomasi, kun keskittyi kuuntelemaan. Välillä puiden välistä saattoi vilahtaa eläimiä, välillä jokin saattoi jopa juosta Matoron edestä. He tarpoivat metsässä varmaankin tuntikausia, tai siltä se ainakin Matoron mielestä tuntui. Hän ihmetteli, minne Makuta mahtoi johdattaa häntä. Tämä tuntui vain kiihdyttävän vauhtiaan.<br>\n<br>\nPitkältä tuntuneen ajan kuluttua jotain tapahtui: metsästä syöksyi rahi Matoron kimppuun. Matoro kaatui maahan eläimen painosta. Liian myöhään hän huomasi, että se oli Tuhon kyy. Kuusipäinen käärme sihisi ja katsoi Toaa julmasti. Makuta näytti jo kadonneen lehvästöön. Matoro oli kauhuissaan, olihan tämän rahin hengitys tappava. Matoro huomasi Makutojen sadistisen luonteen tässä asiassa. Millainen henkilö loisi rahin, jonka hengitys voi tappaa minkä tahansa eläimen tai kasvin? Käärme laski yhden päistään kohti Matoroa. Matoro yritti välttää sen suuta. Se sihisi hänelle. Suurin osa päistä kääntyi nyt hänen suuntaansa. Se valmistautui tappamaan.<br>\n<br>\nJuuri silloin viidakosta syöksyi jotain. Se jokin iski pitkällä miekalla ja sivalsi käärmeen kaikki päät irti. Ruumis retkahti rennoksi Matoron päälle. Hän työnsi sen inhoten pois päältään. Makuta Nui seisoi hänen vierellään laittaen miekan pois.<br>\n”Vältä kuolemista”, Makuta lausui.<br>\n”Minne itse katosit, kun tarvitsin apua?” Matoro ärisi.<br>\n”Minähän autoin sinut taas pulasta.”<br>\nMatoro ei keksinyt tähän vastausta. Kaikki hänen mielessään olevat vastaukset tuntuivat liian turhilta. Makuta harppoi jo viidakkoon. Matoro seurasi kiireesti.<br>\n<br>\nTaas erittäin pitkältä tuntuvan ajan jälkeen he saapuivat vesiputoukselle. Matoro arvasi jo, että he menisivät sen taakse. Se tuntui niin itsestään selvältä. Hänen uskomuksensa hieman horjui, kun vesiputouksen takana ei näyttänyt olevan minkäänlaista oviaukkoa, mutta kun Makuta Nui painoi jotain salaista kytkintä, seinään avautui mustana ammottava aukko. He menivät sisään. Käytävä oli aivan pimeä. Pian Makuta Nui kuitenkin sytytti jonkinlaisen sähköä säilövän lampun salamavoimillaan. Matoro huomasi, että he olivat jonkinlaisessa risteyskohdassa. Lamppu oli keskellä avaraa tilaa. Joka suuntaan lähti käytäviä. Lamppu valaisi melko kauas käytäviin. Makuta mietti hetken, ennen kuin lähti johdattamaan heitä syvemmälle. Matorolle alkoi jo tulla melkoisen kuuma.<br>\n<br>\nMatka kesti vieläkin. Matoro arveli, että he olivat nyt jo meren pinnan alapuolella. Ja vielä matka jatkui yhä syvemmälle. Käytävä vietti hieman alaspäin, ja koko ajan tuli pimeämpää. Ei mennyt kuitenkaan enää kauan, kun he jo tulivat uudelle ovelle. Ovessa oli ilmeisesti jonkinlainen koodilukko; Makuta syötti koodin, ja ovi aukesi. He menivät sisään.<br>\n<br>\nMatoro katseli hämmentyneenä ympärilleen. He olivat ilmeisesti syvemmällä, kuin Matoro oli osannut arvioida. Kutakuinkin valtaisan salin keskellä oli suuri laava-allas, johon valui laavaa suurena virtana katossa olevasta reiästä. Ilmeisesti tämä oli maanalainen laavavirtaus, eli he olivat erittäin syvällä maan alla. Altaasta laava valui pieninä ”puroina” uusiin luoliin seinissä olevista aukoista. Luolan seinät olivat hiekanharmaat ja täynnä kaiverruksia, seinämaalauksia ja kirjoitusta. Myös muutama raskas, kivinen ovi oli näkyvissä, mutta jokainen oli suljettu. Huoneessa oli myös suuri määrä ylellisiä huonekaluja: sohvia, nojatuoleja ja pöytiä oli yhdessä kohtaa huonetta, suurimmalla laavavirtojen erottamalla maakappaleella. Makuta istua rojahti yhteen tuoleista.<br>\n”Ole kuin kotonasi”, hän tokaisi. Matoro katseli yhä ällistyneenä paikkaa. Hän istahti sohvalle vastapäätä Makutaa.<br>\n”Mikä tämä paikka on?” hän kysyi.<br>\n”Hmm… Voisinkohan kutsua tätä pesäkseni?” Makuta Nui vastasi. ”Olen tehnyt täällä pieniä valmisteluja tällaista hetkeä varten jo hyvinkin pitkän ajan.”<br>\n”Mitä valmisteluja?”<br>\n”Ensinnäkin: aseita. Voit löytää yhdestä huoneesta kokonaisen asevaraston. Toiseksi: luolastostani löytyy huone, jossa sijaitsevat kaikki jähmetysputkeni. Olen sullonut luomuksiani niihin. Niitäkin on tässä ajan mittaan kertynyt jonkin verran. Kolmanneksi: tietoa. Olen arkistoinut tärkeätä tietoa vihollisistani ja ystävistänikin. Kääröistä löytyy tietoa myös omasta elämästäni, kohtaamistani ja luomistani raheista sekä Bioklaanista.”<br>\n”Tämä… on uskomatonta”, Matoro sanoi. Hän mietti tätä kaikkea.<br>\n”Keitä tarkoitat ’vihollisillasi’?”<br>\nMakutan kasvoille oli levinnyt vastenmielinen hymy.<br>\n<br>\n<br>\nViidakossa Metorakk Skakdeineen oli tullut vesiputouksille. Vesi oli hukuttanut kaikki jäljet. Metorakk kirosi huonoa tuuriaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":80,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T06:28","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMatoro tutkailee ympärilleen. <br>\nHän astelee koehuoneeseen. Paljon erilaisia aineita lasisesta ptorodermiksestä tehdyissä laseissa. Elämän aineita, näillä luodaan Raheja. Matoro muistelee että hänenkin naamionsa, mielen naamio, syntyi erään Makutan kokeessa. <br>\nHän jatkaa kiertelyään. Hyllyköllä on runsaasti rulalle kierrettyjä papereita kategorioituna. Asevarastossa on lähes kaikkea mitä vaan aseena voi käyttää. Täydellinen kokoelma.<br>\n<br>\n\"No, tässä on varmaankin hyvä hetki kysäistä pari kysymystä. Mitä tarkoitat 'tällaisella hetkellä' ja miten ylipäätään sait ne torakat kimppuusi?\", jään Toa utelee Makutalta.<br>\n<br>\n<strong>Vesiputous lähellä luolaa</strong><br>\n<br>\nMetorakk on pistänyt joukkonsa tutkimaan kaiken mahdollisen mistä Klaanilaiset olisivat voineet mennä. Hän murisee voimattamossa vihassaan ja raportoi asiasta Gaggulabiolle. Joukko tekee lähtöään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":81,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-09-26T06:56","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura meni ulos k�velem��n, ja p��tti menn� Matorankyl�lle. Perill� h�n n�ki muutaman Zyglakin hajottamassa Matoranien asumuksia.<br>\n<br>\n'En p�rj�� niille yksin, mutta ehk� voin houkutella ne muualle' Kapura ajatteli.<br>\n<br>\n\"Hei Zyglakit!\" Kapura huusi ja ampui hieman tulta. Luonnollisesti, elementtivoimat eiv�t tehoa Zyglakeihin, mutta Kapura sai houkuteltua ne per��ns�.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":82,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-26T07:18","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsän reuna</strong><br>\n<br>\n\"Millä eväillä sinut päästettiin koordinaattorin puikkoihin?\", ihmetteli Killjoy, joka edelleen tutkiskeli ympäristöään karttansa avulla.<br>\n<br>\n\"Käyntisi jälkeen päätin mennä vierailemaan Klaanissa. Käytävällä kuitenkin kuulin, että olit jo lähtenyt ja menin välittömästi Tawan puheille, jos saisin olla jotenkin avuksi, joten hän keksi tämän pikku idean.\"<br>\n<br>\n\"Lopeta höpinät Creedy ja mene asiaan. Mistä löydän Guardianin?\", Killjoy tivasi.<br>\n<br>\n\"Ah, tosiaan. Takanasi pitäisi näkyä kaksi polkua, joista tuoreemmat lämpöjäljet ovat oikeanpuolimmaisella. Hahmo on ollut suurinpiirtein sinun kokoasi, joten on syytä epäillä, että Guardian on kulkenut tästä muutamia tunteja sitten.\"<br>\n<br>\n\"Tunteja? Hmph, tästä tulee siis pitkä reissu.\"<br>\n<br>\n\"Onneksesi voin kuitenkin sanoa, että analyysi kertoi alueen ainakin toistaiseksi olevan hyvin kuivaa, joten tuli-tyypin iskut tehoaneevat täällä hyvin... jos siis joudut hankaluuksiin.\", Creedy selitti samalla, kun toistuva näppäimistön nakutus kaikui Killjoyn kuulokkeissa.<br>\n<br>\nKilljoy lähti matkaan reippain askelin, pitäen koko ajan ympäristönsä tarkkailussa. Creedy ohjeisti häntä mutkien ja risteysten tullessa eteen. Metsä oli rauhallinen, liiankin rauhallinen. Killjoy piti miekkansa koko ajan käsillään, valmiina vetämään ne esiin vaaran uhatessa. Mutta mikään ei häntä nyt uhkaisi, ei tällä kertaa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":83,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T10:06","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nAallokko ei enää kasvanut, mutta oli silti huolestuttavan korkea. Rankkasadekaan ei ollut hellittänyt lainkaan. Jonkin sorttinen saari oli kuitenkin jo tullut näkyviin, ja Snowman arveli heidän pääsevän sinne ennen, kuin veneelle kävisi mitään vakavaa.<br>\n<br>\nKepen ajatukset pyörivät jossain huonon olon ja märkyyden välimaastossa. Ei hänellä mitään pikku merimatkaa vastaan ollut, mutta liika on aina liikaa. Kirottu sää.<br>\n<br>\nVene hyppi aaltojen mukana melkoisesti. Toivotaan, että sen oranssin pikku matoranin kaupasta ostettu moottori on lujaa tekoa, Snowman pohti. Uusi moottorivika tästä vielä puuttuisikin. Niin paljon kuin pikkukaveri oli häntä ärsyttänytkin, niin pätevän puodin hän kuitenkin tuntui omistavan. Tuskin tässä mitään hätää on, Snowman uskoi. Tai ainakin halusi uskoa.<br>\n<br>\n<br>\nValtava hahmo istui pienessä mökissä, ja luki hyvää kirjaa. Nuotio rätisi kotoisasti huoneen nurkassa, ja seinäkello raksutti turvalliseen, verkkaiseen rytmiinsä. Kirja toi hänen mieleensä muistoja ajoilta, jolloin hänen elämänsä ei ollut aivan yhtä onnellista. Ajoilta, jolloin hän oli työskennellyt orjana Steltillä. Jatkuvaa uurastamista ylemmän kastiluokan hyväksi. Hän oli kuitenkin ystäviensä avulla onnistunut pakenemaan sieltä ilmalaivan kyydissä, maannut päiviä paikallaan tavaratilassa. Mutta nyt hän asui erakkona pienellä saarella, ja vietti mieluisaa, rauhallista elämää.<br>\n<br>\nKohottaessaan katseensa hän huomasi ikkunansa takaa veneen. Veneen, joka näytti tulevan kohti hänen saartaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":84,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-26T10:13","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\nMakuta oli aivan hiljaa. Hän käveli ympäri huonetta. Lopulta hän puhui:<br>\n\"Tällainen hetki. Oletko miettinyt sitä?\"<br>\n\"Mitä...?\"<br>\n\"Ajattelitko, että Nazorakien ja Skakdien samanaikainen hyökkäys olisi sattumaa?\"<br>\n\"Minä... tuota...\"<br>\n\"Aivan. Ja epäilen havaintojeni perusteella vahvasti, että samaan aikaan saarelle aikoo hyökätä myös Zyglakeja. Ajattele, mitä tapahtuisi, jos nämä kolme osapuolta liittoutuisivat.\"<br>\n\"Kuulostaa pahalta.\"<br>\n\"Sitä se onkin. Ja pahenee koko ajan. Oletko ihmetelly, missä Guardian on?\" Makuta sanoi.<br>\n\"Toki. Kaikkihan sitä miettivät. Hän vaikuttaa kadonneen kuin tuhka tuuleen.\"<br>\n\"Ilmeisesti tämä 'katoaminen' liittyy tähän ongelmaamme. En voi sanoa mitään varmaa, mutta minulla on epäilyksiä.\"<br>\nHetken aikaa oli aivan hiljaista. Sitten Matoro rikkoi hiljaisuuden:<br>\n\"Miten sait torakat perääsi?\"<br>\n\"Ah, se vasta onkin mielenkiintoinen tarina\", Makuta Nui sanoi maireasti. \"Kerronpa sen sinulle, jotta mitään ei jäisi epäselväksi.\"<br>\nMakuta aloitti tarinansa.<br>\n<br>\n\"Puhuin sinulle aiemmin metsästysretkestäni. Satuin olemaan metsässä juuri silloin, koska olin havainnut Skakdien hiiviskelevän Klaanin ympärillä. Kun sitten lähdin seuraamaan eräitä niistä, huomasin, kuinka ne melkein vangitsivat teidät kaikki. Mutta sitten hämäsit niitä ja vain sinä jäit vangiksi. Siinä vaiheessa, kun he aikoivat tappaa sinut, minun oli puututtava asioiden kulkuun.<br>\n<br>\nKun olimme saapuneet turvallisesti Klaaniin, yritin etsiä herra Ilonpilaajaa. Hän on ilmeisesti lähtenyt kuten Guartsukin. En ehtinyt saada häntä käsiini. Niinpä menin tapaamaan Kerosiinipelleä. Ja tietysti hänkin oli poissa. Yritin löytää Summerganonin, hänellä saattaisi olla tietoja. Mutta ei. Hän oli vieläkin etsimässä teitä suolta. Lieneekö vieläkään palannut.<br>\n<br>\nNo, jouduin lähtemään uudelle metsästysretkelle ilman seuraa. Näistä mainitsemistani henkilöistä olisi syntynyt loistava tiimi; heihin luotan eniten. Klaanilaisista en tunne muita niin hyvin. Sinut opin kyllä tuntemaan.\" Makuta myhäili salaperäisesti.<br>\n<br>\n\"Siispä\", hän jatkoi, \"lähdin matkalleni. Pian sain huomata, että Skakdeja ei enää liikkunut paikalla. Kun olin tappanut niitä kaksi kappaletta, ne ilmeisesti varoivat nähdyksi tulemista hieman enemmän. Kiertelin ympäri saarta. Lopulta väsyin ja jäin rantakalliolle lepäämään hetkeksi. Silloin näin sen. Nazorakien laiva purjehti saaren ohi. Menin sitten veteen. Uiskentelin siinä laivan vieressä ja kuuntelin keskusteluja. En kuullut sinne alas paljon mitään, joten päätin nousta ylös laivaan. Niin hiljaa kuin pystyin hiippailin veneeseen.<br>\n<br>\nKuuntelin jonkin aikaa Nazorkaien puhetta. En ymmärrä niiden matoranin-sekaista kieltään tarpeeksi hyvin, että olisin voinut tajuta kaiken, mutta sain selville tarpeeksi. He puhuivat jotain Klaaniin hyökkäämisestä. Tietysti jostain saapui joku rivitorakka ja huomasi hiljaisen läsnäoloni. Pako oli täpärällä; niitä oli paljon. Ne lähtivät perääni. Ne eivät ole kovin hyviä lentäjiä, mutta tarpeeksi nopeita, jotta voisivat ajaa minua takaa.\"<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista.<br>\n\"Ja sinä tiedätkin loput\", Makuta sanoi.<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakit siis niitä 'vihollisiasi', joista puhuit?\" Matoro uteli. Makuta Nui hymyili.<br>\n\"Eivät oikeastaan. Ne ovat yhteisiä vihollisiamme. Mutta minulla on ollut muitakin vihollisia elämäni aikana, ja pelkään, että yksi heistä on tulossa saarellemme. Hän on Makuta, kuten minä. Ja hänen nimensä on Abzumo.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":85,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-26T10:57","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMatorakk painaa korvansa putouksen takana olevaa kiviseinää vasten. Veden kohinalta on vaikea erottaa ääniä. <br>\n\"Onko Nazorakien käytäviä lähellä putousta\", hän puhuu pieneen radioonsa. Alhaalta vastataan myöntävästi.<br>\n<em>Hienoa.</em>, siniharmaa Skakdijohtaja myhäilee. <br>\n\"Tulemme sinne. Epäilen vahvasti, että heti putouksen takana on käytävä.\"<br>\n<br>\nSkakdijoukko menee alas Torakkojen lähimmästä käytävästä.<br>\n<br>\n<strong>Joku luola</strong><br>\n<br>\n\"Sir, tämä kohta on vasta rakennuksessa. Sortumisvaara on suuri. Emme ole kartoitatneet tätä aluetta.\", työnjohtajatorakka inisee. <br>\n\"Kuinka kauan menee vielä? Johtaja Gaggulabio haluaa välittömästi tunnelin kyseisen vesiputouksen alle.\", Metorakk melkein huutaa.<br>\n\"Kylläkyllä, me teemme sen minkä voim-\", torakka vakuuttelee.<br>\n\"Ja enemmän.\", lopettaa Metorakk.<br>\n<br>\nJoukko torakoita koventaa kaivuuvauhtiaan. Maata kärrätään pois ja toiset asettelevat valokiviä sopivin välimatkoin. Jotkut vahvistavat seinämiä.<br>\n<br>\nSeinä puhkeaa, ja huomataan että putouksen takana on tunneli.<br>\nMetorakk Skakdeineen menee sisään ja lähtee pimeää tunnelia alemmas. Joukko Nazorakeja jää viimeistelemään kaivuu-urakkaansa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":86,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T11:20","content":"<strong>Pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nSnowman ohjasti veneensä laituriin, ja nousi Kepen kanssa maihin. Saari oli pieni, ja sitä hallitsi jyrkkärinteinen kukkula. Hieman rannasta sisämaahan oli puinen mökki, jonka savupiipusta kiemurteli savuvana. Snowman sanoi iloisesti: ”Mennään kysymään, josko kaksi Toaa saisivat lepopaikan, jossa odotella myrskyn laantumista.”<br>\n<br>\nSuuri hahmo katsoi ikkunastaan ulos sateeseen. Myrskystä lähestyi kaksi hahmoa, jotka eivät olleet mitään matoraneja. Hahmo huolestui. Kukaan ei käynyt hänen mökillään, paitsi postin tuova matoran. Hän nousi tuolistaan, asteli raskaasti kaapilleen, ja kaivoi sieltä vanhanaikaisen mutta silti hyvin toimivan Cordak-laukaisimensa.<br>\n<br>\n”Tai siis, mikä voisi mennä pieleen, kuka nyt ei haluaisi tämmöistä kahta hilpeää kaveria vieraakseen pitämään vähän sadetta?” Snowman puheli tarpoessaan polkua mökille.<br>\n<br>\nHahmo latasi asettaan, ja vilkuili ikkunasta ulos. Viimeksi, kun jotain tällaista oli käynyt, oli ovella ollut Steltiläinen sotilas hakemassa karkuria takaisin.<br>\n<br>\n”Olemme ihan harmittomia. Plussaa myös siitä, että minulla on näin kaunis hymy” Snowman jatkoi monologiaan.<br>\n<br>\nMökin asukki pysähtyi ulko-ovelle. Hän antaisi vieraiden koputtaa ensin.<br>\n<br>\n”Sitä paitsi, mitä muutakaan voimme?” Snowman tokaisi, ja koputti oveen kolme kertaa. Oven avasi suuri, roteva ja oikeastaan melko groteski hahmo, joka osoitti heitä pirun isolla tykillä suoraan naamaan.<br>\n”Öh, tässä on nyt varmaan sattunut pieni väärinkäsitys” Snowman aloitti, mutta hahmo ei näyttänyt kuuntelevan, vaan laukaisi aseensa. Molemmat Klaanilaiset onnistuivat heittäytymään sivuun, ja kaksikosta nopeampana Kepe pääsi ensin jaloilleen. Hän jäädytti Cordak-laukaisimen tilapäisesti, ja jäi odottamaan körilään seuraavaa siirtoa. Hyökkääjä heitti Kepeä aseellaan, mutta tämä väisti täpärästi. Hahmo rynnisti Kepen kimppuun, vain saadakseen Snowmanin hyppäämään selkäänsä. Lumiukko tuli kuitenkin melko vaivatta heitetyksi pois selästä, vaikka painava olikin.<br>\n<br>\nKepe yritti tapansa mukaan keksiä nokkelaa ratkaisua tilanteeseen. Toistaiseksi fiksuimmalta tuntui kuitenkin potkaista möhkälettä naamaan ja kiinnittää huomio pois maassa retkottavasta Snowmanista. Hahmo ei kuitenkaan ollut potkusta moksiskaan, vaan tarttui Kepeä nilkasta, ja nosti roikotettavaksi. Saman hän teki Snowmanille.<br>\n<br>\nSiinä kaksi Klaanilaista nyt sittten roikkuivat, valtavan hahmon kourissa.<br>\n<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen saaren asukki avasi suunsa: ”Mutta tehän olette toia!” Sitten hän laski kaksikon maahan, ja ojensi kätensä Kepelle ja Snowmanille: ”Minun nimeni on Kapher.”<br>\n<br>\nKlaanilaiset tuijottivat hahmoa epäuskoisesti, mutta pian Snowman vastasi: ”Olen Snowman, ja tuo tuossa on hyvä ystäväni Kerosiinipelle, kavereiden kesken Kepe, minä kutsun häntä kyllä välillä myös Spinnyksi tai Rätsieksi.”<br>\n<br>\n<br>\nHetken kuluttua kolmikko istukin jo mökissä selvittelemässä väärinkäsitystä lämpimän kupposen äärellä.<br>\n”Juu, pahoittelen äskeistä” Kapher sanoi, ja selitti, miksi oli niin epäluuloinen muukalaisia kohtaan. Snowman ja Kepe hyväksyivät selityksen, niin humaaneja kun olivat. Siitä eteenpäin jutustelu siirtyikin leppoisampaan sävyyn, ja äskeiselle pikku nahinalle/päänräjäyttämisyritykselle naureskeltiin jo.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":87,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-26T19:32","content":"<strong>Sama pienehkö saari</strong><br>\n<br>\nKepe ja Snowman pysyivät saarella Kapherin vieraina jonkin aikaa, sillä myrsky kesti yllättävän pitkään. Kapher oli mielissään siitä, että sai juttuseuraa. Hän kertoi kaksikollemme jopa puhelleensa \"näkymättömälle ystävälleen\" pahimpina aikoina. Ihmisiä, joiden kanssa keskustella, hän näki varsin harvoin, kun postinkantajamatorankin jätti viikon lehden yleensä laiturille.<br>\n<br>\nEnnen pitkää myrsky alkoi laantua, ja Kepe ja Snowman päättivät jatkaa matkaa. Myrsky oli kuitenkin napannut veneeseen unohtuneet kartat ja viskonut ne ympäri saarta. Niiden keräämiseen kului taas aikaa, ja Kepe alkoikin jo miettiä itsekseen, miten paljon aikataulusta jo jäljessä oltiin.<br>\n<br>\nKun he nousivat veneeseen, Kapher kiiruhti vielä rantaan, sillä hänellä oli vielä jotain tärkeää asiaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnake, Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nKepen varasto oli pilkkopimeä. Pahvilaatikoilla täytettyjen hyllyrivien viidakon keskeltä kuitenkin paistoi yksinäinen, keltainen valo. Valo oli peräisin lyhdystä, jota kantoi sangen kummallinen otus. Joku olisi sanonut sen olevan hirviö tuhannen jalan syvyydestä meren pohjasta, jonkun toisen mielestä se taas näytti ylikasvaneelta lelufiguurilta. Tämän otuksen nimi oli Dox.<br>\n<br>\nDox asteli varovaisesti äänettömässä pimeydessä. Hän kurkisti joka nurkan taakse varmistaakseen, ettei siellä ollut ketään. Pari kertaa hän hätkähti oman lyhtynsä luomaa varjoa. Hän vannoi mielessään, ettei Verstaan Vaanija saisi häntä kiinni.<br>\n<br>\nEräällä hyllyllä oli taas lupaavan näköinen laatikko. Hän nosti sen alas, ja huomasi, että se oli avattu vastikään. Pölyssä oli muutamia tunnistamattomia sormenjälkiä. Hän aukaisi kannen ja manasi mielessään. Sisältö oli jo viety, vain pakkauspehmusteet olivat jäljellä. Hän jatkoi turhautuneena matkaansa.<br>\n<br>\nPian hän saapui varaston seinustalle. Sivuhuoneeseen vievässä ovessa oli lupaavan näköinen kyltti. Hän tarttui kahvaan ja käänsi. Ovi aukesi kivuliaasti naristen.<br>\n<br>\nHän astui huoneeseen. Siellä leijui tuoksu. Hänen voittonsa, saaliinsa tuoksu. Hän huomasi laatikon hyllyllä, otti sen, ja laski lattialle. Hän avasi sen, ja huomasi, ettei vaivannäkö ollut turhaa. Hän nosti esineen ja ihaili sitä hetken. Mikä muotojen harmonia, mitkä värit, mikä kulttuurillinen rikkaus.<br>\nJuuri silloin pimeästä kantautui selkäpiitä karmiva, syvä karjaus. Hän nousi salamannopeasti ja kääntyi etsimään sen lähdettä. Hänen sydämensä miltei pysähtyi, kun lyhdyn valaiseman alueen reunalle laahusti pimeästä karmaiseva ja nälkäinen hahmo.<br>\n\"Hattuuu...\" vaikersi Ignika.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":88,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-26T20:33","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKylässä oli paljon lämpimämpää kuin muulla saarella. Se ei silti tarkoittanut, että siellä olisi ollut lämmintä.<br>\nGuardian seurasi Ath-Koron kylän läpi marssivaa Guneita ja tämän perässä seuraavia soturimunkkeja. Kylä ei ollut suuri, mutta Matoraneja oli paljon.<br>\nMonenväriset ja monenkokoiset Matoranit joko hakkasivat puolijäisiä puuklapeja osiin, syöttivät puolijäisiä puuklapeja suuriin nuotioihin tai istuivat mahdollisimman lähellä suuria nuotioita nautiskellen ruokahetkestä. Kylän pienten puumökkien sisällä työskenneltiin ahkerasti.<br>\n<br>\nKylän keskellä oli suuri, valkoinen teräsrakennus, jonka sisäänkäyntiä koristivat suuret kivipylväät. Oli sanomattakin selvää, että rakennus ei näyttänyt sopivan muuhun kylään.<br>\nRakennuksen valkoisille seinille oli maalattu kuvioita punaisella värillä. Kuviot olivat samoja kuin Gunein ja soturimunkkien naamioissa.<br>\n<br>\n\"En tunnista kirjakieltänne\", Guardian sanoi varovaisesti. \"Luulin ensiksi, että käyttäisitte Voya Nuin kirjoitustyyliä, mutta kun yritän lukea sitä, saan pelkää sanasotkua.\"<br>\n<br>\nGunei hymähti. \"Kielemme on vanhaa\", hän sanoi. \"Se, mitä näet Suuren Temppelimme seinillä, on ollut olemassa kauemman aikaa kuin sinä tai lajisi.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta mitä temppelissänne lukee?\"<br>\n<br>\nGunei pysähtyi ja näytti tulkitsevan kieltä mielessään ennen kuin vastasi.<br>\n\"Minä olen Ath, rakastava isäsi\", hän sanoi kunnioittavalla äänensävyllä. \"Työskentelevä Matoran on onnellinen Matoran.\"<br>\n<br>\nGuardian tutki temppeliä katseellaan. Se ei ollut millään tapaa samanlainen kuin yksikään temppeli, jossa hän oli ollut elämänsä aikana. Sen kliininen valkoisuus sai hänet epäilemään, että rakennus ei ollut aina ollut temppeli. Rakennus muistutti enemmänkin jonkinlaista tehdasta tai tutkimusasemaa.<br>\n<br>\n\"Ath\", Guardian sanoi ääneen kuin olisi maistellut sanaa. Suuri joukko kylässä työskenteleviä Matoraneja kääntyi häntä kohti. \"Minä jo luulin, että kaikki Matoranit pitivät Mata Nuita Suurena Henkenä.\"<br>\n<br>\n\"Me emme palvo kuolleita jumalia\", Gunei sanoi hiljaa.<br>\n<br>\nGuardian päätti olla vastaamatta ja seurasi kulkuetta. Raskaasti aseistetun ja taisteluun koulutetun soturimunkkijoukon uskonaiheen pilkkaaminen ei olisi erityisen loistelias idea.<br>\n<br>\nLopulta he saapuivat valkoisen temppelin juurelle. Sen suuren oviaukon edessä seisoi kuusi kaapuihin verhoutunutta hahmoa, jotka olivat tarkalleen Toan kokoisia. Hahmot eivät vaikuttaneet liikkuvan ollenkaan, vaan seisoivat kuin jäätyneinä. Ainoa merkki siitä, että ne olivat eläviä oli höyrystynyt hengitys, jota tuli ulos kaapujen sisältä.<br>\n<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti katsoessaan Toamaisia hahmoja. Hahmot eivät liikkuneet temppelin suuaukolta ennen kuin Gunei käski.<br>\n<br>\nJos mahdollista, temppelissä oli vielä valkoisempaa kuin ulkopuolella, mutta ennen kaikkea siellä oli lämmintä. Soturimunkkeja oli kymmeniä. Jotkut heistä rukoilivat ja jotkut taistelivat keskenään harjoituksenomaisesti.<br>\nGunei kääntyi.<br>\n\"Ystävä, klaanilainen\", hän aloitti. \"Nyt, kun emme enää ole metsässä, jossa kaikella on korvat tai kylässä, jossa työväki voi kuulla asioista, joilla sen ei pitäisi päätään vaivata...kerro asiasi.\"<br>\nGuardian ei vastannut. Hän käänsi katsettaan ja tarkkaili ympärillään olevaa temppeliä.<br>\n<em>Röntgen. Päälle</em><br>\nKiikarisilmän valo muuttui valkoiseksi ja Guardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän päätti skannata temppelin täysin nähdäkseen potentiaaliset salakuuntelijat, mutta tajusi hämmästyksekseen, että katse ei läpäissyt seiniä.<br>\n<em>Röntgen. Pois. Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkanneri sai tietoa vain Matoraneista. Sen keskittäminen kohti seiniä ei antanut mitään. Kyseessä ei ollut edelleenkään tavallinen temppeli.<br>\n<em>Skanneri. Pois.</em><br>\n<br>\nGuardian katsoi Guneita silmiin.<br>\n\"Voisimmeko käydä tämän keskustelun kahden kesken?\" hän sanoi. \"Jossain, jossa seinilläkään ei ole korvia.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake, komentohuone</strong><br>\n<br>\n<br>\nTawan takana oli tuoli, mutta hän ei istunut. Klaanin johtajan, tuon naispuolisen sähkön Toan sinisten silmien edessä oli suuri joukko näyttöjä, joista linnakkeen tapahtumia kykeni tarkkailemaan, mutta hän ei keskittynyt niihin.<br>\nTawan kädessä oli kommunikaatioväline. Se oli pieni ja metallinen, ja sen voimanlähteenä toimi pieni sininen kristalli.<br>\n<br>\n\"G\", hän sanoi laitteeseen. \"Kuuletko minua?\"<br>\n<br>\nVastausta ei tullut. Joko Guardianin kommunikaatiolaite oli rikki tai hän oli paikassa, joka esti signaalin kulkua.<br>\nTawa heitti laitteen turhautuneena maahan ja kirosi vaimeasti.<br>\n<br>\n\"Sinun pitäisi oikeasti pitää tauko\", telepaattinen naisääni sanoi. Tawa kääntyi.<br>\nPunainen Visorak katsoi ovenraosta komentohuoneeseen.<br>\n<br>\n\"Visokki, pärjään kyllä ihan hyvin\", Tawa sanoi vanhalle ystävälleen hymyillen. Visokki osasi Matorania paremmin kuin yksikään toinen nelijalkainen, mutta kaikki ymmärsivät, että sanan \"Bio-Klaani\" lausuminen Visorak-suulla kuulostaisi uhkaukselta tappaa joku sirkkelillä.<br>\n<br>\n\"Hyvä kuulla\", Visokki sanoi. \"Mutta vaikka Guartsuun ei saisi yhteyttä, en usko että hänen tapauksessaan kannattaa olla kovin huolissaan...\"<br>\n<br>\nPieni hopeinen Ussal-rapu käveli Visokin jalkojen alta. Visokki nosti sen selkäänsä. Se vihelsi innostuneesti.<br>\n<br>\n\"Tulisitko pienelle kävelylle?\" Visokki kysyi Tawalta. Tawa nyökkäsi ja lähti seuraamaan Visorakia.<br>\n<br>\nHe kävelivät pitkin käytäviä.<br>\n<br>\n<em>\"Tawa?\"</em> Visokin telepaattinen ääni sanoi Tawan pään sisällä. <em>\"Pidetään tämä keskustelu päässäsi, eikö? Se olisi turvallisinta.\"</em><br>\n<em>\"Onko se pakollista?\"</em><br>\n<br>\n<em>\"En tiedä, mutta se on turvallisinta. Minusta tuntuu, että joku tarkkailee meitä. Olen Rahi, me tunnemme nämä asiat.\"</em><br>\n<em>\"Minuakin epäilyttää tämä koko juttu. Torakoita, Zyglakeja, Skakdeja. Ei voi olla sattumaa.\"</em><br>\n<br>\n<em>\"Kyllä, mutta jokin osa minussa aistii jotain suurempaa. Taustalla on liikkeellä voimia, jotka ovat liian suuria meille. Tunnen jotain...\"</em><br>\nVisokin ajatus katkesi. Sekä Tawa että Visokki pysähtyivät ja katsoivat toisiinsa. Molempien alitajunnassa oli hetkellinen hiljaisuus.<br>\n<em>\"Jotain alkukantaista\"</em>, Visokin ääni sanoi telepaattisesti. <em>\"Jotain pimeydestä.\"</em><br>\n<br>\nTawa katsoi parasta ystäväänsä pitkään. Hän ei ymmärtänyt, mitä Visokki tarkoitti, mutta kykeni tuntemaan sen päänsä sisällä, koska heidän mielensä olivat yhteydessä.<br>\n<br>\n<em>\"Et nyt ajattele pimeyttä\"</em>, Tawa ajatteli. <em>\"Mielessäsi on ajatus, joka on paljon pelottavampi. Paljon lopullisempi.\"</em><br>\nTawa ja Visokki katsoivat suoraan eteenpäin vavahtamatta. Sillä hetkellä molempien mielissä oli yksi ja ainoa sana. Kun he ajattelivat sitä, he kykenivät hetkellisesti kuulemaan mielissään matalan sydämentykytyksen.<br>\n<br>\n<em>\"Tyhjyys.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":89,"creator":"Nöpö","timestamp":"2010-09-26T20:36","content":"<strong>Visokin selkä</strong><br>\n<br>\n<br>\nMyös Nöpö ajatteli vain yhtä sanaa.<br>\n<br>\n<br>\n<em>\"Nälkä.\"</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":90,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-26T22:08","content":"<strong>Pienehkö saari, laituri</strong><br>\n<br>\n\"En voinut olla huomaamatta, kuinka vähin varustein olette matkalla. Sallikaa minun antaa teille tämä, nämä ovat vaarallisia vesiä\" Kapher sanoi, ja kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimensa. Siinä oli uuden mallin sijasta vain neljä piippua, ja siinä oli pitkä, puusta tehty perä. Piippu oli koristeltu kiemuraisin kuvioin. Kepe otti aseen vastaan kiittäen, ja katsoi suurta hahmoa silmiin. Kapherin katseessa ei näkynyt tippaakaan epärehellisyyttä, pienten silmien takaa loisti pyyteettömyys.<br>\n<br>\nKlaanilaiset hyvästelivät uuden ystävänsä vielä kerran kavutessaan veneeseen, ja Snowman työnsi kaasuvipua. Rannan jäädessä taakse hän hymyili tyytyväisenä.<br>\n\"Nyt meillä on sentään molemmille aseistusta, jos joudumme vaikeuksiin.\"<br>\n\"Niin\" Kepe myönsi, ja samalla hänen mieleensä nousi kysymys, joka hänen oli pitänyt esittää jo aiemmin: \"Se meidän toinen aseemme, toisin sanoen vanha painetykkisi, miksemme pyytäneet sitä matorania korjauttamaan sitäkin? Se on vanha, eikä sitä ole käyetty aikoihin, pieni virittäminen olisi voinut tehdä hyvää.\"<br>\n\"Samasta syystä kuin pidän sitä visusti katseilta piilossa täällä veneessä, runkoon kätkettynä. Se ei ole ainoastaan äärimmäisen laiton, vaan se yhdistetään erääseen pahamaineiseen skakdi-ryhmään, joka murhasi puoli saarellista matoraneja.\"<br>\n\"Miksi ihmeessä sitten pidät moista mukanasi?\" Kepe oli hämillään.<br>\n\"Sain sen eräältä vanhimmista ystävistäni. Hän oli käyttänyt kahta tuollaista pelastaakseen henkensä kyseisiltä konnilta. Minä sain varakappaleen, ja pelastin sillä henkeni. Oikeastaan pidän sitä muistutuksena siitä, että apu harvoin tulee siltä taholta, mistä sitä odottaa. Tunnettuna murha-aseena pidetty tykki saattaa auttaa pelastamaan kokonaisen saaren populaation omien, symbolisten toa-aseiden sijasta. Samoin kiero mutanttiskakdi saattaa pelastaa kylällisen väkeä, ja toa kavaltaa ystäviensä hengen vallan tähden.\"<br>\n<br>\nKepe tiesi, että kun Snowman puhui noinkin henkeviä, kannatti yleensä antaa hänen puhua keskeytyksettä. Aallot löivät veneen keulaa vasten sen kiitäen tasaisesti etelään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":91,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T12:01","content":"<strong>Tuntematon saari etelässä, metsä</strong><br>\n<br>\nKilljoyn askeleet olivat ainoa ääni, joka metsässä kaikui. Puiden oksatkaan eivät liikkuneet, ilma oli niin tyyni.<br>\nKilljoyn päässä ei ollut niinkään hiljaista, Creedy oli nukahtanut valvomonsa ääreen ja Killjoyn korvissa kuului koko ajan ärsyttävä kuorsaus.<br>\n<br>\nKilljoy pyähtyi ja karjaisi: \"Creedy, herää! Tuo kuorsaaminen ottaa hermoille!\"<br>\n<br>\nToisesta päästä kuului ihmeellistä meteliä, kuin tavaroita olisi tippunut lattialle. <br>\n<br>\n\"Äh mitäh? Ai anteeksi, torkahdin. Missä mennään?\"<br>\n<br>\n\"Olen kohta metsän isolla aukeamalla. Minne minun tulee jatkaa?\"<br>\n<br>\nCreedy alkoi naputtelemaan päätteellään. \"Hetki vain, minä tarkistan viimeisimmät lämpöjäljet.\"<br>\n<br>\nKilljoy pysähtyi, kun yhtäkkiä hän kuuli pienen piippauksen kypärästään ja salamannopeasti metsästäjä heittäytyi maahan, kun musta suuri pallo viuhahti hänen päänsä ylitse, tuhoten läheisen puun kappaleiksi.<br>\nKilljoy nousi seisomaan miekat esillä, katsoen kuka hyökkääjä oli. <br>\nHän näki edessään mustanpuhuvan, hyvin itsensä kaltaisen, mutta pitkäraajaisemman olennon, joka osoitti Killjoyta kädessään olevalla tykillään.<br>\n<br>\n\"Killjoy, Killjoy, Killjoy... niin varomaton kuten aina. Laske aseesi tai posautan mukavan reiän kallisarvoiseen haarniskaasi.\"<br>\n<br>\nKilljoy seisoi suorana tykin edessä, mutta salaa latasi käteensä suurta magmalatausta. Salamannopeasti Killjoy laukaisi sen vahingoittaen hahmon kättä, saaden tykin epäkuntoon.<br>\n<br>\n\"Pitkästä aikaa Purifier\", Killjoy sanoi ja nosti miekkansa valmiusasentoon leveä virne kypäränsä takana.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":92,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-27T13:36","content":"<strong>Klaanilinnake</strong> <br>\n<br>\nyhtääkkkiä kylän keskelle tipahti jotain, kuin tyhjästä, räsyisen näköinen toa, repaleisessa viitassa, Nyrkkiraudan ja miekan kanssa. Matoranit ja Kapura menivät katsomaan lähempää, samaan aikaan, kun Zyglakit perääntyivät kauemmas. Toa, mikä se ilmeisesti oli, nousi seisomaan, haavoittuneena räsyisenä ja murjotun näköisenä, mutta kuitenkin hengissä, ja hän sanoi: \"Ei voi olla totta, laskeudun johonkin kivikasaan, kun minun pitäisi olla jossain muaalla tärkeämmissä hommissa!\" Sitten toa pyörtyi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":93,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-27T16:41","content":"<strong>Valkoisen temppelin rukouskammio</strong><br>\n<br>\nGunei sulki ovet. Vain hän ja Guardian olivat huoneessa.<br>\nHuone oli tiivis ja turvallinen. Ilma-aukkoja tai ikkunoita ei ollut ollenkaan. Nurkassa oli pieni pöytä, jonka päällä oli useita pieniä lyhtyjä ja laatta, johon oli kaiverrettu jotain samalla tuntemattomalla kirjaintyylillä.<br>\n<br>\n\"Vannon, että kukaan ei kuuntele, Vartija\", Gunei sanoi nyökäten. \"Nyt, kerro asiasi.\"<br>\n<br>\nGuardian katseli ympäristöään. Hän ei pitänyt itseään vainoharhaisena, mutta asia, jota hän aikoisi käsitellä oli yksinkertaisesti vaarallista.<br>\nGuardian otti vyötäröltään pienen nahkapussin. Hän avasi sen ja veti ulos metallisen sirun.<br>\nHän näytti sitä Guneille lyhdyn valossa. Siru oli täysin valkoinen, mutta käännettäessä se vaihtoi väriään. Sirun keskellä oli aukko, joka oli juuri ja juuri silmän kokoinen.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, mitä pidän kädessäni?\" Guardian kysyi.<br>\nGunei katsoi haltioituneena. Hän juoksi äkkiä kohti nurkkapöytää ja tarttui sen päällä olevaan laattaan.<br>\nHän käänsi laatan ympäri ja avasi pienen luukun sen kääntöpuolella.<br>\n<br>\nSisällä oli toinen samanlainen metallinsiru.<br>\n<br>\n\"Arvelinkin\", Guardian sanoi. \"Arvelinkin, että teillä olisi yksi niistä. On eräitä osapuolia, jotka haluavat käsiinsä kaikki siruista. Osapuolia, jotka tappaisivat saadakseen nämä.\"<br>\n<br>\nGunei ei näyttänyt kuuntelevan. Hän katsoi kiiltävää sirua kädessään ja vertasi sitä Guardianin omaan. Hänen Matoran-kasvoillaan kiilsi pelkkä puhdas ilo.<br>\n<br>\n\"Nimda\", hän sanoi haltioituneena. \"Ath ko relthe Nimda. Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian oli pöllämystyneen näköinen.<br>\n\"En tiedä, mitä puhut, mutta kuulostaa hyvältä\", hän sanoi. \"Asia on kuitenkin niin, että aiomme kerätä nämä kaikki, kuinka paljon niitä sitten onkaan-\"<br>\nGunei keskeytti Guardianin innokkaasti.<br>\n\"Kuusi!\" hän huudahti virne kasvoillaan. \"Kaikki kuusi! Kaikki kuusi! Pyhä Nimda! Isä Athin rakkauden merkki!\"<br>\n<br>\nGuardianin katse oli epäuskoinen. Hän rypisti otsaansa.<br>\n<em>Miksi niitä on aina kuusi</em>, Guardian mietti.<br>\nHän päätti palata aiheeseen.<br>\n<br>\n\"Gunei\", hän sanoi riemukkaasti tanssahtelevalle Matoran-papille. \"Kuuntele minua. Ymmärrän, että tällä osalla on suurta tunnearvoa sinulle ja kyläläisillesi, mutta et tajua vaaraa. Jos joku, kuten vaikka esimerkiksi Pimeyden metsästäjät tai Makutain veljeskunta saisivat tietää, että piilottelette yhtä osista, he eivät säästäisi ketään. Ajattele kansaasi.\"<br>\n<br>\n\"Nimdaaaa...\"<br>\n<br>\n\"Gunei\", Guardian yritti vielä kerran. \"Anna osa meille. Me tuomme joukon vahvimpia klaanilaisia suojelemaan kyläänne ja auttamaan teitä pääsemään paremmin jaloillenne. Kansasi ja koko maailmamme on parempi ilman tätä kirottua esinettä. Me keräämme kaikki osat ja tuhoamme ne tulivuoressa.\"<br>\n<br>\nSe ei ollut järkevin sanavalinta, jota Guardian olisi voinut käyttää.<br>\nGunein lämmin hymy viileni äkkiä. Sitten tapahtui jotain, johon Guardian ei ollut missään nimessä varautunut.<br>\n<br>\nKovaäänisen \"Nimda\"-kirkaisun säestämänä Gunei hyppäsi kohti seinää kuin tykistä ammuttuna ja ponkaisi seinästä salamannopeasti Guardianin naamaan.<br>\nMatoran-jalat eivät ole isoja, mutta kovaa lentävän ja hyvin koulutetun Matoran-soturimunkin potku päin kasvoja ei ollut mukavimpia kokemuksia Guardianin pitkässä elämässä.<br>\nHetken aikaa oli sumeaa, mutta Guardianin muut aistit toimivat. Ennen kun hän huomasikaan oli valkoinen siru kadonnut hänen kädestään.<br>\n<br>\nNäkönsä selventyessä Guardian näki innokkaan Gunein pitelevän kahta osaa molemmissa käsissään. Hän katsoi niitä haltioituneena ja palvovana.<br>\nSitten hän siirsi niitä toisiaan kohti. Gunei käänteli osia löytääkseen oikean yhdistelmän. Osien reunojen välille iskeytyi sähköinen juova, joka sihisi voimakkaasti. Gunein kasvoilla oli puhdasta iloa.<br>\n<br>\n\"Ne haluavat yhteen\", hän sanoi. \"Ne kuuluvat yhteen. Isä Ath tulee olemaan tyytyväinen ja kansamme ei tarvitse enää koskaan, koskaan nähdä nälkää. Ne kuuluvat yhteen. Ne haluavat yhteen.\"<br>\n<br>\nGuardian juoksi Guneita kohti niin nopeasti kuin pystyi. Hän oli valmiina tarttumaan osiin ja vetämään ne mahdollisimman kauas toisistaan.<br>\nJuuri silloin, kun Guardian tarttui toisesta osasta kiinni, Gunei onnistui iskemään ne yhteen.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli hiljaista. Oli kuin aika olisi pysähtynyt. Guardian piti kiinni osista, mutta kun hän yritti käskeä käsiään repimään ne toisistaan irti, mitään ei tapahtunut. Gunei katsoi osia kuin jäätyneenä.<br>\nSekunnin ajan Guardian kykeni kuulemaan voimakkaan sydämenlyönnin. Sitten räjähti.<br>\n<br>\nSininen aalto heitti sekä Gunein että Guardianin päin huoneen seiniä voimakkaalla vauhdilla. Guardian olisi halunnut huutaa kivusta, mutta tilanne oli niin nopeasti ohi, että hän ei ehtinyt. Kova teräksen repeämisen ääni täytti huoneen.<br>\n<br>\nGuardian makasi lattialla. Hän näki vain sinisen valon. Sokaisevan kirkas valo täytti huoneen ja teki näkemisen mahdottomaksi. Sinisen valon alkulähde vaikutti olevan se kohta huoneesta, jossa osat oli yhdistetty.<br>\nGuardian sulki jäljelle jääneen silmänsä. Hän ei halunnut tulla täysin sokeaksi.<br>\n<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nLämpöskanneri oli hyödytön. Guardian näki pelkkää punaista. Lämpimin kohta vaikutti olevan edelleen osien yhdistämispiste.<br>\n<em>Skanneri. Päälle.</em><br>\nSkannerikaan ei auttanut. Se sai analysoitua valoa ja ilmaa, mutta viestit olivat kirjainsotkua, jossa ei ollut järkeä.<br>\nGuardian nousi istumaan ja mietti. Yökatse ei auttaisi. Kiikari ei olisi kovin järkevä vaihtoehto. Plasma olisi huonoin mahdollinen.<br>\nJäljellä oli vain yksi vaihtoehto.<br>\n<em>Röntgen. Päälle.</em><br>\n<br>\nMaailma muuttui mustavalkoiseksi, mutta vihdoin Guardian näki. Hän näki yhdistettyjen palojen leijuvan ilmassa edessään. Ne tanssivat ilmassa epäluonnollista tangoaan ja rikkoivat kaikkia mahdollisia fysiikan lakeja.<br>\nGunei makasi maassa. Guardian lähestyi häntä ja huomasi helpotuksekseen, että ylipapilla oli vielä elonmerkkejä.<br>\n<br>\nSkannattuaan läpi muun temppelin Guardian huomasi, että kaikki soturimunkit olivat maassa tajuttomina. Aalto ei kuitenkaan ollut levinnyt rakennuksen ulkopuolelle. Lisäksi puisen pääoven läpi näkyi, että portin Toankokoiset vartijat olivat vielä tajuissaan. Kyläläisetkin vaikuttivat olevan kunnossa.<br>\nGuardian kääntyi. Hän ei ollut täysin varma, mitä oli tapahtunut, mutta yhdistetyt osat piti ainakin piilottaa.<br>\nHän tarttui levitoivaan metallinpalaan ja laittoi sen nahkapussiin tarvikevyössään. Se osoittaui yllättävän vaikeaksi, kun palat tuntuivat noudattavan omaa painovoimaansa.<br>\n<br>\n<em>Nyt, ulos täältä</em>, Guardian ajatteli.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\n<br>\nKylässä oli levotonta. Kaikki Matoranit olivat huomanneet sokaisevan sinisen valon ja korviaraastavan äänen Suuren temppelin suunnalta ja nyt kaikki miettivät yhdessä, mitä oli tapahtunut.<br>\nTemppelinvartijat eivät tapansa mukaan vastanneet. Matoranit olivat hämillään ja paniikissa. Kukaan ei tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä.<br>\n<br>\nYhtäkkiä jokaisen Matoranin päässä syntyi samanaikaisesti sama ajatus. Matoranit katsoivat kaikki kohti temppeliä mielessään sama asia. Asia, jonka jokin ulkopuolinen voima oli asettanut heidän mieleensä.<br>\n<br>\n\"Nimda\", yksi Matoraneista sanoi robottimaisesti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", joku muu jatkoi aivan yhtä tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Nimda\", ensimmäinen Matoran sanoi uudelleen.<br>\n<br>\nPian koko kylä toisteli samaa sanaa uudelleen ja uudelleen. Matoranit alkoivat marssia kohti temppeliä. Heidän silmänsä hohtivat sinisempinä kuin taivaan tähdet.<br>\n<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä oli sama ajatus. Nimda. Jokainen pieni mieli tiesi, minne piti mennä.<br>\nJoka ikisessä pienessä mielessä kuului raskas sydämentykytys.<br>\n<br>\n\"Nimda\", Matoranit sanoivat yhteen ääneen marssien.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":94,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-09-27T17:34","content":"<strong>Metsä Ath-Koron reunamilla</strong><br>\n<br>\nKilljoy hyökkäsi. Purifierin tuntien Killjoy osasi väistää vaarallisesti heiluvia luurankomaisia käsiä. Nopein sivalluksin Killjoyn miekka viilsi Purifierin panssaria. <br>\nPurifier yritti käristää Killjoyn liekinheittimillään, mutta Killjoyn täysin tulenkestävä panssari imi kaiken tulen ja Killjoy laukaisi sen energian kämmenistään kaataen Purifierin maahan.<br>\n<br>\n\"Purifier, milloin sinä opit, että minun kanssani ei pelleillä. Kiusaat minua viimeistä kertaa\", Killjoy karjahti ja heilautti miekkaansa valmiina viimeiseen iskuun.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä sininen valo huokui metsän siimeksestä. Valo sokaisi Killjoyn ja hän kaatui maahan sen lamauttaessa hänen haarniskansa järjestelmät.<br>\n<br>\nPurifier ei kuitenkaan käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, vaan lähti juoksuun kohti siintävää valoa, jättäen Killjoyn makaamaan maahan puoliksi tiedottomana.<br>\n<br>\n<em>\"Killjoy? Killjoy? äsh... Tawa älä häsellä tiedän kyllä mitä teen. Uudelleenkäynnistys... noin!\"</em><br>\n<br>\nKilljoy näki taas ja tunsi taas. Kokeillen niveltensä toimintaa, hän varovaisesti nousi ylös. Hänen kuulokkeestaan kuului puhetta enemmän kuin Killjoy ehti seurata. Hän kuitenkin erotti Tawan äänen sorinan keskeltä: \"Killjoy, raportoi!\"<br>\n<br>\n\"Olen kunnossa, olen kunnossa. Törmäsin tuttuihin. Mikä se valo oli?\"<br>\n<br>\nTawa hiljeni mystisesti. Hälinä taustalta oli kadonnut. Creedy puhkesi puhumaan.<br>\n<br>\n\"En tiedä, kaikki skannauslaitteet pimenivät kun se ilmestyi. Vaikuttaa siltä, että se kajastaa edelleen, mutta sain säädettyä näkökenttäsi jättämään sen huomiotta.\"<br>\n<br>\nKilljoy lähti juoksuun kohti paikkaa, josta valo oli kajastanut. Hänen täytyisi löytää Purifier. Hän ei päästäisi tätä karkuun, ei tällä kertaa.<br>\n<br>\nLopulta Killjoy saapui kylään täynnä matoraneja. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Oikeastaan, mikään ei ollut kunnossa.<br>\n<br>\nMatoranit kävelivät kuin zombiet ja hokivat yhtä sanaa: \"Nimda.\"<br>\n<br>\nSuodattimista huolimatta Killjoy näki jälleen valon. Se tuli suuresta temppelistä kylän keskustassa. Juuri, kun Killjoy alkoi kulkemaan sitä kohti, valo katosi ja samalla hän huomasi sinisen Skakdin ryntäävän yhdestä temppelin ovesta ulos, vain joutuakseen kulman takana vaanineen Purifierin yllättämiseksi.<br>\n<br>\nKaaos otti vallan kylästä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":95,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-27T19:08","content":"\"...ja niin, ainahan se on niin että...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nSnowmanin monologi jatkui jo toista tuntia. Kepe ei enää kiinnittänyt siihen paljoa huomiota, mutta oli huomannut muutamaan otteeseen Snowmanin puhetavan aalloittaisen vaihtelun. Vaikka sisällöltään tämän puheesta ei käsittänyt pääasiassa mitään, välillä tämän itsevarmuus tuntui kohoavan jopa ylimieliselle tasolle ja välillä vajoavan jopa surkeaan itsesääliin. Hänen laskujensa mukaan kumpikin ääripää oli saavutettu tähän mennessä jo kolmesti.<br>\n<br>\nPaatti jatkoi tasaista vauhtiaan eteenpäin, eikä mitään keskeytyksiä ilmennyt. Kepe oli tämän reissun aikana jo kokenut paljon vastoinkäymisiä ja toivoi loppumatkan sujuvan rauhallisesti. Vai toivoiko? Miksi hän ylipäätään lähtenyt matkalle mukaan? Snowmanin ylivertaisten suostuttelutaitojen (jotka pahimmillaan olivat karusti töksäytetty \"ystävänpalvelus\" päin naamaa) ansiosta vai jostain muusta syystä? Seikkailuja kokemaan, pitkästä aikaa? Laastaroidakseen oudon jotain tärkeää on vielä tekemättä -tunteen?<br>\n<br>\nTämän tunteen ajattelu toi mieleen toisen tunteen. Nyt olen unohtanut jotain tärkeää -tunteen. Hän kuitenkin huojentui muistaessaan ettei se ollut mitään sen vakavampaa, kuin että hän oli epähuomiossa lukinnut lähtiessään Doxin ja Ignikan varastoonsa. Eivätköhän he siellä selviäisi sulassa sovussa vähän aikaa. Kunhan eivät vain rikkoisi mitään.<br>\n<br>\nKepe siristeli silmiään. Oliko tuo musta piste taivaalla auringon vieressä lintu vai jokin muu?<br>\n<br>\nHänelle tuli nyt on jotain pahasti pielessä -tunne.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":96,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-27T19:22","content":"<strong>Makuta Nuin luola</strong><br>\n<br>\n”Abzumo”, Matoro toisti epäuskoisesti.<br>\n”Kyllä”, Makuta vakuutteli. Matoron mielestä nimi kuulosti typerältä, mutta eipä ollut hänen asiansa, miten Suuri Henki nimesi Makutansa ennen kuin nämä pettivät hänet.<br>\n<br>\nHetken aikaa oli taas hiljaista. Makuta istui hiljaa tuolissaan. Hänen silmänsä näyttivät sammuneen. Matoro katsoi vielä kerran paikkoja. Hän käveli Makutan näön ulottumattomille tuolin takaista huonetta kohti. Sitten Makuta yhtäkkiä puhui:<br>\n”Minulla on sinulle pyyntö.” Matoro hätkähti.<br>\n”Niin?”<br>\n”Minä suunnittelen erästä retkeä.” Matoro katsoi Makuta Nuin tuolin selkänojaan.<br>\n”Ja miten se liittyy minuun?” Matoro kysyi kummastuneena. Makuta huokaisi.<br>\n”Ajattelin, että voisin tarvita ’tiimin’, kuten te Toat sanotte. Parhaiten tuntemani klaanilaiset ovat poissa, joten ehkä sinä voisit kerätä meille kuuden hengen ryhmän.”<br>\nMatoro seisoi hetken hiljaa.<br>\n<br>\n”Miksi aina kuusi…” hän mutisi.<br>\n”Anteeksi…?” Makuta rykäisi.<br>\n”Kyllä, suostun pyyntöösi”, Matoro sanoi hymyillen leveästi.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMetorakk sotilaineen hiiviskeli käytävissä. Skakdit olivat koko ajan varuillaan; he olivat vihollisen maaperällä. He tulivat ensimmäiseen risteykseen.<br>\n”Mihin suuntaan?” joku Skakdeista kysyi. Metorakk pysähtyi kuuntelemaan. Kaikki käytävät näyttivät samanlaisilta. Lopulta he joutuivat valitsemaan yhden.<br>\n<br>\nAika kului. He kävelivät käytävää pitkin. Se tuntui yhä vain menevän syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta he saavuttivat käytävän pään. Metorakk oli aivan pöllämystynyt, sillä tunneli päättyi seinään. Se oli umpikuja. Sitten tapahtui jotain vielä arvaamattomampaa: lattia sortui. He putosivat entistä syvemmälle. Pudotus oli hyvin korkea. Kesken pudotuksen lämpötila alkoi nousta huimasti. Metorakk katsoi alaspäin ja näki – laavaa. Hän melkein hätääntyi, mutta sai säilytettyä itsehillintänsä. Hän tarkasteli ympäristöä. Hän sai tartuttua kiinni seinässä olevasta halkeamasta. Muutama Skakdi putosi sulaan laavaan ja paloi hengiltä. Loput selvisivät Metorakkin tavoin. Hitaasti he lähtivät kiipeämään takaisin ylös.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":97,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-27T21:27","content":"<strong>Keskustelukammio</strong><br>\n<br>\n”Kenraali, kutsuitte?”<br>\nNazorakien johtaja kääntyi oviaukolle, josta kylmä ääni oli kuulunut.<br>\n”Aivan oikein. Pyysin sinut tänne aivan erityisestä syystä.”<br>\nOviaukolle saapunut hahmo asteli verkkaisesti johtajansa luokse. Kenraali oli huoneeseen saapunutta torakkaa lähes kaksi päätä lyhyempi, mutta kaikesta näki, että Kenraali oli silti se ylempi auktoriteetti. Tulija oli epätavallisen harmaa nazorakiksi, ja hänen ulkokuorensa oli tavanomaista rakeisempi.<br>\n<br>\nKenraali pyysi tulijaa huonen nurkassa olevan pienen näytön luo, ja painoi sen vieressä olevaa nappia. Kuvaruutu heräsi eloon, ja näytti sumeaa kuvaa merestä. Molemmat torakat tuijottivat silmä kovana näyttöä, ja siitä erottui pieni piste kiitämässä veden halki. Tarkemmin tutkailtuna pitkä torakka tunnisti sen veneeksi, jonka kyydissä oli kaksi hahmoa.<br>\n”Tämä tallenne on kahden päivän takaa, mereltä hieman Klaanista etelään.” kenraali valaisi.<br>\n<br>\nPitkä torakka tunsi hyvin nazorakien suunnitelman lähettää kauko-ohjattavia vakoojakameroita etsimään Klaanista ilmeisesti kadonnutta johtohahmoa, Guardianiksi kutsuttua skakdia. Torakka jopa tiesi tämän etsinnän tarkoituksen, ja sitä tietoa ei monille oltu uskottu. Nyt hänessä jo heräili toivo siitä, mikä hänen roolinsa tässä kaikessa olisi.<br>\n<br>\nKenraali jatkoi: ”Nuo kaksi hahmoa veneessä eivät selvästikään kumpikaan ole Guardian, edes valeasussa. Kuitenkin he ovat paras johtolankamme: he lähtivät jopa muilta Klaanilaisilta salassa, joten he saattavat hyvinkin olla osana jossain salaisessa tehtävässä. Sellaiselle oletamme Guardianin kadonneen.”<br>\n<br>\nNyt pitkää nazorakia jo suorastaan kihelmöi. Tämä vaikutti todella lupaavalta.<br>\n<br>\n”Myrskyjen takia olemme kuitenkin menettäneet yhteyden kameraan. Tarvitsemme jonkun jäljittämään noita kahta, selvittämään heidän matkansa tarkoituksen, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan...” Kenraali piti tauon. ”Vangitsemaan Guardianin, jat tuomaan hänet minulle. Päätin lähettää tehtävään parhaiten soveltuvan miehen asialle, joten päädyin sinuun, yliluutnantti 955.”<br>\nLuonnollisesti, pitkä torakka ajatteli. Jotakin hänestä kertoi jo se, että Kenraali oli lähettämässä häntä tälle tehtävälle yksin.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Jossain päin merta. Edelleen.</strong><br>\n<br>\nKepe tarkensi naamionsa vasemman puolen silmän linssejä. Snowmanin taivaalta alas ampuma, savuava möhkäle ei ollut enää aivan huippukunnossa, mutta melko paljon hän siitä silti uskoi saavansa selville.<br>\n”Öh” hän aloitti vakuuttavasti ”Tämä on selvästi jonkinlainen kamera. Ja näyttää siltä, että se olisi seurannut meitä pidempäänkin, ainakin koordinaattilevykkeen tietojen mukaan. Kuitenkin tämän signaalin lähettimen virtalähde näyttää olevan oikosulussa...”<br>\n”Hei, Rätsie” Snowman keskeytti. ”Tiedät, että minulle puheen solina on musiikkia parhaasta päästä, huomaahan sen jo siitä, etten osaa pitää naamaani kiinni, mutta haluat kenties hieman padota tuota tiedehöpinää, se kuuluu vain ymmärtämättömille korville.”<br>\n”Olkoon. Varmana voisin tästä laitteesta sanoa lähinnä sen, että se on vakoillut meitä jo pidemmän aikaa, onnistumatta kuitenkaan lähettämään pariin päivään mitään dataa.”<br>\n”Isoveli valvoo?”<br>\n”Tavallaan.”<br>\n”Ahdistavaa.”<br>\n”Eikö vain olekin.”<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien asevarasto, se tarkimmin vartioitu osasto</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tunsi outoa mielihyvää katsellessaan edessään olevan haarniskan ranteesta lähteviä teriä, niiden sulavia, tappavia sivalluspintoja. Ja se muodon harmonia, jonka puvun toisen käden brutaalit tykit muodostivat. Hän tuijotti nazorakien prototyyppivoimahaarniskan kypärän elottomiin silmiin, ja tuli suorastaan iloiseksi.<br>\n<br>\n”Siinä on kaikki edellytykset tehtävääsi varten” Kenraali selitti. ”Se mahdollistaa nopean liikkumisen niin maalla, merellä kuin ilmassakin, ja kykenee uskomattoman nopeaan informaation analysointiin jäljitystä varten. Luonnollisesti se myös tehostaa kykyjäsi tappajana uskomattomamissa määrin, panssari on kevyttä mutta äärimmäisen vahvaa. Puku on suunniteltu imemään siihen kohdistuvat elementaalihyökkäykset, joten toista ei pitäisi olla liiemmälti vaivaa. Jopa makutat on otettu huomioon, varsinkin, kun yksi työskentelee Klaanille. Jos se kourankuvatus tarttuu sinuun, pystyt hetkessä irrottamaan osan, johon käsi on iskeytynyt, ja vältät imaistuksi tulemisen.”<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 nyökkäsi vastaukseksi. Hän tiesi vallan mainosti, miksi Kenraali oli valinnut hänet tehtävää varten. Se ei johtunut hänen ylivertaisista taidoistaan taistelussa. Se ei johtunut siitä, että hän oli uskomattoman älykäs. Se ei johtunut hänen kyvyistään jäljittää lähes mitä tahansa missä tahansa, vaikka ilman näitä uusia apuvälineitäkin. Se ei johtunut hänen äärimmäisestä lojaaliudestaan nazorakeille. Se johtui siitä, että hän rakasti työtään, rakasti sitä enemmän kuin yksikään toinen torakka. Ja tämä tehtävä sai hänet aivan erikoisen hyvälle tuulelle, onnellisemmaksi kuin vuosiin. Hän melkein hymyili.<br>\n<br>\n”Oletan tietenkin, että tahdot hieman koeajeluttaa sitä ennen varsinaista tehtävää?” Kenraali kysyi, tietäen vastauksen jo ennen kuin se tuli.<br>\n”Tästä pitäisi tulla hauskaa.”<br>\n<br>\n<br>\nKävellessään pois huoneesta Kenraali toivoi hartaasti mielessään uskollisen eliittisotilaansa onnistuvan tehtävässään. Hän ei luottanut ”liittolaisiinsa” pätkän vertaa, ja Klaanin johtohahmo vankina osoittautuisi varmasti hyväksi pelimerkiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":98,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-28T13:54","content":"<strong>Makutan kammio</strong><br>\n<br>\nMatoro on sisi saanut tehtäväkseen hankkai kuuden Klaanilaisen tiimin. <br>\n\"Hei, minkäsortin retki on kyseessä? Onko täällä luolassasi syötävää?\", Matoro kyselee. Hän on huomattavasti piristyneempi nyt kun tietää miksi on täällä. <br>\n\"Tiimi toimii... Iskuryhmänä.\", Makuta Nui sanoo ja iskee silmää.<br>\nMatoro päättää sitten häipyä Klaaniin. Hakemaan niitä neljää muuta heppua. <br>\nPitänee käväistä samalla Chat-kahviossa syömässä. <br>\n<br>\nMatoro kääntyy ovelle ja lähtee vaeltamaan tunneliverkostoon.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli</strong><br>\n<br>\nMatoro kävelee rauhassa pimeää tunnelia. Hän toivottavasti osaa takasin. Jään Toa huomaa paljon jälkiä käytävässä. Puheensorinaa. <br>\n<em>Skakdien ääniä!</em>, Matoro ajattelee. Hän näkee epämääräisen hahmon hoippuvan pimeydessä, sivutunnelin päässä. Kattoon kajastaa punaista valoa laavasta. <br>\n<em>Mitä he täällä tekevät? Pitää harhauttaa ne pihalle...</em>, Matoro tuumaa. Hän iskee miekan lappeella kiviseen seinään.<br>\n\"Hei, täällä on joku!\", kuuluu käytävästä. Matoro odottaa muutaman sekunnin ja pingahtaa (Onko tuo edes sana) juoksuun. Äääniä kuuluu takaa, jotkut lähtevät juoksuun.<br>\n<br>\nMetorakk pääsee ylös ja lähtee kovaa Toan perään, katsoen ensin selustansa.<br>\n<br>\nMatoro tajuaa että edessäpäin on sivutunneli josta tulee pari Nazorakia. Jään Toa vilkaisee taakseen, hänen perässään on Skakdeja. Nazorakit ottavat sapelinsa ja keihäänsä, Matoro lähestyy ja miettii mitä tehdä.<br>\n<em>Upea aika kehittää suunnitlema...</em><br>\nMustavalkoinen Toa ottaa askelia sivuun, koulutetut vartijatorakat tietävät tämän merkitsevän syöksyä vastakaiseen suuntaan, heidän yli. Matoro ponnistaa ja hyppää. <br>\nNazorakit heilauttavat aseensa heille opetetulla tavalla, ja niiden pitäisi lävistää yli hyppäävän Toan rintakehä. Ennekuin ne ehtivät tajuta, Matoro on hypännyt suoraan niiden yli, luolan seinää viistäen. Nopea aseenkorjausliike melkein osuu Matoroon joka laskeutuu ja ampuu jäätä nopeasti Nazorakjoukkoon. <br>\nJään Toa jatkaa kiitoaan, toivoen putouksen luona olevan oven aukeavan sisältä. <br>\n<em>Upeaa!</em>, Matoro ajattelee kun näkee seinässä jonkinsortin skannerin, joka kysyy Klaanin tunnusta. Matoro asettaa jäsenkorttinsa lukijaan ja ovi aukeaa.<br>\nPutous näkyy suoraan hänen edessään.<br>\n<br>\n\"Hei, kiusankappale! Olet piiritetty!\", Metorakk huutaa. Skakdijohtaja on pystähtynyt vajaan sadan bion päähän muutaman Skakdin ja Nazorakin kanssa. Matoro näkee teleskooppisilmällään ison ketjun Nazorakeja putouksen toisella puolella. <br>\n\"Onnittelut, Gaggulabion kaveri.\", Matoro aloittaa ivallisella sävyllä. Metorakk ei pidä nenäkkäistä vangeista. <br>\n\"Te muistatte tämän päivän päivänä, jolloin <em>melkein</em> nappasitte Matoro The Blacksnow'n!\", Matoro laushtaa, laukaisee ranteesta harppuunan ylöspäin, iskuhaka tarttuu kallioon ja Matoro vetäisee itsensä tyylikkäästi putousta ylöspäin, kadoten luolassa katsovien silmistä. heittäytyy ylhäältä kalliolle putouksen sivulle ja jäädyttää veden väliaikaisesti. Jään Toa lähtee, joskin märkänä, mutta erittäin pirteänä ja itsevarmana kalliolle. Nazorak-kehä pitänee kiertää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":99,"creator":"Troopperi","timestamp":"2010-09-28T14:22","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nTroopperi istuu kahviossa ja hörppää kahvistaan. Hän miettii missä Matoro on. Yllättäen Hikka tulee hänen viereensä. Se kantaa suussaan samaista kiveä, jonka se löysi kukkuloilta. Troopperi vilkaisee kiveä. Hän vilkaisee sitä. Yllättäen hän huomaa sinä jotain.<br>\n<br>\nHalkeama<br>\n<br>\nTroopperi ottaa kiven käteensä tutkiakseen sitä.<br>\n<br>\nKuuluu ritinää. Halkeama kasvaa. Hikka ihmettelee vieressä.<br>\n<br>\n\"Ei se Hikan hampaista tule. Tämä on saanut kovempiakin iskuja\" hän sanoo muistellessaan hetkiä natsitorakoiden kanssa tapellessaan Turagan majassa. Yllättäen kuuluu kova räsähdys. Kivi hajoaa sirpaleiksi. Kaikki kahviossa olijat havahtuvat ääneen. Räsähdys kuulosti erittäin voimakkaalta. Troopperi kerää sirpaleet lattialta ja menee Klaanin labraan.<br>\n<br>\n<strong>Laboratorio</strong><br>\n<br>\nValkotakkinen Matoran vilkaisee sirpaletta mikroskoopilla. Hän Viittaa Troopperille. Troopperi kurkistaa mikroskooppiin. Sirpaleessa näkyy pieni metallinkappale. Nopea zoomaus. Ei epäilystäkään. Se on pala Nazorakin veitsestä. Troopperi ottaa veitsen laukustaan, ja vilkaisee sitä. Kärjestä on lohjennut pala. Troopperi älyää, että jos pala veistä olisi katkennut häneen, se olisi ollut tuhoisaa. Troopperi antaa veitsen Matoranille ja sanoo:<br>\n\"Tee tällä kokeita. Selvitä ainakin sen materiaali\" Matoran nyökää, ja siirtyy töihin. Troopperi poistuu huoneesta miettien, mitä vaikutuksia samasta metallista taotut aseet voisivat aiheuttaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":100,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-09-28T16:10","content":"<strong>Suo</strong><br>\n<br>\nSummerganon samosi yhä suolla... Ketään ei näkynyt eikä mistään kuulunut yhtään mitään. Usvaa ei ollut paljoa, mutta Summerganonista tuntui, että hän olisi pimeyden ja sumun saartama ja aivan ulottumattomissa. Mutta hän jatkoi silti. Edessäpäin alkoi näkyä puita. Ensin niitä oli vain harvakseen, mutta hyvin pian eteen avautui kunnon metsä. Summerganon kuuli jo ääniä. Ne tuntuivat etäisiltä, mutta äänien kuuleminen antoi Summerganonille virtaa ja hän pisti oitis juoksuksi. <br>\n<br>\nNäköpiiriin ilmestyy kalliota ja Summerganon kuulee vesiputouksen äänen. Ja askelia... ne lähestyvät. Summerganon piiloutuu suuren kiven taakse laittaa käden miekalle. Askelten äänet kovenevat. Puiden välissä näkyy hahmo... Summerganon ei tunne pelkoa eikä jännitystä, vaan on jopa hieman huvittunut ja ikäänkuin aavistaa jotain... jotain, mikä ei ole pahaa. Syy tälle paljastuukin pian: hahmo paljastuu Matoro The Blacksnowiksi. \"Viimein tuttuja...\", Summerganon sanoo huokaisten.<br>\n<br>\nMatoro selittää nopeasti tilanteen: Iskuryhmä, Nazorakit... <br>\n<br>\nSummerganon hymyilee ja tuntee taas olevansa vireessä ja innoissaan. <br>\n\"Jos iskuryhmässä on tilaa, olisin mielelläni mukana...\" hän sanoo hymyillen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":101,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T17:18","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti oli hänen sotilasarvonsa, 955 tunnuslukunsa. Hänen oikean nimensä pystyi lausumaan vain hyönteisen suulla. Ei sillä, että hän olisi tarvinnut nimeä, hän oli tyytyväinen päästessään tekemään työtään.<br>\n<br>\nNyt hän odotti puun oksalla kahta lähestyvää hahmoa. Tämä puku on yllättävänkin kevyt, hän ajatteli. Silti uskomattoman kestävä. Harvinaisen laadukasta jälkeä suunnitteluosastolta. Torakka oletti olevansa hyvässä piilossa, eikä ainoastaan paljaalta silmältä. Puku piilotti hänen ruumiinlämpönsäkin. Yliluutnantti kyyristyi, valmiina hyppäämään kohteensa kimppuun.<br>\n<br>\nAlla Matoro The Blacksnow käveli ripeästi kohti Klaanin linnaketta. Tyypilliseen tapaansa hän tarkkaili ympäristöään, ja pysyi varuillaan. Viimeaikaiset tapahtumat ainoastaan rohkaisivat häntä pysymään entistä varovaisempana. Summerganon käveli Matoron perässä, muutaman metrin jäljessä, hänkin olkansa yli vilkuillen. He kuulivat lehtien havinaa yläpuoleltaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti putosi jaloilleen, muttei kohteensa päälle, kuten oli tahtonut. Hän huomasi vastustajiensa olevan tavallista tietoisempia ympäristöstään. Torakka syöksähti eteenpäin ranneteriensä kanssa, muuta kokeneena miekkailijana Matoro ohjasti iskun vasemmalle puolelleen, ja vastasi nopealla kierrepotkulla. Toa hyppäsi sen jälkeen nopeasti hyökkääjän yli, kääntyi, ja laukaisi energia-hyökkäyksen suoraan torakan selkään. Summerganon keskitti voimansa miekkansa kautta jäähyökkäykseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti myhäili mielessään. Puvun energianimemistoiminto ainakin toimi mallikkaasti. Toain hyökkäykset eivät tehneet häneen lainkaan vahinkoa. Seuraavaksi 955 päätti kokeilla pukunsa tykkiä. Hän kohotti laiskasti kätensä, ja laukaisi pienoisohjusryöpyn Summerganonin kimppuun, nauttien tilanteesta suuresti.<br>\n<br>\nSummerganon heittäytyi täpärästi sivuun, ja mietti pikaisinta poistumista taistelusta. Hän ymmärsi vastustajansa olevan kyvykäs taistelija, eikä tahtonut joutua taistelemaan todennäköisyyksiä vastaan. Matorolla oli jo suunnitelma mielessään. Hän sivalsi miekallaan puusta suuren oksan irti, ja se tippui muutaman metrin syvyisessä kanjonissa virtaavaan jokeen.<br>\n<br>\n955 ajatteli kokeilla taas uutta pukunsa ominaisuutta, tämä oli hänestä hyvinkin nautinnollista. Hän kaivoi vyöltään pienen pommin, ja sinkaisi sen kohti Summerganonia. Toa menetti tasapainonsa paineaallon vaikutuksesta. Torakka astui vastustajaansa kohti, ja kokeili jälleen uutta kikkaa. Hän laukaisi käsivarrestaan vaijerin, joka sitoi Summerganonin maahan kiinni. Matoro kuitenkin syöksähti torakan ja Klaanilaisen väliin, ja katkaisi säilällään vaijerin. 955 huitaisi kädellään Matoron syrjään, ja tämä lensi kaaressa monta metriä.<br>\n<br>\nSummerganon vastasi tähän nopealla taklauksella, ja torakka kaatusi selälleen. Jään toa koetti kiinnittää hyökkääjän maahan elementaalivoimillaan, mutta haarniskoitu Nazorak vain nousi jaloilleen ja hypähti taaksepäin.<br>\n<br>\nEiköhän tämä ollut tässä, 955 mietti. Kaksikko selvästikin osasi taistella, eikä tahtonut heidän oppivan liikaa hänen aseistuksestaan. Nyt hän odottaisi heidän seuraavaa siirtoaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset loikkasivat Matoron huudosta joen mukana vauhdikkaasti virtaavaan tukkiin roikkumaan. Edessä oli suurehko koski, mutta sen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia tällä lautantapaisella. Sitäpaitsi joki virtasi Klaanin linnaketta kohti. Summerganon osasi odottaa Matoron seuraavaa huudahdusta:<br>\n\"Valitan, herr torakka, mutta valitettavasti tämä jää muistiin päivänä....\"<br>\n955 keskeytti tylysti lauseen laukaisemmalla ranteestaan uuden liudan ohjuksia, tällä kertaa kohti kanjonin seinämää. Kallionlohkareet romahtivat ilmeisesti Klaanilaisten päälle, mutta 955 arveli heidän jääneen henkiin, mahdollisesti tajuihinsakin. Kuitenkin hän totesi lähdön hetkensä koittaneen. Puvun muitakin ominaisuuksia olisi hyvä testata, ja ennen pitkää varsinaiselle tehtävällekin täytyisi lähteä.<br>\n<br>\nAktivoidessaan pukunsa rakettimoottorit Nazorak mietti vielä mielessään kokemuksen olleen harvinaisen virkistävä, tusken aiheuttaminen oli aina yhtä tyydyttävä kokemus. Vaikka hän myönsikin tällä kertaa tyytyneensä lähinnä uusien vempaimiensa testailuun. No, ehkä ensi kerralla sitten, hän tuumi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":102,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-09-28T20:42","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoron lähdettyä Makuta Nui istui hetken tuolissaan aivan hiljaa ja liikkumatta. Hän ajatteli asioita jonkin aikaa. He tulisivat kohtaamaan jotain kammottavaa.<br>\n<br>\nLopulta hän nousi. Hän käveli erääseen huoneeseen, jonka ovi oli aina lukittu koodilla, jonka vain hän itse tiesi. Hän näppäili koodin ja astui sisään. Sisällä oli pimeää. Makuta sytytti suuren violettia valoa hohkaavan, katosta riippuvan pallon. Huoneeseen tuli hieman enemmän valoa. Siellä hän säilytti erästä asiaa, joka pääsisi pian käyttöön: hän kutsui sitä Omega-haarniskaksi. Hän katsoi sitä ja hymyili. Keltamustat panssarit ja erittäin makutanuimaiset piikit kiinnittivät huomion ensimmäisenä. Myös muutamat ketjut, jotka roikkuivat sieltä täältä, olivat hienoja yksityiskohtia. Haarniskaan kuului kaksi mittavaa sapelia, jotka hän oli takonut aikoja sitten.<br>\n<br>\nPian Makuta Nui oli siirtynyt uuteen haarniskaansa. Hän kokeili sitä hieman, totuttautui siihen. Lopulta hän marssi ulos huoneesta. Hän kuuli meteliä käytävistä. Muutama Skakdi saapui luolaan. He katsoivat Makutaa uhkaavasti. Tämä katsoi takaisin ja virnisti. Oli aika hieman leikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":103,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-28T21:53","content":"<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti katsoi ranteensa pientä näyttöä. Sen mukaan tätä luolaa oli vähän aikaa sitten käyttänyt makuta. Klaanille työskenteli makuta. Klaanilaisia oli torakoiden kannalta hyvä pahoinpidellä. Plus tämän haarniskan kanssa harjoittelu on aina hyödyksi. Ja se on todella nautinnollista.<br>\n<br>\nJonkin aikaa luolastossa kuljettuaan Nazorak kuuli edestään taistelun ääniä. Hän aloitti nopean, mutta varovaisen etenemisen kohti melun lähdettä. Pian hän huomasikin, mistä äänet lähtivät. Klaanille työskentelevä makuta pisti halki, poikki ja pinoon ryhmän Skakdeja. Ja vielä melko nopeasti. Yliluutnantti tarkkaili varjoista. Hän analysoi makutan jokaisen liikkeen, mihin tämän huomio kulloinkin keskittyi, miten hän rytmitti iskunsa. Kun Skakdeista ei ollut enää yhtään jäljellä, Yliluutnantti katsoi asiakseen astua esiin.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä?\" Makuta Nui kysyi nähtyään hahmon varjoissa. \"Paljasta itsesi!\"<br>\nEi vastausta.<br>\n\"Minulla on lämpönäkö. Piilottelu ei auta.\"<br>\nYllätyksekseen Makuta ei kuitenkaan nähnyt mitään tai ketään skannatessaan luolansa seiniä.<br>\n<br>\nYllättäen Makuta Nui tunsi kovan iskun selässään. Hän miltei menetti tasapainonsa, ja kääntyi ympäri. Hänen takanaan seisoi jonkinlainen haarniskoitu hahmo, osoittaen häntä ranteestaan lähtevillä tykeillä. Hahmo puhui: \"Tämä on siis pelätty Makuta Nui, Klaanille työskentelevät makuta. Miksen ole kauhuissani?\" Makuta nui ei vastannut sanoin, vaan kädestään singotulla heikennyssäteellä.<br>\n<br>\n955 Kyllä tunsi säteen, mutta piti sitä enemmänkin huvittavana kuin tuskallisena. Hän päätti kokeilla erästä hauskaa temppua, ja painoi nappia ranteessaan. Kiinnittääksen huomion muualle, hän hyökkäsi makutan kimppuun sarjalla nopeita sivalluksia ranneterällään. Makuta Nui torjui iskuja minkä ehti, mitä nyt muutama raapaisi häntä rintaan. Makuta teki vastaiskun potkun muodossa, ja lennätti Nazorakin luolan halki, kovaa vauhtia kallioseinään. Hänen yllätyksekseen torakka kuitenkin nousi vaivatta taas jaloilleen. Manu kuitenkin päätti käyttää erästä voimakkaimmista hyökkäyksistään Nazorakia vastaan. Hän lähetti suuren, punamustan käden rinnastaan nappaamaan otteen vihollisestaan.<br>\n<br>\nAivan kuten toivoinkin, 955 ajatteli. Käden tarttuessa hänestä, torakka irrotti haarniskanosansa, johon makuta oli tarrannut. Makuta veti puvunpalan osaksi haarniskaansa, arvaamatta siinä piilevää yllätystä. Torakan ansa oli toiminut, Klaanilainen oli vetänyt pommin osaksi haarniskaansa. 955 räjäytti sen, ja makuta lennähti voimakkaasti vastakkaiseen seinään.<br>\n<br>\nManu nousi seisomaan ottaen seinästä tukea, ja katsoi rintapanssariaan. Se oli melko lailla tuhoutunut. Mikä likainen temppu, Makuta Nui ajatteli. Tästä voi tulla rumaa<br>\n<br>\nYliluutnantti lähetti ranteestaan ohjuksia kohti makutaa, joka kuitenkin käytti väisämisvoimaansa. Makuta Nui käytti tätä voimaansa hyväksi, ja pääsi aivan hyökkääjän lähituntumaan. Hän nosti torakan ilmaan, ja paiskasi laava-altaaseen. Klaanilaisen järkytykseksi Nazorak kuitenkin nousi sieltä, vieläpä melko haavoittumattoman näköisenä. Manu hyökkäsi sähköllä, joka kuitenkin tuntui imeytyvän torakan haarnisakaan.<br>\n<br>\nYliluutnantti katsahti pikaisesti kättään. Laavassa uinti oli lähes tuohonnut hänen vasemman kätensä haarniskan. Hmm, pitäisi luultavasti lopettaa taistelu piakkoinkin. Tämä alkaa käymään turhan vaaralliseksi, hän ajatteli. 955 ponkaisi rakettimoottoreidensa työntämänä itsensä kohti makutaa, lävistäen tämän ruhjoutuneen rintahaarniskan ranneterillään. Hän käänsi aseita haavassa väistäen samalla makutan vimmaisen vastahyökkäyksen. Manu näki torakan silmissä hullaantuneen katseen, kun tämä keskittyi Manun ruhjomiseen sisältäpäin. Sitten 955 tunki tykkinsäkin rintapanssariin repimäänsä reikään, ja laukaisi ohjuksia. Makuta huojui, ja kaatui selälleen keskelle lattiaa. Juuri kun Manu oli nousemassa, torakka harppoi pois lähettäen ohjuksia luolan kattoon.<br>\n<br>\nKaikkialla alkoi täristä, kun Manu pääsi jaloilleen. Vielä hän lähetti muutaman räjäytyssäteen Nazorakin perään, muttei uupumukseltaan osunut. Silloin luolan katto sortui hänen päällensä.<br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti oli kaiken kaikkiaan tyytyväinen pukunsa kenttätestaukseen. Pienillä vaurioilla hän oli juuri kukistanut makutan. Mikä voisi mennä pieleen?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":104,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-29T13:37","content":"<strong>Metsä</strong><br>\n<br>\nMatoro ja Suga yrittivät väistää kiviryöpyn, ja siinä he osin onnistuivatkin, tosin Matoron jalka jäi kivien alle. Hetken kuluttua he pääsivät vapaaksi kivikosta ja jatkoivat matkaansa metsässä, joka muuttuu jatkuvasti valoisammaksi ja avoimemmaksi.<br>\n<br>\n\"Mikä ihme se torakka oli?\", Summerganon ajattelee ääneen kävellessään.<br>\n\"Olisiko joku torakkojen supermies? Siihen ei vaikuttavan tehoavan mikään.\", Matoro vastaa ja oikoo selkäänsä.<br>\n\"Klaaniin pitää ainakin ilmoittaa.\", Suga jatkaa. <br>\nPusikosta kuuluu rapinaa. Matoro pelkää pahinta.<br>\nSummerganon ottaa meikkansa, pusikosta hyppää punaruskea olento kovalla vauhdilla, iskien hampaansa Klaanialisen rintaan. Matoro ampuu nopeasti jääisen säteen rahiin, joka paljastuu Kinlokaksi. Se vetäytyy hieaman ja murisee. <br>\n\"Kinloka. Syö kaikkea.\", Matoro, kävelevä tietosanakirja diagnosoi. <br>\n\"Ihan sama mikä se on, miten siitä pääsee eroon?\", Suga ilmoittaa ja sohii olentoa miekallaan.<br>\n\"Se syö kaikkea. Loputtomasti. hankitaan sille jotain muuta syötävää, ja sitten häivytään.\", Matoro sanoo, ottaen askelia taaksepäin. Kinlokan Kanoka-keikko osuu Jään Toaan, ja hän tuntee voimiensa heikkenevän, liikkeidensä hidastuvan... Matoro kaatuu maahan.<br>\nSuga miettii mitä tehdä, hyppää nopeasti Kinlokan yli, sen päälle ja ottaa sieltä Kanoka-kiekon hännästä. Klaanilainen tunkee hidastavan kiekon Kinlokan omaan suuhun, Rahi nielaisee sen itseasiassa mielellään, kunnes tajuaa hidastuvansa. Matoro ja Suga lähtevät poispäin, ennekuin kiekon vaikutus lakkaa.<br>\n<br>\nPitkähkön kävelymatkan jälkeen kaksikko näkee jo Klaanin tornit.<br>\n<br>\n\"Okei, haemme siis kolme muuta mukaamme.\", Matoro sanoo ja he astuvat sisään suureen, harmaaseen linnakkeeseen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":105,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-29T19:40","content":"<strong>Merellä taas kerran, ohoi</strong><br>\n<br>\nKamerahökötyksen pudottamisen jälkeen Kepe ja Snowman olivat varuillaan. Nyt he tiesivät jonkun seuraavan heitä. Jonkun, joka tahtoi samaan päämäärään kuin hekin. Jonkun tuntemattoman pahan.<br>\n<br>\nKepe oli pannut oudosta laitteenromusta, joka edelleen oli vaarattomaksi todettuna veneen kannella, merkille joitakin kummallisia piirteitä. Se ei ollut perinteistä, ahjossa taottua metallia, vaan pikemminkin... kasvatettua. Siinä oli jotain orgaanista ja... hyönteismäistä.<br>\n<br>\nKepestä tuntui, että tämän matkan etenemisen teille tulisi vielä monta estettä ennen lopullista määränpäätä, finaalista destinaatiota.<br>\n<br>\nHän hätkähti. Oliko hän kuullut oikein? Korkea, hänen naamionsa sensoreiden nappaama ääni. Snowman ei näyttänyt huomanneen mitään.<br>\n\"Hei, pysähdytään hetkeksi\", Kepe sanoi.<br>\n\"Selvä. Mutta miksi?\" uteli lumenvalkea ukko.<br>\nÄäni voimistui. Se oli signaali... Mutta signaali mille?<br>\n<br>\nKamerahökötykselle.<br>\n<br>\n\"Var...\" Kepe aloitti ehtien sanoa vähemmän kuin kissan kun laite räjähti. Sen paineaalto heitti heidät miltei laidan yli. Vene värjäytyi tuhkasta mustaksi ja sen pohjaan aukeni reikä kalojen valtakuntaan.<br>\n\"Siinä oli joku kätketty mekanismi. Ja minä kun luulin kolunneeni sen läpikotaisin\", Kepe sanoi.<br>\nSnowman asetti ruumiinsa korkiksi reiän päälle. \"Jollakulla on tosiaan jotain meitä vastaan.\"<br>\n\"Signaali räjäytti laitteen, mutta ehtiköhän se lähettää viime hetkellä tietoa sijainnistamme?\" Kepe ihmetteli. \"Ja se kuka meitä valvoo: tahtooko hän seurata meitä... vai tuhota meidät?\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nKumpikin heistä mietti vaihtoehtoja.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Kepen verstas</strong><br>\n<br>\nDox oli onnistunut pakenemaan, mutta vain täpärästi. Saaliinsa hän oli saanut turvaan päässään kuljettaen, mistä hän oli iloinen. Hän oli miettimässä, mitä tapahtuisi, jos hän yhdistäisi sen varhaisemman saaliinsa kanssa, kun ääni keskeytti hänet.<br>\n<br>\nHän istui leirissään verstaan päähuoneen nurkassa. Huoneesta lähti kolme ovea: yksi Kepen huoneeseen, yksi ulos (se oli lukossa ja niin raskaasti panssaroitu ettei sitä saanut murrettua. Tai ehkä olisi, mutta Kepe ei ehkä olisi tykännyt siitä) ja yksi varastoon. Tämän oven hän oli parrunnut tiukasti umpeen pitääkseen pahat voimat sisällä.<br>\nHuoneessa oli pimeää, kuten varastossakin. Valoa tuli tosin sisään yhdestä ainoasta ikkunantapaisesta, joka oli katonrajassa yhdessä seinustalla. Pieniä merkkivaloja paloi myös tietokonelaitteistoissa, joiden takaa tapettia ei meinannut nähdä. Yhdestä näistä laitteista kumpusi ääni.<br>\n<br>\n\"Tästä tulee jotain suurta. Todellakin. Jotain suurta. Kunhan vain pysyisivät hengissä.\"<br>\n<br>\n\"Wut?\" ihmetteli Dox.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":106,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-29T20:34","content":"<strong>Pieni matorankylä Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti hymyili sisäisesti. Hän kierteli savuavassa, ja nyttemmin täysin hiljentyneessä kylässä, pienten talojen joukossa. Hän käveli avoinesta oviaukosta sisään mökkiin. Tai oikeastaan mökin puolikkaaseen, kaksi seinää olivat romahtaneet harmaaksi kivimurskaksi. Pöytä oli nurin, ja tavarat olivat suurimmalta osin tiessään. Vai on näillä raukoilla ollut ihan aikaa pakata tavaroitaankin, hän ajatteli. No, mikäs siinä. En minä mikään pahainen Skakdi-ryöväri ole.<br>\n<br>\nSitten Nazorak siirtyi suurempaan, osittain kallionseinämää vasten rakennettuun rakennukseen. Se huokui arvokkuutta ja perinteitä. Tai ei ehkä enää, nyt patsaat olivat säpäleinä ja taljat revenneinä. Lamput olivat kaatuneet pitkin lattioita ja suuri pöytä huoneen keskellä oli kahtia. Jossain nurkassa taisi maata matoranin eloton ruumiskin.<br>\n<br>\nTyytyväisenä kättensä jälkeen Yliluutnantti asteli pois kylästä. Olisi aika käydä vielä korjauttamassa puvun saamat vauriot, ja varsinainen tehtävä voisi alkaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Merellä. Ei muuta.</strong><br>\n<br>\nSnowman alkoi saada tarpeekseen tulppana olemisesta. Hän tiedusteli, josko lähistöllä näkyisi saaria, jossa paatin voisi korjata. Kepe ilmoitti hilpeästi matkan varrella olevan metsäisen saaren, jahka kokematon merimies saisi venosen sinne ohjastettua.<br>\n<br>\nLyhyen merimatkan ja töyssyisän rantautumisen jälkeen kaksi Klaanilaista kapusivat rantaan. He katselivat ympärilleen, ja näkivät joka suunnassa vehreää metsää. Kaipa niistä jonkinmoisen tukkeen saisi kyhättyä.<br>\n\"Kepe?\" Snowman aloitti \"Kasvivoimien käytön paikka?\"<br>\n\"Selvästi.\"<br>\nKepe katkaisi erään puun elementaalivoimillaan, ja muovasi vielä jäästä sahat kaksikolle. Metsurinhommat voisivat alkaa.<br>\n<br>\nSiinä rungosta oksia karsiessaan Kepe pohti vielä ääneen, mikä se kamera oli ollut. Erityisesti teknologian hyönteismäisyys karmi häntä.<br>\n\"Meinaatko, että sen takana olisivat Nazorakit?\" Snowman vastasi toverinsa pohdintoihin.<br>\n\"Mitään varmaa en voi sanoa, mutta eikö kameran pinnassa ollutkin samanlaista tuntua kuin torakoiden kuoressa?\"<br>\n\"Uhkaava ajatus.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"On.\"<br>\n\"Yleensä tuohon ei vastata.\"<br>\n\"Ei niin.\"<br>\n\"Hyvä kun tiedät.\"<br>\n\"Eikö vain olekin.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":107,"creator":"Jake","timestamp":"2010-09-30T12:53","content":"Jake löysi itsensä klaanista. Hän käveli ympäriinsä ja mietti. Avde oli antanut hänelle mahdollisuuden muuttua takaisin entiselleen, mutta mitä Jaken pitäisi tehdä? Avde saattaisi käskeä Jakea tekemään mitä vaan, vaikka tappamaan jonkun ystävistään. Mutta Jake ei tekisi mitään sellaista.. Vai tekisikö...? ...Ei. Hän ei haluaisi pettää heitä eikä varsinkaan tappaa.. Jake ajatteli ajattelemistaan mutta lopulta lopetti. Hän ajatteli että voisi teettää itselleen uuden, hieman aerodynaamisemman haarniskan ja uuden miekan, hän ei ollut sopeutunut raskaiden aseiden puolelle. Jake otti maasta pienen rahi-olennon. Hän katsoi sitä. \"Onpa kaunis...\" Sitten Jake murskasi sen. \"...Mutta kaiken kauniinkin täytyy kuolla...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":108,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-09-30T14:21","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro hyräilee kävellessään Klaanin rauhallisilla käytävillä. Hän etsii käsiinsä muutaman Klaanilaisen ja lähtee takaisin MaNun luo. <br>\nMatoro tilaa ensin Chat-kahviossa ruoan, nauttii sen nopeasti ja menee lähellä olevaan hangaariin. Suuressa metallihallissa kohoaa valtavana puinen Steampunk- laiva. Jään Toa vilkuilee ympärilleen ja havaitsee Keetongun yhden aluksen kannella.<br>\n<br>\nMatoro kiipeää köysitikkaita kannelle.<br>\n\"Onko sinulla jotain kesken?\", hän aloittaa.<br>\nKeltainen hahmo nousee. <br>\n\"Ei, ei mitään. Onko sinulla jotain erityistä?\", Keetongu kysäiee.<br>\n\"Makuta Nui tarvitsee Klaanilaisia johonkin hommaan. Onko sinulla luppoaikaa, voit tulla mukaan?\"<br>\n<br>\n<strong>Luolat</strong><br>\n<br>\nMakuta Nuin luola on sortunut. Täällä olleet \"luomukset\" ja rahi-kemikaalit ovat nyt sekoittuneet, ja elossa olleet Rahit päässeet pois. <br>\nJoku pieni rahi on sihisevän Makuta-viruskalvon alla ja muutat pikkuhiljaa muotoaan. Olennon päälle kaatui paljon erilaisia Makutojen kemikaaleja.<br>\n<br>\nNazorak-kaksikko katsoo entistä suuaukkoa Makutan luollalle. Nyt siinä on röykkiö kiveä ja maata. Kuuluu outoa kolinaa, toinen torakka tarkentaa kuuloaan. Silloin valtava kivi iskeytyy torakkaa päähän, koko muu kroppa litistyi lattiaan samalla. Nazorakeista toinen vetää miekkansa, odottaa mikä juuri avautuneesta aukosta tulee...<br>\n<br>\nOlennossa on vaalenapunaista ja valkoista, sillä on pitkät ylöspäin sojottavat korvat, yksi psykoottisen näköinen silmä, turkki, kaksi kättä, kaksi jalkaa, pieni hännäntynkä. Se on noin kahden Toan korkuinen, ja Nazorak ei ole ikinä nähnyt moista. Olennon suusta roikkuu tunnistamattomia rahin kappaleita. <br>\nSe näkee torakan, osoittaa tätä töppökädellään ja hyönteisen pää pimenee lopullisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":109,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-09-30T15:27","content":"<strong>Keetongu Sep 30 2010, 05:27 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n\"Hmm, voisinpa tullakin. Voisimme käyttää näitä lentopelejä, ne voittavat kyllä patikoinnin. Kuulin reissustanne. Jotain samantapaista kaiketi tulossa?\"<br>\n<br>\n\"Ehkäpä\", Matoro vastasi. \"Onko sinulla mitään, millä voi liikkua maalla?\"<br>\n<br>\n\"Juu, ruumissa on erilaisia käveliöitä, minun itseni suunnittelemia, niillä pääse aika pitkälti mihin tahansa niin kauan kuin vettä ja polttopuuta on saatavilla. Ilmoita tai käske jonkun ilmoittaa kun olette valmiita.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":110,"creator":"BD","timestamp":"2010-09-30T16:10","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\n\"Ai, että kun sattuu päähän, missäköshän minä olen\", toa näki ympärillään vain Kapuran, joka tuijotti häntä tyrmistyneenä, matoranien kanssa. <br>\nZyglakit eivät enään olleet pelästäytyneitä ja valmistautuivat uuteen hyökkäykseen \"Juuri kun pääsen taistelusta joudun heti uuteen, aina sama juttu, no antaa tulla liskopuolet!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":111,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-09-30T18:50","content":"<strong>Ath-Koro, valkoisen temppelin sivuovi</strong><br>\n<br>\n<br>\nNiskaan hyppäävä pimeyden metsästäjä ei ollut ensimmäinen asia, jota Guardian odotti juostessaan ulos Ath-Koron temppelin sivuovesta. Punamustaan haarniskaan sonnustautunut hahmo hyppäsi hänen selkäänsä ja riuhtaisi hänet painiotteella voimakkaasti päin Ath-Koron temppelin valkoista seinää. Guardian murahti kivusta.<br>\n<br>\nPian metallinen käsitykki osoitti suoraan Guardianin kasvoihin. Sitä pitelevän pitkäraajaisen Pimeyden metsästäjän kasvoilla oli illkeä virnistys.<br>\n<br>\nGuardian katsoi metsästäjää suoraan silmiin tämän aseen ohi.<br>\n\"Olemmeko me tavanneet?\" Guardian kysyi metsästäjältä ironisen kohteliaasti, kun otti huomioon hänen vihaisen ilmeensä.<br>\n<br>\n\"Emme vielä\", punamustan jätin matala ääni sanoi. Se naurahti psykoottisesti.<br>\n<br>\nGuardianin katse viileni.<br>\n\"Niin, tietenkin\", hän sanoi sarkasmia tihkuvalla äänensävyllä. \"Olisin varmasti muistanut viehättävät kasvosi. Millä yliampuvalla koodinimellä sinut on siunattu, metsästäjä?\"<br>\nPunamusta jätti hymyili pirullisesti. Sitten se liikautti olkapäitään hienovaraisesti. Pian äänekkään roihahduksen myötä metsästäjän selästä lennähti polttavia liekkikaaria.<br>\n\"Purifier\", metsästäjä sanoi innokkaasti. \"Sisäistä se, pian et nimittäin muuta enää koskaan sisäistäkään.\"<br>\n<br>\nGuardian tarkkaili vihollistaan miettien tarkasti kaikkia mahdollisia skenaarioita. Hän oli tällä hetkellä ansassa ja kykeni näkemään, että Purifierin liipaisinsormi oli nopea. Tavallinen hyökkäys pysähtyisi kuin...seinään, kyllä.<br>\nOli pelattava aikaa ja mahdollisesti myös metsästäjän hermoja.<br>\n<br>\n\"Nättiä\", Guardian sanoi sellaisella äänensävyllä, että hitaimmatkin tajuaisivat, mitä hän oikeasti tarkoitti. \"Oletko harkinnut uraa pyroteknikkona tai nimeämispäivän viihdyttäjänä? Luulen, että ne olisivat lähempänä kyvykkyytesi tasoa.\"<br>\n<br>\nPurifierin virne ei kadonnut. Hänen tykkinsä sisällä syttyi jokin. Metsästäjä naurahti.<br>\n\"Ainoa viihdyke, jota sinä tulet saamaan, on katsoa oman ruumiisi palavan\", metsästäjä sanoi äänessään häiriintynyttä intoa.<br>\n<br>\nGuardian katsoi suoraan tykin piippuun. Se oli tarpeeksi lähellä, mutta hän ei ollut täysin varma, osaisiko Purifier varautua kaikkeen. Hän ei myöskään ollut täysin tietoinen, millä Purifier oli ampumassa häntä kohti. Toisaalta taas ase vaikutti latautuvan joka sekunti, joten jotain oli tehtävä.<br>\nGuardian kurtisti kulmansa ja kohdisti katseensa tykin piipussa hehkuvaan ammukseen. Hän tunsi oikean silmänsä kuumentuvan. Se oli valmis. Nyt kaikki oli kyse vain ajoituksesta.<br>\n<em>\"<strong>Plasma</strong>\"</em>, Guardian ajatteli. <em>\"Päälle.\"</em><br>\n<br>\nSekunnin kymmenesosan ajan Guardian näki molemmissa silmissään pelkkää punaista ja tunsi lämmön kasvoillaan. Plasmasäde välähti suoraan tykin sisään ja loput sekunnista Purifier ehti ihmetellä, mitä oli juuri tapahtui.<br>\nGuardian hyppäsi sivuun. Voimakas räjähdys heitti Purifierin taaksepäin ja tulinen myrsky levitti käsitykin osasia joka suuntaan. Purifier lensi kohti syvää kinosta ja upposi siihen. Katsottuaan tarkemmin Guardian huomasi, että hanki oli sulanut metsästäjän alta.<br>\nGuardian otti pistoolinsa esiin. Hän latasi sen ja tähtäsi kuopan suuntaan tasaten hengityksensä.<br>\n<br>\nKuopasta sinkoutui liekkejä ylöspäin. Purifier huusi raivokkaasti.<br>\n\"Sinä\", metsästäjä karjaisi äänellä, joka muistutti voimakasta metsäpaloa. \"Senkin!\"<br>\nVoimakkaan äänen säestämänä Purifier hyppäsi kuopasta selkäliekit roihuen. Hän laskeutui Guardianin eteen ja karjui vihaisesti.<br>\nPurifier hyökkäsi täydellä voimalla Guardianin kimppuun ja tuliryöpyt sulattivat lähialueen kinoksia vauhdikkaasti. Guardian vastasi tuleen pistoolillaan.<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\nMatoranit marssivat kohti temppeliä. Niiden sinisenä hohtavat silmät näkivät kahden hahmon taistelevan keskenään temppelin toisella puolella, mutta siitä ne eivät välittäneet. Matoranit tiesivät, että toisella hahmoista oli jotain, joka ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\nValtava armeija marssi kohti temppelin sivuovea. Matoranien kädet vääntyivät nyrkeiksi samanaikaisesti.<br>\nTunkeilijoiden täytyisi palaa.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n* * *<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">...ai niin, ja Killjoy oikeastaan kirjoitti puolet tämän dialogista. Kiitos hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":112,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-09-30T19:41","content":"<strong>Ties kuinka monenteen kertaan korjatussa veneessä keskellä merta ties kuinka monetta kertaa, matkalla kohti alati lähenevää määränpäätä.</strong><br>\n<br>\nKun veneen pohjaan ilmestynyt, Nazorakien luotaimen spontaanin itseräjäytyksen tuottama reikä oli korjattu, matka jatkui taas. Ilma alkoi selvästi kylmetä, ja se tuntui jopa jään toasta ja lumesta koostuvasta samanlaisesta epäluonnollisen kalsealta. Kumpikin heistä tiesi matkan pikku hiljaa lähenevän loppuaan, mutta pahimman olevan vasta edessä. Ehkä koko tarinan lopullisen lopun.<br>\n<br>\n\"Kuinka pitkä matka tästä on maaliin\", Kepe kysyi. Snowman vastasi mitäänsanomattoman ympäripyöreästi, kuin salaten jotain. Tehtävän salaisuus ja sen todellisen tarkoituksen mysteeri alkoi taas korostua.<br>\n<br>\nSaaria alkoi näkyä ympäristössä yhä enemmän, ja aava meri oli pikku hiljaa jäämässä taakse. Taivas oli harmaiden, aavemaisten pilvien peitossa. Ilmapiiri oli hyvin uhkaava. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, tässä kohdassa olisi soinut kaukaista ja mystistä sotarummutusta. Oli kuitenkin aivan hiljaista. Kuin edes tuuli ei olisi uskaltanut puhaltaa.<br>\n<br>\nLäheiseltä saarelta, joka oli metsän peitossa, kaikui värisyttävä huuto. Parvi yönmustia lintuja lehahti ilmaan. Huudon aiheuttajasta ei ilmennyt muuta merkkiä.<br>\n<br>\nEntä jos se olikin vain heidän mielikuvituksensa tuote? Kuvitelmaa? Niin he ainakin toivoivat.<br>\n<br>\nPikkuhiljaa luonnoton sumu alkoi luoda peittoa heidän ylleen. Veneen vauhti hiljeni selittämättä. Vesi liplatti, moottori hurisi hiljaa. Muuten oli aivan hiljaista.<br>\nMihinkään suuntaan ei nähnyt kymmentä metriä pidemmälle.<br>\nLuonnottoman sumun ylle lankesi luonnoton varjo, joka karmi kummankin urhean sankarimme selkäpiitä. Varjo tuntui syövän ympäristöä, vaikka oli vasta keskipäivä. Kumpikin heistä pysyi hiljaa, huolestuneita silmäyksiä toisiinsa luoden.<br>\n<br>\nVene pysähtyi. Oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\nKepe tarkkaili ympäristöä. Yhtäkkiä Snowman tarttui häntä hihasta sen näköisenä kuin olisi nähnyt aaveen ja osoitti kokan suuntaan.<br>\n<br>\nVedenpinnan yläpuolella leijui muodoton, musta varjo, joka haki olemusta pitkillä, mustilla nauhoilla.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nDox kuunteli, mitä äänellä oli sanottavanaan.<br>\n<br>\n\"Vuokraaja ja Viitoittaja ovat kohdanneet Vihollisen, ja se viivästyttää heitä matkalla Vartijan luokse. Veistäjä ja jopa itse Varoittaja tulevat vielä puutumaan asioihin.\"<br>\n<br>\nDox nielaisi. Valvoja oli puhunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":113,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-09-30T22:06","content":"<strong>Torakkain asevarasto</strong><br>\n<br>\n”Emme saaneet vasemman kätesi liikkuvuutta aivan normaaliksi. Haarniska kärsi laavakylvyssä kuitenkin sen verran pahoja vaurioita.”<br>\n<br>\nYliluutnantti kuunteli tyynesti insinööritorakan raporttia haarniskansa korjauksesta.<br>\n”Entä tykki, se kuitenkin toimii normaalisti?”<br>\n”Kyllä, aivan oikein.”<br>\n<br>\nMainiota, Yliluutnantti ajatteli. Hän siveli taistelupuvun pintaa käsillään, kävi sen läpi vaihe vaiheelta. Kaikki muodot tuntuivat hyviltä, vaarallisilta. Kun hänen sormensa lopulta hipoivat teriä, 955 tunsi olonsa hyvinkin nautinnollikeksi. Tämä oli eräs parhaista apuvälineistä, joita torakka voisi toivoa.<br>\n<br>\nJuuri sopivasti Kenraali saapui huoneeseen, merkitsevä hymy kasvoillaan. Yliluutnantti tiesi, mitä tämä tarkoitti. Operaatio voisi alkaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":114,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-01T13:54","content":"<strong>Sumun keskellä veneessä</strong><br>\n<br>\n\"Niin\", varjo jatkoi. \"Teidän - ei pidä tästä kulkeman.\"<br>\n\"Mutta sinulla ei ole mitään konkreettista syytä estää meitä\", Snowman intti.<br>\n<br>\nSnowman oli kerännyt rohkeutensa ja kävi kiivasta väittelyä saaristoa riivaavan henkiolennon kanssa. Kepe huomasi varjon alkavan pikkuhiljaa kalveta. Se ei enää ollut pimeydenmusta, vaan hämäränharmaa, mutta ei vielä kuitenkaan yhtä valkoinen kuin tämän kasvoilla leijuva Pakari. Sen tahdonvoima ei näyttänyt olevan kovinkaan vahva. Toisaalta sillä ei ilmeisesti ollut ollut väittelykumppania vuosisatoihin.<br>\n<br>\n\"Me palaamme - vielä asiaan - me palaamme\", se mylväisi ja haipui pois. Sen lähtöä saatteli pettynyt henkäys.<br>\nSumu alkoi hälvetä, ja pian lähiympäristön saaret alkoi jo erottaa.<br>\n\"Sepäs oli virkistävää\", Snowman sanoi.<br>\n<br>\nVene jatkoi matkaansa. Pian heidän päämääränsä näkyi jo horisontissa. Se oli lumivalkoinen, suuri saari. Omituinen sininen valo hohti sisämaasta.<br>\n\"Siinä se nyt on. Matkamme määränpää.\"<br>\n<br>\nVene pysäköitiin suojaisaan lahteen, ja kaksikko astui maihin. Vaikka sumu oli kadonnut, kolea ilma leijui edelleen ympäristössä. Jos tämä olisi ollut elokuvaa, olisi paikalla soinut \"varokaa heikkoa jäätä\" -musiikki.<br>\n\"Minne tästä\", Kepe kysyi.<br>\n\"Eteenpäin\", Snowman vastasi.<br>\n\"Missä suunnassa on eteenpäin?\" Kepe kysyi, Snowmanin pyöriessä ympyrää.<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\nLeppoisa veneretki muuttui tarpomikseksi polvensyvyisessä lumihangessa.<br>\n<br>\nPikku hiljaa lumihiutaleita alkoi putoilla heidän päälleen. Pikku hiljaa se yltyi myrskyksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\n\"Niin... Minä olen siellä. Minä olen täällä. Minä olen enemmän kuin minä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":115,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-01T14:05","content":"<strong>Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\n\"Juu, jos sinulla on tässä helposti saatavilla jonkun sortin kävelijää niin pistäppä valmiiksi. Tulen ilmoittamaan kun lähdemme.\", Jään Toa ilmoittaa ja lähtee pois hallista. Matoro vilkaisee Chat-kahvioon, Mahriking istuu pödän ääressä lukemassa viimeviikkoista Klaanilehteä. Matoro istahtaa vastapäätä tätä Klaanilaista, ja aloittaa tervehtimällä. Make nostaa päänsä lehdestä, tarjoaa makkaraa sekä kysyy mitä asiaa.<br>\n\"Tuotanoin, MaNu tarvitsee Klaanilaistiimiä johonkin hommaansa. Tehtävä sisältää todennäköisesti taistelu-\", Matoro selittää tilannetta.<br>\n\"JEE! Tulen heti, täällä on tylsää.\", Mahriking innostuu. <br>\n\"...Minne menemme?\", hän jatkaa, nyt hiljempaa.<br>\n\"Haemme vielä yhden tyypin, sitten lähdemme Keeton meille hankkimalla ajoneuvolla Manun luo, hän on viidakossa.\", Matoro selventää.<br>\n<br>\n<strong>MaNun luola</strong><br>\n<br>\nVaaleanpunainen jänismäinen hirviö kävelee hitaasti synkkää käytävää. Se silmäilee yhdellä punaisella silmällään seinämiä, ja havaitsee Torakan, joka jähmettyy paikalleen. Keihäs lentää, iskeytyy Rahin rinnasta läpi, mutta olento ei siitä hätkähdä, osoittaa kädellään Nazorakia, joka kaatuu kuolleena maahan: Rahi pystyy tohamaan heikkomielisten tajunnan. <br>\n<br>\nMetorakk on palaamassa tunneleiden kautta tukikohtaan. Hän oli miehineen etsimässä Matoroa metsästä, muttei löytänyt. Skakdi jähmettyy nähdessään hieman itseänsä pidemmän, kahdella jalalla kulkevan olennon. <br>\nSuuri Rahi osoittaa Skakdia kädellään, Metorakk tuntee kosketuksen mielessään. Skakdijohtajan pää täyttyy kivusta, mutta se kestää Rahin voimat. <br>\nPienissä aivoissaan otus miettii alkavansa syömään kun on hoidellut tämän saaliin.<br>\n\"En tiedä mikä sinä oikein olet, mutta taidan tehdä sinusta selvää... Kokeilit jonkunnäköistä mielihyökkäystä, mutta epäonnistuit.\", karhea ääni sanoo, ja Skakdi lähtee hyökkäykseen. Rahi on kummissaan, nostaa kätensä huitaisee Metorakkia. Kova lyönti vavisuttaa Skakdi panssaria, mutta hän pysyy pystyssä, ja iskee tikarin Rahiin. Se mylväisee, mutta pian unohtaa ja huitaisee Metorakkin maahan. Otus painaa itseään kaatuneen uhrinsa päälle, painaen jalkansa tämän rintaan. Murskaava voima kohdistuu Skakdiin. Metorakk pitää kuitenkin pään kylmänä, ja iskee moukarillaan olentoa polveen. Vaalenpunainen rahi karjaisee, Metorakk kierähtää pois jalan alta ja lyö moukarilla kohdettaan selkään. Raji kääntyy ja lyö kohti Skakdia, tämä kierähtää, mutta sitten Rahin terveen jalan potku osuu kohdettaan leukaan. Metorakkin kypärästä lentää siruja itse kypärän ja suusuojan irrotessa paloiksi, hampaita lentää ja Skakdi lentää kovaa vauhtia käytävän reunaan, verta vuotavana. <br>\nRahiotus on varma voitostaan. Metorakk ottaa viimeisenä keinonaan Zamorinsa, lataa siihen piikkikuulan ja tähtää. <br>\n<em>Tämän on osuttava</em>, Skakdi tuumii ja puristaa liipaisinta. Piikeillä höystetty kuula lähtee lentoon, lentää kohti olennon päätä, ja iskeytyy suoraan olennon yhteen silmään. Piikkinen kuula lävistää silmän, iskeytyy pään läpi voimalal ja osuu seinään Rahin takana. Se kaatuu maahan, tunneli alkaa tosin vavista ja ilmeisesti sortuu tärähdyksestä.<br>\nMetorakk lähtee haavoittuneena äkkiä pois luolasta, ja takana alkaa jo rymistä, kiviä putoilee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":116,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-01T16:33","content":"<strong>Ath-Koro</strong><br>\n<br>\nKilljoy ryntäsi valtavalla vauhdilla kohti taistelevaa kaksikkoa. Guardian suojautui muutaman kiven taakse, tulittaen samalla pistoolillaan ympäriinsä riehuvaa Purifieria.<br>\n<br>\nPurifier ei odottanut Killjoyn seuranneen häntä, joten Killjoy onnistui tekemään täydellisen taklauksen ja rysäytti Purifierin suoraan pienen mökin seinän läpi. Killjoy kapusi ylös, mutta Purifier onnistui massiivisella kädenheilautuksellaan iskemään Killjoyn takaisin ulos, hypäten itse perään.<br>\n<br>\nKilljoy peruutti, kunnes huomasi seisovan aivan Guardianin vieressä.<br>\n<br>\n\"Hyvä ajoitus.\"<br>\n<br>\n\"Pahoittelen viivästystä, ystävämme hidasti hieman matkaani\", mutisi Killjoy ja veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nPurifier puhkui taisteluintoa ja tanssahteli mielipuolisena ympäriinsä, pärskien tulta ympärilleen.<br>\n<br>\n\"Kas Killjoy! Mukavaa, että liityit seuraamme\", Purifier käkätti.<br>\n<br>\nGuardian loi merkillisen silmäyksen Killjoylle: \"Tunnetteko?\"<br>\n<br>\n\"Vanha tuttu\", Killjoy tuumasi ja kohensi asentoaan.<br>\nTilanne oli kaksi yhtä vastaan. Edes Purifier ei olisi tarpeeksi tyhmä käydäkseen molempien kimppuun.<br>\n<br>\n\"Meitä on kaksi\", Guardian aloitti.<br>\n\"Kammottavaksi\", Killjoy jatkoi.<br>\n\"Sinä olet yksin.\"<br>\n\"Sinulla ei ole asetta.\"<br>\n\"Meillä on aseet.\"<br>\n\"Haluatko harkita jotain uudelleen?\"<br>\n<br>\nPurifier oli hämmentynyt tästä odottamattomasta vuoropuhelusta ja peruutti muutaman askeleen, Killjoy odotti tämän perääntyvän, mutta äkisti Purifier teki valtavan spurtin kaksikkoa kohti ja kaatoi nämä molemmat maahan.<br>\nMetsästäjä sähähti Guardianille ja jatkoi sitten kaksikon yli juoksuun kohti metsää.<br>\nKilljoy oli aikeissa lähteä prään, kunnes Guardian pysäytti hänet.<br>\n<br>\n\"Meillä on tällä hetkellä isompiakin ongelmia\"<br>\nKilljoy hätkähti ja tajusi, että heidät oli piiritetty. Sadat matoranit kulkivat ympyrämuodostelmassa heitä kohti, sininen hohde silmissään.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\nGuardian hätkähti ja alkoi penkomaan tarvikevyötään. Nahkapussi oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Voi hitto. Voi hiton hitto.\"<br>\n<br>\nKilljoy loi kysyvän katseen Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Ystäväsi vei sen, mitä tulin hakemaan täältä. Sen asian, jota nämä pikkukaverit haluavat tällä hetkellä\", Guardian tilitti, matoranlauman lähestyessä hetki hetkeltä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Meidän tulee siis raivata tiemme ja löytää hänet\", Killjoy totesi ja alkoi lataamaan käsiinsä sähköpurkauksia.<br>\n<br>\n\"Ei. Muista se yksi sääntö, jota emme koskaan saa rikkoa. Viattomia ei saa vahingoittaa\", Guardin toppuutteli.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä raivokkaat aivopestyt Matoranit ovat?\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Missä kohtaa viattomuuden spektriä ME olemme?\", Guardian jatkoi matoranlauman ollessa jo pelottavan lähellä.<br>\n<br>\n\"Tartu kiinni!\", Killjoy huusi matoranlauman ollessa enää kahden metrin päässä heistä.<br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Mitä?\", Guardian ihmetteli. <br>\n<br>\n\"Nimda.\"<br>\n<br>\n\"Äkkiä nyt!\", Killjoy huusi matoranien ollessa miltei kosketusetäisyydellä.<br>\n<br>\nGuardian tarttui kiinni Killjoysta ja samalla hetkellä Killjoyn jalkapohjista aukesi kaksi aukkoa, jotka paljastuivat suihkumoottoreiksi.<br>\nKaksikko ampaisi tuhatta ja sataa kohti taivasta, jättäen hölmistyneen matoranlauman ihmettelemään kohteidensa katoamista.<br>\n<br>\n\"Nimda?\"<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Guardian kirjoitti suurimman osan reploista, eli kunnia hänelle.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":117,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-01T17:43","content":"<strong>Eteläinen saari, metsä</strong><br>\n<br>\nMatoran seisoi hangessa. Se odotti jotakuta suojaten itseään kylmyydeltä viitalla.<br>\nMatoranin vaaleansininen Pakari oli ilmapiiristä johtuen huurussa ja vaikutti kaukaa katsottuna enemmänkin valkoiselta. Naamio ei ollut uusi ja tulisi kaipaamaan kunnostustöitä erittäin pian.<br>\n<br>\nMatoran katsoi kohti Ath-Koron kylää, joka näkyi juuri ja juuri puiden takaa. Kyläläisiä oli liikkeellä laumoittain ja Suuren temppelin sivupuolella taisteltiin.<br>\n<br>\nMatoran kuuli askelia takaapäin. Jäinen lumi rutisi ja naksahteli äänekkäästi ja tarkasti kuuntelemalla Matoran pystyi kuulemaan hengityksen.<br>\nHän kääntyi. Yksi Suuren temppelin Toan kokoisista vartijoista katsoi häntä kaapunsa sisältä. Matoran katsoi vartijaa hetken kauhistuneena ennen kuin tajusi, kuka hupun sisällä oikeasti oli.<br>\n<br>\n\"Olet myöhässä\", Toan vakava ääni sanoi hupun sisältä.<br>\n\"Nöyrimmät anteeksipyyntöni\", Matoran sanoi vankasti. \"Kuinka kauan olet ollut vartiossa?\"<br>\n\"Liian kauan\", Toa sanoi. \"Muut vartijat epäilevät taatusti jo jotain.\"<br>\n\"Mitä teit kuudennelle?\" Matoran kysyi lähestyen Toaa.<br>\n<br>\nToa oli hetken hiljaa. Hän kääntyi ympäri ja tähysti hetken kauemmas.<br>\n\"Kolmas puu vasemmalta\", Toa sanoi vaatimattomasti.<br>\n\"Aika ihailtavaa\", Matoran sanoi kunnioittavalla äänensävyllä.<br>\n\"Et usko, kuinka vaikeaa on sitoa puuhun jotain, joka osaa sytyttää haarniskansa tuleen\", Toa vastasi rauhallisesti.<br>\n<br>\nMatoran katsoi taakseen kohti temppelin sivureunaa. \"Yhteinen ystävämme näyttää pärjäävän hyvin\", hän sanoi. \"Ehkä hän ei tarvitse apua juuri nyt.\"<br>\nMatoran kuuli Toan vetävän aseensa esiin.<br>\n\"Hän pärjää\", Toa sanoi. \"Mutta rannalla on jotain, joka vaatii kaiken huomioni. Suonet anteeksi, joudun poistumaan pian.\"<br>\n<br>\nMatoran laittoi kätensä viittansa sisään ja kaivoi jotain esiin. Hän ojensi kuluneen paperinpalan Toalle.<br>\n\"Muista antaa tämä yhteiselle ystävällemme\", Matoran sanoi hieman varovaisemmin ja hiljaisemmin. \"Tämä on elintärkeää meille kaikille.\"<br>\nToa katsoi paperinpalaa kaapunsa syvyyksistä. Se tarttui siihen ja piilotti palan kaapuunsa.<br>\n\"En kysy\", Toa sanoi. \"Nyt, minulla on kiire. Hyvästi.\"<br>\n<br>\n\"Näkemiin\", Matoran sanoi kylmästi katsoessaan Toan juoksevan kohti rantaa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nNazorakien johtaja, Kenraali 001 seisoi täysin valaistussa huoneessa tutkien edessään hohtavaa karttanäyttöä. Lähialueen saaret näkyivät siinä tarkasti ja pienen punaisen pisteen liike hangaarista kohti pientä eteläistä jääsaarta erottui kauas.<br>\n<br>\n\"Herra Kenraali\", yksi huoneessa työskentelevistä komentotorakoista sanoi virallisesti. \"955 lähestyy kohdetta. Mitkä aseet valtuutamme?\"<br>\n<br>\nKenraali vastasi salamannopeasti.<br>\n\"Kaikki.\"<br>\n<br>\n\"Mutta herra Kenraali\", toinen komentotorakka sanoi äkkinäisesti mutta kunnioittavasti. \"Eikö tarkoitus ollut vain vangita kohde?\"<br>\n<br>\n<em>\"Kaikki\".</em><br>\n<br>\nKomentotorakka nielaisi.<br>\n\"Kyllä, herra Kenraali\", se vastasi vaitonaisesti ja avasi kommunikaatiokanavan. \"955. Täysi arsenaali.\" Linjan toisesta päästä kuului innokasta naurua.<br>\n\"Herra Kenraali\", komentotorakka aloitti jälleen. \"955 havaitsee suuren kerääntymän eläviä kohteita. Suositeltu toimintaperiaate?\"<br>\n<br>\nKenraali puristi kätensä nyrkkiin. Hän tarttui komentotorakan kädessä olevaan kommunikaatiovälineeseen ja puhui suoraan yliluutnantti 955:lle.<br>\n\"Ei silminnäkijöitä\", hän sanoi vankasti. \"Eikä todisteita käynnistäsi. Puhdista koko saari.\"<br>\n<br>\nJossain meren yllä yksi Nazorak oli hetken iloisempi kuin kukaan muu tässä maailmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":118,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-01T20:56","content":"<strong>Pohjoinen manner, Tren Kromin niemimaa</strong><br>\n<br>\nIllan viimeiset auringonsäteet värjäsivät taivaan verenpunaiseksi. Ilma oli kylmä ja kuiva. Vuorien välissä sojottavien kristallipiikkien väliin tuleva valo taittui valaisten hieman rinteitä. Kolea viima puhalsi epämiellyttävästi. Mikään ei liikkunut. Myrkyllisellä alueella ei edes kulkenut raheja. Joskus paikalla oli Nui-Ramoja, mutta nekään eivät juuri saaneet saalista vaarallisilla kallioilla. Hiljaisuus vallitsi lähestulkoon aina, kun oli hiljaista.<br>\n<em>Kuinka ristiriitainen ajatus</em>, luolasta ulos hiippaileva Vortixx ajatteli. Hän oli matkalla tapaamiseen.<br>\n<br>\nHän alkoi kiihdyttää askeleitaan; ulkona oli sen verran kylmä, että hänen ei tehnyt mieli jäädä sinne. Hän näki jo suuren laivan, joka ajelehti kohti niemimaata. Vortixxin rakentama satama – mikä ei tosiaankaan ollut hääppöinen – nökötti vähän matkan päässä. Hän käveli sen luo ja odotti. Pian laiva saapui. Melko ohut mutta pitkä lankku laskettiin alas. Sitä pitkin käveli hahmo alas laivasta. Tämä hahmo oli pitkä, Toaa pidempi. Hänen haarniskansa oli violetin ja hopean värinen, hänen harteillaan roikkui musta viitta. Hänen kasvoillaan oli violetinmusta Kanohi Avsa, Nälän naamio. Vortixx nielaisi. Hän ei olisi halunnut olla itse tekemisissä Makutan kanssa, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja: palkkio, joka hänelle oli ilmoitettu, oli liian houkutteleva. Hän saisi itselleen koko Matoran-orjakaupan suurimman lastin ikinä.<br>\n<br>\nVortixx vapisi, mikä ei johtunut kylmästä. Makutasta huokui pelottavuutta. Kun hän työnsi kasvonsa aivan Vortixxin lähelle, tästä tuntui, kuin hänen kaikki positiiviset emootionsa olisivat poissa. Mielialakin alkoi vaihtua synkemmäksi. Makuta saattoi käyttää naamiovoimaansa Vortixxiin; tai sitten tunne johtui siitä, että tämän oli piirittänyt joukko visorakeja. Makuta kumartui entistä enemmän hänen puoleensa ja kuiskasi: ”No niin, Vortixxssh. Kerrohan minulle, misssä sse on.”<br>\n<br>\nVortixx vapisi. ”Mi-mikä-kä?” Makuta vetäytyi kauemmas.<br>\n”Sinä tiedät ssen, sssaasssta”, hän sanoi Vortixxille. Tämä ajatteli, että ei voisi enää pelata aikaa.<br>\n”Bi-bi-bioklaani…” hän mutisi. Makuta nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Se… se on…” Vortixx jatkoi, ”se on… jossain mantereiden välissä.”<br>\n”Hieman tarkemmat tiedot lienevät paikallaan, vai mitä sssanot?”<br>\nVortixx alkoi saada jo hieman itsehillintäänsä takaisin.<br>\n”Minulla on kartta, joka näyttää sijainnin.”<br>\n”Hienoa, pikkuinen”, Makuta sanoi hymyillen erittäin häijysti. ”Sinä saat pian palkintosikin.” Vortixx luuli tämän jäävän hänen viimeiseksi hetkekseen. Mutta Makuta ei tappanut häntä, kuten hän oli epäillyt.<br>\n”Merkitsse tähän karttaan Nazorakien, Sskakdien ja Zyglakien liittouman tukikohta. Minä teen ssinne pienen visiitin.” Vapisevin käsin Vortixx piirsi pienen rastin. Makuta vetäisi kartan pois ja laittoi sen viittansa alle.<br>\n”Palkintosi toimitetaan piakkoin”, Makuta sanoi ja kääntyi lähteäkseen, ”Makuta Abzumo kiittää tiedoistasi.”<br>\n<br>\nVortixxin päähän nousi kummallinen ajatus: <em>Onpas typerä nimi.</em> Hänen ajatuksensa alkoivat virrata. Hän oli tavannut Makutan ja selvinnyt jopa elossa hyvän kaupan lisäksi. Makuta näytti lähtevän pois päin, mutta sitten hän yhtäkkiä vetäisikin esiin miekkansa. Hän heilutteli sitä ympäriinsä, teki taidokkaita liikkeitä, pyöritti päänsä ja ruumiinsa ympäri, yhdellä ja kahdella kädellä. Sitten, yhdistelmän viimeisenä liikkeenä, miekka suhahti sopivasti Makutan olan yli ja lävisti Vortixxin pään; terä sujahti onnettoman olennon silmien väliin kuin kuuma veitsi voihin. Vortixxin silmät pullahtivat ulos, hän ei ehtinyt edes kiljaista. Makuta työnsi miekkansa vielä syvemmälle. Se oli nyt kahvaansa myöten Vortixxin pään sisässä. Makuta väänsi sitä vielä kierroksen. Visorakit katsoivat vieressä tätä sadistista miekkaesitystä. Lopulta Makuta veti hitaasti terän ulos. Vortixxin päässä oli suurehko aukko. Visorakit syöksyivät syömään ruumiin. Makuta katseli, kuinka hänen palvelijansa mässäilivät typeryksen lihalla.<br>\n<br>\n<em>Kukaan</em>, Makuta ajatteli, <em>ei pilkkaa nimeäni.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":119,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-02T12:26","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nMatoro on astellut ulos linnakkeesta, menossa Klaanin \"takapihalle\", hiakkarannalle jossa sijaitsee myös Matorankylä. Alempaa, vesirajasta kuuluu aseiden kalinaa, epämääräisen huudon, Zyglakin sähinää. Matoro juoksee, näkee heikkadyyniltä Kapuran ja Glatoriankingin taistelemassa muutamaa Zyglakia vastaan. Toat näyttävät olevan pahasti alakynnessä. Matoro ottaa energiateränsä ja hyppää alas, lisko-otukset huomaavat hänet heti. Samoin Klaanilaiset.<br>\n\"Matoro! Mitä sinä täällä?\", Kapura ihmettelee, ja väistää liskon iskun.<br>\n\"Hoidellaan nämä otukset, puhutaan sitten.\", Matoro toteaa ja hyppää ilmaan, Zyglakin yli, iskien tätä miekalla selkään. Zyglak huitaisee Matoroa kohti, Toa iskeytyy kovaa maahan. <br>\n\"Ehkä <em>teihin</em> ei tehoa elementti-iskut, mutta maastoon tepsii\", Jään Toa puhuu itsekseen ja ampuu miekastaan energiasäteen Zyglakin jalkojen alle. Hiekka kuumenee, olento karjaisee kun sen jalkaa polttelee. Zyglak kaatuu, Matoro tainnuttaa sen miekan lappeen iskulla takaraivoon.<br>\n<br>\nJonkun ajan kuluttua loputkin otukset on hoidettu. Matoro aloittaa keskustelun parivaljakon kanssa.<br>\n\"Hei, ehtiikö jompikumpi auttamaan Manua jossakin pikkujutussa?\", Matoro kysäisee ja tutkailee tajutonta Zyglakia.<br>\n\"Minä en voi, minun pitää tehdä sarjakuvaa ja vaikka mitä täällä Klaanissa.\", Kapura selittää. Glatorianking on taasen innoissaan asiasta. <br>\n<br>\nMatoro menee Glatoriankingin ja Mahrikingin kanssa Keetongun pajalle, siellä odottaakin jonkinnäköinen hopeinen Nöpö- walkeri. Keetongu näkyy ohjaimissa.<br>\n\"Ilmoitin Summerganonille, että lähdemme kohta. Pitänee odottaa vielä häntä...\", Matoro päivittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":120,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-02T14:04","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katselee rapumaista kojetta, joka näyttää siltä, kuin Se olisi hakattu ja korjattu useampaan kuin viiteentoistakertaan, \"Oletko ihan varma, että tämä \"Nöpö walkeri\" kestää, Keetongu?<br>\n<br>\n\"Mitä, kyllähän tämä kestää,\" Keetongu päivittelee: \"Osat on haettu Bio-Klaanin B-luokan kaatopaikasta vaivaisella viitosella, et kai tosissasi usko, että tinasta tehty pohja irtoaisi, mädistä puuruuveista?\"<br>\n<br>\n\"Eeh, kunhan vain mainitsin, mutta menen ehkä ihan jalkapelillä ellemme sitten rupea lentelemään, ehkä silloin voisin olla kyydissä.<br>\n<br>\n\"Pelottaako sinua?\" Mahriking kysyi epäilevästi.<br>\n<br>\n\"Eih, ei minua pelota mennään vain...\"<br>\n<br>\nOdotamme vielä hetken Summerganonia ja sitten lähdemme\", keetongu sanoi närkästyneenä.<br>\n<br>\n\"Tosi on Minä en enään tässä kovin kauan jaksa istuskella\", Matoro sanoi Harmistuneesti\".<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":121,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-02T15:06","content":"<strong>Jossain Klaanin ulkopuolella, tuntemattomalla saarella</strong><br>\n<br>\nDomek istui ruohikon päällä. Hän tuijotti kiven palasta hänen edessä ja kuunteli kuinka linnut lensivät hänen yläpuolella ja kuinka tuuli ulvoi hänen takana. Hän vilkaisi hetken harmaan jyrkänteen alla pystytettyä tumman vihreää teltaansa ja käänsi päänsä takaisin kivipalan puoleen ilman minkäänlaista ajatuksenkiertoa. <br>\nHän ei kestänyt enään.<br>\nDomek oli saapunut saarelle viiko sitten. Hän oli ollut matkustanut Klaanin ulkopuolella katselemaan maailmaa, jolloin hän samalla luki itäisien kylien Matoralaisten kirjoja ja novelleja, joita hän vieläkin piti laukunsa sisällä. Tarinat olivat inspiroineet häntä yrittämään taas piirtämistä ja kirjoittelemista, joten hän päätti asettua saarelle saadakseen yksityisyyttä. Suurinosa Domekin töistä jäivät kesken tai hän ei keksinyt mitä olisi voinut tehdä niillä, mikä tietenkin ärsytti häntä erittäin pahasti.<br>\n<br>\nMutta jos oli mitään, mitä ärsytti häntä enemmän tai yhtä paljon kuin Kirjailijan Seinä, niin se oli saarella oleskelu.<br>\nDomek saapuessaan saarelle puiden lehtiä oli hyvin runsaasti vaikka olivatkin hyvin keltaiset. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila suotuisa.<br>\nValitettavasti, kolmantena päivänä sää kylmeni ja lehdet alkoivat pudota. Neljäntenä päivänä alkoi nousta sumua ja viidentenä päivänä lehdet ovat pudonneet kokonaan ja usva näytti kuin se olisi niellaissut koko saaren. Näky oli hyvin karu ja aavemainen.<br>\nJoka ilta Domek olisi asettanut viisi valokiveä telttansa ympärille ja aseensa kätensä ulottuvilla. Hän nousi aina kesken iltaa jos sattui kuulemaan ääniä, asetti valokivet aina suoraksi niiden kaatuessaan ja palasi telttaansa niin nopeasti kuin pystyi.<br>\nMutta viime iltana asioille tuli muutos. Viime iltana Domek kuuli hyvin äänekkään ja muukalaisen äänen. Se kuulosti metalliselta, teolliselta ääneltä, mutta myös hämmentävän orgaanisen tuntuinen; aivan kuin hyönteinen. Hän nousi tavallista tapaa ja kurkisti teltasta ulos, jolloin hän huomasi jokaisen valokiven kadonneen telttansa ympäriltä. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja sytytti valon lieskan kädestään. Hän katseli hätäisesti ympäristöään ja piteli hilpariaan tiukasti käsissä eikä pystynyt kuin istumaan teltan sisällä nukkumatta.<br>\nSilloin hän päätti viimein, ettei enään pysyisi saaressa. Se oli viimeinen pisara. Hän päätti lähteä heti pois aamunkoitolla.<br>\n<br>\nDomek viimein nousi ylös ruohikolta. Hän venytteli raajojaan, laittoi lierihattunsa ja huivinsa päähän, pakkasi tavaransa ja tarkisti piirustuksiaan yksitellen. Hän käveli rannalla olevaa kaislikkoa päin, jossa hän oli piilottanut puuveneensä. Hän raivasi itselleen kaislikosta polun pidellen laukkua veden yläpuolella ja työnsi puuveneensä avoimille vesille, nousten samalla veneen päälle ja tarkisti laukunsa sisältöään ottaen sisältään kompassin, kartan ja pienen mustekynänä. <br>\nHän katsoi hetken kompassiaan ja merkitsi rastin kartalle mustekynällä. Hän vilkaisi saarta päin jota voi tuskin hahmottaa paksun usvapilven läpi ja nosti purjeet.<br>\n<br>\n\"Hiivatti, unohdin kokonaan piirtää kuvan tuosta kalliosta\", Domekin ääni kaikui usvameren keskellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":122,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-03T11:07","content":"Summerganon suuntaa kohti linnaketta, jotta tehtävä saataisiin käyntiin. Vaikka hän oli rauhallisella mielellä, tunsi hän silti pientä jännitystä. Mutta hän oli onnellinen. \"Jälleen menossa mukana.\", hän ajatteli ääneen. <br>\n<br>\nMatoro ja kumppanit kuulevat askelia. \"Summerganon saapuu.\", toteaa Mahriking ja on aivan oikeassa: Summerganon ilmestyy paikalle.<br>\n<br>\n\"Odotitteko pitkäänkin?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":123,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-03T11:36","content":"<strong>Klaanin linnakkeen piha</strong><br>\n<br>\nViisikko istuu mukavasti Nöpö- Walkerin penkeillä. Tai pikemminkin neljä istuu mukavasti ja Glatorianking panikoi siitä, kestääkö \"mokoma romu\" mitään. <br>\nKeetongu kiertää avaimesta moottorin päälle, vanha höyrymoottori käynnistyy ja alkaa syytämään taivaalle suurta savupatsasta. Kuusi jalkaa iskevät maata vuorotellen, ja valtava robotti alkaa liikkua. Keetongu on rauhallisena ja keskittyneenä ohjaamossa. <br>\n<br>\n\"Hei, Gekko, ei tämä räjähdä!\", Matoro selventää tuohtuneena Glatoriankingille.<br>\n\"En minä räjähdysystä pelkää, veikkaan että tästä katkeaa jalka tai putoaa pohja tai mitä tahansa yhtä kauheaa. Tämä hajoaa vielä matkalla...\", hopeinen Toa selittää.<br>\n\"Nääh, tuskin. Keetongu osaa asiansa, luotan häneen.\", Matoro sanoo ja kääntää penkkinsä toiseen suuntaan, katsomaan pienestä ikkunasta villin saaren äärettömyyteen. Hän on merkannut Tongun karttaan MaNun luolan sijainnin, nyt he ovat menossa sinne.<br>\n<br>\n\"Hei, kuka haluaa makkaraa?\", Make huudahtaa. Hän on paistanut eväsmakkaroitaan höyrykattilan pinnan päällä. Kukaan ei vastaa.<br>\n<br>\nSuuri Nöpö- walker astelee, ei välttämättä niin kovin tasiasesti, mutta varmasti läpi metsän. He ylittävät joen, ja Matoro näkee tutun putouksen. Mukavia muistoja herättää tuo putous. Siellä hän jallitti taas kerran itseään tyhmempiä.<br>\n<br>\n\"Hyvät naiset ja herrat, olemme perillä.\", Keetongu sanoo, pysäyttää ajoneuvon ja taittaa jalat ylös, laskien rungon maahan. Viisikko astuu ulos.<br>\n\"Manu on putouksen takana olevassa luolassa. Varokaa, viime kerralla siellä oli myös Nazorakeja sekä Skakdeja.\", Matoro sanoo ja astelee putouksen läpi pimeyteen...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":124,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-03T12:17","content":"<strong>Meren yllä, lumisesta saaresta huolestuttavan vähän pohjoiseen</strong><br>\n<br>\nYliluutnantti 955 tiesi pääsevänsä kohta tositoimiin. Rannan tuntumassa oli kaksi toamaista hahmoa, juuri ne samat kuin videokuvassakin, ja tämä oli selvästikin heidän määränpäänsä. Nyt hän eliminoisi silminnäkijät, ja etsisi Guardianin käsiinsä.<br>\n<br>\nVaikka toisaalta, ei nazorakin matka ollut suinkaan ollut tylsä. Kohokohta oli ollut, kun hän oli päässyt kuulustelemaan jonkinsorttisen matoran-huoltoaseman työntekijöitä. Erityistä mielihyvää 955 oli saanut oranssin, itsepäisen matoranin puhuttelusta. Pikkukaveri oli taistellut viimeiseen asti. Lisäksi tästä naamiosta tulee hieno koriste, hän ajatteli katsoen kädessään olevaa, kahti halkaistua oranssia naamiota.<br>\n<br>\nSitten hän vielä varmisti aseistuksensa toimivuuden, kaksi kohdetta näkyivät jo paljaalla silmälläkin. Vasemman käden pientä laavavammaa huomioimatta koko haarniska toimi Klaanilaisten kannalta suorastaan huolestuttavan hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, aivan rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\n\"Okei, tämä taitaa olla hyvä paikka leirille\" Kepe ilmoitti tyytyväisenä seisoessaan pienellä aukiolla. Hän tiesi, että he saattaisivat joutua odottelemaan hyvinkin pitkään, joten he tarvitsivat kunnollisen leiripaikan. Snowman kyhäsi kinoksista jonkinmoista igluntapaista, kun Kepe näki taivaalla jonkin pienen liikkuvan esineen. Hän kiinnitti toverinsa huomion, ja sanoi:<br>\n\"Katso tuonne! Meitä kohta tulee jotakin. Ja kovaa.\"<br>\n\"Totta. Mikä se oikein on, uusi vakoojakamera?\"<br>\n\"Ei\" Kepe sanoi tarkentaessaan naamionsa optisella apuvälineellä. \"Tämä on jotain huolestuttavampaa.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Snowmanin ja Kepen eteen laskeutuikin jonkinsorttinen haarniskoitu hahmo. Yliluutnantti ei tahtonut suin päin rynnätä taisteluun, vaan päätti ensin oppia vastustajistaan jotain, Klaanilaisetkin olivat samoilla linjoilla. Oli hiljaista, osapuolet tuijottivat toisiaan. Lopulta Snowman aloitti puhumisen:<br>\n\"Kukas kumma se sinä olet?\"<br>\n\"Nimeni ei taivu teidän kielillenne\" haarniskoitu hahmo vastasi kalseasti.<br>\nHmm. Nazorak, Kepe ajatteli kuunnellessaan tulijan puhetta.<br>\n\"Okei\" Snowman tyytyi vastaukseen. \"Et tainnut tulla vain sanomaan tuota meille?\"<br>\n\"Aivan oikein.\"<br>\nPuvun vasen käsi tuntuu olevan hieman epäkunnossa, Kepe pohti tutkiessaan katseellaan tarkasti edessään seisovaa haarniskaa. Ilmeisesti muutamat osat ovat sulautuneet toisiinsa.<br>\nSnowman jatkoi: \"Voinen olettaa, että tällä visiitilläsi on hyvinkin tarkoin määritelty tarkoitus?\"<br>\n\"Oikeassa jälleen.\"<br>\nHetkinen, Kepe ajatteli. Kuuluuko tuo naamiolla roikkuva kahtia isketty naamio sille huoltoaseman pikku jääräpäälle? Kepe puristi kätensä nyrkkiin.<br>\n\"Ja vielä tähän loppuun...\" Snowman vielä puheli. \"Mikä ihmeen draamakuningatar oikein luulet olevasi, kun noin taivaalta tupsahdit? Eikö vähemmän dramaattinen sisääntulo olisi riittänyt?\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ei tiennyt, yrittikö valkoinen, tukeva toa ärsyttää häntä, vai oliko hänellä vain outo maailmankuva. Kuitenkin torakka kohotti äkisti kätensä, ja ryöpytti kahden toan kimppuun joukon pienoisohjuksia.<br>\n<br>\nKepe onnistui vaivatta hyppäämän hyökkäyksen tieltä sivuun, kömpelömpänä Snowman kuitenkin kaatui heittäytyessään. Kepe huomasi ystävänsä olevan maassa, ja päätti harhauttaa hyökkääjää. Hän sinkosi käsistään jäähyökkäyksiä kohti Nazorakia, joka ei kuitenkaan reagoinut millään lailla. Haarniskoitu torakka potkaisi maassa makaavaa Snowmania kovaa, ja tämä huudahti tuskissaan.<br>\n<br>\nKepe päätti kokeilla toista strategiaa. Hän kaivoi esiin vanhan Cordak-laukaisimen, ja tähtäsi sillä nazorakia päähän. Ammukset osuivat maaliinsa, ja torakka horjahti taaksepäin. Samanaikaisesti Snowman nousi istumaan, ja vetäisi esiin painetykkinsä, jonka oli ottanut saareen mukaan. Hänkin ampui torakkaa, joka kaatusi paineen vaikutuksesta.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi, että vastustajat eivät suinkaan luottaneet pelkkiin elementaalivoimiin. No, sopii minulle, hän ajatteli. 955 nousi seisaalleen ja loikkasi Kepen luokse. Torakka tarttui Klaanilaisen aseeseen vasemmalla kädellään, ja oikean käden ranneterillä huitaisi kohti Kepeä. Toan oli pakko päästää aseestaan irti, ja hypätä taaksepäin. Sitten torakka kääntyi salamanopeasti, ja sihtasi Cordak-ammuksen Snowmanin aseeseen, joka lennähti pois hölmistyneen lumiukon käsistä. Lopulta Yliluutnantti heitti vielä Cordak-laukaisimenkin pois aukiolta. Näin, hän ajatteli, pääsemme taistelemaan ilman pyssyjä. Terän uppoamisesta saa aina enemmän tyydytystä.<br>\n<br>\nKepe huomasi Klaanilaisten taistelevan selvää ylivoimaa vastaan, nyt piti olla tarkkana. Tosin paras idea, jonka hän keksi, oli iskeä ilmeiseen heikkoon kohtaan, vasempaan käteen.<br>\n\"Snowman!\" Kepe huusi. \"Vasen käsi!\"<br>\nSamassa Kepe koetti harhauttaa torakkaa, ja potkaisi haarniskoitua hahmoa naamaan. Vaikka torakka ei ollut moksiskaan, osti se riittävästi aikaa. Snowman heitti suurehkon osan itsestään nazorakin vasempaan käteen, ja lumi meni käden panssaroinnin sisään.<br>\n<br>\nYliluutnantti oli hämillään vain silmänräpäyksen. Pian hän kuitenkin irrotti vasemman kätensä haarniskointia, poistaen siten Snowmanin hallitseman lumen itsestään.<br>\n\"Pois kädestäni, kummajainen.\" Hän tokaisi Snowmanille.<br>\nLumiukko kuitenkin vastasi nopeasti: \"Mutta kuinka nyt meinasit pärjätä? Huomaatko, kuinka jouduit myös pudottamaan oman tykkisi?\"<br>\nYliluutnantti ei kieltämättä olisi halunnut menettään kätensä ohjustenlaukaisinta, mutta viallinen haarniska teki pienempien osakokonaisuuksien poistamisen mahdottomaksi.<br>\n\"Ei mitään nokkelaa palautusta?\" Snowman sanoi hymyillen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin vain puhkesi nauramaan. Sairasta, kovaäänistä naurua kesti hetken. Sitten torakka syöksähti luonnottoman nopeasti kohti Kepeä, ja upotti ranneteränsä tämän vatsaan.<br>\n<br>\nSnowman katsoi kauhun vallassa, kuinka hänen ystävänsä liikkumaton ruumis valahti maahan. Sitten torakka kääntyi kohti lumiukkoa, ja avasi suunsa: \"Mitä, ei nokkelaa palautusta?\"<br>\n<br>\nSnowmanin oli helppoa piiloutua kinokseen. Vasta nyt hän kunnolla ymmärsi, millaista vihollista vastaan taisteli. Hyökkääjä ei ainoastaan ollut äärimmäisen hyvä taistelemaan ja tappavasti aseistettu, torakka selvästi rakasti joka hetkeä. Ja jos joku tulee sydämestä, se ei voi olla väärin.<br>\n<br>\nYliluutnantti huomasi vihollisensa piiloutuneen hyvin. Hän suhtautui tilanteeseen kuitenkin rauhallisesti, ja tutkaili kinoksia järjestelmällisesti. Snowman keräsi rohkeutensa, ja syöksähti hangesta vihollisensa selkään. Lumiukko kohdisti nopean potkun torakan polvitaipeeseen horjuttaen tämän tasapainoa, ja hyppäsi koko painollaan nazorakia kohti. Torakka kaatusi maahan. Snowman istui torakan selän päällä, ja hakkasi haarniskoitua päätä maahan hampaitaan kiristellen.<br>\n<br>\nYliluutnantti kuitenkin kierähti ympäri, tarttui Snowmania kurkusta ja nosti tämän ilmaan. Lumiukon silmissä pimeni.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":125,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-03T16:09","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, rannan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nYliluutnantin silmissä kiilteli sairas mielihyvä tämän nostaessa lumiukon miltei elottoman oloisen ruumiin korkealle ilmaan. Taistelu oli ollut lyhyt ja epätasaväkinen. Seikoista ensimmäinen harmitti yliluutnanttia hieman, jälkimmäinen taas sai tämän myhäilemään tyytyväisenä. Kaiken kaikkiaan tämä oli ollut varsin mukavaa.<br>\n<br>\nJuuri kun torakka oli kiristämässä otettaan lumiukon kurkusta, koki tämän ilonpito häiriön.<br>\n<br>\n\"Hei.\"<br>\n<br>\nTorakka irrotti otteensa Snowmanin kurkusta ja lumiukko putosi maahan epämääräisen tömähdyksen ja lumen pöllähdyksen saattelemana. Yliluutnantti kääntyi ympäri…<br>\n<br>\n…ja yllättyi.<br>\n<br>\nYliluutnantti korjasi asentoaan ja arvioi tulijaa katsellaan, mutta turhaan. Lumen päällä seisovan hahmon kaapu peitti nimittäin kaikki yksityiskohdat. Hahmon kasvoja taikka naamiota oli käytännössä katsoen mahdotonta erottaa valtavan hupun alta. Tulija oli jopa hirviömäisen torakkasoturin mielestä hieman aavemainen ilmestys.<br>\n<br>\nHahmon huppu kääntyi katsomaan kahta maassa makaavaa klaanilaista. Kuului tuhahdus.<br>\n<br>\n\"Huonoa jälkeä.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kun kohde saadaan kiinni, tämä tapetaan välittömästi. Molemmat uhreistasi ovat vielä elossa. Olet huolimaton.\"<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti katseli puhujaa hetken hölmistyneenä yrittäen ottaa selvää tämän äänensävystä ja alkoi sitten nauraa jo tavaramerkikseen muodostunutta ilkeää nauruaan. Sitten tämä avasi suunsa.<br>\n<br>\n\"Huolimatonta? Voi anteeksi, korjaan virheeni välittömästi.\"<br>\n<br>\nSiinä samassa torakan vielä panssaroidusta kädestä singahti esiin aiempiakin ilkeämmän näköinen terä. Terä heilahti kerran ilmassa ja syöksyi sitten kohti lumiukon ruumista.<br>\n<br>\nTerä ei osunut kohteeseensa vaan upposi valkeaan kinokseen.<br>\n<br>\nTorakkayliluutnantti ei jäänyt hämmennyksestään huolimatta aikailemaan vaan kiskaisi terän nopeasti irti maasta. Yliluutnantti katseli tarkasti ympärilleen koittaen samalla keksiä äskeiselle katoamistempulle jonkinlaista loogista selitystä.<br>\n<br>\nSnowman avasi silmänsä. Hän makasi vielä hieman tokkuraisena lumihangessa, Kepe elottoman tuntuisena hänen vieressään. Lumiukko katseli toveriaan järkyttyneenä.<br>\n<br>\n\"Olen pahoillani. Taisin vähän myöhästyä.\"<br>\n<br>\nSnowman huomasi vieressään seisovan kaapuhahmon tunnistaen tutun äänen. Hän yritti kysyä jotain hänet hetki sitten maahan laskeneelta puhujalta, mutta hahmo ei kuunnellut vaan lähti varmoin askelin kauempana ihmettelevän vihollisen tykö.<br>\n<br>\nTorakka ei pitänyt tilanteesta. Sitä ei pelottanut, mutta tulijan teleportaatiokyky vaikutti ongelmalliselta. Tässä tilanteessa jo menetetty tykki olisi ollut mitä mainioin lähestymistapa mystisen hahmon kykyjen selvittämisen kannalta, mutta nyt täytyi keksiä jotain muuta.<br>\n<br>\nTeleportaation lisäksi yliluutnanttia häiritsi hahmon itsevarmuus. Tämä ei osoittanut pienintäkään pelon merkkiä astellessaan kevein askelin torakkaa kohti. Yliluutnantti aavisti, että tämä taistelu tulisi kestämään äskeistä kauemmin.<br>\n<br>\nHahmo pysähtyi muutaman metrin päähän luutnantista ja alkoi taas puhua.<br>\n<br>\n\"Et osunut.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. Mystisen hahmon mitäänsanomattomuus ja omituinen asenne alkoivat muuttua äärimmäisen ärsyttäviksi. Yliluutnantti kohotti kättään.<br>\n<br>\n\"Muutin mieltäni. Hoitelen sinut ensin.\"<br>\n<br>\nSitten alkoi tapahtua. Torakan panssarikäden uumenista lähti lentoon painoin varustettu raskas ketju. Ketju osui suoraan kaavun peittämään kohteeseensa ja teki tämän liikkumisen mahdottomaksi. Torakka myhäili ja lähti liikkeelle. Pian torakan tappavan näköisillä terillä koristeltu käsi lävisti kaapuhahmon.<br>\n<br>\nTai no, ainakin kaavun.<br>\n<br>\nRaskaasta kankaasta valmistettu kaapu hajosi kappaleiksi yliluutnantin edessä. Tarkkakuuloinen torakka kuuli takaansa hiljaista naurua. Torakka käänsi päätään ja näki vastustajansa kunnolla ensimmäistä kertaa.<br>\n<br>\nHahmo näytti toalta, ainakin kokonsa puolesta. Tämän muuten mustaa vartaloa koristivat myrkynvihreät jalkaterät, kämmenet ja Miru nuvaa ulkomuodoltaan muistuttava naamio. Toa-hahmon punaisena hehkuvissa silmissä oli jotain äärimmäisen väärää, mutta torakka ei osannut sanoa mitä. Nämä tuntomerkit riittivät torakan pikaiseen analyysiin. Nyt hän tiesi kenen kanssa taisteli.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, mikä kunnia\", yliluutnantti totesi yrittäen kuulostaa ivalliselta.<br>\n\"En pidä siitä, että kaltaisesi tuntee minut\", vastasi ÄmKoo.<br>\n<br>\nTorakka naurahti. Tilanne muuttui oitis mielenkiintoisemmaksi. Vastassa oli aiempia vaativampi vastustaja, mutta mitä sitten? Tämän kukistamisesta yliluutnantti tulisi nauttimaan huomattavasti enemmän.<br>\n<br>\nÄmKoo tarkkaili vihollistaan. Torakan panssarointi näytti vahvalta, eikä tämän asearsenaalikaan voinut olla millään tapaa vaatimaton. Tätä taistelua ei voitettaisi raa'alla voimalla. Lisäksi ÄmKoolla oli kiire. Hänen hieman kauemmas siirtämänsä klaanilaiset olivat vielä hengissä, mutta silti jossain määrin huonossa kunnossa. Erityisesti toinen. Oli aika aloittaa.<br>\n<br>\nTorakkasotilas hyökkäsi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan rynnännyt suoraan vastustajaansa kohti vaan lähti kiertämään tätä vasemmalta. Sitten se ampui kädestään uuden, entistä pidemmän ketjun tarttuen itse sen toisesta päästä. ÄmKoo ohitti ketjun sulavalla väistöliikkeellä ja loikkasi hieman etäämmäs. Torakka pani merkille, että ÄmKoo ei ollut tällä kertaa vain kadonnut iskun tieltä.<br>\n<br>\nÄmKoo kyyristyi maahan valmistautuen uuteen väistöliikkeeseen. ÄmKoon panssareihin valetun kanohi Kualsin piti antaa latautua hetken aikaa. Pikasiirtyminen oli siis toistaiseksi mahdoton ajatus. Sama ei onneksi pätenyt muutamaan muuhun naamioon…<br>\n<br>\nTorakan seuraava liike oli vielä aiempaakin harkitumpi. Yliluutnantti syöksähti ensin suoraan ÄmKoota kohti, loikkasi sitten hallitusti ilmaan ja pudottautui kädet ojossa vihreänaamioista vastustajaansa kohti. Samalla torakka tulitti kätensä uumenista sarjan teräviä heittoveitsiä. ÄmKoo ehti juuri ja juuri siirtää katseensa taivaalta lähestyvää torakkaa kohti, mutta terävät heittoaseet upposivat syvälle vihreään naamioon.<br>\n<br>\nTorakka tarttui saman tien kiinni ÄmKoon kurkusta ja kohotti tämän nauraen ilmaan. Oli sen vuoro pilkata vastustajaansa.<br>\n<br>\n\"Kutsutko tätäkin huolimattomuudeksi? Ei hätää, aion murskata sinut varsin perusteellise-\"<br>\n<br>\nTorakka pudotti käsistään kasan lunta. Siinä samassa torakka tunsi voimakkaan iskun alaselässään ja horjahti yllättyneenä paksuun kinokseen.<br>\n<br>\nKanohi Mahiki oli tehnyt tehtävänsä. Äkkiä luomansa illuusion turvin ÄmKoo oli onnistunut väistämään valtaosan iskusta ja ainoastaan yksi terävä veitsi oli päässyt kohteeseensa saakka. ÄmKoo sähähti ja kiskaisi syvään uponneen teräaseen irti olkapäästään. Sen jälkeen ÄmKoo veti miekkansa esiin.<br>\n<br>\nYliluutnantti nousi muristen pystyyn ja katsahti ÄmKoota kohti. Tämän taistelutekniikka alkoi valjeta torakkasotilaalle.<br>\n<br>\n\"Nuo ovat naamiovoimia.\"<br>\n\"Terävää.\"<br>\n\"En ole nähnyt naamiosi vaihtuvan kertaakaan.\"<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\n\"Meillä on molemmilla kovin kätevät haarniskat. Pian selvinnee, kummasta on enemmän hyötyä.\"<br>\n<br>\nTilanne alkoi valjeta yliluutnantille. ÄmKoon haarniska mahdollisti siis jollain tavalla usean naamiovoiman käytön yhtäaikaisesti. Mutta mitä kaikkia naamiovoimia ÄmKoolla oli hallussaan? Kuinka kauan tämä kykeni käyttämään niitä? Torakka pani merkille myös ÄmKoon miekan. Kyseessä näytti olevan kevyehkö yksipuolinen lyömämiekka vailla mitään erikoisempia koristeita. Ase näytti varsin hyödyttömältä - juuri se teki siitä äärimmäisen vaarallisen oloisen. ÄmKoon kaltainen taistelija tuskin olisi ottanut esille asetta josta ei olisi mitään hyötyä.<br>\n<br>\n\"Pidätkö siitä?\" ÄmKoo kysyi. \"Tämän miekan kautta moni sinuakin vaarallisempi olento on menettänyt henkensä. Tulet pian ymmärtämään miksi.\"<br>\n<br>\nTorakka ei ehtinyt valmistautua siihen mitä seuraavaksi tapahtui. ÄmKoo heilautti miekkaansa aivan liian nopeasti samalla kun tämän ruumis suoritti monia vaikeasti hahmotettavia liikkeitä. Liikehdintää seurasi sarja salamannopeita iskuja. Torakka sai väistettyä osan, mutta muutama viilloista iskeytyi kohteeseensa. Yliluutnantin rintapanssari säröili.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei voinut jäädä odottelemaan. Torakkahaarniskan jaloista kuului voimakas pamaus ja torakka lensi taivaalle. ÄmKoo katseli kun torakkasotilas putosi vähän matkan päähän, siististi jaloilleen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei pitänyt ÄmKoon miekasta. Terä oli juuri tehnyt teknisesti ottaen vahingoittumattomaan haarniskaan muutaman selvästi näkyvän halkeaman. Jos taistelu jatkuisi tällä lailla, haarniska olisi pian kappaleina.<br>\n<br>\nÄmKoo heilautti miekkaansa tottuneen oloisesti ja pyöräytti sen sitten sivuun. Miekan voimilla oli ollut juurikin toivottu vaikutus. Torakkasotilas näytti nimittäin epäröivän. Se ei ollut selvästikään osannut odottaa katanan yliluonnollisia leikkuuominaisuuksia.<br>\n<br>\nOngelmaksi koitui ainoastaan torakan nopeus. Kualsi ei ollut vielä täysin latautunut, eikä ÄmKoo ollut onnistunut eliminoimaan vihollisen haarniskassa piileviä suihkumoottoreita. Tilannetta ei parantanut lainkaan se, että ÄmKoon haarniskassa piilevien kykyjen limiitti alkoi lähestyä. Mitä enemmän ÄmKoo joutui turvautumaan taistelussa fyysisiin ponnisteluihin, sitä hitaammin haarniskassa piilevät naamiovoimat latautuivat. Jos torakka saisi ÄmKoon kiinni ennen sitä, kualsin tai minkään muunkaan naamion tuomasta pelastuksesta olisi turha haaveilla…<br>\n<br>\nTorakka lähti liikkeelle juosten ÄmKoota kohti. Sen panssaroidun käden uumenista kohosi esiin ilkeän näköinen sirppi, ilmeisesti ÄmKoon miekan vastavoimaksi.<br>\n<br>\nÄmKoo valmistautui ottamaan hyökkäyksen vastaan yrittäen keksiä parhaiten tilanteeseen sopivaa siirtoa. Kualsi ei ollut vieläkään käyttövalmis.<br>\n<br>\nTorakka käynnisti suihkumoottorinsa ja lähti kiitämään yhä nopeammin ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\nSuihkumoottorit.<br>\n<br>\nTorakka lähestyi ja ojensi aseistetun kätensä.<br>\n<br>\nTosiaan. Suihkumoottorit. ÄmKoo sai hullun idean.<br>\n<br>\nYliluutnantin yllätykseksi ÄmKoo ei edes yrittänyt väistää vaan antoi torakan paiskautua itseään kohti. Kaksikko lensi lumista maastoa pitkin eteenpäin torakan suihkumoottoreiden aiheuttaman nopeuden turvin. Molemmat pitivät toisistaan tiukasti kiinni. Torakka koitti mukautua tilanteeseen ja käänsikin kulun taivasta kohti, aikeenaan pudottaa ÄmKoo kyydistä.<br>\n<br>\n\"Kanohi Felnas\", ÄmKoo sanoi ja riuhtaisi itsensä irti.<br>\n<br>\nYliluutnantin aivot raksuttivat hetken tämän analysoidessa ÄmKoon sanoja. Felnas? Mikä sen naamion voima taas olikaan? Mitään ei näkynyt tapahtuvan, joten kyseessä ei voinut olla mitään kovin vakavaa.<br>\n...Häiriön naamio, sehän se oli. Hetkinen.<br>\n<br>\n\"Voi ei\", yliluutnantti totesi kiitäessään kohti taivaita.<br>\n<br>\nÄmKoo ei yrityksistään huolimatta onnistunut hallitsemaan putoamistaan vaan tömähti selälleen lumiseen maastoon. Hän nousi kuitenkin äkkiä seisomaan ja käänsi katseensa taivaita kohti. Vihollinen oli menettänyt täysin suihkumoottoreidensa hallinnan ja lenteli pitkin taivasta näyttäen alhaalta katsottuna psykoottiselta kärpäseltä. Sitten suihkumoottorit pettivät.<br>\n<br>\nTaivaalta kuului räjähdys. Torakka putosi.<br>\n<br>\nYliluutnantti makasi maassa putoamisensa aiheuttaman lumipilven keskellä. Se oli raivoissaan. Aiemmat ÄmKoon miekan aiheuttamat halkeamat rintapanssarissa olivat levinneet pitkälle äskeisen putoamisen aiheuttaman iskun seurauksena. <br>\n<br>\nÄmKoo huomasi vihollisen saamat vauriot tarkkaillessaan tätä muutaman metrin päästä. Hän lähestyi torakkasotilaan liikkumatonta ruumista varovasti ja saapui tämän vierelle.<br>\n<br>\n\"Mitä pidit lentomatkasta? Toivottavasti maisemat olivat nautinnolliset.\"<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo otti muutaman askeleen lähemmäs.<br>\n<br>\n\"Sääli, että leikkimme loppui tähän. Olisin mielelläni pahoinpidellyt sinua vielä vähän enemmän, kiitokseksi siitä mitä teit kumppaneilleni.<br>\n<br>\nTorakka ei vastannut. ÄmKoo potkaisi tätä kylkeen.<br>\n<br>\nPotku ei tosin mennyt perille. ÄmKoon yllätykseksi torakan käsi otti iskun vastaan ja tarttui ÄmKoon jalkaan. Torakan silmät avautuivat ja tämä naurahti voitonriemuisesti.<br>\n<br>\nSitten räjähti.<br>\n<br>\nÄmKoo lensi monen metrin matkan korkeassa kaaressa ja upposi ensimmäistä kertaa lumihankeen. Yliluutnantti nousi hitaasti ylös ja nauroi.<br>\n<br>\n\"Kuka nyt oli huolimaton?\", se nauroi. \"Seuraavaksi tuhoan loputkin raajasi!\"<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakan yllätykseksi äsken räjähdyksestä osuman saanut raaja oli vielä ehjä, joskin se savusi hieman. ÄmKoo kykeni seisomaan, vaikka äskeinen isku oli selvästi tehnyt vahinkoa.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vihollistaan pettyneenä. Äskeinen isku oli uhrannut toisenkin käden panssaroinnin eikä jäljellä ollut enää mitään erityisen vahvoja aseita. Suihkumoottoritkin olivat poissa pelistä, joten seuraava hyökkäys tulisi suunnitella tarkoin. Ja millä ihmeen konstilla ÄmKoo oli onnistunut välttämään äskeisen iskun pahimmat vauriot? Ja miksi ihmeessä yliluutnantti kuuli rapinaa…<br>\n<br>\nÄmKoo virnisti.<br>\n<br>\nYliluutnantti irvisti.<br>\n<br>\nTorakan haarniska hajosi osiksi ja rapisi maahan. Yliluutnantti tuijotti järkyttyneenä tajuamatta mitä oli tapahtunut.<br>\n<br>\n\"Kanohi Jutlin\", ÄmKoo selitti. \"Turmelemisen naamiovoima.\"<br>\n<br>\nYliluutnantti ymmärsi. ÄmKoo oli kaiketi käyttänyt naamiovoimaa samalla hetkellä kun haarniskan käsi oli räjähtänyt. Jo valmiiksi kärsinyt haarniska ei ollut kestänyt naamiovoiman vaikutusta. ÄmKoo lähestyi.<br>\n<br>\n\"Normaalisti naamion käyttäjä kykenee syövyttämään elottomia asioita näköpiirissään. Haarniskani tuo naamiovoimille kuitenkin tiettyjä rajoituksia, joten tarvitsin voiman käyttämiseen kosketuskontaktin.\"<br>\n<br>\nTorakkasotilas ei vastannut. Se tarkkaili näköpiiriään ja huomasi maassa räjähtäneestä haarniskan käsioasta irronneen pitkän terän. Torakka otti terän ja osoitti sillä ÄmKoota kohti.<br>\n<br>\n\"Ai, aiot vielä taistella? Kuinka ihastuttavaa.\"<br>\n\"Revin sinut kappaleiksi vaikka paljain käsin, jos on pakko.\"<br>\n\"Sopii yrittää.\"<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. ÄmKoo väisteli iskuja ja vastasi niihin huitomalla miekallaan. Normaalitilanteessa teräasein käytävä lähitaistelu olisi väistämättä koitunut ÄmKoon eduksi, mutta haavoittunut jalka hidasti merkittävästi ÄmKoon liikkeitä. Osittain siitä syystä hän ei ehtinyt väistää torakan voimakasta potkua. ÄmKoo sai osuman keskiruumiiseensa ja lensi iskun voimasta kauas taaksepäin.<br>\n<br>\nSnowman seurasi tilannetta tuntien itsensä kovin unohdetuksi. Loppujen lopuksi unohdetuksi tuleminen ei kuitenkaan hirveämmin häirinnyt häntä. Kauempana tapahtuva taistelu ei nimittäin näyttänyt lainkaan sellaiselta tilanteelta johon hänen olisi tehnyt mieli liittyä. Lumiukkoa kuitenkin huolestutti hänen ystävänsä tilanne…<br>\n<br>\nÄmKoo nousi pystyyn. Torakka tuijotti häntä ilkeästi virnistäen ja valmistautuen seuraavaan iskuun. Silloin ÄmKoo huomasi jotain. Valmis, hän totesi itsekseen.<br>\n<br>\nYliluutnantti ei osannut odottaa ÄmKoon seuraavaa siirtoa. Tämä heitti miekkansa yliluutnanttia kohti. Tämä vaikutti tilanteen huomioiden äärimmäisen surkealta siirrolta, sillä jos torakka kykeni väistämään tämän, tulisi ÄmKoo olemaan ilman asetta ja täysin yliluutnantin armoilla. <br>\n<br>\n\"Nautit nähtävästi riskien ottamisesta\", torakka tuumi. Tuumailua seurasi pikainen väistöliike. ÄmKoon katana viuhahti torakan ohi tämän vasemmalta puolelta.<br>\n<br>\n\"Aliarvioit minut!\" torakka huusi nauraen. Vain huomatakseen puhuvansa tyhjyydelle.<br>\n<br>\nSeuraavaksi torakka otti muutaman epämääräisen askeleen eteenpäin ja katsoi rintakehästään ulos työntyvää terää.<br>\n<br>\n\"Ei. Sinä aliarvioit minut\", sanoi ÄmKoo, kiskaisten miekkansa irti vihollisestaan. Torakka kaatui hiljaa koristen maahan.<br>\n<br>\nÄmKoo huokaisi ja lähti kävelemään hieman ontuen haavoittuneiden kumppaneidensa tykö, jättäen elottoman vihollisensa makaamaan lumihankeen. Kualsin voima oli latautunut käyttökuntoon juuri sopivasti.<br>\n<br>\n[spoil]Pahoittelen mahdollisia asiavirheitä. Olen ihan ymmärrettävistä syistä vähän pihalla tästä hommasta, mutta tein kuitenkin parhaani. Ja juu, teksti on kielellisesti aivan hirveää luettavaa. Koittakaa antaa se minulle anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":126,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-03T17:16","content":"<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella, ranta</strong><br>\n<br>\nPurifierin tehtävä oli onnistunut täydellisesti. Hänet lähetettiin hakemaan palasta, mutta hän saikin kaksi. The Shadowed One olisi varmasti tyytyväinen hänen suoritukseensa.<br>\nPurifierin pitkät koivet mahdollistivat hänen nopean liikkumisensa ja ranta häämötti jo hänen edessään.<br>\n<br>\nYllättäen, Purifier kuuli taistelun ääniä ja piiloutui läheisen puun taakse.<br>\nHän näki kolme kaukaista hahmoa, joista yksi seisoi ja kaksi muuta oli maassa, tämän lisäksi, hän näki kauempana yhden rähjäisemmän ruumiin.<br>\n<br>\nPurifier lähti kiertämään ryhmää. Hän ei halunnut herättää huomiota. Kyyti olisi saapuva pian.<br>\nHiipiessään puitten takaa, hän tajusi, että hänen reittinsä veisi suoraan kolmikon ohi, halusi hän tai ei.<br>\n<br>\nMusta hahmoista huomasi hänet ensin. Purifier kuitenkin lähti täyteen juoksuun.<br>\n<br>\n\"Kas, lisää halpamaista porukkaa. Olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa leikkiä teidänkin kanssanne\".<br>\nMusta hahmo oli selkeästi oudoksunut tästä tilanteesta: \"Mitä pirua.\" <br>\n<br>\nPurifier juoksi minkä jaloistaan pääsi ja vihdoin vesirajaan päästyään, jokin tarttui häneen ja nosti tämän ilmaan.<br>\n<br>\n\"Mukava nähdä Airwatcher\", Purifier käkätti häntä tiukassa otteessa pitävälle olennolle.<br>\n<br>\nTämä ruskea siivekäs olento katsoi tarttumaansa Purifieriin.<br>\n\"Saitko sen?\"<br>\n<br>\n\"Sen?\" Purifier nauroi, \"Ne, sanoisin\".<br>\n<br>\nNaurunkäkätyksen saattelemana kaksikko katosi lopulta horisonttiin.<br>\n<br>\n***<br>\n<br>\n<strong>Luminen metsä eteläisellä saarella</strong><br>\n<br>\nKilljoy ja Guardian kiisivät nyt jo puitten latvojen yllä. Vauhti oli huumaava ja Guardianin ote meinasi livetä koko ajan.<br>\n<br>\n\"Hidasta hieman, en tahdo pysyä kyydissä\", Guardian huusi tuulen huminan läpi.<br>\n<br>\nJuuri sillä hetkellä vauhti todella hidastui ja kunnolla.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi monitorejaan huolestuneena: \"Meillä on pieni ongelma.\"<br>\n<br>\nKaksikon vauhti pysähtyi lopulta kokonaan ja molemmat aloittivat kivuliaan matkan kohti maata.<br>\n<br>\n*Plush*<br>\n<br>\nGuardian laskeutui onnekseen suoraan valtavaan lumikinokseen ja väänsi itsensä siitä ylös, pudistellen lunta päältään. Killjoy sen sijaan oli tarttunut erääseen oksaan, joka kuitenkin katkesi hänen altaan ja hahmo tippui ryminällä maahan.<br>\n<br>\nGuardian veti Killjoyn salamannopeasti ylös. Heillä oli vanha ongelma, mutta aivan uudella asteella.<br>\nVain noin sadan metrin päässä, heitä lähestyi matoraneja sininen hohde silmissään, mutta tällä kertaa ne juoksivat ja ne juoksivat kovaa ja ne juoksivat suoraan kohti kaksikkoa.<br>\n<br>\nPako jatkui jälleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":127,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-03T19:27","content":"<strong>-&amp;#124;&amp;#124;-</strong><br>\n<br>\nKepen tajunta huomasi yllätyksekseen olevansa elossa. Hän ei kuitenkaan ollut iloinen tästä, ottaen huomioon äärimmäisen kivuliaan olotilansa.<br>\n<br>\nHänelle tuli halu painaa \"Lääkintämies!\"-näppäintä, mutta sitten tajusi, ettei oikeaa elämää (?) kontrolloida näppäimistöllä. Hän jännitti äänihuuliaan ja korautti ulos: \"Jelppiä, kamut?\"<br>\n<br>\nTämän pään sisällä kaukainen ääni kommentoi: \"Mikä harmillinen takaisku, eikö niin, Viitoittaja?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":128,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T11:10","content":"<strong>Vesiputous</strong><br>\n<br>\nMetorakk kannettiin paareilla pois vesiputouksesta. Hän oli huonossa kunnosa pinkin hirviön pahoinpideltyä häntä, mutta ainakin hän oli saanut otuksen tuhottua. Luolaan täytyisi lähettää enemmän tutkijoita. Toisaalta suurikokoinen torakka oli poistunut luolasta hyvin tyytyväisenä. Ehkä Metorakk saisi parantua rauhassa kerrottuaan asioiden kulusta Gaggulabiolle…<br>\n<br>\n<strong>Meri mantereiden välissä</strong><br>\n<br>\nLaiva matkusti julmalla nopeudella eteenpäin. Missään ei näkynyt saaria, mutta Makuta Abzumo suunnisti muiden maamerkkien mukaan; suuria kiviluotoja näkyi välillä kartassa, ja Makutan laiva matkusti luonnon vastaavien muodostumien perusteella. Hän istui suurella valtaistuintyylisellä tuolillaan kapteenin hytissä tarkkailemassa kulkua suuresta ikkunasta, kun eräs Visorak tuli tuomaan huonoja uutisia. Edessä oli kurimus. Valtava sellainen. Mutta se ei voinut mitään Makutalle! Hän kiersi kurimuksen. Kuinka nerokasta.<br>\n<br>\n<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nTunneli oli sortunut melkein kokonaan. Matoro johdatti joukon varovasti läpi murskaantuneiden luolien. Häntä alkoi epäilyttää, sillä missään ei näkynyt Skakdin Skakdia. Edes työskentelviä torakoita ei enää näkynyt. Rikkoutunut tunneli vietti alaspäin, kuten aina ennenkin, mutta tunnelin päässä heitä odotti yllätys: se oli melkein tukossa. Matoro oli järkyttynyt. Mitä täällä oli tapahtunut?<br>\n”Matoro, mitä tämä on?” kysyi Summerganon.<br>\n”En… en tiedä”, vastasi Matoro hämmästyneesti. ”Ei tämä ollut tuhoutunut, kun viimeksi olin täällä.” Sitten he huomasivat käytävän lattialla kuolleiden Skakdien ja torakoiden ruumiita. Muutamat näyttivät jopa koskemattomilta, aivan kuin ne olisivat vain kuolleet, mutta suurin osa Skakdeista näytti tapettaneen erittäin tuskallisesti.<br>\n<br>\n”Ehkä meidän pitäisi mennä tutkimaan?” ehdotti Keetongu. He menivät. Aluksi he kaivoivat hieman kiviä tunnelin suulta, jotta mahtuivat sisään. Sisällä he katselivat paikkoja. Kaikki oli raunioina. Seinän hienot kaiverrukset olivat suurimmaksi osaksi tuhoutuneet, laavavirta oli tukkeutunut niin, että noin neljäsosa huoneesta oli laavan peitossa. Ne kohdat, jotka eivät olleet, olivat korkeammalla, mutta saattaisivat peittyä, jos laavan tuloa ei pysäytettäisi.<br>\n<br>\nHe raivasivat huoneiden ovien edestä tavaraa mahtuakseen sisään. Paikoittain koko seinä saattoi olla sortunut niin, että oven avaamista ei tarvittu. Kaikki jähmetysputket olivat pirstaleina; muutamia mutanttiraheja juoksenteli välillä näkyviin jostain koloista vain, jotta voisivat piiloutua taas. Suurimmat rahit olivat jo poistuneet kuolonloukusta, mutta pienet eivät välttämättä päässeet tai uskaltaneet.<br>\n<br>\nMatoro tutkaili virusten ja erilaisten kemikaalien jäänteitä lattialla; särkyneitä pulloja makasi ympäriinsä, ja lasinsiruja oli levinnyt pitkin poikin. Keetongu katseli rikkoutuneita artefakteja kiinnostuneena, rakentajainsinööri kun oli. Glatorianking löysi pian jotain kiinnostavaa.<br>\n”Hei, kaverit, tulkaa katsomaan!”<br>\n<br>\nMuut menivät hänen luokseen. Kyllä vain, Makuta Nuin haarniskan palasia. Häntä ei näkynyt missään. Heitä alkoi jo hieman pelottaa. Mitä sellaista olisi voinut tapahtua, että Makuta olisi kuollut luolaansa? Matoron päässä raksutti:<br>\n”Se torakka…” Hän katsoi Summerganoniin. Tämän silmät suurentuivat. Kumpikin näytti järkyttyneeltä.<br>\n”Mitä nyt? Mitä se on?” kysyi Glatorianking. Makekin näytti hämmentyneeltä. Matoro ja Summeganon selittivät, kuinka olivat joutuneet kohtaamaan supervoimakkaan ja superilkeän Nazorakin, jolla oli ollut überhaarniska. Muut kuuntelivat tarkkaavaisesti.<br>\n”Ilmeisesti Manu ainakin taisteli”, Keetongu tuumaili.<br>\n<br>\nHe alkoivat raivata kiviä siinä toivossa, että niiden alta löytyisi jotain. Ja jotain he löysivätkin: Kanohi Kraahkanin, Suuren Varjojen naamion. Makuta Nuita ei edelleenkään näkynyt. He lopettivat hetken kuluttua etsintänsä. Muuta ei löytynyt. Matoro istahti kivelle ja huokaisi. Muutkin levähtivät hetkeksi. Sitten heidän edestään kuului ääni:<br>\n”Kas, kas, kas. Mitäs meillä täällä onkaan.” Lihaksikas, keltaruskea kiven Skakdi oli saapunut ovensuuhun seuranaan kaksi eliittisoturiaan.<br>\n”Nimeni on Gaggulabio, ja minulla on hyvä päivä”, Skakdi myhäili. ”Nimittäin saan nyt hoideltua viisi klaanilaista yhdellä iskulla.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":129,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-04T13:34","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatorolle ei tule mieleen yhtään huonompaa paikkaa taistelulle, kuin puoliksi sortunut, kemikaaleja ja ilkeitä raheja täynnä oleva luola josta löytyi myös laavaa. Lisäksi uloskäyntejä oli vain yksi, ja senkin edessä oli Gaggulabion haarniskoitu ruumis ja hänen kaksi henkivartijaansa taustalla.<br>\n<br>\n\"En olisi uskonut että niin kehutut Klaanilaiset jäävät näin yksinkertaiseen ansaan. Eikö teille ole opetettu että vihollisen maaperällä, umpikujassa sijaitsevaan pienioviseen luolaan ei kannata mennä?\", Skakdi-lordi puhelee kylmällä äänellä, sivellessään kädessään piikikästä miekkaa.<br>\n<br>\n\"Meitä on viisi, teitä kolme. Onko kovin järkevää hyökätä, muistat kyllä että olemme selvinneet pahemmistakin tilanneista.\", Matoro sanoo tiukaksi vastalauseeksi. <br>\n<br>\n\"Kuinka niin viisi? Me saamme tänne koska vain lisää väkeä, emme vain viitsi tunkea pieneen luolaan kovin montaa soturia.\", Gaggulabio vastaa rennosti. \"Niin, olette toivottomassa tilanteessa. Taisteletteko vai antaudutteko?\"<br>\n<br>\n\"Mikset sinä antaudu?\", Matoro lohkaisee. <br>\nGaggulabio ei pitänyt tästä vastauksesta.<br>\n<br>\nSkakdi-lordi ryntää kylki edellä ja iskee kovaa Matoroa, tämä torjuu miekallaan mutta iskun voima kaataa Toan maahan ja heittää tämän miekan pois. Hyökkäys jatkuu miekanheilautuksella Summerganonia kohden, kokenut soturi kuitenkin onnistuu väistämänä sen ja torjumaan. HenkivartijaSkakdit lähtevät hyökkäykseen, toinen hyppää ilmasta Glatoriankingin yli, iskien tätä miekalal selkään. Toa kääntyy nopeasti, kivusta välittämättä lyö miekalla kohti Skakdia. Keetongulla on ongelmia vältellä kahdella miekalla aseistautuneen Skakdin lyöntejä. Mahriking juoksee katsomaan Matoron tilaa. Hän auttaa Jään Toan ylös.<br>\n<br>\nTila on ahdas taistelulle, eikä asiaa yhtään helpota huoneiston perällä oleva laava-allas ja seinän raosta virtaava laava. Lisäksi oviaukossa näkyy Nazorakeja. <br>\n<br>\n\"Meidän pitää päästä tästä huoneesta pois, nopeasti...\", Matoro sanoo ensimmäiseksi Mahrikingille. Yhtäkkiä Tulen Toa iskee keihäänsä suoraan Matoron pään yli, torjuen torakan naginatan iskun. Matoro heittäytyy pois välistä, katsellen kaaoksessa minne hänen miekkansa on lentänyt. <br>\n<br>\nMatoro näkee sen, syöksyy torakan ohi ja kiertää yhden taitelun. Hän syöksyy nopeasti nähdessään miekkansa vierivän hitaasti kivikossa kohti laavaa. Syöksy, nappaus aseen kahvasta. Suuri, kolmikynsinen jalka iskeytyy miekan terän päälle. <br>\n<br>\n\"Pääsitpä pahaan paikkaan.\", Gaggulabio sanoo ilkeästi hymyillen Matoro näkee Skakdin verisen, piikikkään miekan ihan naamansa edessä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":130,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-04T16:08","content":"Glatorianking on alakynnessä, selkä haavoilla, kuitenkin Hän yrittää taistella parhaansa mukaan, mutta viilto vaatii, veronsa ja hän pyörtyy.<br>\n<br>\n\"Matoro tämä on loppusi ystäväsi ovat mennyttä, katso nyt kaatuvat yksitellen, ja pian on sinun vuorosi.\",Gaggulabio, osoittaa sormelaan makavaa Glatoriankingiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":131,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-04T20:22","content":"<strong>Eteläisen saaren metsä</strong><br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy juoksivat kovempaa kuin vuosiin. Tai olisivat juosseet, jos metsän lumi ei olisi ollut heidän pahin vihollisensa.<br>\nNuo kaksi entistä pimeyden metsästäjää upposivat juostessaan joka epätoivoisella askeleella vain syvemmälle lumeen. Lopulta juokseminen muuttui enemmänkin uinniksi. Guardian ja Killjoy kauhoivat molemmin käsin läpi kinoksen. He repiytyivät sen läpi kaikin voimin, raapien ja kauhoen aggressiivisesti.<br>\nVälillä toinen heistä katsoi taaksepäin tarkistaakseen, missä matoranit olivat. Se ei ollut erityisen mukava näky.<br>\n<br>\nAiemmin robottimaisesti tasatahtiin marssinut matoran-armeija oli muuttunut täysin. Nyt matoranit juoksivat kuin lauma nälkäisiä villipetoja turvautuen välillä etenemisessä jopa neljään raajaan. Tunteettomien \"Nimda\"-lausahdusten kuoro oli muuttunut epätasaiseksi kiljunnaksi. Aina välillä Killjoy ja Guardian kykenivät erottamaan muutaman tutun sanan Matoranien huutojen joukosta, mutta suurimmaksi osaksi heidän korviinsa kantautui vain vihan ja pelon täyttämää laumaeläinten ääntä.<br>\nMatoranit etenivät päättäväisesti ja aggressiivisesti. Ne pomppivat toistensa päältä ikään kuin kilpaillen keskenään. Jos joku kaatui lumihankeen, hänen päälleen astuttiin. Ja kaiken tämän keskellä kykeni erottamaan Matoranien sinisenä hohtavien silmien muuttuvan aina vain tummemmiksi.<br>\n<br>\n\"Tämä on liian hidasta!\" Killjoy huusi hengityksensä alta. \"Ne saavat meidät kohta kiinni. Sulatetaan lumi edestämme!\"<br>\n<br>\nGuardian tutki hankea hetken kiikarisilmänsä tarkennuksella. Hän mietti kuumeisesti juostessaan.<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi tiukasti. \"Raivaamme vain tietä niille.\"<br>\n<br>\n\"Mitäköhän ne edes tekevät, jos saavat meidät kiinni\", Killjoy kysyi.<br>\n<br>\n\"Mielenkiintoinen kysymys\", Guardian sanoi. \"Jättäisin mieluiten sen vain sairaan mielikuvitukseni vastattavaksi.\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat etenemistään. Lumi alkoi tiheytyä ja välillä siinä pystyi juoksemaankin kunnolla, mutta Guardian ja Killjoy upposivat siihen edelleen.<br>\nMatoranien raivo tuntui vain kasvaneen. Ne etenivät entistä ripeämpää vauhtia läpi metsän.<br>\n<br>\n\"Hei\", Guardian sanoi. \"Aivan.\"<br>\n\"Mitä nyt?\" Killjoy kysyi.<br>\n<br>\nGuardian vilkaisi lumeen, jossa juoksi. Hän sulki oikean silmänsä.<br>\n<em>\"Skanneri. Päälle\".</em><br>\n<br>\nKiikarisilmän valon muututtua siniseksi Guardian tiesi, mitä oli tehtävä. Skanneri analysoi lunta mekaanisen piipityksen säestämänä. Osa hangesta oli selvästi paksumpaa ja kestävämpää ja pehmeä lumi vaikutti muodostavan alueelle jonkinlaisen luonnon oman miinakentän.<br>\n<br>\n\"Äkkiä\", Guardian huusi. \"Seuraa askeliani!\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy hyppivät läpi metsän. Välillä he arvioivat hyppynsä väärin ja menettivät muutamia sekunteja, mutta heidän vauhtinsa nopeutui kaikin puolin. Matoran-lauman petomainen joukkomieli ei kyennyt ymmärtämään eroa pehmeän ja kovan lumen välillä ja jatkoi uimista läpi hangen. Killjoyn ja Guardianin pakovauhdin nopeutuessa ath-korolaisten silmissä ja äänissä oleva raivokkuus nousi huippuunsa.<br>\n<br>\n<br>\nHetken juoksemisen jälkeen Guardian ja Killjoy saapuivat rantaan.<br>\n<em>\"Skanneri. Pois.\"</em><br>\n<br>\nRannan vedet olivat yhtä tyynet kuin Guardianin saapuessa, mutta itse rannalla oli taisteltu. Savuavia metallinpalasia lojui ympäri rantaa ja niiden suurimmassa keskittymässä makasi suurta Nazorakia muistuttava ruumis. Sen keskivartalo oli lävistetty jollain.<br>\nRannassa oli myös pakoajoneuvoksi tarkoitettu vene, mutta Guardian ja Killjoy eivät havainneet kuljettajaksi tarkoitettua Snowmania itse veneessä.<br>\nKepe ja Snowman olivatkin rannalla savuavan metallinkasan takana. Guardian ja Killjoy juoksivat heitä kohti. Pian he huomasivat, että Kepe makasi maassa tiedottomana vatsapanssarissaan suuri halkeama. Snowman oli polvillaan ja tuo suuri valkoinen Toa piteli kiinni kaulastaan yskien. Pieniä lumihippuja lensi hänen suustaan.<br>\nSnowmanin ja Kepen seurassa oli tumma hahmo, joka käytti vihreää naamioita. Hän oli kääntynyt Snowmania kohti ja näytti keskustelevan tämän kanssa.<br>\n<br>\nSnowman käänsi katseensa kohti lähestyvää Guardiania ja Killjoyta. Hän yski edelleen, mutta lumiukon kasvoille ilmestyi pieni hymy.<br>\n\"Isot hiton sankarit saapuvat\", hän sanoi kurkku käheänä. \"Terve.\"<br>\nGuardian ja Killjoy tervehtivät nopeasti. Toan kokoinen vihreänaamioinen hahmo kääntyi kohti heitä.<br>\n<br>\nGuardian ja hahmo jakoivat katseen.<br>\n\"Ai, sinuakin näkee\", Guardian sanoi. \"Terve, Ämkoo.\"<br>\n\"Terve, Guardian.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi hämmentyneenä sivusta.<br>\n\"Olenkin...kuullut sinusta\", hän sanoi kunnioitusta äänessään. \"Mitä teet täällä?\"<br>\n\"Ehkä kerron, kun olemme veneessä\", Ämkoo vastasi. \"Nyt on pieni kiire. Nämä kaksi pitää saada äkkiä hoitoon ja luulen, että ette juosseet metsän halki ihan vain lenkkeilymielessä.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy katsoivat toisiaan.<br>\n\"Hyvä arvaus\", Guardian sanoi. \"Vilkaise metsään.\"<br>\n<br>\nPian Ämkoo havaitsi matoran-lauman, jonka silmät hohtivat tummansinisinä ja joka eteni läpi kylmän metsän raivaten tiensä läpi lumen ja huutaen vertahyytävästi.<br>\nVaadittiin paljon, että Ämkoon kasvoille sai reaktiota, mutta tämä oli ilmeisesti tarpeeksi. Hän kurtisti kurmiaan ja avasi suunsa epäuskoisen näköisenä.<br>\n\"Mitä hittoa\", hän kysyi jäisesti. \"te olette menneet tekemään.\"<br>\n<br>\nGuardian ja Killjoy vilkaisivat taaksepäin.<br>\n\"Jos jakaisimme kuulumiset veneessä?\" Guardian kysyi.<br>\n<br>\nPian kaikki viisi olivat veneessä. Snowman sijoittui peräosaan. Vaikka hän oli pahasti vahingoittunut, oli hän edelleen joukon paras ohjaaja.<br>\nPian teräksinen paatti syöksyi läpi aaltojen. Se jätti saaren jälkeensä ja kukaan veneessä istujista ei katsonut taaksepäin.<br>\n<br>\nMatoran-lauma pääsi metsän reunaan. Sitten sen raivokas ryntäys pysähtyi kuin seinään.<br>\nMatoranit jäivät seisomaan rannan ja metsän väliselle rajalle tuijottaen horisontissa kiitävää venettä siniset silmät loistaen. Niiden kasvoilla oli havaittavissa surua ja alakuloa.<br>\nYksi Matoran avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta se lopetti kesken. Oli liian myöhäistä.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n<br>\nYliluutnantti 955 avasi silmänsä. Hän oli ollut tajuttomana jo hetken aikaa.<br>\n\"Minä\", yliluutnantti sanoi pakottaen kivuliaasti jokaisen sanan torakkamaisesta suustaan. \"Tapan. Sen.\"<br>\nYliluutnantin keskiruumis oli tuskissa. Ämkoon miekka oli läpäissyt kaiken, mutta sydän oli vielä toimiva, vaikka sen lyönti hiipui vähitellen. Torakan silmissä alkoi hämärtää.<br>\nYliluutnantti pakotti yhden käsistään ylös ja löi itseään raivokkaasti rintaan. Hän ei kuolisi tänne.<br>\n<br>\nTorakka katseli ympärilleen. Hän makasi keskellä metallirojua. Mikään ase ei toiminut eikä haarniskaa saanut tästä toimintakuntoiseksi ilman taitavaa insinööriä.<br>\nTorakka yritti nousta pystyyn, mutta silloin hän tajusi, että jalat eivät vastanneet.<br>\nYliluutnantti katsoi haavaa keskivartalossaan. Sitten hän katsoi jalkojaan. Torakka karjaisi raivokkaasti kohti taivaita.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole mitään sellaista, mihin genetiikkaosasto ei pystyisi\", 955 sanoi vihaisesti. \"Nyt, liikuta yläruumistasi.<br>\n<br>\nYliluutnantti siirsi kättään. Hän yritti vetää raskasta ruumistaan käsillä kohti haarniskan irronnutta kypäräosaa. Kommunikaattorin täytyisi olla vielä kunnossa.<br>\nJostain syystä torakka muisti toukka-aikansa kömpiessään kohti kypärää.<br>\n<br>\n\"Minä. Tapan. Sen.\"<br>\n<br>\nJuuri kun 955 oli saamassa kiinni kypärästä, pieni sininen matoran-jalka astui sen päälle.<br>\nYliluutnantin kasvoille muotoutui ilme, joka viesti puhdasta vihaa. Se nosti katseensa kohti Matoranin kasvoja.<br>\n<br>\nSininen matoran katsoi tummansinisenä hohtavilla silmillään suoraan yliluutnanin sieluun. Matoran piti käsissään oranssin naamion kahta kappaletta. Matoranin silmillä oli alakuloa. Se yritti käsiensä hitailla liikkeillä yhdistää kahta naamion palasta.<br>\n\"Ystävä\", matoran sanoi hiljaa katsoen naamion palasia. \"Ystävä.\"<br>\n<br>\nTorakka oli ärtynyt. \"En ole\", se sanoi vihaisesti. \"Mene pois.\"<br>\n\"Ystävä\", matoran toisti.<br>\nYliluutnantti suuttui tosissaan. Se tarttui oikealla kädellään vyötäröllään olevaan hätäpistooliin ja tähtäsi sillä sinisen matoranin kasvoihin.<br>\n<br>\n\"Tässä on minun paras ystäväni\", yliluutnantti sanoi hymyillen raivonsa keskellä pirullisesti. \"Se ei pyydä liikoja ja voin luottaa siihen aina.\"<br>\n<br>\nLaukauksen ääni kaikui rannalla. Sininen matoran kaatui maahan. Oranssin naamion palaset putosivat lumeen. Yliluutnantti hymyili. Hän kurkotti kätensä kohti kypärää uudelleen.<br>\n<br>\nHänet keskeytettiin taas. Tällä kertaa musta matoran-jalka astui hänen asekätensä päälle.<br>\n\"Ystävä\", musta matoran sanoi osoittaen oranssia naamiota ja sen vieressä makaavaa sinistä matorania.<br>\n\"Ystävä\", toinen matoran sanoi alakuloisesti vierestä.<br>\n<br>\nPian hajanainen kuoro toisti sanaa \"ystävä\" joka puolelta. Yliluutnantti katsoi ympärilleen. Hänet oli piiritetty. Matoranien tummansiniset silmät katsoivat häneen syyttävästi. Sitten koko joukon kädet nousivat petomaiseen taisteluasentoon.<br>\n<br>\n\"Ei\", yliluutnantti sanoi hiljaa katsellen oranssia naamiota ja omaa kypäräänsä. \"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<em>\"Ei.\"</em><br>\n\"Ystävä.\"<br>\n<br>\nSilloin koko matoran-joukko tarttui yliluutnanttiin samanaikaisesti.<br>\n<br>\n<br>\nHänen huutonsa kaikui kylään asti.<br>\n<br>\nSitä kesti noin kymmenen minuuttia.<br>\n<br>\nSen jälkeen oli vain hiljaista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":132,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-04T21:06","content":"<strong>Luolasto</strong><br>\n<br>\nMatoro silmäilee otsaansa osoittavaa miekan kärkeä kauhuissaan. Hänen elämänsä vilisee hänen kiikariisilmänsä dokumenttitoiminnon avustuksella. Skakdisotalordi sujauttaa yhden varpaistaan jään Toan miekan alle potkaisten sen suoraan ilmaan, jolloin Skakdi nappaa sen asevapaaseen käteensä. Hän tarkasteli miekkaa, melko ivallisen näköisenä.<br>\n<br>\n\"Luulitko voviasi paloitella minut tällaisella metallisella hammastikulla\", Skakdi lausahtaa ivallisesti, \"Nyt, näytän sinulle, miten vihollinen silvotaan OIKEALLA tavalla, OIKEALLA miekalla\". Isokokoinen Skakdi ojentaa kättään hieman taaske, pitäen miekkansa suorassa, kärki kohdistuneena keskelle Toan otsaa. Matoro halvaantuu. Hän on kauhusta jäykkänä. Hän sulkee silmänsä, Skakdi tökkää miekkansa eteen päin...<br>\n<br>\n<br>\nMatoro avaa silmänsä. Mitä hitoa tapahtui? Miten hän oli vielä elossa? Hän korotti katseensa maasta. Skakdi seisoi yhä paikallaan, muttei omasta tahdostaan. Keetongu seisoi hänen takanaan, pidellen tämän kädestä kiinni, estäen kuolettavan piston Matoron otsaan. hetken ihmeteltyään Matoro yritti nousta ylös hypätäkseen myös sotalordin kimppuun, mutta Skakdi oli nopeampi. Tämä potkaisi jään Toaa leukaan, jolloin tämä lensi muutaman metrin taakse päin. Tämän jälkeen Skakdi tarttui takanaan olleseen soturiin vapaalla kädellään, tarttuen tätä kurkusta ja paiskaten tämän läheistä seinää vasten. Seinällä oli terävähkö kiveen naulattu naula, joten isku keetongun takaraivoon oli varsin kivulias. \"Tästä kuolet!\", Skakdisotalordi huudahti, valmiina viiltämään tämän rinnan auki...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":133,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-04T21:22","content":"<em>Pimeys. Varjo. Tummaa muodotonta massaa. Se valuu ylitseni. Se tuntuu kylmältä. Paitsi, että en tunne mitään. Kaikki näyttää mustalta. En tosin näe mitään. Vai näenkö? Jos on säkkipimeässä, ei näe mitään, koska valonsäteet eivät osu silmiin. Tämä on kuitenkin erilaista pimeyttä. Jos muunlaista nyt on koskaan ollutkaan olemassa.<br>\n<br>\nMissä olen? Näen vain varjoja. Epäselvää, häilyvää. Hiljaisuus. Mistään ei kuulu äänen ääntä. Jostain ilmestyy värittömiä kuvia, hahmoja. Muodot alkavat erottua. Silti varjot vain lipuvat ohitseni.<br>\n<br>\nMitä olen? Minulla ei ole ruumista, ei lainkaan minkäänlaista olomuotoa. Mutta koska ajattelen, olen, eikö totta? Mitä siis olen? Lordi Voldemort…? En. Jotain muuta.<br>\n<br>\nMilloin olen? Ajantajuni on kadonnut tyystin. Olen tuiki tuntemattomassa ajassa. Millä vuosisadalla elän? Onko tämä jokin vaihtoehtoinen ulottuvuus? Miksi en sitten muista mitään siitä?<br>\n<br>\nMitä minä oikeastaan muistan? Millaisessa maailmassa olen elänyt?<br>\n<br>\nPäässäni pyörii kysymyksiä. Se on havainnollistus siitä, että ajattelen. Tai ehkä olenkin illuusio. Vaiko alluusio? Ne eivät taida kuulua samaan aihepiiriin. Mitä minä ajattelen? Kammottavaa. Vihreää. Limaa. Mitä. Hittoa.<br>\n<br>\nJostain kantautuu ääni; varjojen läpi se sulloutuu tajuntaani tunkeutuen, kuin miekka, joka lävisti vatsani. Muistan sen. Mutta missä se tapahtui? Ja milloin? Ja miksi?<br>\n<br>\nHyvä uutisteksti vastaisi noihin kysymyksiin. Mutta täällä ei ole paperia. Miksi? Missä siis olen? Tylsässä vaihtoehtoismaailmassa vaiko oman pääni sisällä? Veikkaan, että minulla ei ole päätä. Se on hämmentävä ajatus.<br>\n<br>\nAhaa-elämys. Kuinka ihanaa. Minulla ei ole päätä. Se tosin on itsestäänselvyys, jos minulla ei ole ruumista.<br>\n<br>\nVarjojen tanssi kiihtyy. Ääniä tulee enemmän. Mistä ne tulevat? Otanpa selvää. Vai onkohan se sittenkään niin hyvä idea? Ehkä ei. Mutta en halua jäädä tännekään. Pakko valita. Ei jaksaisi. Pakko. Hmm… pakko on vain kuolla. Mutta olenko kuollut? Se torakka tappoi minut. Mrr… Kosto!<br>\n<br>\nMiten kostan, jos olen kuollut? Herään henkiin tietysti, mikäs siinä. Mutta mehän elämme vain kuollaksemme. Kannattaako siis elää, kun kuitenkin lopulta kuolee? Ehkä voimme tehdä jotain elämillämme. Minulla oli kuusi, mutta kuolin ne pois. Surullista, eikö?<br>\n<br>\nMutta nyt en keskity enää varjoihin, jotka ovat tarttuneet minuun. Minä on melko laaja käsite. Minäkäsitykseni lienee siis laajentunut. Hauskaa. Psykologinen leikki saa riittää: ne nostavat minut tietoisuuden uudelle tasolle. Koen valaistuksen. Mitä se oli? Uuno Turhapuro. Eikun. Korppi. Se puree minua. Tekee mieli tappaa se. Tapan sen, koska pystyn. Pystynkö? Hoo, taas uusi ahaa-elämys. Ne ovat jänniä. Tappaminen on kivaa.<br>\n<br>\nViehättävää. Verta on kaikkialla. Punaista ja paksua. Sitä valuu päälleni. Se on kuumaa. Poltan kieleni. Tai ainakin jonkin ulokkeen. Se on vihreä. Auts. Miksi se on vihreä?<br>\n<br>\nAvaan silmäni. Siinähän olen minä. Miksi syön kookospähkinää? En ole ennen maistanut kookospähkinää, ehkä se on hyvän makuista-ta-ta. Ta. Ta. Tuli. Niin juuri, poltan tuon kopion itsestäni. Ajattelemallahan se hoitui, olen kuollut jälleen. Nyt voin nousta. Avaan silmäni uudelleen. Mitä se on? Laavaa. Se polttaa. Ei hyvä. En pidä laavasta, jos se polttaa minua. Äkkiä pois. Tuolla tapahtuu jotain. Se on taistelu. Iso Skakdi tappaa pian Matoron. Enkö minä tappanut Skakdeja vasta äsken? Vai oliko se vuosituhansia sitten? Ei, tuo oli eri Skakdi.<br>\n<br>\nNäen ruumiin. Se on iso ruumis. Mutta tuollahan on vielä isompi. Jännää.<br>\n<br>\nKäytin juuri puhekielen ilmausta. Sekin on jännää. Nää. Hoo! Siellä on kaikkein isoin ruumis! Mutta se on pinkki, hyi olkoon. Noh, se on iso. Otan sen. Tunnen eläväni. Mutta päähän sattuu. En näe mitään. Täytyy suunnistaa kuulon perusteella. Seinän läpi paiskautuminen EI ole kivaa. Mutta sekin on parempi kuin kuolema. Taas.<br>\n<br>\nTyperää. Kävelen. Uusi ruumis ei tottele hyvin. Miksi se on pinkki? Hyijyi. Ja karvainen. Argh! Nälkä. Nyt kuulen ääniä. Ooh, taidan tappaa vähän lisää Skakdeja.</em><br>\n<br>\n<strong>Luola</strong><br>\n<br>\nMatoro katsoi luolan suulle. Sieltä saapui pinkki, karvainen hirviö, jonka pää oli selvästi lävistetty. Gaggulabio karjaisi. Hän huomasi, että tämä otus vastasi Metorakkin kuvausta pinkistä jänishirviöstä. Hän ampui sitä. Se tarttui häneen ja laittoi hänet suuhunsa. Se nielaisi hänet. Gaggulabio oli raivoissaan. Kukaan ei nielaisisi häntä. Pinkki otus tarttui toisesta henkivartija-Skakdista kiinni ja repi siltä pään irti. Viimeinen Skakdi antautui, mutta pinkki jäniksenkuvatus repi hänetkin kahtia. Skakdi rääkäisi viimeisillä voimillaan.<br>\n<br>\nKukaan ei huomannut, että Gaggulabio leikkasi tiensä ulos otuksen vatsasta; kaikki olivat keskittyneet otukseen, joka tuijotti heitä lävistyneellä silmällään. Gaggulabio hiippaili ulos luolasta. Klaanilaiset katsoivat pelokkaina olentoa. Se avasi suunsa vajaamielisen näköisenä ja sanoi:<br>\n”Pöö.”<br>\nMoni hätkähti. Sitten otus virnisti ja nauroi Makuta Nuin äänellä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":134,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-05T13:09","content":"<strong>Luola, again.</strong><br>\n<br>\nMatoro on hämmästynyt tapahtumien kulusta. Pinkki örghelimörgheli, joka paljastui Manuksi, tuli sisään ja hoiteli Skakdit. <br>\nNazorakit ovat melko hämääntyneinä huoneen yhdessä nurkassa.<br>\n<br>\nValitettavasti vihreää kaasua nousee ylös pinkisät olennosta.<br>\n<br>\n\"Manu, sinä vuodat.\", Matoro huomauttaa etsiessään miekkaansa.<br>\n\"Ei, ei taas.\", Makuta sanoo. Hänen mielensä valuu pikkuhiljaa ulos ruumiin haavoista.<br>\n<br>\nPiikikäs terä iskeytyy suuren olennon rinnan läpi. Terä on piikikäs ja verinen, ja kun takana oleva Gaggulabio alkaa repiä sitä pois, ei välttämättä halua olla kuulolla. Terän väkäset raastavat lihaa ja katkovat kylkiluita. Pinkki olento kaatuu maahan, ammottava aukko silmänsä lisäksi myös rinnassa. <br>\n\"Pikku ystävänne taisi kaatua.\", Gaggulabio sanoo kylmän rauhallisesti. Hänellä on kädessä entistä verisempi miekkansa.<br>\n\"Otetaanko tämä uusiksi?\", hän ehdottaa. <br>\n<br>\n\"Tuotanoin... Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että häivymme tästä huoneesta yhteiselle teehetkelle. Mistä teestä sinä pidät? Voimme hankkia myös pikkuleipiä teen kanssa. Laava nimittäin nousee.\", Matoro viisastelee tuttuun tapaansa. <br>\n<br>\n\"Hmm. Sopii minulle, menen tosin yksin.\", Gaggulabio hymyilee ja sähisee jotain epämääräistä, ilmeisesti torakan kieltä.<br>\nSkakdi astuu pari askelta ulos luolasta, ja Nazorakit oven sivuilla kankeavat valtavan kiven ovensuulle. Kuuluu vain tömähdys, pölyä ja Klaanilaiset ovat lukittuna kammiossa. Laava on vallannut ja yli puolet huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":135,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-05T13:22","content":"<strong>THE Cave, again?</strong> <br>\nGlatoriankin gnousee pystyyn, mutta kun hän luuli kaiken olevan jo hyvin, no asiat olivat vain pahentuneet entisestään.<br>\n\"Auh selkään sattuu hieman, mutta muuten olen kunnossa, hetkinen miksi täällä on yhtääkkiä näin hämärää, \"Se ei ole pääasia katso kivi on tukkinut tiemme ja laava...\", Matoro huohahti, \"Laava?\" Glatorianking katsoi taakseen, \"LAAVAAAAA!\" Glatorianking ryntäsi isollekivelle ja rupesi hakkamaan sitä miekallaan, hän hädin tuskin sai mitään vahinkoa aikaan, mutta, jotakijn oli tehtävä. \"Toivotonta, myönnän olen liian usein paniikissa, mutta tämä tilanne näyttää oikeasti aika toivottomalta, nyt en juuri jaksa ajatella, mitään, päässäni ei ole yhtään ideaa, mutta hetkinen, oletteko ajatelleet, että voisimme olla jonkin sulamattoman päällä ja porata tiemme ulos täältä kai jollakin on tunnelipora\"?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":136,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-05T13:39","content":"<strong>Klaanilinnake, tiedät kyllä että olen siellä.</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hän mietti, missä Avde oli ollut, mihin hän oli vienyt Jaken. Hän käveli klaanin arkistoihin ja kysyi: \"Mm... Onko järjestelmäämme kirjautunut punaista matorania jolla on sininen Pakari, viime viikolla?\" Arkistonhoitaja meni katsomaan tietoja ja tuli takaisin. \"Ei, viime viikolla moniakaan ei ole kirjautunut takaisin, ja jos etsit tuntematonta niin uusia jäseniä järjestelmäämme ei ainakaan ole kirjautunut.\" \"Selvä, kiitos.\" Jake sanoi ja lähti pois. Kuka matoran oli ollut? Mistä se oli tullut? Ja tärkeimpänä: <em>Mikä se oli...?</em> Jake ei viitsisi tehdä sopimuksia klaanin pettämisestä muutenkaan, mutta tuntemattoman kanssa, mahdottomalta kuulosti. Kuitenkin tarjous houkutteli... Jake tiesi sisimmässään ettei ole se ainoa, hän oli varma että matoran, tai mikä lieneekään oli houkutellut muitakin. Mutta mistä Jake tiesi oliko tuo puhunut totta. Ehkä oli, ehkä ei...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":137,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-05T13:48","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nDomek istui rauhassa veneensä päällä ja katseli kartaansa ja kompassiaan. Hän yritti löytää itsensä kartasta ja mietti samalla minne voisi mennä seuraavaksi. Hän ajatteli hetken Klaaniin palaamista, mutta päätti sitä ennen käydä vielä kerran itäisille Matoran-kylille. Siellä hän olisi ostanut itselleen kulhollisen lihakeitta ja lisää piirrostarinoita. Itäisillä kylillä oli yksi piirrostarina-sarja mistä hän piti erittäin paljon. Se kertoi yksinäisestä naispuolisesta plasman Toasta, joka taistelee kotisaarensa tuhonneen Kanohi-Lohikäärmeen ja hänen hyönteismäisiä liskoarmeijaa vastaan. Se oli hyvin toiminnallinen ja jännittävä sarja. Domek ei koskaan myöntäisi haluavansa joskus tavata tämän Toan ja ostaa hänelle luumumehun. Sellainen saisi paljon outoja katseita muilta jäseniltä, mistä hän ei kovinkaan pitänyt.<br>\nMietiskelleen tätä ideaa hetken, Domek päättikin nukahtaa veneensä päällä. Hän ei saanut nukuttua saarella kovinkaan hyvin, joten ajatteli voivansa viimeinkin olla rauhassa meren päällä. Domekin mieleen ei sinä hetkenä juolahtanut mahdollisuus joutua Zyglakien tai minkään muun meressä elävän vaaran uhkaamaksi. Hän sulki silmäsä ja laittoi hattunsa silmien eteen.<br>\n<br>\nSitten kaikki hiljeni.<br>\nLokit katosivat. <br>\nMereen ilmestyi uhkaava varjo.. <br>\nSuuri aallokko huuhtoi venettä.<br>\nJokin ilmestyi veneen eteen.<br>\n<br>\nDomek avasi silmänsä ja otti hattunsa pois.<br>\n<br>\nHän toivoi ettei olisi koskaan tehnyt sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":138,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-06T12:28","content":"<strong>Klaani, edelleen, miksi tämä pitää kirjoittaa?</strong><br>\n<br>\nJake mietti. Ehkä hänen piti unohtaa. Mutta silti hänen piti saada tietää kuka se oli. Guardian osaisi auttaa, ehkä, mutta missä hän oli, sitä Jake ei tiennyt. Sen kohtalokkaan tapahtuman jälkeen Jake oli ollut viikkoja eristäytyneenä ja yksin, meditoimassa ja miettimässä, hän ei uskaltanut puhua kenellekkään, hän vain halusi tietää kuka ja <em>mikä</em> se matoran oli ollut. Toivottavasti Guardian palaisi kohta, Jakesta tuntui että hän kokeneena ja entisenä pimeyden metsästäjänä osaisi ajatella kuten pahis ja ehkä jopa tuntisi matoranin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":139,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-06T14:18","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nSnowman ei oikeastaan kuunnellut Guardianin ja ÄmKoon hiljaista keskustelua tehtävästä, sen syistä ja seurauksista. Hän oli huolissaan enemmänkin Kepen tilasta, vaikka Guardian olikin taitojensa mukaan tätä parantanut vähäisten ensiapuvälineiden turvin. Lisäksi lumiukko oli itsekin heikossa tilassa, ja veneen ohjastaminen vei hänen kaiken keskittymiskykynsä.<br>\n<br>\nJuuri kun ÄmKoo oli valaisemassa tarinaansa muillekin, Killjoy huomasi jotain. Kaukana horistontissa, Snowmanin veneestä itään, näkyi liikettä. Punamusta hahmo viittoi muille veneessä istuville havaintonsa suuntaan, ja Klaanilaiset käänsivät katseensä. Kukaan heistä ei erottanut, mikä se oli, mutta sillä oli lonkeroita, se ui ja sen keskeltä lähti äärettömän kirkas valo.<br>\n\"Mennään katsomaan lähempää\" Guardian sanoi muille, ja katsoi Klaanilaisten ryhmää. Kaksi oli vakavasti haavoittuneita, mutta muuten heillä oli siinä varsin kykenevä viisikko.<br>\nGuardian mietti hetken.<br>\nHän katseli ympärilleen, ja laski veneessä olijoita päässään.<br>\nGuardianin kasvoille levisi hymy. Viisi.<br>\n<br>\nKepekin heräsi heidän lähestyessään taivaanrannan muljuilevaa juttua.<br>\n\"Mitä olen missannut? Muistan Guartsun antaneen minulle jotain lääkettä, mutta sen jälkeen muistuu pelkkää mustaa.\"<br>\n\"Lepää kaikessa rauhassa\" ÄmKoo vastasi. \"Olet edelleenkin huonossa tilassa.\"<br>\n\"Voi jäädä lepääminen vähemmälle\" Killjoy murahti vakavana ja osoitti nyt jo tunnistettavaa kiinnostuksen kohdetta.<br>\n<br>\nVeneestä vähän matkan päässä oli valtaisa, sysimusta jättiläismustekala, joka oli hyökännyt toisen pienen veneen kimppuun. Hyökkäyksen kohteena olevan veneen kannelta lähtevä kirkas valo tuntui pitävän vesien petoa loitolla, mutta tilanne näytti silti pahalta.<br>\n\"Mitä siellä oikein tapahtuu?\" Snowman ihmetteli. \"Mistä tuo valo tulee?\"<br>\n\"En tiedä, otetaa selvää.\" Guardian vastasi kääntyen ryhmänsä puoleen. \"ÄmKoo...\"<br>\nMustavihreä toankokoinen hahmo oli kuitenkin kadonnut. Hetken ympärilleen pälyiltyään G huomasi hänen jo seisovan hirviön kohteena olevan veneen kannella.<br>\n\"Joskus hän kyllä vetää tuon ninjailunsa illan pitkälle...\"<br>\n<br>\nÄmKoo nosti kätensä silmiensä suojaksi lähestyessään valon kohdetta. Hän huomasi sen lähtevän toasta, jonka elementti oli mitä ilmeisimmin valo.<br>\n\"Anteeksi? Emme voineet olla huomaamatta tätä tilannettasi, ja... Hetkinen. Domek, mitä sinä nyt taas olet tehnyt?\"<br>\n\"ÄmKoo?\" valoa hohkaava hahmo kysyi.<br>\n\"Ei, olen Guartsun sairas pila, mitä muutakaan.\"<br>\nDomek lopetti säteilyn, ja kätteli omalaatuisella tavallaan vanhaa toveriaan.<br>\n\"Hauska nähdä sinua, senkin vanha höyrypää!\"<br>\n\"Sitä samaa.\"<br>\n<br>\nKepe tihrusti Snowmanin veneestä, mitä kummaa toisen venhon kannella oikein tapahtui. Ainakin säteily oli lakannut. Merihirviö näytti sen myötä innostuvan, ja pyyhkäisi lonkerollaan toisen veneen kannen. Mutta mitä tapahtui kyydissä olijoille? Hän kuitenkin kuuli takaansa tutun äänen.<br>\n\"Katsokaa, kenet löysin tuolta lonkeroiden keskeltä.\"<br>\nSnowmanin veneeseen kuin tyhjästä saapuneesta kaksikosta Domek oli se, joka yllätti Kepen. Mutta toisaalta, ei hän valon toia kovin montaa tuntenutkaan. Guardian katseli yllättyneenä ja ilahtuneena tämän Klaanilaisen löytymistä. Mutta pian hänen hymynsä hyytyi. Viisi plus yksi, hän laski mielessään.<br>\n<br>\nTätä \"riemuisaa jälleennäkemistä\" ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, kun lonkeroiden peittämä merihirviö huomasi kohteenaan olevan veneen tyhjentyneen matkustajista. Pahaenteisesti se vajosi vedenpinnan alle, ja kaikki Klaanilaiset siirtyivät veneensä reunoille, yrittäen tähystää, minne se oli kadonnut.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\n\"Snowman, pakita täyttä vauhtia!\" Guardian huusi, ja lumiukko totteli käskyä.<br>\n<br>\nVene liukui juuri ja juuri ajoissa pois veden pinnan rikkovan, hirviömäisen kidan tieltä. Meripeto näytti nyt naamansa, ja hyvänen aika, se oli ruma. Klaanilaiset katsoivat tyrmistyneinä valtavan hirviön limaista kitaa ja mahtavia lonkeroita.<br>\n\"Eli\" Domek virnuili \"Hieno pelastusoperaatio.\"<br>\n\"Kiitos.\"<br>\n<br>\nValtava lonkero huitoi Klaanilaisia mereen, ainoastaan veneen pohjalla makaava Kepe ja muista erillään ohjaajan paikalla istuva Snowman pysyivät kyydissä. Lumiukko joutui ottamaan veneellään hirviöön etäisyyttä, kun se kohotti muutaman lonkeron, valmiina murskaamaan kulkupelin. Kepe tavoitti kädellään mukaan otetun vanhan Cordak-laukaisimen, nosi istumaan, ja aloitti tulituksen kohti hirviön ammottavaa suuta. Jollain sen huomio pitäisi saada pois meressä uivista Klaanilaisista, rypäs ohjuksia kohti naamaa saattaisi jops toimia.<br>\n<br>\nKilljoy nousi pintaan, ja katseli ympärilleen. Hän näki Domekin ja Guardianin, hyvin samankaltaisessa tilanteessa kuin hän itse. Killjoy ui kahta kohti, ja mietti parasta toimintaa tässä tilanteessa. Raaka voima tuskin tekisi lihavuorelle mitään, ja sillä oli ikään kuin kotikenttäetukin. <br>\n<br>\nDomekin hän tavoitti, mutta valtava lonkero sieppasi Guardianin puristukseensa, ja vetäisi korkealle ilmaan.<br>\n\"Hyppää selkääni.\" Killjoy sanoi Domekille. \"Haemme skakdimme takaisin.\"<br>\nKaksikko nousi vedestä rakettimoottorein, kohti lonkerokasaa. Killjoy toivoi hiljaa mielessään moottoreidensa toimivan tällä kertaa hieman paremmin kuin viimeksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":140,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-06T15:53","content":"<strong>Manun luola</strong><br>\n<br>\nTilanne oli kieltämättä erittäin paha. Ensinnäkin, tiimi on sinetöidyssä luolassa. Toiseksi, laava nousee. Kolmanneksi, lattialla on vielä jonkun sortin kemikaaleja ja joitain raheja. <br>\n<br>\nMatoro katsoo luolaa - entinen oviaukko on tukittu valtavalla kivellä. luolan takaosa on laavan peitossa, ja seinässä on halkeama josta laavaa valuu. Yhdessä seinässä on rikkoutuneita jähmetysputkia ja kemikaalipurkkeja. Vihreänä hohkaavalle lattialle ei tee mieli astua.<br>\n<br>\nHuoneessa on Matoron lisäksi Keetongu, Mahriking, Summerganon ja Galtorianking. Sekä muutamia Nazorakeja, Skakdin ja pinkin otuksen raadot, sekä Manun Antidermis.<br>\n<br>\nJään Toan aivot raksuttavat. Ei sillä, etteikö muiden, mutta koska hän on päähahmoni, keskityn hänen ajatusmaailmaansa.<br>\n<br>\n<em>Noniin, suunnitelmia?<br>\nHmm, ei oikein.<br>\nEi täältä pääse edes pois. Muttei tänne voi jäädäkkään.<br>\nHuone on sinetöity.<br>\nHaluan jäätelöä.<br>\nhetkonen, onko tämä täysin sinetöity?<br>\nNiin, halkeama mistä tulee laavaa. Laiha lohtu.<br>\nSiitä tosin mahtuisi Toan kokoinen heppu.<br>\nHetkonen, pääsisikös siitä?<br>\nLaava tosin on bropleema.<br>\nHaluan edelleen jäätelöä. Täällä on kuuma.<br>\nHmm, epäilen että tämän luolan hengitysilma ei ole erityisen raikasta.<br>\nOlisikohan kellään ilmanraikastinta?<br>\nNääh, turha kysyä. Tuskin.<br>\nNiin - siis, laavahalkeamasta voisi päästä läpi.<br>\n</em><br>\n<br>\n\"Hei, emmekö voi jähmettää laavan ja koittaa hipsiä pois tuosta halkemasta? Täällähän on kaksi jäävoimaista ja yksi tulta käyttelevä. Kaikki pystyvät alentamaan lämpötilaa.\", Matoro keksii.<br>\n<br>\n\"Hmm. Emme tiedä mitä tuon halkeaman toisella puolen on, mutta en keksi myöskään parempaa ideaa.\", Mahriking ajattelee ääneen.<br>\n<br>\nSillävälin Summerganon on luonut jäästä purkin jossa Manun antidermis on. Jos se haihtuu ilmaan, on ongelmia. Hän heitti purkin Glatoriankingille.<br>\n<br>\nMatoro alkaa kylmentää Sugan kanssa laavan lämpötilaa. Mahriking iskee aseensa lähelle laavaa ja imee siitä lämpöä. Laavan hehkuminen hyytyy pikkuhiljaa. Se muuttuu ensin tummanpunaiseksi, sitten jähmettyy kokonaan mustaksi tulikiveksi. Tosin vain osittain. Kolmikko kävelee eteenpäin jähmettäen laavaa. Pian huoneen laava on jäähdytetty. Kolmikko katsoo kohti vinottaista, noin kolmen bion korkuista halkeamaa josta virtaa laavaa. Railo näyttää olevan pitkä ja näyttää häilyvän tummanpunaiselta oranssin laavan hehkuessa sen pohjalla.<br>\n<br>\nMatoro nielaisee.<br>\n<br>\n\"No, eipä tässä mitänä menetteävääkään ole.\", hän toteaa ja astuu jäähdyttäen laavaa railoon kaksi muuta perässään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":141,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-06T16:41","content":"Nelikko etenee ahdakkossa railossa, hitaasti mutta varmasti. Glatorianking piteli kädessään lasipurkkia, jossa manun antidermishenki oli. Matoro ja Make kävelevät etummaisina, jähmettäen laavaa hitaasti tieltään. Keetongu, joukon perimmäisenä kävelevä, erotti jonkin matkan päästä hylätystä laboratoriohuoneesta liekkejä. Ilmeisesti huoneeseen jätetyt ruumiit olivat syttyneet palamaan. pahemmassa tilanteessa tuskin voisi olla.<br>\n<br>\n\"Okkei, tunneli alkaa jatkua aika suoraan\", Matoro toteaa, \"voin kokeilla zoomata naamiollani onkalon perälle\". Muut kuulivat pieniä mekaanisia ääniä Matoron säätäessä naamionsa kanssa. Hetken hiljaisuus... \"No, näkyykö mitään?\", Glatorianking kysähtää. Matoro on mykkä. \"No, näkyykö perää?\", Make kysyy pian Glatoriankingin jälkeen. \"Ööh, kyllä, mutta äsken ei\", Matoro vastasi vaisusti. \"Mitä tuo nyt meinaa?\", Keetongu kysyi epäuskoisena. \"Siis, jokin liikkui tuolla edessä, joten siellä on varmaan oltava avointa tilaa\". \"No horrioppia sitten!\", Keetongu huusi jonon perältä, hänen tilansa alkoi käyd ahtaaksi, hän kun oli isokokoisempi kuin Toat. <br>\n<br>\nViimeisten hitaiden ponnistusten jälkeen he ahtautuivat railosta pienehköön, mutta avoimeen tilaan. Huoneen molemmilla puolilla oli tunnelit. \"Tämä lienee osa jotain jännää tunneliverkostoa\", Keetongu totesi. \"Nähtävästi, mutta ei ole aikaa, meidän on päästävä pois täältä\", Matoro sanoi kääntyen vasemman puoleisen tunneli nsuuntaan, nähdäkseen terävän keihään osoittavan otslleen. Matoro hätkähti nähdessään keihästä pitelevän olennon... Zyglak.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":142,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T13:39","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla</strong><br>\n<br>\nHuone jossa he ovat, on vain valtavan laavajoen sivukäytävä. Kauempana heidän vasemmalal puolellaan maan uumenista pulppuaa laavaa joka ryöppyää kallioita pitkin eri suuntiin, yhdestä suunnasta juuri tänne missä he ovat, jähmetetyn laavan päälle.<br>\n<br>\nZyglak ja Matoro ovat laavan tasolla olevalla kivisellä tasanteella. Tämä on ilmeisesti osa Nazorakien luolastoa, kenties he hankkivat energiansa suurella maalämpöpumpull- ei mitään.<br>\n<br>\n\"Saastat, mitä teette täällä!\", Zyglak huutaa pitäen ryhmyistä keihästää Jään Toan silmien alla.<br>\n<br>\n\"...Eh, kaunis päivä tänään?\", Matoro sanoo vaivautuneena. Hän tajuaa sen olevan melko huono keskustelunaloitus maan alla.<br>\n\"En välitä mitä ylhäällä on. En pääse enää ikinä päivänvaloon\", Zyglak selittää, kääntäen katseensa maahan. <br>\n\"Tänne kammioon vangitaan Nazorakien johtajaa ärsyttävät, ei-torakka-tyypit. Torakat ammutaan heti.\" <br>\nZyglak laskee aseensa.<br>\nKlaanilaiset ovat hämmentyneitä. He tekivät tämän kaiken, vain tullakseen toiseen vankityrmään.<br>\n<br>\n\"Olemme siis samalla puolella? Yritämme kaikki pakoa?\", Summerganon sanoo Zyglakille.<br>\n\"Yleensä en ole tälläisen roskasakin, en kenenkään Mata Nuin luomuksen kanssa, mutta tämä on poikkeus...\"<br>\n<br>\nKuusikko katselee ympäri luolaa. Kaikki miettii mielessään eri pakoteitä.<br>\n<br>\nLuola on laaja, korkeakattoinen. Noin puolet siitä on kivitasannetta joka on laavan yläpuolella, toinen puoli virtaavaa laavaa. Laavaa pulppuaa vielä syvemmältä tunneleista, ja sitä menee ulos noin neljästä halkeamasta seinämissä. Matorolle tulee, ironista kyllä, kylmät väreet laavavirrasta. Heidän jähmettämänsä laava alkaa taas nesteytyä.<br>\n<br>\n\"Millä vangit laitetaan tänne? Miksei täällä ole ketään sinun lisäksesi?\", Glatorianking kyselee Zyglakilta.<br>\n<br>\n\"Nazorakien teleporttauslaitteisto. Ei vastaanotinta, vaan siihen laitetaan tämän paikan sijainti. Jos olento tajuaa olevansa tuomittu ikuisesti, ja vieressä on laava-allas, mielen valtaa halu lopettaa oma kärsimyksensä. Minä olen täällä edelleen koska haluan kostaa, tuhota saastaiset Nazorakit. Tuhota muut Zyglakit jotka jättivät minut heille. Tappaa sitten kaikki muutkin Mata Nuin luomukset!\", vaahtoaa Zyglak.<br>\n<br>\n\"Hei, sain idean, muttete välttämättä pidä siitä. Osaatteko surffata?\", Mahriking huudahtaa laava-altaan viereltä.<br>\n\"Ei, ei tuo on itsemurha...\", Matoro hätääntyy<br>\n\"En edes sanonut mitä aion!\", Make vastaa.<br>\n\"Mutta ajattelit.\", Matoro sanoo ja koputtaa naamiotaan (It's Kanohi Cencord, Mielen naamio)<br>\n<br>\n\"Hei, tuo saattaisi toimia. Tuota laavajokea pystyy laskemaan, tuo yksi halkeama on tarpeeksi iso. hankitaan iso kivipaasi jolla laskemme alas.\",Summerganon aloittaa, vaikeki tosiaan erityisesti odota kokemusta.<br>\n<br>\n\"Mutta - minne luulette meidän päätyvän? Klaanin saarella ei ole pinnalla laavajokia tai vastaavia. Lisäksi olemme maan alla, laskeudumme siis aina vain alemmas.\", Matoro listaa.<br>\n<br>\n\"Mutta muistanette laavakentät tällä saarella? Niiden alla menee yksi iso luola, joka voi hyvin olla yhteydessä tähän. Laavavirta. Täällä hyppäisimme laavajoen sivuille, kiipeämme luolaa ylös matoranien näköalatasanteelle luolassa, ja pääsemme pois.\", Mahriking luennoi, ilmiselvästi tuntien asiat.<br>\n<br>\n\"En silti kannata ideaa\", Matoro sanoo tiukakna., Hän ei pidä laavasta.<br>\n<br>\n\"Hei, tuo voisi toimia. Eihän meillä ole parempaakaan ideaa?\", Keetongu, joka ei tosiaankaan <em>pidä</em> ideasta, sanoo.<br>\n<br>\nManu tuntee itsensä unohdetuksi. Hän haluaa ruumiin, ja vähän äkkiä.<br>\nAntidermis alkaa liikkua pois pullostaan.<br>\n<br>\nKlaanilaiset seuraavat ihmeissään. Vihreä kaasu valtaa Zyglakit. Olento huutaa oudosti, sen silmät pyörivät ympyrään, kehossa on outoja pakkoliikkeitä. Sydänkivi välähtelee.<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRGGGHHHHHHH-hhhhh!!!\", Zyglak karjuu kun Makutan mieli murskaa tämän omaa. Juuri nyt Zyglak haluaisi hypätä laavaan, muttei voi koska hänen jalkansa eivät liiku.<br>\n<br>\nHuuto lakkaa. Tulee kuolemanhiljaisuus. Klaanilaiset seurasivat varjojen peittämää ruumista, ja pikkuhiljaa Antidermis imeytyy sen sisään. <br>\n<br>\n\"Terve. Lainaan tätä vähän.\", Manun ääni sanoo Zyglakista.<br>\n<br>\n<br>\nKuusikko sinetöi Maken suunnitelman.<br>\nHe päättävät yrittää laavasurffausta vapauteen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":143,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-07T14:53","content":"<strong>Keetongu Oct 7 2010, 04:53 PM</strong><br>\n<br>\n<strong>Laavaluolasto</strong><br>\n<br>\nKukaan ei pitänyt ideasta. Toisaalta, ketään ei kiinnostanut luolaan jääminenkään. Keetongu yritti saada viestilaitteistollaan turhaan yhteyttä ulkomaailmaan, sillä kallio oli liian paksua ja Nazorakit olivat kaiketi asentaneet tehokkaan häirintälaitteiston pitääkseen vangit poissa ulkomaailmasta.<br>\n<br>\nZyglak-Manu ja Summerganon irrottivat paaden laavakivestä ja kumppanukset raahasivat sen laavavirran viereen.<br>\n<br>\n\"Se virtaa nopeasti\", Matoro sanoi.<br>\n\"Laavakivi sulaa varmasti alatamme\", GK voihkaisi.<br>\n\"Minun ja Matoron on koko ajan jäähdyttettävä sitä\", Summerganon vastasi.<br>\n\"Tämä on silti huono idea\", Keetongu sanoi.<br>\n\"Mennään\", Zyglak-Manu örvähti.<br>\nHe kellistivät paaden laavaan ja hyppäsivät kyytiin. Zyglak-Manu ja Keetongu menivät painavimpina keskelle ja pitivät kiveä paikoillaan, Glatorianking ja MahriKing tulivat heidän viereensä, Matoro meni eteen ja Summer perään. Heidän tehtävänään oli jäähdyttää kiveä ja hidastaa vauhtia jähmettämällä laavaa tarpeen vaatiessa.<br>\n<br>\n\"Tuonelan joki\", Matoro sanoi synkkänä.<br>\n\"Eipä jes\", Keetongu kuittasi. Kivi lähti liikkeelle. Edessä näkyi vain punaista hehkua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":144,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-07T15:23","content":"<strong>Eeppinen laavaluolasto suoraan Bio Klaanin saaren syvyydessä Mt. Ämkoon alla, tarkasti sanottuna noin viiden Bion pituinen laavakivinen paasi laavavirrassa</strong><br>\n<br>\nNo, kuten jo ylempänä mainitsin, sankari-kuusikko ovat nyt siis ison kivipaaden päällä, laavavirrassa. Oikein ihanaa.<br>\nKukaan heistä ei erityisesti pidä tilanteesta. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa.<br>\n<br>\n<br>\nVirta viettää loivasti alaviistoon. Katosta irronneita kiviä kelluu vähän aikaa laavassa kunnes ne hajoavat. Sankareiden oma pysyy kasassa jäävoimilla.<br>\n<br>\nJyrkemmästä laskusta paatti hieman tömähtää. Ilmaa on vaikea hengittää ja on todella kuuma. Mahriking imee kuumuutta itseensä. <br>\nMatoro tähystää teleskooppisilmällään eteenpäin. Laavaa - tummanpunaista kajoa - kiviseinämä - suoraan edessä!<br>\n<br>\nMatoro tajuaa tilanteen. Edessä tunneli jakautuu kahteen. Vasemmalla on laavaputous, oikealla joki jatkuu normaalina. He ovat ajautumassa putoukseen.<br>\n<br>\n\"Kääntäkää!!!\", Glatorianking huutaa paniikissa. <br>\n\"Miten?\", Manu tokaisee.<br>\n<br>\n\"Pakko meillä on olla joku keino...\", Mahriking pohtii ankarasti. <br>\n<br>\nMatoro jäädyttää laavaa keulan edestä mahdollisimman nopeasti. Vauhti hidastuu. <br>\n<br>\n\"Hei, minulla on idea!\", Keetongu huudahtaa ja iskee Zyglakilla olleella veitsellä Manun hännän poikki. Makuta-Zyglak karjaisee kivusta ja luo murhaavan katseen Keetonguun.<br>\n<br>\nKeetongu sitoo veitsen häntään, vääntää silkalla voimalla sen terän koukuksi ja heittää laavakiviseen seinään kiinni. Koukku tapailee hetken kalliota kunnes tarttuu kahden kiven väliin.<br>\n<br>\n\"Mahtavaa, Keetongu! Voisin syleillä sinua!\", Mahriking huutaa innostuneena. He vetävät paattinsa kiinni seinämään hännän (köysi-koukun) avulla ja kääntävät kivipaatensa normaaliin jokiuomaan.<br>\n<br>\nMatoro on peräti onnellinen siitä, että he ovat taas laavajoessa. Vaikka ilma onkin tulikuumaa ja hänen voimansa heikkenevät, Matoro tuntee olonsa erittäin turvalliseksi - olosuhteisiin nähden.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":145,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-07T15:43","content":"Summerganonin tunsi helpotusta, mutta jotain tuntui olevan yhä vialla. Summerganonilla oli aavistus, että heidän eteensä heitettäisiin taas jotain. Hän piti käden miekalla. Kaikki olivat helpottuneita, mutta valppaita. Heikoista elementtivoimistaan huolimatta hän oli onnistunut Matoron kanssa siinä, että kiven ja laavan välissä oli jotain... Mutta kuumuus alkoi kyllä jo vähän painaa.<br>\n<br>\nEdessä näkyi onkalon seinässä oleva painauma ja tarkemmin katsoen, siellä saattoi olla myös pienehkö luola. \"Saisimmeko pysäköityä tuohon, tarvitsemme hetken lepoaikaa.\", Summerganon ehdotti. Virtaus tosin vei heitä väkisin sitä kohti, joten valintaa ei juuri tarvinnut tehdä. He antoivat lohkareen \"rantautua\" ja Summerganon ja Matoro TBS tekivät melkoisen ponnistuksen jähmettämällä sen alustavasti kiinni. Pieni luola oli tosiaan niin pieni, kuin miltä se oli laavajoelta näyttänyt. Mikäli normaali toa olisi sinne päässyt, olisi poistuleminen ollut työn ja tuskan takana. Mutta sitten kuului ääniä. <br>\n<br>\n\"Zyglakeja...\", Mahriking totesi. Muut lopettivat juttelunsa ja kääntyivät kohti onkaloa. \"Eivätkö ne koskaan lopu...\", Glatorianking murahti. \"Pitäisikö meidän jatkaa jotenkin matkaa..?\", hän jatkoi. Lohkare alkoi irrota \"laituristaan\", joten vaihehtoja ei ollut. Ponnistelujen jälkeen ryhmä sai sen jälleen virtaukseen, joskin heistä alkoi tuntua, ettei se kauaa kestäisi... Zyglakit laajensivat omalla, tuhoisalla tavallaan edellä mainittua onkaloa ja yrittivät hypätä ryhmän perään, mutta kaksi putosi laavaan ja kolmas yrittäjä pääsi jo lohkareelle, mutta Summerganonin nopea sivallus haavoitti sitä ja se putosi horjuen laavaan.<br>\n<br>\n\"Taas sitä mennään.\" Keetongu totesi. Mutta nyt edessä näkyi jotain muuta, kuin levähdyspaikka... <br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>Joku varmaan osaa heittää jotain jatkoa.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":146,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-07T15:54","content":"<strong>Kiven päällä laavassa</strong> <br>\n<br>\nGlatorianking katselihmeissään, kuului melua ja se kuulosti Zyglakeilta, mutta se olikin kylä, kylä täynnä zyglakeja, muita teitä ei ollut pitäisi jatkaa jalkaisin.<br>\n<br>\nZyglakit närkäistyivät nähdessään Toa joukon, joka tunekutui heidän kyläänäs ja ottivat heivät, ei ystävällisesti vastaan, Glatorianking hyppäsi kiven päältä ja yritti puhua, järkeä, että päästäisivät läpi suuri osa alkoi perääntä puheen jälkeen, mutta jotkutuppiniskaisemmat halusivat heittää Tunkeilijat laavavirtaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":147,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T16:22","content":"<strong>Keskellä merta</strong><br>\n<br>\nSnowman katsoi suihkumoottoreilla varustetun, valonsäteitä sinkoilevan kaksikon koettavan tavoittaa Guardiania pitelevää lonkeroa merihirviön kymmenien muiden raajojen joukosta. Kepe hänen vieressään ei näyttänyt olevan taistelukunnossa, mutta pystyi vallan mainiosti käyttämään Cordak-laukaisinta veneestä käsin.<br>\n\"Räts, ei sinulla mitään mahtavaa suunnitelmaa olisi valmiina?\" lumiukko tiedusteli.<br>\n\"Ei oikeastaan, tuo möhkäle on sen verran iso, etteivät perinteiset keinot oikein auta. Pakeneminen tässä ensinnä tulisi mieleen.\" Kepe vastasi, ja arvioi meripedon nopeutta. Kaikesta päätellen se saisi lumiukon veneen kiinni, mutta nyt ei ollut sen murehdinnan aika.<br>\n\"Ensinnä pitäisi varmaan vapauttaa Gurttuisa ystävämme tuon olennon niljaisesta otteesta.\"<br>\nÄäni kuului ÄmKoolle, joka oli ilmestynyt veneeseen kuin tyhjästä.<br>\n\"Aivan, mutta mikä tässä auttaisi?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n<br>\nSamaan aikaan Domek piteli kovasti kiinni Killjoyn haarniskasta kaksikon koettaessa väistellä joka suunnassa viuhuvia lonkeroita. Hän toivoi myös hartaasti, ettei hänen tyylikäs hattunsa lentäisi ilmavirran mukana.<br>\n\"Suoraan edessä!\" Killjoy huusi tuulen huminan ja meren pauhinan yli.<br>\nDomek katsoi kello kahteentoista, ja huomasi sinisen hahmon lonkeron otteessa. Hän sinkaisi kädestään valonsäteen kohti kyseistä raajaa, mutta se ei osunut.<br>\n\"En osu näin kaukaa, liitele likemmäs!\"<br>\nKilljoy nosti korkeutta, ja kierähti pikaisesti vasemmalle väistäen taas yhden lonkeron.<br>\n<br>\nGuardian pysyi tajuissaan silkan tahdonvoimansa ansiosta. Hirviön ote oli juuri niin tiukka, kuin pienen saaren kokoiselta elukalta voisi olettaakkin.<br>\n<br>\n\"Oletko aivan varma, että pystyt siihen?\" ÄmKoo ksysyi Kepeltä, jonka nyökkäys riitti vastaukseksi. He tarttuivat toisiaan kädestä, ja huomasivat olevansa Domekin veneen kannella, aivan hirviön tuntumassa. ÄmKoo otti vauhtia, ja suoritti huiman loikan, laskeutuen eräälle olennon lonkeroista. Siitä hän ponnisti seuraavalle, ja siitä seuraavalle, loitontuen aina vain kauemmaksi Domekin veneestä, hyppien taidokkaasti alati mukautuvassa lonkeromyllerryksessä. Kepe ei jäänyt vain katselemaan, vaan lähetti molemmista käsistään jäähyökkäyksiä suojatan siten mustavihreän toverinsa etenemistä.<br>\n<br>\nSnowmanille tuli suorastaan nostalginen olo, kun hän kaarsi yksin veneellään, kiertäen hirviötä. Hän oli ensimmäistä kertaa vuosiin matoranin kokoinen, mutta tämä oli välttämätöntä. Loput kehostaan lumiukko oli muovannut ulkoiseksi tukirangaksi pitämään Kepen tolpillaan tämän auttaessa ÄmKoota. Nyt Snowmanin tuli vain ajaa vene jonnekin lonkeromyllytyksen keskelle, ja olla valmiina ottamaan muut Klaanilaiset tarvittaessa vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":148,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-07T16:55","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoy joutui käyttämään kaiken ketteryytensä väistelläkseen hirviön viuhuvia lonkeroita.<br>\nDomek yritti valohyökkäyksillään osua Guardiania pitelevään lonkeroon, mutta hyökkäykset menivät ohi kerta toisensä jälkeen. Killjoy huomasi Snowmanin lähestyvän veneellään, jolloin hänellä välähti.<br>\n<br>\n\"Domek, tiputan sinut Snowmanin veneeseen. Siellä, yritä tähdätä valohyökkäyksesi suoraan sen silmiin\", Killjoy huusi pauhun yli ja valmistautui tiputtamaan Domekin. \"Yrittäkää kinnittää sen huomio, että pääsen kiertämään sen taakse. Ainiin ja valmistautukaa ottamaan kiinni putoava skakdi.\"<br>\n<br>\nKilljoy tiputti Domekin ja tämä alkoi heti tuumasta toimeen, saaden hirviön huitomaan vinhemmin, mutta sokaisten tämän samalla. Killjoy avasi yhteyden Klaaniin.<br>\n<br>\n\"Creedy, avaa yhteys ÄmKoohon. Hän on tässä aivan lähellä\", ja hetkeä myöhemmin, hän kuuli ÄmKoon huohotuksen korvissaan.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo, tajusin juuri: Pallosalama.\"<br>\n<br>\n\"Osaatko tehdä sen?\" ÄmKoo ihmetteli.<br>\n<br>\n\"Osaan, mutta se vaatii minuutin latausajan. Häiriköikää hirviötä tarpeeksi kauan. Menen sen selän taakse, niin pääsen hyökkäämään rauhassa. Sähköiskun pitäisi kärventää tuo otus.\"<br>\n<br>\n\"Entä Guardian?\"<br>\n<br>\n\"Kun sähköisku iskee, tulisi lonkeroiden raueta, jolloin Guardian tippuu. Toivokaamme vain, että Snowman osaa ohjata venettään hyvin.\"<br>\n<br>\nKilljoy lensi suoraan hirviön taakse ÄmKoon ja Domekin häiriköidessä sitä parhaansa mukaan. Hän jäi ilmaan leijumaan ja loi käteensä pienen sähköpallon, joka alkoi hiljalleen kasvaa.<br>\n<br>\n\"Yksi minuutti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":149,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T18:26","content":"<strong>Merellä</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Domekin veneen kannelta tapahtumia, ja oivalsi mitä oli tekeillä. Killjoy latasi jonkinsorttista voimakasta hyökkäystä, ja muut hämäsivät parhaansa mukaan. Kepe käytti kasvivoimiaan, ja nostatti merestä merilevää. Hän kieputti siitä alkeellisen verkon, ja alkoi pyörittää sitä päänsä yläpuolella aina kiihtyvällä vauhdilla. Tämän pitäisi ostaa lisäaikaa, hän mietti, ja uuden Snowman-tukirankansa mahtavan väkevyyden turvin linkosi verkon tarkasti erästä lonkeroa kohti. Toinen lonkero takertui siihen, ja pian solmukohtaan sitoutui useampia hirviön raajoja. Kepe oli tuuminut oikein todetessaan, että meripedon koordinaatiokyky ei voinut olla kovin suuri kaikilla lonkeroilla, ja että solmun muodostaminen ei voisi olla kovin vaikeaa.<br>\n<br>\n\"Snowman!\" Domek huusi lähettäessään valopallon merihirviön ruumiiseen. \"Nuo lonkerot tuolla näyttävät muodostaneen jonkinlaisen solmun, niiden tiimoilla lienee turvallisempaa.\"<br>\nLumiukko kurvasi veneensä kohti liikkumarajoitteisia raajoja, välttäen täpärästi tulemasta murskatuksi.<br>\n<br>\n\"Puoli minuuttia\" Killjoy sanoi radioitse ÄmKoolle.<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo silpaisi katanallaan yhden lonkeron kahtia, ja sen sisuksista ryöppysi kellertävänvihreää tahmaa kaikkiin ilmansuuntiin. \"Selvä. Täällä pärjäillään ihan hyvin, Gurttukin taitaa olla tajuissaan\" hän vastasi Killjoylle ja katsoi puristuksessa joka suuntaan potkivaa skakdia. Sitten ÄmKoo haihtui niiltä sijoiltaan, ja aineellistui vähän matkan päähän, toisen raajan päälle. Hän mutisi itsekseen hirviölle:<br>\n\"Lonkerosi katkeaminen ei näemmä huolestuta sinua? Kipupisteesi taitavat olla hieman muualla.\"<br>\nÄmKoo hyppäsi, ja kierähti ilmassa leikaten taas yhden lonkeron, ja laskeutui kevyesti hirviön alahuulentapaisen päälle. Siitä hän silpaisi palan pois säilällään, ja peto karjaisi voimaakkaasti.<br>\n\"Sitä minäkin.\"<br>\n<br>\nKepe katsoi tarkasti Killjoyn lataamaa valopalloa. Se näytti melko valmiilta, ja huusi Snowmanille ja Domekille: \"Tulkaa hakemaan minut, kohta taitaa välähtää!\"<br>\n\"Kunhan täältä keretään, on vähän muljua välissä!\"<br>\nSnowman mutkitteli veneellä Domekin karkottaessa valovoimillaan hyökkääviä lonkeroita.<br>\n\"Hittolainen, jonkun pitäisi tehdä tästä elokuva!\" valon toa huudahti, ja sai vastaukseksi lumiukon hyväksyvän mutinan.<br>\n\"Kaikki hyvän B-luokan actionpätkän ainekset: toimintaa, seikkailua, suuria egoja ja... Okei, neitomme pulassa ei ehkä ole aivan siitä hehkeimmästä päästä, mutta kuitenkin.\"<br>\n\"Ainakin hänellä on heleä lauluääni.\"<br>\n\"Oikeasti?\"<br>\n\"Ei, mutta hyvät naurut sitä kuunnellessa saa.\"<br>\n\"Vauhtia nyt!\" Kepe huusi kärsimättömänä kuunnellessaan lähestyvän kaksikon jauhantaa. Hänestä tämä ei ollut paras mahdollinen hetki.<br>\n<br>\nGuardian tunsi hirviön otteen hieman höllenevän, luultavasti sen kiinnittäessä huomionsa muualle. Hän sai ajatuksiaan kasaan.<br>\n<em>Plasma. Päälle.</em><br>\nHyökkäys kohdistui merihirviön kasvojen alueelle, ja se näyttikin selvästi kärsivän. Ei riittävästi vapauttaakseen Guardianin, mutta riittävästi kiinnittämään pedon jakamattoman huomion siniseen skakdiin.<br>\n<br>\nAlhaalla, hirviön hämmennyksen turvin Snowman sai poimittua niin Kepen kuin ÄmKoonkin veneensä kyytiin. Siitä hän ohjasti paattinsa suunnilleen Guardianin alle, ja he jäivät odottamaan.<br>\n<br>\n\"Nyt!\" Killjoy huusi, vapauttaen massiivisen hyökkäyksensä. Pallosalama osui suoraan maaliinsa, ja tuskissaan merihirviö vapautti otteensa Guardianista, ja painui pinnan alle. Klaanilaiset saivat otettua skakdinsa vastaan, ja Killjoykin lennähti uupuneena veneeseen. Kaikki istuivat hiljaa paikoillaan, kuunnellen hiljaisuutta. Hiljaisuutta ja voimistuvaa huminaa.<br>\n<br>\nSnowman lähti ajamaan venettä täyttä vauhtia pohjoiseen, kuullen merenpinnan rikkoutuvan takanaan.<br>\n\"Oho, sehän toipui pikaisesti\" Domek tuumi.<br>\n\"Niin näkyy. Mutta eikö mokoman luulisi jo oppineen, ettei meikäläisiä kannata hätyytellä?\" Snowman pohti ääneen.<br>\nKaikki katsoivat taaksensa jäävää hirviötä. Se ei näyttänyt tekevän minkäänlaisia hyökkäyksen merkkejä, tuijotti vain takaisin.<br>\n<em>Lämpö. Päälle.</em><br>\nGuardian katsoi, mitä pinnan alla tapahtui, ja ainoana oivalsi hirviön todelliset motiivit. Valtavan meripedon ympärille kerääntyi pienempiä lonkerokasoja, ilmeisesti saman lajin edustajia. Koko tilanne näytti jonkinlaiselta perheen ryhmähalilta. Tämäpä somaa, Guardian ajatteli mielessään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":150,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-07T19:56","content":"<strong>Paatti</strong><br>\n<br>\nTämän välikohtauksen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti vakaaseen tilaan palautunut Kepe mietiskeli, kuten teki aina ollessaan hiljaa. Hän myös teki taas usein yllättävän hyödyllisiä huomioita ympäristöstä.<br>\n<br>\nEnsinnäkin kolminkertaistuneen matkustajalastin ansiosta vene ui syvemmällä vedessä, ja siksipä isompien aaltojen iskeytyessä sen kylkeen se hörppäsi hitusen vettä. Ei kuitenkaan vakavasti. Istumapaikoistakin oli pienimuotoista pulaa, mutta improvisoimalla löydettiin monia uusia sovellutuksia. Kepe sai suostuteltua Snowmanin muovaamaan itsensä tuoliksi.<br>\n<br>\nToiseksi hän toipui yllättävän nopeasti G:n maagisten taikarohtojen ansiosta, jotka paikkasivat aukiraastettua panssaria mystisillä voimillaan. Tuolta urhealta sankarilta, suurelta johtajalta, isolta egolta ja kaikkien isäukolta eivät koskaan loppuneet temput kesken.<br>\n<br>\nEikä oikeastaan keneltään muultakaan veneen kyydissä olleelta klaanilaiselta. Vaikka klaanilaiset olivat erittäin sekalainen ja epätodennäköinen joukko, he kaikki osasivat luonnostaan puhaltaa yhteen hiileen ja yhteistyö pelasi kuin shakkisimulaattori itseään vastaan. Mutta entä sitten kun kaikki nappulat olisi syöty laudalta?<br>\n<br>\n\"Jos laudalle jää viimeisinä kaksi kuningasta, kumpikaan ei voi syödä toista shakkaamatta ensin\", ääni sanoi yhtäaikaa Kepen pään sisällä sekä eräässä pimeässä huoneessa erään kaukaisen linnakkeen pohjalla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":151,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T20:35","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali, numeroltaan 001, kaikkien torakoiden johtaja, käveli synkkää käytävää pitkin. Seinät olivat koruttomat ja valoja oli juuri ja juuri niin paljon, että näki eteensä. Hän pääsi käytävän loppuun, ja astui pieneen huoneeseen, jonka ainoa torakka nousi ja teki kunniaa.<br>\n”Lepo” Kenraali sanoi kylmästi. ”Ovatko pian valmiita?”<br>\n”O-olemme täysin aikataulussa” alempiarvoinen nazorak änkytti. ”En kuitenkaan suosittelisi menemään sinne.”<br>\nKenraali tuijotti jäätävästi toista torakkaa, ja avasi suunsa: ”Luulin sinun sanoneen, ettei mitään ongelmia ole?”<br>\n”E-ei ongelmia, tämä on aivan normaalia. Joskus se pitää vain jättää rauhaan. A-antaa olla ilman valvontaa.”<br>\nOli hetken hiljaista. Kenraali kuitenkin hyväksyi selityksen, ja asteli poispäin, kohti saapumissuuntaansa. Sitten hän vielä lisäsi olkansa yli: ”Kunhan päästät minut kulkemaan läpi seuraavan kerran, kun saavun tänne. Tämä erä on harvinaisen tärkeä.” <br>\n<br>\nNiine hyvineen Kenraali poistui huoneesta. Siitä ovesta, jossa ei lukenut ”000”.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":152,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-07T20:45","content":"<strong>Meri, yllättävää</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuadian tuijotti pinnan alle lämpökatseellaan. Muut veneessäolijat odottivat aseet valmiina pidätellen hengitystään.<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa yhä suurimmassa lonkeropedossa. \"Nosta vauhtia. Mieluiten varovaisesti.\"<br>\n<br>\nSnowman totteli. Veneen vauhti nopeutui asteittain.<br>\nGuardian piti katsekontaktin suurimmassa meripedossa. Jos hän kääntyisi, peto ja sen suloinen perhe tajuaisivat tilanteensa koittaneen.<br>\nMeripedon naama oli, kuten aiemmin ilmaistiin, ruma. Jos sanaa \"ruma\" ei olisi ollut olemassa, se oltaisiin keksitty juuri tätä olentoa varten. Olennon pää oli pilaantuneen hedelmän muotoinen ja näköinen lihamöykky, jonka useat silmät oli sijoiteltu ympäri päätä juuri niin sekalaisesti, että oli kuin luontoäiti olisi tarkoituksenmukaisesti pyrkinyt täydelliseen epäsymmetriaan. Silmät olivat pieniä ja ne sijaitsivat rujoissa kraatereissa. Olennon iho oli täynnä paksuja paiseita, suuria arpia ja pieniä raajoja, joille ei aina välttämättä löytynyt järkevää toimintoa.<br>\nJoissakin kohdissa olennon muinaista ihoa törrötti suuria harppuunoita tai keihäitä. Se ei vaikuttanut välittävän niistä.<br>\n<br>\nOlennon vastenmielisyydestä huolimatta Guardianin täytyi myöntää, että sen poikaset olivat jollain luonnottoman rumalla tavalla erittäin hurmaavia.<br>\n<br>\n<br>\nJonkin ajan kuluttua vene oli niin kaukana, että olentoja ei näkynyt. Guardian kääntyi kohti veneessäistujia. \"Hyvää työtä, kaikki\", hän sanoi.<br>\nVene jatkoi matkaansa vauhdikkaasti. Välillä juuri ja juuri tolpillaan pysyvä Kepe joutui tutkimaan merikarttoja varmistaakseen, että Snowman ei liikkunut muiden potentiaalisten sushi-alueiden lähistöllä, mutta muuten oli rauhallista. Killjoy istui etupäässä tuijotellen merta kohti uppoutuneena ajatuksiinsa. Domek lojui erittäin epäkäytännöllisessä asennossa yrittäen luonnostella kuvaa yläpuolella olevasta pilvisestä taivaasta. Snowman pyöritteli ruoria vihellellen satunnaisesti.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Guardian istuivat takaosassa uppoutuneena keskusteluun. He tuijottivat molemmat horisontissa vielä juuri ja juuri näkyvää jääsaarta.<br>\n<br>\n\"Voit varmaan kertoa, miten eksyit tuonne juuri sopivasti\", Guardian sanoi kysyvästi.<br>\nÄmkoo mietti hetken ennen vastaamista. \"Minulla on lähteeni\", hän sanoi. \"Eräs vanha ystävä, jolle olin kiitollisuudenvelassa. Hän lähetti minulle viestin, jossa vihjasi, että saattaisit tarvita apua.\"<br>\n<br>\n\"Ymmärrän\", Guardian sanoi. \"mutta oletko varma, että ystäväsi pelaa meidän maaliimme?\"<br>\n\"En kysynyt\", Ämkoo vastasi vaitonaisesti ja antoi sanattomasti ymmärtää, että hänen luottamuksensa ystäväänsä kohtaan oli suuri. \"Hänellä on muuten asiaa sinulle.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi katsomaan Ämkoota kysyvästi. Ämkoo ojensi Guardianille pienen kellertävän paperinpalan. Guardian tarttui siihen ja avasi sen. Paperilla oli pitkä numerosarja, jota Guardian luki hiljaa ääneen päässään monta kertaa.<br>\n\"Koordinaatit, kenties?\" Guardian kysyi laittaessaan paperinpalaa talteen.<br>\n<br>\n\"Mahdollista\", Ämkoo vastasi. \"Nyt, jos sinäkin valaisisit, mitä varten olit eksynyt tuonne.\"<br>\n\"Olen talviurheilun suuri ystävä, tiesitkö sen?\"<br>\n\"Ai, ymmärrän.\"<br>\n\"Ei, siis oikeasti\", Guardian sanoi. \"Klaaniin rantautui joitakin viikkoja sitten pieni ryhmittymä rikollisia. He uhkasivat omistavansa 'vaarallisen aseen' ja tappavansa kaikki matoranit, jos eivät saisi haluamaansa.\"<br>\n<br>\n\"En ole kuullut tästä.Mitä tapahtui?\"<br>\n\"Tiedätkö ne xialaiset miinat, jotka jäivät jostain vanhasta Zyglak-hyökkäyksestä rannalle?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Normaalisti tässä ei olisi mitään hauskaa, mutta se oli hienoin ilotulitus hetkeen. Jälkisiivouksessa kuitenkin löysimme aseen, josta ryhmä oli puhunut. Se oli pieni metallinen siru, jonka pinnassa oli hologrammimaisia ominaisuuksia.\" Kertoessaan tätä Guardian piirsi sormellaan ilmaan sirun muotoa.<br>\n\"Joidenkin testien jälkeen tajuttiin, mitä rikollisryhmä olisi voinut saada aikaan\", Guardian jatkoi. \"ja sirun mukana oli kartta, jossa oli merkittynä kaksi saarta. Toinen oli tietenkin Klaani ja toinen tämä pieni eteläinen jääloukku.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hiljeni pohdiskelemaan.<br>\n\"Oletan siis, että meillä on nyt kolme palaa\", hän sanoi.<br>\nGuardian huokaisi. Hän ryhtyi selittämään, kuinka kaikki muuttujat eivät osuneet saarella aivan täysin yhteen. Pimeyden metsästäjillä oli nyt kaksi osaa ja kartan mukaan Klaanin sisällä sijaitsevaa ei oltu vielä suurista etsinnöistä huolimatta löydetty.<br>\n<br>\n\"Entä torakat\", Ämkoo kysyi. \"Oliko se panssaroitu köriläs hakemassa yhtä näistä...osista?\"<br>\nGuardian ravisti päätään. \"En usko\", hän vastasi. \"Kitiinikuoriset ystävämme halusivat oletettavasti minut. Nazorak-, Zyglak- ja Skakdi-hyökkäyksiä on ollut lähiaikoina niin paljon, että luulen kyseessä olevan jonkinlainen liittouma. Aavistan pahaa.\"<br>\n<br>\n\"Jos voin auttaa jotenkin, kerro vain\", Ämkoo sanoi. \"Tarvitsette kaiken avun, jonka voitte saada.\"<br>\nGuardian katsoi Ämkoota. Hän hieroi suurta sinistä leukaansa ja väänsi kasvonsa ovelaan virneeseen.<br>\n\"Luulen, että keksin jo jotain\", Guardian sanoi. Hän kuiskasi jotain tämän korvaan. Pian Ämkookin jakoi samanlaisen virneen.<br>\n\"Pidän tästä\", hän sanoi.<br>\n<br>\nSnowman päätti vaihteeksi liittyä keskusteluun, sillä ei ollut hänen tapaistaan olla hiljaa näin pitkään.<br>\n\"Anteeksi, jos keskeytän jotain tosi tärkeää\", hän sanoi kuiskaten. \"mutta viitsisittekö kertoa, mitä Kepsukalle on tehty. Se hänen vammansa oli aika paha.\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi ympäri.<br>\n\"Pientä kenttäapua vain\", hän sanoi. \"pari trikkiä, jotka opin sisällissodassa. Ne auttavat tämän matkan ajan, mutta perillä antaisin hänet Radiakille.\"<br>\n<br>\n\"Eli käytännössä...\" Snowman aloitti. Hän pelkäsi vastausta.<br>\n<br>\nGuardian otti pienen pullon varustevyöltään. Sen sisällä oli vielä pieni tilkka läpinäkyvää nestettä.<br>\n<br>\n\"Kredipselleeniä\", Guardian sanoi. \"Sisällissodassa tätä käytettiin kaasumaisessa muodossa. Se sai viholliset näkemään harhoja. Pieni annos sai Kepen todella rentoutuneeksi ja filosofiseksi.\"<br>\n<br>\nSnowman kurtisti kulmiaan. \"...ja...\"<br>\n<br>\n\"Pistin hänet käyttämään omia voimiaan\", Guardian vastasi. \"Hänen keskivartalossaan oleva haava on jäädytetty ja sidottu umpeen köynnöksillä. Hän itse luulee, että annoin hänelle taikalääkettä, joka vain korjasi hänet. Niin on ehkä parempi. Ja hän on muuten iloisempi, kohteliaampi ja positiivisempi kuin vuosiin.\"<br>\n<br>\nSnowman nyökkäsi ja hymyili väkinäisesti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":153,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-07T21:32","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nHiljaisuutta oli kestänyt jo jonkin aikaa. Kaikki olivat väsyneitä, ja miettivät maailman menoja. Nyt oli tekeillä jotain suurta, kaikki aistivat sen. Domek oli kuitenkin harvinaisen hyvä keventämään tunnelmaa, ja alkoikin Snowmanin kanssa keskustelmaan heidän mahtavasta elokuvaprojektistaan. Nekin heistä, jotka pitivät ajatusleikkiä tyhmänä, osallistuivat keskusteluun. Se sai heidän ajatuksensa pois kaikista raskaista ajatuksia, jotka myhivät heidän päissään, ja tarjosi mukavaa vaihtelua.<br>\n\"Teistä en tiedä\" Killjoy innostui \"Mutta minä ainakin haluaisin sen aulassa työskentelevän hehkeän toan näyttelemään jotain roolia.\"<br>\nIdean vastaanotto oli yleisesti hyväksyvä. Killjoy ei aluksi tahtonut myöntää itselleenkään, että oikeasti viihtyi Klaanilaisten seurassa. Hänessä oli vielä paljon Pimeyden Metsästäjää, vaikka Klaanilaisten kanssa työskentelikin.<br>\n<br>\nKeskustelu oli kaikin puolin lennokasta, ja hyppi nopeasti aiheesta toiseen. Nyt oltiin päästy kummitustarinoihin asti, kenties pimenevä ilta oli osasyynä tähän. ÄmKoo tapansa mukaan teki hyvää työtä järkyttäessään muita, ja se olikin kyseisessä porukassa jo aika kova saavutus. Jopa \"kovapintainen skakdien sisällissodan veteraani\" tunsi kylmiä väreitä kuunnellessaan ÄmKoon juttuja.<br>\n\"Kaiken kaikkiaan sanoisin, että tuossa jutussa oli harvinaisen vähän järkeä\" Kepe analysoi \"Mutta vallan tunnelmallinen se silti oli.\"<br>\n\"Heh\" Snowman naurahti \"Kyllähän sinun Spinnyliini pitäisi nykyään tietää, että tärkeintä ei ehkä olekaan logiikka, vaan sielu. Kaikin puolin toimiva kokonaisuus voi lopahtaa sielun puutteeseen, oli se kuinka <em>teknisesti virheetön</em> hyvänsä.\"<br>\n\"Taasko alamme?\" Kepe vastasi jo etukäteen valmiina argumentointiin.<br>\n<br>\nGuardian hymyili sisäistä hymyään. Hän tiesi kaksikon väittelevän aiheesta kuin aiheesta, vaikka olisivatkin samaa mieltä. Kuinka kaksi muutoin niin asiallista keskustelukumppania saattoivatkin keskenään muuttua niin huvittavaksi katsottavaksi.<br>\n<br>\nDomek oli siirtynyt hieman muista syrjemmälle. Hän istui yksinään veneen etuosassa luonnostelemassa tulevaa mestariteostaan, jalkaa taiteellisesti reunan yli roikottaen. Toisella kädellään Domek loi valoa koko porukalle, oli jo pimeää. Hän lupautui jäämään valvomaan, jos muut kävisivät nukkumaan.<br>\n\"Muuten hyvä\" Killjoy huomautti \"Mutta meillä ei ole ankkuria, ja Mata Nui yksin tietää, kuinka syvää tässä on. Ellemme pysy liikkeellä, saatamme ajautua oikeastaan mihin vain.\"<br>\n\"No\" Snowman aloitti \"Eiköhän ystävämme Domek melko pian opi ohjastamaan tätäkin venhoa, jos vähän opastan.\"<br>\nNiin valon toa sitten siirtyikin veneen takaosaan, ja lumiukko näytti hänelle veneellään navigoinnin perusteita.<br>\n<br>\nKepe pohti mielessään, kuinka koko sakki meinasi mahtua nukkumaan pienessä veneessä, mutta huomasi pian ratkaisun olevan oletettua yksinkertasempi. Läjässä. Toisaalta, hän ajatteli, miksi ei? Kai tämäkin täytyy kokea. Niinpä hän kömpi epäkäytännöllisesti jonkinmoiseen sikiöasentoon Guardianin jalkopäähän.<br>\n<br>\nPian Klaanilaiset olivat käyneet nukkumaan, ainoastaan Domek ruorissa ja veneen reunalla istuva ÄmKoo olivat hereillä. Mustavihreä hahmo oli päättänyt pitää huiviin pukeutuvalle toalle vähän aikaa seuraa. Siinä he sitten rupattelivat illan pimetessä, ja totesivat matkaavansa harvinaisen mainossa seurassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":154,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-07T21:59","content":"<strong>Pieni saari lähellä Klaania</strong><br>\n<br>\nZyxax katseli auringonlaskua. Monet ajattelisivat auringonlaskun olevan kaunis. Mutta Zyglak halveksui kaikkea kaunista. Hän halusi tuhota kaiken kauniin.<br>\n<br>\nHän polkaisi maahan pienen kukkasen jalkojensa juuresta ja tuhahti.<br>\n<em>Saastaa</em>, hän tuhahti. <em>Mitä me Zyglakit hyödymmekään tästä yhteistyöstä? Kosto. Saamme kostaa Bio-Klaanille. Mitä Skakdit hyötyvät? He saavat rikkauksia. Nazorakit saavat elintilaa. Mutta. Mitä Avde hyötyy? Hän haluaa palasen jotain kristallia. Olisiko siitä hyötyä Zyglakeille? Mitä sillä tekee. Pitäisikö asiasta ottaa selvää?</em><br>\n<br>\nZyglakin pohdinta keskeytyi, kun Gaggulabio tuli ulos läheisestä bunkkerista. Klaanisaarta ja lähisaaria yhdistivät Nazorakien tunnelit. Liitouma oli rakentanut tukikohtia erinäisille pikku saarille ympäri Klaania, jotta heillä olisi hyvä asema. Tällä hetkellä Zyxax ja Gaggulabio olivat Klaanisaaresta pohjoiseen päin.<br>\n<br>\nGaggulabio myhäili itsekseen.<br>\n”Tapoin juuri <em>kuusi</em> klaanilaista.”<br>\nZyxax murahti väheksyvästi. Gaggulabio jatkoi monologiaan:<br>\n”Jätin ne luolaan, jonne valuu laavaa.” Vieläkään hän ei saanut minkäänlaista kunnollista vastausta. ”Suljin oven kivellä.” Zyglak oli hyvin passiivinen. Gaggulabio murjotti hetken. Sitten Zyxax yhtäkkiä puhui:<br>\n”Otitko huomioon, että luolassa saattoi olla pakoteitä?”<br>\n”Öh”, Skakdi ähisi, ”ei kai siellä ollut muita kuin se laavan sisääntuloreikä.”<br>\n”Onko mukana jään Toia?”<br>\n”On?”<br>\n”Sitten he päässevät pakoon.”<br>\n”Päässevät?”<br>\n”Unohda, Skakdi. Sinä et näytä ymmärtävän aivan kaikkea, mitä sanon sinulle.”<br>\nGaggulabio näytti loukkaantuneelta. Mutta sitten kenraali 001 saapui.<br>\n<br>\n”Tervehdys, otukset”, hän sanoi tekopirteästi. Muuta vain nyökkäsivät. Kumpikin katseli valtaisaa laivaa, joka lipui aavemaisesti kohti saarta. 001 tuli myös katsomaan. Hän asetti käden silmiensä päälle lipaksi ja katsoi laivaa. Sen keulakuva oli verinen nais-Toa, jonka ruumis oli silvottu. Purjeet olivat repaleiset, airot soutivat heikosti kaikuvan rummun tahdissa.<br>\n<em>Orjakaleeri?</em> Nazorak mietti.<br>\n<br>\nPian laiva oli aivan saaren vieressä. Ankkuri – joka näytti sen pienen hetken näkyessään ilmassa hyvin koukeroiselta – jysähti meren pohjaan. Liittolaiset menivät lähemmäs katsomaan. Maihin laskettiin laskusilta, jota pitkin käveli tumma hahmo Visorakeja seuranaan. He huomasivat tämän olevan Makuta.<br>\n<br>\n”Tervehdysss, yssstävät”, Abzumo lausui sihisten omituisella tyylillään. Se kävi torakan herkkiin korviin.<br>\n”Kuka olet ja mitä haluat?” tiukkasi Gaggulabio. Abzumo hymyili.<br>\n”Olen Makuta Abzumo ja minulla olisssi teille hieman lisää joukkoja ssssotaan Bio-Klaania vassstaan.”<br>\n”Okei”, Skakdi sanoi, ”mutta miksi puhut noin oud-” Hänen puheensa keskeytyi, kun Zyglak tukki hänen suunsa kädellään.<br>\n”Mitä joukkoja olet tuonut mukanasi?” Nazorakien johtaja kysyi.<br>\n”Ah, minulla on Visssorakeja, sekä Exo-Toia. Muutamia Rahkssshejakin on, mutta niitä voi luoda lisää. Sitten kaleeristani löytyy Matoran-orjia yllin kyllin.”<br>\n”Vaikuttaa hyvältä”, sanoi Skakdi vapauduttuaan Zyglakin otteesta. ”Mitä sinä hyödyt liitosta meidän kanssamme, Makuta?” Abzumo hymyili edelleen.<br>\n”Minulla on hieman… henkilökohtaisia kaunoja. Tahdon kossstaa.”<br>\n”Kenelle?”<br>\n”Koko Bio-Klaanille. Sekä muutamalle yksityishenkilölle.”<br>\n<br>\nMakuta tutustui paikkoihin, ja hänen armeijaansa kotiutettiin saarille. Zyxax ajatteli yhä kristallinpalasta. Makuta ei tiennyt siitä tai Avdesta. Mitä tapahtuisi, kun nämä kaksi persoonaa kohtaisivat? Sitten Zyglak kuuli päässään äänen:<br>\n<em>Avde?</em><br>\nHän katsoi Makutaa. Tämä virnisti hänelle. Hän käänsi katseensa pois.<br>\n<em>Lieneekö tämä sittenkään niin hyvä idea?</em> hän ajatteli kulkiessaan tunneleita pitkin omien joukkojensa luokse.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":155,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-07T22:04","content":"<strong>Nukkuvilla klaanilaisilla täytetty pienehkö merialus</strong><br>\n<br>\nDomekin kanssa käymänsä varsin filosofisen ja monitulkinnallisen rupattelutuokion jälkeen ÄmKoo asteli varovaisesti veneen etuosaan, väistellen askelillaan parhaansa mukaan nukkuvia kumppaneitaan. Tästä seurasi muutama varsin akrobaattinen liikesarja. Lopulta ÄmKoo onnistuikin pääsemään veneen etuosaan ja istahti alas kääntäen katseensa taivaalle.<br>\n<br>\nPilvet lipuivat verkkaiseen tahtiin pitkin tähtien kirkastamaa taivasta. ÄmKoo huokaisi.<br>\n<br>\n<em>\"Enpä olisi uskonut päätyväni heidän seuraansa takaisin näin pian\"</em>, tummanpuhuva Toa-hahmo ajatteli. ÄmKoo oli jo vuosikausien ajan mennyt ja tullut oman tahtonsa mukaan. Siinä missä hän oli tiivis osa Klaanin historiaa, hän tunsi olevansa myös yksi joukon ulkopuolisimmista henkilöistä. ÄmKoo kantoi mukanaan tietynlaista mystisyyden painolastia, eikä hän osannut hankkiutua siitä eroon.<br>\n<br>\n<em>\"Voisin tietenkin jäädä Klaaniin tällä kertaa vähän pidemmäksi aikaa\"</em>, hän pohti itsekseen, miltei ääneen. ÄmKoo tiesi kuitenkin, että se tuskin olisi mahdollista. Klaanin käytävät eivät kotoisuudestaan huolimatta vetäneet häntä puoleensa. Lämminhenkisen kommuunin seinien sisällä hän tunsi itsensä häkkilinnuksi. Hänen luontonsa veti häntä pois, tietämättömille teille.<br>\n<br>\nUusi huokaus. Vilkaisu kuorsaavia kumppaneita kohtaan. Katse takaisin taivaalle.<br>\n<br>\nNyt ÄmKoo ei kuitenkaan aikonut kadota aivan heti. Guardian oli tehnyt mielenkiintoisen ehdotuksen, josta ei yksinkertaisesti voinut kieltäytyä. Tiedossa olisi vaarallinen ja jännittävä seikkailu.<br>\n<br>\nÄmKoo otti paremman asennon aluksen reunalla ja kurkotti kädellään kohti veden lainehtivaa pintaa. Pienehkö valoa tuottava mustekalahirviön pikkuserkku yritti tehdä tuttavuutta hänen sormiensa kanssa. <br>\n<br>\n<em>\"Klaanilaiset. En tunne heistä montaakaan kunnolla\"</em>, ÄmKoo jatkoi pohdiskeluaan.<em> \"Uusia on varmasti tullut jo paljon lisää, kenties vanhoja on myös lähtenyt. Kuinka moni heistä enää tuntee minut? Kuinka moni luulee tuntevansa? Monelleko olen vain häilyvä tarina?\"</em><br>\n<br>\nÄmKoo kääntyi jälleen vilkuilemaan veneessä lepäilevää joukkiota. Sitten hän vilkaisi pikaisesti Domekia. Valon Toa vilkaisi takaisin ja nyökkäsi. ÄmKoo ei ollut aivan varma syystä, mutta nyökkäsi kuitenkin tavan vuoksi takaisin, virnistäen samalla.<br>\n<br>\n<em>\"Tämä on hyvä joukko\",</em> ÄmKoo totesi itselleen. Sitten hän istahti veneen pohjalle, etsi jotain mihin nojata ja rentoutui. Ei, hän ei nukkuisi. ÄmKoo ei nukkunut koskaan. Hän päätti kuitenkin sulkea silmänsä ja levätä, kuunnellen samalla veneen hiljaisen lipumisen aiheuttamia ääniä. Veneen pohjan kylmyys kuitenkin vaikeutti tätä rentoutumisoperaatiota.<br>\n<br>\n\"Istuitko tarkoituksella päälleni?\", Snowman kysyi varovasti.<br>\n\"En\", kuului uutta istumapaikkaa hakevan ÄmKoon vastaus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":156,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T07:04","content":"<strong>Meri</strong><br>\n<br>\nKilljoyn piirit aktivoituivat. Kypärän navigointijärjestelmät syttyivät ja lihasten virtapiirit toimivat jälleen. Killjoy ihmetteli, mikä oli keskeyttänyt lepohetkensä. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut hakea kaukaa.<br>\n<br>\n\"Killjoy! Creedy tässä. Sain sen valmiiksi.\"<br>\n<br>\n\"Minkä?\", Killjoy ihmetteli vielä pöpperössä unestaan.<br>\n<br>\n\"Uusi päivitys. Tein uuden ohjelmiston pukuusisi, latasin sen juuri, testaa sitä\", Creedy puhkui innosta ja olipa hänen ääneensä eksynyt ripaus ylpeyttäkin.<br>\n<br>\nKilljoy nousi ylös ja aktivoi loputkin järjestelmistään. Hän alkoi selaamaan ominaisuuksia. Kun hän oli käynyt läpi uuden tarkemman kohdelukituksen, liikeratasäätimen ja lämmönjakajan, nousi kypärän takana lepääville kasvoille hymy:<br>\n<br>\n\"Sähkökeho.\"<br>\n<br>\n\"Kyllä vain. Optimoin pukusi siten, että se kestää sähköä miltei täydellisesti. Voit esimerkiksi lentoon noustessasi kerätä sähköä yläruumiiseesi ja syöksyessäsi alas kohteeseen, tulee sinusta käytännössä yksi valtava salamaohjus\", Creedy selitti, \"Miten muuten, oletko saanut asiat sovittua Guardianin kanssa?\"<br>\n<br>\n\"En vielä, odotan hetkeä, jolloin saamme puhua kahden. En välttämättä halua kaikkien tietävän asiasta.\"<br>\n<br>\n\"Selvä, ilmoita minulle, kun asia on hoidettu\", Creedy sanoi ja yhteys katkesi.<br>\n<br>\nOli vielä täysin pimeää ja muut hänen ympärillään nukkuivat, lukuunottamatta Domekia, joka nuokkui ruorin ääressä selkeästi valmiina nukahtamaan. Killjoy laukaisi pienen sähköpurkauksen Domekiin, joka havahtui välittömästi.<br>\n<br>\n\"Ai juu, anteeksi\", Domek säpsähti ja jatkoi ohjaamista.<br>\n<br>\nKilljoykin vaipui takaisin veneen laitaa vasten.<br>\n<br>\n\"Virta, pois.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":157,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-10-08T11:26","content":"<strong>Klaanilinnake</strong><br>\n<br>\nKapura sulki Klaanin ruokailuosaston oven ja lähti kävelemään huonettaan kohti. Aula oli hiljentynyt. Muutama Klaanilainen oli tehtävällä jossain kaukana. Kapura ei pitänyt siitä, koska olisi itse halunnut auttaa. Kapura lähti kävelemään ylös portaikkoa tähyillen samalla ympärilleen. Jokin tuntui olevan väärin. Mutta tämähän oli Klaanilinnake. Mitä täällä voisi tapahtua?<br>\n<br>\nKapura avasi huoneensa oven. Hän pysähtyi nähdessään Matoranin tai ainakin jotain, joka muistutti Matorania. Merkillinen hahmo oli kääntänyt kasvonsa poispäin Kapurasta. Kapura aikoi sanoa jotain, mutta hahmo ehti ensin.<br>\n<br>\n\"Ystävä\", hahmo sanoi kylmällä mutta vahvalla äänellään. \"Mitä pelkäät?\"<br>\nKapura vilkuili ympäriinsä. Huone, jossa hän oli alkoi vähitellen pimentyä. Pienet valonlähteet heikkenivät itsekseen ja oli kuin pimeys olisi syönyt niitä.<br>\nValonlähteet heijastivat Matoranille pitkän varjon. Varjo alkoi laajentua itsekseen. Se hajosi moneen osaan ja muistutti pian suuren puun oksia.<br>\nSilloin Kapura tajusi, mitä näki.<br>\n<br>\nOksamaiset varjot tarttuivat hänen jalkoihinsa. Ne alkoivat kiertyä hänen ympärilleen hitaasti, mutta niiden ote puristi tiukasti. Pieniä kuihtuneita lehtiä ilmestyi systimustiin oksiin. Yrittäessään irrottaa oksia jaloistaan Kapura havaitsi kauhukseen, että oksilla oli silmät.<br>\n<br>\nMatoran naurahti tunteettomasti.<br>\n<br>\n\"Älä pelkää, ystävä\", se sanoi. \"Minulla ei ole syitä tappaa sinua, haluan vain pyytää palvelusta.\"<br>\nSen sanottuaan Matoranin varjon peittämään takaraivoon ilmestyi punainen silmäpari. Se tuijotti suoraan Kapuraan ja pian Kapura tiesi jossain sisällään, mitä hahmo halusi.<br>\n<br>\n\"En petä heitä\", Kapura sanoi kuulostaen hiukan itsevarmemmalta kuin todellisuudessa oli.<br>\n<br>\n\"Naamiosi...\" Hahmo kuiskasi, mutta Kapura kuuli sen erittäin hyvin. \"Se ei toimi kunnolla...\"<br>\n<br>\n\"Shan, elementtivoimien naamio, joka luo satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Ei sitä kukaan pysty hallitsemaan\", Kapura sanoi kuulostaen jälleen hieman itsevarmemmalta.<br>\n<br>\n\"Mieti, jos voisit\", hahmo sanoi ja käänsi päätään hitaasti Kapuraa kohti. Juuri silloin, kun Kapura olisi nähnyt olennon silmät, se oli poissa.<br>\n<br>\n\"Mieti.\" Sanat kaikuivat Kapuran päässä.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti osan tästä, suurimmaksi osaksi Avdea.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":158,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-08T13:32","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren alla laavluolastossa sijaitseva Zyglakien kylä</strong><br>\n<br>\nEnsinnäkin, Matoro on tajunnut että he eivät voi jatkaa pakoa laavavirtaa pitkin. Uusi putous.<br>\nToiseksi, viisikko pistettiin vankiselleihin. Manu tekeytyi tavalliseksi Zyglakiksi.<br>\nMatoro tutkailee paksujen kivisten kaltereiden - ei, pilareiden, lävitse kylää. Tämä on suuri sivutunneli laavaluolassa. Paljon räsyisiä, laavakivestä ja panssareista tehtyjä talontynkiä sekä seinässä olevia luolia. Heidän vankilansa oli luola, jossa oli vain katossa aukko. <br>\n<br>\n\"Zyglakit asuvat täällä. Heillä pitää olla suhteellisen yksinkertainen reitti pois.\", Matoro ajattelee ääneen.<br>\n\"Juu. Kenties joku luola?\", Keetongu ehdottaa.<br>\n<br>\n\"Hei, haluatte varmaan tietää että Zyglakit meinaavat heittää teidät laavaan auringonnousun aikaan\", kalterien taa tullut Manu-Zyglak sanoo.<br>\n\"Mitä kello on?\", on ensimmäinen kysymys sellistä.<br>\n<br>\n\"Zyglakien mukaan aamuyö. Aurinko nousee parissa tunnissa.\", Manu sanoo. \"Koitan hankkia teidät pois. Niin juu, ja uloskäynti on laavajoen yllä, katossa menevä köysirata.\"<br>\n<br>\n\"Erittäin hyvä tieto. Pystyskö harhauttamaan kun me pakenemme omin avuin?\", Matoro kysyy.<br>\n<br>\nManu lähtee poispäin nyökäten.<br>\n<br>\n\"Miten meinaat että häivymme?\", Glatorianking kysyy.<br>\n\"Jäädytetään - haurastetaan yksi pilari. Sitten sen saa kaadettua.\", Matoro sanoo ja vinkkaa Keetongulle.<br>\nMatoro laskee kätensä kiviselle pilarille.<br>\nVaalenasinistä kohmetta leviää kiven pintaa pitken Matoron kädestä. Kuuluu räsähdyksiä kun kivi muuttuu sisältäpäinkin jääksi. Jään Toa kumartuu kun Keetongu lyö kovaa kivipaatta. Se iskeytyy puoliksi ja viisikko on vapaa.<br>\n<br>\nHe lähtevät hipsimään ulos sellistä. Kauempaa kylästä kuuluu huutoja ja näkyy savua. Pari taloa on syttynyt palamaan.<br>\nKiitos Makuta Nui.<br>\n<br>\nHännätön Zyglak juoksee suoraan heidän luo. Manu osoittaa vankilan yllä olevaa tasannetta, josta lähtee köysirata.<br>\n<br>\n\"Millä me tuonne pääsemme?\", Mahriking kysyy.<br>\n\"Portaat. Vankilanne sivulla.\", Manu ohjeistaa ja he lähtevät juoksuun portaille.<br>\nOudonkielinen huuto kuuluu heidän takaansa. Joukko Zyglakeja huomasi heidät ja hälyttää muutkin.<br>\n<br>\nKlaanilaisjoukko kiipeää portaat. <br>\n\"Pysähtykää!\", tasanteella oleva vahti huutaa ja osoittaa heitä varsijousella. <br>\n\"Öh, emme.\", Glatorianking sanoo, heittäytyy maahan, potkaisten Zyglakia jalkaan. Tämä horjahtaa, ja melkein tippuu laavaajokeen.<br>\n<br>\n\"Saasta!\", se karjaisee ja potkaisee hopean Toan maahan. Keetongu ryntää ystävänsä avuksi ja lyö kohdetta suoraan kasvoihin. Manu tulee mukaan ja saa iskettyä Zygkailta aseen pois. Summerganon jäädyttää vartijan.<br>\n<br>\nPortaista kuuluu melua. Matoro hyppää ensimmäisenä puiseen \"koriin\" joka roikkuu köysien varassa. Make tulee heti hänen taakseen. <br>\n\"Kahta Toaa enempää ei näihin mahdu!\", Manu sanoo ja ohjaa muita taaempiin koreihin.<br>\n<br>\nSummerganon työntää jääkuutio-Zyglakin suoraan ahtaisiin portaisiin hyökkääjien tielle. Hän sinkoaa muutaman jäästäeen portaikkoon ja hyppää köysiradan vaunuun Keetongun kanssa.<br>\n<br>\nManu heittää ylimääräisen vaunun päin Zyglakeja. Glatorianking juoksee viimeiseen vaunuun. Manu vääntää seinässä olevaa vipua joka vapauttaa vaunut ja eeppisellä hidastuksella hyppää viimeiseen vaunuun Glatoriankingin viereen. <br>\n<br>\nKolme vaunua lähtevät kiitämään köysirataa pitkin allaan laavajoki.<br>\n<br>\n<br>\nValitettavasti Zyglakeilla oli toinen \"vaunu-asema\", josta he lähtivät pakenijoiden perään. Se onkin sitten ihan seuraavan kirjoittajan tehtävä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":159,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-08T14:50","content":"<strong>Merellä, veneen päällä</strong><br>\n<br>\nDomek hieroi silmiiänsä hetken. Killjoyn äskeinen sähköpurkaus ei ollut hänestä elämän mukavempia asioita, mutta hereillä se kyllä piti. Hän katui päätöstään ilmoittautua yövartijaksi, koska oli nukkunut erittäin huonosti viime aikoina. Domek sytytti sormillaan valon lieskan tarkistaakseen huivinsa ja hattunsa. Molemmat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa, mikä sai hänet paljon tyytyväisemmäksi. Hän päätti ajankuluksi ottaa laukustaan kirjan luettavaksi, ettei hän tylsistyisi ja nukahtaisi taas, mistä seuraisi uusi sähköpurkaus. <br>\n<br>\nSitten Domek kuuli jotain. <br>\n<br>\nSe oli metallinen ja hyvin hyönteismäinen ääni, juuri sama minkä hän kuuli saaressa. <br>\nDomek laittoi heti hattunsa päähän ja otti heti lyhyemmän hilparinsa esiin. Hän katseli ympäriinsä ja vaihteli taisteluasentoaan jokaisen kulman kohdalla varoen samalle ettei herättäisi muita klaanilaisia turhaan. Hänellä on ollut kokemusta muiden klaanilaisten herättämiseen aistiessaan jotain, vain saadakseen tietää muilta sen olevan vain vainoharhaa. Yö alkoi pimetä entisestään, eikä hän pystynyt näkemään kovinkaan hyvin ilman valoaansa.<br>\nÄäni kuului taas, tällä kertaa idältä (tai mikä Domekin mielestä pitäisi olla itä). Se oli tällä kertaa paljon matalampi ja uhkaavampi. <br>\nDomek nielaisi ja käveli hitaasti veneen reunaa päin. Hetken epäröinnin jälkeen hän työnsi päänsä reunan yli ja katseli alla olevaa merta valolieskansa kanssa. Hän ei nähnyt mitään muuta kuin alltoilevaa vettä. <br>\nDomek huokaisi hetken helpotuksesta ja ajatteli sen olevan vain omaa vainoharhaa. Hän käveli pois aluksen reunalta ja päätti nukkua koko päivän heti auringon noustua.<br>\nJuuri kävellen vain muutamia askeleita, ääni kuului taas. Tällä kertaa se kuului hyvin läheltä ja vaarallisen hyvin. Domek käänsi itsensä nopeasti takaisin reunaa kohti ja näki vain kirkkaan vihreän valonsäteen osuvan omaan kehoonsa.<br>\nDomek kaatui kannelle eikä tuntenut mitään. Kaikki pimeni hänen edessä.<br>\n<br>\nSitten se nousi kannelle. Hyökääjä lähestyi Domekia päin. Se äänehti ja liikutteli mekaanisia raajojaan Domekia kohti. Se skannasi hänen jokaista ruumiinosaa tarkasti kylmillä silmillään. Sen valaisevat silmät ja metallinen hohto oli ainoa mitä siitä olisi voinut hahmottaa.<br>\n<br>\n\"Kuka siellä!?\"<br>\n<br>\nKilljoy huusi hyökkäjää päin. Hän oli herännyt kun hänen virtapiirinsä havaitsivat vahvan energian lähistöllä. Hyökkääjä ampui Killjoyta päin, tällä kertaa tappavan punaisen värisen säteen. Killjoy väisti nopeasti sen ja heitti tulipallon hyökkääjää päin. Hyökkääjä ei yrittänyt väistää sitä ja vain antoi tulen osuvan häneen. <br>\nJa siinä samassa hyökkääjä katosi, jättäen jälkeen vain Domekin ruumiin ruorissa.<br>\nKilljoy herätti melkein vaistonomaisesti muut klaanilaiset ja meni tarkistamaan Domekin ruumista. Hän oli elossa, mutta tajuton. <br>\n<br>\nGuardian alkoi katselemaan ympäriinsä mekaanisella silmällään. Hän ei nähnyt muuta kuin rajaton määrä suolavettä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":160,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-10-08T16:56","content":"<strong>Laavaluolastossa</strong><br>\n<br>\nZyglakien takaa-ajo alkaa raivoisasti. Aivan kuin silkka viha antaisi niiden vaunuille lisää vauhti. Klaanilaisten päättäväisyys ei horju, vaan he menevät koko ajan eteenpäin..<br>\n<br>\nIlma on tunkkaista ja kuumaa. Zyglakit eivät ole hellittäneet, vaan viilettävät klaanilaisten perässä. Edessä näkyy jälleen luolantapainen. Se on suuri... \"Tuolta voimme päästä ulos!\", Glatorianking huutaa. Muut eivät uskalla veikkailla, mutta He alkavat kuulla jopa edestäpäin Zyglakien meteliä. \"Ne ovat joka puolella!\", Mahrikinh karjaisee. \"Meidän pitää hypätä!\", Matoro TBS huutaa ja sen he tekevätkin. Luolan suu aukon lähellä oleva kieleke pelastaa klaanilaiset ja he loikkaavat sinne. Kaikki makaavat kasassa hetken, mutta kuullessaan Zyglakien lähestyvän, täytyy heidän jatkaa. Luolasta tuntuu huokuvan raikasta ilmaa... He pääsisivät ulos. Mutta sieltäkin alkaa kuulua meteliä. \"Ne tulevat.\", sanoo Keetongu.<br>\n<br>\n\"Emme pääse ulos!\", Summerganon toteaa ja jatkaa: \"...mutta päästivät he tai eivät, me taistelemme ulos.\"<br>\n<br>\nZyglakeja rynnistää luolasta, mutta ensimmäiset kaatuvat Summerganonin miekkaan ja MahriKingin keihääseen, mutta rynnistys sen kuin jatkuu ja muut liittyvät taisteluun. Luolasta ei pääse ahtaalle kiellekkeelle yhtäkään Zyglakia, kiitos klaanilaisten horjumattomuuden, mutta suu aukko on tukkeessa niistä. Ne änkevät väkisin läpi. Köysirataa pitkin saapuu lisää Zyglakeja, mutta ensimmäiset hyppääjät lentävät päistikkaa alhaalla näkyvään rotkoon ja ne jotka pääsevät kielekkeen kohdalle seivästyvät takalinjoja varmistavien klaanilaisten aseisiin. Yhden kohtaloksi koituu vastaanottaa Keetongun lyönti ja lentää vastakkaista seinää päin ja pudota sieltä laavaan. Mutta jopa ahtaita, kuilun seinämillä olevia pieniä polkuja pitkin yrittää Zyglakeja, mutta urheasti klaanilaiset ne torjuvat. \"Niitä tulee jatkuvasti, meidän on pakko puskea läpi!\", Manu sanoo ja muut nyökkäävät. Klaanilaisten raivokas rynnäkkö puhkaisee tunnelissa olevian Zyglakien rivistöt ja klaanilaisten onneksi luola avartuu lähes heti sisäänkäynnin jälkeen, joten he saavat tilaa taistella. Hieman laavatunneleita raikkaampi ilma antaa lisää tahtoa. Ensimmäinen hyökännyt Zyglak-aalto on lähes kaatunut. Summerganon lävistää yhden miekallaan ja Makuta Nui, tuttavallisemmin Manu antaa isän kädestä muutamalle. Ensimmäinen aalto on maassa, klaanilaiset hengähtävät. <br>\n<br>\n\"Niitä tulee lisää... ja niillä on jotain vahvaa mukanaan.\", Keetongu sanoo synkästi. \"Meidän on pakko jatkaa.\", Mahriking toteaa ja niin he lähtevät juoksemaan luolaa eteenpäin. Se tuntuu koko ajan suuntaavan ylöspäin, joten ehkä he pelastuisivat. Mutta niin kauan ovat Zyglakit vuoren uumenissa olleet, ettei yksikään kolkka ole heille pääsemättömissä. Klaanilaisten huomamaattomissa olleista sivutunneleista alkaa tulla lisää vihollisia ja takaapäin kuuluu askelia. Ainoa vapaa tie on ylöspäin. He juoksevat viholliset kannoillaan. Siellä täällä on laavauomia. Klaanilaiset päätyvät avaraan kammioon, jonka keskellä on silta valtavan rotkon yli ja toisella puolella portaat ylös. Silta on keskeltä katki, mutta hyppääminen on aiempien ponnistusten rinnalla pikku juttu. <br>\n<br>\nMutta zyglakien viimeinen, voimakkain aalto tulvii joka raosta ja klaanilaiset huomaavat olevansa joka puolelta piiritettyjä. Luolasta, josta he tulivat, kuuluu askelia ja huutoa. Ne tulevat. Heitä piirittävät Zyglakit käyvät päälle. Ensimmäiset kaatuvat helposti, mutta jatkuva päällekäyminen tuottaa tulosta: Summerganon katuu kolmen Zyglakin rynnistäessä päälle ja vaikka Manu onnistuu ne hoitelemaankin, ovat klaanilaiset joka puolella vaikeuksissa. Zyglak on haavoittanut Summerganonia hieman ja ylösnouseminen on tuskallista. Hän näkee kolmen Zyglakin juoksevan kohti muiden selustaa. Vihollisia on enää vähän, mutta sitäkin sitkeämpiä ne ovat. Summerganon nostaa miekkansa ja juoksee noita kolmea päin. Yhdeltä hän sivaltaa pään pois, toinen saa kohtalokkaat osumat lähes joka puolelle ja kolmas perääntyy kauhuissaan ja horjahtaa rotkoon. Juuri, kun klaanilaisten vääntö näyttää kääntyneen voitoksi, kuuluu luolasta jälleen meteliä. Ei paljoa askelia, mutta jotain normaalia Zyglakia vahvempaa taitaa olla tulossa...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":161,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-08T17:39","content":"<strong>Xian sisämaa, komentotorni</strong><br>\n<br>\nAirwatcher tiputti Purifierin suoraan tornin ikkunasta sisään, aiheuttaen ketjureaktion, jonka seurauksena Purifier löysi itsensä portaiden alapäästä ison rompekasan kanssa.<br>\nPurifier sadatteli kovaan ääneen ja mutisi, kuinka surkeat taidot Airwatcherilla oli ja kuinka hyvin hän suoriutuisi, jos osaisi itse lentää.<br>\n<br>\nPurifier heitti rojut päältänsä ja lähti kävelemään portaita ylös, kunnes saapui ylimpään kerrokseen ja valtavien metalliovien äärelle. Ovet aukesivat, kuin itsestään ja Purifier astui sisälle. Huone oli täysin pimeä, lukuunottamatta kahta oranssina hohtavaa silmää huoneen toisessa päässä.<br>\n<br>\nPurifier polvistui silmien edessä ja otti hiljattain varastamansa nahkapussin ja ojensi sen kohti silmiä.<br>\n<br>\n\"Olen täyttänyt tahtosi, herrani.\"<br>\n<br>\nJokin tarttui pussiin ja hitaasti avasi sen. Sininen hehku täytti koko huoneen ja paljasti hahmon valtavaksi viittaan pukeutuneeksi, sauvakätiseksi lordiksi. Hymy levisi hahmon kasvoille ja tämä sulki pussin. Oli taas täysin pimeää.<br>\n<br>\n\"Olet onnistunut paremmin, kuin odotin Purifier. Tekosi tullaan palkitsemaan avokätisesti.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos herrani\", Purifier mutisi, \"Mutta minulla on myös huonoja uutisia: Killjoy on elossa ja tuntuu työskentelevän Guardianin kanssa.\"<br>\n<br>\n\"Vanha ystävämme on siis mukana kuvioissa. Hän oletettavasti tulee etsimään sinua, joten me viritämme hänelle ansan. Mutta meidän tulee olla varovaisia, jos Killjoy on Guardianin kanssa, voi koko Klaani olla liittynyt soppaan.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki, jotka julkeavat lähestyä meitä, tuhotaan varmasti, oi Shadowed One. Varmasti.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":162,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-08T19:29","content":"<strong>Laavatunneliston eräs kammio Mt. ÄmKoon alla, Zyglakien ruumiiden keskellä</strong><br>\n<br>\nTunnelin melu vain yltyi yltymistään. Klaanilaisilla oli kiire, luolasta saattaa tulla mitä tahansa, ainakin melkein. Matoro ja Make päättävät yrittää sinetöidä oven, mikä kuuluu Jään ja Tulen elementtien yhdistettyihin voimiin. Samalla Keetongu ja Summerganon arvioivat kuilun pituutta ja hyppäämismahdollisuutta. Aika on vähissä. MahriKingin ja Matoron sinetti on melkein valmis. Samassa kuitenkin eräästä luolan railosta ilmestyy yksi Zyglak. Galtoriankin ja Manu valmistautuvat teurastamaan sen, mutta otus vain juoksee hädissään heidän ohitseen, hypäten suoraan laavakuiluun. Kaikki ovat ihmeissään. Saman tien muutama Zyglak ilmestyy otisista aukoista ja hyppää myös suoraan laavaan. Hetken ajan Klaanilaiset huomaavat nissä pakokauhua. \"Mitäs hittoa?\", Manu kysähtää ääneen. Samassa Zyglakin sätkivä käsi ilemstyy tunneli naukon sinetöimättömästä kohdasta, Make hätkähtää säikähdyksestä. Pian sinetti kuitenkin peittää viimeisetkin railot, jättäen Zyglakin kädestään jumiin. Muutkin tilaan johtavat aukot päätetään sinetöidä. \"Jos meillä olisi kuusi eri elementtistä Toaa, voisimme luoda Protodermistä ja tehdä tämän helpommaksi\", Make sanoo turhautuneena ja väsyneenä.<br>\n<br>\nSummerganon ja Keetongu pohtivat.<br>\n\"Emme ehkä voi hypätä yli, kuilun yllä oleva aktto on liian matala tarpeeksi korkeaan hyppyyn\", Keetongu teorioi.<br>\n\"Minulla saattaisi olla idea, mutta se on aika riskialtis.\", Summerganon vastasi. \"Eli..?\", Keetongu kysyi, odottaen vastausta. Summerganon käveli Zyglakien ruumiiden luo, tutkien heidän niiltä pudonneita keihäitä. Ne näyttivät melko vahvarakenteisilta, ne sopisivat hyvin. Summerganon poimi mahdollisimman monta keihästä ja käveli ne kainalossaan takaisin Keetongun luo. Hän iksi yhden keihään kuilun vasemman puoleiseen seinään. Pian hän roikkuikin keihään varassa laava-altaan yllä. Hän iski toisen keihään hieman edemmäs, hypäten pian roikkumaan siihen. Tämä toistui joitakin kertoja, kunnes Summerganon oli kuilun toisella puolella, ja oli pystyttänyt muille kivan kipeilyradan. \"Alkakaahan tulla!\", Toa huusi kuilun toisella puolella oleville. Pian kaikki olivatkin toisella puolella, valmiina jatkamaan matkaa kohti vapautta...<br>\n<br>\nZyglakien kylä oli melkein mennyttä. Talot ovat murusina, asukkaiden aseet sulametallia, kyläläiset itse... noh, tiedätte kyllä. Aseistettuja Nazorakeja juoksenteli sinne tänne, ikään kuin riemuissaan teekmästään työstä. Keskellä tuhoa seisoi hahmo, joka ei tosin ollut täysin torakkamainen, sillä oli mekaaninen oikea käsivarsi ja vasen jalka, kasvojensa vasen puoli hänellä oli melkein kokonaan metallin peitossa ja toinen tuntosarvi oli kuin ohut, taivunut radioantenni. Kehossaankin hänellä oli paljon metallisia paikkauksia. Hahmo painaa vasemman korvansa kohdalla olevaa nappia. Kuuluu pinetä piipitystä, hahmo aloittaa puhumisen: \"Sir, tässä 437, lähes koko kylä putsattu\", hahmo aloitti, lopettaen pian puhumisen, muuttaen mekaanisen kätensä laserkonekivääriksi, ampuen näkemänsä Zyglakin yhdellä kuolettavalla laukauksella pään läpi. \"Kylä putsattu\", torakkakomentaja jatkaa, \"olemme vallanneet vuoren alatuneliston. Aloitamme pian uuden asetuotantolan rakentamisen\". \"Erinomaista\", kuului hahmon käyttämän radion toisesta päästä, \"pian koko saaren ala-alue on hallinnassamme, jolloin voimme vallata koko saaren sisältä käsin...\". Radiosta kuului hetken ajan innokasta naurua...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":163,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T05:59","content":"<strong>Torakkojen biomekaaniikan tutkimuslaitos, maan alla</strong><br>\n<br>\n<em>Hei, tärkeää asiaa. Kesikverto Zyglak on immuuni elementti-iskuille sekä fyysisesti Toaa vahvempi. Niitä ei voi tappaa tuollaisia massoja. Eikä niitä myöskään ole tuollaisia massoja. Tavalliset Toarkat ymmärtää, muttei Zyglakeja. Joten jatkossa vähennämme Zygyjen määrää ja lisäämme tehoa.<br>\n<br>\nToinen juttu, Klaanin saaren kartta: <a href=\"http://www.brickshelf.com/gallery/matoro007/Bioklaani/klaani.png\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\">link link</a> </em><br>\n<br>\n<br>\n<br>\nNazorak n. 1 kävelee Gaggulabion, Metorakkin, Zyxaxin sekä Abzumon kanssa synkkää, joskin isoa käytävää eteenpäin.<br>\nTorakkojen johtaja näppäilee oveen tunnusluvun ja he saapuvat suureen saliin täynnä jähmetysputkia, tutkijatorakoita ja monimutkaisia laitteita.<br>\n<br>\n\"Täällä\", Nazorak-johtaja aloittaa. \"Teemme parhaista Torakoista huipputehokkaita tappajia.\"<br>\nHe kävelelevät jonkun mekaanisen laitteen ohi, ison pöydän ääreen.<br>\n<br>\nNazorak-johtaja näpäyttää seinässä olevan näytön päälle. Se kajastaa saliin kelmeän sinistä valoa, ja siihen ilmestyy ensin valkoinen torakan kuva.<br>\n\"Katsokaa tarkkaan.\"<br>\nNazorakin ympärille alkaa ilmestyä harmaita osia. Ohjuksenheittimet. Puukko. Ranneterät. Pistooli. Rakettimoottorit. Panssarointi erittäin kevyt mutta äärimmäisen kova. Silmiin vihreät linssit joissa on lämpönäkö sekä skanneri.<br>\n<br>\n\"Täydellisen tappajan arsenaali yhdistettynä mahtaviin taistelutaitoihin sekä ketteryyteen.\", Nazorak-johtaja puhuu.<br>\n<br>\n\"Vaikuttavaa, Kenraali.\",Makuta Abzumo myhäilee. Tällä kertaa hänellä on suhteellisen hyviä liittolaisia.<br>\n<br>\n\"Hmm, saako noita muillekkin kuin torakoille?\", Metorakk kysyy kiilto silmissään.<br>\n\"Voimme tehdä yhden panssaroinnin muunlaisellekkin olennolle. Yhden tälläisen teko vie noin kolme päivää.\", Nazorak-johtaja vastaa Skakdille.<br>\nZyxaxilla on ontto olo. Hän aavistelee jotain.<br>\nZyglakeille on vuosien saatossa kehittynyt valtava epäluulo Mata Nuin luomia kohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Tuhottu Zyglak-kylä</strong><br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 astelee tuhotussa kylässä. Hän on väkisinkin ylpeä itsestään.<br>\nHänet määrättii puhdistamaan kyseinen kylä, koska Zyglakeja pidettiin turhan onnettomuusalttiina. He eivät ole sataprosenttisen luotettavia sodassa Klaani vastaan. Siinä pienikin moka koituu kaikkien kohtaloksi.<br>\nHänen joukkonsa tehtävänä on likivoida jokainen Zyglak maan alta. Torakat haluavat saaren alaosat kokonaan hallintaansa.<br>\nNyt hän nappaa Klaanilaiset.<br>\n<br>\nEversti 437 on saanut lisänimen \"Badass\" siitä, että hän on selvinnyt AINA. Hän pakeni kahdesti Klaanin vankilasta. Selvisi tulivuoren purkauksesta ja Katapulttiskorpionin hyökkäyksestä. Hän selvisi haaksirikkouduttuaan keskelle ei mitään merelle. Torakat sanovatkin että Badassia ei voi tappaa.<br>\n<br>\nHän on yksi taisteluhaarniskan ansainneista eliittitorakoista. 437:a on osittain kyborgi, puolet hänen päästään ja toinen käsi on kokonaan metallia. Toinen tuntosarvi on antenni. Harmaasta haarniskasta ei tosin tätä kyborgiutta huomaa.<br>\n<br>\nEversti \"Badass\" 437 viittaa muille torakoille. He kippaavat Zyglakien ruumiita laavajokeen ja romuttavat taloja. Torakkojen pioneeripataljoona saapuu paikalle.<br>\n<br>\n<em>Kuusi Klaanilaista. Hajoita ja hallitse.</em>, Eversti 437 ajattelee ja lähtee lentoon kohti paikkaa jonne Klaanilaiset menivät.<br>\n<br>\n<strong>Tunneli, ihan lähellä maan pintaa.</strong><br>\n<br>\nKuusikko ylitti viimeisen esteensä, laavavirran onnistuneesti. Nyt heillä on enää muutamia kymmeniä metrejä raikkaaseen ilmaan.<br>\n<br>\nKylmä ilma tuntuu hyvältä Matoron kasvoilla. hän astuu ensimmäisenä luolasta mustalle maalle. Ilma on suht kylmää jakosteaa. Auringonnousu alkaa juuri kohta.<br>\n<em>Asioiden tärkeyden tajuaa vain kun menettää ne.</em>, hän ajattelee.<br>\n<br>\nKoko kuusikko on nyt maan pinnalla. He ovat Klaanin saaren entisellä tuliperäisellä alueella. Seutu on mustaa laavakiveä olevaa tasankoa jossa tuulee kovaa mereltä käsin.<br>\nKilljoyn mökki näkyy etäisesti kaukana. Matorankylän valot hehkuvat toisessa suunnassa.<br>\nAurinko nousee horisontista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":164,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-09T11:56","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nOli hiljaista. Guardian skannasi kiikarillaan venettä ja sen ympäristöä. Äskeinen hyökkäys oli herättänyt kaikki nukkuvat ja tällä hetkellä ainoastaan Domek makasi veneessä. Muut katselivat ympäriinsä hämmentyneinä.<br>\n<br>\n\"Mitä se oli?\" Kepe kysyi. Hän oli herännyt viimeisenä ja hieroi silmiään turtana väsymyksen ja lääkkeen yhteisvaikutuksesta.<br>\n<br>\n\"Näkikö joku?\" Guardian kysyi korottaen ääntään. Hän tarkensi ympäristöön, veneeseen ja vedenpintaan kiikarikatseellaan, mutta koska Domek oli ollut veneen pääasiallinen valonlähde, hän ei nähnyt paljoakaan.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nMuiden silmissä Guardianin pimeydessä hehkuva punainen silmä värjääntyi muutamassa sekunnissa tummanvihreäksi. Suljettuaan oikean silmänsä Guardian näki koko maailman vihreän sävyissä. Se auttoi häntä tajuamaan, että hän seisoi osittain Kepen jalan päällä, mutta mystisestä hyökkääjästä ei ollut merkkiä.<br>\n<br>\n\"Näin jotain hetkellisesti\", Ämkoo sanoi veneen takaosasta. \"Kun Killjoy osui siihen, näin sen takaapäin hetken ennen kuin se katosi.\"<br>\n<br>\n\"Miltä se näytti?\" Killjoy kysyi.<br>\n\"En ole täysin varma\", Ämkoo sanoi. \"Liikehdinnästä oletan, että se oli mekaaninen. Se oli noin Skakdin kokoinen.\"<br>\n<br>\nGuardian käveli varovaisesti kohti takaosaa. \"Sinä ammuit sitä\", hän sanoi osoittaen Killjoyta ja kääntyi kohti Ämkoota. \"ja sinä näit sen. Missä kohtaa kohde oli ennen katoamistaan?\"<br>\nKilljoy ja Ämkoo nostivat kätensä ja osoittivat. Heidän näkökulmansa olivat hieman ristiriitaiset, mutta piste oli suurin piirtein sama.<br>\n<br>\nGuardian katsoi tarkasti yökatseensa läpi. Hän ei huomannut hyökkääjän jättäneen jälkeensä mitään.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\nLämpökatseellaan Guardian näki paremmin, mutta se ei auttanut paljoa. Hyökkääjän katoamiskohdassa oli vielä pieni häilyvä jälki Killjoyn hyökkäyksestä, mutta Guardiania kiinnosti enemmän isompi jälki, joka leijaili ilmassa.<br>\n<br>\n\"Luulen, että hyökkääjämme päätti siirtyä ratkaisevalla hetkellä\", Guardian sanoi muille klaanilaisille. \"mutta se, kuka tai mikä kyseessä oli jää spekuloitavaksi.\"<br>\n<br>\n\"Se oli mekaaninen, eikö?\" Snowman sanoi. \"Nazorakit?\"<br>\nGuardian pudisti päätään. \"Nazorakit eivät hallitse kaukosiirtymistä\", hän sanoi. \"Se on yksi niistä naamiovoimista, joita ne eivät ole voineet pystyä toistamaan teknologialla. Tämä on jotain kehittyneempää.\"<br>\nHetken ajan oli hiljaista.<br>\n\"Pitäisiköhän meidän huolestua?\" Snowman kysyi.<br>\n\"En usko\", Ämkoo sanoi. \"Aurinko on nousemassa pian. Jos hyökkääjämme ei kykene näkymättömyyteen, sen on turha yrittää mitään.\"<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Ja olemme parin tunnin sisällä Klaanissa\", hän sanoi. \"Olisi typerää hyökätä kimppuumme näin lähellä. Nyt, toivokaamme, että Domek toipuu shokistaan pian.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Valkoinen huone</strong><br>\n<br>\n<br>\nDomek tunsi suurta kipua päässään herättyään. Kun hän avasi silmänsä, hän näki vain valkoista.<br>\nHän kääntyi ympärilleen. Pelkkää valkoista kaikkialla.<br>\nDomek nosti kätensä kasvojensa eteen. Hän helpottui huomatessaan, että edes hän itse ei ollut valkoinen.<br>\nMutta silti. Valkoista. Kaikkialla.<br>\n<br>\nDomek katseli ympäriinsä. Hän oli ärtynyt.<br>\n\"Hiivatti\", Domek sanoi. \"Ei taas.\"<br>\nDomek nousi seisomaan. Se ei auttanut. Oli edelleen valkoista.<br>\nHän lähti kävelemään eteenpäin, mutta se ei auttanut, sillä tämä tylsän valkoinen erämaa ei muuttunut yhtään vähemmän valkoiseksi, vaikka sitä katsoisi mistä kulmasta.<br>\nJoskus Domek ihmetteli, miten hänen oma mielensä oli näin tylsä paikka.<br>\n<br>\nDomek käveli hetken. Välillä hän huomasi tuttuja kuvioita valkoisessa hiekassa, jonka läpi hän vaelsi, mutta muuten oli aivan liian valkoista. Välillä hän törmäsi idiinsä ja totesi tämän olevan ärsyttävä tyyppi, jolle pitäisi antaa rauhoittavia ja heti. Välillä hän löysi oman superegonsa ja totesi tämän olevan ärsyttävä kaikkitietäväinen näsäviisastelija, joka pitäisi vaientaa. Domek kuitenkin osasi oppia arvostamaan omaa egoansa siitä hyvästä, että tämä kykeni käyttämään molempien hyviä puolia.<br>\n<br>\nHetken kävelyn jälkeen Domekin eteen tuli seinä. Se oli poikkeuksellisesti musta. Domekin olisi pitänyt innostua vaihtelusta, mutta tuijotettuaan mustaan kiviseinään hetken hän alkoi epäilemään, että kaikki ei ollut täysin kunnossa.<br>\nSeinä halkeili. Halkeamista valui mustaa nestettä, joka alkoi levitä lattiaa pitkin. Domek ei ollut aivan varma, kuuliko hän oikein, mutta hän luuli seinän nauravan hänelle.<br>\n<br>\nEpäilykset loppuivat siinä vaiheessa kun seinä avasi silmänsä. Ne olivat punaiset ja niiden alla oleva halkeama alkoi muistuttaa hymyilevää suuta.<br>\nJa silloin seinä puhui Domekille.<br>\n<br>\n\"Tervehdys, unikeko\", seinä sanoi matalalla äänellä.<br>\nDomek huusi. Hän kaatui selälleen.<br>\nAse. Ase. Jostain oli saatava ase. Ainoa asia hänen mielessään sillä hetkellä oli ase.<br>\nPian Domek huomasi pitelevänsä keihästä kädessään. Hän osoitti mustaa seinää sillä.<br>\n<br>\n\"Mikä\", Domek sanoi huohottaen. \"sinä olet?\"<br>\n<br>\nSeinä hymyili. Kun se ryhtyi jälleen puhumaan, sen matalan äänen joukkoon liittyi useita erilaisia ääniä, jotka puhuivat Domekille yhtenä kuorona. \"Samantekevää. Kun kerran olemme sinun päässäsi, haluaisin keskittyä sinuun. Pyydän anteeksi, että ystäväni käsittelivät sinua hieman...kovakouraisesti.\"<br>\n<br>\nDomek nousi istumaan. Hän tutki mustaa seinää. Sen halkeamista valuva musta neste oli valunut lattialle. Nyt se liikkui vähitellen kohti häntä, peittäen alleen alitajunnan valkoisen lattian.<br>\n\"Mukavaa tuo vähättelysi\", Domek sanoi sarkastisesti.<br>\nSeinä hymyili edelleen. Nyt sen punaisten silmien alla olevasta hymyä muistuttavasta halkeamasta alkoi valua punaista nestettä.<br>\n<br>\n\"Jos meillä olisi ollut toinen, vähemmän brutaali tapa sammuttaa valosi, olisimme taatusti käyttäneet sitä, mutta tämä oli nopeinta\", pimeä seinä sanoi. \"Meillä ei ole paljoa aikaa, sillä aurinko on kohta nousemassa.\"<br>\n<br>\n\"Et vieläkään vastannut, kuka olet. Miksi haluat tavata minut ja kuka on tämä kaverisi?\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, hohtava ystäväni\", seinä sanoi. \"Tiedolla 'kaveristani' et tee mitään. Halusin tavata sinut, koska minulla on sinulle pieni...työtarjous. Ja minä? Minä itse?\"<br>\n<br>\nPunaiset silmät sulkeutuivat. Pian seinän suuna toiminut halkeama alkoi laajentua. Seinä säröili entistä raskaammin ja säröistä valui lisää punaista nestettä. Sitten yhtäkkiä särö räjähti auki.<br>\nSuuresta halkeamasta työntyi jotain mustaa ja pitkää. Se liikkui sulavasti läpi ilman ja pysähtyi suoraan Domekin kasvojen eteen.<br>\nPian Domek tuijotti suoraan mustan Avohkiita muistuttavan naamion tyhjiin silmäkuoppiin.<br>\n\"Minä olen joko paras ystäväsi tai pahin painajaisesi\", se sanoi. \"Se on valinta.\"<br>\n<br>\nDomek mietti hetken. \"Ja... ja miten minä hyötyisin jos olisin ystäväsi?\"<br>\n\"Tässä suuressa ja pimeässä universumissa sinä, ystäväni, olet vain pieni sekunnin tuhannesosan välähdys\", seinä puhui. \"Entä jos valosi hohtaisi kauemmin?\"<br>\n\"En välitä vallasta tai maineesta. Miksi ottaisin tarjouksesi?\"<br>\nVarjo hymyili. \"En puhu vallasta tai maineesta. Sinun valosi voi auttaa tuhansia. Miten on?\"<br>\n\"Lopetin harkitsemisen heti silloin kun ilmestyit.\"<br>\n<br>\nVarjon hymy hyytyi.<br>\n\"Sinä olet valon Toa, ystäväni\", se sanoi. \"Yksi harvoja asioita, joista en ole täysin varma on se, pystyisinkö oikeasti tappamaan sinut tähän paikkaan. Mutta jos haluat nähdä asian näin...no, luulen, että tästä tulee ainakin mielenkiintoista.\" Avohkiita muistuttavat kasvot alkoivat perääntyä. Ne vetäytyivät vähitellen mustaan kiviseinään, joka alkoi haihtua. Pian sen takana olisi taas valkoista.<br>\n\"Aikani alkaa loppua. Tavataan, <em>ystäväni</em>.\"<br>\n<br>\nSen jälkeen oli taas valkoista. Pian Domek kuitenkin näki, kuinka kullanhohtoinen valo repeytyi läpi hänen alitajuntansa ja tämän sairaan unen.<br>\nAurinko oli nousemassa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Domek kirjoitti repliikkinsä, kiitän häntä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":165,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-09T14:14","content":"<strong>Laavazone</strong><br>\n<br>\nAurinko nousee kauniisti horisontista merta vasten. Päivän ensimmäiset säteet herättävät luonnon taas henkiin, ja pyyhkivät pois yön painajaiset. <br>\nKuusi Klaanilaista ovat lähteneet tarpomaan Klaaniin. Manu haluaa mahdollisimman nopeasti itselleen kunnon ruumiin. <br>\n<br>\n\"Hei, minä käyn tuolla Killjoyn mökillä katsomassa onko hän kotona. Menkää te edeltä Klaaniin.\", Matoro ehdottaa. He tarpovat laavakivisellä maaperällä eteenpäin, ja Matoro kääntyy sivuun. Killjoyn mökki näkyy parinkymmenen Bion päässä.<br>\n<br>\n<br>\nMatoro syöttää Klaanin jäsenkortin oven viereen ja ovi aukeaa. <br>\n\"Killjoy, oletko täällä?\", Matoro huhuilee. Hänellä olisi ollut asiaa tälle. <br>\nMatoro huomaa ison kaapin jonka ovessa lukee matoran-aakkosilla \"Donitseja\". Jään Toan päivä saa heti valoisamman käänteen. Hän avaa kaapin ja ottaa alkajaisiksi parikymmentä donitsia. Hän astuu ovesta ulos, iloisena donitseista mutat pettyneenä siitä ettei löytänyt Killjoyta.<br>\n<br>\nJoku potkaisee matoroa niskaan talon katolta, jään Toa lentää suoraan naama edellä tuhkaiseen maahan. Matoro potkaisee heti ylöspäin, osuen päälle hypänneeseen kohteeseen. Se kaatuu kyljelleen. Matoro ponnistaa käsillä ylös, mutta saa potkun mahaansa.<br>\n<br>\n<em>Kuka tämä vihollinen on?</em>, Matoro miettii. Hän ei ole saanut kunnon katsekontaktia kohteeseensa.<br>\nJään Toa kierähtää maassa, nousee ja hyppää. Hän ponnistaa Killjoyn talon katon reunasta. Hän tuntee jalaknsa osuvan johonkin, sitten hän iskeytyy kovaan maahan. Refleksinomainen jääsäde iskeytyy ylöspäin, hän vetäisee miekkansa esiin. Ohjus vie jalat Matoron alta ja tämä lentää kovaan maahan.<br>\n<br>\n<br>\n\"Luulin sinua kovemmaksi, Toa.\", Eversti 437 lausuu vertahyytävällä äänellä. \"Tämä taistelu päättyy nyt. Jos liikahdat, ammun sinut. Jos et liiku, ammun sinut. Sinulla ei ole vaihtoehtoja,\", se sanoo ja osoittaa renneohjukseneheittimiellä kohdettaan.<br>\n<br>\n\"Onhan, voit aina antautua\", sutkauttaa Matoro. <br>\n\"Olet vitsikkäällä tuulella.\", Metallitorakka sanoo. Se valmistautuu painamaan liipaisinta.<br>\n<br>\nTorakan metallinen, ohut sormi kiertuu liipasimelle, painaen sitä. Liipasin ei liiku. Hän painaa kovemmin, se pysyy ylä-asennossa. <br>\n<br>\n\"Opetus numero yksi: jäädytetty liipasin ei toimi\", Matoro ilmoittaa, hyppää ilmaan, vetäisee miekkansa ja ampuu siitä energiasäteen Torakan rintaan.<br>\n<br>\nBadass vetäisee lonkallaan olevan hopeisen laserpistoolin, laukaisee. Matoro väistää ammuksen, hyppää kierteellä ja iskee miekalla kohti torakkaa. Tämä iskee ranneteränsä miekkaa vastaan. <br>\nMatoron kierre pysähtyy kun miekka ottaa kiinni torakan teriin. Badass tekee nopean ranneliikkeen, saaden Matoron Energiaterän hänen ranneteriensä väliin, jumiin.<br>\nSe riuhtaisee ja Matoron miekka lentää kauas omistajaltaan. Potku kaataa Jään Toan maahan, mutta vastapotku maasta kaataa Torakan. <br>\nTorakka iskee toisen käden ranneterän Matoron rintaan. Jään Toa parkaisee ja tavoittelee vyöltään toista miekkaansa, tai oikeammin tikaria. Tämä kakkosase on pelastanut hänet monesti. Hän saa Sähkösäilän käteensä ja iskee sen ylöspäin. Torakan teräksisen panssarin läpi iskeytyy valtava määrä sähköä ja yksi prototeräksinen terä. Matoro kierähtää alta pois. Eversti Badass repii tikarin karjuen pois ja heittää sen maahan, tavoittaen Matoroa. Hän painaa ohjuslaukaismen liipaisinta, se on jo sulanut. Sarja pieniä nuolenkärkiä iskeytyy Matoroa päin, ja ne heittävät Jään Toan kauemmas. <br>\n<br>\nMatoro tajuaa olevansa nyt aseeton.<br>\nEversti \"Badass\" 437:alla taasen on koko arsenaali käytössä.<br>\nJään Toa lähtee juoksuun, heittäytyen Killjoyn talon takaikkunan lasin läpi, taloon sisään. Torakka menee taloon ovesta, joka oli jäänyt Matorolta auki.<br>\n<br>\n\"Voi pikkuinen, etkö tajua että et voi voittaa tätä. Piilottelu ei auta.\", Torakka lausuu.<br>\n<br>\n\"Opetus numero kaksi: suojaa aina selustasi\", Matoron ääni kuuluu. Energiasalama lähtee matoron valkoisesta miekasta taloon sisään, iskeytyen kuin seinä torakkaa päin. Tämä lentää suoraan Killjoyn 80-tuumaisen teleruudun näyttöön.<br>\n<br>\nBadass ampuu ohjuksia, Matoro väistää taitavasti, mutta seinän läpi lentävä lasersäde osuu Matoroa jalkaan.<br>\nVihainen torakka syöksyy suihkumoottorin voimalla kohti Jään Toaa, iskeytyy tätä päin kovaa ja nostaa korkeutta.<br>\n<br>\n\"Haluatko nähdä maailmaa? Tiputtaisinko sinut kenties Coliseumiin, tai vaikkapa Karzahnille, saasta?\", 437 karjuu. Matoro pääsisi helposti pois, mutta on toinen juttu kannattaako se. <br>\nTorakka lentää ylöspäin.<br>\n\"Hyvästi, mikä nimesi lieneekään\", Eversti Badass murahtaa ja irroittaa otteensa. Edes Prototeräksinen panssari ei kestä iskua maahan näin korkealta.<br>\n\"Hei, odota. yksi asia vielä.\", Matoro sanoo kohteliaasti. Liian myöhään. Hän tippuu alaspäin, tuulee kovaa. Aamuaurinko sokaisee.<br>\n\"Opetus numero kolme: Tämä tullaan muistamaan päivänä, jolloin <em>melkein</em> hoideltiin Matoro The Blacksnow!\", hänen huutaa tuuleen. Seuraava miete, miten itseasiassa hän selviytyy. <br>\n<br>\nJään Toa keksii keinon joka saattaa toimia. Hän ampuu jalkojensa suuntaan alaviistoon elementaalienergiaa, saaden hänet kiitämään ala<em>viistoon</em>, kohti merta. Edelleen yläilmoissa oleva Eversti Badass 437 tajuaa Matoron yrittävän laskeutua mereen. Hän ottaa vyöstään hopeisen pistoolin. Vihreä kyborginen torakansilmä katselee kohdetta. Helppo osuma hänelle. <br>\nHänen torakankäsi puristaa jo aseen liipaisinta. Punainen välähdys, ja kuolettava säde lähtee liikkeelle valon nopeutta.<br>\n<br>\nMatoroon osuu.<br>\n<br>\nTyytyväinen Torakka lähtee katsastamaan loppujen Klaanilaisten sijaintia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":166,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-09T20:20","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 piti kädessään raporttia viime päivien tapahtumista, eikä ollut varma, tulisiko pitämään lukemastaan.<br>\n<br>\nEnsinnä oli laivaston tiedote. Ominaiseen tapaansa Amiraali 002 oli delegoinut raportin kirjoittamisen muille, hän ei harrastanut \"turhien kirjeiden\" raapustelua. Kenraali ei oikeastaan ollut lainkaan yllättynyt huomatessaan raportin olevan pitkälti täynnä tyhjää, torakoiden laivastolla hieman harvemmin oli erityisen kriittisiä velvollisuuksia, tulivoimaisuudestaan huolimatta.<br>\n<br>\nMaavoimien johdolta saatu viesti oli pidempi, ja 003 oli henkilökohtaisesti kirjoittanut sen. Toistuva teema raportissa oli, kuinka \"torakoita oli menetetty, mutta mitään ei saatu aikaiseksi\". Mutta siinä nyt ei ollut mitään uutta eikä ihmeellistä. Kenraali kuitenkin myhäili mielessään, asiain laita tulisi muuttumaan. Hän luki raporttia eteenpäin, ja katsoi, mitä haarniskoiduille eliiteille kuului. Ainoastaan kyborginen 437 oli suorittamassa tehtävää, muut odottivat reservissä. Mitään menetyksiä ei tässä joukossa ollut.<br>\n<br>\nSeuraavat raportin osat Kenraali kävi läpi hyvin nopeasti, hän tahtoi pikaisesti päästä tiedeosaston tekstiin. Siinä se oli, tutkimusten johtajan, 006:n, kirjoittama teksti. Siinä oli hänen varsin hyvin tiedostamansa Yliluutnantti 955:n valitettava kuolema. Mutta niin etevä sotilas kuin hän oli ollutkin, kriittisempää oli saatu tieto prototyyppivoimahaarniskasta. Siitä, joka oli aivan eri kaliiperia, kuin muiden torakoiden käytössa olevat haarniskat. 955:n puku oli uniikki, ja myös voimallisempi kuin muut. Mutta nyt se oli tuhoutunut.<br>\n<br>\nSalaisen palvelun johdossa olevan 007:n raportti oli tiivis paketti, josta kuitenkin kävi hyvin selville, kuinka vakoojakamerat toimivat jopa odotettua paremmin. Ainoastaan myrskyt aiheuttivat toimintahäiriöitä.<br>\n<br>\nKenraali 001 vei raportin arkistoijalle, ja lähti astelemaan huoneeseensa. Pieniä takaiskuja huomioimatta operaatio sujui hyvin.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Joo, en ole yksin suunnitellut Nazorakein johtoporrasta. G on toiminut pääinsinöörinä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":167,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-09T23:21","content":"<strong>Laavakentät</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui käveli. Hänen uusi ruumiinsa ei sopinut hänelle. Hän vihasi Zyglakeja. Hänellä oli niistä huonoja kokemuksia: kerran eräs Zyglak oli varastanut hänen hattunsa. Se oli tosin ollut ainoa kerta, kun Makuta Nui oli käyttänyt hattua.<br>\n<br>\nKilljoyn mökiltä ei kuulunut mitään. Matoroa ei näkynyt. Muut alkoivat jo epäillä jotain. He olivat jo laavakenttien reunalla; metsä oli melkoisen lähellä. Silloin jokin iski. Harmaa pyörre viuhahti heidän keskelleen. Maa räjähti. Kraatterista nousi jotain. Makuta Nui katsoi sitä tarkasti: se oli torakka. Mutta ei mikä tahansa torakka, se oli suurimmaksi osaksi mekaaninen. Se hymyili pirullisesti. Manulle tuli kylmiä väreitä. Tämä ei selvästikään ollut torakka haarniskassa, se oli torakkahaarniska. Haarniska ei kuitenkaan näyttänyt samanlaiselta, joten tuskin sitä oli massatuotettu. Ja tämähän oli kyborgitorakka.<br>\n<br>\nKlaanilaiset kömpivät pystyyn ja katselivat tulokasta. Se hymyili edelleen julmasti. Sitten se yhtäkkiä syöksähti kohti Summerganonia ja huitaisi tätä jonkinlaisella terällä. Summerganon ehti jotenkuten väistää niin, että pään irrottamiseen tarkoitettu isku osui käteen. Käsipanssari esti terää uppoamasta kovin syvälle, mutta syvä haava hänelle silti tuli.<br>\n<br>\nKeetongu hyppäsi paikaltaan ja yritti murskata torakan alleen. Eversti suhahti nopeasti pois alta ja potkaisi Keetongua jalkaa saaden tämän kaatumaan. Hän hyppäsi jälleen klaanilaisten keskelle ja julisti:<br>\n”Olen eversti 437! Teidän aikanne tämän maan päällä on päättynyt!”<br>\n”Mikä sinä olet mitään sanomaan, näytät itsekin muinaisjäänteeltä. Tai ainakin se osa sinusta, joka on jäljellä”, Makuta Nui vastasi pilkallisesti. Torakka ei raivostunut.<br>\n<em>Joudun siis kohtaamaan Zyglakin, vai?</em> hän ajatteli.<br>\n<em>Et, joudut kohtaamaan Makutan, jolla on kokemusta torakoiden tappamisesta.</em><br>\nEversti hätkähti ja katsoi Zyglakia, joka piti sisällään Makutan antidermistä.<br>\n<br>\n”Vai Makuta”, hän tuhahti. ”Joudut nyt menettämään ruumiisi – taas.”<br>\n”Saa nähdä”, Makuta vastasi. Sitten hän sanoi klaanilaisille: ”Keetongu, Gekko ja Make viekööt Sugan turvaan, hän ei voi taistella. Minä hoitelen tämän tuholaisen.”<br>\n”Hah.”<br>\n”Kyllä.”<br>\n<br>\nTorakka hyökkäsi. Makuta sai kehonsa hyppäämään voltin taaksepäin. Se oli tosin surkea siinä, mitä teki. Aivan jäykkä ja liian suuri helppoon lähitaisteluun.<br>\n<em>Tästä tulee mielenkiintoista</em>, Manu ajatteli.<br>\nHän hyppäsi kohti torakkaa ja iski nyrkillään. Torakka väisti helposti ja ampui ohjuksia kohti Makutaa. Makuta päätti käyttää yhtä tässä ruumiissa toimivista voimistaan. Hän aiheutti torakan pitelemässä terässä molekulaarisen häiriön. Terä sulautui kiinni torakan käteen. Torakka katsoi sitä hetken hämmentyneenä. Katselu loppui, kun suuri Zyglakin ruumis paiskautui hänen päälleen. Torakan vielä orgaanisista keuhkoista kaikkosi ilma, kun hänen vartalonsa litistyi musertavan massan alle. Hän ei kuitenkaan joutunut paniikkiin: uusi terä otettiin käyttöön ja pistettiin Makutan jalkaan. Makuta ponnahti nopeasti pois torakan päältä. Zyglakin ruumis oli todellakin hyödytön. Täytyi käyttää makeita supermakutavoimia.<br>\n<br>\nEversti 437 ei pitänyt Makutan magnetismivoimista. Ne aiheuttivat liikaa kipua. Häntä oli heitelty ympäriinsä liikaa. Hän päätti ottaa ohjuksensa käyttöön. Hän ampui tusinan ohjuksia kohti Makutaa, joka ei ehtinyt väistää. Ilmeisesti hän ei ollut aivan kotonaan tuossa ruumiissa. Torakkaeversti juoksi suoraan päin Zyglak-ruumista ja puski kyborgisella päällään tätä vatsaan. Tämä kaatui selälleen maahan. Torakka alkoi polkea vastustajaansa maahan suorastaan väkivaltaisesti. Makuta ei jaksanut sietää sellaista vaan potkaisi Nazorakin pois päältään ja hidasti tätä hitausvoimillaan. Voimien käyttö alkoi olla raskasta. Torakan nopeuden täysi riistäminen oli jo kovan luokan työtä. Makutan nerokkaat aivot työskentelivät ongelman parissa. Hänellä ei ollut voimia tuhlattavaksi asti, ja pian murhanhimoinen torakka pääsisi hänen kimppuunsa. Makuta päätti juosta karkuun. Hän heitti torakan magnetismillaan vielä kerran kauemmas ja lähti kipittämään kohti metsää. Torakka yllättyi äkillisestä vapautumisestaan niin, että ei ehtinyt varautua maahan paiskautumiseen.<br>\n<br>\nPian 437 oli kuitenkin Makuta Nuin perässä. Hänellä oli vikkelämmät jalat ja pitkän kantomatkan ohjukset. Makuta sai monta osumaa ennen kuin pääsi metsän reunaan. Hän voivotteli kipeitä ruumiinosiaan hypätessään puuhun. Torakka yritti katsoa, minne Makuta oli mennyt. Hän huomasi tämän loikkivan puusta toiseen hyvin nopeasti. Ei ollut aikaa hukattavaksi; torakka käynnisti taas jet-packinsä. Hän lenteli puiden seassa etsien Makutaa. Hän laskeutui erääseen puuhun katselemaan ympäristöään tarkemmin. Hän huomasi sitten kivirottien jyrsivän puun runkoa. Hän ehti hetken ihmetellä ennen kuin puu kaatui. Hän kuitenkin reagoi lähtemällä taas lentoon. Sitten häneen iski jokin terävä. Se oli Nui-Rama, jonka kynnet olivat uponneet hänen orgaanisiin kohtiinsa kyljissä. Hän vinkaisi. Kipu ei ollut mukava asia, jos sitä ei joutunut juurikaan kokemaan. Eihän se kyllä koskaan ollut.<br>\n<br>\n437 leikkasi Ramalta kädet irti ja putosi puiden latvuksiin. Ne ottivat hänet hyvin vastaan. Sitten Nui-Ramoja tuli lisää. Kokonainen parvi saapui hänen kimppuunsa. Makuta oli ilmeisesti löytänyt pesän käskettäväkseen. Everstin oli pakko pudottautua alemmas tiheän puuston sekaan. Hän ei näkisi täältä mitään. Eipä hänen tosin tarvinnutkaan: Makuta yllätti hänet takaapäin ottamalla hänet kuristusotteeseen niin, että silmissä pimeni.<br>\n<br>\nTorakka laittoi jalkansa puuta vasten, tarttui Makutan käsistä ja heitti hänet alas puusta. Sitten hän hyppäsi itse perään ja otti esiin jälleen uuden terän. Makuta ei pitänyt tästä. Miekkoselta löytyi aivan liikaa erilaisia teräaseita. Hän väisteli hetken, mutta lopulta torakka sai lävistettyä hänen kaulansa terällään. Makuta päätti sitten tunkeutua torakan mieleen. Se oli hyvin vahva, liian vahva revittäväksi kappaleiksi. Joten Makuta Nui käytti häirintää.<br>\n<br>\nTorakasta tuntui, kuin jokin olisi kutittanut hänen päänsä sisällä. Sitten hän huomasi, että Makutan antidermis oli valunut ulos. Suurin osa siitä oli jo kadonnut viidakkoon. Hämäys oli tehonnut. Torakka paiskasi raivoissaan Zyglakin ruumiin menemään. Mutta ensin hän rei’itti sen niin, että ainakaan Makuta ei saisi sitä takaisin.<br>\n<br>\nMakuta Nui valui kasvillisuuden seassa. Valuminen on juuri oikea sana kuvaamaan tapahtumaa. Leijuminen oli osittaista. Sitten Makuta huomasi jotain kiinnostavaa: hänen ja Matoron vanha tuttu makasi vielä kasvillisuuden seassa.<br>\n<em>Miksihän kukaan ei ole tehnyt ruumiista selvää?</em> Makuta pohti. <em>Haaskansyöjillä on ollut muuta puuhaa?</em> Hän sai uuden ruumiin. Torakalle tulisi kuumat oltavat – ja Makuta Nuille hauskaa.<br>\n<br>\n437 yritti vielä hetken etsiä antidermistä. Lopulta hän luovutti, olisi parasta etsiä muut klaanilaiset. Ehkä he eivät olleet vielä ehtineet karkuun. Sitten hän kuuli takaansa ääniä. Hän katsoi selkänsä taakse ja näki jotain pelottavaa. Suuri Tuhon kyykäärme katseli häntä valmiina puraisemaan. Rahin silmien takana näkyi Makuta Nuin voitokas ilme.<br>\n<br>\n<strong>Torakoiden tukikohta</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli maanalaisia käytäviä pitkin. Hänellä oli asiaa tälle liittouman ”hyväntekijälle”: tämä vaikutti mielenkiintoiselta. Hän näki Skakdin nukkuvan vartiopaikallaan erään oven luona. Hän meni tämän luokse ja potkaisi lujaa. Skakdi parahti. Hän katsoi tulijaa pelokkaasti. Makuta kysyi:<br>\n”Missstä löydän tämän Avden?”<br>\n”Hän… hän viihtyy… toisessa siivessä, siellä on vähemmän valaistusta.”<br>\n”Selvä, kiitosss yssstävä.”<br>\n<br>\nPian Abzumo olikin toisella puolella tukikohtaa. Hän tutkiskeli ovia. Niitä oli monta. Jokainen oli musta, harmaa seinä oli täynnä mustia nelikulmioita. Ei, ei suorakulmioita. Jotkut kyllä olivat, mutta eivät kaikki. Hän katseli ovien alta tulevaa valoa. Hän valitsi sen, josta kajasti vähiten. Ilmeisesti tämä olento ei pitänyt valosta.<br>\n<br>\nOven avattuaan hän näki vain pienen Ta-Matoranin seisovan yksin huoneessa. Tämä katseli jotain, mutta Abzumo ei nähnyt, mitä. Hän näytti vain tuijottavan hymyillen jonnekin kauas. Jostain kuuluu ääni:<br>\n”Kappas. Olemmeko me tavanneet?” Matoran ei edes katso Abzmoa. Hänellä oli kummallinen tunne. Kuin joku katsoisi häntä. Yksinäinen silmä.<br>\n<em>Pelkkä Matoran?</em> Abzumo ajatteli. Hän katsoi taakseen. Siellä todella oli silmä. Punainen silmä. Ehkä se tarvitsisi enemmän unta.<br>\n<br>\n”En ehkä osaa lukea ajatuksia, mutta osaan lukea sinua, ystäväni. Näen, että et luota potentiaaliini.”<br>\n”Oletko aivan varma? Minua on vaikea lukea.” Avden varjo alkoi muistuttaa jotain tuttua. Makuta ei tiennyt, mitä. Epävarmuuden tunne kasvoi. Varjo alkoi muistuttaa Abzumoa itseään.<br>\n”Voi, ehkä jollekulle muulle. Mutta minä tiedän mielet. En voi väittää ymmärtäväni niitä, mutta tiedän ne.” Hän kääntyi katsomaan Abzumoa yhä hymyillen samaa, tyhjää hymyään. Se oli kammottavaa.<br>\n”Mieli itsessään on tämän maailman vaarallisin ase”, hän jatkoi. Nyt Abzumokin hymyili.<br>\n”Tosiaankin. Minulla on kokemusta siitä.”<br>\n”Kerropa, ystäväni. Kun katsot silmiini, mitä näet minussa? Mitä näet mielessäni?”<br>\n<br>\nTämä oli uutta. Kukaan ei ollut koskaan <em>pyytänyt</em> Abzumoa lukemaan ajatuksiaan.<br>\nHän katsoi Matoranin tyhjiin silmiin. Hän kurkotti tämän mieleen. Hän näki jotain kummallista. Mustan keskellä oli punaisia silmiä. Mustat lonkerot tarttuivat häneen, vetivät häntä pimeyteen. Abzumo avasi silmänsä näkemättä, mitä sen jälkeen tapahtui. Avde hymyili yhä leveämmin. Abzumo hymyili takaisin.<br>\n<br>\n”Vaikuttavaa. Yleensä ajatustenlukijat eivät ymmärrä suojata omaa mieltään tarpeeksi hyvin kontaktin aikana. Sinä muistit. Kuinka monta olet murskannut sisällesi, Makuta?” Hän käänsi päätään kallelleen. Hän olisi näyttänyt vajaamieliseltä tyhjine silmineen, ellei olisi ollut niin kammottava. Tietoisuus vaikutti pelottavalta. Abzumo hymyili edelleen, mutta hänen sydämensä oli jäätä. Tämän olennon kanssa ei paranisi leikkiä – hän saattaisi olla jopa Makutain voimien veroinen.<br>\n”Olenhan minä elämäni aikana ehtinyt jokusen tappaa. On mukavaa, kun ruumis saa lisää massaa. Valitettavasti halutessani pienemmän muodon minun on jätettävä osa massasta taakseni. Silloin muutama elämä voi tuhlaantua, mutta sillehän ei voi mitään.” Avde nyökkäsi hitaasti.<br>\n”Mutta kysyin, kuinka monta. Oletko edes laskenut?”<br>\n”Miksi olisin? Mitä tekisin sillä tiedolla? Toisten elämällä on toisarvoinen sija omaani nähden. Kyllähän sinä sen tiedät, kun minua luet niin hyvin.” Makuta hymyili maireasti. Avde ei ollut ainoa, joka taisi sanaleikit.<br>\n<br>\n”Hyvä vastaus”, Avde sanoi nostaen kätensä kohti Abzumoa. ”Minä olen, tai tilanteesta riippuen <em>me</em> olemme Avde.” <br>\n\"Me?\" Siihen Avde vastasi erittäin veikeästi:<br>\n”Minusta on moneksi.” Se oli jo liian veikeästi sanottu – jopa kammottavan veikeästi. Tuollaisesta olennosta ei pitäisi lähteä sellaista ääntä.<br>\n”Nyt, ystäväni. Annoin ymmärtää, että en kuullut nimeäsi.”<br>\n”Nimeni on Abzumo. Olemme ilmeisesti tästä lähtien liittolaisia.”<br>\n”Luulen niin. Edustatko Veljeskuntaa vai itseäsi?”<br>\n”Minä? Itseäni. Ehdottomasti itseäni. Veljeskunnan linja on… sietämätön. Ja käsittämätön. En ole varma, miksi se typerys, Terry, johtaa sitä yhä. Vaikka eipä Miserix ollut paljon parempi. Tiedän kyllä, kuka johtaisi veljeskuntaamme parhaiten. Ja sinäkin tiedät, ketä tarkoitan, eikö totta?”<br>\n<br>\nAvden silmät muuttuivat pelkiksi viiruiksi. Hänen hymynsä levisi, mutta Abzumo mietti, oliko se vieläkään saavuttanut äärirajojaan. Näkyä olisi voinut kuvailla irvokkaaksi. Mutta pienen Matoranin suulla hymystä ei tullut niin groteskia kuin olisi ollut mahdollista Makutan suulla.<br>\n”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">G kirjoitti Avden, kuten aina.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":168,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-10T07:27","content":"<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Manun, äidinkielen opettajan tekstistä löytyi virhe!! Kohdassa \"...suoraan päin Zuglak-ruumista...\" </dd></dl>\n<strong>Laavazone, lähellä meren rantaa</strong><br>\n<br>\n<em><br>\nHäikäisevä valo.<br>\nÄkillinen pimennys.<br>\nMaailman äänet hiljenevät.<br>\n<br>\nMitä tapahtui?<br>\nOnnistuiko suunnitelma?<br>\nEikö?<br>\n<br>\nOlenko elossa?</em>, <br>\nJään Toa miettii päässään.<br>\n<br>\nHän tuntee kuinka hänen ruumiinsa kelluu pimeydessä.<br>\nKylmyydessä.<br>\n<br>\n<em>Ei, se on vettä!</em>, Matoro tajuaa. Hän avaa vain vaivoin silmänsä. Päälle jäänyt lämpökamera näyttää pelkkää sinisyyttä.<br>\n<br>\nKyllä, Matoro tajuaa pudonneensa mereen.<br>\nUskomaton onni.<br>\n<br>\nHän alkaa kauhoa ylöspäin, kohti valoa. Matoro ottaa hiekkaisesta rantatörmästä kiinni ja jää makaamaan puoliksi veteen.<br>\nTulikuuma keskipäivän aurinko lämmittää selkää.<br>\n<br>\nJään Toa mietiskelee miten tämä tapahtui. Viimeinen muistikuva häneltä on se, kun hän yritti ohjata tippumistaan mereen, kunnes kaikki pimeni.<br>\n<br>\nHänellä on rinanssa, vain parin sentin päässä Sydänkivestä, paha polttohaava. Kenties laser? No, hänen panssarinsa sisällä ollut parannuskivi korjasi aukon suhteellisen hyvin vedessä, vaikka siihen sattuukin vielä.<br>\n<br>\nMatoro säätää teleskooppisilmiään. Ne eivät toimi aivan täydellisesti veden takia. Jään Toa tarkentaa kaukonäön metsän reunaan. <br>\n<br>\n<em>Kraateri. Maassa taistelun jälkiä.</em>, Matoro ajattelee. Hän on todella väsynyt unen puutteen takia mutta lähtee rantaa pitkin kyseiseen paikkaan.<br>\n<br>\nMatoro aktivoi naamionsa, hän koittaa tavoittaa Kanohi Cencordilla lähimieliä.<br>\nMatoro pysähtyy ja keskittyy naamioonsa. Hän aistii muutamien Rahien ajatuksia, koostuvat pääosin ruoan etsinnästä. Mitä kauemmas hän kurottaa, sen enemmän näitä Rahien ajatuksia hän taltioi.<br>\nKaukaa metsästä kuuluu ihan älykästä ajattelua:<br>\n<em>Nyt tuhoan sinut...</em><br>\n<em>Teidän jälkeenne, Makuta.</em><br>\n<br>\nMatoro tunnistaa ensimmäisen puhujan olevan Manu.<br>\nManu ehtii tajuta vain lyhyen ajatustenluvun ennekuin Matoro lopettaa ja lähtee juoksemaan siihen suuntaan.<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolastot</strong><br>\n<br>\nMetorakk on saanut Torakkahaarniska mod. 2.0:n päällensä. Pitkä Skakdi on nyt entistä vaarallisempi. Hänellä on hopeinen, kevyt mutta äärimmäisen kova ihonmyötäinen panssarointi. Hänen kypäränsä on myös päälystetty samalla metallilla. Hänen punaiset silmänsä katsovat kypärän pienistä viiruista. Hänen suuri hammaskalusto on metallisen ristikon takana. <br>\nSelässä hänellä on tehokkaat rakettimoottorit. Ranteessa on useita avattavia teriä, pistooli, ohjuksenehittimet ja miekka. Metorakk ei ole luopunut ihanasta ketjun päässä roikkuvasta piikikkäästä mopukarista, joka roikkuu hänen vyötäröllään. <br>\n<br>\nGaggulabio on hyvillä mieleillä, Skakdien voimavarat ovat juuri parantuneet huimasti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":169,"creator":"Jake","timestamp":"2010-10-12T13:25","content":"Jake käveli linnakkeessa. Hän mietti, missä Guardian oli. Monia klaanilaisia oli ilmeisesti tehtävällä, luultavasti hakemassa Guardiania. Jake käveli eteenpäin. Yhtäkkiä kaikki muuttui sumuiseksi ja taas selkeni. Hän oli eri paikassa kuin äsken. Se oli outoa karua vuoristoa, varmaankin klaanin saaren ulkopuolella, hän näki Turagan kävelemässä eteenpäin. Turagan panssarointi oli valkoista, mutta hänellä oli pääosin mustanharmaa vartalo. Hänen naamiotaan Jake ei kuitenkaan nähnyt. Turagalla oli musta sauva jonka päässä oli pora. Jake huomasi turagassa jotain oudon tuttua, aivan kuin hän olisi nähnyt sen aiemminkin. Jake käveli eteenpäin ja näki turagan naamion. Se oli tummanharmaa matatu, jossa oi valkoinen raita. Se oli täysin samanlainen kuin Jakella. Yhtäkkiä kaikki taas muuttui sumuiseksi ja oli taas klaanissa. Hän oli erittäin hämmentynyt. Mitä tämä tarkoitti...?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":170,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-12T15:55","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nAamuaurinko häikäisi taivaanrannassa ja viesti uuden päivän olevan alkamassa. Snowman oli ottanut takaisin paikkansa ruorin takana ja nyt teräksinen paatti kiisi läpi aaltojen kovempaa kuin koskaan aikaisemmin. Kukaan ei ollut nukkunut erityisen hyvin ja siksi keskustelu alkoi hieman jähmeytyä.<br>\n<br>\nGuardian tuijotti horisonttiin. Tarkennettuaan kiikarilla hieman hän huomasi, että Klaanin päämaja alkoi hahmottua auringonsäteiden alla.<br>\n<br>\n\"Snowman\", Guardian sanoi pitäen katseensa saaressa. \"Kuinka pian oletat, että olemme perillä tällä vauhdilla?\"<br>\n\"Minä olen vain ohjaaja, kysy Kepeltä\", Snowman sanoi väsyneenä.<br>\n\"Kepe, kuinka pian olemme perillä?\" Guardian kysyi.<br>\n\"Noin kahdenkymmenen minuutin päästä\", Kepe sanoi väsyneempänä rapistellen karttoja. Syystä tai toisesta Guardian päätti lisätä päässään Kepen antamaan lukuun kymmenen minuuttia saadakseen hieman realistisemman arvion.<br>\n<br>\nMatka jatkui ja määränpäänä oleva saari suureni horisontissa. Veneessä pitkään leijaillut hiljaisuus rikkoutui viimeistään silloin, kun Domek heräsi. Kaikki kääntyivät kohti veneen lattialla makaavaa valon Toaa, joka siristeli silmiään poissaolevan näköisenä ja etsi vaistonomaisesti hattuaan ympäriltään kädellään. Ämkoo ojensi sen hänelle ja Domek tarttui hattuun refleksinomaisesti vetäen sen syvälle päähänsä. Kukaan ei tulisi Domekin ja tämän hatun väliin.<br>\n<br>\n\"Huomenta\", Ämkoo sanoi. \"Miten voit?\"<br>\n<br>\nDomek katseli ympärillä olevia klaanilaisia pitäen yhä kiinni hatustaan tiedostamattomasti. \"Pääni\", hän sanoi hieroen otsaansa. \"Au. Hiivatti. Mitä. Tapahtui.\"<br>\n<br>\n\"Mekin haluaisimme kovasti tietää\", Killjoy sanoi. \"Mutta ne ovat poissa.\"<br>\n<br>\n\"Miksi aina pää\", Domek kysyi ärtyneenä.<br>\n<br>\nHetken hiljaisen kiroamisen jälkeen Domek aloitti pitkästä aikaa keskustelua veneellä. Klaanilaiset miettivät nyt yhdessä lähiaikojen tapahtumia ja yrittivät yhdistellä asioita toisiinsa. Villiintyneet Rahit, Nazorakien joukkojen kasvaminen ja Pimeyden metsästäjien paluu kuvioihin aiheuttivat veneessä paljon keskustelua ja teorioita. Guardian liittyi mukaan keskusteluun vain satunnaisesti, vaikka hänellä olisi ollut taatusti paljon sanottavaa. Sen sijaan hän keskittyi kopeloimaan kommunikaattoriaan.<br>\n<br>\nKommunikaattori oli pieni ja metallinen ja siinä ei näyttänyt olevan ulkoista vikaa. Lähettimenä toimiva siru kommunikaattorin sisällä oli täysin ehjä, eikä muitakaan ilmiselviä vikoja löytynyt, mutta kun Guardian yritti yhdistää Tawalle tai Visokille komentohuoneeseen, hän sai vain epämääräistä särinää. Vene oli jo niin lähellä Klaanin päämajaa ja niin kaukana häiriösignaalin potentiaalisesta lähtöpaikasta, että yhteyksien olisi kaiken järjen mukaan toimittava.<br>\n<br>\n\"Guardian kutsuu, saavumme pian\", Guardian sanoi välillä hiljaa laitteeseen, mutta vastausta ei tullut. Hän kokeili parin minuutin välein, mutta särinä vain paheni. Guardian laski kommunikaattorin veneen lattialle ja katsoi sitä mietiskelevänä. Edes sähkömagneettisen pulssin ei pitäisi rikkoa laitetta, sillä sen tekninen puoli oli melko vaatimaton, mutta hyvin suojattu. Killjoyn kommunikaatiolaitteiden viat kuitenkin antoivat ymmärtää, että sirujen yhdistäminen oli lähettänyt jonkinasteista sähkömagneettista häiriötä. <br>\n<br>\nGuardianin kommunikaattorin oli kuitenkin sotkenut jokin muu. Klaanin johtajien kommunikaatiolaitteet eivät olleet sähköisiä. Paacon ja Kepen yhteistyö Visokin kanssa oli saanut toistettua jotain, joka oli lähempänä telepatiaa kuin radioaaltoja. Se, että jokin signaali oli saanut sotkettua tämänkin laitteen huolestutti Guardiania suuresti.<br>\n<br>\nGuardianin ajatukset keskeytyivät, kun kommunikaattori päätti yhtäkkiä puhua hänelle.<br>\n<br>\n\"...'allo\", kommunikaattorista tuleva ääni sanoi suorastaan hurmaavasti. \"Kuulin, että olette tulossa visiitille. Kuinka monta teitä on?\"<br>\nVeneessä oleva keskustelu pysähtyi hetkellisesti. Kaikki katsoivat kommunikaattoria hämmentyneenä. Guardian poimi pienen laitteen lattialta ja nosti sen kaikkien ulottuville.<br>\n\"Meitä on kuusi\", Guardian vastasi laitteelle. \"Kaksi vakavasti vahingoittunutta, kerro Radiakille ja lääkintäosastolle. Mukava kuulla kaunis äänesi, Paaco.\"<br>\n<br>\n\"Samoin sinun\", Paaco sanoi naurahtaen. \"Laitteissa oli häikkää, joten minut päästettiin korjauspuuhiin. Nyt koko hoito toimii entistä paremmin. Ja olen kuulutushuoneessa ja minulla on mikrofoni!\"<br>\nPaaco naurahti. Guardian ja Snowman katsoivat toisiaan pitkään. Heidän ei tarvinnut sanoa sanaakaan, mutta molempien päässä pyöri mahdollisia kauhuskenaarioita.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tässä on Paaco kuulutushuoneesta. Toivottavasti nautitte äänestäni yhtä paljon kuin minä itse. Pienellä lisämaksulla voitte saada äärettömästi Paacoa ilman keskeytyksiä...</em><br>\n<br>\nMolemmat päättivät ravistaa kyseisen ajatuksen pois päästään.<br>\n\"Mutta\", Paaco sanoi pitäen pienen tauon. \"Keitä siellä on? Ja ketkä tarvitsevat ensiapua?\"<br>\n\"Guartsu\", Guardian sanoi.<br>\n\"Snowman\", veneen kuskina toimiva lumiukko sanoi. \"ja minä kai tarvitsen vähän ensiapua.\"<br>\n<br>\n\"Kepe\", Kepe sanoi häiritsevän pirteästi. \"Ja minä olen aivan kunnossa!\"<br>\n\"Hän ei ole\", Snowman sanoi.<br>\n\"Olenpas\", Kepe vastasi.<br>\n\"Etpäs\".<br>\n\"Joopas\".<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Killjoy\", mekaaninen pimeyden metsästäjä huudahti veneen kärjestä.<br>\n\"Domek\", valon Toa sanoi.<br>\n\"...ja Ämkoo, terve\", Ämkoo sanoi viimeisenä.<br>\n<br>\nKukaan ei tiennyt, mitä Paacon suussa oli sillä hetkellä, mutta äänistä päätellen hän oli juuri tukehtumassa siihen. Yskimistä kesti kymmeniä sekunteja ja veneilijät kuuntelivat sitä piinaavan hiljaisina.<br>\n<br>\n\"Mitä minä nyt tein\", Ämkoo kysyi katsellen muita. Guardian vastasi pienellä olankohautuksella. Pian Paaco onneksi lopetti yskimisen ja rikkoi veneessä syntyneen hämmentävän hiljaisuuden.<br>\n<br>\n\"...niin\", hän sanoi. \"Kiva kuulla, paria teistä ei ole näkynyt hetkeen. Rantautukaa mahdollisimman lähelle lääkintäsiipeä. Voin pistää Radiakin ja pari muuta ottamaan teidät vastaan. Heti kun olen tehnyt hänelle pienen källin. Ette usko, kuinka paljon täällä komentohuoneessa saa aikaiseksi.\"<br>\n<br>\n\"Sinä olet ihana heppu\", Guardian sanoi naama peruslukemilla.<br>\n\"Kiitos samoin, kulta\", Paaco sanoi ja vaikka kukaan ei nähnyt hänen kasvojaan, kykenivät kaikki kuvittelemaan niillä olevan virneen. \"Voisi ehkä myös päästää Doxin ja Ignikan ulos Kepen varastosta. Kun nyt näin kiltiksi tunnen itseni.\"<br>\nPaaco hiljeni hetkeksi. Äänistä päätellen hän oli jo töissä. Ennen linjan sulkeutumista hän kuitenkin sanoi vielä jotain.<br>\n\"Tiimi odottaa teitä viidessä minuutissa. Tervetuloa takaisin.\"<br>\nKaikki veneilijät kiittivät Paacoa vuorollaan. Snowman päätti innostuksissaan nostaa kulkuneuvon vauhtia.<br>\n\"...mutta\", Paaco sanoi. \"Pieniä ongelmia vain. Torakoita. Pari skakdia. Matoro ja muut. Voitte varmaan ojentaa auttavan käden?\"<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi, vaikka Paaco tuskin kykeni näkemään sitä. Hän latasi pistooliaan jo valmiiksi.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":171,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-12T17:40","content":"<strong>Laavakenttien läheinen metsä</strong><br>\n<br>\nTorakka nro. 437 ja Manun ohjaama valtava monipäinen Rahi tuijottivat toisiaan, ikään kuin toijotuskilpailussa. manu oli tosin hieman huolissaan, Rahin keho saattoi olla jo aika heikossa kunnossa maattuaan metsässä jo pidempään. Manu päätti kuitenkin yrittää. Hän työnti Rahin päätä eteenpäin, suu auki. Torakka kuitenkin antoi Rahin puraista mekaanista titaanikättään. Manu usko itehneensä vahinkoa, muttei torakalle. Kesti hetken ,ennen kuin hän tajusi Rahin leukojen terävien, mutta haurastuneiden hampaiden katkenneen. Torakkaluutnantti kaivoi pistoolin selässään olevasta varustekotelosta, ampuen Rahiruumista päähän, jolla hänen käteensä oli isketty, kohdisten sen vasempaan sieraimeen. Laukaus. Manu äännähti, ikään kuin tuskissaan. Pian Manu huomasi antidermiksen valuvan Rahin päästä, paljonkin. Hän päätti siirtää mielensä viereiselle päälle, yksi oli pois pelistä. Manu ei kuitenkaan hetinyt reagoida, ennen kuin kyborgitorakka ampu tohjoksi raadon muutaman muun pään, leikaten myös yhdeltä kaulan, joten enää yksi pää olisi jäljellä, eikä ekän varmaan enää kauan. Manu päätti olla kärsivällinen, pään tuhouduttua hän ei voisi enää juuri kontrolloida Rahiraadon kehoa hyvin, joten piti varoa, ettei sekin tuhoutuisi. MAnu ei ehtinyt miettiä kuvaakaan, kun torakka iski kyborgisen käaensä Rahin otsaan. Pian manu huomasikin olevansa vankina, pienessä lasisäiliössä, erittäin ahtaassa pienessä lasisäiliössä. Torakka vetäisi säiliön pois oudoksi aseeksi muunnetusta kädestään. Torakka nosti purkin kasvojensa tasalle. \"Pidätkö uudesta kodistasi?\", torakka kysähti ivallisesti ja jatkoi; \"Tiesin, että saisin Makutan vastaani, joten otin mukaani pienen kaasuja imevän aseen, joka tepsii myös Makutojen olemukseen\". Torakka ripusti lasisäiliön vyötärölleen. <br>\n<br>\n\"Sinusta tulee oiva näyte-esine pieneen galleriaamme\", 437 kuiskasi säiliölle, \"Nyt,Klaanilaismetsästys voi alkaa...\". Torakkakyborgi nousee ilmaan selkäsuihkumoottoriensa avulla, laittaen mekaanisen silmänsä lämpösensoriasrtukselle. Samalla hän tuli katsahtaneeksi merelle, huomaten melko korkearuumiinlämpöisiä olioita kulkevan kovaa vauhtia kohti rantaa joidenkin kilometrien päässä. Hän vaihtoi silmäänsä päälle kiikaritoiminnon, tunnistaen venessä istuvat hahmot. Tai, osan heistä. Ainakin viiden hahmon hän tunnisti hepuiksi, joiden oli kerrottu osallistuneen erään arvoisan torakan kuolemaan. Koston aika olisi nyt... Kyborginen käsi muttuu pienssä hetkessä kuolettavaksi kanuunaksi. Samaksi, jola hän oli hoidellut Matoron, joten se tepsisi varmaan hyvin kuuteen Klaanilaiseenkin. Ainakin, jos osuisi räjhtävällä laserpanoksella veneen moottoriin. Siitä tuskin olisi huolta, hän oli tarkka-ammunnan veteraaneja. Torakkaluutnantti ampuu nopean laserammuksen kohti venettä...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":172,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-12T18:18","content":"<strong>Vene</strong><br>\n<br>\nKilljoyn olkapäiden pienet tykit reagoivat itsestään ja ampuivat kohti venettä lähestynyttä sädettä. Säde räjähti suoraan ilmassa, havahduttaen koko seurueen.<br>\n<br>\nKatseet käännähtivät salamannopeasti ja Killjoy näki ilmassa leijuvan eliittinazorakin. Ennen kuin kukaan ehti sanoa mitään, Killjoy astui toimiin:<br>\n<br>\n\"Minun heiniäni.\"<br>\n<br>\nKilljoyn rakettimoottorit rävähtivät käyntiin ja hän kiisi taivaalle taklaten nazorakin suoraan ilmasta. Killjoy piti otteensa ja molemmat kiisivät kohti rantaa, rysähtäen kuuluvasti hietikolle.<br>\n<br>\nNazorak hypääsi ylös ensimmäisenä ja laukaisi pieniä ohjuksia kohti Killjoytä. Ohjukset osuivat kohteeseensa ja Killjoy lensi iskun voimasta useita metrejä.<br>\nKilljoy oli kuitenkin valmistellut tulipurkausta jo hetken ja nazorak joutui tekemään epäluonnollisen nopean liikkeen väistääkseen sen. Maahan osuessaan nazorak laukaisi verkon, joka sitoi Killjoyn, mutta sähkövoimillaan hän sulatti sen ympäriltään.<br>\n<br>\nNazorak otti askeleen taaksepäin hämmentyneenä. Tällä vastustajalla tuntui olevan vastine hänen jokaiseen hyökkäykseensä.<br>\nKilljoy huomasi tämän ja naurahti:<br>\n<br>\n\"Hah, ja taas yksi halpaan menevä. Pukuni on täysin samaa teknologian haaraa, kuin teidänkin ja omani osaa laskelmoida tekemisenne tarkalleen. Suosittelen luovuttamaan, kun vielä voit.\"<br>\n<br>\nTorakka katsoi Killjoyta epäuskoisena ja pudotti merkillisen purnukan maahan, muuntaen kätensä samalla valtavaksi tykiksi, joka ampui ison räjähteen kohti Killjoyta. Killjoy oli kuitenkin noussut ilmaan ja lensi suoraa vauhtia kohti nazorakia. Hän otti miekkansa esiin ja laskeutuessaan leikkasi nazorakin yhden käden irti.<br>\n<br>\nNazorak ulvaisi ja yritti tehdä vielä yhden hyökkäyksen, mutta Killjoyn käsistä luoma paineaalto lennätti tämän kauas hänestä. Killjoy valmistautui jo viimeistelevään iskuun, kun nazorak yllättäen räjäytti maan ympäriltään ja savun turvin lensi karkuun.<br>\nKilljoy sulki asejärjestelmänsä, sillä ne olivat päässeet ylikuumenemaan pahasti nazorakin hyökkäysten takia.<br>\n<br>\nJuuri silloin hän muisti vihollisensa pudottaman purnukan ja lähti tutkimaan sitä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":173,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-12T18:35","content":"<strong>Metsä, torakkatunnelin salainen sisäänkäynti</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 astui ulos salaisesta tunnelista. Torakka tiesi sen olevan niin hyvin piilotettu, että kukaan ei voinut löytää sitä tietämättä, missä se sijaitsi. Hän hymyili itsekseen. Muutama Nazorak-sotamies ryömi ulos hänen jäljessään.<br>\n<br>\nTorakka oli yksi parhaista taistelijoista koko armeijassa. Hänen haarniskansa, toisin kuin Nazorakeilla yleensä, oli musta. Hänellä oli rintapanssarissaan verenpunainen raita, joka ulottui oikeaan reiteen asti, ja olkasuojuksissaan piikkejä. Hän myös kantoi kilpeä, johon oli maalattu Nazorakien tunnus. Hänen miekkansa oli prototerästä.<br>\n<br>\nSitten metsästä kuului epämääräistä rapinaa. Torakat valmistautuivat yhteenottoon. Yksi peitti salakäytävän sisäänkäynnin. Silloin eversti 437 ilmestyi pusikosta. Hänen toinen kätensä oli rikki. Kapteeni naurahti.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut, eversti ’Badass’?”<br>\n”Älä naura siinä, typerys. Päästä minut sisään. Guardian seurueineen on palannut. Mene tappamaan ne saman tien, jos itse uskot pystyväsi siihen.”<br>\nKapteeni katsoi everstin menoa huvittuneena. Sitten hän katsahti miehiinsä ja sanoi hymyillen:<br>\n”Lähtekäämmepä nyt sitten saalistamaan klaanilaisia.” Verenjano silmissään hullu torakka lähti juoksemaan rantaa kohti nopeammin kuin rahi.<br>\n<br>\n<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\nKilljoy laskeutui purkin luokse. Mutta yhtäkkiä hänen päänsä täytti suuri ajatus:<br>\n<em>VAPAUS!</em><br>\nHän hätkähti tätä. Sitten hän katsoi purkkia; sen sisältö, vihreää limaa, valui hiekalle. Se nousi ilmaan kuin kaasu konsanaan ja lähti luikertelemaan kohti venettä. Killjoy seurasi sitä.<br>\n<br>\nManu pääsi veneelle, joka oli juuri rantautunut, ja ylitti reunan. Kaikki katsoivat sitä kummissaan. Sitten heidän päihinsä ponnahti ajatus: <em>Pöö!</em> Kaikki hätkähtivät.<br>\n”Tosi hauskaa, Manu”, Guartsu sanoi ärtyneenä. ”Olisimme voineet tappaa sinut.”<br>\n<em>Ette olisi</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Kukaan ei tapa minua. Se hullu torakka mechahaarniskassaan ei pystynyt, toinen hullu torakka kyborgiruumiineen ei pystynyt eikä Zyglak-laumakaan pystynyt.</em><br>\n”Saanko kysyä, kuka tämä limainen kaasu oikein on?” ÄmKoo keskeytti tähän väliin.<br>\n<em>Saat</em>, Makuta Nui vastasi. <em>Olen Makuta Nui. Harmi, että näet minut näin avuttomassa tilassa.</em> Jotain naurun tapaista välittyi heidän mieliinsä.<br>\n<em>Olen kuullut sinusta, ÄmKoo</em>, Makuta jatkoi, <em>olet entinen admin, jonka muistoksi on rakennettu muistaakseni jopa temppeli. Klaanisaaren vuori on nimetty uudelleen sinun mukaasi.</em><br>\nGuardian katsoi antidermistä vihaisesti, ÄmKoo näytti hämmentyneeltä.<br>\n<em>Mitä te odotatte? Eipä jäädä aikailemaan. Linnaan siitä, mars mars.</em> He lähtivät kävelemään kohti Klaanilinnoitusta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":174,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-12T19:44","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katsoi ylellisen hyttinsä ikkunasta ulos kohti panssarilasin toisella puolen aukenevaa merta. Hän oli nojautunut hieman eteenpäin, ja näytti mietiskelevän jotain. Nazorakin kasvoilla oli hyönteismäisen suun johdosta vallan epämieluisan näköinen hymy.<br>\n<br>\nTämä torakoiden laivaston johtaja suoristi ryhtinsä, ja asteli huoneensa ovelle. Amiraali oli tänään harvinaisen hyvällä tuulella. Toisin kuin suurimmalla osalla torakoista, hänellä oli kunnianhimoa. Ja eilen illalla hän oli kuullut hyvät uutiset: Kenraalin auktoriteetin suoranainen kyseenalaistaminen joukkojen toimesta. Protestoivat torakat olivat olleet johtajansa epäonnistumisia vastaan: osa torakoista ei tuntunut kuuntelevan johdon ohjeita ylipäänsä. Voimakkaat soturit 437 ja 666 eivät toimineet ohjeistuksensa, vaan vaistonsa varassa. Se ei ollut torakoiden kaltaista, he eivät olleet mitään skakdeja. Lisäksi kaikkein voimallisimmalla haarniskalla varustetun Yliluutnantti 955:n kuolema oli aiheuttanut melkoisen moraalin laskemisen rivitorakoiden joukossa. Kenraalin harmiksi suurimmalle osalle Nazorakeista ei voitu kertoa mitään salaisesta suunnitelmasta, joka olisi luonnollisesti muuttanut rivitorakkain asenteita. Mutta ei se minua häiritse, Amiraali ajatteli. Kenraalin suosion laskiessa minä saan osakseni aina vain enemmän arvostusta.<br>\n<br>\n002 käveli ripeästi mutta arvokkaasti laivan käytäviä pitkin. Edestäpäin kuului metallin kalketta. Ilmeisesti rakennustyöt oli siis jo aloitettu. Amiraali varmistui tästä saapuessaan laivan <br>\nsuurimpaan, suorastaan valtavaan halliin. Tykkejä raahattiin vaijereilla pois, väliseiniä pystytettiin ja metallikehikoita hitsattiin. Ylpeänä torakkana Amiraali ei pitänyt siitä, mitä Kenraali teki hänen laivalleen, mutta ymmärsi kyllä toiminnan tarpeellisuuden. Mutta, jälleen Amiraalin onneksi ja Kenraalin epäonneksi, suuri massa rivitorakoita ei ollut perillä suunnitelmasta.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nSnowman oli jäänyt itsekseen vielä kiinnittämään veneensä rantaan, ja harppoi nyt kovaa kyytiä tavoittaakseen muut. Lumiukon askeleet painautuivat rannan mutaan suurina ja selkeinä. Jalkaterien asento oli hänelle ominaisen harottava, ja Kepe olikin joskus sanonut tunnistavansa valkoisen toverinsa pelkän hupaisan kävelytyylinsä perusteella matkojenkin päästä.<br>\n<br>\nPoikkeuksena normaaliin Snowman kuitenkin käveli melko ripeää vauhtia: vaikka hän tunsikin olevansa Klaanin saarella kotonaan ja viihtyi siellä, tiesi hän myös saaren olevan täynnä vaaroja. Pian hän kuitenkin kiri muun seurueen, ja liittyi joukkoon kirjavaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":175,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-16T06:00","content":"<em>Miksi ykkösviestin \"Nazorakit\"- spoiler-tagi ei aukea?</em><br>\n<br>\n<strong>Metsä, lähellä laavazonea ja rannikkoa.</strong><br>\n<br>\nMatoro on matkannut rantaviivaa pitkin kohti metsää ja Klaania. Enää hän ei huomaa naamiollaan ajatuksia. Jään Toa on päättänyt lähteä Klaaniin, hän ei välttämättä halua olla paljoa yksin näiden ihmetorakoiden takia. Matoro on hyvin varuillaan ja tähystelee lämpökameralla pusikoita. <br>\n<br>\nMetsäaukiolla Matoro huomaa pitkän käärmemäisen olennon maassa. Ei, se on Tuhon Kyykäärme, jolta puuttuu kaikki päät!<br>\n\"Minulla on ikävä tunne tästä...\", Matoro puhuu itsekseen hiljaa. Hän tutkailee ympärilleen. <br>\nVaikka aurinko paistaa kirkkaana ja lämpimänä taivaalla, metsä nostaa Toalle kylmät väreet. Ei sillä, että metsä olisi jotenkin pelottava, se on kaunis ja avara luonnonmetsä vielä näin lähellä rantaa. Epätietoisuus sen aiheuttaa. Täällä on jokin vahva olento, jos on saanut tapettua Tuhon Kyykäärmeen näin.<br>\n<br>\nMatoro lähtee juoksuun, hän haluaa mennä mielummin rantaa pitkin. Metsässä liikkuminen ei houkuttele.<br>\nHän saapuukin rantatielle ja jatkaa rauhallisesti matkaa sitä pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":176,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-10-17T22:14","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakien laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\n437 oli siirtynyt laivan kannen alapuolella siatsevaan pieneen huoltohuoneeseen viimeistelettämään mekaanisten osiensa huollon. Hän istui huoneen keskellä olevassa tuolissa huoltotorakoiden säädellessä hänen mekaanisten raajojensa kanssa. Hän mietiskeli itsekseen. Viime aikoina oli tapahtunut kaikenlaista, mikä ei ollut Nazorakeille juuri eduksi. Eniten häntä mietitytti heidän taisteluparhaimmistoonsa kuuluvan yliluutnantti 955:n kuolema. Kyborgitorakka oli tosin arvellut joitakin kertoja hänen joskus kaatuvat omaan ylivoimaisuuteensa ja ylpeyteensä. Voisko hänelle itselleen käydä samoin? Ajatukset kiipivät väkisinkin hänen kohtaamaansa suureen, punamustaan soturiin, jonka taistelutaidot vetivät melkein vertoja hänen omilleen. Samalla hän tunsi suurta mielenkiintoa tätä henkilöä kohtaan. Hänen haarniskansa näytti sisältävän enemmän varusteita ja laitteita, kuin Nazorakien parhaimpien insinöörien suunittelema linkkuveitsi, ja se oli jo paljon. Hän tulisi varmasti kohtaamaan tämän hahmon vielä useaan kertaan, ja siitä tulisi kiintoisaa...<br>\n<br>\nEräs huoltotorakka sääteli 437:n vasenta, kyborgista silmää, mutta kyborgitorakka pystyi silti syventymään täysin metteisiinsä. Nämä työläiset työskentelivät esimerkillisen häiritsemättömästi, minkä takia he olivatkin 437:n henkilökotainen huoltoryhmä, näiden ympärillä hääräily oli kaikesta huolimatta lähes huomaamatonta.<br>\n<br>\n\"Sir.\", kyborgisen luutnantin tuolin vierelle tullut Nazorak tokaisi. Hän piti toisessa kädessään lehtötä ja toisessa kynää, hän oli mitä ilmeisemmin yksi kirjanpitäjistä. Nazorak jatkoi puhumistaan, \"mekaanisten osienne korjaaminen velottaa budjettiamme melko rankasti, pitäisikö painostaa enemmän uusien aseiden tuotantoon?\". Hetkessä kirjanpitäjä huomasi luutnattinsa mekaanisen raajakkeen pitelevän häntä kurkusta, se oli mitä ilmeisemmin saatu kuntoon juuri sopivasti. Huoltotorakat perääntyivät hieman, katsellen työnsä tulosta hieman ylpeinä, hieman jännittyneinä, kirjanpitäjätorakan ilmeestä päätellen tämän kaulavaltimo oli juuri rusentumassa kasaan. Kyborgiluutnantti piti katseensa tiukasti edessä, toisen kurkun kuristaminen ei ollut hänelle mikään uusi kokemus. Kirjanpitäjä alkoi sopertaa \"S-s-s-s-selvä...\". Kyborgiraaja päästi uhrinsa irti. Ainoastaan kirjanpitäjän halu näyttää jämerältä luutnattinsa edessä esti häntä painumasta löllöksi lattialle. Luntantti nuosi tuolistaan ja käveli huoneesta ulos, yhä mietteissään. Hän voisi vangita hänet melkein päihittäneen olennon ja kopioimaan tämän haarniskan teknologian itselleen. Ja sen hän myös tulisi tekemään...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":177,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-18T07:47","content":"Jos tässä viestissä on jotain mistä et pidä, kerro YVllä.<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksessa, Umbran huoneessa, pieni hologrammikone pyöri ikiaikaista kiertoaan. Umbra oli tallentanut koneeseen sanoman lähdostään, jos se jotakuta kiinnostaisi. <br>\n<br>\nHologrammikone puhui tyhjälle seinälle Umbran äänellä näin:<br>\n<br>\n\"Hyvät Bio-Klaanin jäsenet. Joudun jättämään teidät, koska kopioni on valtaamassa viatonta saarta. En tiedä kuinka kauan kestää ennen kuin palaan, jos edes palaan. Pitäkää paikka kasassa\"<br>\n<br>\nSininen hologrammi sammui virran loppuessa. Huone jäi tyhjäksi. Mikään huoneessa ei liikkunut, paitsi vanhan aurinkokellon viisarin valonsäde, johon ikkunasta paistava auringonvalo osui. <br>\n<br>\nOrto Nuin saarella<br>\n<br>\nZyglakien johtaja Zyxax katseli kuinka VarjoUmbra asteli hänen linnoitukseensa mukanaan Hyönteisten Toa Bititax sekä Varjo-Matoran Gelt. Kolmikko oli tullut saarelle keskustelemaan liittoutumisesta Mystery Nuin asukkaita vastaan. <br>\n<br>\nZyxax päätti jättää Bio-Klaanin rauhaan, koska ajatteli hyötyvänsä enemmän Mystery Nuin sotaretkestä ja teki liiton VarjoUmbran kanssa. Zyxaxia ei enää nähty koskaan Bio-Klaanin saarella...<br>\n<br>\nToisaalla, jossain pienellä luodolla Bio-Klaanin saarella.<br>\n<br>\nSähköä säkenöivä tumma kanisteri kaivautui maan läpi, luoden valtaisan pyörteen veteen ja maahan, sähköistäen koko lähitienoon vedet. Valtaisat määrät kaloja nousi kuolleina pintaan, kun kanisteri räjähti auki. <br>\n<br>\nKanisterin sisältä kömpi puoliksi mustan ja puoliksi sinivalkoisen värinen Salaman Toa, joka kantoi mustaa Hunan muotoista naamiota. Toan ruumiissa ja käsissä risteili tummia salamoita, jotka levisivät lähiympäristöön. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaanin aika on tuhoutua koska minä, Sheelika, olen palannut!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":178,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-18T21:22","content":"<strong>Ranta</strong><br>\n<br>\n666 ja hänen sotilaansa juoksivat metsiköstä rannalle. Aallot iskivät hiekkaiseen rantaan voimakkaasti. Ketään ei ollut paikalla. Vain veneenromu makasi hietikolla, ja jokin rapu-Rahi kipitti sen rungolle. 666 nosti suuren aseensa, mahtavan zamor-konekiväärinsä, ja tulitti. Rapu kuoli jo ensimmäisestä osumasta. 666 oli turhautunut. Ei mitään. Tyhjää. Klaaniin ei kannattaisi hyökätä. Heillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin lähteä takaisin tukikohtaan.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoran nimeltä Helmeka käveleskeli Bio-Klaanin puutarhassa lähellä eteläistä porttia. Kuinka kaunis päivä olikaan. Hän hiipi ulos portista. Muutama Matoran oli myös kävelyllä; Urnip ja Peluk kävelivät hänen edellään tietä pitkin poispäin.<br>\n<em>Kuinka ihanaa</em>, Helmeka ajatteli, <em>linnut laulavat, kukat kukkivat… Nui-Rama sieppasi Urnipin…</em> Helmeka raapi päätään ja ajatteli hetken. Ehkä hänen tulisi tehdä ilmoitus asiasta.<br>\n<br>\nSilloin hän näki jotain: olentoja käveli metsästä häntä päin. Hän katsoi tarkasti. Ensimmäinen tulijoista oli Skakdi.<br>\n”APUA!” Helmeka huudahti ja yritti juosta karkuun. Skakdi sai kuitenkin hänen olkapäästään otteen ja veti hänet takaisin. Helmeka katsoi kauhuissaan Skakdia. Metallinen kiikarisilmä katsoi häntä punaisena hohtaen. Guardian.<br>\n<br>\n”Oho”, Matoran sanoi, ”Guartsu palasi.”<br>\n”Hienoa, että huomasit sen”, Guardian sanoi happamasti ja laski Matoranin alas. ”Menisimmekö takaisin sisään?”<br>\nHelmeka katsoi muita tulijoita. Mr.Killjoy, joka oli aina pelottanut häntä, tallusteli Guardianin jäljessä, ja vihreää ainetta lillui hänen vanavedessään. Kerosiinipelle ja Snowman tulivat heidän jäljessään. Viimeisenä marssi Ämkoo. Helmeka järkyttyi niin, että ei ollut pysyä pystyssä.<br>\n”Ämkoo!” hän huudahti innoissaan ja alkoi pomppia adminin ympärillä. Tämä yritti estää Matorania pomppaamasta päälleen.<br>\n<br>\nHe kävelivät sisään portista. Yllättäen Tawa juoksi heitä vastaan.<br>\n”Guartsu, oletteko kunnossa?”<br>\n”Totta kai”, Guardian vastasi. ”Miksi emme olisi?”<br>\n”Yhteys katkesi. Paaco otti teihin yhteyttä, mutta…”<br>\n”Mutta?”<br>\n”Emme saa enää yhteyttä Paacoon. Hänenhän piti tulla teitä vastaan”, Tawa sanoi huolissaan.<br>\n”Asialle täytyy tehdä jotain”, Guardian vastasi. ”Muuten… tarvitsisimme jonkinlaisen yleiskokouksen. Voisitko järjestää kaikki klaanilaiset, jotka kykenevät tulemaan, suureen saliin ”lehdistötilaisuutta” varten?” Tawa kurtisti kulmiaan.<br>\n”Lehdistötilaisuuden?”<br>\n”Niin… no… ei”, Guardian sanoi vaivaantuneena, ”en keksinyt parempaakaan sanaa.”<br>\n”Okei…” Tawa huokaisi. ”Toivottavasti asiasi on tärkeä.”<br>\n”<em>Äärimmäisen</em> tärkeä”, Guardian painotti.<br>\n<br>\nTawa siirtyi seuraavaan kohtaan. Hän tarkasteli Killjoyta hetken.<br>\n”En näe pahemmin jutusteltavaa sinun kanssasi”, hän tokaisi. Killjoy jatkoi linnaan kaupungin läpi. Manu yritti lipua hänen perässään, mutta Tawa pysäytti hänet.<br>\n”Eipäs mennä mihinkään, senkin limainen mönjä”, Tawa sanoi julmasti. ”Sinulle pitää saada ruumis, etkä varmasti kulje puhtoisen linnani läpi ilman sellaista.”<br>\n<em>Pah, en minä valuta</em>, Manu valitti.<br>\n”Älä siinä mutise, mene tapaamaan Keetongua. Hän palasi juuri matkalta <em>sinun</em> luoksesi. Ja kantoi loukkaantunutta Summerganonia.”<br>\n<em>Kyllä, rouva.</em><br>\n”Älä rouvittele minua, Manu. Minä kyllä tiedän juttusi. Täysi hulluhan sinä olet, mutta et tyhmä. Sinä suunnittelet jotakin.”<br>\n<em>Voi kiitoksia, rouva.</em><br>\nTawa huokaisi ja siirtyi Kepen ja Snowmanin kimppuun.<br>\n”Mitä teille on tapahtunut? Olette molemmat palasina. Sairaalasiipeen. NYT. Radiak odottaa teitä, kullat.” Kepe ja Snowman raahautuivat paikalta hyvin kiusaantuneina.<br>\n<br>\nSeuraavaksi Tawa katsoi Ämkoota. Hänen silmänsä kapenivat. Suu vetäytyi vain ohueksi viivaksi.<br>\n”Päätit sitten palata.”<br>\n”Joo…”<br>\n”Oliko hauskaa?”<br>\n”Kuinka niin?”<br>\n”Aiheutit suurta surua lähtiessäsi.”<br>\n”Minulla oli syyni…”<br>\n”Niin.”<br>\n”…”<br>\n”Minun vakiositaattini!”<br>\n”Niinkö?”<br>\n”On.”<br>\nÄmkoo näytti hetken hämmentyneeltä. Sitten Tawa hymyili hänelle.<br>\n”Tervetuloa takaisin, jäsen numero 2.”<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":179,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-19T06:47","content":"<strong>Lähellä Bio-Klaanin linnaketta</strong><br>\n<br>\nMatoro on kävellyt pitkän matkan, arvioi saapuvansa Klaaniin noin tunnin jäljesä Keetongusta ja muista. <br>\n<em>Pieni kuntoilu tekee vain hyvää, mutta mielestäni olen kuntoillut aika runsaasti viime aikoina...</em>, Jään Toa pui mielessään kävelleessään aurinkoisella rantatiellä. Klaanin korkein torni näkyy jo, hän tajuaa. <br>\n<br>\nHetken kuluttua Matoro on jo portilla, ja syöttää jäsenkorttinsa portin kortinlukijaan. Suuri lukko puuovesta aukeaa. Matoro vilkuilee ympärilleen. Käytävällä ei näy ketään. Hän taitaa vain käväistä chatissa ja mennä nukkumaan vähäksi aikaa huoneeseensa.<br>\n<br>\n\"Aa, hei, Tawa!\", Matoro yllättyy kun Tawa tulee kulman takaa.<br>\n\"Mistäs <em>sinäkin</em> oikein tulet?\", Admin kysyy tuohtuneena. Miten puoli Klaania on missälie hänen tietämättään.<br>\n\"Tuotatuota, se on pitkä juttu. Ensin menimme Manun luo, luola romahti, surffasimme laavavirrassa Zyglakeja pakoon, hajotin Killjoyn plasmatelevision ja nyt olen täällä.\", Matoro selittää virne kasvoillaan. Hän hipsii eteenpäin käytävää.<br>\nTawa miettii kannattaako juttua uskoa vai ei.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":180,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-20T18:36","content":"<em>Kunhan potkin tätä hereille. Sait muuten tehtyä Tawasta hienon pirttihirmun, Manu.</em><br>\n<br>\n<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan hämärässä Dox tutkiskeli kankaista, punaista esinettä. Se oli kopan mallinen, ja sitä reunusti leveä lieri. Kokonaisuutta täydensi hienosti aseteltu sulka.<br>\nHän säpsähti. Jokin liikkui varjoissa. Hän laski esineen maahan muiden viereen, ja kaivoi soihtunsa esiin. Hän sytytti sen tulitikuilla, ja valaisi pimeyttä.<br>\n<br>\nEi ketään.<br>\n<br>\nVainoharhaisuutta mukamas. Ei, joku havitteli hänen saalistaan. Joku ei saisi sitä. Saalis kuului hänelle, yksin <em>hänelle.</em>.<br>\nEllei Vaanija suostuisi vaihtamaan esineitä hänen kanssaan? Niin, miksei? Mitä hän tarjoaisi tästä pienestä mestariteoksesta?<br>\nEi, hän ei saisi sitä.<br>\nVai? Dox oli jo pitkään kuolannut erään metallisen puolipallon perään, mutta hän ei löytänyt sitä mistään.<br>\n<br>\nOmahyväinen virne levisi hänen kasvoilleen. Niin hän saisi sen haltuunsa.<br>\n<br>\nSitten Doxin silmissä pimeni. Tai oikeammin päinvastoin valaistui. Hän sokaistui joka tapauksessa. Kauan, aivan liian kauan sinetöitynä ollut ovi aukesi päästäen sisään kivuliaan massan valoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":181,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-22T21:22","content":"<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nAmiraali 002 katseli suuren hallin viimeistelyä lasikopista komentosillan yhteydestä. Remontti oli lähes valmis, ja halli näytti suurelta labyrintilta. Maalitaulut olivat paikoillaan, ja liikkuvat seinät asennettu. Enää pari hassua työläistä puursi urakan parissa, ja muutama laivaston sotilas olikin jo katselemassa ennen niin tutun hallin uutta ilmettä. Amiraali kääntyi pois, eiköhän kaikki olisi valmista uuden sukupolven varalle.<br>\n<br>\nEräs Rautasiiven navigoinnista vastaavista nazorakeista käänsi katseensa välkkyvistä kaikuluotausmonitoreista työnantajaansa. Hän jaksoi vieläkin ihmetellä Amiraalin nilkuttamatonta kävelyä, ottaen huomioon tämän toisen jalan olevan mekaaninen. Nytkin 002 asteli tasaisen varmasti komentosillan toisessa päässä sijaitsevalle, suurelle ulosaukeavalle ikkunalle vailla mitään tietoa tästä viasta.<br>\n<br>\nSilloin huoneen ovelle saapui vaarallisen näköinen hahmo.<br>\n\"Aah, hei 437\" Amiraali tervehti. \"Korjaus sujui hyvin?\"<br>\n\"Kyllä.\"<br>\nKyborgitorakka käveli 002:n viereen, ja katsoi hänkin ulos ikkunasta. 437 avasi suunsa:<br>\n\"Luulet Kenraalin suunnitelman toimivan?\"<br>\n\"Virallisestihan en saisi kyseenalaistaa ylemmän auktoriteetin johtoa...\"<br>\n\"Aivan, mutta eikö hän pääsisi helpommalla, jos vain kertoisi siitä meille kaikille? Tämä salailu saa monet levottomaksi. Onko tämä viisasta?\"<br>\nAmiraali hymyili sisäisesti. Normaalisti ehkä olisikin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":182,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-22T21:33","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nHiljaisuus täytti kohtalaisen suurta huonetta. Huone oli koristeltu erillaisilla maalauksilla ja monen muotoisilla huonekaluilla, jotka mukailivat sen viinin punaisia seiniä.<br>\nValon Toa makasi omassa sängyssään. Hän ei keskittynyt ympäristöönsä ja katseli vain seiniä ajattelematta mitään. Tässä kohdin Domek olisi yleensä noussut pois sängystään ja alkanut vaeltamaan taas ties minne. Mutta tällä kertaa hän alkoi miettiä synnyinpaikkaa, hän alkoi miettiä Degoh Nuita, sitä kaupunkia jota hän oli suojellut kauan sitten. Kaikki nuo ihmiset ja kaikki nuo rakennukset, kaikki olivat ennen hänen ja muutamien muiden Toien vastuulla. \"Matoralaiset ovat Kaikki\", niin hänelle sanottiin. <br>\nHän alkoi ajattelemaan mitä kaikille heille oli tapahtunut hänen lähdettyään. Mitä he ajattelivat? Olivatko he vihaisia? Alkoivatko he seurata hänen mallia? Huomasivatko edes poissaoloaan?<br>\nDomek alkoi muistamaan myös Toa-tiimiään. Kaikki olivat hyvin mukavia mutta etäisiä ihmisiä. Hän pohti johtuiko se hänestä itsestään. Silloin hän muisti samalla yhden Toan. Toa, joka oli erillainen kuin muut ja joka oli osallisena siitä mikä hän nyt on.<br>\n<br>\nMutta juuri silloin Valon Toan päähän osui taas muisto siitä. Siitä, josta hän ei halua koskaan puhua kenellekään. Hän ei halunnut enään muistaa sitä; hänen päätä alkoi särkeä. Toa yritti rauhoittaa itseään, nousi sängystä ja käveli punaisen huoneensa vesialtaan luo. Hän pesi naamansa ja vilkaisi hetken tyhjää. Häntä hämmennytti. Miksi hän alkoi muistelemaan kaikkea tätä? Miksi juuri nyt?<br>\n<br>\n\"Hiivatin varjoseinä. Hiivatin tekopyhä virnistelijä\", Domek lausui itselleen.<br>\n<br>\nSen jälkeen hän otti hattunsa ja huivinsa ja lähti ulos kävelemään. Ainoa asia mitä hän yritti miettiä oli seuraavan suosikki-kirjasarjan jatko-osaa<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":183,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-23T08:03","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nKilljoy asteli kohti mökkiään. GS:n lieka oli tyhjä. Killjoy oletti tämän lähteneen jälleen pitkällisille ruoanhakureissuilleen. Lähestyessään mökkiään, hän huomasi jonkin olevan pielessä. Ovi oli saranoiltaan...<br>\nKilljoy veti miekkansa esille ja astui sisään. Mökki oli tyhjä, mutta harmikseen hän näki 80-tuumaisen näyttönsä musertuneen lattialle. Vähän matkaa sen vieressä lojui kaksi miekkaa, joista toinen oli lyhyempi ja kepoisempi kuin toinen.<br>\n<br>\nPäästäen muutaman mojovan kirosanan ja murahtaen sanan: \"Matoro\", hän asteli kaapilleen löytääkseen vain tyhjiä donitsirasioita. Hän sysäsi ne sivuun kaivaen pienen, 12-tuumaisen pikkunäytön esille ja liitti sen seinänsä verkkokaapeliin.<br>\n<br>\nGuardianin lehdistötilaisuus alkaisi muutaman minuutin kuluttua, eikä hän halunnut olla ison joukon keskellä, kun Klaanissa hänellä oli muutenkin huono maine. Oli siis turvallisempaa seurata sitä kotoa...<br>\n<br>\nTilaisuuden alkuun olisi vielä hetki, joten Killjoy päätti korjata ovensa. Puuhaillessaan, hän alkoi ajattelemaan viimeaikaisia tapahtumia.<br>\n<br>\nHän löysi Guardianin, mutta Purifier oli vienyt ne palaset... mitä sitten olivatkaan. Purifier tulisi löytää, jos Guardian piti niitä palasia niin tärkeinä, olisi sen pakko olla jotain tärkeää. Ja hyvällä tuurilla, hän saisi vihdoin vuosia kaipaamansa koston.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":184,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-23T09:07","content":"<strong>Klaanin linnoitus, Matoron huone</strong><br>\n<br>\nMatoro istuu puisen kirjoituspöytänsä takana. Hänellä on Klaanissa monia projekteja kesken muttei hän millään jaksaisi tehdä niitä. Chat-kahviossakaan ei ole paljoa väkeä, ei sinnekkään jaksa vaivautua. <br>\n<br>\nMatoro muistaa hänen miekkansa, jotka jäivät Killjoyn mökille.<br>\nNe miekat ovat palvelleet ikuisuuden eikä hän hylkää niitä. Matoro nostaa pöydän kulmalta jonkun puhelimen tapaisen ja näppäilee Killjoyn nimen. Toivottavasti hän on jo kotona, Matoro ajattelee.<br>\n<br>\n*Beeb... Beeb... Beeb...*<br>\n\"Haloo?\", Killjoy vastaa.<br>\n\"Täällä Matoro. Oletko kotonasi?\"<br>\n\"Kyllä.\", Killjoy sanoo kylmästi. Matoro muistaa television. <br>\n\"Öh, tuota, oli tuholaisongelmia. Ei kai haittaa? Viitsitkö tuoda miekkani Klaaniin kun piipahdat täällä ensi kerran?\"<br>\n\"...Saat myös laskun televisiosta..\", Killjoy vastaa ja sulkee yhteyden.<br>\n<br>\n<em>Noniin, yksi asia hoidettu pois päiväjärjsetyksestä. Mitä seuraavaksi?</em>, Matoro ajattelee. <br>\n<br>\nMatoro katsoo oven vieressä olevaa jatkuvasti päivttyvää tietokonenäyttöä, joka näytää Klaanin uudet tapahtumat. <br>\n\"Hmm, Adminit pitävät jonkunsortin tiedoitustilaisuuden kohta. Pitääpä pysyä kuulolla.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":185,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T10:21","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui odotti. Odotti ruumista. Ruumista, jossa hän voisi olla. Olla, kunnes saisi uuden, paremman. Paremman siinä suhteessa, että se olisi viimein <em>Makutahaarniska</em>. Makutahaarniska pitäisi teettää Nynrah-haamuilla. Nynrah-haamuilla, joita ei Klaanissa ollut.<br>\n<br>\nHuone oli sisustettu Makuta Nuin maun mukaan. Jokainen voi kuvitella mukavia pieniä yksityiskohtia, joita huoneesta voisi löytää. Väriskaala pyöri verenpunaisessa ja mustassa. Katosta roikkui ketjujen varassa mitä kummallisimpia esineitä ja asioita. Pöydätkin roikkuivat katosta ketjuilla sen sijaan, että olisivat seisseet lattialla jalkojen varassa. Pöydillä oli erinäisiä kemikaaleja. Huoneen perällä oli suuri, koristeellinen antiikkitakka. Sen ympärillä oli koristeellisia (verenpunaisia) sohvia ja nojatuoleja. Yhdellä näistä oli purkki, jossa Makuta Nuin olemus oli.<br>\n<br>\nSitten sisään ovesta, joka sattui <em>sillä hetkellä</em> olemaan lukitsematon, astui - Ämkoo.<br>\n\"Terve, Manfred\", hän sanoi iloisesti.<br>\n<em>Mitä hittoa...</em> Makuta Nui ajatteli.<br>\n\"Sinulle tuodaan ruumis tässä pian\", Ämkoo jatkoi.<br>\n<em>Hyvä on. Ja miksi vaivaudut itse kertomaan tästä?</em><br>\n\"No, minä ajattelin, että ehkä teen sen mieluummin itse, kuin annan tuon sekopään Matoranin tehdä sen.\"<br>\nSisään pomppi pinkinruskea Matoran, joka alkoi hyppiä Ämkoon ympärillä.<br>\n\"Aloillasi, Helmeka. Hus. Mene pois.\"<br>\nMakuta Nui katsoi Matorania kummissaan.<br>\n\"Hän on seurannut minua koko ajan ollessani Klaanissa ja halunnut toteuttaa jokaisen pikku asian, josta mainitsen.\"<br>\nÄmkoo lähti huoneesta Matoran kannoillaan. Pako oli selvästi tavoittelemisen arvoinen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":186,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-23T19:16","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nÄmkoo, Guardian ja Tawa kävelivät läpi Klaanin hallintosiiven käytävien. Ämkoo oli joutunut karkoittamaan ykkösfaninsa joitakin minuutteja sitten, mutta muuten kukaan muu hallintosiivessä ei näyttänyt edes huomioivan heitä. Kaikki klaanilaiset olivat valmistelemassa tulevaa tiedotustilaisuutta kiireisesti. Koska kaikki adminit olivat paikalla ensimmäistä kertaa kuukausiin, jokaisen klaanilaisen mieleen oli hiipinyt vaivihkaa ymmärrys siitä, että jotain suurta ja tärkeää oli tapahtumassa. Klaanilaisten työ oli vauhdikasta ja organisoitua.<br>\n<br>\nTawa, Guardian ja Ämkoo silmäilivät ympärilleen sanomatta mitään toisilleen. Ämkoo kuitenkin rikkoi kolmikon keskinäisen hiljaisuuden avaamalla suunsa.<br>\n\"Hyvinhän tämä on pysynyt kasassa\", hän sanoi. \"mutta joku voisi sanoa tuolle Helmekalle pari valittua sanaa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä, etkö pidä faneistasi?\" Guardian kysyi vaitonaisesti.<br>\n<br>\n\"Asia on enemmänkin niin, että en pidä ajatuksesta, että minulla <em>on</em> faneja\", Ämkoo vastasi. Guardian hymähti hiljaa.<br>\nKolmikko saapui pian hallintosiiven osastoon, joka oli sallittu vain admineille ja moderaattoreille. Normaalisti teräksinen ovi olisi vaatinut avaimen, mutta nyt se oli jo valmiiksi auki. Valoisassa oviaukossa näkyi nelijalkaisen Rahin siluetti, jonka viirusilmät hohtivat vihreinä. Pian Tawa, Ämkoo ja Guardian tunsivat jotain mielessään. Oli kuin jokin voima olisi tunkeutunut heidän alitajuntojensa suojien läpi. Se ei kuitenkaan tuntunut heistä erityisen poikkeukselliselta, sillä adminien joukko oli tottunut Visokin telepatiaan kaikkien näiden vuosien aikana.<br>\nVisokki kykenisi aiheuttamaan pelkällä mielelläänkin valtavaa vahinkoa ja tunkeutumaan muiden adminien mielten syvimpiin salaisuuksiin, mutta hän ei tehnyt niin. Punaista Visorakia kohtaan tunnettiin suurta luottamusta.<br>\n<br>\n\"Tervehdys\", Visokin naispuolinen ääni kaikui Tawan, Guardianin ja Ämkoon mielissä. \"Palasit, Guartsu. Mukava nähdä pitkästä aikaa, Ämkoo.\"<br>\n<br>\n\"Samoin\", vihreä Toa vastasi suullaan, vaikka hänen ja Visokin välillä oli mielten linkki. Suu vain yksinkertaisesti tuntui loogiselta tavalta kommunikoida.<br>\n<br>\n\"Koko johtoryhmä koossa jo?\" Tawa sanoi Visokille kysyvällä äänellä.<br>\nVisokin vihreät silmät katsoivat Tawaan. \"Melkein\", hän vastasi. \"Kuulitte varmaan jo Umbran viestistä, että hänellä on velvollisuuksia muualla.\"<br>\n<br>\n\"Entä Paacs?\" Guardian kysyi. \"Mehän menetimme kontaktin häneen, eikö niin?\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritti silmiään. Jos Visorakin kasvoille voisi muodostua sarkastinen hymy, se olisi jo nähtävissä.<br>\n\"Väärä hälytys\", Visokin ääni sanoi. \"Paaco huomasi, että komentohuoneen erilaisista napeista sai aika tarttuvan rytmin. Ja vähän juuttui, jep...\"<br>\n<br>\n\"Koomista\", Ämkoo sanoi tyynesti.<br>\n\"Niin kai\", Visokki vastasi.<br>\n<br>\nOli pieni hiljaisuus. Adminit katselivat toisiaan hetken ja nyökkäilivät hitaasti. Sitten he päättivät kaikki astua samanaikaisesti sisään oviaukosta. Metallinen ovi sulkeutui automaattisesti takana.<br>\n<br>\nBunkkerimaisessa strategiahuoneessa oli adminien saapuessa jo viisi henkilöä. Pääteknikko Paaco seisoi rivissä ensimmäisenä. Hän yritti vaikuttaa hillityltä, mutta hänen jalkansa vipatti rytmikkäästi. Paaco oli epävirallisesti ottanut moderaattoriryhmittymän komennon Umbran poistuttua omalle tehtävälleen. Hänen takanaan seisoivat entinen merten sotaherra Dox, valkoinen Makutaa muistuttava jättiläinen Same, harvoin nähty mutta työssään uuttera teräshaarniskainen Skakdi BV ja juuri nimitetty moderaattorikokelas MahriKing, joka ei ollut vielä välttämättä ottanut osakseen moderaattoriuden täyttä vastuuta, mutta oli erittäin yritteliäs. Vaillinainen moderaattorijoukko tervehti admineita.<br>\n<br>\n\"Helei, ystävät\", Tawa sanoi. \"Tiedän, että olette olleet toimettomia hetken, mutta se muuttuu. Nyt töihin.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen suuressa salissa oli pitkästä aikaa äänekästä. Useimmiten salia käytettiin taistelu- ja taktiikkaharjoituksissa, mutta nyt se oli täytetty klaanilaisilla, jotka istuivat tuoleilla tai lattialla odottaen tiedotustilaisuutta. Harva klaanilainen tiesi, mitä oli tapahtumassa ja siksi kaikki kyselivät ja arvailivat. Puhemerestä pystyi ajoittain erottamaan yksittäisiä usein toistuvia sanoja. Näihin lukeutuivat \"Zyglak\", \"Nazorak\" ja \"Ämkoo\". Oikeastaan kenelläkään ei ollut selvää kuvaa tilanteesta, mutta klaanilaiset kykenivät itsekin yhdistämään asioita toisiinsa. Useimmiten he olivat väärässä.<br>\n<br>\nJossain päin takariviä istuivat Kepe ja Snowman. Tämä erottamaton kaksikko oli etelän tapahtumien johdosta edelleen vammautuneen näköinen, mutta heitä vahtiva lääkintämies, Radiak, oli tehnyt parhaansa. Taisteluhaavat eivät edes näyttäneet vaivaavan kaksikkoa.<br>\n<br>\n\"Aika äänekästä\", Snowman sanoi.<br>\n\"Sinä et ole erityisen hyvä tuomitsemaan tuolla saralla\", Kepe vastasi.<br>\n\"Mitä, etkö nauti intellektuaalisista huomautuksistani, Räts hyvä?\" Snowman sanoi kysyvästi.<br>\n\"Tietysti nautin, Snowman\", Kepe sanoi. \"Tietysti nautin.\"<br>\n<br>\nLähellä heitä istui keltainen Rahi-jättiläinen, insinööri Keetongu. Normaalisti pirteän näköinen Tongu tuijotti vaihteeksi vakavana alaspäin. Hänen vieressään istuva Toa, Summerganon oli hiljaa ja epäröi hetken, ennen kuin avasi suunsa. Tämä oli Tongulle arka paikka.<br>\n<br>\n\"Se...\" SG aloitti, mutta etsi hetken oikeita sanoja. \"Se oli oikein hieno alus. Ja sinä olet oikein hyvä rakentamisessa.\"<br>\n<br>\nTongu tuijotti käsissään olevaa metallista kouraa. Se muistutti suuresti täysin mekaanisen Ussal-ravun kättä.<br>\nKeetongu murahti hiljaa.<br>\n<br>\n\"Sitä ei olisi vain kannattanut jättää metsään\", Summerganon sanoi epäröiden. \"Vaikka emme tietenkään voineet arvata, että lähellä olisi Nazorakeja. Ja ehkä meidän olisi pitänyt antaa sinulle vielä hetki aikaa viimeistellä rapusi, ehkä valmis versio ei olisi räjähtänyt yhtä helposti raskaassa Zamor-tykityk-\"<br>\nKeetongu keskeytti Summerganonin avaamalla suuren suunsa.<br>\n<br>\n\"Minä murskaan ne\", yleensä rauhallinen jättiläis-Rahi sanoi poikkeuksellisen vihaisesti. \"Minä viillän ne auki kurkusta nivusiin kuin Rukit. Sitten minä pistän ne osiin. Sitten minä rakennan niiden osista todella ison ja ruman patsaan, jonka väriskaalalla ei voitettaisi mitään taidekilpailuja. Sitten minä...\"<br>\nSummerganon hymyili väkinäisesti. Hän taputti Keetongua selkään sanomatta mitään.<br>\n<br>\nPian koko sali hiljeni. Tilaisuus oli alkanut.<br>\nNeljä hahmoa käveli varjoista lavalle ja kaikki tunnistivat hahmot heti admineiksi. Adminien takana seisoi viisi moderaattoria ja monet yleisössä kysyivät kuiskaten, missä kuudes oli.<br>\n<br>\nTawa seisoi lavan keskellä virallisen näköisenä ja Ämkoo ja Guardian olivat hänen molemmilla puolillaan. Visokki seisoi Guardianin vieressä, mutta oli melko selvää, että hän ei tulisi puhumaan tässä tilaisuudessa paljoakaan. Puhuakseen Visokki joutuisi käytännössä käyttämään koko satapäistä yleisöä telepaattisena verkkona kuljettaakseen saman viestin kaikkien mieliin. Hän pystyisi siihen, mutta se oli liian raskasta ja voimia kuluttavaa jopa Visokin tasoiselle telepaatille.<br>\n<br>\nTilaisuus alkoi vihdoin. Tawa puhui. Naispuolisen Toan yleinen vaiteliaisuus ja epävirallisuus siirtyi kokonaan sivuun ja hän muuttui hetkellisesti todella karismaattiseksi puhujaksi.<br>\n<br>\n\"Hyvät klaanilaiset\", Tawa aloitti. \"Olemme sodassa.\"<br>\n<br>\nTawan aloitus hiljensi koko salin pienimmätkin kuiskaukset. Kaikki vain tuijottivat.<br>\n<br>\n\"Valtaushaluiset Nazorak-joukot ovat mitä todennäköisimmin liittoutuneet lähialueiden yhdistyneiden Zyglak-joukkioiden kanssa. Kaikesta päätellen tämä joukkio on myös palkannut Skakdi-sotaherra Gaggulabion palkkasoturiarmeijan meitä vastaan. Lisäksi tämä Allianssi on saattanut ottaa joukkoihinsa muitakin vihollisiamme, sillä niitä meillä riittää.\"<br>\n<br>\n\"Ehdotin nimikkeeksi 'Pahuuden pahaa liigaa', mutta noille muille ei kelvannut\", Guardian sanoi nopeasti väliin. \"Joten mennään Allianssilla.\"<br>\n<br>\n\"Tilanne on kriittinen\", Tawa jatkoi. \"Vihollistemme yhdistetty Allianssi omistaa enemmän joukkoja ja liittolaisia kuin me, ja pelkään pahoin, että he yrittävät korruptoida ystäviämme meitä vastaan.\"<br>\n<br>\n\"Varautukaa siis mahdollisiin pettureihin\", Guardian sanoi. \"En uskoisi kenenkään klaanilaisen olevan helposti korruptoitavissa, mutta en ole aina oikeassa. Jos saan tietooni, että <em>sinä</em> olet petturi, sidomme sinut kahteen eri Mukauhun rautaketjuilla ja pelottelemme ne juoksemaan eri suuntiin.\"<br>\n<br>\nKaikki adminit olivat hetken hiljaa. Ämkoo nyökkäsi hitaasti. Muuta ei tarvittu. Pian Tawa katsoi asiakseen jatkaa.<br>\n<br>\n\"Parannamme puolustusta ja lähetämme piakkoin useamman klaanilaistiimin erityisille tehtäville. Mutta ikävä kyllä parin vihollisen liittouma ei ole ainoa asia, josta meidän täytyy huolehtia.\"<br>\nJoku moderaattoreista painoi nappia ja salin katonrajassa oleva näyttö käynnistyi. Pian holonäytöllä näkyi kuusi epämääräistä metallisirua, jotka pyörivät itsekseen. Niiden pinnan väri muuttui välillä siniseksi.<br>\n<br>\nGuardian astui askeleen eteenpäin.<br>\n\"Tämä tässä\", hän aloitti. \"On Nimda. Me emme tiedä, mikä se on. Me emme tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta olemme nähneet sen voiman jo kahdesti käytössä ja tiedämme, että joku vihollisliittoumassa, Pimeyden metsästäjissä ja ehkä jopa Makutain veljeskunnassa haluaa nämä osat käsiinsä. Kyseessä on käytännössä yksi tuhoisimpia aseita, mitä maailmaamme on luotu.\"<br>\n<br>\n\"Meidän täytyy löytää se ennen vihollisiamme\", Tawa sanoi. \"Löytää ja tuhota.\" Silloin Tawa piti pienen tauon ja antoi klaanilaisten nieleskellä kuulemaansa.<br>\n\"Tiedotustilaisuus loppuu tähän\", hän sanoi vielä. Sen jälkeen adminit kävelivät pois lavalta, jättäen hiljaisen satapäisen joukon miettimään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":187,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:10","content":"<strong>Laiva Nazorakien satamassa</strong><br>\n<br>\nPieni lintumainen rahi liiteli meren yllä. Se näki laivan satamassa pikkuisella saarella. Se laskeutui kaiteelle. Sitten se istahti odottelemaan. Pian ulos hytistä tuli Makuta. Tämä otti linnun sisään hyttiin. Lintu kertoi tietonsa, ja se päästettiin pois. Se lensi. Lensi kauas. Uudelle vakoiluretkelle.<br>\n<br>\nAbzumo oli tyytyväinen. Hänen tietonsa olivat saaneet vahvistuksen. Törrödäx ei saisi Nimdan siruja ennen häntä. Mutta tietenkään muu osa liittoumasta ei saisi tietää siruista. Avde oli… ongelma. Hänen aikeistaan ei Abzumo tiennyt mitään, mutta luultavasti ne liittyivät siruihin.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus, puutarha (taas)</strong><br>\n<br>\nHelmeka käveli jälleen puutarhassa.<br>\n”Oih, Ämkoo. Minun täytyy keksiä hänelle jokin yllätys. Olenhan hänen ykkösfaninsa”, Matoran ajatteli ääneen.<br>\n<br>\nPensaassa oleskelevat Nazorakit kuulivat joka sanan. He päättivät siepata sisäpiirin Matoranin. Tietoa kyllä irtoaisi.<br>\n<br>\nHelmeka ei ehtinyt edes kirkaista, kun hän oli jo säkissä ja matkalla Nazorakien tunneleihin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":188,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T20:29","content":"<strong>Bio-Klaani, Suuri sali</strong><br>\n<br>\nSnowman istui takarivissä pohdiskellen kuulemaansa. Hän oli kyllä tiennyt suunnilleen, mitä oli tekeillä, mutta tilanteen mittakaava alkoi hahmottua hänelle vasta nyt. Hänen vieressään Kepe avasi suunsa:<br>\n\"Tule, mennään verstaalle. Olisi varmaan hyvä tehdä muutamia turvajärjestelyjä tilanteen takia.\"<br>\n\"Itse asiassa\" Snowman aloitti \"En tule. Minulla on asioita hoidettavana. Tällä kertaa jopa ihan oikeita, ei 'niitä tavallisia'\".<br>\n\"Ymmärrän. No, nähkäämme piakkoin.\"<br>\n<br>\nSnowman poistui salista tapojensa vastaisesti ensimmäisten joukossa. Hän harppoi käytävien halki portaikkoon, ja askelmat ylös päästyään lähti kävelemään huoneelleen. Oven takana odotti tuttu makuuhuone riippukeinuineen. Tällä kertaa Lumiukko kuitenkin suuntasi raskaalle, lukitulle kaapilleen. Yhdistelmälukko aukesi tutulla tavalla hassusti naksahtaen, ja Snowman vetäisi liukuovet syrjään. Hän otti kaapista kaksi suurta hakkuaan, ja testasi niiden mekaanisten osien toimivuutta. Tällä kertaa hän ottaisi aseistusta mukaan. Tehtävillä oli tapana onnistua sulavammin, kun oli varustusta mukana.<br>\n<br>\nSnowman mietti, oliko ollut hyvä ajatus lupautua Ämkoon avuksi tälle tulevalle tehtävälle. Mustavihreä admin oli pyytänyt lumiukkoa 'tärkeälle tehtävälle', vähän niinkuin Guardian ennen venereissua. Asiat saisivat tällä kertaa mennä hieman sulavammin, hän ajatteli, ja se taas puolestaan voi olle hieman vaikeaa. Viime yrittämällä olin sentään täysissä voimissani, nyt olen vielä hieman toipilas. <br>\n<br>\nViime päiviä lukuunottamatta Snowman ei ollut suorittanut kenttähommia aikoihin, eikä muutenkaan omannut mitään kovin kummoisia kykyjä tai voimia. Kaikesta huolimatta hän ymmärsi vielä mieltää itsensä mielessään sankariksi: kerran hän oli pelastanut kokonaisen saaren orjuudelta ja riistolta. Tosin hän ei ollut tehnyt sitä yksin, ja päivän tapahtumat pyörivät hänen mielessään vielä näinä päivinäkin.<br>\n<br>\nSnowman oli huomannut sen saaren suurimpaan kylään saapuessaan matoran-ystävänsä makaavan pienen kiven takana kauhusta kankeana.<br>\n\"Oletko kunnossa?\" Snowman oli huohottanut toverilleen. Pieni matoran oli kohottanut katseensa lumiukkoon, sanomatta kuitenkaan sanaakaan. Taistelusta huolimatta Snowman oli tuntenut oleellisimmaksi rohkaista matorania, mutta se oli tuntunut kaikin puolin vaikealta. Eikä vähiten sen takia, että tämä matoran, Weltey nimeltään, oli eräs urheimmista lumiukon tuntemista henkilöistä. Hän oli etsivä, eikä ollut ainoastaan taistellut mitä vaarallisimpia petoja vastaan, hän oli myös uskaltanut toimia koko saaren yleistä mielipidettä vastaan aiheuttaen itselleen mitä huonoimman maineen. Kuitenkin Weltey oli lopulta ollut avaintekijänä saaren todellisen pahan paljastamisessa.<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut rohkaisemaan ystäväänsä tuona epätoivon hetkenä, ja yhdessä he olivat liittyneet taisteluun. Jälkikäteen lumiukko, hänen ystävänsä veden toa Elgen, sekä paikallisen toatiimin johtaja olivat yhteistuumin naureskelleet Snowmanin onnistuneen rohkaisussaan ehkä vähän liiankin hyvin: Weltey piti mahtipontista puhetta ja poseerasi kukistetun vihollisen päällä.<br>\n<br>\nToinen kyseisen päivän tapahtuma, joka oli jäänyt Snowmanin mieleen harvinaisen hyvin, oli hänen yllättävä liittolaisensa. Tai pikemminkin 'vihollisen vihollinen', mutta silti lumiukosta oli tuntunut harvinaisen hämäävältä työskennellä yhdessä arkkivihollisensa kanssa. Valkoinen toa ja sinivihreä mutanttiskakdi olivat yhdistäneet voimansa, ja lyöneet näin kaikkia uhkaavan pahan. Yhteistuumin he olivat myös todenneet sen olleen virkistävää. Ja kun skakdi oli lopulta poistunut paikalta, tällä kertaa poikkeuksellisesti koettamatta murhata Snowmania, oppi lumiukko viimeistään silloin, kuinka apu tulee aina odottamattomalta suunnalta.<br>\n<br>\nKuitenkin riippumatossaan makaavan Snowmanin mieltä vaivasi yksi asia: Olisiko hänen roolinsa tällä Ämkoon tehtävällä 'apu odottamattomalta suunnalta' vaiko 'sankari, joka kuitenkin tiukan paikan tullen jäätyy'?<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":189,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-23T20:42","content":"<em>Suuri huone. Valkoinen. Sen seinien vierustat ovat täynnä pöytiä, joilla lojuu kemikaaleja viruskalvoja. Huone on suuri laboratorio. Ovi aukenee. Kaksi tummaa hahmoa astuu sisään. He ovat valmiina luomaan.<br>\n<br>\nAineita yhdistellään epämääräisesti. Räjähdykset kuumentavat lattioita. Taustalla soi urkumusiikki. Kuka lienee laittanut päälle. Limainen, inhottava otus on syntynyt. Se ei ole toivotunlainen. Se heitetään ulos linnoituksen ikkunasta kaatopaikalle, Destralin synkimmälle osalle.<br>\n<br>\nUusi yritys. Siitä tulee jotain hyvin epämuodostunutta. Toinen hahmoista kiroaa. He ovat jo kuluttaneet paljon aikaa.<br>\n<br>\nSeuraava luomus on jotain suurta. Se on iso. Se on valtava. Se karjuu luojilleen. Se iskee toista luojistaan niin, että tämä lentää seinän läpi. Toinen hahmoista nauraa julmasti. Limainen jättiläinen alkaa tuhota paikkoja.<br>\n<br>\nPaikalle saapuu Exo-Toia kahlitsemaan olennon suurilla ketjuilla. Luojat ovat onnistuneet luomisessaan. Seuraava vaihe voi alkaa.</em><br>\n<br>\n\"Manu?\" Matoro palautti Makutan takaisin maan pinnalle. Lehdistötilaisuus oli ohi. Heidän olisi aika poistua. Makuta Nuin väliaikainen ruumis oli hänen omasta mielestään äärimmäisen ruma. Ajatus katkesi myös inhottavasti.<br>\n\"Kyllä, kyllä. Ja kaikki tämä vain, koska Killjoy on suuri olento\", tämä vastasi.<br>\n\"Öh.\"<br>\n\"Siis ei Suuri Olento. Hän on tietääkseni olento ja melko suurikin vielä.\"<br>\n\"Ööh.\"<br>\n\"Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää. Pääasiahan on, että minua ei kutsuttu niihin puutarhajuhliin.\"<br>\n\"Öööh.\"<br>\n\"Se oli Rasva-Apinan syytä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Mitä ovat Suuret Olennot?\"<br>\n\"Hmm. Uskoakseni olentoja. Ja varmaan ovat suuria nekin.\"<br>\n\"Okei...\"<br>\n\"Tiedätkös, pelaamme nyt erän Simpukkashokkia.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":190,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-23T23:40","content":"<strong>Riippukeinussaan makaavan, menneitä muistellessaan nukahtaneen Snowmanin mieli, eräs suurehko saari vuosia sitten</strong><br>\n<br>\nMatoranin kokoiseksi itsensä muokannut Snowman käveli saaren suurimman asutuskeskuksen katuja pitkin. Tarkoituksena oli etsiä saaren matoranvoimien Kapteeni Ryhtinä tunnettu päällikkö, ja saada tämä ymmärtämään, että hänellä oli väärät henkilöt vankilassa. Kaduilla vaelsi tottuneen oloisesti matoraneja sinne tänne. Pian lumiukko löysi matoranvoimien päämajan. Hän koputti oveen, ja jäi odottamaan rauhallisesti. Hän oli hermostunut, mutta onnistui silti säilyttämään tyyneytensä. Kului hetken aikaa. Snowman katseli olkansa yli. Oliko jotain tapahtunut?<br>\n<br>\nLopulta oven kuitenkin avasi ko-matoran, joka hieman töykeästi kysäisi: ”Mitä asiaa?”<br>\nSnowman mietti sopivinta lähestymistapaa. Hän ei kuitenkaan keksinyt siihen hätään mitään erityisen fiksua: ”Viekää minut johtajanne luo.”<br>\n”Hah” hopeinen matoran naurahti ”Meillä on kädet täynnä hommia muutenkin, viimeaikaisten tapahtumien johdosta.”<br>\n”Oikeasti, minun täytyy saada puhua Kapteeni Ryhdille.”<br>\n”Kiitos, ja näkemiin.”<br>\nKo-matoran oli jo sulkemassa ovea, kun Snowman vielä huudahti: ”Kylän siivooja on terroristi!”<br>\nHetken hiljaisuuden jälkeen ko-matoran aloitti: ”Nuo ovat vakavia syytöksiä. Onko sinulla esittää perusteluja väitteillesi?”<br>\nMatoranin kokoisenakin Snowman oli melko vahva, ja kiskaisi ko-matoranin ovesta ulos, ja veti tämän syrjään kahden talon väliin. Lumiukko tukki matoranin suun ja sitoi tämän kädet ja jalat löytämällään köydellä. Tänään ei ollut Snowmanin paras ”puhu itsesi ongelmista” -päivä.<br>\n<br>\nSiitä hän tallusti suoraan sisään ja Ryhdiksi kutsutun matoranin huoneeseen. Kapteeni katsoi tulokasta hämillään:<br>\n”Kuka olet?”<br>\n”Se ei ole nyt tärkeää, vaan se, että sinulla on kaksi syytöntä henkilöä vangittuina, kun taas syyllinen kauheuksiin on yhä vapaalla jalalla!”<br>\n”Selitä minulle, miksi nämä kaksi 'syytöntä' juuri pakenivat vankilasta?”<br>\nTätä Snowman ei ollut kuullutkaan, ja vetihän se kieltämättä melko sanattomaksi. Nämä paenneet vangit olivat kuitenkin Snowmanin mittavan henkilökohtaisen kokemuksen mukaan sitä tyyppiä, jotka eivät jää istuskelemaan vaaran uhatessa. Kapteeni Ryhti jatkoi:<br>\n”Tahdotko, että hälytän toat hakemaan sinut pois?”<br>\n”Älkää hätiköikö, Kapteeni. Ystäväni tässä on täysin kunnollinen” sanoi ovesta sisään asteleva matoran rauhalliseen äänensävyyn.<br>\n<br>\nSnowman pysähtyi miettimään kuullessaan äänen. Tämä ei nyt ollut oikein, jotain kaavaa rikottiin. Jokin oli pahasti pielessä, ja... Hetkinen. Tämähän on unta, Snowman ymmärsi. Tämä on unta vuosien takaisesta seikkailustani! Mutta siinä tapauksessa, kuka tuo on? Snowman katsoi hämillään tulokasta.<br>\n<br>\n”Kuka sinä oikein luulet olevasi?” Ryhti tiedusteli kulmat kurtussa huoneeseen saapuneelta, sinipunaiselta matoranilta. Tämä ei kuitenkaan vastannut, heilautti vain sormeaan. Samassa matoranin varjo muuttui valtavaksi kouraksi, joka tarttui Kapteeniin, ja heitti tämän seinään. Ryhti lysähti tajuttomana lattialle. Huoneeseen tullut matoran kääntyi Snowmaniin päin, ja sanoi: \"Yleensä olen joko 'ystäväsi' tai 'vihollisesi'. Kun olen oikein hienolla päällä, olen 'Punainen Mies'. Tai 'Syvä Nauru'. Tällä kertaa voisin kuitenkin olla ihan vain... Avde.\"<br>\n<br>\nSnowmanille tuli outo olo. Hän tiesi tämän olevan unta, mutta silti se tuntui todelta. Tai ei ainakaan unelta. Huoneeseen tulleessa hahmossa oli sitä paitsi jotain pahasti vialla. Snowman toivoi kovasti heräävänsä pian.<br>\n”Hyvä on, 'Avde'” hän aloitti. ”Mitä haluat, ja mitä ihmettä teet unessani?”<br>\n”Erittäin hyviä kysymyksiä, Snowman. Erittäin hyviä” hahmo vastasi ”Minulla on sinulle pari lisää.”<br>\nLumiukosta tilanne meni hetki hetkeltä huolestuttavammaksi. Mistä tuo tiesi hänen nimensä, ja miksei hän voinut herätä? Avde jatkoi: ”Tämä on unesi. Tämä on mielesi. Miksi kysyt jotain itseltäsi, kun jossain sisimmässäsi tiedät jo vastauksen?”<br>\nSnowman ahdistui enemmän ja enemmän. Oliko tämä enää unta?<br>\n”Mistä olet varma, että minä en ole sinä?” Avde jatkoi hymyillen vaimeasti. Silloin hänen varjonsa alkoi vääntyä Snowmanin näköiseksi.<br>\n”...eikö tämä ole jo aika absurdia?” lumiukko sai sanotuksi, eikä ollut varma, oliko se viisasta.<br>\n”Tämähän on unta, rakas ystävä.” Nyt Avden hymy kävi todella huolestuttavaksi. Huone vääntyi kaikkien luonnonlakien vastaisesti aivan kieroon, ja Snowman alkoi melkein voida pahoin. Avde jatkoi: \"Ja sinulla on todella, todella absurdi mieli, ystäväni. Kaikella kunnioituksella.\"<br>\n”Jos tämä on kerran unta, niin miksen voi herätä? En väitä olevani mikään aamuvirkku, mutta tämä menee jo huolestuttavan pitkälle.” Snowman kysyi.<br>\n<br>\nAvden hymy leveni entisestään. Snowman huomasi yllätyksekseen sen olevan mahdollista.<br>\n<br>\n”Unikaasu huoneessasi auttaa siinä.” Avde valaisi.<br>\nSnowman ymmärsi olevansa todellisessa pulassa. Hän kyllä muisti saaneensa paketin, jota ei ollut vielä ehtinyt avata. Avde jatkoi: \"Okei, tunnustan. En ole alitajunnastasi. Olen ystäväsi. Ystävä, jonka visiittiaika riippuu suuresti siitä, kuinka valveilla olet.\"<br>\n”Huumasit minut? Aikamoinen ystävä. Tohdinko kysyäkään, mitä seuraavaksi?”<br>\n”Voi, tohdit kyllä. En pyydä sinulta paljoa. Kun yö tulee, päästät minut sisään.”<br>\n”Silkasta ystävien pettämisen riemusta?”<br>\nAvde naurahti kolkosti. Kaikki huoneen ikkunat paiskautuivat kiinni, ja varjo alkoi täyttää huonetta. Snowman huomasi punaisten silmien avautuvan ympärillään.<br>\n”Sinä et petä ystäviäsi, Toa. Sinä pelastat heidät” Avde aloitti ”Jos päästät minut sisään, kaikki tulee olemaan ohi. Saan haluamani. Allianssi hajaantuu”<br>\nSnowman kuunteli vaitonaisena, kun Avde jatkoi puhettaan: ”Sinä tiedät, että te ette voita tätä sotaa.”<br>\nSnowman ei sanonut mitään, kuunteli vain Avden sanoja.<br>\n”Nazorakit. Zyglakit. Skakdit. Metsästäjät. Veljeskunta. Ihan liikaa, eikö?”<br>\nLumiukko mietti kuulemaansa, sanaakaan sanomatta.<br>\n”Klaanin lattia tulee lainehtimaan ystäviesi verestä. Se ei tee niin, jos sota loppuu ennen alkuaan.”<br>\nAvde piti tauon, ennen kuin jatkoi: ”Mikä on sinulle tärkeintä?”<br>\n\"Eh, minä... En oikein ole hyvä tekemään päätöksiä omillani. Tämä on todella tärkeä asia, en minä ole oikea henkilö tähän...\" Snowman vastasi epävarmana.<br>\n”Voi, sinä olet juuri sopiva, Snowman. Juuri sopiva.” Avde asteli kiusallisen lähelle lumiukkoa, ja lisäsi: ”Ja enkö minä muka näytä luotettavalta?”<br>\n\"...oikeasti, tahdot ehkä kääntyä jonkun muun puoleen, olen se heppu, joka istuu kahviossa ja syö patonkia...\"<br>\n<br>\nHetken oli aivan hiljaista.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö, että Ämkoo olisi tuskin voittanut sen saastaisen torakan ilman sinun ja ystäväsi toimia?\"<br>\nSnowman tuijotti hiljaisena Avdea silmiin, joka jatkoi:<br>\n\"Olet pieni lumipallo, mutta vieriessään alas mäkeä voi siitäkin tulla jotain suurta.\"<br>\n”Mutta...”<br>\n”Niin...?”<br>\nSnowman ei keksinyt mitään sanottavaa.<br>\n<br>\nSamassa Avde kuitenkin haihtui huoneesta. Tai oikeastaan koko huone haihtui. Snowman avasi silmänsä, ja huomasi olevansa turvallisesti omassa riippukeinussaan.<br>\n<br>\n[spoil]Spoilereista suurin, G kirjoitti Avden osat. Mikä yllätys.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":191,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-24T07:10","content":"BIO-KLAANI<br>\n<br>\nGlatorianking juoksi ulos salista hän oli saanut eräänlaisen paniikkikohtauksen, \"jokin siinä törmäyksessä sai minut pelkurimaiseksi\", hän ajatteli tisekseen tähyillen porraskäytävässä,\"Minun on saatava urheuteni takaisin, \"muuten olen lähesvarmasti yksi niistä pettureiksi saatavista\", Glatorianking mietti itsekseen ja käveli horjuen rappusista kompastellen, jokin hänen päässään oli oolut vialla törmäyksestä lähtien hän ei tuntenut itseään.<br>\n<br>\nGlatorianking astui ulos porteilta ja lähti selvittämään pelkuruutnesa syytä, paikkaan jonne oli rysähtänyt, Matoranit kertoivat toisilleen pelästyneinä kuulemiaan uutisia Adminien puheesta.<br>\n\"Naamioni ei toimi täällä en voi teleportata, mutta minusta tuntuu, että se aukko johon jouduin omassa universumissani, sekoitti minut, tosiaan jouduin mustaan aukkoon, mutta nythän vasta olenkin sekaisin, mitä minulle on tapahtunut, niin... epäonnistuin tehtävässäni ja nyt minun naamiovoimani... Aseeni, ja jopa mieleni muuttunut, Ja istuttanut päähäni tämän paikan niinkuin olisin täällä aina ollut... Mikä enään on todellisuutta ja mikä mitäkin, olen aivan sekaisin, mutta minusta tuntuu, että nämä molemmat ulottuvuudet ovat erilaisia. Voi Karzahni puhunko tosiaan jotain tällaista... Minun on nyt vain löydettävä jokin keino saada voimani takaisin, muttae n voi jättää muita täällä pulaan heitä on myös autettava\".<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ette ymmärrä tästä niin mitään jos ette lue fictiäni</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":192,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T15:02","content":"<strong>Klaanin linnake, Ämkoon huone</strong><br>\n<br>\n<em>\"Tästä kaikesta pölystä päätellen täällä ei ole tainnut käydä ketään lähtöni jälkeen. Mikä sotku.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon katse harhaili hylätyn oloisen työhuoneen pimeydessä. Minkäänlaista valaistusta huoneessa ei ollut. Valokatkaisija saattaisi toki löytyä jostain, mutta Ämkoo ei kaivannut valoa. Pimeänäkö kun sattui olemaan yksi Makuta-voimien mukanaan tuomista eduista.<br>\n<br>\nÄmkoo asteli peremmälle huoneeseensa ja sulki oven perässään. Hän nosti nuhjuisella pöydällä lepäävän heittoveitsen käteensä ja pyöritteli sitä sormiensa ympärillä mietteliäänä.<br>\n<br>\n<em>\"Tuntuu oudolta ajatella, että olen täällä. Vielä hetki sitten vaeltelin aivan toisaalla ja nyt olen palannut. Onneksi klaanilaiset ovat ottaneet minut ihan suopeasti vastaan...\"</em><br>\n<br>\nSulava heittoliike. Heittoveitsi törrötti huoneen seinässä.<br>\n<br>\n<em>\"...mutta vihaan sitä matorania. Voisin vaikka suolistaa sen.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo asteli ikivanhan näköisen puisen kaapin tykö. Hän avasi oven hillityllä eleellä ja poimi kaapin kätköistä mytyn mustaa kangasta.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa, turha huolehtia... En edes viivy täällä kauaa. Toimitan nyt vain tehtäväni ja sitten voin tehdä mitä sitten ikinä haluankaan...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo ravisti kangasmyttyä kunnes se alkoi saada muotonsa. Ämkoo puki siistin mustan viitan ylleen.<br>\n<br>\n<em>\"Vai voinko? Mitä jos minua tarvitaan vielä sen jälkeen? He pitävät minua edelleen yhtenä heistä. Olenko velvollinen auttamaan heitä?\"</em><br>\n<br>\nÄmkoon tumma käsi kiskaisi heittoveitsen irti seinästä.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa...\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo käveli valtavan ikkunan tykö ja avasi sen. Sitten hän suoritti voimakkaan heittoliikkeen. Heittoveitsi lennähti hänen kädestään kadoten korkealle taivaisiin.<br>\n<br>\n<em>\"Haha.\"</em><br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi ikkunasta.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n<strong>Erään Klaanin linnakkeen varastorakennuksen katto</strong><br>\n<br>\n\"Ain raataen työtäs tee...\", totesi iltamyöhään töissään uurtava katonkorjaaja-matoran. Hänen nimensä oli Bob.<br>\n<br>\nBob ei pitänyt työstään.<br>\n<br>\n\"Katsos, ongelmana tässä on se...\", Bob aloitti puhumaan, luultavasti itselleen, \"...että mitään ei koskaan tapahdu. Yhtään mitään. On vain katto. Sitten on reikä. Sitten reikää ei ole, koska minä tulen kuvioihin. Sitten on taas katto ja katossa taas sellainen hemmetin reikä ja...\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Bob päästi elämänsä ikävimmän rääkäisyn. Pienen matoranin sydän hyppäsi kurkkuun tämän väistäessä kohti kiitävää mustaa viittahahmoa. Hahmo oli tosin jo poissa.<br>\n<br>\nÄmkoo ilmestyi Kualsin voimasta muutaman sadan metrin päässä sijainneen savupiipun huipulle. Sitten hän otti vauhtia ja loikkasi viereisen talon katolle. Katolla juostessaan hän vilkuili tuon tuosta taivaalle, etsien katseellaan kiiltävää pistettä.<br>\n<br>\nSiinä se oli.<br>\n<br>\nTeleportaatio.<br>\n<br>\nÄmkoo nappasi veitsen käteensä ja pudottautui alas, jaloilleen.<br>\nSitten hän nauroi. Ääneen.<br>\n<br>\n<em>\"No jaa... Ehkä minun on parasta olla heille hyödyksi\"</em>, hän mietti kääntyen ympäri.<br>\n<br>\nÄmkoo heitti veitsen takaisin taivaalle. Harjoitus jatkui.<br>\n<br>\n[spoil]Tässä ei ollut mitään pointtia. Kunhan fiilistelin.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":193,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-24T18:42","content":"<strong>Adminien salakokous - Klaanin bunkkeri, 5 kerrosta kahvion alapuolella.</strong><br>\n<br>\nBetonisen huoneen keskellä olevan puisen, pyöreän pöydän ääressä istui kaksi hahmoa. Kolmas, hämähäkkimäinen hahmo riippui seinällä vähän heidän takanaan.<br>\n<br>\nHahmot olivat selkeästi keskustelleet jo jonkin aikaa. Puheenvuoro oli naispuolisella keltaisella Toalla.<br>\n<br>\n\"Tiimit siis tarkistavat sektoreita moderaattorien johdolla. Asennamme kameroita jokaiseen pisteeseen\", Tawa selvitti.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäili.<br>\n<br>\n\"Kyllä, näin varmistamme, ettei meille tule ikäviä yllätyksiä. Meidän tulee kuitenkin muistaa, että varastetut palaset ovat meille yhtä iso huolenaihe.\"<br>\n<br>\nSilloin kuitenkin pimeästä nurkasta kuului tuttu ääni ja Killjoy astui esiin.<br>\n<br>\n\"En usko, Guardian, asioille on tullut uusi tärkeysjärjestys.\"<br>\n<br>\nTawa ja Guardian nousivat seisomaan ja Visokki tiputtautui maahan louskutellen leukojaan ja aloittaen telepaattisen saarnauksen:<br>\n<br>\n\"Killjoy, tunkeutuminen adminien kokoukseen on pahemman luokan rike!\"<br>\n<br>\n\"Miten edes pääsit sisään huomaamattamme?\", Guardian tivasti.<br>\n<br>\nKilljoy napautti kypäräänsä.<br>\n<br>\n\"Tunnistaa admin-kivien lämpöjäljet ja nämä ilmastointikanavat ovat muuten mukavan tilavia.\"<br>\n<br>\nAdminien katse kiinnittyi katossa auki repsottavaan ilmastointikanavan luukkuun. Killjoyn katse taasen kiinnittyi Guardianiin.<br>\n<br>\n\"Teidän tulee kuulla, mitä olen saanut tietää\", Killjoy sanoi vakavana ja odotti, kunnes adminit olivat jälleen istuneet alas.<br>\n<br>\n\"58 tuntia sitten, hieman ennen Matoron ja Umbran retkikunnan eksymistä Kummitusten rämeelle, yksi vahtidroideistani sai kaapattua informaatiota Nazorakien radioviesteistä ja tiedot kuultuani menin tarkistamaan tilanteen. Lensin alueen yli Gukkoni selässä ja reissu vahvisti tiedon.<br>\n<br>\n\"Minkä tiedon?\", Tawa kysyi katse naulittuna Killjoyn punaisena hohtavaan kypärään.<br>\n<br>\n\"Vihollistemme yhdistyminen on huomattavasti laajempi kuin osasimme kuvitella. Vihollinen on koonnut jo usean tuhatta Nazorakia, arviolta sadoissa laskettavan määrän Zyglakeja ja jokaista joukko-osastoa johtaa jokin eliittinazorakeista tai Skakdeista. Määrä kuitenkin lisii koko ajan.\"<br>\n<br>\nAdminit haukkoivat henkeään. Guardian näytti epäuskoiselta.<br>\n<br>\n\"Millä voit todistaa tietosi?\"<br>\n<br>\nKilljoy heitti pöydälle ilmasta ottamiaan valokuvia, jotka olivat tummanaan nazorakien rivistöjä.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ole vain sotajoukko, tuo on valloitusarmeija. Mukana on teknologiaa ja laitteistoa, jollaista emme ole koskaan ennen kokeneet\", Killjoy jatkoi.<br>\n<br>\n\"Sellainen joukko... Klaani ei mahda mitään\", Visokki huokaisi ja romahti maahan.<br>\n<br>\n\"Klaani saisi tukijoukkoineen ja apulaisineen kokoon maksimissaan tuhannen yksikön puolustusjoukot, mutta se ei riitä. Klaanilla ei ole armeijaa millä taistella tätä joukkoa vastaan.\"<br>\n<br>\nKilljoyn lause päättyi kuin kesken ja Guardian avasi suunsa:<br>\n<br>\n\"Mutta?\"<br>\n<br>\nKilljoy käänsi katseensa Skakdiin:<br>\n<br>\n\"Minulla on.\"<br>\n<br>\nAdminit olivat totaalisen hämmentyneitä, joten Killjoy päätti valaista heitä.<br>\nHän kohotti kämmenensä ja se muodosti Klaanin johtokunnan eteen kolmiuloitteisen hologrammin. Hologrammissa pyöri toan kokoinen raskaasti aseistettu ja panssaroitu hahmo, jonka taustalla näkyi skorpionin hännän muotoinen logo.<br>\n<br>\n\"Specterit. Armeija täysin mekaanisia sotatoimiin erikoistuneita Vahkeja, jonka lisäksi mittaamaton määrä arvokasta sotakalustoa, suunniteltu ainoastaan minun komentooni ja minun hallitsemani teknologian oheen.\"<br>\n<br>\nGuardian nyökytti.<br>\n<br>\n\"Se ei siis ollutkaan taru. Sinä siis annoit ne alunperin TSO:lle.\"<br>\n<br>\n\"Tavallaan kyllä, mutta poistuttuani viime kerralla Odinalta, osasin varautua joukkojen laajamittaisempaan väärinkäyttöön. Lukitsin joukot pomminvarmaan halliin maan alle, paikka on edelleen koskematon, mutta matkassa on pieni mutta: halli vaatii kaksi avainta, minulla on niistä vain yksi.\"<br>\n<br>\n\"Ja toinen?\", Guardian kysyi.<br>\n<br>\n\"Liekehtivä ystävämme on vienyt sen minulta vuosia sitten, luultavasti tietämättä, mikä se todella on.\"<br>\n<br>\n\"Purifier\", Guardian mietti, \"Jälleen yksi syy löytää hänet.\"<br>\n<br>\n\"Purifierin tukikohta sijaitsee Xialla ja tunnen paikan kuin omat taskuni. Lähden hänen peräänsä huomenillalla ja haen samala reissulla sekä avaimen, että palasesi.\"<br>\n<br>\n\"Et selviä moisesta matkasta yksin\", Tawa ilmoitti, \"Tarvitset tiimin.\"<br>\n<br>\n\"Työskentelen yksin, en halua muiden tulevan tielleni. Minulla on omatkin syyni löytää Purifier, hän kuuluu minulle.\"<br>\n<br>\nGuardian tiesi, ettei tästä asiasta kiisteltäisi, joten hän vain iski Tawalle tervettä silmäänsä ja jatkoi:<br>\n<br>\n\"Kaksi viikkoa Killjoy. Aikaa ei ole paljoa.\"<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi. Visokilla oli kuitenkin epäilyksensä. \"Ja miten sinä ajattelit siirtää kokonaisen armeijan metsästäjien alueelta ilman, että saat puolta heidän sotavoimista perääsi.<br>\n<br>\n\"Se on murhe, josta huolehdimme myöhemmin\", Guardian puuttui, \"Toivotan sinulle onnea matkalle, meidän tulee silti hoitaa Klaanin puolustus ja tässä tilanteessa ehdotan, että alamme evakuoida koko saaren kyliä Klaanin muurien sisäpuolelle.\"<br>\n<br>\nMuut adminin nyökkäilivät.<br>\n<br>\n\"ÄmKoo on mitä ilmeisimmin lähdössä hoitamaan puuttuvien palasten etsintää, sillä aikaa, me alamme valmistaa Klaania pahimpaan. Emme voi luottaa suunnitelmasi varmuuteen Killjoy\", Guardian sanoi, ryhdistäen samalla selkäänsä.<br>\n<br>\nKilljoy nyökkäsi ja kääntyi kohti ovea.<br>\n<br>\n\"Keskustelemme huomenna lisää, minun täytyy hoitaa vielä asioita Klaanissa.\"<br>\n<br>\nNiine hyvineen Killjoy kääntyi ja asteli pois. Tawa hautasi kasvonsa käsiinsä, näyttäen murheelliselta.<br>\n<br>\n\"Klaani on valtavassa vaarassa ja me laitamme luottamuksemme henkisesti epävakaan mekaanisen hullun ohuen suunnitelman varaan.\"<br>\n<br>\n\"Siksi emme päästäkään Killjoyta yksin. Lähetän tiimin hänen mukaansa vähän lähtönsä jälkeen. Meidän täytyy maksimoida onnistumisprosenttimme\", Guardian sanoi ja istuutui takaisin pöydän ääreen.<br>\n<br>\n\"Kokous jatkukoon siis.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":194,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-24T20:09","content":"<strong>Verstas</strong><br>\n<br>\nVerstaan läpäisemätön teräsovi aukeni taas, ja kaksi hahmoa astui pimeyteen. Toinen heistä oli ympärilleen pälyilevä, sininen otus kuin vanhasta tieteiselokuvasta, toinen taas valkovihreä toa.<br>\n<br>\nToa heilautti kättään hohtavan levyn edessä. Eteishuoneen kattoon syttyi valo. Valo, joka ei ollut ollut päällä viikkoihin.<br>\n<br>\nToa katseli ympärilleen, tunnistaen tutun tilan. Tila ei kuitenkaan ollut aivan siinä kunnossa kuin hänen lähtiessään. Suurimman osan huoneen keskustasta kattava projektipöytä oli hattupinojen peitossa. Pöydän alle oli tuoleista ja peitteistä rakennettu jonkinlainen epäsiisti leiri.<br>\nVarastoon vievä ovi oli laudoitettu umpeen viisituumaisilla nauloilla. Ovessa oli ammottava aukko, kuin joku olisi väkivalloin puskenut siitä läpi.<br>\n<br>\nToa vilkaisi otukseen, joka katsoi anteeksipyytävästi.<br>\n\"Sinulla lienee tälle joku todella hyvä selitys\", Kepe sanoi Doxille.<br>\n<br>\nTämä näytti vaivaantuneelta. \"But i just wunted sum haz.\"<br>\nKepekin vaihtoi tähän koodikieleltä kuulostavaan puhetilaan. \"but how culd u ddi all dis?\", hän kysyi vallitsevaa kaaosta osoittaen.<br>\n\"Se oli Amazong\", Dox protestoi Ignikaan viitaten.<br>\n\"Missäs hän muuten on?\" Kepe kysyi.<br>\n\"Ei ole näkynyt tuon... murron jälkeen\", ääni sanoi huoneen toiselta laidalta. Valvoja oli herännyt ja huomannut kahden henkilön läsnäolon.<br>\nKepe näytti ilmettä, joka kertoi tulevan, valitettavan mutta pakollisen siivoustehtävän vastenmielisyydestä.<br>\n\"En tiedä ketä teistä neljästä syyttää\", hän kohdisti sanansa Doxille, Valvojalle sekä kateissa olevalle Ignikalle ja Paacolle, jolla oli paikan vara-avain.<br>\n\"Wants to bui Ellis cap?\" Dox kysyi, yrittäen luoda aasinsiltaa.<br>\n\"En, edellisestäkin oli vaikea päästä eroon.\"<br>\n\"Just one Zephaniahs greed?\"<br>\nKepe kaivoi esiin avaimen, jolla avasi toisen panssaroidun oven. Kyseinen ovi johti hänen privaattitiloihinsa. \"Kun palaan, tämän sotkun on paras olla siistitty\", hän virnisti Doxille ovenraosta. Samalla Ignika ryömi esiin jonkun pöydän alta hyvin pöllämystyneen näköisenä.<br>\n\"Wut did ai mis?\"<br>\n\"fail\", Dox kommentoi.<br>\n<br>\nKepe sulki oven perässään. Tähän pimeään huoneeseen hän ei valoja sytyttäisi, yleisen turvallisuuden nimissä. Aavemainen kuraus kuului jostain nurkasta, mutta Kepe vain hymähti sille tietävästi.<br>\nHän kulki huoneen läpi toiselle ovelle, jonka avasi, astui sisään ja sulki perässään. Tähän huoneeseen hän sytytti valot. Se oli huippusalaisten projektien huone.<br>\n<br>\nHuone oli pienehkö, mutta täynnä tavaraa. Pöydällä istui tietokone ja sen vieressä pino levykoteloita. Nurkassa möllötti kokeellinen, toimimaton taisteluhaarniska. Joitain aseentapaisia roikkui seiniltä. Eräässä nurkassa oli kierreportaat. Niitä ylös kulkiessa pääsi salaoven kautta suoraan linnakkeen eteishalliin, alas kulkiessa vielä synkempiin ja salaisempiin linnakkeen syövereihin.<br>\n<br>\nSaavuttuaan Klaaniin Kepe oli vallannut kellarin tyhjän varaston itselleen. Sieltä käsin hän pystyi salaisten mekanismien sun muiden avulla kulkemaan Klaanin sisällä kätevästi ja valvomaan joka paikkaa. Eräs mielenkiintoinen historiallinen detalji oli se, etteivät kaikki järjestelmät olleet hänen tekosiaan. Joku oli jo aiemmin käyttänyt varastoa johonkin. Tästä kielivät myös Verstaaksi ristityn paikan muut salaisuudet, jotka Kepe oli jo oppinut tuntemaan.<br>\n<br>\nLinna oli jo vanhentumassa eikä sen muureissa ollut enää alkuaikojen jykevyyttä. Kepe alkoi siksi rakentaa jotakin, jolla voisi täyttää oman roolinsa Klaanin puolustuksessa vihollisia vastaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":195,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-24T21:19","content":"<strong>Bio-Klaanin saaren ranta</strong><br>\n<br>\nPieni joukko matoraneja astui pois teräksenharmaasta veneestä. Heidän seurassaan oli muutamia, raskaasti aseistettuja Steltiläisiä, joilla oli pitkät viitat. Seurue asteli hiekkarannan poikki sanaakaan sanomatta, kohti Klaanin linnaketta. Pian heitä vastaan tuli vihreän värinen matoran. Tämä pikku klaanin saaren asukas kysyi muukalaisilta, keitä he olivat.<br>\n”En koskaan käytä liikeasioissa oikeaa nimeäni” vastasi ryhmän ensimmäisenä kävelevä harmaa matoran hieman ylimielisesti. ”Olemme tulleet koko matkan Nynrahilta, ja täkäläisellä makutalla on kuulemma meille töitä.”<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nItse Kenraali 001 oli tarkkailemassa, kun huoneen, jonka ovessa luki 000, oven takaa saapui suurehko joukko nazorakeja kantaen metallisia säiliöitä. Jokaista syväjäädytyssäiliötä kohden oli neljä torakkaa kantamassa. Kenraali asteli joukkion ensimmäisenä kuljetettavan säiliön luo, ja katsoi sen kyljessä olevasta läpinäkyvästä luukusta. Kaikki näytti normaalilta.<br>\n”Kuljettakaa koko erä SS Rautasiivelle, siellä annetaan lisäohjeita” 001 käski. Torakat lähtivät kuuliaisesti kantamaan raskasta taakkaansa.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnake, kahvio</strong><br>\n<br>\nSnowman oli valmistellut kaiken tehtäväänsä varten, ja istui nyt kahviossa. Se oli melko tyhjillään, ja vähäiset keskustelijat puhuivat melko hiljaa, ja äänensävyt olivat paljon tavanomaista vakavampia.<br>\n<br>\nSnowman kävi kuumeista keskustelua Keetongun kanssa Klaanin laivastosta. He olivat yhtä mieltä siitä, että se oli aivan liian pieni. Aivan liian pieni kohtaamaan nazorakien ja zyglakien yhdistetyn laivaston.<br>\n”Ja vaikka zyglakit laskettaisiinkin pois, jäämme silti selvästi suppeammaksi osapuoleksi” Keetongu mietti. Hän oli alkanut asennuttaa Klaanin höyrytoimiseen laivastoon lisää panssarointia ja tulivoimaa, mutta se ei silti tuntunut millään riittävän.<br>\n”Mutta emmekö voisi olettaa, että vihollisemme joukkojen pääpaino on jalkaväessä? Ehkä emme joudu kohtaamaan heitä meritaistelussa lainkaan?” Snowman ehdotteli optimistisena.<br>\n”Ei toimi noin” vastasi Keetongu asiantuntevasti ”Nazorakeilla on liian tulivoimaisia laivoja. He saattaisivat hyvinkin käyttää sitä tulitukena linnaketta vastaan. Niiden kantomatka ja tarkkuus mahdollistavat hyvinkin täsmällisen pommituksen, ja pelkään pahoin, että maavoimamme lytättäisiin jo senkin takia.”<br>\n”Eli jotain olisi kehitettävä.”<br>\n”Aivan. Vielä kun keksisi, että mitä.”<br>\n<br>\nKeskustelun jatkuttua vielä hetken melko hedelmättömänä kaksikko hajaantui omille teilleen. Snowman jatkoi pihalle, ja aikoi mennä auttamaan eri puolelta saarta evakoitujen matoranien majoittamisessa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":196,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-24T22:20","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKlaanin linnakkeen läntisellä laidalla sijaitsevassa lentokonehallissa kuhisi kun kymmenet matoranit puuhasivat ahkeran oloisina harmaanpunaisen lentoaluksen kimpussa.<br>\n<br>\n\"Kiillotitteko propellit?\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"Ovatko laskutelineet varmasti kunnossa? Entä vasen siipi?\"<br>\n\"Kyllä! Molemmat!\"<br>\n\"Onko ohjaamo varmasti imuroitu kunnolla? Te <em>tiedätte kyllä</em> kuka siinä tulee matkustamaan!\"<br>\n\"Imuroimme sen viidesti!\"<br>\n<br>\nÄmkoo katseli yli-innokkaiden matoranien touhuilua hieman etäämmältä yrittäen parhaansa mukaan vaikuttaa huomaamattomalta.<br>\n\"Voi luoja\", Ämkoo tuhahti.<br>\n<br>\nSiivouspataljoonan komentaja huomasi Ämkoon ja tervehti tätä yliampuvin elein. Ämkoo asteli varovasti matoranin tykö väkinäinen virnistys kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Tuo härveli ei sitten putoa, eihän?\"<br>\n\"Annan siitä sanani!\"<br>\n<br>\nMatoranjoukon rakastama viittasankari asteli lentokoneen luo ja tutkiskeli alusta sieltä sun täältä. Sitten Ämkoon katse kiinnittyi koneen kyljessä komeilevaan kuvioon.<br>\n<br>\n\"Tuossa on lehmä\", Ämkoo totesi.<br>\n\"Mata Nui Lehmä, herra Ämkoo!\"<br>\n\"Lehmä.\"<br>\n\"Kyllä!\"<br>\n\"LEHMÄ.\"<br>\n\"...se tuo onnea!\"<br>\n\"A-haa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo hyppäsi istumaan koneen ohjaamoon. Istuin vaikutti yllättävän mukavalta eikä rattikaan ollut turhan jäykkä. Valtava nappula- ja vipurivistö hieman huolestutti koneen tulevaa hallitsijaa, mutta hän ei suostunut myöntämään sitä ääneen. <br>\n<br>\n\"Pärjäättehän, herra Ämkoo?\", siivouskomentaja kysyi huitoen kädellään sankarinsa suuntaan. Ämkoo vastasi ilkeällä katseella.<br>\n\"Mietimme vain, jos tarvitsette vielä jotain\", matoran jatkoi katseesta piittaamatta. Ämkoo tuijotti tätä hetken.<br>\n<br>\n\"Hei, naamiosi.\"<br>\n\"Anteeksi?\"<br>\n\"Naamiosi. Eikös tuo ole Komau?\"<br>\n\"On se! Suuri Komau, herra Ämkoo! Sain sen aikoinaan...\"<br>\n\"Anna tänne.\"<br>\n\"Mit-\"<br>\n\"Haluan katsoa sitä.\"<br>\n<br>\nMatoran tuijotti Ämkoota säikkynä, mutta nieli pelkonsa. Hän irroitti naamion varovaisesti kasvoiltaan ja kurottautui tarjoamaan sitä idolilleen.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", Ämkoo totesi ja piteli naamiota käsissään sulkien silmänsä. Matoranit tuijottivat tilannetta kuin hypnoosissa.<br>\n<br>\n\"Mitä luulet, että hän tekee?\", uskaltautui yksi matoraneista kysymään toiselta.<br>\n\"Luulen, että hän keskittää siihen voimiaan\", totesi toinen. \"Se tuo varmaan naamion kantajalle voimia tai jotain.\"<br>\n\"Kyllä, niin sen on oltava. Toivottavasti hän tekee noin minullekin.\"<br>\n\"Ja minulle!\"<br>\n\"Minulle myös!\"<br>\n\"Mennään kaikki jonoon niin... Hei, missä se naamio on?\"<br>\n<br>\nMatoranit tuijottivat Ämkoota ällistyneinä. He olivat juuri todistaneet mitä hämärintä katoamistemppua. Ämkoo oikoi käsiään ja vilkaisi matoraneja virnistäen. Sitten hän sanoi:<br>\n\"MENKÄÄ POIS.\"<br>\n<br>\nKanohi Komaun voima toimi heti. Matoranien heikko mieli ei riittänyt vastustamaan ankaraa naamiovoimaa vaan nämä kipittivät kauhuissaan tiehensä. Ämkoo hymyili lähestulkoon ylpeän näköisenä ja nousi ylös ohjaamosta.<br>\n<br>\n\"Onneksi Snowie ei ollut näkemässä\", hän totesi ja istahti lentokoneen siivekkeen päälle odottamaan. Lumiukko oli myöhässä.<br>\n<br>\n[spoil]HAHAHAHAHAHA.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":197,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T06:16","content":"<strong>Nazorakeja kuhisevan mäen laki</strong><br>\n<br>\nIlmavoimien komentaja 004 oli äreällä päällä.<br>\n<br>\n\"ASENN-TOH\"<br>\n<br>\nTämä johtui lähinnä nazorakien ilmavoimien vajaalukuisuudesta. Torakat 001-003 eivät olleet koskaan osanneet arvostaa lentämisen hienoutta.<br>\n004 vilkaisi Nazorakien Torakallisiin Ilmavoimiin. Kourallinen lihaksettomia ja pulskia kuhnureita, joiden selässä olevat, uusinta teknologiaa kuvastavat rakettireput menivät täysin hukkaan.<br>\n<br>\n\"Lentoon!\"<br>\n<br>\nVain kolme torakkaa nousi ilmaan, ja hekin vain metrin korkeudelle. Loppujen ruhoja rakettireput eivät jaksaneet nostaa maasta.<br>\n<br>\n004 huokaisi. Ja näistä pitäisi koulia Bio-Klaanin lennostoa vastaava valiojoukko kahdessa viikossa. Mutta ylpeä nazorakjohtaja ei luovuta koskaan.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Kunhan loin taas uuden torakan ja paikkasin aukon hierarkiassa.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":198,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-25T13:01","content":"<strong>Allianssin komentokammio</strong><br>\n<br>\nKenraali seisoi ylväänä suunnittelupöydän edessä. Hän oli suunnattoman vihainen, mutta ei näyttänyt sitä. Oikea johtaja ei antaisi tunteiden sekoittaa ajatuksiaan.<br>\nSkakdi-johtaja Gaggulabio istui kauempana pöydästä pienellä tuolilla ja tarkkaili pöydän päällä olevia karttoja ja papereita. Gaggulabio ei perustanut paljoakaan kartoista ja sotasuunnitelmista. Istuminen tunkkaisessa komentohuoneessa ja karttojen tutkailu ei ollut voittanut sisällissotaa hänelle. Sodat voitettiin tappamalla viholliset mahdollisimman perusteellisesti.<br>\n<br>\nTämä näkemysero ei lämmittänyt Kenraalin ja Gaggulabion jo valmiiksi huonoja välejä erityisen paljoa. Toisaalta taas kaikki, mitä Kenraali 001:n ja Gaggulabion välisestä suhteesta tarvitsi tietää oli se, kenellä valuutta oli, kenelle se annettiin ja kuka hakattiin kuoliaaksi.<br>\nUudella haarniskalla varustettu Metorakk seisoi johtajansa vieressä lojaalina. Suunnittelupöydän vastakkaisella puolella seisoi Makuta Abzumo ja jossain tämän takana varjoissa sijaitsi kaikella todennäköisyydellä Allianssin \"yhteinen hyväntekijä\". Kaikki olivat hiljaa.<br>\n<br>\n\"En tiedä teistä, mutta tämä tappioiden putki alkaa vähitellen kyllästyttää minua\", Gaggulabio sanoi kärkkäästi. \"Antakaa vain minun ja poikieni näyttää pahimpamme.\"<br>\n<br>\nKenraali kääntyi viileän näköisenä kohti Gaggulabiota. Hänen kasvonsa olivat tyynet, mutta torakan äänen aggressiivisuus paistoi läpi.<br>\n\"En maksa sinulle puhumisesta. Sinä ja joukkosi voitte aivan vapaasti yrittää tunkeutua yksin tuon linnoituksen teräksisten seinämien läpi, jos se on noin helppoa.\"<br>\n<br>\n\"Ssssotaisalla kivipäällä on kuitenkin pointti\", Abzumo sanoi. \"Terästorakkanne on mennyttä. Klaani on täyssssin tietoinen tilanteesssta. The Shadowed Onen sssssaaastaiset kriminaalit odottavat nurkan takana. Kaiken huipukssssi Zyxax on poisssa ja jäljellä on vain hajanainen joukko Zyglakeja.\"<br>\n<br>\n\"Jos saan muistuttaa, niin Zyxax nimitti ennen lähtöään varajohtajan tälle operaatiolle\", Metorakk sanoi varovaisesti johtajansa vierestä. \"En kyllä edes muista nimeä. Joku nyhverö. En usko kestävän puolta viikkoa.\"<br>\n<br>\nKenraali nojasi pöytään. Hän tuijotti tarkasti siihen, mutta ei keskittynyt näkemäänsä. 001 oli ollut paljon vaikeammissakin tilanteissa ja tuhonnut paljon isompiakin vastustajia, mutta jokin tässä tilanteessa veti hänen tajuntansa lukkoon.<br>\n\"Avde\", Kenraali sanoi korottaen ääntään. \"En kuule sinun ehdottavan mitään.\"<br>\n<br>\nOli hetken hiljaista. Joku olisi voinut luulla, että Avde ei ollut huoneessa, mutta Kenraali, Abzumo ja Skakdit haistoivat toisin. Avde oli kuitenkin hiljaa pitkän hetken, ennen kuin vastasi.<br>\n<br>\n\"Voi voi\", Avden pilkkaava ääni sanoi. \"Siirsitte mustan tornin liian aikaisin. Se on hyödyllinen yksikkö. Nyt valkoinen lähetti söi sen. Huono siirto. Ja nyt oma lähettimme on poissa laudalta.\"<br>\n<br>\nGaggulabio nousi seisomaan. Hänen ilmeensä oli poikkeuksellisen vihainen.<br>\n\"Lopeta tuo lautapelisaasta ja sano vaihteeksi jotain hyödyllistä!\"<br>\n<br>\nAbzumo kääntyi kohti Gaggulabiota.<br>\n\"Kivipää. Vaikene.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"<strong>Vaikene</strong>.\"<br>\n<br>\nGaggulabio päätti istua varovaisesti. Abzumo kääntyi takaisin pimeyteen päin.<br>\n\"Niin? Olit sssssanomasssa?\"<br>\n\"Syödessään tornin lähetti otti perin suuren ja rohkean askeleen alueellemme\", Avde sanoi. \"Seuraava siirto? <em>Syödään lähetti</em>.\"<br>\nSen jälkeen Avde ei sanonut mitään. Abzumo kääntyi kohti Kenraalia. He tuijottivat toisiaan sanattomasti. Metorakk hieroi leukaansa ymmärtäväisen näköisenä. Gaggulabio oli lievästi hämmentynyt, mutta kiinnostunut.<br>\n<br>\nKenraali katsoi Abzumoa silmiin. Sen jälkeen hän nyökkäsi ja otti kommunikaattorin vyötäröltään.<br>\n<br>\n\"Agentit 019 ja 020\", Kenraali sanoi. \"Komentohuoneeseen kohde 175:n kanssa.\"<br>\n<br>\nKesti hetken, että komentohuoneen järeä ovi aukesi. Kaksi yönmustaa Nazorakia käveli sisään. Niiden ihon ja panssarin väri sulautui varjoihin täydellisesti eikä edes kiiltänyt silloin kun nämä tulivat todella lähelle huoneen valonlähdettä. Torakoiden haarniskat oli myös suunniteltu niin, että mikään ei hidastaisi niiden liikkeitä tai aiheuttaisi enemmän ääntä kuin olisi sopivaa. Kaiken kaikkiaan torakat olivat niin virtaviivaisia, että niitä tuskin huomaisi edes kaikuluotaimella.<br>\nTorakoiden silmien päällä oli tumma lasinen visiiri, joka suojasi ja piilotti niiden silmät. Ainoat asiat, jotka torakoiden ruumiissa eivät olleet yönmustaa olivat niille kirurgisesti rakennetut mekaaniset kädet, joiden tummansininen sävy erottui hieman paremmin pimeydestä. Käsien mekaanisuus oletettavasti mahdollistaisi nopeammat refleksit ja vaikeuttaisi torakan tunnistamista.<br>\n<br>\nSinisissä käsissään torakat raahasivat Matoranin kokoista hahmoa, jonka värit erotti pimeydessäkin vaaleanpunaiseksi ja ruskeaksi. Hahmo oli tajuton, mutta elossa. Sen pään yli oli vedetty musta säkki.<br>\n<br>\nAgentit heittivät tajuttoman Matoranin lattialle Abzumon eteen. Makuta tuijotti Matorania hetken pohdiskelevan näköisenä ennen kuin väänsi irvokkaat kasvonsa pirulliseen hymyyn. Lähetin syömiseksi oli ehkä uhrattava sotilas, mutta se olisi sen arvoista.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":199,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-25T13:18","content":"<strong>Glatoriankingin putoamispaikka</strong><br>\n<br>\nGlatorianking katsoi pientä mustaa aukkoa maassa ja kaiveli sieltä jotain löytämättä mitään, hetken Mietiskeltyään, hän Käveli läpi kylän, ranna ja päätyi rantaan...<br>\n<br>\n\"Niin minun pitää siis ansaita rohkeuteni, en kyllä keksi parempaa tapaa kuin tämä\". Glatorianking nosti ankkurin otti miekan esiin ja lähti kohti merta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":200,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-25T17:55","content":"<strong>Verstaan eteishuone</strong> kiilsi puhtauttaan. Moppiin nojaavat Dox ja Ignika olivat hyvin väsyneen näköisiä urakan jäljiltä. Taustalla aina-niin-rasittava Valvoja höpisi itsekseen jotakin leivänpaahtimien alkeellisuudesta.<br>\n<br>\nKeltainen loisteputki alkoi välkkyä, kuten ne aina alkavat tehdä riittävän kauan palveltuaan. Tämä kuitenkin johtui jostain muusta. Kaikki kattovalot alkoivat räpsyä. Valvoja vaikeni. Seinät alkoivat täristä.<br>\n<br>\nKepen kammion ovi levähti auki hullun tiedemiesnaurun säestämänä. Itseensä tyytyväisen näköinen Kepe ilmestyi huoneeseen kuvaputkinäytön kokoista ja näköistä esinettä kantaen. Hän avasi ulko-oven ja painui käytävään juoksuaskelin sen enempiä selittämättä.<br>\n<br>\nDox ja Ignika katsoivat toisiinsa kummastuneina.<br>\n<br>\nKepe hyppäsi hissiin ja singautti itsensä ja laatikkonsa linnakkeen katolle. Hän astui raikkaaseen ulkoilmaan. Pohjoisessa Mt. Ämkoo kohosi saaren ylle. Tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle. Tuuli puhalsi kylmästi.<br>\n<br>\nHän käveli katon reunalla olleelle antennille. Antenni keräsi tietoa koko saaresta monenmoisten sensorien avulla. Se myös välitti klaanilaisille monia tv-kanavia.<br>\nHän veti laatikon kyljestä pari johtoa ja liitti ne hauenleuoilla antenniin. Kukaan ei ollut varsinaisesti antanut tälle lupaa, mutta mitä haittaa siitä olisi? Hän napsautti laatikkoon virran ja tunsi energian hulmahtavan antenniin. Se sinkosi taivaalle säteen, joka levisi joka suuntaan luoden sateenvarjon linnakkeen ylle. Säteet jatkoivat matkaansa maahan, johon osuessaan ne muodostivat suojakentän Klaanin ympärille.<br>\n<br>\nKaikkea sitä parilla toisiinsa johdotetulla Haulla ja muutamalla virtapiirillä saakin aikaan, Kepe totesi väkerrelmäänsä ihaillen.<br>\n<br>\nHän napsautti laitteen pois päältä odottamaan tositoimia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":201,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-25T21:21","content":"<strong>Klaanilinnake, käytävä</strong><br>\n<br>\nSnowman kirmasi itselleen suorastaan tuulispäämaistä vauhtia kohti Klaanilinnakkeen länsiosia. Aikataulutus ei ollut mennyt ihan odotetulla tavalla: Huoneeseen, tavarat vamiiksi, pihalle auttamaan evakuointihommissa, kirjeen kirjoittaminen ja sitten lentohangaariin. Mutta ei. Ympäri saarta saapuneet matoranit olivat osoittautuneet melko hankaliksi hallittavaksi, vaikka osaisikin rakentaa itsestään jos minkämoista aitaa ja porttia. Kun väenpaljous oli lopulta työn ja tuskan jälkeen muuttunut siisteiksi jonoiksi, oli Snowman kiireesti kirmannut huoneeseensa. Hän oli asettautunut pienen kirjoituspöytänsä ääreen, ja kaivanut esiin paperia ja kynän. Hän oli raapustanut pikaisen kertomuksen unestaan, toivoen siitä olevan apua. Kirjoittaminen oli ollut lumiukolle melko vaikea homma.<br>\n<br>\nOli ollut hankalaa kirjoittaa aiheesta neutraalisti, hän oli oikeasti miettinyt Avden tarjousta. Jos kaikki olisi oikeasti loppunut siihen? Taisteluilta oltaisiin vältytty, ja... Mutta, ei sekään voinut olla oikein. Lumiukon moraalista tasapainoilua oli helpottanut se tieto, ettei hän edes olisi sinä yönä Klaanissa. Mutta asioista kertomatta jättäminen oli hänen henkilökohtaisten kokemustensa pohjalta hyvin vaarallista, joten hän oli tehnyt päätöksensä ilmoittaa Klaanin johtajille.<br>\n<br>\nSitten Snowman oli napannut kirjeen, todistusaineistosta käyvän unikaasupaketin ja varustelaukkunsa. Hän oli juossut respan tiskille, ja käskenyt antamaan kirjeen ja paketin Tawalle, heti paikalla. (Myönnettäköön, että käskyjen antaminen ei ollut Snowmanin vahvoja puolia.) Siitä hän oli suunnannut kulkunsa kohti lentohangaaria, ja nyt hän hölkyttikin hengästyksissään halki Klaanin sinimattoisten käytäväin.<br>\n<br>\nSnowman katsahti ikkunoista ulos. Hän huomasi tuulen nousevan, ja pilvirintaman lähestyvän Mt. Ämkoon takaa. Tuskin tuosta mitään myrskyä syntyy, Snowman ajatteli. Ehkä hieman sadetta, mutta emme me Klaanilaiset ole sokerista tehtyjä.<br>\n<em>Entäpä lumesta?</em><br>\n\"Woah!\" Snowman huudahti \"Kuka siellä, paljasta its-... Ai, hei Visokki.\"<br>\nKatosta laskeutui lumiukolle hyvin tuttu, hämähäkin kaltainen hahmo.<br>\n<em>Sain viestisi. Tawa ei ollut paikalla, otin asiakseni avata paketin.</em><br>\n\"Okei, sopii hyvin, ja... Kuinka edes ehdit tänne? Olen juossut pää kolmantena jalkana Klaanin halki, ja sinä vain kirit minut tuosta vain?\"<br>\n<em>Neljä jalkaa on enemmän kuin kaksi.</em><br>\n\"...kiitos tästä.\"<br>\n<em>Ole hyvä. Mutta aiheeseen. Tarkoitat joka sanaa, jonka kirjeessäsi kirjoitit?</em><br>\n\"Totta kai.\"<br>\n<em>Siinä tapauksessa tämä saattaa olla hyvinkin vakavaa, ja asialle on tehtävä jotain. Tarvitsen johtolankoja.</em><br>\nSnowmanin silmissä tuntui pimenevän. Hän oli kuulevinaan outoa, etäistä melodiaa, ja kaikki tuntui jotenkin aineettomalta. Seinien sävy muuttui hämmentävän turkoosiksi. Ja yllättäen kaikki olikin taas normaalia.<br>\n<em>Kiitos, käyn esittelemässä nämä muistot Tawalle ja Guardianille.</em><br>\nNiine hyvineen Visokki kipitti vikkelästi pois lumiukon näkyvistä.<br>\n\"Olen aina pitänyt Visokista\" Snowman pohti ääneen \"mutta nuo mielivoimat ovat jotain hyvin pelottavaa.\"<br>\n<br>\nSnowman jatkoi juoksuaan kohti hangaaria. Hän ei tahtonut myöhästyä yhtään enempää.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":202,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-25T22:47","content":"<strong>Torakoiden luolasto, <em>kidutuskammio</em></strong><br>\n<br>\nHelmeka heräsi. Hän ei voinut hyvin. Hän ei tiennyt, missä oli. Hänen päätään särki. Särki. Hän yritti avata silmänsä, mutta luomet tuntuivat hyvin raskailta. Hän sai avattua silmänsä tuskallisten ponnistelujen jälkeen. Maailma näytti sumealta. Hetken katseltuaan hän alkoi jo nähdä jotain. Hän oli pimeässä huoneessa. Joka puolella oli erilaisia tuskallisen näköisiä välineitä, joihin hän ei halunnut katsoakaan. Hänet oli kahlittu – piinapenkkiin. Se oli puinen, ja hänen raajansa olivat kiinni ketjuilla. Ketjut johtivat isoihin rattaisiin. Hän käänsi kauhuissaan katseensa pois.<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä kitisevä ääni kuului huoneen toisesta päästä. Ovi avautui. Hän pystyi juuri ja juuri näkemään sen. Sisään astui Makuta julma ilme kasvoillaan. Hän hymyili karmeasti Helmekalle, joka ei enää pystynyt hillitsemään itseään, vaan kirkui. Makutan hymy leveni.<br>\n”Päivää. Olen Makuta Abzumo. Ja sssssinä olet…?”<br>\n”Aaaaa…”<br>\n”So, so. Eipäs kiljuta aikuisten kuullen. Se on… <em>epäkohteliasssta</em>.”<br>\nAbzumo sinkosi sormestaan pienen salaman, joka sähköisti Matoranin naamiota.<br>\n”Meillä on tänään varmasssssti haussskaa.”<br>\n”Eii… ei… eiii…”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Abzumo teki jotain hyvin inhottavaa: hän irrotti Matoranin ketjuista, ja heitti hänet isoon <em>pataan</em>. Pata oli niin suuri, että Toa olisi mahtunut siihen. Makuta napsautti sormiaan, ja jostain kaadettiin vettä pataan. Padan alle sytytettiin tuli. Pian vesi alkoi kiehua. Matoran taas alkoi kiljua. Aluksi se oli pelkkää voihketta, mutta kivun lisääntyessä huuto alkoi voimistua. Abzumo oli istahtanut suureen nojatuoliin katsomaan ”näytöstä”. Hän nautti suuresti saadessaan katsella typerän pikku olennon kärsivän. Matoranit eivät palvoneet Makutoja vaan ”Suurta Henkeä”. Se ei ollut oikein reilua. Kaikki Makutat halusivat hallita Matoraneja, mutta Abzumolla oli myös hieman erilaisia tavoitteita kuin muulla Veljeskunnalla. Siksi hän edusti aina itseään.<br>\n<br>\nMatoran rukoili heitä lopettamaan. Abzumo vain lisäsi lämpötilaa. Pian pikku Helmeka menetti tajunsa.<br>\n”Vähentäkää lämpöä ja herättäkää tuo. Haluan kuulustella.”<br>\nPian Helmeka oli palannut ikävään todellisuuteen.<br>\n”No niin, ystäväiseni”, Makuta huokaisi. ”Kerrohan minulle nimesi.”<br>\n”E-en…” Makuta läimäisi Matorania kasvoille. Lujaa.<br>\n”Harkitsehan uudestaan vastaustasi.”<br>\n”Olen… Urnip.”<br>\nMakuta läiskäisi uudestaan, voimakkaammin. Matoran parahti.<br>\n”Älä valehtele minulle!” Abzumo huusi. ”Olet erittäin tylsä Matoran, Helmeka. Etkö tiedä omaa parastasi?” Matoran vapisi ja kiemurteli tuskissaan. Vesi alkoi taas polttaa.”<br>\nNäin ollen Matoran alkoi taas vaikertaa. Pian hän karjui veden ollessa jo lähes tappavaa.<br>\n”Ottakaa hänet pois, haluan kokeilla muitakin lelujani.”<br>\n<br>\nSeuraavaksi Matoran pääsi kokeilemaan laitetta nimeltä rautaneitsyt (<em>iron maiden</em>). Se oli oikein mukava ruumisarkun kaltainen vempele, jonka sekä pohjassa että kannessa oli piikkejä. Matoran laitettiin sisään. Kansi sullottiin kiinni. Kaamea parku kuului sisältä vaimeahkosti. Abzumo hymyili maireasti. Hän laittoi päänsä aivan arkun viereen ja kuunteli.<br>\n”Anteeksi, en kuullut aivan kunnolla”, Makuta sanoi lepertelevästi ja avasi kannen. Piikit olivat vääntyneet mikä mihinkin suuntaan, suurin osa oli lävistänyt Helmekaa.<br>\n”Miksi… teet tämän…?” hän itki. Makuta nauroi sadistisesti ja kumartui aivan Matoranin naaman lähelle. ”Koska pystyn.”<br>\nMatoran katsoi apeasti kiduttajaansa.<br>\n”Ei hätää, pikkuinen. Sinä et tule kuolemaan täällä. Et ainakaan tänään.”<br>\n”Etkö… halua… tietoja?”<br>\n”Sinulla ei ole.”<br>\n”Onhan.”<br>\n”Mutta et halua kertoa.”<br>\n”Miksi…”<br>\n<em>Minä tiedän.</em><br>\nMatoran alkoi taas nyyhkyttää. Kipu oli valtava.<br>\n”Seuraavan vehkeen vuoro!” Makuta julisti.<br>\n<br>\nPian Matoran roikkui katossa jaloistaan. Ketjut kiristivät, ja jo se aiheutti tuskaa. Mutta kun Helmeka kuuli, mitä hänelle seuraavaksi aiottiin tehdä, hän menetti itsehillintänsä ja sekosi. Hän nauroi ja itki yhtä aikaa, kunnes hänen päätään käristettiin kuumalla raudalla. <em>Se</em> ei ollut vielä kidutusmenetelmä, jonka Abzumo oli hänelle seuraavaksi valinnut; Helmeka sahattaisiin kahtia. Makuta alkoi nauraa sekopäisesti, mutta kun oli tukehtua, lopetti ja oli sen jälkeen varovaisempi. Kaksi torakkaa – sinikätiset, mustat ja salaperäiset – olivat pitelemässä sahaa. Se oli hyvin tylsä saha. Ja ruosteinen. He alkoivat sahata Matorania haarusvälistä. Matoran kirkui minkä kerkesi, mutta inhottavat hyönteiset jatkoivat toimiaan. Abzumo katseli valtaistuimeltaan ja hihitteli. Matoran menetti tajunsa melko pian, mutta hänet herätettiin uudestaan.<br>\n<br>\nKun melko syvä haava oli aiheutunut olentoparalle, hänet kiinnitettiin uudestaan piinapenkkiin. Hän tosin oli jälleen pyörtynyt tässä vaiheessa.<br>\n”No niin, Helmeka rakas. Missä Guardian oli, kun hän oli niin pitkään poissa Klaanista?”<br>\n”Hän… hän etsi… jotain. Se oli… Nimda.”<br>\n”Kuten arvelinkin. Hienoa, mehän edistymme. Ei tämä enää kauan satu.” Abzumo kiristi ketjuja, Matoran vinkaisi.<br>\n”Mistä Ämkoona tunnettu <em>entinen</em> admin saapui?”<br>\nHelmeka jaksoi niinkin huonossa tilassaan panna merkille, että Abzumon suhiseva s oli melkein kokonaan kaikonnut.<br>\n”Hän… en tiedä.”<br>\n”Etkö?” Ketjut kiristyivät. Matoran kiljui jälleen.<br>\n”Alat kuulostaa jo tylsältä. Et kai halua, että katselen kuolemaa?”<br>\n”Eii… en tiedä. Oikeasti!”<br>\n”Hyvä on. Uskon sinua, mutta taidan vielä hieman kiristääää.”<br>\n”Eiiiiaaaaaaargh!”<br>\nMakuta nauroi taas.<br>\n”Viimeinen kysymys – tältä erää: Mitä Klaani suunnittelee? Kuinka paljon he meistä tietävät?”<br>\n”He… tietävät, että olette olemassa, ja että teillä on armeija. He…” puhe keskeytyi tuskalliseen korinaan. ”… he aikovat… puolustautua… jotenkin.”<br>\n”Miten?”<br>\n”En… tiedä.”<br>\n”Hyvä on.” Makuta lisäsi reilusti kireyttä, mutta päästi yhtäkkiä ketjut irti.<br>\n”Nyt seuraa jotain jännää!” hän hihkaisi. ”Minä ruoskin sinua hieman tällaisella sähköjutulla.”<br>\nMatoran menetti nyt tajunsa pelkästä ajatuksesta, joka sisälsi lisää kipua. Makutan hymy hyytyi.<br>\n”Pah, eiväthän ne enää kestä edes perusjuttuja. Viekää tuo pois, en enää tahdo leikkiä sen kanssa.” Torakat veivät Helmekan sanomatta sanaakaan.<br>\n<em>Voi maailman menoa</em>, Makuta ajatteli.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui oli nyt uudessa ruumiissa ja ruumiin voimissaan. Nyt olisi aika kutsua iskuryhmä kokoukseen. Tehtävä olisi mahdollisesti lyhyt, mutta sitäkin tärkeämpi. Torakoiden aika saattaisi olla lopussa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":203,"creator":"BD","timestamp":"2010-10-26T06:33","content":"<strong>Klaania ympäröivä meri</strong> <br>\n<br>\nGlatorainking päätti seilata pitkin rannikkoa klaanin ympäri ja samalla hiukan vakoilla mahdollisia suunitelmia, hän käänsi veneen sopivan välimatkan päästä kohti rannikkoa, ja asettui epämääräiselle kivirannalle jossa yllätyksekseen huomasi muutakin kuin kuolleita kaloja, kaksi torakkaa... syömässä kuolleita kaloja... Ja ne juttelivat hyvin äänekkäästi.<br>\n\"Tiedätkös ihan kuin täällä olisi jotakin\", toinen torakka sanoi.<br>\n\"Ai kuolleen kalan lisäksi?\", toinen kysäisi.<br>\n\"Ei vaan jotakin... isompaa\".<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin... toa...\".<br>\n<br>\nSitten molemmat käännähtivät ympäri ja näkivät toan.<br>\n\"Toa...\"<br>\nNäytti siltä, että nämä torakat olivat erittäin hidasälyisiä.<br>\n\"Toa?\"<br>\n\"Niin, toa katso nyt!\"<br>\n\"Niin... toa jolla on miekka jolla voi kukistaa teidät...\", Glatorianking lausahti arvoituksellisesti.<br>\n\"Ai sellainen... toa\"<br>\nMolemmat katsoivat toisiaan hetken aikaa ja ottivat repustaan jonkin sortin laatikon jossa oli tusina erilaisia aseita heitto ja ampuma aseita.<br>\n\"No niin... toa, nyt me... ammumme... sinut\".<br>\n\"Illasta tulisi lyhyt... lyhyt ja tylsä...\", hän ajatteli.<br>\nHetken kuluttua, torakt pysivätGlatoriankingiltä apua laittaakseen tykin kiinni jalustaan, sillä eivät sitä itse siihen saaneet.<br>\n\"Kiitos toa, nyt me voi ampua... sinut\".<br>\n\"Eipäs hätäillä!\", Galtorianking otti miekkansa ja nyrrkirautansa ja heitti ne niin, että ne kiilautuivat yhteen Nazorakien kauloihin.<br>\n\"Sinä vielä maksat tästä... toa...\", toinen Torakoista sanoi edes jotenkin juhlallisesti.<br>\nGlatorianking istahti rauhallisena kivelle ja päätti kuulustella näitä kahta pölkkypäätä,\"Kertokaaps jotakin tärkeää sodasta klaania kohtaan...\"<br>\n\"Joku... Makuta vei sellaisen, tiedäthän pienemmän kuin... toa... Johonkin tuonne luolastoon kidutettvaski, mutta älä enää yritä hän on jo... kuollut...\"<br>\n\"Jaahas vain niin.\"<br>\nSitten pusikosta kuuli ääniä ja kiven takaa ilmestyi muutama Nazorak lisää<br>\n\"Kas lisää kidutettavaa... Viekää se kidutus kammioon\".<br>\nNämä torakat olivat siis jotenkin järjissään.<br>\n\"Ja vapauttakaa nuo kasksi idioottia minä taka varikoin aseet.\"<br>\nSitten Glatorianking johdatettiin synkkään luolastoon.<br>\n<br>\n[spoil]Abzumo, Juuhuu... sait lisää kidutettavaa![/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":204,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-26T14:14","content":"<strong>Valtava lentokonehalli, Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nÄmkoo katsahti lukemansa lehden ylitse kuullessaan juoksevia askeleita. Valkoinen, suurehko hahmo hölkötteli hallin oven suunnalta kohti Ämkoota ja lentokonetta.<br>\n\"Kas vain, Snowman, saavuitpa sittenkin.\"<br>\nVastaukseksi Ämkoo sai väsynyttä huohotusta. Ainakin lumiukko oli tullut niin kovaa, kuin oli päässyt.<br>\n<br>\nTasattuaan hengitystään hetken Snowman näytti varustelaukkuaan, ja alkoi puhua: \"Et ollut turhan tarkka tehtävän yksityiskohdista, joten otin mukaani vähän kaikkea. Ok?\"<br>\n\"Aivan vapaasti. Koneessa on aivan hyvin tilaa jos minkä moisille tamineille.\" Ämkoo vastasi, ja kapusi lentokoneen ohjaamoon.<br>\n<br>\nSnowman kierteli alusta, katsellen sitä hieman huolissaan.<br>\n\"Tuollako taitamme matkan?\"<br>\n\"Tuolla.\"<br>\n\"En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa mekaanikkojemme taitoja, ihan pätevältä tuo vaikuttaa...\"<br>\n\"Niin...?\"<br>\n\"En oikein pidä lentämisestä.\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Siis ei minulla perjaatteessa ole mitään sitä vastaan, mutta tuo näyttää niin... Vauhdikkaalta. Semmoinen rento ilmalaiva olisi enemmän makuuni.\"<br>\n\"Koska meillä tunnetusti on aikaa matkustaa ilmalaivalla paikasta toiseen tärkeällä tehtävällä.\"<br>\n\"Öh, niin toivoin.\"<br>\n\"Optimistisuutesi on ihailtavaa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":205,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-27T19:36","content":"<strong>Ma Wet, vanhat tunnelit.</strong><br>\n<br>\nVesipisarat kaikuivat osuessaan Ma Wetin maa lattiaan.<br>\n<br>\nBio Klaanin saaren pinnan alla oleva tunneliverkosto Ma Wet on tunnettu monien klaanilaisten keskuudessa hämmästyttäväksi toteutukseksi, jossa voi helposti eksyä ja jopa kuolla ellei ole tottunut maan alla elämiseen. Ma Wetin laajuutensa vuoksi ei ole yllättävää, että monet tunneleista käytetään yhä ja yhä vähemmän, joko epäkäytännöllisyyden tai maaperän heikkenemisen vuoksi, kunnes ne kokonaan suljetaan ja niiden tilalle kaivetaan. Mitään Fikou-hämähäkkejä suurempia olentoja ei liiku näissä suljetuissa luolissa. <br>\n<br>\nJa silti jokin uskaltaa liikkua siellä.<br>\n<br>\nKolme Toaa korkeampaa konemaista olentoa liikuvat vanhojen ja pitkien tunnelien nopeasti läpi ja kääntyvät hyytävän sulavasti jokaisessa nurkkauksessa. Niiden punaisia valonläikkiä muistuttavat mekaaniset silmät valaisevat sen ympäröivää pimeitä seiniä. Valokivet oli poistettu niistä jo vuosia sitten, mutta se ei estänyt niitä näkemästä. Niiden muotoa on erittäin vaikea hahmottaa luolaston synkkyydessä, mutta se on selvää etteivät nämä ole mikään mitä on tavattu ennen. <br>\nNiiden alapuolla ei ollut jalkoja. Ne leijuivat matalasti tunnelin läpi. Kaikuvien vesipisaroiden äänet peittivät matalan huminan mikä syntyi näiden liitäessään tunnelin läpi.<br>\n<br>\n\"Hyökkääjä 02, tilanneraportti\", ääni kuului niiden kommuunikaatiojärjestelmästä, jonka vain ne kykenivät kuulemaan. Ääni oli hyvin hienostunut ja sulava, mutta samalla hyvin omahyväinen ja uhkaava. <br>\n<br>\nKuiva ja raskas hengitys alkoi kuulua yhdestä olennoista. <br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"5 kiota sovittuun sijaintiin\"</span></span>, se vastasi.<br>\nOlentojen ääni oli hyytävä yhdistys lihaa ja metallia, kuin ruostuneen rautasahan terä nahkan päällä.<br>\n<br>\n\"Hienoa. Jatkakaa matkaa, Sheelika on jo saapunut saarelle ja hän odottaakin jo teitä. Siellä odotatte seuraavaan käskyyn saakka. Tuhotkaa jokainen joka näkee teidät\", ääni vastasi takaisin. Yhteys katkesi ja olennot jatkoivat matkaa.<br>\n<br>\n<br>\nTunnelien toisessa päässä käveli nuori Ortonilainen tunnelinkaivaaja. Sen panssariin upotetut valokivet valaisivat vanhan tunnelin seiniä, mikä sai hänet näyttämään kaukaa katsottuna pieneltä kimaltavalta pisteeltä. Nuori Ortonilainen oli, kuten monet muut nuoret Ortonit yleensä, eksynyt reitiltään ja tietämättään kävellyt vanhoihin tunneleihin.<br>\n\"Voi ei. Voi ei, voi ei. Pitikin juuri kävellä tänne. Hitto, miksen koskaan opi?\", nuori Ortonilainen toisti hiljasti itselleen. Hänen äänensä kaikui osittain luolan läpi. Hän marssi pitkin epätasaista maata ja katseli ympäriinsä yrittäen löytää mahdollisen reitin pois.<br>\n\"Juuri tänään, juuri uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan julkaisupäivänä\", nuori Ortonilainen ajatteli. Muutamien askelien jälkeen hän päätti alkaa miettimään positiivisia asioita helpotakseen oloaansa; kukkien haistelua, auringonlaskuja, hyvin valmistetun luonaan nauttimista, kuinka hän voisi tavata yhtäkkiä suuren mutta hyvin aran Muakan jolta puuttuu vakavasti itseluottamusta, jota hän voisi päihitää ja viedä kylään voittamaan mielitiettynsä sydämen. Nuori Ortonilainen alkoi hymyillä ajatuksesta ja tanssahteli hieman. Silloin hän huomasi punaisia valonläikkiä lähestymässä itseään päin.<br>\n\"Hei! Kuka siellä!?\", Nuori Ortonilainen huusi.<br>\nEi vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen, laittoi luolalasinsa päälle nähdäkseen paremmin. Hän ei koskaan nähnyt mitään tuon kaltaista otusta ennen.<br>\n\"Minä varoitan teitä!\", Nuori Ortonilainen huusi lähestyviä olentoja päin. Punaiset valonläiskät alkoivat suurentua ja hän alkoi yhä ja yhä nähdä paremmin olentojen yksityiskohtia. Niiden muoto on lievästi pystysuoraisen kiilan ja kartion muotoisia. Otuksien sivuista erottui olkapäät ja neljä, pitkää raajaa.<br>\nNuori Ortonilainen alkoi hätääntyä. Hän alkoi perääntyä taaksepäin ja yritti vastustaa halua juosta ja huutaa kuin pikkutyttö. Hän tavoitteli selässä olevaa keihäsasettaan ja alkoi karjua olentoja päin.<br>\nEi vieläkään vastausta.<br>\nNuori Ortonilainen viimein luovutti yrityksen ja otti aseensa esiin. Hän otti parhaimman ammattilaiselta soturilta näyttävän asennon. Olennot lähestyivät yhä ja yhä nopeammia ja nuori Ortonilainen näki heidän teknologista ruhoa paremmin kuin koskaan. <br>\nEnnen kuin Nuori Ortonilainen olisi huomannut, metallinen koura osui ja peitti hänen kasvonsa. Olennot pitivät kasvoista tiukasti kiinni. Nuori Ortonilainen ei pystynyt huutamaan apua.<br>\n<br>\nTappavan punainen valo syttyi tunnelin keskellä. <br>\nJokainen mahdollinen ääni peittyi vesipisaroiden kaikuun. Nuoren Ordonilaisen ruumis makasi elottomana karhean kivilattian keskellä. Hänen panssariin upotetut valonkivet oli revitty pois, jättäen jälkeen vain loputtomaan pimeyteen peittämä ruumiis.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio Klaanin linnoitus, Vuatan puutarha.</strong><br>\n<br>\n\"Ai niin, uusi \"Huudon Vaeltaja\"-kirja on tullut. Parasta käydä hankkimaan se\", Valon Toa Domek julisti itselleen. Hän käveli pienen Kuon-kukkaniityn viereisellä kivipolulla, kuunnellen samalla pienen puron vesipisaroiden ääniä. <br>\n\"Joskus on parasta kadota hetkeksi poissa maailmasta\", Domek julisti toisen kerran itselleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":206,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-27T20:13","content":"<strong>Bio-Klaani, kokoushuone 2</strong><br>\n<br>\n”Kutsuin teidät tänne nyt samasta syystä, kuin alun perinkin laitoin Matoron teidät kasaan kokoamaan. Minulla on tehtävä, ja tarvitsen tiimin.”<br>\nKoko porukka oli kasassa, lukuun ottamatta Glatoriankingiä, joka vaikutti kadonneen: Matoro, Keetongu, Summerganon ja MahriKing istuivat tuoleissa kuuntelemassa Makutan selostusta.<br>\n<br>\n”Vaikka Gekko on kadonnut kuin Sonicle chatin uumeniin, meidän pitää toteuttaa operaatio pian. Minulla alkaa olla jo kiire tämän kanssa.”<br>\n”Mikä tarkalleen ottaen on tehtävä, jos saan kysyä?” Summerganon uteli. Makuta hymyili.<br>\n”Me varmistamme, että torakoita ei enää <em>ikinä</em> synny.” Muut huudahtivat hämmästyneenä.<br>\n”Miten se olisi mahdollista?” Make kysyi.<br>\n”Me tunkeudumme torakoiden luolastoon ja etsimme torakoiden lähteen. Sitten me tuhoamme sen”, Makuta vastasi.<br>\n”Miten torakoita syntyy?” Keetongu tivasi. Makuta naksautti kieltään.<br>\n”Niin… tuota. Noh. Me menemme paikkaan, jossa niitä syntyy, ja tuhoamme kaiken.”<br>\n”Vältteletkö vastausta?” Matoro ihmetteli.<br>\n”Ööh. En?”<br>\n”Sinä välttelet. Mitä et kerro meille?”<br>\n”Minä tuota…” Makuta Nui mietti hetken. ”Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.” Hän naurahti ontosti. Muut katsoivat toisiaan hämmentyneinä.<br>\n<br>\n”Varusteita”, Makuta jatkoi, ”tulee ottaa mukaan. Asia selvä?”<br>\n”Harvinaisen”, Suga sanoi. ”Mutta. Ööh. Millaisia varusteita tarvitsemme?”<br>\n”Tarvitsemme tietysti aseita, mahdolliset kommunikaattorit tietysti, tehokkaan pommin, jolla voimme tuhota paikat. Sitten kaikenlaista sälää, jota keksitte ottaa mukaan maan alle. Minä en keksi enempää.” Hän hymyili epämääräisesti. Muut päättivät ottaa mukaan kaiken, mitä vaaralliselle tunneliseikkailulle Nazorakien luolastossa voisi ottaa.<br>\n<br>\n”Minä hankin kommunikaattorit, järjestätte itse omat tavaranne.”<br>\n”Selvä”, muut vastasivat yhteen ääneen.<br>\n”Me kohtaamme tässä huoneessa kolmen tunnin kuluttua, ja silloin jokaisella on varusteensa mukanaan”, Manu sanoi, ja avattuaan huoneen oven poistui sen kautta ensimmäisenä. Muut lähtivät kaikki omille teilleen hankkimaan varusteita.<br>\n<br>\n<strong>Klaanisaaren alla olevat kaivokset</strong><br>\n<br>\nMuutama Nazorak raahasi Glatoriankingiä kaivoksiin. Häntä oli pahoinpidelty reilusti. Hän katseli ympärilleen löytääkseen pakotien. Sellaista ei ollut. Joka puolella työskenteli Matoraneja, muutamia Toia, joitain Zyglakeja sekä monia Nazorakeja. Ilmeisesti ne joutuivat sinne oltuaan huonoja sotilaita.<br>\n<br>\nGekko heitettiin kiven päälle kallioseinän viereen. Hänet kahlittiin kallioon prototeräsketjulla. Torakka potkaisi häntä päähän ja nauroi.<br>\n”Ilkeä Makuta tulee pian, ja sitten sinua kidutetaan”, torakka hihitti. Toinen potkaisi myös Glatoriankingiä ja sanoi:<br>\n”Silloin olet pulassa. Hän saa kaiken, minkä haluaa. Usko.” Glatorianking katseli apean, kun hänen vangitsijansa lähtivät. Hän tosin havahtui päälleen putoavaan hakkuun, jonka työnjohtaja, lihava, vihreähkö torakka, heitti.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":207,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-28T06:46","content":"<strong>Matoron asunto, Klaani</strong><br>\n<br>\nMatoro astui huoneeseensa ja lähti kohti asekaappiaan. Avattuaan kaapin, hän huomasi hämmästyksekseen, että hänen miekkansa olivat ilmestyneet sinne. Hän käännähti äkisti ympäri ja näki Killjoyn nojailevan seinään nurkassa.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesään astuminen on itsemurhaa. Vaikka miltei kaikki sotilaat ovat jo jättäneet pesän, on siellä edelleen tuhansia työläisiä. Teitä tarvittaisiin Klaanissa.\"<br>\n<br>\nMatoro otti teränsä ja alkoi tarkastamaan niiden kuntoa.<br>\n<br>\n\"Salakuuntelija... mutta jos onnistumme, sota saattaisi päättyä, ennen kuin se kunnolla alkaakaan..\"<br>\n<br>\n\"Ei pääty, vaikka lähde tuhoutuisi, en usko, että nazorakien operaatio päättyy siihen. Armeija tulee, oli lähdettä tai ei.\"<br>\n<br>\n\"Hyvin mahdollista, mutta ainakin se laskisi niiden taistelumielialaa ja jos voitamme sodan, ei nazorakeista enää ikinä ole meille vaaraa\", Matoro jatkoi ja laski tarkastetut teränsä sänkynsä päälle.<br>\n<br>\n\"Olet ehkä oikeassa... mutta pahoin pelkään, että pesässä saattaa olla jotain pahempaa mitä uskotte.\"<br>\n<br>\nMatoro kohotti katseensa. \"Tiedätkö jotain, mitä me emme?\"<br>\n<br>\n\"En tiedä mitään, arvailen vain... mutta huhut kertovat, että pesässä saattaisi olla jotain, mikä ei ole koskaan ennen nähnyt päivänvaloa.\"<br>\n<br>\n\"Mitä tarkoitat?\"<br>\n<br>\n\"En tarkoita mitään. Ota huomioon, että kaikki pesää koskevat jutut ovat vain puhtaasti huhuja.\"<br>\n<br>\nMatoro istuutui ja kiinnitti katseensa nyt asekaappiinsa: \"Mikset muuten tulisi muk...\"<br>\n<br>\nKilljoy oli kadonnut.<br>\n<br>\n\"Vihaan kun hän tekee tuota!\"<br>\n<br>\nMatoro asteli kaapilleen mietteliäänä ja alkoi selaamaan valikoimaansa. Yllättäen, hän löysi pienen lapun liimattuna yhteen kilvistään:<br>\n<br>\n\"Maksa televisio.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":208,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-28T13:20","content":"<strong>Matoron huone, Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\nTelevision maksaminen on nyt toissijainen asia. Matoro tutkii isoa arkkuaan.<br>\nHän tietää, että matka on vaarallinen. Mutta hei, hän on aina selvinnyt. Miksi tämä olisi poikkeus?<br>\nHän on selviytynyt lukemattomista surmanloukuista, väijytyksitä ja onnettomuuksista. Hän selviää aina.<br>\nToisaalta tällä kertaa on muita mukana. Yksin ei tarvitse odottaa muita. Se vaikeuttaa tehtävää huomattavasti.<br>\n<br>\nMatoro tutkailee varusteitaan. Hänen pitkä päämiekkansa, Energiaterä kiiltelee ikkunasta tulevasta valosta. Jään Toa tekee muutaman liikkeen aseella ja laittaa sen pöydälleen. Hän ottaa sivusta pienen ruuvimeiseelin tapauisen välineen ja kankeaa miekan kahvan tupen auki. Hän sujauttaa sisään jotain, laittaa kahvan normikuntoon ja iskee miekan vyölleen. <br>\nSähkösäilä on hänen lyhyempi vara-ase. Se menee ilman modifointia vyölle. <br>\nMatoro tutkailee robottikättään. Iskuhaka, tehokas valo, pieni avattava terä, pullonavaaja (tehtävää ajatellen hyvin tärkeä) ja rannetietokone on yhditetty siihen pienen kontrollipaneelin lisäksi. Toa testaa teleskooppisilmiensä toimivuuden. Lämpökamera, skanneri, kiikari ja hyvin tärkeä yökiikari. Hän lisää teleskooppisilmäpaketin viereen naamionsa kylkeen pienen metallisen osan.<br>\n<br>\nMatoro avaa huoneensa oven ja painuu käytävään. Häntä ei huoleta yhtään tuleva operaatio - sterssi vain pahentaa tilannetta. Klaanilaiset ovat selvinneet, ja selviävät nytkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":209,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-28T13:47","content":"<strong>Klaanin lentoalushalli</strong><br>\n<br>\nMatka Manun tiimin kanssa alkaisi pian. Tämä sopi Keetongulle mainiosti, sillä hän ei vieläkään tajunnut, mitä hyötyä oli ollut uhmata kuolemaa laavatunneleissa. Onneksi Manu oli tullut tällä kertaa Klaaniin eikä toisin päin.<br>\n<br>\nKeetongu piti viimeistä neuvonpitoa Klaanin lentoaluksista vastaavien Onu-Matoranien kanssa. Keetongu piti näistä pikku veikoista. Häntä kuitenkin inhotti ajatus lähettää heidät yksin taisteluun, jos hän ei itse kerkisi Klaaniin Suureksi Taisteluksi. Jos sellaista edes tulisi. Ehkä niin kävi vain elokuvissa. Ehkä Klaani vain räjäytettäisiin maan tasalle.<br>\n<br>\n\"Kun torakat hyökkäävät, on tärkeää pitää määrätyt ryhmät kasassa. Lohrak-rykmentti hoitaa kevyet ja nopeat alukset, joita on kaksikymmentä kappaletta. Mestari Ornu johtaa Lohrakeja.\"<br>\n<br>\nKolmisenkymmentä Onu-Matorania teki kunniaa ja marssi virittelemään höyryaluksiinsa vasta-asennettuja tykkejä. Heitä johti Matoran, jolla oli tummanharmaa Kakama.<br>\n<br>\n\"Keskikokoisten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kane-ra-ryhmä. Aluksia on kolmekymmentäkaksi ja vaikka ne ovat kaikkea muuta kuin sotalaivoja, toivon, että niistä on hyötyä taistelussa. Kane-rojen päämies on Mestari Agnes.\"<br>\n<br>\nNeljäkymmentä Matorania teki kunniaa ja marssi pois johtajanaan Matoran, jolla oli oranssi Hau.<br>\n<br>\n\"Suurten alusten sisäisestä operoinnista vastaa Kraawa-ryhmä. Aluksia on kolme. Toivon itse pääseväni komentamaan aluksia lippulaivamme Tahtorakin kannelta. Mutta jos en pääse, Mestari Tehmut ottaa komennon. Toivon kuitenkin saapuvani.\"<br>\n<br>\nLoput Matoranit poistuivat tehden kunniaa. Heitä johti vanha matoran, jolla oli violetit olkasuojukset ja samanvärinen jalo Huna.<br>\n<br>\nKeetongu katsoi sotakuntoot kiireessä muokattua laivuetta ja lähti kävelemään kohti asuntoaan, josta hänen piti hakea vähät tärkeät tavaransa ennen lähtöä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":210,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-28T15:34","content":"<strong>Metsäaukiolla</strong><br>\n<br>\nKlaanin saaren sankassa metsässä, joukko Zyglakeja selvitti välejään. Zyxaxin lähtö oli jättänyt saaren Zyglakeille ongelman. Heidän johtajansa katosi kaukaiselle saarelle taistelemaan Makutan kanssa Toa-ryhmää ja Matoraneja vastaan, jättäen heidät yksin tänne viheliäiselle saarelle Nazorakien, Skakdien ja muiden ärsyttävien olentojen kanssa. Nyt joukko Zyglakeja oli kerääntynyt metsäiselle, suurten puiden reunustamalle aukiolle, jota sävyttivät kuolleiden puiden rungot. <br>\n<br>\n\"Zyglakien johtajuus kuuluu minulle, koska minä olen voimakkain!\" piikikästä kypärää kantava Zyglak sanoi, iskien falanginsa päin taistelutoveriaan, joka otti aseesta kiinni, katkaisten sen kappaleiksi.<br>\n<br>\n\"Taisteluita ei voiteta voimalla, vaan taktiikalle\", Zyglak sanoi, potkaisten maasta kiven päin vihollistaan, jolloin kivi osuin tätä silmään ja Zyglak kaatui maahan. <br>\n<br>\nYmpärillä joukko Zyglakeja oli seurannut taistelua hiukan ihmetellen. Nämä Zyglakit eivät olleet vallanhimoisia vaan tarvitsivat vain suuren johtajan joka auttaisi heitä listimään Klaanilaiset. Ei sen enempää. Tappaa ehkä muutaman Matoranin samalla. <br>\n<br>\nMaahan kaadettu Zyglak piteli silmäänsä, kun voittaja aikoi iskeä miekallaan vihollisensa pään paikaltaan.<br>\n<br>\n\"Tee se mitä teetkin, sillä sinä olet voimakkain\", Zyglak sanoi, katsoen kuinka suuri ja kulunut terä välkkyi valossa. Terä olisi viimeinen asia minkä hän näkisi elämänsä aikana.<br>\n<br>\nIskien miekkansa vihollisensa kaulan lävitse, vihreää nestettä lensi ilmassa ja roiskui hänen päällensä. <br>\n<br>\nZyglak nousi, jättäen kuolleen vihollisensa maahan ja nosti kätensä ilmaan. Zyglakit alkoivat kerääntyä hänen ympärilleen. <br>\n<br>\n\"Kansani, minä johdan teidät vielä moniin voittoihin, sillä en lähde Makutojen tarjousten perässä muita maita valloittamaan. Tästäpäivästä lähtien Kalgyz hallitsee Bio-klaanin saaren Zyglakeja!\"<br>\n<br>\nZyglak joukkion takana, pieni Zyxaxin paluusta unelmoiva joukkio katosi vähin äänin. Tämä kapinaryhmä ei pitänyt siitä että Kalgyz voitti heidän johtajansa, Vylgazin. <br>\n<br>\n<strong>Toisaalla. metsässä</strong><br>\n<br>\nSheelika käveli savisessa metsässä, ampuen sormenpäistään varjosalamoita vastaan tuleviin Raheihin ja kaikkeen mitä näkikään. Puissa olevat salaman kuvat sekä kuolleet kalat ja sammakot puroissa muistuttivat maailmaa siitä että Salaman Toia oli vielä elossa. <br>\n<br>\nAmpuen pienen Kewan alas puusta, Sheelika pysähtyi kuuntelemaan. Joukko Zyglakeja marssi hänen,lähteltään ja he eivät huomanneet Salaman Toaa, koska hän oli piiloutunut puun taakse kuullessaan ääniä. <br>\n<br>\n\"Kalzygista ei saa tulla Zyglakien johtajaa\"; yksi joukon jäsenistä, joka kantoi piikikästä hopeista kypärää, sanoi muille ryhmän jäsenille. <br>\n<br>\nSheelika kuunteli tätä sanan vaihtoa mielenkiinnolla. Joukko Zyglakeja, joiden johtaja lähti kaukaiselle saarelle metsästämään Toia. Hän laittoi nämä tiedot muistiin ja alkoi hiipiä pois metsästä. <br>\n<br>\nTullessaan pienelle lammikolle, suuri Niazesk parvi hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta hän loi suuren salamaiskun, joka tappoi kaikki inhottavat hyönteiset kerralla. Pieniä kärpäsiä putosi lammikkoon, jossa pienet Ghekulat napsivat niitä innolla.<br>\n<br>\n\"Inhoan hyönteisiä, inhoan Raheja, mutta haluan Tawan pään vadilla!\" Sheelika puhui itsekseen, seuraten pieniä merkkejä, joita oli maastossa, kohti Bio-Klaanin linnoitusta. <br>\n<br>\n\"He eivät osaa piilottaa järjestöään ex-jäseniltä\", Sheelika sanoi itselleen, kun löysi pienen polun jolla oli paljon Toan ja Matoranin jälkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":211,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-29T12:15","content":"<strong>Bio-Klaani, Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian tuijotti ulos ikkunasta. Oli ilta ja punaisella taivaalla hehkuva aurinko alkoi lähestyä horisonttia. Guardian katseli Klaanin muurien sisäisiä tapahtumia. Pienet Matoran-työläiset kasasivat sotakoneita ja vahvistivat muurien puolustusta uutterasti muutaman Toan ja steltiläisen auttamina.<br>\n<br>\nGuardian otti hörpyn kädessään pitelemästään kupista. Se oli juuri tarpeeksi kuumaa.<br>\n<br>\nSininen Skakdi oli juuri pitänyt pieniä keskusteluita muutamien klaanilaisten kanssa näiden tulevien tehtävien luonteista. Ämkoo ja Snowman tutkisivat Guardianille annettujen koordinaattien sijaintia. Makuta Nuin monipäinen tiimi tekisi hallitun iskun Nazorakien pesään. Killjoy lähtisi yksin Purifierin perään. Mikään tehtävistä ei tuntunut Guardianin mielestä erityisen varmalta.<br>\nGuardian otti toisen hörpyn. Hänen luottamuksensa klaanilaisiin ei ollut pieni, mutta oli silti vaikeaa ravistaa mielestä ajatusta, että Klaani oli vain pieni kala isossa vedessä.<br>\nKyseisen ajatuksen katkaisi oven aukemisen ääni. Guardian tiesi takuuvarmasti tulijan olevan Tawa, vaikka ei edes kääntynyt varmistamaan arvaustaan. Jos kyseessä olisi Visokki, Guardian kuulisi neljän jalan tasaisen ja nopean kipityksen. Jos kyseessä olisi Ämkoo, Guardian ei kuulisi mitään.<br>\n<br>\n\"Terve\", Guardian sanoi juomakuppi puoliksi suussa.<br>\n\"Helei\", Tawa vastasi. \"Kaikki näyttäisi olevan valmista tältä päivää. Muurien puolustusta on lisätty. Vartiovaloja on myös lisää yötä varten.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa kuulla\", Guardian vastasi rauhallisesti kääntäen päätään hieman Tawan suuntaan. \"Mutta olemmeko me valmiita?\"<br>\n\"Siihen minä en osaa vastata\", Tawa sanoi.<br>\n<br>\nGuardian nyökkäsi. \"Sota. Ikävä sana.\"<br>\n<br>\n\"Miten niin?\"<br>\n<br>\n\"Kai se oli täysin korrekti sanavalinta, mutta en pidä sen kaiusta. Minulla ei ole kovin voitokasta sotakokemusta, tiedäthän. Me emme ole armeija.\"<br>\n<br>\n\"Voisimme tietysti hakea apua\", Tawa ehdotti. \"Killjoyn armeija ei tule olemaan tarpeeksi.\"<br>\n<br>\n\"Apua?\" Guardian kysyi epäuskoisena. \"Keneltä? Mata Nuin ritarikunnaltako?\"<br>\n<br>\nTawa pudisti päätään. \"Ritarikunta ei antaisi meille apua. Paitsi jos luovutamme Manun, Ämkoon ja Visokin heille.\" Tawa ja Guardian olivat hetken hiljaa. Kummankaan ei tarvinnut sanoa, että kyseessä ei ollut vaihtoehto, jota sietäisi käyttää. <br>\nGuardian joi kuppinsa tyhjäksi. Hän kääntyi ympäri, käveli huoneessa olevan kaapin luo ja laittoi kupin pois.<br>\n\"Taidan lähteä huomenna\", Guardian sanoi sulkien kaapin oven.<br>\n<br>\nTawa nosti kulmaansa yllättyneen näköisenä. \"Minne?\"<br>\n<br>\n\"Etelään. Ja ehkä käyn myös kotona.\" Guardian katsoi ensimmäistä kertaa keskustelun aikana Tawaa silmiin. \"Pari ystävää etelässä ovat minulle kiitollisuudenvelassa. Ja Zakaz, no...\"<br>\nGuardian ei sanonut loppua, sillä se oli turhaa. Tawa näytti ymmärtäväiseltä.<br>\n\"Me selviämme hetken\", hän sanoi vaitonaisesti ennen siirtymistä uuteen aiheeseen. \"Muuten, mitä luulet Nimdan olevan?\"<br>\n<br>\n\"Henkilökohtaisesti en ole varma, haluanko tietää\", Guardian vastasi. \"Mutta se on ase, sen verran tiedän. Mutta...jos se on ase, onko meillä oikeus käyttää sitä tässä sodassa?\"<br>\n<br>\nTawa olisi selvästi halunnut vastata jotain, mutta keskustelu keskeytyi Visokin rynniessä sisään. Sekä Tawa että Guardian kääntyivät kohti naispuolista Vohtarakia, jonka vihertävistä silmistä hohti asian vakavuus. Telepaattinen verkko iskeytyi kolmen adminin välille miltei automaattisesti, yhdistäen Tawan, Guardianin ja Visokin mielet yhdeksi kommunikaatioväyläksi. Tällä Visokki ilmaisi muille , että tämä keskustelu tultaisiin käymään ilman sanoja.<br>\n<br>\n<em>Jotain tärkeää</em>, Visokin ääni kaikui vakavana. <em>Joku toi Snowmanille tämän paketin.</em><br>\nVisokki pudotti pihtiensä välissä olevan sinivalkoisen postipaketin, jossa oli Bio-Klaanin leima. Paketin osuessa lattiaan siinä olevasta raosta tupsahti ulos pieni pilvi valkoista jauhoa. Jauho laskeutui lattialle hitaasti leijaillen ja muodosti täydellisen valkoisen ympyrän paketin ympärille.<br>\n<br>\n<em>En tiedä, mitä tämä on, mutta Snowman tainnutettiin sillä</em>, Visokki sanoi. <em>Yksi omistamme kuljetti tämän Snowmanille tietämättä sisällöstä. Sen vaikutus kesti kai parikymmentä minuuttia, eli juuri tarpeeksi sille, että joku tai jokin kävi Snowmanin luona.</em><br>\n<br>\nGuardian ja Tawa kurtistivat kulmiaan. Molemmat miettivät kiivaasti, mitä Visokki voisi tarkoittaa. Pian punainen hämähäkki vastasi tähän pohdiskeluun puoliautomaattisesti.<br>\n<br>\n<em>Joko kaasussa oli jotain tai sitten vastassamme on telepaatti</em>, Visokki sanoi. <em>Oli miten oli, minulla on tallenne Snowmanin muistoista. Katsokaa tarkkaan.</em><br>\n<br>\n<em>Etkö voi vain tallentaa sitä myöhemmin katsottavaksi tai jotain?</em> Guardian mietti.<br>\nVisokki katsoi häntä vakavana. <em>En ole nauhuri. Keskittykää nyt.</em><br>\n<br>\nTawa ja Guardian nyökkäsivät. He sulkivat silmänsä yhteistoimin ja Visokki teki pian samoin. Visokki keskittyi pian koko mielensä voimilla työntämään Snowmanin muiston muiden ajatuksiin. Pian kaikki kuulivat voimakasta sydämentykytystä ja jotain alkoi näkyä.<br>\n<br>\nMuisto ei ollut täydellinen. Siinä oli joitain aukkoja ja kaikki ei tapahtunut takuulla samoin kuin alunperin, mutta hajanaisista muistinsiruista Guardian ja Tawa kykenivät hahmottamaan tasaisen kuvan tapahtumista. Häiritsevintä kuitenkin oli, että muistikuvassa oli paljon sysimustia aukkoja. Aukkoja, jotka vaikuttivat syövän muistoa ympäriltään. Yksi aukoista osui juuri siihen kohtaan, jossa Snowman oli vastaamassa mystiselle \"Avde\"-nimellä kulkevalle hahmolle.<br>\nKolme adminia avasivat silmänsä. He katsoivat toisiaan pitkään huolestuneen näköisinä. Tawa avasi suunsa ensimmäisenä.<br>\n\"Luuletteko, että hän-\"<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi. \"En halua uskoa, että hän suostui.\"<br>\n<br>\nEpämiellyttävä hiljaisuus täytti huoneen. Adminit katselivat toisiaan seinäkellon pitäessä kodikasta tikitystään.<br>\n\"Toisaalta minä luotin Sheelikaankin\", Guardian sanoi katkerana, laskien katseensa lattiaan.<br>\nTawa kääntyi kohti Guardiania. \"Sheelika ei ollut petturi!\" hän sanoi tiukasti.<br>\n<br>\n\"Ei\", Guardian sanoi pyöritellen päätään vaimean ironinen hymy kasvoillaan. \"Ei petturi. Ihan tavallinen <em>piraka</em> vain.\"<br>\n<br>\n\"Sheelika ei ollut <em>piraka</em>\", Tawa sanoi. \"Se, mitä hänelle tapahtui oli minun syytäni.\"<br>\nVisokki päätti vaihtaa aihetta vauhdikkaasti.<br>\n\"Oli meillä petturi tai ei, saimme sentään lisätietoa\", hän sanoi tällä kertaa tavallisella telepaattisella viestillä. \"Avde. Sanooko mitään?\"<br>\nTawa ja Guardian vastasivat kieltävästi. Guardian kyykistyi maahan ja tarkkaili pakettia. Hän käänsi sen ympäri ja pian valkoinen jauhe suihkusi lattialle. Se muodosti valtavan pilven, joka leijaili hitaasti sotkien lattian samalla.<br>\n<br>\n\"Älä hengitä sisään\", Visokki sanoi. Guardian otti jauhekasasta kourallisen käteensä. Hän tunnusteli jauhetta liikuttelemalla sitä sormillaan ja kaatamalla sitä toiseen käteensä. Guardian nosti vasemman kätensä kasvoillensa ja nuuhkaisi varovaisesti.<br>\n<br>\n\"Tämä ei ole kemiallista. Olisimme jo unten mailla.\"<br>\n<br>\n\"Mitä se sitten on?\" Tawa kysyi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"En tiedä. Haiskahtaa metallilta. Kepe saa tutkia.\" Guardian otti postipaketin käteensä ja tutki sitä tarkemmin. \"Avasiko Snowman tämän itse vai...?\"<br>\n<br>\n\"En usko\", Visokki sanoi. \"Näetkö, se on revitty auki sisältä. Snowman ei avaisi pakettia noin.\"<br>\n<br>\n\"Jokin tuli ulos omin avuin\", Tawa sanoi aavemaisesti.<br>\nGuardian käänsi paketin ympäri. Tehdessään sen hän huomasi, että lähettäjä oli ollut ystävällinen ja kirjoittanut nimikirjaimensa. Kolme pyöreää kirjainta seisoi paketissa, mutta Guardian ei osannut yhdistää niitä yhteenkään tietämäänsä nimeen. Hän kääntyi katsomaan Tawaa ja Visokkia.<br>\n<br>\n\"Kuka on Z.M.A?\" hän kysyi hämmentyneenä.<br>\n<br>\n\"Niin paljon kysymyksiä, niin vähän vastauksia\", Tawa sanoi pistäen kätensä ristiin. \"En pidä tästä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":212,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-10-29T23:14","content":"<strong>Bio Klaanin linnake, klaanilaisten asuintilasiipi.</strong><br>\n<br>\nIlta alkoi hämärtyä, yö oli noussut.<br>\nBio Klaanin asuintilojen laajoissa, valkoisissa käytävissä Valon Toa Domek marssi ja tanssahteli tyytyväisesti \"Huudon Vaeltaja - Pahuuden Wahi\"-kirjansa kanssa, silloin tällöin pysähtyäkseen katsomaan seinien ikkunoista ulos ja laittamaan sen alla olevan kukkaruukun sijoilleen. Kun vastaan tulleet klaanilaiset alkoivat kysyä missä hän oli koko päivän, ainoa vastaus minkä he saivat oli Valon Toa pyyntö ilmoittamaan hänelle välittömästi jos joku saapuu ovelle kysymään kaveria nimeltä \"Aarnikotkamies\", jotta hänellä olisi aikaa paeta nopeasti ikkunasta. Klaanilaiset ymmärsivät heti, ettei kannata kysyä enempää.<br>\nMuutamien askelieen päästä Domek saapui oman asunnon eteen. Hän otti esiin avaimensa ja mietti hetken kuinka mukavaa olisi viimein nukkua päivän päätteeksi. <br>\nMutta juuri silloin hän alkoi tuntea hyvin karmaisevan olon, joka sai hänet tuntemaan hyvin levottomaksi. Valon Toa päätti yrittää olla piittaamatta siitä ja meni sisälle. Hän sytytti valot ja alkoi lukemaan kirjaansa. Puolentunnin kuluttua Domekin päätti, hän menisi nukkumaan aikaisemmin, viimein kun olisi saanut mahdollisuuden. <br>\nMutta hän ei voinut. Valon sammuttaessa, hän alkoi tuntea taas saman karmaisen olon, joka tuntui painavan hänen rintakehää kuin suuri kivenlohkare. Toan päähän alkoi tunkeutua hyvin masentavia ajatuksia ja hän alkoi tuntea kuin joku tai jokin olisi tulossa häntä päin. <br>\nJos maailmassa oli jotain, mikä pelotti Domekia eniten, yksi niistä olisi ollut uhka jota ei voi tunnistaa. Kuten monet Av-Matoralaiset, Domek tunsi itsensä erityisen tukalaksi pimeydessä vaikka olisikin tutussa ympäristössä, koska pimeys usein piillottaa itseensä monia asioita joita se ei halua kenenkään näkevän ja jäävän sen jälkeen elossa kertoa siitä. Siitä syystä Valon Toa myös pelkäsi kuolemaa tietyn verran, koska aivan kuten pimeys, hän ei voinut ymmärtää sitä, eikä kuolema koskaan anna hänen ymmärtävän. Hän makasi vuoteessa unettomana hyvin pitkään, kunnes hän viimein nousi ylös ja sytytti kaikki rauhoitakseen itseään taas.<br>\n\"... Miksi? Hiivatti, miksi juuri nyt?\", Domek mietti, \"sama tapaus jo päivälläkin\". <br>\nIstuessaan hetken vaalean vuoteensa päällä, hän yhtäkkiä muisti hänen aikaansa omassa alitajunnassa, jossa hän oli ollessaan tajuttomana ja tapasi näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa. Mutta siellä hän tapasi myös yhden hahmon, joka ei koskaan pitänyt kuulua paikalle: Avde.<br>\nHyytävä tunne alkoi taas nousta Valon Toan selkäpiitä myöten. Vaikka hän ajatteli hoitavansa asian Avden kanssa erittäin hyvin, häntä silti pelotti mitä Avde saattaisi tehdä. <br>\nSiinä hetkessä Domek muisti, ettei jostain syystä koskaan kertonut asiasta Admineille tai kenellekään muulle, vaikka yleensä hän ei epäröisi raportoimaan asiasta ennen. Hän lähti heti ovea päin ja päätti kertoa tästä heti Admineille, vaikka joutuisikin mahdollisesti taas kuulla muilta kuinka tämä on vain hänen vainoharhaa, mutta tällä kertaa Domek oli varma siitä mitä hän näki. On liian sattumanvaraista joutua saman otuksen hyökkäämäksi, mikä on seurannut häntä jo saarella ja sitten tavata alitajunnassaan näsäviisastelevan superegonsa, ärsyttävän idinsä ja viisaan egonsa sekä vastenmielisen varjoseinän. Hän ei jättäisi tätä asiaa ilman minkäänlaista käsittelyä.<br>\n<br>\nJa juuri Valon Toan ottaessaan kiinni ovenkahvasta, hän tunsi hyvin ahdistuneen olon; hän ei halunnut lähteä ulos huoneestaan ja tavata ketään. Hän ei halunnut kävellä yksin synkissä käytävissä. Kuin noituudella isketty, Domek alkoi sen sijaan perääntyä pois ovesta päin ja istui takaisin vuotensa päälle. Hän ei tosiaankaan tiennyt miksi, mutta jostain syystä hän tunsi ettei hänen pitäisikään puhua asiasta kenellekään. Valon Toa alkoi hätääntyä tästä eikä voinut enään edes kävellä paikallaan edestakaisin rauhallisesti. Jälleen kerran, hän yritti rauhoittaa itseään useilla tavoilla, kunnes hän meni ikkunan luokse ja nosti verhot pois. <br>\nDomek katseli ulos. Linnake oli silti valoisa näin myöhään illallakin. Hän katseli ylös rauhallista iltataivasta ja näki useita tähtiä ja Punaisen Tähden koristamassa tummansinistä taustaa, jotka ovat aina rauhoittivat jokaista elämänmuotoa. <br>\nKatselleessaan tähtiä, Domek muisti kuinka eräs erittäin tärkeä henkilö on hänelle kerran sanonut:<br>\n<em>\"Jos minulta kysytään mitään, valo ja varjo ei pitäisi katsoa mitenkään erillaisina. Päinvastoin, valo ja varjo tarvitsevat toisiaan elääkseen, aivan kuten elämä ja kuolema. Valo ei olisi olemassa, ellemme tiedä mikä varjo olisi, samoin kuten emme tietäisi mikä valo olisi jos varjoa ei olisi olemassa. Me saatamme pelätä varjoa, koska emme ymmärrä sitä, mutta olen varma että varjo pelkää myös meitä, koska se taas ei ymmärrä valoa. Todellinen tasapaino saavuttaa vain jos joku ymmärtäisi tämän ja hyväksyisi sen tiedon, ja käyttämäisi molempia voimia hyväkseen. Ainoa asia, mikä erottaa valon ja varjon on sen käyttäjä itse.\"</em><br>\n<br>\nMuistellen tämän, Domek viimein rauhoittui ja käveli sänkyynsä nukkumaan. Hän päätti ajatella positiivisesti ja kiitti tätä henkilöä taas hänen avustaan. Siinä hetkessä, Domek vaipui uneen.<br>\n<br>\nMutta juuri ennen uneen vaipumistaan, yksi pieni ajatus vilahti Valon Toan mieleen:<br>\n<br>\n\"Mitä jos hän olikin väärässä?\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuntematon sijainti</strong><br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<br>\n\"Arstein, olen löytänyt Valon Toan. Hän on Bio Klaanin linnakkeen asuintilasiivessä, kuten olet arvannut. Olen tutkinut saarta ja olen löytänyt useita reittejä jotka voivat olla suunnitelman hyväksi.\"<br>\n<br>\n\"Hienoa. Hyvää työtä, Sheelika rakkaani, hyvää työtä.\"<br>\n<br>\n\"Tosin, paikalliset Zyglakit ovat hyvin levottomia. Heillä on juuri vallankiista meneillään.\"<br>\n<br>\n\"Kas, mikä hieno sattuma. Voimme käyttää tätä tilaisuutta hyväksemme. Ovatko \"he\" valmiita?\"<br>\n<br>\n\"Kyllä. Yksi käsky, niin voimme viimein pyyhkiä tämän inhottavan saaren pois kartalta.\"<br>\n<br>\n\"Kaikki ajallaan, rakas Sheelika.\"<br>\n<br>\n\"Mutta emme voi enään odottaa! Tämä on tilaisuutemme, voimme viimein nujertaa Klaanin ja saada Tawan pään vadille! Mitä vielä tarvitsemme!?\"<br>\n<br>\n\"Jos olisit keskittynyt muuhun kuin sinun omaan verenhimoosi, ymmärtäisit täysin mitä tarkoitan.\"<br>\n<br>\n\"Mutta... mitä... oikein... tarkoitat?!\"<br>\n<br>\n\"Heheh. Voi rakas Sheelika, olet hyvin naivii. <em><span style=\"font-size:65%;line-height:normal\">Hahahahahah.</span></em>\"<br>\n<br>\n*brzzt*<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Ai niin, koska aika jolloin tämä tapahtuu ei ole kovin tarkka oikein, tämä lisäykseni sijoittuu jossain kaikkien seuraavien tapahtumien välissä.<br>\n... Tämä saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta uskokaa minua: Se olisi vielä pahempi jos en kertoisi tätä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":213,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-10-30T08:49","content":"<strong>Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\nJään Toa koputtaa suurta puuovea. Siinä roikkuvassa metallilaatassa lukee \"Makuta Nui\". Ovi avautuu naristen, ja Matoro näkee Makuta Nuin pöydän ääressä syventyneenä ajatuksiinsa.<br>\n<br>\n\"Manu.\", Matoro lausuu ja kävele sisään.<br>\nMakuta havahtuu ja huomaa sisään tulleen Jään Toan.<br>\n\"Et kertonut kaikkea kokouksessa.\", Matoro aloittaa.<br>\n\"Entä sitten? Näette kaiken ajallaan.\"<br>\n\"Tästä ei tule mitään jos me emme pysty luottamaan toisiimme. Tämä ei yksinkertaisesti onnistu näin.\", Matoro selittää.<br>\n\"Vastasin tähän jo kokouksessa, 'Ette uskoisi, vaikka kertoisinkin. Ja jos kertoisin, ette lähtisi mukaani.\", Manu vastaa hymyillen.<br>\n\"Tästä ei tule mitään näin. Meidän kaikkien pitää tietää.\", Matoro jatkaa.<br>\n<br>\n(Odotellessa Manun postia...)<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":214,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-30T13:13","content":"<strong>Killjoyn mökki</strong><br>\n<br>\nSalaluukun avattuaan ja näppäiltyään salasanan koodikorttiin, portaat aukesivat ja Killjoy asteli niitä alas. Hän tiesi, että tuleva operaatio ei tulisi olemaan mukava, hän ei tehnyt tätä mielellään usein.<br>\n<br>\nHuone näytti isolta verstaalta, jonka yleiskuvaa hallitsivat kuitenkin lasivitriinit, joiden jokaisen sisällä oli taisteluhaarniska.<br>\n<br>\n6 kappaletta haarniskoja, jokainen eri käyttötarkoitusta varten. Killjoy meni ensin vitriineistä tyhjän luokse ja naputteli siihen liitettyllä näppäimistöllä koodin.<br>\n<br>\nSitten hän asteli täysien vitriinien eteen ja pysähtyi mustaharmaan haarniskan kohdalle. Puku erosi Killjoyn perinteisestä muillakin tavoin, kuin vain väriltään. Tämä puku oli selkeästi nykyistä linjakkaampi ja solakampi. Lisäksi sysimustaa rintapanssaria komisti tummanharmaa logo, jossa oli skorpionin häntä.<br>\n<br>\nKilljoy asteli huoneen päätietokoneen luo ja avasi ääniyhtyden.<br>\n<br>\n\"Stealth-puku, täydet patterit FF-9 ammuksia ja ionikatana. Tarkista myös moottorien energiatila.\"<br>\n<br>\nTietokone alkoi raksuttaa sanojen johdosta ja seinästä aukesi suuri taso, jolle Killjoy asettui makaamaan.<br>\n<br>\n\"Aloita.\"<br>\n<br>\nKoneet hyökkäsivät katosta Killjoyn haarniskan kimppuun. Ruuvarit, porat ja pihdit alkoivat irroittaa panssaria Killjoyn päältä. Killjoy nytkähti hieman, eräiden pihtien ottaessa kylkipanssarin irti hyvin kovakouraisesti.<br>\n<br>\nLopulta koneet saivat tehtävänsä tehdyksi ja kypärä irroitettiin Killjoyn kasvoilta puhdistettavaksi.<br>\n<br>\nKilljoy katsoi kehoaan. Kyynärtaipeihin asti sulaneet kädet ja tyngiksi lyhentyneet jalat tuskin liikkuivat itsestään. Killjoy pystyi näkemään omien elintensä toiminnan vielä hyvin ohuen rintakehää peittävän orgaanisen massan alta ja huoneen seinällä oleva peili paljasti sen, minkä Killjoy yritti raskaimmin salata.<br>\n<br>\nTäysin sulaneet ja muodottomaksi vääntyneet harmaat kasvot. Huulten irvistys kuvotti häntä edelleen. Hän näki edelleen vanhan naamionsa kappaleita törröttävän hänen kasvojensa sisuksista, hänen kallonsa oli ohut ja hauras, hänen sulaneet silmänsä oli korvattu punaisilla keinotekoisilla...<br>\nKilljoy käänsi katseensa pois, sillä hän ei edelleenkään kestänyt katsoa itseään.<br>\n<br>\nMusta haarniska lähestyi häntä yläpuolelta. Raajat porautuivat hänen hermoihinsa, laatat vahvistivat ruumiin ja usean minuutin huudon ja tuskan jälkeen se oli ohi.<br>\n<br>\nKilljoy hoippui yläkertaan juurivaihdetussa puvussaan. Se pitäisi testata, tämä olisi ensimmäinen kerta, kun sitä käytettäisiin tositoimissa.<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja koko hänen ruumiinsa muuttui täysin läpinäkyväksi, miltei näkymättömäksi.<br>\n<br>\n\"Täydellistä.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":215,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T20:05","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"...ja siis, ei hiiviskelyä voi pelkällä varustepohjalla suorittaa\" Snowman jatkoi jo melko pitkään jatkunutta monologiaan. Ämkoo kuunteli vieressään istuvan lumiukon jatkuvaa puhetta puolella korvalla, keskittyen kuitenkin lentokoneen ohjaamiseen. Nappeja oli nimittäin häiritsevän paljon, eikä suuri osa niistä ollut vieläkään paljastanut tarkoitustaan.<br>\n<br>\n\"Tunnen monia heppuja, joilla on ollut vaikka mitä näkymättömyysvempaimia, eivätkä ne kenestäkään mitään ninjaa ole tehneet\" Snowman jatkoi \"Ymmärrän toki varusteiden tarpeellisuuden, mutta sitä pitäisi pystyä pysymään huomaamatta ilmankin.\"<br>\nÄmkoon oli pakko puuttua lumiukon vuodatukseen: \"Eivätkö sinun voimasi tavallaan ole aika iso etu hiiviskellessä?\"<br>\n\"Öh, kyllä. Mutta olen silti harjoitellut piilossa pysymistä todella, todella paljon. Enkä vain, koska en pidä taistelusta. On siitä paljon ollut ihan sitäkin varten, että se on melko pakollista, jos ei ole elementaalivoimia tai muuta vastaavaa.\"<br>\n<br>\nÄmkoo vastasi pikaisella hymähdyksellä. Hänen katseensa kuitenkin keskittyi jatkuvasti ohjaimien tarkkailuun. Snowmankin siirtyi ulos ikkunasta tuijotteluun. Taivas oli pimeä ja pilvinen. Hän ei oikeastaan ollut varma, puhuiko jälleen pääasiallisesti pitääkseen ajatuksensa pois mieltään vaivaavista asioista. <em>Sota</em>, hän mietti. <em>Onko minulle oikeasti tarjottu mahdollisuutta estää se, ja minä olen kieltäytynyt?</em> Häntä ei vaivannut mikään enemmän kuin ajatus siitä, kuinka Klaanin muurit murtuisivat ja hänen ystävänsä siinä mukana. <em>Kunniallisuus ei ikinä ole ollut minun juttuni. Onko mitään järkeä taistella vain periaatteesta, jos kaiken voisi hoitaa ilman väkivaltaa?</em><br>\n<br>\nHiljaisuus vallitsi ohjaamossa pienen koneen kiitäessä taivaan halki, Klaanin jäädessä taakse.<br>\n<br>\n[spoil]Kyllä, viestin ensimmäisen puolikkaan tarkoituksena oli piruilla Killjoyn viime viestille. Heh.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":216,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-10-30T21:54","content":"<strong>Portaikko alas Klaanin kellariin</strong><br>\n<br>\nKepe kantoi kankaan päällä reunastaan revennyttä laatikkoa. Valkoista, kummallista jauhetta valui sen nurkasta samanväriselle kankaalle, joka esti tomua leviämästä joka paikkaan.<br>\nHän kiiruhti Guardianilta saamansa paketin kanssa portaita alas kohti Verstasta. Päästyään oikeaan kerrokseen hän kääntyi käytävälle, jonka seinustoilla olivat Klaanin ruoka-, naamio-, polttopuu- sun muut varastot. Yksi varasto-ovi oli hieman jykevämpi kuin muut. Siinä oli monta erilaista lukkoa, joista tosin yksikään ei ollut kiinni. Kepe kiskaisi raolleen jääneen oven jalallaan auki.<br>\n<br>\nHän astui sisään oven perässään kiinni potkaisten. Eteishuoneessa oli pimeää, mutta hän ei raaskinut sytyttää valoja, ettei olisi pelästyttänyt jotakuta Verstaan muista asukeista. Hän suuntasi privaattiovelleen, avasi sen, lukitsi tiukasti jäljessään ja hapuili kätensä laboratoriohuoneen oven kahvalle. Jokin pimeässä nurkassa päästi kurauksen.<br>\n<br>\nLaboratorio toimi samalla myös eräänlaisena valvomona. Klaanilla oli oma valvontakameroihin perustuva turvajärjestelmänsä, jota joku pahaa-aavistamaton matoran jatkuvasti valvoi. Valvoja oli kuitenkin johdottanut itsensä niin tiiviisti Klaanin kaikkiin muihin verkkoihin, että pystyi näyttämään kaikkien valvontakameroiden kuvat laboratorion seinustan monen monituisilla monitoreilla. Plus kuvan, joka näytti edellä mainitun pahaa-aavistamattoman valvojamatoranin. Valvojiakin valvotaan.<br>\nYksi Valvojan näyttöruuduista näytti sen keräämää lokia kaikesta Klaanin tietoverkon tapahtumista. Kepe huomasi sivusilmällä Killjoyn käyttäneen haarniskointilaitteistoaan, muttei kiinnittänyt tähän suurempaa huomiota.<br>\n<br>\nHän laski paketin pöydälle ja veti hengityssuojaimen kasvoilleen siitä huolimatta, että G oli sanonut sen olevan ainakin nyt vaaratonta.<br>\nHän otti jauheesta pienen näytteen lasilevylle ja asetti sen mikroskoopin alle. Jauhe oli sangen erikoista; se vaikutti rakenteeltaan olevan jotakin muovintapaista. Se kuitenkin käyttäytyi aineena kuin metalli, ja sille ominaisesti myös suli lämmittäessä. Se myös toimi hyvänä säteilyeristeenä, Kepe totesi suojapuku päällään.<br>\nMitenköhän se vaikuttaisi hengitettynä tai syötynä, Kepe mietti, ja päätti testata tätäkin.<br>\n<br>\n<em>\"Doo-ox, tulepas tänne...\"</em><br>\n<br>\nAine ei kuitenkaan näyttänyt vaikuttavan koe-eläimeen mitenkään. Se ei mielenkiintosista kemiallisista ominaisuuksistaan huolimatta osoittautunut Snowmanin huumaamiseen kelpaavaksi. Mitä ihmettä se siis oli?<br>\n<br>\nKepe tallusteli ympäriinsä huoneessa ankarasti miettien ja potkaisi erästä tynnyriä. Se kaatui ikävästi kalahtaen. Naamioita levisi lattialle, niiden joukossa pari Kualsia, Mahiki ja... Rahien hallinnan naamio?<br>\nRah...?<br>\n<br>\nKepe muisti G:n maininneen jotain paketin reiän oudosta syntytavasta. Kuin jokin olisi möyrinyt sieltä ulos. Jokin eläin tai robotti?<br>\nSellainen olisi taatusti paljastunut Klaanin postin röntgentarkastuksissa. Ellei...<br>\n...ellei jauhe ollut tarkoitettu säteilyn eristämiseen. Sen jauhemainen muoto oli ilmeisesti vain hämäystä, jolla oli tarkoitus saada heidät epäilemään sitä huumausaineeksi. Itse syyllinen oli siis päässyt vapaasti temmeltämään. Mutta mikä tuohon pakettiin mahtuva otus olisi voinut saada Snowmanin sellaiseen tilaan ilman yhteyttä hermojärjestelmään?<br>\n<br>\nKepe tajusi tilanteen, syöksyi sisäpuhelimelle ja painoi näppäimistön G-nappia. Tämän vastattua Kepe täräytti ilmoille erittäin vaarallisen, mutta ikävä kyllä todennäköisen tilanteen.<br>\n<br>\n\"Snowmanissa on loinen.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":217,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:11","content":"<strong>Adminien huone</strong><br>\n<br>\nGuardian seisoi kylmällä lattialla pitäen kommunikaattoria vasemmalla kädellään suunsa edessä. Hänen ilmeensä oli vilpittömästi hämmentynyt.<br>\n<br>\n\"Snowman on <em>mikä</em>?\"<br>\n<br>\nKepen ääni huokaisi syvään langan toisessa päässä aiheuttaen äänekästä suhinaa. \"Snowman<strong>issa</strong> on loinen\", hän sanoi selvällä painotuksella. \"Ja hän vei sen mukaan lentomatkalle.\"<br>\n<br>\nGuardianin katse harhaili Visokkiin ja Tawaan, jotka keskustelun sujuvuuden onneksi olivat jo tietoisia siitä, mitä Guardian ajatteli. \"Avde\" ei ollut koskaan poistunut Snowmanin mielestä, vaan oli siellä edelleen. Erittäin suostuttelukykyisen parasiitin sijainti hyvänkin pilotin lumipohjaisissa aivoissa ei tekisi hyvää millekään lentomatkalle.<br>\n<br>\n\"Jos saan ehdottaa, niin heitä pitää käskeä laskeutumaan heti\", Kepe sanoi. \"ja muuten, jonkun pitäisi kai sanoa Radiakille jotain, Dox sai jonkinlaisen allergisen kohtauksen. Kumma juttu...\"<br>\nLinja sulkeutui äkkiä. Joku olisi voinut huomata Kepen puheen nopeutuneen loppua myöten.<br>\n<br>\nGuardianin kasvot muuttuivat poikkeuksellisen vakaviksi. \"Menen kommunikaatiohuoneeseen.\", hän sanoi käytännössä jo juosten kohti huoneen ovea. \"Heidät täytyy pysäyttää ennen yötä.\"<br>\n<br>\nAdminien palaverihuoneen ovi paukahti äänekkäästi kiinni ja sen lukittumisen monimutkainen tikitys hautasi kellon äänen alleen seuraavan kymmenen sekunnin ajaksi. Tawa ja Visokki jäivät huoneeseen kahdestaan. Nurkassa olevan suunnittelupöydän alta kuitenkin kömpi pian hopeinen Ussal, joka katsoi hoitajiansa anovasti. Se asteli mahdollisimman lähelle Tawaa ja Visokkia ja teki pienillä äänillään kaiken, että se huomattaisiin. Tawa ja Visokki onnistuivat kuitenkin jättämään huomiotta Nöpön toistuvat vingahdukset ravinnon perään.<br>\n<br>\nTawa katsoi ikkunasta pohdiskelevan näköisenä. Taivaan väri oli purppurainen ja tähtiä alkoi jo näkyä himmeinä.<br>\n\"Pian on yö\", hän sanoi. \"Eikä pilven pilveä taivaalla. Ei edes tuule.\" Tawa kääntyi takaisin Visokkiin.<br>\n\"Liian rauhallista. En pidä tästä.\"<br>\n<br>\nVisokki pyöritteli silmiään. Hän erehtyi harhautumaan katseellaan hopeiseen Ussal-rapuun, mutta tajusi viime hetkellä katsoa muualle. Tietynlaiseen mielenhallintaan ei edes Visokki olisi varautunut. Nöpö raapi vauhdikkaasti lattiaa jaloillaan ja napsautti saksiaan kiinni ja auki aiheuttaakseen mahdollisimman paljon ääntä. Tawa ja Visokki olivat liian keskittyneitä ajatuksiinsa erehtyäkseen katsomaan sivulle.<br>\n<br>\n\"Se Matoran, joka kuljetti paketin Snowmanille vaikutti luotettavalta\", Visokki viesti Tawalle. \"mutta taidan jututtaa häntä uudelleen varmuuden vuoksi.\"<br>\n<br>\nTawa nyökkäsi. \"Hyvä idea. Minäkään en kai aio nukkua. Voisi katsaista kontrolli...\"<br>\nTawan puhe keskeytyi, sillä hän oli erehtynyt katsomaan kontrollipaneelia. Toisessa nurkassa sijaitsevan metallinhohtoisen ja sinisillä napeilla täytetyn paneelin päällä seisoi hopeinen Ussal-rapu. Visokki oli jälleen kääntymässä, mutta viimeisellä mahdollisella hetkellä hän väisti katseellaan.<br>\nNöpö seisoi paneelin päällä. Se katsoi Tawaa silmiin suurilla, tummilla, kiiltävillä, tärisevillä ja kaikin puolin suloisilla silmillään. Se piti pienellä suullaan hiljaista, mutta kuitenkin niin raskasta hengitystä, että sen tunti kauas. Loppusilaukseksi Ussal päästi niin säälittävän vingahduksen, että Visokki melkein hairahtui katsomaan.<br>\n<br>\nTawan silmät suurenivat ja hymy leveni. Se oli säälivä hymy, jossa oli kuitenkin pieni hippunen iloa.<br>\n\"Taidan\", hän sanoi hitaasti ja aneemisesti, painottaen jokaisen sanan jokaista tavua aivan omalla tavallaan. \"ruokkia ensin Nöpön.\"<br>\n<br>\nVisokki katsoi Tawaa nyökäten hitaasti. Hän käveli ulos adminien komentokammiosta ja jatkoi iltaisen hiljaisilla käytävillä kohti postinkäsittelyosastoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":218,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-30T23:17","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitä puuhaat?\" Snowman kysyi lentokoneen matkustajan paikan (Snowman oli julistanut itsensä sopivammaksi pilotiksi, koska \"tämähän on melkein kuin veneeni.\") ohjauspaneelia ränkläävältä Ämkoolta rikkoen hiljaisuuden.<br>\n\"Yritän saada tätä radiota toimimaan\" mustavihreä hahmo vastasi. \"Se tuntuu ilmoittavan viestistä Klaanin suunnalta, mutta en saa vastattua.\"<br>\n\"Anna kun minä koitan\" Snowman sanoi, ja nappasi johdolla kiinni olevan luurin käteensä, ja painoi sen sitten korvaansa vasten. Hän kuuli vain yksioikoisen äänen: Bleep bleep. Bleep bleep. Lumiukko painoi etu- ja keskisormella vastausnappia, ja kumartui hieman.<br>\n\"Haloo? Eversti?\" Snowman yritti. Vastaukseksi hän sai pelkkää särinää.<br>\n<br>\nHetkeksi kaksikko jätti radion rauhaan, ja keskittyi olemaan hiljaan. Pian kommunikaattori ilmoitti kuitenkin uudesta viestistä. Bleep bleep. Snowman nappasi luurin, ja kumartui hieman. Yllätyksellisesti hän tällä kertaa sai vastauksen: \"Snowman?\"<br>\nSe oli Guardianin rätisevä ääni, ja videoyhteyskin toimi. Lumiukko näki skakdi-ystävänsä naaman pienellä näytöllä vihreän sävyisenä.<br>\n\"Eversti! Hienoa kuulla äänesi\" Snowman vastasi. Guardianin äänensävy oli vakava, kun hän jatkoi: \"Minulla on sinulle tärkeää asiaa.\"<br>\n\"Asiaa?\"<br>\n\"Aivan, Snowman, asiaa. Sinussa on lkrättsSshSGGSSSSSSSShhhh...\"<br>\nVideoyhteyskin katosi kuvan ensin muututtua rakeiseksi. Snowman ja Ämkoo katsahtivat toisiinsa. Todettuaan radion olevan täysin kuollut he luovuttivat toistaiseksi yhteyden muodostamisen.<br>\n<br>\nEnnen pitkää lumiukko alkoi miettiä, mitä se hänessä oleva l mahtaisi tarkoittaa.<br>\n\"Liikkeentunnistin?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Laulu?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lakki?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Lohrak?\"<br>\n\"...\"<br>\n\"Larsaus?\"<br>\n\"...mikä se edes on?\"<br>\n<br>\nSnowmanin arvaillessa Ämkoon mieleen juolahti muuan huolestuttava ajatus. Mitä jos joku häiritsi heidän signaaliaan tarkoituksella? Joku tiesi heidän lähteneen tälle tehtävälle, tai sitten he olivat kohdanneet täällä taivaalla uuden vihollisen. Hän ilmaisi huolensa Snowmanille, joka koetti suhtautua uutisiin tapansa mukaan positiiviesti: \"Mutta kuka täällä taivaalla, keskellä ei mitään, tahtoisi meille pahaa? Kuka tekisi tällaista? Ei kukaan, vai mitä? Vai mitä?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":219,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-30T23:54","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\nVisokki tuijotti tiskin takana seisovaa Ga-Matorania silmiin. Ga-Matoran oli puhunut kohta jo kolme minuuttia yhteen menoon ja ei näyttänyt merkkejä väsymisestä. Kellonajasta huolimatta Matoran jatkoi puhettaan samalla innostuneella ja kirkkaalla äänellä kuin aikaisemminkin. Matoranin pirteys oli paranormaalia.<br>\nVisokki oli oppinut vuosien aikana, että telepatia oli erittäin hyvä tapa keskeyttää sanatulvat, sillä mieleen istutetun viestin huomaisi pakostakin. Hämmennyksekseen Visokki kuitenkin huomasi, että Ga-Matoranin puhetulva esti Visokkia keskeyttämästä jopa tämän mielessä. Astuttuaan pirteän pikkuneidin sokkeloiseen mieleen hän kauhistui sitä, minkälaisen groteskin vesiputouksen hajanaiset ajatukset pystyisivät muodostamaan.<br>\n<br>\n\"...niin, ja minä olen tosiaankin uusi täällä, en ole tottunut näihin tapauksiin, sillä viime työpaikassani ei ollut hirveästi näitä 'mörkö paketissa tunkee itsensä vastaanottajan korvasta sisään ja pyrkii tekemään tämän tahtonsa orjaksi'-tapauksia, mutta toisaalta viime työpaikassani pääasiassa pistin hintalappuja tuotteisiin, mikä ei ole yhtä kivaa, koska ei pääse sosialisoimaan näiden kaikkien ihanien heppujen kanssa, sillä kaupanomistaja ei pitänyt siitä, että puhuin asiakkaille ja se omistaja oli muuten tosi hassu oranssi Matoran, miksiköhän senkin värisiä on olemassa, tai no, mitä väliä, ei minulla ole mitään eri värejä vastaan, kaikki ovat Mata Nuin edessä yhtä mahtavia tyyppejä, mutta toisaalta...\"<br>\n<br>\nVisokki yritti suojata mieltään hetkeksi. Liikaa infoa. Liikaa infoa. Ihan liikaa infoa.<br>\nHän päätti vaihteeksi yrittää keskittyä Matoraniin itseensä vain pystyäkseen pitämään ajatuksensa kasassa. Sininen pirteä Ga-Matoran nähtävästi totteli nimeä \"Dinem\", sillä se oli ommeltu hänen olallaan roikkuvaan vihreään kangaskassiin. Kassissa oli myös kukkakuvioita ja joillain kukilla oli häiritsevän pirteä ilme. Dinem-nimeä totteleva Matoran siirteli laukkua levottomasti olalta toiselle.<br>\nVisokki mietti hetken, voisiko tämä olla potentiaalinen merkki siitä, että Matoran oli hermostunut ja valehteli. Pieni sukellus Dinemin pään sisään olisi todennäköisesti selvittänyt, valehteliko tämä, mutta Visokki ei tehnyt sitä siinä pelossa, että jäisi mieleen vangiksi ja saisi vastustamattoman halun ommella kukkakuvioita kaikkialle.<br>\n<br>\n\"...ja minulla on tällaiset verhotkin, minusta ne ovat todella symppikset, mutta niitä tulee harvoin käytettyä sen jälkeen, kun lemmikki-Gukkoni vatsa oli kuralla-\"<br>\n<br>\nVisokki sai voimansa kerättyä ja onnistui vihdoin keskeyttämään Dinemin puhetulvan. Hän hämmästyi itsekin, miten pystyi siihen.<br>\n<br>\n\"Eli sinä et tiedä, kuka tämän lähetti?\"<br>\n<br>\nDinem oli hetken hiljaa. Hän katseli pohdiskelevana ja siirsi yhden sormen suunsa alle. Ga-Matoranin leveä hymy ei ollut kuitenkaan muuttunut miksikään.<br>\n<br>\n\"En oikein tarkasti\", hän sanoi. \"Se oli joku Skakdi. Vaikutti kyllä vain lähetiltä, sillä ei ollut niitä rumia sisällissota-arpia. Vaikka ei arvissa mitään vikaa ole, ovathan ne ihan siistejä-\"<br>\n<br>\n<em>Kiitos, Dinem</em>, Visokki sanoi matoranin pään sisällä. <em>Tämä riittää tältä kertaa. Puhutaan myöhemmin lisää niistä tosi tosi söpöistä kukkaverhoistasi.</em><br>\n<br>\nAluksi Dinem näytti siltä, kuin viesti hänen mielensä syvyyksistä olisi säikäyttänyt Ga-Matoranin oikeasti. Virhepäätelmä korjautui heti Matoranin palauttaessa hymyn kasvoilleen. Visokki oli tyrmistynyt.<br>\n<br>\n\"Ole hyvä! Nähdään, Hämis!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":220,"creator":"Donny","timestamp":"2010-10-31T00:46","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tuijotti radiota hetken, huokaisi ja käänsi katseensa lentokoneen menosuuntaan. Snowmanin epätoivoinen optimistisuus sai hänet ärsyyntyneeksi. Paatuneena pessimistinä Ämkoo olikin jo henkisesti varautunut tuleviin ongelmiin. Häiriösignaali. Sitä tämän on oltava. Mistä sellainen tulisi? Viholliselta tietenkin. Torakkalentokone suoraan edessä? Ehkä. Kenties useampia. Kymmenen. Kuusitoista. Näh, viisikymmentä nyt ainakin.<br>\n<br>\nÄmkoo huokaisi vielä kerran, tietämättä itsekään miksi. Sitten hän siirsi katseensa ohjauslaitteiston vasempaan laitaan ja painoi tummanharmaata nappia.<br>\n<br>\nLorin lorin lorin.<br>\n<br>\nSitten hän nosti juuri täyttyneen kahvikupposen suunsa tykö ja kulautti herkullisen juoman nopeasti kurkkuunsa.<br>\n<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Tiedäthän, että tämä lentokone ei ole kovinkaan raskaasti aseistettu?\"<br>\n\"Emmehän me ole joutumassa taisteluun?\"<br>\n\"Tiedät itsekin, että tuo on toiveajattelua. Lyön vaikka vetoa, että vihollinen tietää jo sijaintimme.\"<br>\n\"Mitä tuossa kupissa lukee?\"<br>\n<br>\nÄmkoo vilkaisi kahvikuppiaan. Siihen oli kirjailtu teksti \"me &lt;3 sinua, mestari!\" vaaleanpunertavalla kirjasimella.<br>\n<br>\nLumiukko ei ollut ihan varma siitä, mitä seuraavaksi tapahtui. Varmaa kuitenkin oli, että Ämkoo tuijotti kuppia hetken, alkoi huohottaa, huudahti, avasi lentokoneen ikkunan puoliväkisin ja heitti kupin menemään. Sitten Ämkoon hengitys tasaantui ja tämä yritti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKalastaminen on hieno harrastus. Tämän pyhän salaisuuden tiesi eräs vihreänkirjava matoran, nimeltään Ognam. Matoran istuskeli pienen metsälammikon rannalla onkivapansa kanssa, vihellellen samalla yksinkertaista, joskin tarttuvaa, sävelmää.<br>\n<br>\nSitten hänen päähänsä osui taivaalta pudonnut kahvikuppi ja hän kuoli.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowie kamppailivat jälleen radion kimpussa. Radio oli nimittäin juuri päästänyt äänen. Joku oli yrittänyt kommunikoida. Ja vieläpä ihan oikeilla <em>sanoilla.</em><br>\n<br>\n\"Ääni ei kuulostanut tutulta. Olikohan viesti edes meille?\", kysyi Snowie. Ämkoo vastasi tympääntyneellä katseella. Molemmat odottivat radiolaitteiston uutta kommunikaatioyritystä.<br>\n<br>\nHeidän odotuksensa palkittiin.<br>\n<br>\n\"Brrrzzzzantautubrrzzz heti! Teillä on jotain minkä me halubrrzzz ettekä voi mitenkään pärjäbrrrzzzz meille!\"<br>\n<br>\nSnowie ja Ämkoo katsoivat toisiaan.<br>\n<br>\n\"Tuo ei ollut meille.\"<br>\n\"Ei. Vaihda kanavaa.\"<br>\n\"Okei.\"<br>\n<br>\nÄmkoo oli juuri aikeissa väännellä radiolaitteiston huippujänniä vipuviritelmiä, mutta liike keskeytyi hänen katsoessaan kauas horisonttiin. Snowman teki samoin.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nTaivaalla räjähteli kahden valtavan ilmalaivan ottaessa mittaa toisistaan. Pienemmän laivan kyljessä komeili Klaanin kauppatavaraliiton mauton tunnus. Mittavamman ja huomattavasti tummemman laivan kylkeä koristi perin ilkeän näköinen skakdi-pääkallo.<br>\n<br>\nLaivan sisällä ei kuitenkaan ollut skakdeja, vaan matoraneja. Mutta hei, matoran-pääkallo ei olisi läheskään yhtä siisti, eihän?<br>\n<br>\n\"Kapteeni! Heidän ohjaamonsa taisi saada osuman!\", kuulutti ääni piraatti-ilmalaivan ohjaamohuoneessa.<br>\n\"Mainiota\", vastasivat kaksi hattupäistä matorania täysin samaan aikaan.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko vilkuili hetken toisiaan, ottaen samalla hieman etäisyyttä. Sitten toinen heistä tarttui laivan ruoriin.<br>\n<br>\n\"Arrrrrrr. Mitä sinä teet?\"<br>\n\"Ohjaan laivaa.\"<br>\n\"ARRRR. Kapteeni ohjaa laivaa.\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Taku! Viimeksi kun tarkistin, MINÄ olin tämän laivan kapteeni!\"<br>\n<br>\nNahkaista kolmikolkkahattua kantava matoran vilkaisi kilpailijaansa. Kapteeni Ghekula oli aikoinaan varastanut laivan häneltä, mutta nyt Taku oli jälleen päässyt mukaan hommiin. Hän aikoi myös ottaa aiemmin menettämänsä viran takaisin.<br>\n<br>\n\"Ghekula, ystäväiseni…\", kapteeni Taku aloitti. \"Tehdään näin: minä kaappaan tuon laivan sinulle. Saat luvan olla sen kapteeni. Sitten voimme hallita taivaita yhdessä!\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula huokaisi.<br>\n<br>\n\"Arrr… Taku, Taku, Taku, ystäväiseni. Olet ampunut tuon saamarin laivan jo täyteen reikiä. Lisäksi se on tätä nykyistä pienempi. Ja kun sinä olet meistä kahdesta lyhyempi, sinun tulisi ottaa se. Aye?\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku tuijotti kapteeni Ghekulaa syyttävästi.<br>\n<br>\n\"Olet minua pidempi vain, koska sinulla on isompi hattu!\"<br>\n\"ARRRR. NYT NÄPIT IRTI SIITÄ RUORISTA, TAI MINÄ…\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula erehtyi vilkaisemaan Takun olan yli, suoraan ulos ikkunasta. Horisontissa saattoi erottaa liikettä.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nSnowman oli onnistunut kaivamaan jostain kiikarit. Ämkoo tuijotti hassun näköistä kiikaroivaa lumiukkoa odottavan oloisena.<br>\n<br>\n\"Kerro.\"<br>\n\"En ole ihan varma…\"<br>\n\"Kerro nyt mitä näet.\"<br>\n\"No siis, tuolla näkyy kaksi ilmalaivaa ja ne tulittavat toisiaan…\"<br>\n\"Ja?\"<br>\n\"No siinä se aika pitkälti o- Hei!\"<br>\n<br>\nÄmkoo kaappasi kiikarit itselleen ja vilkuili niillä hetken. Sitten hänen kasvoilleen levisi epämääräinen irvistys. Snowie katsahti häntä kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Piraatteja.\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tuijotti klaanikaksikon lähestyvää lentoalusta valtavan kaukoputken läpi. Kapteeni Taku hivuttautui hänen viereensä sanomatta sanaakaan. Sitten Taku kaivoi esiin oman, huomattavasti lyhyemmän kaukoputkensa, yrittäen epätoivoisesti saada sitä näyttämään pidemmältä.<br>\n<br>\nGhekula virnisti, mutta palautti pian kasvoillensa tympeän tavaramerkki-ilmeensä. Silloin ohjaamoon tunkeutui lauma miehistön jäseniä.<br>\n<br>\n\"Me nähtiin, että joku tulee\", totesi huivipäinen ja varsin raskasrakenteinen matoran.<br>\n\"Onko niistä vaaraa?\", jatkoi toinen, silmälappua kantava matoran.<br>\n\"Me voitais ampua ne alas\", ehdotti kolmas. Tämä matoran oli siinä mielessä erikoinen, että hänen molemmat jalkansa oli korvattu puujaloilla. Tästä syystä hän liikkui pääasiassa ryömimällä.<br>\n<br>\nKapteenikaksikko tuijotti hetken toisiaan, ja sitten miehistön jäseniä. Sitten Ghekula alkoi puhua:<br>\n<br>\n\"Arrrr, valmistautukaa hyökkäykseen! Jos nuo kurjat kehtaavat ampua laukauksenkin upeaa laivaamme kohti, heitä odottaa varrrrrrrma kuolema!\"<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", Lumiukko kysyi.<br>\n\"Jospa vaikka ammuttaisiin niitä\", vastasi Ämkoo.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]AHAHAHAHAHAHAHAHAHAHHA. ...joo, tästä piti tulla pidempi. Ei voi mitään. Kaikki kunnia yökahvittelukirjoittelusessiolle.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":221,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:13","content":"Bio-Klaanin linnoituksen lähimaasto<br>\n<br>\nBio-Klaanin linnoituksen ulkopuolella, puoliksi sinivalkoinen ja puoliksi musta Toa katseli suuren biomekaanisen puun oksalta kiikareillaan Bio-Klaanin linnoituksen elämää. Kiikareissa oli skannerit, lämpöanturit ja niillä pystyi nappaamaan erilaisia ääniaaltoja. <br>\n<br>\nSalaman Toa Sheelika kuunteli mielenkiinnolla mitä Klaanilaiset tekivät linnoituksen sisällä. Linssiensä läpi, Sheelika näki kuinka Visokki lähti Postikeskuksesta kipittämään käytäviä pitkin kohti tuntematonta määränpäätä. Sheelika näki myös kuinka kaksi sääntöjenrikkojaa ampuivat toisiaan tulipalloilla, ja kuinka muutama moderaattori tuli rankaisemaan sääntöjenrikkojia modekiviensä voimalla. <br>\n<br>\n\"Eikö tuolla ole mitään mielenkiintoisa...\" Sheelika mutisi, puristaen kädessään erään Toan Bio-Klaanin passia, jonka Sheelika oli varastanut muutama tunti sitten. Hän oli kolkannut Toan ja heittänyt hänet yhteen lukemattomista Ma Wetin tunneleista, joiden pohjalla odotti jättiläismäinen Vatuka. Vatuka oli murskannut haavoittuneen ja tajuttoman Toan jolloin Sheelika jätti ruhon oman onnensa nojaan.<br>\n<br>\nÄkkiä Sheelika huomasi jotain mielenkiintoista, Guardian jutteli huolestuneena muutamien klaanilaisten kanssa.<br>\n<br>\n\"Se jauhe oli ansa. Jokin häiritsi meidän kommunikointiamme Lumiukon ja Ämkoon kanssa. Tästä ei ole tulossa mitään hyvää\", teleskooppisilmäinen Plasman Skakdi selitti kahdelle humanoidille. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset alkavat saada suunnitelman selville\", Sheelika sanoi, ottaen yhteyttä radiollaan liittolaiseensa \"Arsteiniin\".<br>\n<br>\n\"Pysyttele siellä vakoilemassa ja jos mahdollista, käy tutkimusretkellä Umbran huoneessa. Se Valon Toa on jossain kaukana, eikä hän ole tulossa takaisin pitkään aikaan. Häneltä voi löytyä jotain mielenkiintoisia tarvikkeita, joita tarvitset tehtävässäsi\", ääni radiossa sanoi. <br>\n<br>\n\"Kyllä, Arstein\", Sheelika sanoi, sulkien radionsa, ja laittaen sen kangaslaukkuunsa. <br>\n<br>\nAlkaen systemaattisesti tutkia klaanin salakäytäviä ja tunneleita, Sheelika sai arvokasta tietoa Liittoumalle. <br>\n<br>\nÄkkiä jokin esine sai Sheelikan valppautumaan. Eräässä klaanin tornissa, jossa Umbran huone oli, sijaitsi Umbran holoprojektori joka lähetti taukoamatonta holograafista kuvaa Umbran lähdöstä ja viestistä Klaanilaisille. Kukaan ei ollut käynyt Umbran huoneessa tämän lähdettyä, ja Sheelika päätti lähteä tutkimaan asiaa.<br>\n<br>\nSheelika laskeutui alas puusta ja lähti häivetekniikan naamionsa avulla hiipimään Bio-Klaanin linnoituksen seinämää pitkin. Muureille vartioivat violetit painovoimaa hallitsevat Ba-Matoranit eivät huomanneet mitään liikettä alhaalla, vaikka ruohon liikkuminen olisi paljastanut Sheelikan sijainnin helposti. Matoranit marssivat jatkuvaa marssiaan ja Sheelika pääsi kuin koira veräjästä.<br>\n<br>\n\"Onpa onni että Tawa palkkasi noin huonoja vartijoita\", Sheelika myhäili, juosten äänettömästi linnoituksen seinämän viertä. Pienet kivet jotka irtoilivat paikaltaan Sheelikan juostessa olisivat paljastaneet hänet, jos Tawa olisi viitsinyt palkata valppaampia vartijoita.<br>\n<br>\nViimein Sheelika pääsi tornin lähimaastoon. Ampuen suuren koukun Volo Lutu-laukaisimellaan Umbran ikkunaan, Sheelika alkoi hinata itseään äänettömästi ja katseilta piilossa kohti Umbran huonetta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":222,"creator":"Mr.Killjoy","timestamp":"2010-10-31T11:22","content":"<strong>Klaani</strong><br>\n<br>\nKilljoy käveli vartiopisteen ohi, ilman, että vartija huomasi tätä. Tämä oli täydellistä. Toki, hän oli vain läpinäkyvä ja puvun ominaisuus heikensi hänen elementaalivoimiaan, mutta tämä olisi ainoa vaihtoehto.<br>\n<br>\nEihän hän Xialla sitä muuten tarvitsisi, metsästäjät eivät tunteneet hänen uutta kehoaan, mutta The Shadowed Onen linnakeeseen pääsy olisi eri juttu. Puku oli myös varustettu erilaisilla häirintälaitteilla, jotta tutkat eivät näkisi häntä.<br>\n<br>\nHelpointa olisi ilmeisesti vain verhoutua ja lentää suoraan TSO:n ikkunasta sisään...<br>\n<br>\nKilljoy törmäsi etsimäänsä nopeammin kuin oli arvellut. Visokki käveli yhdestä Klaanin pihakäytävistä suoraan hänen eteensä, Klaanin maskotti Nöpö mukanaan.<br>\n<br>\n\"Iltaa Visokki.\"<br>\n<br>\nVisokki säikähti ja Nöpö kiipesi välittömästi tämän selkään peloissaan. Visokki kääntyili ympäriinsä ja yritti löytää puhujaa. Lopulta Killjoy muuttui taas näkyväksi ja hölmistynyt Visokki sävähti.<br>\n<br>\n\"Killjoy, mita halvattua sinä oikein puuhaat?\"<br>\n<br>\n\"Testailin vain pukua, mutta minulla oli sinulle asiaakin\", Killjoy mutisi.<br>\n<br>\nVisokki otti puoli-istuvan asennon ja valmistui kuuntelemaan.<br>\n<br>\n\"Kun olen lähtenyt, olen ymmärtänyt, että Klaanilla on aika monta rautaa tulessa.\"<br>\n<br>\n\"Olet oikeassa.\"<br>\n<br>\n\"Ensiksi pyytäisin, että Creedy saa jatkaa komentohuoneessa, hänen apunsa on tarpeen.\"<br>\n<br>\n\"Totta kai\", Visokki sanoi, \"Entä muuta?\"<br>\n<br>\n\"Toivoisin myös, että voisitte lähettää jonkun vartioimaan mökkiäni, uskon, että haluatte myös samalla painaa siellä lehden.\"<br>\n<br>\n\"Emmeköhän löydä sinne jonkun tuuraamaan.\"<br>\n<br>\n\"Vielä yksi asia.\"<br>\n<br>\nKilljoy ojensi Visokille pienen kortin.<br>\n<br>\n\"Tuo sisältää tiedot kaikista johtamistani taisteluistani Metru Nuilla. Suosittelen käymään sen läpi. Siellä on monia sissitaktiikoita, joista saattaa olla meille hyötyä.\"<br>\n<br>\n\"Kiitos... Toivottavasti sinäkin ymmärrät, että armeijasi ei ole riittävä, sillä ei voiteta\", Visokki totesi murheellisena.<br>\n<br>\n\"Tiedän... sen tarkoitus on vain yrittää tehdä siitä vähän helpompaa. Oikeastaan, se on vain avain mahdolliseen selviytymiseen, mutta voittoon... ei.\"<br>\n<br>\nKilljoy kääntyi jo kannoiltaan, mutta Visokki puhui vielä.<br>\n<br>\n\"Näen, että käytät taas hänen laitteistoaan.\"<br>\n<br>\nKilljoy katsoi rinnassaan komeilevaa skorpionin häntää ja puristi sen jälkeen kätensä nyrkkiin.<br>\n<br>\n\"Olemme kiitollisia siitä mitä olet tehnyt, sinä pidit lupauksesi, mutta näen, että sinulla on muitakin tarkoitusperiä\", Visokki jatkoi.<br>\n<br>\n\"Se oli Purifier. TSO:n kätyrit tekivät ison työn lavastaessaan Guardiania syylliseksi hyökkäykseen. Vihdoin minulla on mahdollisuus saada hänet käsiini.\"<br>\n<br>\n\"Jos saat hänet kiinni, mitä aiot tehdä?\", Visokki kysyi.<br>\n<br>\n\"Sen mikä minun kuuluu.\"<br>\n<br>\nKilljoy painoi nappia ja katosi yöhön. Visokki jäi pihalle ja jäi katsomaan kohtaa, jossa Killjoy oli hetki sitten ollut.<br>\n<br>\n\"Toivon, että tiedät mitä teet Killjoy, minä todella toivon.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":223,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T11:52","content":"<strong>Jossain taivaalla, kahden ilmalaivan tuntumassa</strong><br>\n<br>\nPieni, Klaanilainen lentokone sukelsi villisti väistellen ja väisellen piraatti-ilmalaivan tulitusta. Ilmeisesti se ei ollut arvostanut lennokin ampumaa pikku laukausta. Ohjaamossa Snowman koetti parhaansa mukaan pysyä perillä lentokoneen \"sittenkin hieman venettäni vaikeaselkoisemmista\" ohjaksista. Hän vispasi ohjaussauvaa, ja lentokone heittelehti suunnasta toiseen. Toistaiseksi Klaanilaisten kulkupeli ei kuitenkaan ollut vielä ottanut lainkaan osumaa.<br>\n<br>\nÄmkoo etsi kuumeisesti lentokoneen ohjauspöydästä jotain, jolla tulittaa takaisin. Toistaiseksi hän oli saanut koneen laskeutumistelineet ulos ja mukitelineen ponnahtamaan iloisesti esiin, mutta tulivoima ei ollut noussut ensinkään. Hän turhautui huomatessaan kaikkien ampumaohjaksienkin olevan lentäjän puolella, ja nosti kiikarit taas käsiinsä, toivoen huomaavansa jotain oleellista.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nIlmalaivan kannella kapteenit Ghekula ja Taku huusivat kilvan komentoja miehistölleen.<br>\n\"Laukaiskaa ty-\"<br>\n\"Laukaiskaa tykit! Arrr!\"<br>\n\"Kääntäkää paapu-\"<br>\n\"Kääntäkää paapuuriin!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktuspommeilla!\"<br>\n\"Tulittakaa kaktu... Mitä, ei, älkää tulittako kaktuspommeilla!\"<br>\n<br>\nOli kuitenkin jo myöhäistä. Piraattien ilmalaivan kyljestä avautui kitisten suuri aukko. Esiin ponnahtaneen massiivisen tykin suusta lähti viuhuen ilmaan vihreä ammus, joka hetken kiidettyään ilmojen halki räjähti. Siitä lähti joka suuntaan pienempiä palasia, joista suurin osa iskeytyi matoranryöväreiden omaan alukseen.<br>\n\"Mikä virka tuolla tykillä on?\"<br>\n\"Kukaan ei tiedä.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKlaanilaiset katselivat pöllämistyneinä piraattilaivan toimintaa. Ja niin yllätävä kuin äskeinen ammus oli ollutkin, Ämkoo huomasi jotain vielä kiinnostavampaa. Ne olivat matoraneja. Eivät skakdeja, eivät steltiläisiä, ne olivat matoraneja. Snowman kommentoi Ämkoon kasvoille kohonnutta outoa ilmettä: \"Mitä nyt?\"<br>\n\"Ne ovat matoraneja.\"<br>\n\"Mitä?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Matoraneja.\"<br>\n\"Mutta enhän minä niitä pikku kavereita tahdo ampua.\"<br>\n\"He ampuvat meitä. Tulita takaisin.\"<br>\n\"Tuossa on kyllä perää.\"<br>\n<br>\nSnowman painoi isoa punaista nappia ohjaustangon vieressä, ja pongahti kattoon auenneesta luukusta uskomattomalla vauhdilla istuimineen kohti taivaan sineä. <em>Heittoistuin</em>, Ämkoo ajatteli. <em>Kenen idea oli asentaa tuohon heittoistuin?</em> Hän tarttui koneen ohjaksiin, ja jatkoi väistöliikkeitä.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nMatorankapteenit ihmettelivät äskeistä. Oliko tuo salainen ase? Kiero suunnitelma heidän päänsä menoksi? Hämäys? Avunpyyntö? Jotain vielä uhkaavampaa?<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\n<em>Oho,</em> Snowman mietti. <em>Väärä nappi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nPiraatti-ilmalaivan sisätiloissa eräs pahansisuinen matoran käveli käytävää pitkin. Hän kuitenkin pysähtyi kuullessaan jonkin isketyneen aluksen ulkoseinään. Hän meni katsomaan ikkunasta ulos, ja näki ikkunalaudasta roikkuvan, valkoisen toan. Matoran kysyi tuimana: \"Kuka olet?\"<br>\n\"Snowman, terve vaan. Entäs sinä?\"<br>\n\"Ryan\" matoran vastasi, ja lisäsi vielä merirosvouttaan korostaakseen \"Arrrr.\"<br>\nSnowman ei tiennyt miksi, mutta hänelle tuli mieleen, että tuo matoran olisi varmasti hyvin ahne, ja lähestyi kiusallista tilannetta siltä kantilta.<br>\n\"Kuule, Ryan, jos päästät minut ylös, saat mittaamattomia aarteita.\"<br>\nMatoran katsoi ikkunalaudasta roikkuvaa toaa, ja asetti jalkansa tämän varpaiden päälle.<br>\n\"Kuinka mittaamattomia?\"<br>\n\"...tiedätkö edes, mitä se tarkoittaa?\"<br>\n<br>\nJuuri silloin rysähti, ja Snowmanin ote lipesi. Hän sai kuitenkin napattua kiinni alemmasta ikkunasta, ja kömpi siitä sisään. <em>Käy tämä näinkin,</em> hän mietti katsellessaan ympärilleen pimeässä huoneessa. <em>Mutta Ämkoo voisi vähän varoa lentokoneen ohjaksissa. Hän melkein osui minuun.</em><br>\n<br>\nKerrosta ylempänä Ryan lähti juoksemaan kohti ilmalaivan kantta. Kapteenien tulisi kuulla tästä tunkeilijasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":224,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-10-31T11:57","content":"<strong>Umbran huone</strong><br>\n<br>\nSheelika hyppäsi ketterästi ikkunasta pölyiselle kivilattialle. Kuun valo loi varjoja Sheelikasta lattialle, ja varjoista Sheelika piti. Katsellen ensin ympärilleen Sheelika näki Umbran huoneen koko loistossaan. Keskellä Umbran huonetta oli läjässä kasa elementaalienergian naamioita, joita Umbra oli joskus ostanut Metru Nuilta pilkkahintaan. Niitä Umbra tarvitsi jokaisen tehtävänsä jälkeen, koska tehtävät kuluttivat usein hänen Elementaalivoimiaan suuresti. <br>\n<br>\nYhdellä seinämällä oli suuri kivestä kaiverrettu kirjahylly, jossa oli Umbran kivitauluille tehtyjä kirjauksia aina hänen Karda Nui päiviltään asti. Sheelika tutkaili näitä ja sai selville asioita Umbran menneisyydestä, kuten sen että hän oli Toiveiden kiven yksi suojelijoista, ja tappanut kylällisen Matoraneja ollessaan Toa Hordika. <br>\n<br>\n\"Perin mielenkiintoinen hahmo tämä Umbra\", Sheelika puheli itsekseen, luoden terävästä kynnestään varjosäteen seinään. Hän kirjoitti seinään: Siellä missä Salama ja Varjo kohtaavat, vain kuolema korjaa kaiken.<br>\n<br>\nKaivellen kivitauluja, Sheelika ammensi itseensä tietoja Umbrasta. <br>\n<br>\n\"Näistä tulee hyödyllisiä tietoja, joita voimme käyttää Klaania vastaan. Arstein tulee olemaan minusta ylpeä\"<br>\n<br>\nTutkien Umbran sängyn vieressä olevaa yöpöytää, Sheelika huomasi kaiverretun kuvan Umbrasta ja eräästä naispuolisesta Matoranista. Kuvaan oli kirjattu tekoaika: Karda Nui n. 100 000 vuotta sitten. <br>\n<br>\n\"Hmm... Umbralla on joku sydänkäpy jossain kaukana... Miehet. Tarvitsevat meitä naisia, vaikka me naiset emme kaipaa muuta kuin valtaa ja hiukan peliä\", Sheelika puheli taas itsekseen ja löysi kivisen yöpöydän laatikoista Matoranien mytologiaa käsitteleviä teoksia kuten <br>\n<em>Karzahni, myytti vai legenda</em>, <em>Tren Krom, tuhoa vai trikkejä</em> sekä <em>Toa Matat, tietoja ja legendoja sankareista</em>. Heittäen nämä teokset pölyiselle lattialle, pieni pölypilvi pöllähti kirjojen osuessa pölykerrokseen. Salaman Toa piteli nenästään ja koetti olla aivastamatta, pölyn kutittaessa yhä hänen nenäänsä. <br>\n<br>\nPölyn takia, Sheelika lähti Umbran pienempään, viereiseen huoneeseen, jossa oli paljon kuolleita heiniä ja mädäntyneitä hedelmiä. Täällä Umbran lemmikki Kahu ja Fikou yleensä asuivat, mutta nyt Kahusta ei kuulunut mitään. Umbran Fikou nukkui luomassaan seittipedissä lähellä Kahun ruokintakippoa. Pieni Rahi keinui suloisesti vihreässä seittikeinussaan, tuhisten ja hampaitaan naksutellen. Sheelika päätti olla herättämättä tätä hämähäkkiä, vaan jatkoi tutkimuksiaan.<br>\n<br>\nLattialta, Sheelika löysi Umbran holoprojektorin, joka lähetti viestiä Umbran lähdöstä Ritarikunnan tehtävälle. Napaten sen käsiinsä, Sheellika laittoi sen kiinni ja hellästi laukkuunsa.<br>\n<br>\n\"Tätä Arstein tarvitsee\", Sheelika ajatteli heittäen semalla paperista tehdyn Rahi Beasts- oppaan Umbran sängylle. Potkien maassa lojuvia lappuja, Sheelika sai vahingossa esiin Moderaattorien salasanatietoja. <br>\n<br>\n\"Tätä me juuri tarvitsemme\", Sheelika sanoi, keräten oudolla ja koukeroisella käsialalla tehtyjä Matoraniksi kirjattuja lappuja laukkuunsa. <br>\n<br>\n\"Arstein. Olen löytänyt tietoja, joista voi olla hyötyä meille\", Sheelika sanoi radioonsa. Arstein kuunteli Sheelikan informaatiot ja vastasi: \"Pysy siellä Umbran huoneessa. Voit vakoilla siellä olevasta Moderaattorin taulusta koko Klaania. Ilmoitan sitten kun tarvitsen sinua taas\"<br>\n<br>\nRadio rätisi ja ääni sammui. Sheelika lähti tutkimaan Umbran huoneistoa. <br>\n<br>\nSalaman Toa pani merkille ettei Moderaattori pahemmin välittänyt siisteydestä. Pienet köynnökset risteilivät yhdellä seinämällä, ja niissä roikkui Fikoun tyhjiin imemiä Niazeskeja ja perhosraheja. Heilautus Sheelikan kädestä, ja kaikki kuolleet Rahit olivat lattialla. <br>\n<br>\n\"Että minä vihaan Raheja\", Sheelika sanoi. \"Ne pilaavat yleensä kaiken...\"<br>\n<br>\nKävellen Umbran sotkuisessa huoneistossa, Sheelika päätyi lopulta lukolla varustetulle ovelle. Iskien oven hajalle keihäällään, ovi rysähti palasiksi Sheelikan eteen ja hän marssi sen ylitse.<br>\n<br>\nSheelikan eteen aukeni suuri tietokoneilla ja sähkökaapeleilla täytetty huone, jossa Umbran Moderaattorikomentotaulu oli yhä päällä. Sheelikan astuessa koneen ohjaimiin, hän pääsi vakoilemaan aukottomasti kaikkia Klaanilaisia, tai sabotoimaan heidän tehtäviään.<br>\n<br>\n\"Arstein tulee olemaan ylpeä tästä\", hän myhäili itsekseen, hymy naamiollaan...<br>\n<br>\nSheelika ei kuitenkaan huomannut pientä olentoa, joka kipitti hänen takaansa varjoissa kohti linnoituksen portaita...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":225,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-10-31T20:24","content":"<strong>Kidutuskammio – taas</strong><br>\n<br>\nGlatorianking riuhtoi ja rimpuili yrittäen päästä irti häntä kuljettavien torakoiden otteesta. Kauhu alkoi täyttää häntä, kun hän näki, mihin häntä vietiin. Ensin hänet oli pakotettu tekemään raskasta työtä kaivoksilla, ja nyt hullu Makuta aikoi kiduttaa häntä.<br>\n<br>\n”Elämä potkii, ystävä”, pilkkasi toinen torakoista.<br>\n”Joo, emmehän me voi mitään sille, että se sekopää tahtoo ki-” Toisen torakan lause päättyi kesken, kun hänen päänsä murskautui Makutan kynsien väliin.<br>\n”Olit ssssanomassssa?” Abzumo sanoi ivallisesti. Torakan raato mätkähti maahan. Toinen torakka hylkäsi vangin ja pakeni paikalta. Abzumo tarttui Glatoriankingin kurkusta ja iski tämän pään seinään. Siihen, missä pää oli iskeytynyt kiveen, oli murtumia. Gekko menetti tajunsa.<br>\n<br>\nHerätessään Glatorianking huomasi olevansa sidottuna isoon, kiviseen telineeseen, joka muistutti ratasta. Hänen kätensä ja jalkansa oli sidottu rattaaseen, jolloin hän ei pystynyt liikuttamaan muuta kuin keskiruumistaan. Hän koetti rimpuilla edelleen, mutta se ei auttanut. Hänen päätään särki. Hänen mieltään siveli jokin limainen ja inhottava. Se tuuditti hänen psyykeään rauhan tunteeseen, mutta hän tiesi, että tämä oli vain illuusiota. Hän katseli hieman ympärilleen. Kauhun tunne palasi nopeasti, kun hän näki kaksi mustaa Nazorakia, jotka pitelivät käsissään pitkiä metallitankoja. Abzumo hymyili vieressä.<br>\n<br>\nGlatorianking halusi kirkua. Hänen päänsä täyttyi epätoivosta, kun torakat valmistautuivat iskemään.<br>\n<em>Ei, Toan on oltava urhea, minä kestän</em>, hän ajatteli. Mieli muuttui, kun torakat alkoivat piestä hänen raajojaan tohjoksi pyörän pyöriessä hitaasti ympäri. Kaiken lisäksi hänelle tuli huono olo. Tuska oli mitä kammottavin. Hänen panssarinsa menivät pirstaleiksi, kun niitä oli hakattu muutaman minuutin ajan. Kaikki se tuntui karmealta. Hän ei huutaisi, hänen olisi kestettävä.<br>\n<br>\nTorakat sen kun jatkoivat vain; ne eivät lopettaneet, vaikka aikaa tuntui kuluneen ikuisuus. Glatorianking ei enää tuntenut raajojaan kovin hyvin. Hän oli menettää tajunsa uudestaan, kun torakat yhtäkkiä lopettivatkin. Hänet irrotettiin telineestä. Hän putosi lattialle voihkaisten. Hän ei pystynyt liikkumaan. Hänen raajansa olivat tohjona – lähes kirjaimellisesti.<br>\n<br>\nAbzumo alkoi miettiä, mitä käyttäisi Toaa vastaan seuraavaksi. Hän päätyi silpomaan Toan lihaa irti. Glatorianking ei pitänyt ajatuksesta. Hänet sidottiin jälleen uuteen telineeseen. Pian Abzumo otti esiin veitsen ja alkoi henkilökohtaisesti töihin. Glatorianking katseli kauhuissaan, kuinka Makuta lähestyi häntä pitkä veitsi kädessään. Kun tämä alkoi viillellä sadistisen kiihkon vallassa Glatoriankingin kättä, Gekko tunsi päänsä räjähtävän. <em>Viiltävä</em> kipu viilteli häntä, hänen teki mieli kirkua. Ja sen hän itse asiassa – tällä kertaa – tekikin. Makuta nauroi: viimeinkin hän oli saanut Toan murtumaan. Glatorianking valitti tuskiaan, karjui kuin Tahtorak, joka kärsii tukoksesta. Hänen kätensä olivat aivan täynnä teräviä viiltoja, hän ei pystynyt liikuttamaan niitä. Epämääräistä nestettä valui lattialle suurin mitoin. Gekko ei halunnut muuta kuin pois tästä paikasta. Takaisin rakkaaseen Klaaniin. Irti hullun Makutan kidutusvempeleistä. Hän kiljui taas. Makuta lopetti hetkeksi.<br>\n”Kerrohan, minne sinä ja ystäväsi olisitte olleet matkalla?” Abzumo sanoi.<br>\n”Minä… en tiedä…”<br>\n”Sinä tiedät. Minä tiedän sinun tietävän.”<br>\n”Minä en… tiedä, mitä… sinä luulet minun tietävän.” Glatorianking hymyili. Abzumo irvisti. Gekko sai suuren sähköiskun ja kirkui kuin pikkuinen Ga-Matoran.<br>\n”Ehkäpä fyysinen kidutus ei saa sinua kertomaan. Mielenhallinta on hankalaa, olet melkoisen vahva – typerästä olemuksestasi huolimatta. Mutta tiedän, mikä saisi Toan kuin Toan polvilleen. Paitsi kaikkein moraalittomimmat. Katsotaan, millainen sinä olet.” Makuta nauroi kaamealla tavalla. Glatorainking mietti, mikä mahtaisi olla karmeampaa kuin tämä, jota hän joutui kokemaan. Hän sai hienoisen hengähdystauon.<br>\n<br>\nPian Makuta kuitenkin palasi. Ja hänellä oli mukanaan ruskeanpinkki mytty. Glatoriankingin kauhuksi mytty osoittautui Helmekaksi, yhdeksi Klaanin iloisimmista Matoraneista.<br>\n”Jos sinua ei saa puhumaan kiduttamalla, saat katsella, kun kidutan pikkuista Helmekaa.” Makuta hymyili irvokkaasti. Glatorianking tunsi viimeistenkin voimiensa katoavan. Matoran heräsi. Hän oli tuskissaan. Glatorianking näki jo nyt, että tästä tulisi kaikista pahinta kidutusta.<br>\n<br>\nMakuta tunki Helmekan samanlaiseen telineeseen kuin Glatoriankinginkin. Sitten hän otti jostain esille pitkiä piikkejä. Helmeka katsoi häntä anovasti.<br>\n”Valmisssssta, Helmeka?” Abzumo sähisi. Matoran nielaisi. Sitten hän sulki silmänsä. Abzumo lävisti hänen kätensä piikillä. Matoran parkui tuskissaan, Glatoriankingin korvat särkyivät kuin hauras lasi. Hänen päänsä sisään tunkeutuva ääni sai hänen hermonsa pettämään. Hän alkoi itkeä hiljaa. Matoranin huuto lisääntyi toisen piikin myötä. Abzumo päätti lävistää koko ruumiin suurella piikillä. Matoran kiljui hervottomasti ennen kuolemaansa. Tai niin Gekko luuli. Hän oli todella järkyttynyt näkemästään. Makuta oli mielenvoimillaan pakottanut hänet katsomaan.<br>\n<em>Annetaan typeryksen luulla, että Matoran on kuollut</em>, Makuta ajatteli. <em>Ehkä se auttaa minua saamaan hieman tietoja.</em><br>\n<br>\n”Nyt. Minne olitte matkalla? Minne toiset ovat yhä matkalla?”<br>\n”En tiedä”, Glatorianking sanoi hitaasti, pää painuksissa. ”Sitä ei ehditty kertoa minulle ennen sieppaustani.” Makuta oli tällä kertaa ilmeetön.<br>\n<em>Puhunee totta</em>, hän ajatteli.<br>\n”Hyvä on, Glatorianking”, hän jatkoi. ”Mitä muita tehtäviä Klaani suorittaa päihittämiseksemme?”<br>\n”En tiedä”, Gekko vastasi kylmän rauhallisesti. ”En ollut suuressa kokouksessa.”<br>\n”Valehtelet.”<br>\n”Niin teen.” Gekko, joka luuli Helmekan heittäneen henkensä, oli täysin varma siitä, mitä halusi. Hän ei antaisi Makutan saada tietoja haltuunsa.<br>\n”Miksi?”<br>\n”Koska en voi antaa sinun saada tietää yhdestäkään. Itse asiassa en edes tiedä mitään.”<br>\n”Sinä. Olet typerä.”<br>\n”Niin, se voi olla mahdollista, mutta samoin olet sinäkin.” Makuta katseli tyrmistyneenä Toaa, joka kidutustelineeseen sidottuna uhmasi häntä. Lihat oli revitty irti käsistä, luut murskattu. Hänellä ei ollut potentiaalia minkään muunlaiseen vastarintaan kuin verbaaliseen.<br>\n”Sinä et taida ymmärtää tilannetta”, Abzumo sanoi. ”Ssssssinä et ymmärrä.”<br>\n”Ymmärrän. Minä en anna tietoja, ja sinun on pakko tappaa minut, kuten tapoit hänet.”<br>\n”Sinä… et voi… sanoa… noin.”<br>\n”Voin. Ja sanon. Sanoin itse asiassa jo.” Makuta kavahti taaksepäin. Hänen kasvonsa vääristyivät vihan irvistykseen.<br>\n”SINÄ KUOLET!” hän karjui. Hän otti esiin suuren keihään ja lävisti sillä Glatoriankingin mahan. Gekko vingahti ja sylki vihreää nestettä. Makutan suu vääntyi groteskiin hymyyn.<br>\n”Nyt, minun lienee pakko tappaa sinut.” Hän otti esiin viikatetta muistuttavat aseen. Hän kohotti sen iskuun.<br>\n<br>\n<strong>Klaanilinnoitus, Makuta Nuin huone</strong><br>\n<br>\n”Tuota noin. En haluaisi kertoa… monestakin syystä…” Makuta Nui sanoi Matorolle.<br>\n”Ja ne syyt ovat?”<br>\n”Ne paljastavat hieman… asioita, joita en haluaisi paljastettavan.”<br>\n”Kuten?”<br>\n”Ööh…” Makuta Nui sanoi. Hän mietti hetken. Sitten hän kohautti olkiaan ja teleporttasi itsensä huoneesta. Matoro katsoi hölmistyneenä hetken paikkaa, jossa Makuta oli hetki sitten istunut. Sitten hän kirosi ja lähti huoneesta. Hänen pitäisi vielä kerätä varusteita, mutta Manu ei pääsisi pulasta näin helposti.<br>\n<br>\nMakuta Nui oli jo kerännyt tarvitsemansa tarvikkeet matkaa varten. Hän lähti kohti tapaamispaikkaa.<br>\n<em>En voi kertoa ihan kaikkea heille</em>, hän ajatteli, <em>en vielä…</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":226,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-10-31T20:47","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, tapaamispaikka</strong><br>\n<br>\nKeetongu käppäili takaisin paikkaan, mistä Manun tiimin oli pian määrä lähteä kohti tuntematonta. Keetongua hermostottutti. Hän ei pitänyt tehtävän laadusta, vaikka hän tieti, että torakat olivat läpeensä pahoja valloittajailkiöitä. He menisivät estämään älykkään rahilajin lisääntymisen ja pelastaisivat Klaanin.<br>\n<br>\nMyös Keetongun älykäs rahilaji oli tuhottu sukupuuttoon. Kokonaan. Keetongu ei tapaisi koskaan lajitovereitaan. <br>\n<br>\nHermostutti. Keetongu napsutteli sormiaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":227,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-10-31T21:17","content":"<strong>Kidutuskammio</strong><br>\n<br>\nAbzumo pyöritteli viikatetta käsissään hitaasti. Sadistinen Makuta oli heilauttanut teräasetta kohti edessään makaavaa vangittua Toaa jo kolme kertaa ainoastaan pysäyttääkseen iskun ennen osumaa.<br>\nAbzumo piti tilanteesta ja olisikin voinut sanoa, että hän nautti jokaisesta sekunnista koko sielullaan, jos hänellä olisi sielu. Makutan kasvoilla oli nautiskelevan pirullinen hymy, joka vain leveni viikatteen jokaisella heilahduksella.<br>\nGlatoriankingin kasvoilta ei loistanut enää edes kipu. Toassa oli havaittavissa vain puhdasta pelkoa ja epätoivoa. GK oli alistumassa kohtalolleen ja oli varmaa, että hän kuolisi kidutuskammion tunkkaiseen pimeyteen seuranaan vain sadistinen Makuta, kaksi tunteettomasti tuijottavaa Nazorakia ja omat ajatuksensa. Edellämainituista musertavinta seuraa olivat hänen ajatuksensa.<br>\n<br>\nMielenlukuun kykenevä Makutakin kuuli GK:n jokaisen ajatuksen. Fyysisellä ja henkisellä tuskalla pehmennetyn Toan alitajunnan oven avaaminen oli Abzumon mielelle luvattoman helppoa. Hän olisi voinut vahvistaa kaikkia tämän negatiivisiä tunteita, mutta sille ei ollut tarvetta. Epätoivo oli ylittänyt tapahtumahorisontin. Paluuta ei enää ollut.<br>\n\"Toa, muista tämä\", Abzumo sanoi heilauttaen viikatetta taaksepäin viimeistä iskua varten. \"Tumminta on aina ennen kuin kaikki on sysimustaa.\"<br>\nSilloin Makuta heilautti asettaan. GK vain katsoi viikatetta eikä enää aikonut edes huutaa.<br>\n<br>\n<br>\nSitten yhtäkkiä viikate pysähtyi ilmassa GK:n silmien edessä. Hetken aikaa Toa luuli, että tämä oli jälleen vain osa Abzumon pitkään kestänyttä henkistä kidutusta, mutta purppurainen Makuta näytti olevan pysähtymisestä aivan yhtä yllättynyt kuin GK.<br>\n<br>\n\"Hänet\", tunteeton ja metallinen ääni sanoi jostain Abzumon takaa. Se oli voimakas, mutta oli kuin puhuja ei olisi koskaan aiemmin käyttänyt ääntään. Puhe oli hidasta ja tauotettua ja vaikutti siltä, että puhuja joutui pakottamaan jokaisen sanan ulos suustaan. \"On. Säästettävä.\"<br>\n<br>\nAbzumo päästi irti viikatteesta. Hänen yllätyksekseen se ei pudonnut maahan, vaan jäi leijumaan juuri siihen kohtaan, mihin se oli pysähtynyt. Makuta ja kaksi sinikätistä Nazorak-agenttia kääntyivät ympäri nähdäkseen puhujan.<br>\n<br>\nKidutuskammion suuri teräsovi oli avattu ja suuri määrä valoa tunkeutui sisään. Oviaukossa seisoi noin Toan kokoinen vaalea hahmo, jonka piirteet eivät olleet näin kaukaa tunnistettavissa.<br>\nOli itseasiassa liioittelua sanoa, että hahmo oli millään tapaa Toan kaltainen. Kyllä, se oli yhtä pitkä ja yhtä leveä kuin Toa, mutta sen anatomia oli erilainen. Hahmon ruumiin mittasuhteet olivat groteskit ja eivät käyneet järkeen. Hahmon pitkä kaula ja raajat saivat sen näyttämään siltä, kuin sen koko ruumista olisi pidennetty venyttämällä väkivaltaisesti.<br>\n<br>\nNäinkin kaukaa Abzumo kykeni näkemään, että hahmon selässä oli pitkä katana. Hahmo piti toista kättään selkänsä takana, mutta toisella se osoitti jonnekin Abzumon taakse. Kun hahmo heilautti sormeaan vaitonaisesti, ilmassa leijuva viikate päätti pudota lattialle kolahtaen rumasti.<br>\n<br>\n\"Avde lähetti ssssinut, eikö?\" Abzumo sanoi pettyneenä ja halveksivana hahmolle. Hahmo nyökkäsi hitaasti, josta kävi ilmi, että jopa sen liikkeissä oli jotain väärää. Hahmon ruumis liikkui hyppien ja sätkien kuin jonkinlainen groteski marionetti.<br>\n<br>\n\"Syvällä Naurulla käyttöä Toalle\", se pakotti ulos suustaan. \"Saa. Elää.\"<br>\n<br>\n\"Hyvä on\", Abzumo sanoi. \"Mutta en ajatellut vielä lopettaa.\"<br>\n<br>\nGroteskin epämuodostuneen vaalean hahmon pää nuokahti kumoon. Abzumo ei ollut täysin varma, oliko tämä liike täysin hallittu.<br>\n<br>\n\"Sinulla. Vielä yksi.\"<br>\n<br>\nAbzumo nyökkäsi ja katsoi Helmekaa. Hänellä ja Matoranilla tulisi olemaan vielä hauskaa ainakin niin kauan kuin Matoran kykenisi tuntemaan jotain pienessä kehossaan.<br>\n\"Hyvä on. Agentit, sitokaa Toa ja antakaa hänet friikille.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":228,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-10-31T23:32","content":"<strong>Ilmalaivapiraattimatoranien alus, pimeä huone</strong><br>\n<br>\nSnowman otti metallisesta hyllystä tukea kulkiessaan kohti huoneen oletettua oviaukkoa. Hän ei ymmärtänyt, mistä tämä huimaus oli äkkiseltään iskenyt, mutta pystyssä pysyminen oli kuitenkin vaikeaa. <em>Huono hetki</em>, hän pohti mielessään. Lumiukon edestä kuului narinaa, ja ovi aukesi. Oviaukossa seisoi viisi raskaasti aseistettua matorania. <em>Hyvin huono.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nTaku katsoi kulmiensa alta, kuinka Ghekula myhäili tyytyväisenä. <em>Se hölmö pikku matoran oli mennyt kysymään tuolta neuvoa tunkeilijan nappaamisessa,</em> Taku mietti katkerana. <em>Olen meistä selkeästi se karsimaattisempi johtaja.</em><br>\n<br>\nKuitenkin kummankin matorankapteenin huomio keskittyi kantea vavisuttavaan räjähdykseen. Lentokoneesta oli tehtävä loppu. Ghekula päätti ottaa johdon käsiinsä:<br>\n\"Arrrr, nostakaa kannen alta ekstralinssit tykkeihin, nyt olisi hyvä hetki ampua tuo pikku pörriäinen alas taivaalta!\"<br>\n\"Ei, perukaa äskeinen! Kaivakaa saman tien esiin tarkkuuskiväärit, ja ladatkaa ne panssarintorjunta-ammuksilla!\"<br>\n\"Perukaa peruminen. Arrr, tykkien tarkkuutta tulee parantaa!\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman haparoi varustelaukustaan hakkua. Toinen käsi otti yhä tukea hyllystä, ja mielessään Snowman pohti, oliko taistelu voitettavissa. Olkoonkin vain matoraneja, hänen oli myönnettävä piraattien kantavan melkoista tulivoimaa, eikä huimaaminenkaan varsinaisesti auttanut asiaa.<br>\n<br>\n\"Arrrrr\" eräs pikku piraatti aloitti omaperäisesti. \"Tahdotko lankulle, ruoja?\"<br>\n\"Ei meillä ole lankkua, Punajalka-Pete.\"<br>\n\"Arrrrr, se oli kielikuva!\"<br>\n\"Itse olet kielikuva!\"<br>\n\"Arrrrrr!\"<br>\n<br>\nSillä hetkellä suuri valkoinen toa kuitenkin lysähti varoittamatta \"Punajalka-Peten\" ja muiden merirosvojen päälle tajunsa menettäneenä.<br>\n\"Nostakaa tämä pullukka päältäni, niin heitämme hänet tyrmän puolelle!\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo veti lentokoneen ohjaustankoa rajusti sivulle tehdäkseen väistöliikkeen. Hän huomasi Snowmanin kadonneen ilmalaivan sisäpuolelle. Taivas oli täynnä kaikennäköisiä ammuksia, ja Ämkoo totesi ainoaksi kunnolliseksi vaihtoehdokseen laskeutua ilmalaivan kannelle. Ongelmana oli vain vihainen miehistö ja parisataa ammusta joka suunnalla.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, Nazorakein laivaston lippulaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni 666 asteli komentosillalle Amiraali 002:n kanssa.<br>\n\"Hieno puhe\" Kapteeni totesi. \"Oikein innostava.\"<br>\n\"Kiitos. Oli hyvä saada kaltaisesi kokenut soturi nuorukaisille roolimalliksi.\"<br>\n<br>\nTorakat asettuivat suurehkon hologrammikartan laidoille muutaman tutkijatorakan seuraksi. Eräs näistä valkotakkisista nazorakeista avasi ruman suunsa, ja toi ilmi kaikkia tutkimuspuolen torakoita huolestuttavan aiheen: \"Entä jos kiihdytetty ikääntyminen vaikuttaa 'uuden sukupolven' psyykkeeseen radikaalisti? Voimmeko olla varmoja, että he kasvavat normaaleiksi?\"<br>\nAmiraali mulkaisi tiedemiestä pahasti.<br>\n\"Olen luovuttanut laivani sitä varten, jotta he saavat ihanteellisen kasvuymäristön. Jossa heidät voidaan kasvattaa pienestä pitäen tehtäväänsä, jossa he voivat koko ikänsä kouliintua mahtaviksi sotureiksi. Mitä muuta vaadit?\"<br>\n\"En mitään, mutta onko tämä varmasti viisasta? Oletteko miettineet tätä loppuun asti?\"<br>\n<br>\nKapteeni 666 katsoi eleettömänä vierestä, kun Amiraali nosti mekaanisen jalkansa. Kuului vaimea 'klik', ja jalasta singahtava harppuuna lävisti suunnitelmaa kyseenalaistaneen tutkijatorakan.<br>\n\"Asia loppuunkäsitelty\" 002 sanoi kylmästi, ja ooistui kohti huonettaan. <em>Yllättävää,</em> 666 mietti. <em>Yleensä Amiraali piilottaa ovelasti tunteensa, ja ratkaisee asiat puhumalla. Ehkä 'Rautasiiven' menettäminen on hänelle kovempi pala kuin luulinkaan.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":229,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-01T17:59","content":"<strong>Umbran huone, portaikko</strong><br>\n<br>\nPieni limevihreä Fikou kipitti pölyisiä kierreportaita alaspäin linnoituksesta. Jokin oli tunkeutunut sen isännän huoneeseen ja Umbra oli käskenyt häntä ilmoittamaan klaanilaisille tunkeilijoista. Pienet jalat kopisten Rahi viilletti alas synkkää portaikkoa, ohittaen klaanilaisten huoneita. <br>\n<br>\nJuosten liian lujaa, Fikou horjahti, pudoten noin kaksikymmentä porrasta alas, jolloin Rahi törmäsi lopulta erääseen kivipatsaaseen ja pökertyi vähäksi aikaa. <br>\n<br>\nFikou ei ollut taintuneena kuin hetken, vaan nousi pölyn seasta, lähtien kipittämään lattiaa pitkin etsimään joitain tuttuja klaanilaisia...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":230,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-01T21:23","content":"<strong>Snowmanin huone</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi keskellä Snowmanin huonetta. Se oli laitettu karanteeniin heti, kun mystisen paketin merkitys oli selvinnyt. Kepe oli kuitenkin saanut luvan tulla etsimään johtolankoja, joilla parasiitin luonteen jäljille päästäisiin.<br>\n<br>\nKepeä harmitti se, ettei Snowmaniin saanut yhteyttä eikä häntä varoitettua hänen päänsä sisäisestä uhkasta. Ei voinut tietää, koska se tekisi hänelle jotain anteeksiantamatonta. Tai ehkä se oli jo tehnyt. Ehkä oli jo liian myöhäistä.<br>\n<br>\nKuu näkyi leveästä ikkunasta. Sen ääressä oli kirjoituspöytä, jonka päällä oli edelleen jauheen jättämä läiskä. Otus oli kaivautunut ulos paketista Snowmanin nukkuessa. Mutta miksei hän ollut avannut pakettia ennen levolle käymistä? Taas yksi vastaukseton kysymys.<br>\n<br>\nKepe oli tonkinut paketin pohjia myöten, muttei ollut löytänyt muita jälkiä kuin joitakin kuolleita soluja. DNA-analyysi ei niihin onnistunut, sillä jonkinlainen itsetuhomekanismi oli kadottanut sen. Otus ei selvästikään tahtonut jättää mitään jälkiä itsestään.<br>\n<br>\nKepe tai kukaan muukaan ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta otuksesta. Se kuitenkin oli äärimmäisen vaarallinen ja heille vihamielisten tahojen käsialaa. Olisiko sen luonut joku makuta? Makutan voisi olettavan luovan jotain tällaista.<br>\n<br>\nHän kääntyi ja jätti huoneen taakseen. Hänen täytyisi kysyä Manulta asiantuntijan näkemystä ennen kuin tämä ehtisi lähteä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":231,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-01T21:53","content":"<strong>Bio-Klaanin linnoitus, ”takapiha”</strong><br>\n<br>\nEpämääräinen viiden hengen joukkio hiippaili ulos linnasta. Oli jo melkein täysin valotonta. Makuta Nui johdatti tiiminsä pensaaseen. Ja metsään. He kulkivat pimeydessä lähelle paikkaa, jossa Manu vakuutti sijaitsevan Nazorakien reiän. Muut eivät pitäneet tästä ilmauksesta, mutta lähtivät tietysti mukaan. Pian he löysivät aukon maasta. Se oli peitetty hyvin, mutta muutama Nazorak sattui tulemaan ulos, kun he kököttivät viereisessä puskassa. Keetongu kalautti yhden tajun kankaalle. Loput klaanilaiset hyökkäsivät muiden torakoiden kimppuun. Pian he kiipesivät alas tunnelia pitkin.<br>\n<br>\n[spoil]Blargh. Tämä vie vain tarinaa eteenpäin. Ei muuta pointtia.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":232,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-01T23:23","content":"<strong>Taivaspiraattien ilmalaivan kannella</strong><br>\n<br>\nKannelle jääneet piraattimatoranit juoksentelivat sinne sun tänne virkkoen samalla mitä epämääräisimpiä merenkävijöille ominaisia voimasanoja. Heidän yläpuolellaan viuhuva kevyehkö ilma-alus ei tehnyt satunnaisella tulituksellaan merirosvojen ryöstöhetkestä lainkaan helppoa. Lentokoneen alas tulittamista vaikeutti vieläpä se seikka, että ilmalaivan kapteenit jakelivat perin ristiriitaisia käskyjä.<br>\n<br>\nTulittamista vaikeutti myös se, että lentokone kurvasi hurjaa vauhtia suoraan ilmalaivan kantta kohti. Jos kone saisikin osuman, se syöksyisi liekehtien ilmalaivan kannelle - ja vauhdista päätellen tämän läpi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nÄmkoo myhäili lentokoneen ohjaamossa. Hän painoi vielä kerran itsellensä kupposen kuumaa, kulautti sen yliluonnollisella vauhdilla suuhunsa ja heitti kahvikupin olkansa yli ohjaamon takaosan lattialle. Hän alkoi varovasti vähentää koneen vauhtia ja painoi laskeutumistelineet esiin. Urheimmat merirosvot uskaltautuivat vielä tulittamaan Ämkoon konetta, mutta lopulta nämäkin ymmärsivät vaarantavansa sillä vain ja ainoastaan oman laivansa turvallisuuden.<br>\n<br>\nLentokone laskeutui laivan puiselle kannelle. Kone pysähtyi yllättävän nopeasti ( tämän Ämkoo huomasi lyötyään otsansa koneen tuulilasiin pysähdyksen aiheuttaman liikkeen voimasta ) ja pienet matoran-piraatit tuijottivat alusta hyvän matkan päästä varovaisin ilmein. Muutama piraateista tosin makasi koneen laskutelineiden juuressa yrittäen parhaansa mukaan peittää päänsä tärisevillä käsillään. Nämä piskuiset piraatit luulivat kai juuri tulleensa lentokoneen yliajamiksi.<br>\n<br>\n- - - -<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula astui ulos laivan kannelle ihmettelemään juuri saapunutta lentokonetta. Hän lähestyi konetta varmoin askelin ja oikoi samalla hattunsa asentoa. Sitten hän määräsi miehistönsä piirittämään lentokoneen ja jäi odottamaan.<br>\n<br>\nOdotusta ei kestänyt kauan. Ämkoo nousi ulos lentokoneesta ja jäi seisomaan sen vierelle huvittunut ilme kasvoillaan. Hän katsahti kapteeni Ghekulaa ja virnisti tämän massiiviselle päähineelle. Ghekula tuijotti takaisin ja lähti astelemaan Ämkoota kohti.<br>\n<br>\n\"Kiva hattu.\"<br>\n\"Yarrr.\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan laivan sisätiloissa sijaitsevassa varastohuoneessa itkeskeltiin valtavaa menetystä. Ämkoon ankaran tulituksen aiheuttama reikä oli saanut ilmalaivan varastohuoneen seinän käytännössä katsoen repeämään kahtia ja täten valtaosa huoneen sisällöstä oli päässyt valumaan ulos. Kaksi rosvomatorania ihmetteli tilannetta.<br>\n<br>\n\"Rommi... On mennyttä?\"<br>\n\"Kyllä. Rommi on mennyttä.\"<br>\n\"Mutta MIKSI rommi on mennyttä!!??!!\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Lyhyt ja tylsä. Pahoittelen, mutta nyt ei inspaa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":233,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T12:21","content":"<strong>Pimeys</strong><br>\n<br>\n<br>\nGK heräsi ja näki vain mustaa.<br>\n<br>\nSitten hän päätti avata silmänsä. Se ei auttanut. Huone, jonka kylmällä kivilattialla hän makasi oli vailla minkäänlaisia valonlähteitä. Oli myös täydellisen hiljaista ja GK ei pystynyt kuulemaan edes omaa hengitystään.<br>\n<br>\n\"Haloo?\" hän yritti kokeellisesti puhua pimeyteen. \"Onko täällä ketään?\"<br>\nToan epätoivoiset huudot kaikuivat takaisin jostain kaukaa antaen kuvan siitä, että huone oli valtava. Kaikumista kesti hetken ennen kuin äänet katosivat pimeyteen.<br>\n<br>\nGK kokeili liikkua ainoastaan tajutakseen, että ei pystynyt siihen. Hän pystyi yhä tuntemaan kaikki raajansa, mutta ne eivät yksinkertaisesti ottaneet vastaan komentoja.<br>\nToan mieleen hiipi häiritsevä ajatus. Ajatus ei ollut sellainen, jota hän olisi halunnut ajatella, mutta sitä ei saanut sulkea pois täysin.<br>\n<br>\n\"Ei\", joku puhui pimeydestä hiljaa. \"Et ole kuollut.\"<br>\n<br>\nJos huoneessa olisi ollut valoa, pelästyneen ja helpottuneen ilmeen epäpyhä yhdistelmä olisi ollut havaittavissa GK:n kasvoilla.<br>\n\"Ku-kuka siellä?\"<br>\n<br>\n\"Et ole tosiaankaan kuollut, GK\", pimeydessä puhuva ääni sanoi sivuuttaen aiemman kysymyksen. \"Koska minä olen käynyt toisella puolella ja tiedän, minkälaista siellä on.\"<br>\nKuusi punaista silmää syttyi pimeyteen suoraan GK:n kasvojen eteen ja niiden muodostaman ympyrän keskellä puhui hirviömäinen, leuaton suu.<br>\n\"Toisella puolella ei ole edes pimeyttä, poikaseni\", suu sanoi etäisesti Matoranilta kuulostavalla äänellään. \"Siellä ei ole mitään. Tyhjää. Pohjatonta tyhjyyttä. Ei ääniä. Voit vaikka avata suusi ja huutaa kauhusta, mutta pian sinulle selviää, että sinulla ei ole suuta. Sinulla ei ole suuta ja haluat huutaa.\"<br>\n<br>\nGK tuijotti silmiä hiljaisena. Hän päätti olla sanomatta mitään.<br>\n\"Minä ja ystäväni juuri pelastimme sinut sieltä, poikaseni!\" kuusisilmäinen olento sanoi ylpeänä. \"Toisin kuin yleensä luullaan, Zyglakit ovat aivan yhtä hyviä korjaamaan vammoja kuin aiheuttamaan niitä. Ainoa syy, miksi et voi liikkua on se, että en tahdo sinun liikkuvan vielä. Mutta kohta tarvitsen apuasi, hyvä ystävä.\"<br>\n<br>\nKuusisilmäiset kasvot tulivat epämiellyttävän lähelle GK:ta.<br>\n\"Ja sinähän varmasti autat henkilöä, joka juuri veti sinut takaisin toiselta puolelta?\"<br>\nJos leuaton suu kykenisi hymyilemään, se hymyilisi leveästi.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, komentokeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\n\"Sinussa on loinen, Snowman!\" Guardian huusi kädessään olevaan kommunikaattoriin uudelleen ja uudelleen. Hän toisteli sitä puolen minuutin ajan, vaikka Snowmanin kasvot äsken näyttänyt vihreä ruutu näytti vain lumisadetta.<br>\nLopulta Guardian luovutti. Hän heitti kommunikaattorin kädestään seinään ja potkaisi yhden komentokeskuksen tuoleista kumoon karjaisten voimakkaan skakdinkielisen kirosanan.<br>\n<br>\nJoku ilmeisesti kuuli Guardianin karjahduksen, sillä komentokeskuksen ovi avautui naristen. Guardian kääntyi katsomaan. Oviaukossa seisoi Paacona tunnettu vihreä Toa, joka piti ovenkahvasta kiinni kasvoillaan mitä provosoivin ilme.<br>\n\"Ongelma?\" Paaco sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä\", Guardian vastasi vielä selvästi hieman äreänä. \"Snowman ja Ämkoo ovat lentomatkalla. Snowmanin sisällä on jotain limaista ja ikävää. Heitä piti varoittaa, mutta nämä mahtavat laitteesi eivät toimi.\"<br>\n<br>\nPaaco käveli huoneeseen ja katsoi laitteita pitkään.<br>\n\"Oletko kokeillut käynnistää ja sammuttaa uudelleen?\" hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Kyllä?\" Guardian sanoi kysyvästi.<br>\n<br>\n\"Sitten en voi tehdä mitään.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n\"Tai siis. Nämä laitteet kyllä ilmoittaisivat, jos vika olisi tällä puolella. Arvaanpa, että tässä on joku häiriösignaali käytössä.\"<br>\nPaaco nosti Guardianin potkaiseman tuolin pystyyn ja istui sille.<br>\n\"Anna minulle minuutti\", hän sanoi. Guardian vastasi myöntävästi ja käveli ulos komentokammiosta. Hän kääntyi kohti sitä siipeä, jossa hänen oma huoneensa sijaitsi, mutta ei ajatellut kovin tarkasti, minne oli menossa.<br>\nGuardian ei jostain syystä ollut tilanteesta kovin huolissaan. Vaikka Paaco ei saisikaan yhteyttä korjattua, tilanne ei vaikuttanut erityisen vakavalta. Ämkoo kyllä huomaisi, jos Snowmanissa olisi jotain vikana.<br>\nAinoa asia, joka vaivasi Guardianin mieltä oli mahdollisuus, että Avde oli jo pistänyt Snowmanin tekemään jotain ennen näiden lähtöä. Pieni ja huomaamaton pommi lentokoneen siiven alla voisi lopettaa tehtävän tehokkaasti ajoissa.<br>\n<br>\nGuardianin sisäinen monologi keskeytyi, kun käytävän kaikki lamput sammuivat. Pimeyttä kesti viisi sekuntia ennen kuin lamput aktivoituivat uudelleen. Guardian pysähtyi ja katsoi ympärilleen.<br>\n<br>\nHän aavisti pahaa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":234,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-02T15:57","content":"<strong>Klaanin kahvio</strong><br>\n<br>\nKapura istuutui tyhjään pöytään. Muutama päivä sitten hän oli kohdannut oudon Matorania muistuttavan olennon, joka oli taivutellut häntä petturuuteen. Kapura ei ollut kertonut kohtaamisesta kenellekkään. Tänään Kapuran huoneeseen oli ilmestynyt eräs lappu...<br>\n<br>\n<em>Tiedät, missä tavata<br>\nAvde</em><br>\n<br>\nVaikka Kapura ei ollut varma petturuudestaan, hän halusi kovasti käydä katsomassa. Itse asiassa hän oli melko varma, ettei osaisi takaisin huoneeseen, jossa tämä Avde oli häntä puhutellut. Mutta luultavasti ei ollut kyse siitä. Avde oli luvannut hänelle täyden kontrollin naamiostaan...<br>\n<br>\nKapuran naamio, Shan, loi satunnaisia elementtihyökkäyksiä. Sitä oli vaikeaa, ellei mahdotonta, hallita. Naamio oli pelastanut Kapuran monta kertaa, mutta pessimistinen Toa ei mieluiten luottaisi tuuriinsa.<br>\n<br>\nKapura nousi pöydästä. Hän halusi palavasti kertoa jollekulle. Mutta kenelle? Ehkä ei kuitenkaan pitäisi. Sitä paitsi hän oli melko varma, että Avde tarkkaili häntä. Jotenkin. Tarjouksen hylkääminen saattoi maksaa hänelle henkensä.<br>\n<br>\nKun Kapura oli jo melkein huoneensa ovella, hän huomasi jonkin seuraavan häntä. Vaistonvaraisesti hän käännähti ympäri ja valmistautui hyökkäämään... Seuraaja oli Fikou. Eikös Umbralla ollut tuollainen? Rahi hyppäsi ilmaan pari kertaa ja juoksi muutaman metrin. Kapura tajusi seurata Umbran lemmikkiä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":235,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-02T16:14","content":"<strong>Nazorakien tunneli</strong><br>\n<br>\nViisi Klaanilaista kävelevät syvän hiljaisuuden vallitessa matalaa käytävää. Tiimin johtaja, Makuta Nui uudessa haarniskassaan hiippailee etummaisena. Hänen punaiset silmänsä loistavat pimeydessä. <br>\n\"Shh!, tuolla näkyi liikettä\", Manu kertoo telepaattisesti tiimiläsille. Jokin liikahti käytävän päässä.<br>\nMatoro astuu Makutan takaa esiin. Hänen teleskooppisilmänsä ääntelee pimeydessä. <br>\nYökiikari aktivoituu. Jään Toan teleskooppisilmä (tai oikeastaan yksi kolmesta) muuttuu vihreäksi ja Matoro katsoo eteenpäin. <br>\nMatoro näkee kaksi laihaa hahmoa - torakoita. Ne olisivat helppo nakki.<br>\nHän jatkaa tutkimista - seinässä on pieni tietokonepaneeli. Siitä voi todennäköisesti hälyttää jos jokin menee vikaan. <br>\n<br>\nMatoro hiippailee käytävää pitkin. Torakoilla on hyvä pimeänäkö, mutta Manun luoma pimeyden verho estää heitä näkemästä. Pimeydessä vilahtaa nopeasti valkoinen terä, toinen Torakka kaatuu kuolleena maahan. Toinen yrittää tehdä jotain, mutta Manu on jähmettänyt sen. Torakka likvidoidaan nopeasti ja joukko jatkaa etenemistä.<br>\n<br>\n\"Tiedättekö kuinka kauas meidän pitää kulkea?\", Make kysyy jono hänniltä, keihäs valmiina. <br>\n\"Torakkapesän keskukseen on pitkä matka. En ole mitään kilometrejä laskenut, mutta useampi tunti menee. Siis <em>ilman ongelmia.</em>\", Makuta Nui puhuu.<br>\n<br>\nNeljä muuta ovat melko varmoja siitä että ongelmia tulee.<br>\n<br>\n\"Torakoiden pesissä on useita osia. Eri puolilta saarta lähtee erinäisiä, yksittäisiä tunneleita valvontapaikkoineen. Syvemmällä Mt. Ämkoon alla alkaa tulla vastaan valtavia saleja täynnä \"kennoja\" joissa Nazorakit asuvat. Varastot löytvät myös täältä. Sen syvemmälle ei ole kukaan mennyt ja tullut takaisin...\", Matoro lukee puoliääneen ranteensa tietokonenäytöstään. Hän latasi siihen ennen matkaa kaiken hyödyllisen tiedon. Tämä on peräisin eräästä Ortonien tutkimusmatkasta vuosikymmen sitten. <br>\n<br>\n\"...Paikasta jonne menemme ei ole siis palannut kukaan?\", Summerganon pohtii.<br>\n<br>\n\"Itseasiassa eräs uhkarohkea tutkimusmatkaaja ilmeisesti kävi siellä. Joku torakka toi ruumiin Klaaniin.\", Manu valaisee.<br>\n<br>\n\"Okei, sieltä on palattu, muttei elossa. Ei yhtään lohduttavaa.\", Keetongu toteaa yhteenvedoksi. <br>\n<br>\nViisikko kävelee yhä syvemmälle tunneleita pitkin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":236,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-02T16:33","content":"<strong>Klaanin linnoitus jossain käytävällä(kö)</strong><br>\n<br>\nUmbran Fikou johdatti Kapuraa kierreportaissa kohti Umbran huonetta. Vikkelä Rahi kiipeili seiniä koristavissa köynnöksissä, hyppien lehdeltä toiselle, jääden aina välillä odottamaan Kapuran nousemista portaissa.<br>\n<br>\n\"Hidasta vähän pikkukaveri\", Kapura puuskutti. Rahi kiiti niin kovaa vauhtia köynnöksiä pitkin että Kapuran oli hankalaa seurata sitä.<br>\n<br>\nTulen Toa nousi askelmia askelmien jälkeen, päätyen lopulta Umbran ovelle. Mutta ovi oli lukossa. <br>\n<br>\nFikou hyppi hänen jaloissaan rauhattomasti. Rahi osoitti eturaajallaan Kapuran välinettä, että tämä hajoittaisi oven.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Umbran huone, Modekomentokeskus</strong><br>\n<br>\nSheelika tutkaili klaanilaisten tietoja suurelta tietokoneen ruudulta. Hän oli onnistunut syöttämään paperinpalalla olleet salasanat järjestelmään ja päässyt tarkastelemaan salaisia asiakirjoja, jotka koskivat Klaanin operaatiota ja muita tehtäviä. <br>\n<br>\nKopioiden tiedostoja muistikristalliin, Sheelika otti tietoja ylös Arsteinille. <br>\n<br>\nUppoutuneena työhönsä, Sheelika ei huomannut Umbran huoneen oven takaansa lentävän auki ja Kapuran sekä Fikoun astuvan Umbran huoneeseen. Kaksikko suuntasi kohti komentokeskusta. <br>\n<br>\nKaksikko astui huoneeseen jossa Sheelika oli istumassa Umbran tietokoneen ääressä. Umbran Fikou lähti heti juoksemaan kohti Sheelikaa ja naksutteli leukojaan, ampuen seittiä tämän jalkaan.<br>\n<br>\nSheelika potkaisi Rahin pois nurkkaan ja kääntyi Kapuran puoleen.<br>\n<br>\n\"Tulen Toa Varjon ja Salaman Toaa vastaan\", Sheelika sanoi pehmeästi, nuolaisten pitkiä kynsiään. Kapuran suu loksahti auki. Sheelika oli käyttänyt viehätysvoimaansa Toaan. <br>\n<br>\n\"Ei meidän tarvitse taistella, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeällä äänellään, kävellen Kapuran ympäri. Kapura laittoi säilänsä reppuunsa ja kuunteli mitä Sheelikalla oli sanottavana. <br>\n<br>\nSheelikan naamio hohti kun hän sai Kapuran yhä paremmin pauloihinsa. Tämä oli yksi niistä monista Kanoheista, mitkä Sheelika oli Hagah-koulutuksessaan saanut ja vienyt Suvaansa. <br>\n<br>\nNurkassa, Fikou oli alkanut toipua ja hyökkäsi Sheelikan kimppuun, mutta lumoutunut Kapura käytti painovoimavoimiaan, nostaen Rahin ilmaan. Limevihreä hämähäkki sätki ilmassa, narskutellen hampaitaan.<br>\n<br>\n\"Hienoa, Kapura\", Sheelika sanoi pehmeästi, kietoen kätensä Kapuran ympäri. Hiki valahti Kapuran naamiolle. <br>\n<br>\n\"Nyt, Kapura, voisitko unohtaa tämän vierailuni Umbran huoneeseen\", Sheelika sanoi pehmeällä ja viettelevällä äänellä lumoutuneelle Kapuralle, jota pystyi viedä kuin koiraa hihnassa. <br>\n<br>\nKapuran vastarinta oli pudonnut lähelle nollaa, ja klaanilainen lähti lumoutuneena pois huoneesta, jättäen Umbran Fikoun Sheelikan armoille. Kapuran kädet olivat veltot ja hänen silmissään oli lasittunut tyhjä katse. Sheelika oli yhdistänyt taitonsa hypnoosin naamiovoimaansa, ja se oli tehonnut paremmin kuin hyvin.<br>\n<br>\nLuoden varjoista sähköisen häkin Fikoun ympärille, pieni Rahi jäi vangiksi kiviseen huoneen nurkkaan.<br>\n<br>\n\"Pysykin siellä sinä typerä Rahinkuvatus!\" Sheelika karjui, vaihtaen äänensävyään yhtä nopeasti kuin tuulen suunta muuttuu. Tämän jälkeen hän jatkoi klaanilaisten tietojen keräämistä.<br>\n<br>\nKapura asteli lasittunut ilme portaissa. Hypnoosi oli saanut hänet unohtamaan kohtaamisensa Fikoun ja Sheelikan kanssa. Nyt hän vain käveli kohti huonettaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":237,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-02T22:27","content":"Koska Manu oli jo ehtinyt lähteä, Kepe oli suunnannut matkansa Arkistoihin. Hän oli selannut monia makutojen luomuksista kertovia kirjoja, muttei ollut onnistunut löytämään mitään Snowmanin loista vastaavaa.<br>\n<br>\nHän oli vesiperän vetämisestä harmistuneena palannut Verstaalle. Hän suori suorinta tietä laboratorioon. Jauhepaketti oli yhä pöydällä, mutta löytynyt parasiitinhilse oli kadonnut. Sen sijaan pöydällä oli muutama pieni, musta ja sykkivä kotelo. Niistä kasvoi hiuksenohuita juuria jotka imivät jauhetta ikään kuin ravinnokseen.<br>\n<br>\nKuinka tämä oli mahdollista? Miten DNA:ttomista soluista voi alkaa kasvaa jotain tällaista, Kepe ihmetteli. Se oli biologisesti mahdotonta. Ja mitä ihmeitä nämä kotelot olivat? Pinnan alta kuulsi jonkinlainen hahmo.<br>\n<br>\nLisää parasiitteja?<br>\n<br>\nKepestä alkoi tuntua siltä, kuin loisen olisi luonut jokin makutaakin pahempi. Joku todella syvän pimeyden otus.<br>\n<br>\nKepe nosti pöytälevyn, jonka päällä jauhe ja kotelot olivat, ja suojasi sen kuvulla. Se olisi vietävä jonnekin asiallisempaan paikkaan. Ja oli päätettävä mitä koteloille olisi tehtävä.<br>\n<br>\nHän kiiruhti kotelosäiliöineen hissiin, jota ei joutunut odottamaan kovin pitkään. Hän saapui kerrokseen, jossa oletti G:n olevan. Mutta ennen kuin hän ehti löytää tämän jotain odottamatonta tapahtui.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":238,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-02T23:34","content":"<strong>Vankityrmä, piraattimatoranien ilma-alus</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman mutisi noustessaan istuma-asentoon. Hänen päätään särki kovasti, kipu oli vieläkin melko huimaavaa. Hän nosti toisen kätensä otsalleen, ja toivoi tykyttävän kivun lievittävän pian. Hän oli kuitenkin ilkeiden matoranmerirosvojen ilma-aluksen vankityrmässä, ja olisi ehkä ihan hyvä päästä pois.<br>\n<br>\nLumiukko tutkaili ympäristöään. Hänen sellinsä oli pieni, kalterit eristivät sen muusta huoneesta. Ikkuna oli kaltereiden toisella puolen. Vähävaloisen huoneen ovensuussa istui yksinäinen vartija, ja Snowmanin tavaratkin näyttivät olevan siististi hyllyssä vähän matkan päässä. Jyminän ja tärinän loppumisesta päätellen Ämkoo ei enää pommittanut ilmalaivaa.<br>\n<br>\n\"Hei, ei sinulla ruokaa sattuisi olemaan?\" Snowman kysyi matoranvartijalta.<br>\n\"Hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mistä tämä ilkeys?\"<br>\n\"Arrr, hiljaa sellissä!\"<br>\n\"Mutta muista, pikku ystävä, että nöyryys on hyve.\"<br>\nMatoran kääntyi kärttyisänä kohti vahdittavaa vankiaan. Tämä oli hieman liian suulas hänen makuunsa.<br>\n\"Mitä höpäjät, lihava toa?\"<br>\n\"Sanotaan vaikka\" Snowman aloitti, ja piti 'taiteellisen paussin' \"Että kohta nähdään kuka komentaa ja ketä.\"<br>\n\"Luuletko pelottavasi minua? Olet kaltereiden takan, minä en.\"<br>\n\"Mutta ehkä haen tällä jotain takaa, tällä puheen sorinallani, tällä jatkuvalla läpätykselläni?\"<br>\n\"Mitä muka? Tahdot ärsyttää minut antamaan avaimen?\"<br>\n\"Tai ehkä harhautan sinua?\"<br>\n<br>\nSnowmanin mielestä tämä pikku juttutuokio oli oikein huvittava. Hän piti siitä, kuinka matoran ei kiinnittänyt mitään huomiota hänen puuttuvaan käteensä. Okei, olihan huone pimeä, mutta silti.<br>\n\"Toivon, pikku kaveri, että otat tästä opiksi\" Snowman julisti, kun hänen toinen kätensä ryömi esiin matoranin takaa, ja kolkkasi tämän.<br>\n<br>\n<em>Ne eivät ikinä odota toan näköisen tyypin osaavan irrottaa ruumiinosiaan. Mutta se on heidän menetyksensä.</em><br>\n<br>\nSitten Snowman siirsi itsensä vähä vähältä, pieninä palasina kaltereiden läpi, ja kokosi itsensä toisella puolen uudestaan. Kasattuaan itsensä lumiukko tallusti hyllylle, ja otti varustelaukkunsa.<br>\n\"Kaikki tallella. Tämäpä mukavaa. Plussaa myös siitä, että päänsärky hellittää hieman\" hän höpisi itsekseen, ja raotti ovea varovasti. Hän kurkisti hitaasti ovenraosta, ja huomasi käytävällä olevan muutamia matoraneja. Snowman perääntyi vankilahuoneeseen, ja mietti mahdollisuuksiaan. <em>Okei, äkkiäkös minä heidät selättäisin. Mutta taistelu on aina suunnitelma B. Mikä muu auttaisi? Paitsi tietenkin, jos...!</em><br>\n<br>\nHän kaivoi laukusta esiin molemmat hakkunsa, ja iski huoneen pienen ikkunan lasin säpäleiksi. Sitten hän kiipesi ikkunasta ulos, ja heilautti toisen hakun tukevasti laivan ulkoseinään. Ja sitten toisen, hieman ylemmäs. Ja sitten taas toisen. Pian Snowman kiipesikin varustelaukku olallaan ilmalaivan ulkoseinämää ylös, kohti aluksen kantta. <em>Voisin melkein olla vilkaisematta alas,</em> hän tuumi. <em>Mutta toisaalta, maisemat ovat varmaan upeat. Joten miksei?</em> Hän katsahti olkansa yli, ja myönnettäköön, maisemat olivat upeat. Mutta oli hän kyllä mielestään hieman liian korkeallakin. Tästä huolimatta hän kapusi ylös, ja yhyttikin pian laivan kannen korkeuden.<br>\n<br>\nSnowman kurkisti varovasti kannen tapahtumia kaiteen yli. Matoranpiraatit lähentyivät laskeutunutta lentokonetta, koettan kovasti näyttää itsevarmoilta ja hurjilta. Lumiukosta näky oli enemmänkin huvittava, mutta toisaalta. Kuka hän oli kritisoimaan, lumiukon ja toan epämääräinen yhdistelmä, joka roikkui matoranilmalaivan kannen reunalla vakoilemassa. Lisäksi hänellä oli voimistuva päänsärky. Nopeasti voimistuva, huimaava päänsärky.<br>\n<br>\n<em>Ei, ei nyt.</em><br>\n<br>\n\"Apua!\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Selviääkö lumiukomme tästä kinkkisestä tilanteesta? Vai murskautuuko hän kuolemaansa? Se selviää ensi jaksossa! TO BE CONTINUED!!!<br>\n<br>\n...anteeksi.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":239,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-02T23:49","content":"<strong>Bio-Klaanin saari, rantakallio</strong><br>\n<br>\nMeri oli hiljainen. Aallot pesivät Bio-Klaanin rantaa pehmeästi ja tähdet muodostivat kosmisia kuvioitaan taivaalla. Kuunsirppi hehkui keskellä yötaivasta ja pieni Matoran katsoi sitä haltioituneena seisoen rantakalliolla. Matoran oli täysin liikkumaton, mutta sen varjo heittelehti levottomasti.<br>\n<br>\n\"Pian\", Avde sanoi tuijottaen kuuhun ja leventäen jo nyt suurta hymyään. \"Pian.\"<br>\nAvde käänsi päätään ja katsoi varjoaan. Varjo heittelehti hallitsemattomasti ja muistutti suurta mustaa säkkiä, jonka sisällä oli jotain elävää. Kun Avde kuunteli tarkkaan, hän melkein kuuli vaimennettuja huutoja varjostaan.<br>\n<br>\n\"Odota hetki, poikaseni\", Avde sanoi poikkeuksellisen lämpimästi. \"Kohta pääset ystäviesi joukkoon ja kohta saat tehdä päätöksen, pelastatko heidät vai et. Sinua ei pakoteta mihinkään.\"<br>\n<br>\nTämä puhe ei vähentänyt säkkimäisestä varjosta tulevaa huutoa. Avde pyöritteli silmiään pettyneen näköisenä. Hän lähti kävelemään hitaasti kohti Klaanin linnoitusta raahaten paisunutta varjoaan perässään.<br>\n<br>\nKlaanin linnoituksen muurien suuret vartiovalot häikäisivät Avdea kääntyillessään ja ne eivät jättäneet yhtään pimeää pistettä Klaanin muurin lähiympäristöön. Jos joku yrittäisi hyökätä linnoitukseen, valonheittimiä operoivat vartijat takuuvarmasti huomaisivat tämän ja aloittaisivat hälytyksen. Avde katsoi valokeiloja inhoten suuren kallion takaa. Paljon olisi kiinni vartijoiden huomiokyvystä.<br>\nAvde kuuli hiljaisia askelia takaansa. Niitä seurasi monen äänilähteen tuottama samanaikainen matala humina jostain kauempaa.<br>\nAvde kääntyi. Hänen takanaan seisoi sinivalkomusta naispuolinen Toa, joka katsoi häntä neutraali ilme kasvoillaan. Toan takana leijui varjoissa joukko metallisia sylinterimäisiä kohteita, jotka humisivat matalasti. Avde ei viitsinyt laskea, montako kohteita oli. Ne tulisivat ajamaan asiansa ja se oli tärkeintä.<br>\n<br>\nSähkön Toan takana leijuvissa metallisylintereissä syttyi pieniä valoja ja ne päästivät mekaanisia ääniä. Hetken analyysin jälkeen yksi niistä puhui ruosteisella äänellään.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Kohde tunnistettu. 'Avde'. Tunnettu liittolainen. Laskekaa aseet.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"Tervehdys, Sheelika\", Avde sanoi virnuillen pirullisesti. \"Herra Arstein ei kertonut sinun olevan mukana operaatiossa.\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi Avdea. Sähkön Toan neutraaleille kasvoille vääntyi pieni väkinäinen hymy. \"Toitko kohteen?\"<br>\n<br>\nAvde nosti yhden sormen pystyyn ja osoitti varjoaan, joka sätki entistä kiivaammin. Sheelika katsoi takanaan olevia mekaanisia olentoja ja nyökkäsi.<br>\n<br>\n\"Saammeko nähdä hänet?\" Sheelika kysyi. Avde vastasi myöntävästi ja löi kämmenensä yhteen. <br>\n<br>\nSilloin Avden varjo paisui. Se tuli ulos maasta ja muodostui kolmiulotteiseksi yönmustaksi kuplaksi, joka kasvoi kasvamistaan. Kun Avde löi käsiään yhteen uudelleen, kuplaan repesi haava, joka muodosti rujon alligaattorimaisen kidan. Kita hengitti raskaasti hetken ennen kuin aukesi kokonaan ja oksensi sisältönsä maahan kuvottavasti kakoen.<br>\nKidasta ruiskuavan mustan nesteen mukana tuli Toa. Hopeinen Avohkiita muistuttavaa naamiota kantava Toa putosi maahan huudahtaen kivusta. Hetken päästä kita sylkäisi Toan miekan tämän viereen.<br>\n<br>\nVastenmielisen operaation loputtua kita katosi takaisin Avden varjoon, joka oli nyt ensimmäistä kertaa tunteihin hänen itsensä muotoinen.<br>\nSheelikalla oli itselläänkin varjovoimat, mutta hän näytti silti häkeltyneeltä siitä, mitä äsken oli tapahtunut, sillä Toa ei ollut nähnyt edes yhdenkään Makutan tekevän jotain tällaista.<br>\n<br>\nHopeinen Toa katseli Avdea ja Sheelikaa sanomatta mitään. Hän pyyhki tahmeaa mustaa nestettä päältään inhoten.<br>\n<br>\n\"GK\", Avde sanoi. \"Seuraavaksi astut valonheittimien eteen ja pääset sisään Klaaniin. Sen jälkeen sinulla on tasan kaksi vaihtoehtoa. Toivon, että valitset viisaamman.\"<br>\n<br>\nGK nyökkäsi. Hän nousi pystyyn, laittoi miekkansa selkäänsä ja lähti juoksemaan kohti Klaanin linnoitusta. Toan askel oli selvästi ontuvaa sadistisen Makutan kidutuksen johdosta, mutta hän juoksi erittäin kovaa, jos otti huomioon hänen kokemansa tuskat. Avde ja Sheelika katsoivat GK:ta pitkään tämän juostessa.<br>\n<br>\n\"Avde hyvä\", Sheelika sanoi melkein viettelevästi. \"Tämä on oikein hyvä idea, mutta älä sano, että suunnitelmasi perustuu yhden Toan valintaan.\"<br>\n<br>\n\"Ei, Sheelika\", Avde sanoi pirullinen hymy vain leventyen. \"Ei yhden. Olen kuluttanut tähän kaksi viikkoa. Kuusi marionettia, joiden naruista olen vedellyt, joita olen suostutellut ystävällisesti. Vaikka GK ei suostuisikaan, minulla on vielä viisi kandidaattia. Tänään näemme, kenellä on eniten lojaliteettia ystäviinsä.\"<br>\n<br>\n\"Odotamme kiinnostuksella\", Sheelika sanoi.<br>\n<br>\nHetken oli hiljaista. Sheelikan takana olevien mekaanisten sylintereiden humina voimistui entisestään. Niistä etummaisen valot syttyivät ja se puhui jälleen.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Pyyntö: Tehtävän kertaus odottaessa.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde kääntyi ympäri.<br>\n\"Kun valot sammuvat, menemme sisään\", Avde sanoi yllättävän virallisesti. \"Astun sisään ensimmäisenä ja menen kohti hallintohuoneita. Voitte tappaa kaiken näkemänne, mutta jättäkää hämähäkki henkiin. Vartija on ehkä myös hyvä säästää, hän on hyvää kauppatavaraa...tietyille tahoille.\"<br>\n<br>\nSheelika näytti innostuneelta. Sähkön Toan silmät aukenivat täysin ja aiemmin teennäinen hymy muuttui aidoksi. Sinertävät sähkönpurkaukset hyppivät Sheelikan sormien välillä.<br>\n\"Entä...Tawa?\" hän sanoi kiinnostuneena.<br>\n<br>\n\"Hän on sinun\", Avde sanoi kylmästi. \"Tee mitä haluat, rakas ystävä.\"<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Vaatimus: Ei ketään tiellemme</span></span>\", yksi Sheelikan takana leijuvista mekaanisista olennoista sanoi tiukasti. \"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Mestari Z.M.A vaatii meille täyttä itsenäisyyttä tehtävässä uuden arsenaalin testausta varten.</span></span>\"<br>\n<br>\nAvde nyökkäsi. \"Tehkää vahinkoa.\"<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaanin linnoitus</strong><br>\n<br>\n<br>\nGuardian seisoi käytävällä, joka oli ajoittain pimeä ja ajoittain valoisa. Valohäiriö ei ollut ollut vain hetkellinen, vaan se toistui Guardianin laskujen mukaan yhdentoista sekunnin välein.<br>\nGuardian otti kommunikaattorin käteensä. Hän paineli näppäimillä Paacon taajuuden.<br>\n<br>\n\"Paaco?\" hän sanoi kommunikaattoriin. \"Onko kyse vain tästä kerroksesta vai onko koko rakennuksessa jotain vikaa?\"<br>\n<br>\nKesti poikkeuksellisen kauan, että Paaco vastasi. Hän ilmeisesti tutki valvontakameroja erityisen tarkkaavaisesti. Silloin kun Paaco vastasi, äänenlaatu oli huonontunut suuresti.<br>\n\"<em>Se on kaikkialla!</em>\" Paaco sanoi paniikinomaisesti. \"<em>Valonheittimetkin pätkivät. Kommunikaatio-ongelmamme eivät johtuneet toisen pään tapahtumista, häiriösignaali on Klaanissa!</em>\"<br>\n<br>\nGuardian mykistyi. Ainoa tapa, miten signaali olisi voinut päästä sisään oli se, että joku klaanilaisista oli aktivoinut sen. Guardian ei tohtinut ajatella mahdollisuutta.<br>\n\"Mutta häiriösignaali ei sotke valojamme\", hän sanoi. \"Se ei kävisi järkeen. Oletko tarkistanut apuvirtageneraattorin?\" Tätä kysyttyään Guardian kuuli toisesta päästä pari napinpainallusta. <br>\n<br>\n\"<em>Kyllä, generaattorissa on kiinni jotain</em>\", Paaco sanoi. \"<em>Näyttääpä ihan p-</em>\"<br>\n<br>\nSen enempää Paaco ei ehtinyt sanoa, sillä hänet keskeytti voimakkaalta räjähdykseltä kuulostava ääni, joka tuli jostain apugeneraattorin suunnalta. Paineaalto kaatoi Guardianin maahan ja sai hänet pudottamaan kommunikaattorin kädestään. Samalla valot pimenivät lopullisesti ja jäljellä oli vain pimeys ja kommunikaattorin rätisevä ääni.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Klaanin linnoituksen muuri</strong><br>\n<br>\n<br>\nRäjähdyksen jälkeen oli pimeää ja hiljaista. Oli vain pimeä linnake, pelästyneiden vartijoiden huudahdukset, Sheelika, tämän mekaaniset ystävät ja Avde.<br>\n<br>\nAvde hymyili.<br>\n\"Tiesin. Kiitos, ystävä.\"<br>\n<br>\nMatoran käveli kohti linnaketta pimeyden turvin Sheelika ja tämän mekaaniset ystävät perässään. Mekaanisten sylinterien moninaiset valot syttyivät ja niiden sisäisten moottorien humina voimistui äärimmilleen.<br>\n<br>\n\"Mistä ajattelit mennä sisään?\" Sheelika kysyi.<br>\n<br>\n\"Etuovesta, tietenkin\", Avde sanoi. \"Tiemme erkanevat varmaan tässä. Pysy hengissä, yhteistyökumppanini pysyy onnellisempana jos tuon sinutkin takaisin.\"<br>\n<br>\nSheelika kääntyi katsomaan yhtä linnakkeen torneista. Kyseessä oli torni, jossa Sheelikan kohde sijaitsi. \"Sinä et selvästi tunne häntä\", Sheelika sanoi itsekseen.<br>\n<br>\nMetallisista sylintereistä kuului aseiden latautumisen ääniä. Ne leijuivat paikallaan kuin odottaen käskyä. Sheelika huomasi tämän.<br>\n\"Lentäkää, kaunokaiset, lentäkää.\"<br>\n<br>\nKuin innostuneina mekaaninen joukkue syöksyi kohti synkkää linnoitusta. Lentäessään ne tuntuivat unohtavan robottimaisen tunteettomuutensa ja huusivat jotain, joka tuli syvältä sydämestä.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:100%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:115%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:90%;line-height:normal\"><strong>ARSTEIN!</strong></span></span>\"<br>\n<br>\nSheelika katsoi lentäviä koneita hymyillen. Sitten hän lähti juoksemaan kohti tornia, jossa hänen kohteensa oli, jättäen Avden yksin.<br>\n<br>\nAvde oli tyytyväinen, sillä vihdoin oli rauhallista ja hiljaista. Hän käveli aivan pääportin eteen. Se oli läpäisemätön ja tiukasti lukossa. Joskus muulloin tämä olisi ollut Avdelle ongelma, mutta nyt oli yö ja hän seisoi valtavan linnoituksen varjossa.<br>\n<br>\nAvde astui hieman taaksepäin. Pienen punaisen Matoranin silmät sulkeutuivat ja se hymyili leveästi. Avde nosti molemmat kätensä ja alkoi liikutella sormiaan. Hän kuvitteli käsiinsä narut vedeltäviksi. Matoranin hengitys muuttui raskaammaksi ja jotain kasautui hänen sisäänsä. Se kerääntyi ja kerääntyi, kunnes kaikki purkautui ulos tulivuorimaisena räjähdyksenä.<br>\nAvde nauroi. Se ei ollut hänelle tyypilllistä hiljaista ja varovaista pilkkanaurua. Se oli äänekästä huutoa, joka kaikui kauas. Ja Avden nauraessa jotain nousi hänen jalkojensa alta. Aluksi kyseessä oli vain kaksi mustaa palkkia, jotka kietoutuivat toisiinsa ja kasvoivat kuin puut, kasvattaen suuria oksia, jotka jakaantuivat kymmeniin haaroihin. Pian ne kuitenkin hajosivat useampiin osiin ja muodostivat jotain valtavaa.<br>\n<br>\nSillä oli raajoja, ulokkeita, käsiä, jalkoja ja lonkeroita suuren Rahi-lauman verran ja jokainen niistä oli mustempi kuin pimeys, joka olentoa ympäröi. Jokaisella olennon nuoren elämän sekunneistä aukesi sen ruumiiseen kymmenen uutta silmää, kaikki tyhjäkatseisia ja punertavia. Yönmusta hahmo kasvatti myös kaksi suurta siipeä selkäänsä, mutta suuruudestaan huolimatta ne olisivat liian pieniä nostamaan olentoa ilmaan. Groteskia mutaatiota kesti minuutteja ja olento kasvoi suuremmaksi kuin ovi, josta sen oli tarkoitus astua sisään.<br>\nKasvunsa loputtua olento avasi suunsa ensimmäistä kertaa ja sen tehdessään se liittyi pienen Matoranin nauruun. Olennon nauraessa viidellä äänellään sen valtava yönmusta kieli tunkeutui ulos suusta ja ahtautui Klaanin teräsporttien väliin. Raivokkaasti huutaen olento väänsi ovet auki ja mateli höllyen sisään pimeään linnoitukseen.<br>\n<br>\nSinipunainen Matoran jäi seisomaan oviaukkoon jähmettyneen näköisenä, mutta Avde ei. Avde oli jo matkalla ja hän nauroi kovempaa kuin vuosikymmeniin.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":240,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T00:24","content":"<strong>Piraattimatoranien laivan kansi</strong><br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan ja Ämkoon välinen tuijotuskilpailu oli jatkunut jo hetken. Ympärillä vahtailevat piraatit alkoivat jo hermostua. Lopulta yksi uskaltautui rykäisemään voimakkaasti ja Ghekula jakoi tämän kanssa pikaisen katseen. Sitten Ghekula käänsi katseensa takaisin Ämkoohon ja puhui:<br>\n<br>\n\"Yarr.\"<br>\n\"...sinä sanoit sen jo\", vastasi Ämkoo pyyhkien hölmön virneen samalla kasvoiltaan. Merirosvokapteenin sanavarasto ei vaikuttanut erityisen mittavalta.<br>\n<br>\nSamoihin aikoihin kapteeni Taku ilmestyi laivan kannelle seuraten yksitoikkoista keskustelutynkää etäämmältä. Taku piiloutui urhoollisesti muutaman tynnyrin taakse ja jäi tarkkailemaan tilannetta.<br>\n<br>\n\"Yarrr. Olet väärällä laivalla, poju\", puhui Ghekula Ämkoolle.<br>\n\"Älähän pojuttele, sinä polvenkorkuinen hattuteline\", vastasi Ämkoo ottaen askeleen lähemmäs Ghekulaa. Ämkoon ihmetykseksi Ghekula ei kuitenkaan perääntynyt vaan ryhdisti asentoaan.<br>\n<br>\n\"Päästän sinut menemään\", Ghekula aloitti, oikaisi jälleen hattuaan ja jatkoi: \"sillä ehdolla, että jätät tuon lentokoneesi meille. Siitä saa varmaan hyvät rahat, arrr.\"<br>\n\"Ja millähän kuvittelet minun sitten häipyvän täältä?\", Ämkoo kysyi.<br>\n<br>\nGhekula irvisti ikävästi.<br>\n<br>\n\"Me voidaan tehdä lankku.\"<br>\n\"Ahaa. Kauppoja ei tule.\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula vilkaisi Ämkoon vyötäisille havaiten ikävähkön mittaisen teräaseen. Hänen oma sapelinsa kalpeni mokoman rinnalla. Taistelu Toan näköistä tulokasta vastaan olisi luultavasti muistakin syistä johtuen lyhyt ja epätasaväkinen.<br>\n<br>\n\"Kuten varmaan, arrrrr, huomaat, meillä on tässä työt kesken\", totesi Ghekula jälleen, koittaen kuulostaa mahdollisimman diplomaattiselta. Tunkeilijasta oli päästävä eroon, taikka kaapattava laiva pääsisi karkuun.<br>\n<br>\nÄmkoo tuhahti ja katseli ympärilleen. Miehistöä oli kannella kymmenen, kaksi- ei, kolmisenkymmentä henkeä. Pääosin miekoin aseistautuneita, joskin muutamalla Ämkoo erotti pienehkön pistoolin. Kertalaukeavia zamor-pistooleja matoraneilla. Mistä lähtien?<br>\n<br>\n\"Niin että joko häivyt tai saat selkääsi, yarrr.\"<br>\n<br>\nÄmkoo ei ollut kuulevinaan kapteenin uhkausta. Hän nimittäin muisti juuri jotain.<br>\n<br>\n\"Ei teistä kukaan ole sattunut näkemään ystävääni? Sellainen iso ja valkoinen möykky. Lennähti paattiinne hetki sitten.\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa kannelle singahti vikkelän oloinen piraattimatoran kauhun vallassa.<br>\n<br>\n\"Se valkoinen karkasi häkistä!\"<br>\n\"Arrrr?\"<br>\n\"Sellainen iso ja valkoinen möykky. Nappasimme sen ihan hetki sitten!\"<br>\n\"Arrrr!\"<br>\n<br>\nÄmkoo virnuili puhujalle ja kääntyi taas kapteenin puoleen.<br>\n<br>\n\"Tuossa olikin kaikki mitä halusin tietää. Etsin nyt ystäväni, jos sopii.\"<br>\n\"Arrrrr!\"<br>\n\"Jaa niin. Ennen sitä...\"<br>\n\"Arrr.\"<br>\n<br>\nSilloin Ämkoo häpäisi kaiken kapteenille tärkeän. Ghekulan maailma repesi kahtia Ämkoon poimiessa vikkelin sormin kapteenin massiivisen lierihatun käteensä ja sovitellessa tätä omaan päähänsä.<br>\n<br>\n\"Minä todella pidän tästä hatusta\", Ämkoo totesi ja ampaisi juoksuun.<br>\n<br>\nKapteeni Ghekulan raivo ei tuntenut rajoja. Naama punaisena karjuva kapteenimatoran viskoi käskyjä viidentoista kapteenin edestä tanssahdellen samalla tasajalkaa hysteerisen raivokohtauksen vallassa.<br>\n<br>\n\"ARRRRR!!! OTTAKAA SE KIRRRROOTTTU MAAAKRAAPU KIIINNNI!!! JA NAULATKAA SE NIVUSSSISSTAAN MASSSTOOON!!!! JA RIIPUTTAKAA KÖLIN ALI!!! ARRRRRRR!!!\"<br>\n<br>\nSamaan aikaan Ämkoo syöksyi pitkin laivan kantta väistellen parhaansa mukaan ohitseen kiitäviä ammuksia ja mitä mielikuvituksellisimpia teräaseita. Ämkoo päätti hyökätä laivan sisäosaan tarkoituksenaan etsiä kadonnut kumppaninsa, mutta siinä oli yksi ihan pikkuinen ongelma. Oviaukon tukki kymmenkunta miekkaansa viuhuttavaa matorania.<br>\n<br>\nÄmkoo vaihtoi suunnitelmaa ja muutti suuntaansa. Hän juoksi aivan laivan kannen reunamille etsien uutta pakoreittiä. Turhaan.<br>\n<br>\n\"Jaahas\", totesi Ämkoo tuijottaen kimppuunsa syöksyviä pikkuisia piraatteja. Jokainen näistä lähestyi Ämkoota raivotautisen apinan voimalla esitellen juostessaan teräviä aseitaan. Paikoilleen jääminen ei tullut kuuloonkaan, joten Ämkoo päätti tehdä jotain hyvin spontaania. Hän otti tukevan otteen vieressään komeilevasta paksusta köydestä, vetäisi miekkansa esiin ja...<br>\n...iski köyden poikki lennähtäen sen mukana korkealle ilmaan.<br>\n<br>\nSnowman roikuskeli yhä laivan ulkoseinustalla yrittäen hälyttää apua. Kannelta kuuluva armoton meteli kuitenkin peitti hänen huutonsa. Lumiukko sulki epätoivoisena silmänsä yrittäen kuvitella olevansa jossain ihan muualla.<br>\n<br>\nÄmkoo syöksyi ilmojen halki köytensä varassa nauraen samalla hysteerisesti. Samalla hän sai huomata, että monet piraattimatoranit olivat ottaneet hänestä mallia. Kymmenkunta matorania nimittäin viuhui hänen perässään äänekkäästi kiroillen. Tai noh, enää kahdeksan. Kaksi onnistui nimittäin sotkeutumaan toisiinsa ja he putosivatkin parasta aikaa parkuen alas.<br>\n<br>\nKapteeni Taku oli onnistunut kiipeämään maston päähän. Hän hakkasi parasta aikaa yhtä köysistä poikki miekkallaan, hihittäen tyytyväisenä.<br>\n<br>\nYksi matoraneista oli onnistunut jollain ihmeellisellä tempulla lisäämään vauhtiaan ja ilmestyikin Ämkoon rinnalle. Seurasi mitä omituisin miekkataistelu molempien osapuolten yrittäessä katkaista toisen käyttämää köyttä. Ämkoon onneksi matoran kuitenkin sekosi liikkeissään ja katkoi oman köytensä.<br>\n<br>\n\"AAAAAAAaaaaaaarrrrr...\"<br>\n\"Tervemenoa!\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ämkoo huomasi putoavansa itsekin. Hän vilkaisi ylös ja näki korkeuksissa vilkuttelevan kapteeni Takun. Ämkoon onneksi hänen ohitseen kuitenkin viuhahti jälleen kerran yksi piraattimatoran, joten Ämkoo onnistui suorittamaan taktisen köydenvaihdon. Jälleen yksi pikkupiraatti lähestyi huutaen laivan kantta.<br>\n<br>\nSnowman alkoi voida pahoin.<br>\n<br>\nÄmkoo huomasi käyttämänsä köyden olevan häiritsevän pitkä. Hän antoikin otteensa livetä hetkeksi ja nappasi köydestä uudelleen kiinni pudottuaan ensin köyden alapäähän saakka. Tämän johdosta Ämkoo viilettikin jo niin matalalla, että hän sai ottaa muutamia juoksuaskelia laivan ulkoseinää pitkin kiihdyttääkseen vauhtiaan...<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula kiroili edelleen. Muutama piraateista yritti epätoivoisesti rauhoitella kapteeniaan, mutta turhaan. Silloin Taku pudottautui köyden varassa Ghekulan tykö mitä ikävimmällä tavalla mairea ilme kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"Noh noh, ei yksi hattu voi olla noin tärkeä.\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"Oli miten oli, minulla on idea.\"<br>\n\"ARRR?\"<br>\n\"No siis, jos me...\"<br>\n<br>\nKapteenikaksikon keskustellessa suunnitelmastaan Ämkoo viiletti edelleen laivan reunamilla. Köyden varassa tapahtuva matkanteko alkoi vaikuttaa jo hieman puuduttavalta, eikä se ainakaan auttaisi häntä Snowien löytämisessä.<br>\n<br>\n...tai niin Ämkoo luuli, kunnes törmäsi lumiukkoon.<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]La la la. Kukaan ei sitten kysy, miksi Ämkoo ei käyttänyt kertaakaan ihmevoimiaan.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":241,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T00:30","content":"<strong>Bio-Klaanin linnake, respan takana oleva makuuhuone</strong><br>\n<br>\nSnowmanin pieni lemmikkirahi Napo heräsi huutoon. Se nousi pienille takajaloilleen, ja nuuhki ilmaa. Kaikki vaikutti normaalilta huoneessa, jossa pieni sammakko oli. Ainostaan kova meteli poikkesi normaalista.<br>\n<br>\nNapo hyppeli ovelle. Se ei nähnyt respan tiskin takaa mitään, ja nuuhki uudestaan ilmaa. Emäntää ei näkynyt missään. Tai siis sitä mukavaa, ja yleisesti hehkeänä pidettyä veden toaa, joka työskenteli tiskillä, ja joka piti Naposta huolta oikean isännän ollessa poissa.<br>\n<br>\nKuitenkin Napo huomasi jotain poikkeuksellista: normaalien, rauhoittavien valojen sijaan huoneen täyttivät erilaiset välähdykset ja leimahdukset. Kaikkialla kuului huutoa ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nYllättäen tiskin yli hyppäsi hahmo. Se oli emäntä! Napo hyppi iloisesti tätä toaa vasten, joka ei kuitenkaan millään lailla reagoinut hellyydenosoituksiin. Sen sijaan veden toa kaivoi tiskin takaa kiireesti Kanoka-laukaisimen, ja kävi lataamaan sitä. Yllättäen outo valo kuitenkin keskeytti emännän toimet, ja tämä kaatui lattialle, tiskin taakse. Napo nuuhki emäntää kasvoista.<br>\n<br>\nNuuh.<br>\n<br>\nEi reaktiota.<br>\n<br>\nNuuh nuuh.<br>\n<br>\nEi vieläkään mitään.<br>\n<br>\nEmännän rinnassa palava valo sammui, ja kiekonheitin putosi kädestä. Paniikki iski pieneen sammakkoon, se tahtoi isännän syliin! Mutta isäntä oli poissa. Emäntä taas oli täysin liikkumaton.<br>\n<br>\nHädissään Napo lähti viilettämään halki aulan, pujotellen liikkumattomien matoranien ja muutamien toien ruumiita. Kaiken keskellä leijui muutama outo, metallinen laatikko.<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">ARSTEIN!</span></span>\"<br>\n<br>\nNapo loikki paniikissa käytäviä pitkin, mutta sekasorto tuntui leviävän hänen mukanaan. Kaikkialla oli huutoa ja sekaannusta. Lopulta Napo kuitenkin löysi turvallisen tuntuisen paikan: se käpertyi kivisen patsaan taakse, Admin-siipeen johtavalla käytävällä. Pian se kuitenkin havaitsi jotain paljon niitä metallihirviöitäkin järkyttävämpää. Valtava, mustan ja punaisen kuvottava sekamelska rynnisti halki käytävän, hajottaen irtaimistoa ja pitäen hirveää, sielua raastavaa naurua.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":242,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T01:03","content":"<strong>Postikeskus</strong><br>\n<br>\n<br>\nDinem oli vielä hereillä ja täydessä työssä. Hän lajitteli kirjeitä laatikoihin ja allekirjoitti papereita vuorokaudenajasta huolimatta yhtä pirteänä kuin aiemmin. Muut postityöntekijät olivat menneet jo nukkumaan, mutta Dinem tanssahteli pirteänä läpi toimiston pöytänsä luota lokeroille ja takaisin. Limenvihreää Hauta käyttävä Ga-Matoran ei ollut aivan varma, mitä postikeskuksen ulkopuolella tapahtui. Tämä johtui pääasiassa hänen päässään olevista kuulokkeista, jotka soittivat erittäin tarttuvaa melodiaa erittäin kovaäänisesti.<br>\n<br>\n\"Dä-nä-näh dä-näh dänä-näh...\"<br>\n<br>\nDinem keskeytti tanssahtelun vasta havaittuaan, että jonkinlainen hirviömäinen musta juna syöksyi postitoimiston seinän läpi tuijottaen häntä perin epämiellyttävästi ja heitellen huonekaluja ympäriinsä. Se katosi paikalta aivan yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt.<br>\n<br>\nDinem tuijotti pitkään pimeyteen hiljaa paikallaan. Matoran ei ollut nähnyt koskaan aiemmin mitään näin kammottavaa. Hän vapisi.<br>\n<br>\n<br>\nHän joutuisi lajittelemaan osasto viiden kirjeet uudelleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":243,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-03T14:15","content":"<strong>Bio-klaani</strong><br>\n<br>\nJake käveli ympäriinsä. Hänellä oli tylsää. Hän oli juuri menossa chattiin kun iso musta massa jossa oli paljon punaisia silmiä ja muita härpäkkeitä käveli hänen eteensä. Jake ei suuremmin välittänyt. Hän hörppäsi limonaatistaan. \"Terve. Mitens menee?\", Jake sanoi. Sitten hän huomasi mille puhui ja tiputti limonaatinsa. \"Mitäs herra etsii?\", Jake kysyi hieman kylmällä äänellä. \"Sinä taidat olla se tyyppi joka sai pääni sekaisin, vai mitä?\" Jaken äänessään ei ollut pätkääkään pelkoa. Hän kuulosti närkästyneeltä. \"Kyllä, niin taisin tehdä. Voitko nyt osoittaa minulle admin-siiven suunnan, pieni ystäväni?\", Avde kysyi. \"En. Miksi näyttäisin, pilasit kolme viikkoa minun kallisarvoisesta elämästäni\",Jake vastasi. \"Näytä tai kuolet\" ,Avde sanoi. \"Seelvä... Jos nyt haluat niin kovasti, ethän sinä kuitenkaan mitään pahaa tee...\" ,Jake vastasi ja osoitti oikealle. Avde lähti kävelemään, tai oikeastaan valumaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":244,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T14:44","content":"<strong>Nazorakein tukikohta</strong><br>\n<br>\nKenraali 001 käveli pimeää käytävää pitkin. Kylmänkosteaa tilaa valaisivat vain muutamat sähkölamput ja parin metallioven takaa loistava hehku. Katossa kulkevista putkista kuului hiljaista huminaa, mutta muuten oli hiljaista.<br>\n<br>\nKenraali kääntyi eräästä kulmasta vasempaan, ja lähti nousemaan portaita ylös. Pian käytävä muuttui betonisesta maalattiaiseksi. Hän jatkoi tunnelia pitkin, kunnes saapui avarampaan tilaan. Suuren onkalon eräs seinämä oli tasaisen pyreä ja metallinen, eikä oikein sopinut muuhun maisemaan. Valtavan metallipallon kyljessä oli kulkemiseen tarkoitettu aukko, mutta Kenraali ei ollut nyt matkalla itse pesän sydämeen. Hän jatkoi tukikohdan muihin osiin, ja pian maa vaihtuikin taas tukevasti betonin harmaaksi ja tasaiseksi.<br>\n<br>\nYksikään Klaanilainen ei ollut koskaan selvinnyt valtavan pesäkompleksin näistä osista elävänä, eikä kukaan myöskään tiennyt sen tarkkaa sijaintia. Sen kaikki kuitenkin tiesivät, että tämä nazorakein päätukikohta oli kaukana itse Klaanista, eikä luultavasti ainoastaan syvällä maan alla, vaan myös jossain aivan toisessa ilmansuunnassakin. Mutta jos Klaanilaiset lähtisivät saaren tunneleita pitkin matkaamaan, niin lopulta he kyllä löytäisivät tämän osin teollisen ja osin luolamaisen tukikohdan sydämen. Jos he siis selviäisivät nazorakien puolustuksista elävänä.<br>\n<br>\nKenraali 001 saapui etsimänsä huoneen ovelle, ja avasi sen. Oven takana sijaitsevassa kokoushuoneessa istuivatkin jo Kenraalin kutsumat vieraat, maavoimien ylin johtaja Kenraaliluutnantti 003 ja ilmavoimien komentaja 004. Molemmat nousivat, ja tekivät kunniaa Kenraalin saapuessa huoneeseen.<br>\n<br>\n\"Kutsuin teidät tänne kahdesta syystä. Toinen on tämä\" Kenraali sanoi, ja poimi huoneen pöydältä kaukosäätimen. Hän painoi nappia, ja suuri näyttö, joka peitti suuren osan eräästä huoneen seinästä heräsi eloon. Kolme torakkaa istuivat penkeille, ja katsoivat ruudulta näkyvää Bio-Klaanin linnaketta.<br>\n\"Kyllä, 007 on saanut asennutettua vakoojakameroita hyvin lähelle linnaketta. Hän esitteli tätä jo minulle-\" 004 aloitti, mutta Kenraali keskeytti hänet.<br>\n\"Katso lähemmin.\" Sitten Kenraali painoi toista ohjainta kaukosäätimessä, ja kuva tarkensi Klaanin linnakkeen oviin. Jotka oli väännetty auki.<br>\n\"He siis todella tekivät sen?\" 004 ihmetteli. \"Luulin koko jutun liittolaistemme hyökkäyksestä olevan pelkkiä huhupuheita.\"<br>\n\"Ei, se on totisinta totta\" Kenraaliluutnantti 003 vastasi ärtyneenä. \"Ja ihmettelen edelleen, miksi emme ole mukana siinä. Olen puhunut joukkojen kanssa, he ovat kärsimättömiä. Ei ole mitään järkeä laskea kaikkea suunnitelmasi varaan, olen siitä joukkojen kanssa yhtä mieltä.\"<br>\nKenraali ryhtyi puhumaan: \"Tästä pääsemmekin toiseen asiaani. 004, ylennän sinut. Virallinen numerosi on nyt 003.\"<br>\n\"Mit-\" Kenraaliluutnantti avasi suunsa, mutta vaikeni, kun kaksi paria sinisiä käsiä tarttui häntä olkapäistä, ja lähti retuuttamaan huoneen ovelle. Hän huusi: \"Minne viette minut?!\"<br>\n\"000 riittänee vastaukseksi\" Kenraali sanoi kylmästi. \"Näin käy, kun kyseenalaistaa auktoriteettini. Olet kritisoinut toimiani liikaa, ja kaiken päälle olet istuttanut kapinahenkeä joukkoihinkin.\" Seuraavan lauseensa hän kohdisti sinikätisille torakoille: \"Viekää tämä niskottelija pois silmistäni!\"<br>\n<br>\nKenraali ja ilmavoimien komentaja, uusi 003 kuuntelivat Kenraaliluutnantin hysteeristä huutoa niin kauan kun se pesän käytäviltä vielä kuului. Sitten kaksi torakkaa keskittyivät taas tarkkailemaan Klaanin linnakkeen tapahtumia.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":245,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T14:57","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nGK oli kauhuissaan ainoa mikä hänelle antoi voimaa juosta oli se pelko, että Avde palaisi kiusaamaan häntä, hänen jalkansa oli ruhjoutunut pahasti, kädet näyttävät siltä kuin niiden päältä olisi astellut lauma Muakoja joten hän päätti ihan aluksi mennä lääkintä osastolle jotta korjautuisi<br>\n<br>\nGk juoksi minkä ontuvista jaloistaan pääsi läpi klaanin kunnes pääsi ovelle, mutta kauhistuksekseen hän kuuli sitä hirveää ääntä ja tunsi samaa pimeytti jossa oli viettänyt viime tuntinsa se oli sielua raastavaa naurua naurua jota hän ei enään koskaan olisi halunnut kuulla ehkä se etova olento oli saanut hänet takaisin elämään, mutta oliko hänen ylipäätään pakko joutua kidutukseen.<br>\nMielessään hän ajatteli kirkuvaa Matorania Abzumon kynsissä ja niitä veitsiä, ja muita teräaseita ja sitten sitä hirveää silmäkasaa.<br>\n<br>\n\"Avatkaa ovi\", GK huusi paiskoen ovea samaan aikaan kun kuuli hirveitä kirkaisuja ja räjähdyksiä.<br>\n<br>\nRadiak saapui ovelle ja näki riutuneen Avohkkin kaltaista naamiota kantavan toan.<br>\n<br>\n\"Äkkiä tuole sisään koitan keksiä hätäisesti jotain.\" Radi sanoi ja auttoi GK:sisään ja lukitsi oven samaan aikaan kun kuului tuskan huutoja ja jotakin teknologiselta kuulostavaa meteliä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":246,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T15:09","content":"<strong>Klaanin linnake</strong><br>\n<br>\nKepe seisoi käytävällä yllättyneenä valojen räpsymisestä. Jostain kaukaa kuului mekkalaa, rakennus tuntui tärähtävän. Sitten valot ottivat ja kuolivat.<br>\n<br>\nJokin jyrähti ja kovaa, paineaalto pyyhkäisi läpi linnan. Kepe kaatui, onnistuen pitämään lasisen säiliön juuri ja juuri rikkoutumattomissa.<br>\n<br>\nTästä toivuttuaan Kepe jatkoi käytävää eteenpäin etsien G:tä, näyttääkseen koteloita ja saadakseen tietää mitä oli tekeillä. Koteloille oli tapahtumassa jotain, ne alkoivat kehittää jonkinlaista kudosverkkoa välilleen. Hän kääntyi nurkalta vasemmalle. Pimeys jatkui joka suuntaan, sähköt näyttivät täysin katkenneen.<br>\n<br>\nSitten hän näki hahmon käytävällä. Se oli G.<br>\n<br>\nHän kiiruhti tätä kohti, mutta kompastui johonkin, vaikka käytävällä ei näyttänyt olevan mitään. Hetken hän kuvitteli kuulleensa kolkkoa naurua. Varjo oli kampittanut hänet.<br>\n<br>\nKotelot olivat miltei yhdistyneet yhdeksi isoksi, ja yhteen niistä aukesi punainen, luonnoton silmä. Se ei näyttänyt katsovan minnekään, mutta silti näytti tietävän mitä oli tekemässä. Säiliön rysähtäessä maahan otus vapautui ja lähti viipeltämään lonkeroillaan G:tä kohti. Kepe oli samalla hölmistynyt että kauhistunut.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":247,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-03T15:38","content":"<strong>Pimeys Klaanin tai sitä ympäröivien merien alla</strong><br>\n<br>\nManun tiimi oli kävellyt oudolta haisevassa tunnelissa jo tunteja. Viimeisestä välikohtauksesta oli kulunut Keetongun arvioiden mukaan ainakin neljätoista tuntia. Heidän yllään oli yhä Manun luoma turvaa tuova pimeys, mutta se esti tarkan näkemisen useimmilta ryhmän jäseniltä Makutaa ja kiikarisilmäistä kyborgitoaa lukuunottamatta. He olivat lisänneet hieman valoa vain kahden lyhyen tauon ajaksi. <br>\n<br>\n\"Tämä on kuin videopelistä. Etenemme käytävässä kohti vihollisen tukikohtaa ja tapamme eteen tulevat kätyrit\", Keetongu sanoi.<br>\n<br>\n\"Paitsi jos kuolemme, emme palaa takaisin tallennuspaikkaan\", sanoi MahriKingin ääni hänen edestään.<br>\n<br>\n\"Ei vanhoissa peleissä ollut tallennuspaikkoja.\"<br>\n<br>\n\"...\"<br>\n<br>\nHe jatkoivat kulkemista hiljaisuudessa, jonka rikkoi vain askelten ääni. Vaikka kaukana ylpuolella olisikin ollut meri, he eivät kuulisi sitä. Keetongun ja Manun raskaampi käynti erottui Toien askelista. Mitään torakkaan viittaavaa ei ollut näkynyt tai kuulunut aikoihin.<br>\n<br>\n\"Ne eivät käytä tätä tunnelia. Muuten olisimme kohdannut vastarintaa\", Summerganon sanoi. <br>\n<br>\n\"Eikö se ole vain hyvä?\" Makuta Nui vastasi edestä.<br>\n<br>\n\"Mutta se ei ole luontevaa\", Summerganon vastasi. Hänen äänessään oli hermoistuneisuutta. Keetongu vaistosi saman.<br>\n<br>\n\"Ehkä se on ansa.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":248,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-03T16:48","content":"<strong>Edelleen tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"C'moon, Tongu. ne eivät tiedä tulostamme. Miten ne olisivat voineet tehdä ansan? Tämä on autio, entinen tunneli. on ihan luonnollista että Torakoita ei ole kaikkialla.\", niin yltiöpositiivinen Matoro sanoo. <br>\n<br>\n\"Kohta saavumme ensimmäiseen isompaan Nazorak-kammioon. Varokaa.\", Manu keskeyttää.<br>\n<br>\nEdestäpäin kajastaa hento valo. Viisikko kävelee hiljaa eteenpäin. Matoro vilkaisee ovesta. Edessä avautuu suuri, soikion mallinen sali, sienät täynnä kennoja. Keskellä on erilaisia rakennuksia. Ja tietysti Torakoita. <br>\n<br>\nMatoro näkee teleskooppisilmällä kaukana kammion toisessa päässä käytävän - se on heidän tavoitteensa. Kammioon tulee myös monia muita käytäviä.<br>\n<br>\n\"Pahapaha. Emme pääse kovin helposti läpi.\", Suga ajattelee ääneen.<br>\n\"Taistellen emme pääse. Niitä tulee liikaa. Koitetaanko hipisä varjojen turvin toiselle puolelle?\", Make suunnittelee.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":249,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-03T17:00","content":"<strong>Bio-Klaani</strong><br>\n<br>\n\"Missä sinä olit?\" Radiak kysyi puoliksi raahatessaan Glatoriankingiä ympäri Klaania vältellen mekaanisia olentoja. <br>\n\"Ei puhuta siitä nyt. Selitän myöhemmin.\" Glatorianking vastasi.<br>\n\"Tästä ei tule mitään. Kaikkialla on vihollisia. \" Radiak huokaisi. \"Parantaisin sinut mieluummin jossain muualla kuin keskellä käytävää, jossa on täysi sota käynnissä.\"<br>\n\"Tiedätkö turvallista tietä huoneeseeni?\" Glatorianking kysyi, ja Radiakin pudistaessa päätään lisäsi: \"Pääsetkö kenenkään huoneeseen?\"<br>\n\"Voin lainata teille omaani!\" Ohi juokseva Kapura huikkasi ja työnsi Radiakin käteen huoneen 338 avaimen.<br>\n\"Kiitos. Tiedätkö turvallista tietä sinne?\" Radiak kysyi. Kapura oli hetken hiljaa.<br>\n\"Seuratkaa.\" hän sanoi.<br>\n<br>\n<strong>Bio-Klaani, Kapuran huone</strong><br>\n<br>\nRadian avasi huoneen 338 oven. Kapura oli juossut takaisin taisteluun. Autettuaan Glatoriankingin Kapuran sängylle Radiak katseli ympärilleen. Seinille oli kiinnitetty iso kasa Smugleaf-julisteita, ja ainoat kalusteet sängyn lisäksi olivat muutama tuoli ja jättikokoinen lipasto täynnä roinaa. Uusin Klaanilehti lojui lattialla.<br>\n<br>\nKun Glatorianking oli parannettu, Radiak tiedusteli tämän suunnitelmia. Glatorianking mietti. Hänen aikomuksensa ei ollut kertoa Radiakille kaikkea.<br>\n\"Minulla on juttu tehtävänä.\" Hän sanoi.<br>\n\"Tulen mukaan.\" Radiak sanoi päättäväisenä. Glatorianking mietti tekosyytä.<br>\n\"Älä, haavoittuneet Klaanilaiset tarvitsevat sinua enemmän kuin minä.\" Glatorianking keksi. Hetken päästä kaksikko juoksi eri suuntiin Klaanin pimeillä käytävillä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":250,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-03T17:09","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian nousi istumaan. Oli säkkipimeää, mutta Klaani oli kaaoksessa. Jossain päin alakertaa taisteltiin. Guardian oli oppinut tunnistamaan Zamorien ja Kanoka-kiekkojen äänet näinkin kaukaa.<br>\n<br>\nKukaan ei nähnyt sitä pimeydessä, mutta Guardian otti plasmakiväärinsä käsiinsä. Hän ei tarvinnut valonlähdettä ladatakseen sen ja säätääkseen oikean tähtäystilan, sillä tämä kivääri oli ollut hänellä niin kauan kuin hän muisti.<br>\n<br>\n<em>\"Yökatse. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardian näki heti paremmin, mutta ei ollut silti täysin varma, mistä avunhuudot, räjähdykset ja petomainen karjunta kuuluivat. Äänet ympäröivät häntä pyörien kuin jonkinlainen tuhon ja kuoleman karuselli.<br>\n<br>\n\"G!\" joku huusi Guardianin takaa. Kesti hetken, että Guardian tunnisti puhujan Kepeksi. \"Varo!\"<br>\n<br>\n\"Varo mitä?\" Guardian ehti sanoa kääntyen katsoakseen Kepeä. Se ei ollut välttämättä hyvä siirto.<br>\nJotain mustaa hyppäsi Guardianin rintaan ja tönäisi hänet maahan. Se alkoi kietoutua hänen ympärilleen jatkuvasti pitenevillä limaisilla raajoillaan. Guardian tarttui limaiseen mustaan olentoon vasemmalla kädellään ja yritti repiä sitä irti kaikilla voimillaan. Tämän seurauksena olento kuitenkin sai kiinni Guardianin kädestä ja vangitsi senkin kiinni itseensä vahvalla otteellaan.<br>\n<br>\nGuardian ei ollut ihan varma, kuuliko hän oikein, mutta olento vaikutti hihittävän todella kimeästi.<br>\n<br>\n\"Hmm\", hän sanoi yllättävän rauhallisena. \"Tämä on uutta.\"<br>\nSilloin olento avasi ensimmäistä kertaa suunsa. Sen hampaat olivat pienet, mutta erittäin terävät. Olennon silmät olivat jokseenkin epäloogisessa paikassa, sillä ne näkyivät pääasiassa silloin kun se yritti syödä Guardianin päätä.<br>\nGuardian huolestui hieman enemmän.<br>\n<br>\n\"Kepe!\" hän huusi. \"Toivon että sinulla on joku todella fiksu idea!\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":251,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-03T17:27","content":"<strong>Tawan torni</strong><br>\n<br>\nSheelika seisoi Tawan tornin alla Volo Lutu-laukaisin kädessään. Katsellen aseen tähtäimestä Tawan ikkunaa, Salaman Toa päätti painaa laukaisinta etusormellaan, ja terävä koukku lensi ilmassa, iskeytyen Tawan suureen ikkunaan. Kuului klonk ja koukku jäi kiinni ikkunan kalteriin. <br>\n<br>\nSheelika alkoi hinata itseään kohti Tawan tornin ikkunaa. <br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tawan huone</strong><br>\n<br>\nTawa säpsähti valvontalaitteistonsa äärestä, kun kuuli lasin rikkoutuvan ja jonkin metallisen kolahtavan jostain huoneensa perukoilta. Hän oli jo alkanutkin ihmettelemään tämän yön outoja tapahtumia, valojen välkkymistä ja outoja räjähdyksiä jotka tärisyttivät Klaanin linnoitusta.<br>\n<br>\nOttaen keihäänsä seinältä käteensä, Tawa puhui kaulassaan roikkuvaan pieneen mikrofooniin, joka lähetti hätäsanomaa koko linnoitukseen. <br>\n<br>\n\"Klaanilaiset, tämä ei ole harjoitus, linnoitukseemme on Hyökätty!\" kaikui kaiuttimista ympäri linnoituksen sokkeloita. <br>\n<br>\nTawa käveli kohti ikkunaa, jossa lasinsirut kimmelsivät heikossa valossa. Ikkunan kaltereissa roikkui hopeinen koukku, jonka takaa kuului hinaamisen ääntä, mutta vaijeria ei näkynyt.<br>\n<br>\nSinivalkomusta hahmo hyppäsi rikkoutuneesta ikkunasta, rysähtäen Tawan päälle. <br>\n<br>\n\"Tapaamme jälleen, Tawa!\" Sheelika sanoi, punainen kiilto silmissään, kun näki vihollisensa maassa, tämän keihäs lentäneenä lattialle.<br>\n<br>\n\"Kuka olet? Mitä haluat minusta?!\" Tawa sanoi hädissään, kurkotellen keihästään, kun Toa otti keihäänsä selästään. <br>\n<br>\n\"Etkö muista Minua, Sheelikaa, Tawa-kulta?\" Sheelika sanoi, jolloin Tawan mieleen muistui hämärästi eräs klaanin jäseneksi pyrkinyt Toa Hagah, joka rikkoi Klaanin sääntöjä. Klaanilaiset lähettivät hänet Tawan käskystä Makutan veljeskunnalle, eikä hänestä sen jälkeen kuultu.<br>\n<br>\n\"Katso mitä He tekivät minulle! Katso minua! Tawa! Katso!\" Sheelika huusi, osoittaen arpiaan, polttomerkkejä jalassaan ja loi käteensä varjoa, jossa risteili salamajuovia. <br>\n<br>\n\"Olisitko odottanut mitään tällaista?\" Varjon ja Valon Toa sanoi, lyöden varjonyrkkinsä Tawan vatsapanssariin. Nyrkki poltti Tawan panssariin Sheelikan nyrkin kuvan ja Tawa puri hammastaan, ettei antaisi viholliselleen yliotetta. <br>\n<br>\n\"Tein sen koska minun oli Pakko!\" Tawa sanoi lattialta, ostaen aikaa, jatkamalla keskustelua hullun virkasisarensa kanssa.<br>\n<br>\n\"Pakko! Pakko! Sinua siskoni ei kukaan pakota mihinkään. Ei Mata Nui, Suuret olennot tai edes mahtava Karzahni! Olet johtaja, jota alaiset kuuntelevat. Ja nyt sinä kuolet!\" punaiset silmät palaen Sheelika iski keihäänsä Tawaan, joka otti keihäästä kiinni, luoden sähköiskun Sheelikaan. Tuntien sähkövirran, Sheelika pudotti aseensa maahan ja Tawa sai otteen omasta keihäästään.<br>\n<br>\n\"Miten tässä kävikään näin?\" Tawa sanoi ärsyyntynyt ilme naamiollaan. Iskien salamaiskun keihäästään kohti Sheelikaa, varjosalaman Toa torjui iskun kilvellään.<br>\n<br>\nSalama kimposi Sheelikan kilvestä päin kattoa, jolloin muutama kivenmurikka putosi alas. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut merkityksellisesti kaksikon taisteluun.<br>\n<br>\nSheelika nousi kilpensä suojista, kieri lattian poikki ja otti keihäänsä esiin. Tawa oli hiipinyt Sheelikan taakse ja iski keihäällään Sheelikaa selkään. <br>\n<br>\n\"Opit varmaan ettei adminia kannata suututtaa\", Tawa sanoi, katsoen kuinka Sheelika lensi lattialle. Tawa ei kuitenkaan huomannut Sheelikan laukaisevan varjoiskut Tawan silmiin, jolloin Salaman Toa meni sokeaksi.<br>\n<br>\n\"Vanha Makuta-temppu\", Tawa sanoi, käyttäen kuuloaan Sheelikan olinpaikan hahmottamiseen. Äänetöntä Toa Hagahia oli lähes mahdoton voittaa, sen Tawa tiesi, mutta ainakaan hän ei häviäisi ilman taistelua.<br>\n<br>\nSheelika oli etulyöntiasemassa, tosin hiukan haavoittuneena. Eliitti-Toana hän tiesi että nämä haavat eivät haittaisi merkitsevästi taistelua, vaan analysoi Tawan liikkeitä. <br>\n<br>\nTawa käveli epävarmin askelin pitkin lattiaa, kädet hapuillen esineitä. Tawa ei huomannut Sheelikan kamppavan hänet, ja lensi ilmassa päin lattiaa. <br>\n<br>\n\"Ovelaa, Sheelika\", Tawa sanoi itselleen, koettaen paikantaa kuulonsa avulla vihollistaan. <br>\n<br>\nSheelika oli kerännyt aseensa, ja lähti juoksuun kohti Tawaa. Keihäs tanassa ja kilpi suojaamassa Tawan mahdollisilta iskuilta, hän oli valmis kohtaamaan Tawan. Valitettavasti Tawan laukaiseman salaman irrottamat kivenmurikat saivat aikaan pieniä ääniä, jotka Tawa kuuli, ja onnistui ottamaan kiinni keihäästä, jonka oli määrä iskeytyä hänen sydänvalonsa lävitse. Heittäen keihäänteristä pitämällä Sheelikan kaaressa päin lattiaa, Tawa sai vihollisensa taistelukyvyttömäksi.<br>\n<br>\n\"Sinä et voittanut minua vielä. Minä palaan vielä Klaaniin!\" Sheelika sanoi lattialta. Hänen jalkapanssarinsa olivat murtuneet ja hänen selkänsä oli vääntynyt. Tawa iski salamaiskun äänen suuntaan, ja Sheelikan Kanohi lensi ilmassa lattialle, iskun voimasta. Tällöin Sheelika menetti yhteyden varjoon, ja Tawa näki taas.<br>\n<br>\nKeräten kumarassa naamionsa lattialta, Tawa iski selin kääntyneen Sheelikan käsiin elementaalienergioita vastustavat käsiraudat. <br>\n<br>\n\"Sinut on virallisesti vangittu, neiti!\" Tawa kuulutti, kun Sheelika rimpuili hänen edessään. <br>\n<br>\n\"Tervemenoa tyrmiin, kun tämä selkkaus on ohitse\", Tawa sanoi, hymyillen ärsyttävää, voittajan hymyään.<br>\n<br>\n\"Meitä on monia, mutta näemme vielä Klaanin tuhoutuvan\", Sheelika mutisi itsekseen.<br>\n<br>\nTawa asteli jo komentotaululleen. Klaani oli sekasorron vallassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":252,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-03T18:31","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä käytävä</strong><br>\n<br>\nKepen täytyi keksiä jotain groteskin otuksen saamiseksi irti G:stä. Hän tajusi, ettei hänellä ollut muita apuvälineitä kuin lasinsirpaleet, jotka säiliöstä olivat jäljelle jääneet.<br>\n<em>Käytä lasinsirpaleet -&gt; groteski otus</em><br>\nEi taida toimia, Kepe ajatteli.<br>\nHänen oli löydettävä jotain muuta. Pimeässä hän haparoi kohti sivuhuoneen ovea. \"Odotas, tulen juuri!\" Hänellä kesti hetki löytää ovenkahva.<br>\n<br>\n\"Voisitko pitää vauhtia? Haluan pitää suurimman osan ruumistani.\", G ehdotti.<br>\n<br>\n\"Piiiikku hetki.\"<br>\n<br>\nSitten hän sai oven auki.<br>\nHuoneessa oli kovinkin yllättäen pimeää. Valonkatkaisija ei tietenkään toiminut, mutta hän tunnisti huoneen vara-asevarastoksi ikkunaa vasten näkyvistä hilparinhahmoista. Täydellistä, hän ajatteli.<br>\n...Mutta toisaalta, jos G:n piikikäs panssari ei repinyt otusta kebablihoiksi, mikä sen voisi tehdä? Jos hän taas ampuisi tätä Cordakilla selkään mikä takaisi G:n yhtenä kappaleena pysymisen?<br>\nAhaa, Kepe keksi.<br>\n<em>Poimi -&gt; vaahtosammutin</em><br>\nHän poimi punaisen putelin seinältä ja syöksyi G:n luokse. Hän suuntasi suuttimen kohti otuksen silmää ja painoi liipasinta.<br>\n<em>Käytä vaahtosammutin -&gt; groteski otus</em><br>\nValkoinen, pimeässä hyvin näkyvä aine puski paineella otusta päin. Se vinkaisi ja näytti saavan jonkin allergisen reaktion.<br>\n\"Menikö vaahtosammutinvaahtoa silmään, peto?\" Kepe kysyi toimintaelokuvan sankarilta kuulostaen. Mistäköhän minä tämänkin kikan keksin, hän ajatteli.<br>\n<br>\nOtus hellitti otteensa ja valahti lattialle sätkien.<br>\n<br>\n[spoil]G kirjoitti toisen ja kolmannen repliikin. Pahoittelen myös hänelle mielikuvituksen puutettani.<br>\n<br>\nJoo, ja tästä oli ihan pakko tehdä point'n'click.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":253,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-03T20:50","content":"<strong>Klaanin käytävät, mikä yllätys!</strong> <br>\n<br>\nGk meni itse lääkintä huoneeseen ja otti sakset ja leikkeli kankaan paloja pienen lampun kanssa hän ei voisi näyttää jälkiään ilman suurempaa huomiota ja sitoi niitä käsien ja jalkojensa ympärille ja otti jotain metalli esineitä ja iitseasiassa kyseisen operaation jälkeen hän näytti hieman kävelevältä roskapöntöltä joka kantoi miekkaa... tai ehkä roskapönttö on liian raju sana. Kuitenkin tämän jälkeen GK lähti huoneesta lampun kanssa pitkin käytäviä sinne suuntaan mistä ääni ei kuuluisi hän ei halunnut kohdata enään ikinä Avdea uudelleen ilman Avdea koko kidutusta ei olisi ollutkaan, mutta nyt hän oli menemässä selkeästi alemas Chat-kahvio tuntui paikalta jossa hän voisi rauhoittua ajatuksistaan kenties siellä olisi muitakin saman tien valinneita.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":254,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-03T22:10","content":"<strong>Maan ja taivaan välillä</strong><br>\n<br>\n\"AAAAAAAAAAAAAAHH!\" Snowman huusi pudotessaan äskeisen törmäyksen jälkeen hieman liian nopeasti kohti maanpintaa. Sitten hän kiinnitti huomionsa uhkaavaan pikkuseikkaan. Miksei hänen Klaanilainen kohtalotoverinsa liittynyt tähän kiljuntaan? 'Eeppisestä ninjamaisuudestaan' huolimatta tämä olisi ollut harvinaisen hyvä hetki huutaa, varmasti Ämkookin sen myönsi.<br>\n<br>\nSnowman kääntyi ilmassa, ja katsoi tippuvaa toveriaan. Ämkoo oli menettänyt tajuntansa törmäyksessä. <em>Tämäkin vielä</em>, Snowman mietti. <em>Nyt lienee aprikoitava jotain hyvin, hyvin nokkelaa, muuten tehtävämme taitaa päättyä hyvinkin ikävästi.</em><br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nKapteenit Ghekula ja Taku seisoivat laivansa kannen reunalla, katsoen kaiteeseen nojaten alaspäin.<br>\n\"He tippuivat?\"<br>\n\"Yarrrr.\"<br>\n\"...onko tuo kyllä vai ei?\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nSnowman toivoi hartaasti, että hänen suunnitelmansa toimisi. Hän irrotti toisen jalkansa, ja alkoi työstää sitä uuteen muotoon. Sitten hän nappasi toisenkin koipensa, ja liitti senkin tekeleeseensä. Hän jatkoi työskentelyään vielä hetken, ja pian ei ollut enää maata kohti huimaa vauhtia tippuvaa Snowmania ja Ämkoota, nyt oli hitaasti maata kohti leijaileva Ämkoo, jolla oli Snowman-niminen laskuvarjo. Myönnettäköön, hyvin hutera laskuvarjo, mutta laskuvarjo kuitenkin.<br>\n<br>\nLaskuvarjo avasi suunsa (kyllä, juuri niin): \"Ämkoo. Herätys.\"<br>\n<br>\nMustavihreä hahmo ei kuitenkaan vastannut, ja oli liikkumaton.<br>\n<br>\n\"Ämkoo! Nyt olisi hyvä hetki herätä.\"<br>\n<br>\nSnowman alkoi jo huolestua.<br>\n<br>\n\"ÄMKOO!\"<br>\n<br>\n\"Mitähäh?\"<br>\n<br>\n\"Mata Nuin kiitos, olet hereillä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nGhekula oli masentunut. Hattu oli tiessään. Ainoa ilo oli, että he olivat saaneet uuden lentokoneen. Mutta silti, hattu. Hän käveli synkistellen ilmalaivan keulan yksinäisyyteen. Hattu.<br>\n<br>\n\"Tätäkö kaipaat?\" Ghekula kuuli äänen takaansa. Hän kääntyi, ja näki sen äskeisen ärsyttävän mustavihreän hujopin, joka kaiken lisäksi heilutteli Ghekulan hattua kädessään.<br>\n\"Mi-mitä? Kummitus?\"<br>\n\"...aivan, kummitus. Mutta nyt, voimme varmaan poistua tältä paatilta?\"<br>\n\"ARRR, MIEHET, HE OV-\"<br>\nGhekulan huuto kuitenkin keskeytyi isoon, valkoiseen nyrkkiin, joka täräytti matoranilta tajun.<br>\n\"Kiitos, Snowie.\"<br>\n\"Ilo auttaa, vaikken pikkukavereita mielellään muksikaan. Ja hei, jäin velkaa äskeisestä pikasiirtymäpelastuksesta. Olisi ollut ikävää jäädä jonnekin keskelle ei mitään vain näiden hemmojen tähden.\"<br>\n\"Tuo on totta.\"<br>\n<br>\nKaksikko siirtyi lähemmäs kannella olevaa lentokonetta. He piiloutuivat tykin taakse, ja tarkkailivat tilannetta. Kansi oli täynnä piraatteja. Ämkoo oli kuitenkin tällä kertaa se positiivinen: \"Ainakin sain tämän hatun.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":255,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-03T22:46","content":"<strong>Ilmapiraattilaiva</strong><br>\n<br>\nKapteeni Taku harppoi lyhyenlaisilla jaloillaan pitkin laivan kantta etsien juuri hetki sitten kadonnutta kapteenikumppaniaan. Yleensä Ghekulan katoaminen olisi ollut Takulle mitä loistavin uutinen, mutta nyt Takun pettämätön piraattivaisto käski tätä olemaan huolissaan.<br>\n<br>\n\"Hoi! Ghekula! Ghekulaaa!\"<br>\n<br>\nTaku ei saanut vastausta. Hän yritti uudestaan.<br>\n<br>\n\"Kapteeni? Hector?\"<br>\n<br>\nSiinä samassa Ghekula seisoikin jo hänen takanaan, pidellen käsissään jotain hyvin omituista. Taku tuijotti esinettä hetken hölmistyneenä ja kohotti sitten katseensa kapteenin päälaelle. Sitten hän vielä vilkaisi vielä kilpailevan kapteenin silmiä. Niissä oli jotain väärää.<br>\n<br>\n\"Mihin sinä oikein katosit?\"<br>\n\"Minä... Arrr.\"<br>\n\"Siis...?\"<br>\n\"Arrr?\"<br>\n\"Okeeeei... Mikä tuo purnukka on?\"<br>\n<br>\nGhekulan yritys piilottaa kantamansa purkillinen maa-ainesta selkänsä taakse epäonnistui. Hän yritti selittää.<br>\n<br>\n\"Tämä... on purkillinen multaa. Arrrr.\"<br>\n\"Miksi sinulla on purkillinen multaa?\"<br>\n\"Koska... Arrr. Siirry, on vähän kiire.\"<br>\n<br>\nKapteeni Ghekula tönäisi kapteeni Takun röyhkeästi syrjään ja alkoi harppoa kohti hetki sitten laivalta pudonneen kaksikon lentopeliä. Taku kuitenkin pysäytti tämän tarttuen Ghekulaa olkapäästä.<br>\n<br>\n\"Kuule-\"<br>\n\"ARRRR.\"<br>\n\"-olisi-\"<br>\n\"ARRRRRRR.\"<br>\n<br>\nGhekula riuhtoi itsensä irti ja jatkoi juoksuaskelin matkaansa. Taku juoksi tämän kiinni.<br>\n<br>\n\"-kysymys.\"<br>\n<br>\nTaku kiskaisi multapurkin itselleen. Purkki teki kuitenkin vastarintaa, putosi, ja jatkoi itsekseen vierien matkaansa lentokonetta kohti. Ghekula ja Taku vaihtoivat hämmästyneen katseen ja alkoivat kilvan kipittää purkin perässä. Ghekula onnistui kuitenkin tönäisemään Takun nurin saaden reippaasti etumatkaa.<br>\n<br>\nKapteeni Taku nousi rivakasti pystyyn ja katseli Ghekulan ja multapurkin perään. Jokin oli nyt pahasti vialla. Omituisinta heti eloisalta vaikuttavan multapurkin jälkeen oli se, että...<br>\n<br>\n\"Miten sinä oikein sait tuon hattusi takaisin?\"<br>\n<br>\nGhekula pysähtyi, kääntyi, tuijotti Takua murhaavasti ja irvisti. Sitten illuusion vaikutus lakkasi.<br>\n<br>\nTaku ja kannella liikuskelleet merirosvot katsoivat järkyttyneinä kun kapteeni Ghekula muutti muotoaan. Pian hänen paikallaan seisoikin hetki sitten piraateille tutuksi tullut mustanvihreä hahmo. Samaan aikaan multapurkki näytti laajenevan luonnottomalla vauhdilla muuntuen samalla epätoivoisesti virnuilevaksi valkoiseksi möykyksi.<br>\n<br>\n\"Muita suunnitelmia?\", Snowie kysyi Ämkoolta.<br>\n\"Lentokoneeseen. <strong>Nyt.</strong>\", Ämkoo vastasi ja otti viimeiset juoksuaskeleet lentokonetta kohti.<br>\n<br>\nSnowman sulloi itsensä sisään lentokoneeseen niin nopeasti kuin vain kykeni. Kapteeni Takun johtamat merirosvot juoksivat kohti konetta pelottavalla vauhdilla. Snowman katseli koneen ulkopuolelle kauhuissaan ja yritti hoputtaa Ämkoota.<br>\n<br>\n\"Tässä olisi vähän kii-\"<br>\n\"HILJAA.\"<br>\n\"Ne ovat ihan tuossa vie-\"<br>\n\"HIIILJAAA.\"<br>\n\"Yksi riuhtoo jo ovea au-\"<br>\n\"HILJAAAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAAA!!\"<br>\n<br>\nLentokone käynnistyi ja lähti liikkumaan pitkin laivan kantta. Hysteeriset piraattimatoranit suorittivat epätoivoisia väistöliikkeitä. Ämkoo nauroi.<br>\n<br>\nOikea kapteeni Ghekula oli herännyt. Hän nousi haparoiden pystyyn, kosketteli hetken päälakeaan ja päästi ilmoille kaamean rääkäisyn. Hattu oli yhä poissa. Rääkäisy kuitenkin peittyi ohitse kiitävän lentokoneen jytinän alle. Ghekula ehti juuri ja juuri erottaa ohjaamosta käsin vilkuttelevan tummanpuhuvan hahmon. Ja hatun.<br>\n<br>\n\"ÄLLKÄÄ PÄÄSSTÄKÖ NIITÄ PIIRRRUULAISIA KARRKUUUNN!!! ARRRRRR!!!\"<br>\n\"Millä ammumme, kapteeni?\"<br>\n\"LADATKAA KAIKKI KAKTUKSET. KAIIIIKKIIII. ARRRRRR.\"<br>\n<br>\nKapteeni Taku katseli kauhuissaan kuinka pikkuiset piraatit tekivät orjallisesti työtä käskettyä. Kaikki kaktustykit ladattiin ja käännettiin osoittamaan pakenevan kaksikon suuntaan.<br>\n<br>\n\"ARRRR. TULLLTA.\"<br>\n\"EEEEIIIIIII!!!\"<br>\n<br>\nLaiva räjähti.<br>\n<br>\nOhjaamon takana istuskeleva Snowman huokaisi syvään ja kääntyi kahvikupposta nauttivan Ämkoon puoleen.<br>\n<br>\n\"Muutit minut multapurkiksi.\"<br>\n\"Se tuntui sillä hetkellä loogiselta.\"<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Hyvästi, arvon piraatit. Jos jollekulle ei avautunut, niin Ämkoo käytti illuusionaamiota.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":256,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-03T23:22","content":"<strong>Bio Klaanin Linnake</strong><br>\n<br>\nKeskiyö.<br>\nJokainen tähti oli kadonnut taivaalta. Varjot ovat peittäneet ennen loistokkaan kuun. Taivaalta katsottuna saari oli melkein näkymätön tumman meren päällä.<br>\nLoputon pimeys on niellaissut linnakkeen ylle. Loputtomien Matoralaisten huuto kaikui läpi varjon peittämää kaupunkia. Kaikki juoksivat pois taivaalla leijuvaa mekaanista armeijaa. Ne heittivät useita kiiltävän punaisia säteitä pintaa päin, vieden useiden Matoralaisten elämän jättäen jälkeen vain tuskaan jääneen ja lasikatseisen ruumiin.<br>\nOsa mekaanisesta armeijasta laskeutui maahan. Niiden metalliset kehot liikkuivat ikään kuin hyönteiset. Niiden silmät hehkuivat kylmästi ja tarkistivat jokaisen kolkan jättämättä yhtään pimeää nurkkaa. Ne jatkoivat eteenpäin ja tutkivat jokaisen tielleen osuvan rakennuksen ja tuhosivat ne.<br>\n<br>\n<br>\n\"Mata Nui, auta. Pyydän.\"<br>\nLattiaan käpertynyt Po-Matoralainen kuiskasi itselleen.<br>\nJoukko Matoralaisia ovat piiloutuneet yksi Linnakkeen ravintolatilaan. Entinen hempeän punaiset seinät olivat nyt ainoa mikä piti heidät ulkopuolisilta murhaajilta. Seiniin oli kiinnitetty useita valonkiviä, jotka valaisivat hyvin heikosti suurta rakennusta. Puiset pöydät olivat kaadettu ja niistä muodostettu pieni valli Matoralaisten eteen. Tuoleja oli kasattu jokaisen oven eteen ja ikkunat olivat kaikki verhottu kiinni.<br>\nMatoralaiset istuivat lattialla tiukasti kiinni toisiaan kohti. Osa Matoralaisista pitivät tiukasti kiinni omista sielunparistaan ja yrittivät rauhoittaa toisiaan niin hyvin kuin pystyi.<br>\nMuutamista huolimatta suurinosa Matoralaisista pysyivät hyvin hiljaa ja toivoivat sydämen pohjaa myöten, etteivät metalliset murhaajat löytäisivät heitä.<br>\nPöydästä muodostetun muurin takana seisoi kaksi Klaanin Matoralaista vartijaa, yksi Le-Matoran ja yksi Ta-Matoran, jotka pitivät silmällä puisiin tuoliin hautautunutta ovea.<br>\nTa-Matoralainen vartija: Pegghu ei miettynyt muuta kuin kuinka tulisi suojelemaan kansaansa keinolla millä hyvänsä ja pakenea pois elävänä. <br>\n<br>\n\"Olen silti oikeassa, tiedäthän?\", sanoi satunnaisesti hänen vieressä oleva Le-Matoralainen vartija: Frottik.<br>\n\"Frottik, onko aivan pakko?\", Pegghu vastasi hänelle kärsimättömästi.<br>\n\"Noh sinähän itse aloitit puhumaan siitä kuinka-\", Pegghu alkoi tuijottamaan vihaisesti Frottikiä päin ennen kuin tämä pysty lopettamaan sanomansa; \"Sori\", Frottik vastasi hiljaisesti.<br>\nHetken päästä molemmat vartijat päättivät istahtaa viimein ja huokaisivat, joka sai muutaman Matoralaisen hätääntymään hieman jolloin Pegghu joutui rauhoittamaan heitä uudelleen.<br>\nKumpikaan heistä eivät koskaan odottaneet tavanomaista rutiinista iltavuoroaan muuttuvan minuuteissa sodaksi elämästä ja kuolemasta. Juuri tunteja sitten ainoa asia mitä Pegghu teki oli uuden \"Huudon Vaeltaja\"-kirjan lukeminen ja Frottik Kohliin pelaamista muutaman nuoremmat Matoralaisten kanssa, vaikka olikin hieman huono.<br>\nUlkona kuului toinen räjähdys, mikä vain jännitti enemmän piileskelijöiden hermoja. Vaikka ravintolan seinät peittivät hyvin suurimmanosan ulkopuolisesta kaaoksesta, se ei siltikään helpottanut ketään.<br>\n\"Löysitkö hänet?\", Frottik kysyi Pegghulta hiljaisesti.<br>\n\"Kenet?\", Pegghu vastasi kyseliäästi.<br>\n\"No tiedät kyllä kenet. Se Ga-Matoralainen sieltä kirjastosta\", Frottik vastasi takaisin, mikä sai vain Pegghun hieman ärsyyntyneeksi, \"Onko nyt aivan pakko?\", mutta Frottik jatkoi \"Mutta sinähän itse sanoit, että jos hänet laitettaisiin maatilalle töihin, hänet potkittaisiin heti pois koska tainutti jokaisen Mukau-lehmän raa'alla kauneudellaan ja sanoit ettet lepäisi kunnes tapaisit hänet ja veisit hänet mukavalle illalliselle.\"<br>\n\"Niin niin sanoinkin, mutta...\", Pegghu vastasi.<br>\n\"Mutta mitä?\", Frottik kysyi. Pegghu hiljeentyi hetken. \"Ei, en löytänyt häntä\", hän viimein vastasi hieman masentavasti.<br>\n\"Sori\", lausui Frottik hieman syyllisen tuntuisena.<br>\nMolemmat istuivat taas hiljaisesti maassa. Toinen räjähdys kuului ulkopuolelta, tällä kertaa läheltä. Matoralaisten hermot vain kireentyivät entisestään ja oli puhdas ihme, ettei kukaan vielä ole menettänyt järkensä ja alkanut juosta ovea kohti.<br>\nPegghu päätti viimein keventää ilmapiiriä hieman ja käänsi päänsä Frottikia päin: \"Kuule, mitä jos tämän kaiken jälkeen kävisimme viimein siellä kahviossa josta olet kertonut kokoajan? Siis se jossa jokaisen viikkon erikoisen päälle laitetaan pieni värikäs sateenvarjo?\"<br>\n\"Oikeastiko?\", Frottik heti piristyi hieman.<br>\n\"Juu juu, voisin ehkä myös pyytää hänetkin mukaan. Heh, ehkä voimme jopa välttyä juomarahojen antamisesta\", vastasi Pegghu iloisesti.<br>\n\"Hehe, juu\", Frottik huokaisi innokaana.<br>\n<br>\n\"Joten mitä sanot? Selviydytäänkö tästäkin?\", kysyi Pegghu perään.<br>\n<br>\n\"Tietysti.\"<br>\n<br>\n\"Klaanin puolesta?\"<br>\n<br>\n\"Kahvion puolesta myös.\"<br>\nMatoralaisvartijat paiskoivat kättä.<br>\n<br>\nJuuri siinä samassa ovi räjähti auki. Entisen tuolin osia lenteli pitkin ravintolan pehmeän punaista lattiaa. Tuhkaan ympäröity oviaukko oli paksun savun peitossa.<br>\nPegghu ja Frottik kurkistivat hitaasti pöytien takana sitä päin. He alkoivat kuulla matalan huminaa sieltä ja näkivät savun keskeltä sylinderimäisen siluetin.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhun valtaan ja perääntyivät nopeasti taaksepäin, jättäen vain Pegghun ja Frottikin eteen näkemään mekaanisten hirviöiden saapumista.<br>\n<br>\nSavu hälveni ja olennot voitiin nähdä viimein tarkemmin ravintolan heikkojen valojen alla. Matoralaiset hämmentyivät heti; he eivät ole koskaan nähneet samankaltaisia olentoja elämässään.<br>\nOlennot olivat hyvin korkeita, noin Skakdin kokoisia ja pystyivät helposti peittämään Matoralaisen varjoonsa. Muodoltaan Olennot olivat oikeastaan myös lievästi kartion muotoisia, erityisesti niiden alaruumisosa. Olennoilla ei ollut jalkoja, vaan nillä oli täysin litteät pohjat ja näyttivät leijuvan. Niiden päänsä olivat pienen kupolin muotoisia jossa oli kolme hohtavaa silmää; Yksi pyöreä keskellä ja sivussa kaksi sivuttaista. Niiden metallirungoista ja johdoista koostuneet kaulat olivat pitkiä ja olivat osittain haarniskan suojassa. Olkapäistä erottui kummastakin kaksi pitkää raajaa, joiden päällä hyvin tutun näköinen, kilpimäinen olkapääsuojus. Niiden rintakehää suojasi myös hyvin tutun näköinen rintapanssari, jossa koristi logo joka näytti kirjaimien \"A\", \"Z\" ja \"M\" yhdistelmältä.<br>\nMatoralaiset huomasivat, että moni näiden olentojen piirteistä muistutti heitä jostain, mutta kukaan ei voinut päättää mikä. Ne jotka näyttivät muistavan alkoivat vain parkuivat kauhusta, eikä heistä saanut revittyä enään mitään irti.<br>\nOlennot liikahtelivat hieman, mutta eivät näyttäneet aikovan tehdä vielä mitään. Sen sijaan ne näyttivät tarkistavan ympäristöään ja Matoralaisia.<br>\n\"Se on nyt tai ei koskaan\", Pegghu ilmoitti. Hän nousi ylös pöytien takaa ystävänsä pyynnöistä huolimatta ja alkoi juosta olentoja kohti. Hän yritti huutaa uhkaavimman sotahuudon minkä pystyi ja alkoi heilauttaa kädessä olevaa asettaan niin kovaa kuin pystyi lähimpää olevaa Olentoa päin.<br>\nMutta Olento reagoi nopeasti ja nappasi salamannopeasti Pegghun aseseen. Pegghu ei ehtinyt edes luoda sopivaa reaktiota ennen kuin Olento nappasi lopuilla käsillään Matoranin jokaista raajaa ja puristi niitä tiukasti. Pegghu tunsi kuinka kädet olivat murtumaisillaan Olennon voimasta. Tuska oli sietämätön ja se oli nyt ainoa, mikä täytti hänen ajatuksensa.<br>\nSilloin Frottikin nousi ylös pöytien takaa ja lähti heti auttamaan ystäväänsä. Hän astui pöytien päälle ja käytti sitä astumakivenä hyppiessään Pegghua pitäävää Olentoa päin, aseensa kädessä valmiina iskemään Olentoa niin kovaa kuin pystyi. Ennen kuin tämä ehti edes päästä kahta metriä Olenntoa, silmänräpäyksessä hänen eteen ilmestyi toinen Olennoista, joka tarttui kiinni Matoralaisen kasvoon. Olento ei kuluttanut aikaa vaan iski heti Frottikin maahan jättäen siihen painauman. Pegghu alkoi huutaa heitä päin kovaa ja epätoivoisesti, kun tämä Olento repi maassa olevan Frottikin naamion irti ja murskasi sen käsillään ilman minkäänlaista vaivaa.<br>\nMatoralaiset joutuivat kauhunvaltaan; He eivät voineet edes liikkua millimetriäkään ja vain katsoivat peloissa Olentojen kylmää brutaalisuutta.<br>\nKauhu myös alkoi vallata Pegghua. Hienpisarat alkoivat virrata häntä pitkin samalla kun hän käänsi katseensa raajoistaan pitelevän Olentoa kohti.<br>\n\"Keitä... Mitä... Te... <em>Olette...?</em>\", hän huohotti tuskassa.<br>\n<br>\nOlento alkoi tuijottamaan häntä. Sen hyytävä katse sai Pegghua tuntemaan olonsa vielä pahemmaksi kuin se oli. Olento näytti ajattelevan miten aikoisi vastata kysymykseen.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Feterra\"</span></span>, se vastasi kylmästi ruosteisen metallisella äänellään.<br>\n<br>\n\"Pyydän, ettekö voi... Ettekö voi... jättää meidät rauhaan. Pyy... dän, älkää tappa... ko ...meitä... <em>Mata Nuin tähden... sääli... kää meitä... Emme... emme voi... tais...tella</em>\", Pegghua alkoi pyytämään. Hän ei voinut edes muodostamaan lauseita enään. Hän tunsi kuinka pelko ja tuska raastoi hänen mieltä.<br>\n<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Ei.\"</span></span><br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Domekin asuintila.</strong><br>\n<br>\nDomekin viininpunainen huone oli täysin pimeä. Ovi oli tiukasti kiinni ja verhot peittivät kaaokseen vallannutta Klaania. Jokainen seinässä oleva maalaus ja erinmuotoiset huonekalut olivat yhä paikoillaan, mutta paikalla ei ollut ketään katselemassa niitä, ei ristin sieluakaan. Oven takaa kuului ryntäilyä ja huutamista. Jotkut ulkona olevista yrittivät avata ovea epätoivosesti, mutta luovuttivat yrityksestä ja joutui sitemmin metallipataljoonan kynsiin.<br>\n<br>\nSilloin ikkuna räjähti. Punainen valonsäde oli osunut siihen. Tuuli alkoi puhaltaa ikkunan läpi vetäen verhon pois tieltään. Samalla tuuli takersi yhteen huoneen esineeseen ja pudotti sen maahan.<br>\n<br>\nSe oli hattu.<br>\n<br>\nSe oli Domekin hattu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":257,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T07:38","content":"<strong>Klaanin käytävät (oikeasti onko tämä teksti aivan pakollinen!?)</strong><br>\n<br>\nGk käeli pitkin käytävää melkein normaalisti, mutta ei aivan jokunen Lentävä botti tuli häntä vastaan silloin tällöin, mutta kumma kyllä tämä \"roskapönttö\"-panssari suojasi häntä melko hyvin, kahvio alkoi jo häämöttää lampun valossa. Siellä oli muutamia pelokkaita Matoraneja ja toia jotkut piileskelivät pöydän alla ja jotkut tärisivät Samalla kun yrittivät juoda kahvia tai syödä makkaraa. Jokainen heistä vilkaisis tulijaa epäluuloisesti koska harvemmin olivat nähneet toaa metallilaatikossa, ehkä joku hieman hihittikin, mutta sillä ei ollut väliä tilanne oli vakava.<br>\n<br>\nGK otti itsekkin makkaran tosin raakana, kumma kyllä hän pitää raasta makkarasta enemmän, tämäkin sai jokusen hihitystä.<br>\n<br>\n<em>Olkaa hiljaa...</em> <br>\n\"Selvä...\"<br>\nKahvioon pääsi montaa tietä nyt hän kuuli pienenmoisen Pataljoonan lenteleviä lautasia.<br>\n<br>\n<em>Hitto...</em> <br>\n<br>\nGK kaivoi esiin miekkansa ja korjaili nyrkkirautaansa, jonka Nazorakit olivat innostuksissaan vääntäneet, Toa jäi odottamaan... odottamaan sitä mikä sieltä olisi tulossa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":258,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T19:27","content":"<strong>Nazorakien tukikohta, kokoushuone</strong><br>\n<br>\n\"Hänellä oli kyllä pointti, miksi emme hyökänneet muiden mukana?\" ilmavoimia komentava nykyinen 003 kysyi viitaten Kenraaliluutnantin sanoihin.<br>\n\"Tuo hyökkäys ei tuhoa Klaania. Vaikka se kuinka heikentäisikin sitä, ei se tuhoa Klaania millään, olen tietoinen siitä, että heillä on hätävarajärjestelmiä. Klaanin järjestöä ei yhdessä yössä noin pienillä joukoilla täysin lyödä\" Kenraali 001 valaisi. \"Meidän kannalta on aina vain parempi, mitä myöhemmin joudumme tekemään suuria hyökkäyksiä. Liittolaisemme heikentäkööt vihollistamme, puutumme peliin myöhemmin. Sitä paitsi, suunnitelmakaan ei ole vielä valmis.\"<br>\n<br>\nTämän jälkeen molemmat torakat olivat hiljaa, ja katsoivat näytöltä Klaanin linnakkeen kaoottisia tapahtumia.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo ohjasti vuorollaan lentokonetta. Snowmanin päätä särki ja häntä huimasi, joten he olivat yhteistuumin pitäneet viisaampana, jos Ämkoo hoitaisi pilotin hommat toistaiseksi.<br>\n<br>\nLumiukko nojasi sivuikkunaan mietteliäänä, ja tuijotti taivaan pimeyteen, he lensivät nyt tumman pilviverhon sisällä, eikä missään suunnassa näkynyt oikeastaan mitään. Snowman ei tiennyt, mikä hänen päätään vaivasi. Hän tiesi vain, että sitä koski, ja välillä hän oli lähellä pyörtyäkin. Ämkoollakaan ei ollut vastauksia päänsärkyyn, tai ainakaan hän ei kertonut epäilyksistään Snowmanille.<br>\n<br>\nLumiukko itse ei kuitenkaan ollut niinkään huolissaan itse päänsärystä. Jokin muu hänen päänsä sisällä vaivasi enemmän: hän oli oikeasti miettinyt Klaanin pettämistä. Mietti edelleen. <em>Mutta se olisi kaikkien parhaaksi. Paitsi että jos olisi, niin miksi en saisi kertoa siitä muille? Ehkä muut eivät näkisi asiaa selkeästi. Mutta miksi minäkään näkisin?</em><br>\n<br>\nSnowman pudisti päätään. Hänen ajatuksensa kulkivat samoja ratoja ties kuinka monennen kerran. Vaikka sitä ei moni hänen hilpeästä olemuksesta ehkä uskonutkaan, eivät synkät ajatukset olleet lumiukolle lainkaan vieraita. Mutta näissä kyseisissä mietteissä tuntui olevan jotain tavallisesta poikkeavaa. <em>Aivan kuin... Osa ajatuksista ei olisi omiani.</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":259,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-04T20:11","content":"<strong>Bio-Klaanin chat/kahvio</strong> <br>\n<br>\nGK odotti sitä, että ovesta rynnistäisi sisään joukko tappajarobotteja tämän tajutessaan muutkin ottivat aseitaan esiin puolustautuakseen, ovi rämähti auki sisään leijaili lentelviä lautasia jotka huusivat jotain kummaa nimeä jatkuvaa tahtia.<br>\n<br>\nKun näyttivät olevan jossain hurmiossa ne kaikki tusinasta hajaantuivat kenenkin perään, GK sai kaksi ne ampuivat punaisia säteitään samaan aikaan kun Gekko hakkasi niitä taukoamatta miekallaan toinen räshti maahan, koska sen virtapiiristö lojui sotkuna jo lattialla Gekko laittoi äkkiseltään hoitohuoneeestan nammaapnasa tepippirullan ja sitoi sillä lampun kiinni naamioonsa sitten hän hppäsi kattolampun päälle ja robotti leijaili ylöspäin, mutta teki sen liian hitaasti, GK hyppäsi miekka edellä robottia päin ja miekka lävisti sen mekaanisen olemuksen palasiksi muutama Matoran oli haavoittunut, mutta suurempaa vahinkoa ei ollut kukaan saanut.<br>\n<br>\nSitten jostain kuului taas hirb´veää naurua ja räjähdys oviaukko räjähti ja sen edessä seisoi Jake, kumma kyllä suhteellisen rauhallisena ja viittoi nauravalle varjomöykylle tietä, GK tunnisti möykyn liiankin hyvin, hän pinkaisi heti pois näköpiiristä ja Avde sanoi hänen peräänsä: ”Älä pelkää kuolet, kyllä, mutta vielä ei ole sinun vuorosi.”<br>\nPuhe kuului hyytävästä läjästä ulokkeita ja silmiä, GK kuuli tämän vielä, mutta oli jo suunnistamassa ylöspäin olevaan osaan hänen pitäisi varoittaa Muita Menemällä ylläpitäjien luo, Jake oli selvästi joko yllättäen muuttunut idiotiiksi tai sitten hän oli transissa mikä olisikin todennäköisempää.<br>\n<br>\n[spoil]Jake sinähän Avdea opastat teeppäs jotain.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":260,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Au\" Snowman protestoi pientä hypähdystä, jonka johdosta hän oli lyönyt päänsä lentokoneen ohjaamon kattoon, ja herännyt torkuiltaan.<br>\n\"Anteeksi. En oikein voi ilmakuopille mitään\" vastasi Ämkoo.<br>\n\"No, ainakin heräsin. Mites, kauanko nukuin?\"<br>\n\"Vajaat puoli tuntia. Koeta vain nukkua, matkamme on pitkä.\"<br>\n\"Etkö itse tahtoisi nukkua?\"<br>\nÄmkoo taputteli kädessään olevaa kahvikuppia.<br>\n\"Ai juu. No, jatka vain ohjastusta\" Snowman totesi, ja sulki taas silmänsä. Pian hän uinuikin taas Ämkoon jatkaessa valvomista.<br>\n<br>\n[spoil]Miniosa tuntui asiaankuuluvalta.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":261,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<strong>Bio-Klaani, käytävä</strong><br>\n<br>\nGuardian tähtäsi kiväärillään sätkivää mustaa olentoa pitkään. Hän odotti, että se lopettaisi vastenmielisen yskimisensä ja sätkimisensä ja valahtaisi veltoksi. Kuvottavan varjovanukkaan yskäisyt ja vinkaisut alkoivat vähitellen hidastua ja lopulta sen lonkeromaiset raajat kaatuivat lattialle lässähtäen nestemäisiksi. Guardian tökkäisi mustaa limaa kerran kiväärinsä pistimellä eikä se reagoinut.<br>\nG kääntyi kohti Kepeä.<br>\n<br>\n\"Kiitos\", hän sanoi henkäisten hitaasti. \"mutta <em>vaahtosammutin</em>?\"<br>\nKepe oli hiljaa hetken ja siirteli painoaan jalalta toiselle. Hän nosti kädessään olevaa tyhjää purkkia päänsä tasolle ja katsoi sitä epävarmana.<br>\n\"Vaihtoehtoina olivat lasinsirut, Cordak ja tämä\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Etkö sinä ole Toa?\" Guardian sanoi silmät puoliksi ummessa.<br>\n<br>\n\"Joo?\"<br>\n<br>\n\"Sinä voit jäädyttää asioita ja luoda köynnöksiä.\"<br>\n<br>\n\"...ja?\"<br>\n<br>\n\"Ja ensimmäinen asia, joka tuli mieleesi, oli vaahtosammutin.\"<br>\n<br>\n\"...minä panikoin, hei. Jotain piti tehdä.\"<br>\n<br>\n\"Ainakin se toimi.\"<br>\nGuardian kytki kiväärinsä varmistimen päälle ja laittoi sen selkäänsä. Hän katsoi maassa olevaa mustaa limaa hetken yökiikarillaan varmistaakseen, liikkuiko se.<br>\n<em>\"Lämpö. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nLima oli kylmempi kuin Tawan reaktio parin kuukauden takaiseen kahviojekkuun. Tämä tarkoitti, että lonkeroisen möykyn täytyisi olla kuollut, mutta Guardian ei ollut täysin varma, oliko lima koskaan ollut elossa.<br>\n<em>\"Lämpö pois. Skanneri. Päälle.\"</em><br>\n<br>\nGuardianin silmän mikrotietokoneen osoitin lukittui limaan ja kulutti viisi sekuntia sen analysoimiseen pitäen tasaista piipitystä. Piipitys loppui pehmeään \"valmis\"-ääneen. Skannauksen tulos ja liman ominaisuudet ilmestyivät Guardianin silmäskannerin näytölle.<br>\n<br>\n<em>404. Virhe. Skannatussa kohteessa ei järkeä. Ei. Ei. Ei. Virhe. Virhe. Virhe.<br>\nse sattuu<br>\n<br>\nliian pimeää<br>\n<br>\nauttakaa<br>\n<br>\näiti</em><br>\n<br>\n<br>\nViestin sisällöstä ei ollut selvästi paljoakaan hyötyä Guardianille. Hän päätti vain sulkea skannerin.<br>\n<br>\n\"Mitä täällä tapahtuu?\" Kepe kysyi huolestuneena.<br>\nGuardian harkitsi hetken, mitä vastaisi. Todennäköisesti joku teknisesti taitava oli häirinnyt Klaanin radiosignaaleja ja pommittanut apuvirtageneraattorin. Ei ollut salaisuus, että Kepen tekninen osaaminen olisi viholliselle hyödyllistä.<br>\nKepe olisi kuitenkin yksi niistä harvoista, joilla oli tarpeeksi teknistä tietotaitoa apuvirtageneraattorin korjausoperaatioon. Vaihtoehtoja ei ollut.<br>\n<br>\n\"Petturi\", Guardian sanoi. \"Petturi tapahtuu.\"<br>\nKepen silmäkulma nousi saaden hänet näyttämään hämmentyneeltä. \"Mitä?\"<br>\n<br>\n\"Joku häiritsi Klaanin sisäisiä radioaaltoja ja vahingoitti apuvirtageneraattoria\", Guardian sanoi. \"Joku päästi vihollisen sisään.\"<br>\n<br>\n\"Ovatko Nazorakeja vai...?\"<br>\n<br>\nGuardian näytti merkillisen ilmeen. \"En tiedä. Jotain mekaanista on liikkeellä. Mahdollisesti. Mutta tämä musta möykky ja tuo nauru...\"<br>\nSininen Skakdi piti pohdiskelevan hiljaisuuden.<br>\n\"Kepe\", hän sanoi.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\n\"Herätä kaikki parhaat taistelijat ja hae Paaco. Yrittäkää korjata apugeneraattori parhaanne mukaan. Haluan jotain hiton valoja.\"<br>\n<br>\n\"Miten luulet minun löytävän oikean paikan tässä pimeydessä?\" Kepe kysyi skeptisesti. \"Toisilla ei ole yökiikaria.\"<br>\n<br>\nGuardian ei vastannut kysymykseen heti. Hän käveli kaapille, josta Kepe oli juuri kaivanut esiin vaahtosammuttimen. Kepe ei nähnyt mitään, mutta hän kykeni kuulemaan tavaroiden putoilevan seiniltä kolisten, kun Guardian kaiveli hyllyjen läpi kiireisesti.<br>\nPian Skakdi palasi Kepen luo. Guardian ojensi Kepelle jotain pientä ja kevyttä. Se oli neliön muotoinen.<br>\n<br>\nKepe katsoi kysyvästi.<br>\n\"Ne ovat tulitikkuja\", Guardian vastasi yksiselitteisesti.<br>\n<br>\nKepen suu aukesi puoliksi. Suusta ulos lennähtävä \"mitä\" oli niin tunteeton, hämmentynyt ja hidas, että sen oikea kirjoitusasu olisi \"Mitä.\"<br>\n<br>\n\"Ei löytynyt muuta\", Guardian vastasi. \"Noilla vähillä tikuilla löydät tiesi edes Paacon luo. Jossain pitäisi olla hätäsoihtuja, mutta ei näemmä tässä kaapissa.\"<br>\n<br>\nKepe oli sanomassa jotain taskulamppujen hyödyllisyydestä, mutta sitten valkovihreä Toa muisti tilanteen vakavuuden. Hän lähti juoksemaan toiseen suuntaan. Pian hän kuitenkin hidasti hieman vain huutaakseen jotain Guardianille.<br>\n\"Mihin sinä sitten menet?\"<br>\n<br>\n\"Kuulithan naurun?\" Guardian huusi takaisin.<br>\n<br>\n\"Niin?\"<br>\n<br>\nGuardian kääntyi kohti toista käytävää ja otti kiväärin selästään.<br>\n\"Se on menossa admin-siipeen.\"<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Admin-siipi</strong><br>\n<br>\n<br>\nMusta massa syöksyi läpi käytävien ja konferenssihuoneiden villipetolauman tavoin. Se veteli itseään eteenpäin pitkillä ja höllyvillä käsillään, joita oli kymmeniä. Välillä massalla oli pää, välillä se katosi sen satojen raajojen kaaoksen keskelle. Valtavalla rujolla hammasrivillä varustettu suu nauroi edelleen, mutta nyt erilaisia ääniä oli kuusi. Äänet vaihtelivat korkeuksiltaan. Yksi kuulosti Matoranilta, toinen oli käärmemäistä sihinää ja kolmas oli matalaa demonista murinaa, joka tärisytti lasisia esineitä ja ikkunoita Klaanin linnoituksessa. Yksi olennon kuudesta äänestä kuulosti kuitenkin enemmän itkulta kuin naurulta. <br>\n<br>\nVälillä pienet Matoraneilta tai Toilta näyttävät hahmot ilmestyivät mustan massan eteen. Ne nostivat säälittävät aseensa kohti massaa ja vetivät liipaisimistaan. Ammuksia lenteli läpi ilman ja jotkut niistä osuivat, mutta useimmat vain läpäisivät yönmustan hirviön, joka ei näyttänyt merkkejä kivusta vaan vain jatkoi epäluonnollista naurukuoroaan.<br>\n<br>\nJotkut säälittävistä tinasotilaista eivät ymmärtäneet väistää edes silloin, kun musta massa tuli lähemmäs. Jotkut niistä yrittivät yhä vastarintaa pienillä teräaseilla. Yleensä ne lensivät päin seiniä. Välillä ne lensivät niiden läpi. Jos kaoottisen massan keskellä oli yhä mieli, sen täytti suuri huvittuneisuus.<br>\n<br>\nMusta massa alkoi saapua määränpäähänsä. Syvä Nauru ei ollut tarvinnut aikaisemmin näkemänsä Toan opastusta löytääkseen kohteensa. Ainoa syy, miksi kammottava massa oli antanut Toan opastaa hetken aikaa oli se, että se nautti suuresti pienen olennon sisällä vellovasta pelosta. Syvä Nauru oli jättänyt Toan jälkeensä jo minuutteja sitten.<br>\n<br>\nTämä punaisen ja mustan sekava yhteensulautuma tiesi, mitä etsi ja tiesi, missä se oli. Kohteen olemus heijastui kauas Klaaniin. Harva kykenisi tuntemaan sen lähettämät aallot, mutta Syvä Nauru haistoi, maistoi, tunti, kuuli ja näki ne.<br>\nJa kyseiset aallot olivat kauneinta, mitä Syvä Nauru oli koskaan nähnyt tuhannella silmällään. Se oli puhdasta ja voimakasta ja se tulisi kuulumaan työnantajalle.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki seisoi taisteluvalmiudessa pimeässä komentokammiossa. Valot olivat poissa, mutta Visorak kykeni tarkoilla aisteillaan kuulemaan ja haistamaan, että jotain oli tulossa.<br>\n<br>\nJokin iskeytyi komentokammion paksuun metallioveen. Ovi tärähti voimakkaasti, mutta pysyi kiinni liitoksissaan. Pian ovi tärähti kuitenkin uudelleen.<br>\n<br>\nHohtava Rhotuka-kiekko alkoi latautua Visorakin selässä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":262,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-04T21:57","content":"<em>Se elää yhä. Miksi se elää? Miksi en tappanut sitä, kun olisi ollut mahdollisuus? Kunnianhimo, ahneus, ylpeys. Valta. Voima.<br>\n<br>\nSe elää. Se elää.<br>\n<br>\nNäen itse virheeni joka kerta, kun se osoittaa hedelmällisyytensä tulokset.<br>\n<br>\nPimeys. Hävitys. Turmio. Tyhjyys.<br>\n<br>\nPelkkää tuhoa näen ympärilläni.<br>\n<br>\nKun kuolema saa kaiken.<br>\nMinun on korjattava virheeni.<br>\n<br>\n<br>\nEikö sssse ole mieluinen? Vieläkään?<br>\n<br>\nKylläh.<br>\n<br>\nSssssitten voissssimme tyytyä ssssiihen.<br>\n<br>\nTietysti. Mutta onko meidän pakko?<br>\n<br>\nSsssse on paha. Sssse on ilkeä. Ssssse on ennen kaikkea tuottava. Ssssse on tärkeintä. Haluammehan valtaa.<br>\n<br>\nHaluammeko todella?<br>\n<br>\nSssssinä päätät itsssse. Minä haluan…<br>\n<br>\nEntäpä muut?<br>\n<br>\nEn välitä heisssstä. Olemme kumppaneita. Muut sssssaavat nuolla...<br>\n<br>\n… mitä?<br>\n<br>\nUnohda sssse.<br>\n<br>\nÄlä yritä. Terry petti jo veljeskunnan johtajan. Miserix on kuollut. Ainakin jos ne vätykset suorittivat tehtävänsä.<br>\n<br>\nOn mahdollissssta, että eivät.<br>\n<br>\nVihjailet jotain?<br>\n<br>\nMahdollisesssssti.<br>\n<br>\nSihise itseksesi. Minä en ole kiinnostunut asiasta. Mieluiten tuhoaisin tuonkin.<br>\n<br>\nEiiii. Sssssitä ei sssssaaa tuhota.<br>\n<br>\nMitä hyödymme siitä?<br>\n<br>\nSssssaa nähdä…<br>\n<br>\nÄsh. Minun täytyy ajatella asiaa.<br>\n<br>\nTietyssssti…<br>\n<br>\n<br>\nMiksi. Miksi sen piti jäädä henkiin.</em><br>\n<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien tunnelit, suuri kammio</strong><br>\n<br>\n”… Manu!” Matoro kirkui Makutan korvaan.<br>\n”Mtähhäh.”<br>\n”Mitä me teemme?”<br>\n<br>\nHe katselivat suurta salia. Nazorakit eivät olleet vielä huomanneet heitä. Makuta Nui mietti. Pitkään. Muut alkoivat hermostua.<br>\n<br>\n”Voisimme tappaa ne?” Make ehdotti.<br>\n”Tuollaista puhetta Modelta”, Keetongu moitti.<br>\n”Klaanin koodi ei kiellä tappamista”, Make sanoi kohauttaen olkiaan.<br>\n”Mutta se säätää tappamista viimeiseksi vaihtoehdoksi”, Matoro sanoi.<br>\n”Älkää nyt, itsekin tapatte kaikki!” Make valitti.<br>\n”HILJAA.” Kaikki säpsähtivät. Ääni oli lähtöisin Makuta Nuista.<br>\n<br>\nHe katsoivat hiljaa Manua. Tämä katseli ympärilleen. Sitten hän aivan yhtäkkiä lähti kävelemään kohti torakoita.<br>\n<br>\nMuuta juoksivat perässä, hätääntyneinä.<br>\n”Mitä luulet tekeväsi?” Summerganon kuiskasi. Makuta ei vastannut. Lopulta torakat näkivät heidät. Ne juoksivat heidän luokseen ja kohottivat aseensa.<br>\n<br>\n”Tervehdys, Nazorakit”, Makuta huudahti iloisesti. ”Tulin tapaamaan johtajaanne.”<br>\nManun tiimi tuijotti häntä ällistyneenä, torakat taas epäluuloisina.<br>\n”Mitä ajat takaa, Makuta?” yksi torakoista kysyi.<br>\n”Toistan hieman hitaammin, että retarditkin ymmärtävät:<br>\n<br>\nMinä. Tulin. Tapaamaan. Teidän. Rakasta. Johtajaanne. Hän. On. Torakka. Numero. 001. Is that savvy?”<br>\n<br>\nTorakka raapi hetken päätään. Toinen näytti raivoisalta.<br>\n”Etkö sinä tajua?” se rääkäisi kumppanilleen. Loput torakat pysyttelivät taaempana. ”Se pilkkaa sinua!”<br>\n”Kyllä minä tajusin, ole hiljaa!”<br>\n”Hienoa, että saitte viimein kiinni punaisen langan pään”, Makuta hihitti.<br>\n”… lanka?”<br>\n”Turpa kiinni, idiootti”, toinen torakka sanoi ensimmäiselle ottaen ohjat käsiinsä. ”Tulette mukaani. Vien teidät tyrmiin odottamaan kohtaloanne.”<br>\n”Ei”, Makuta Nui vastasi, ”en sanonut niin. Minä tapaan johtajanne.”<br>\n”Ei käy.”<br>\n”Kyllä se käy.”<br>\n”Ei. Te menette tyrmään, tai muut-” Nazorakin lause jäi kesken varjosäteen lävistäessä hänen päänsä. Säde osui kattoon. Kiviä putosi tappavasti joidenkin Nazorakien päälle.<br>\n<br>\n<img class=\"postimage\" src=\"http://img181.imageshack.us/img181/2864/johtajanluo.png\"> Makutan voimahuuto kantoi hyyyvin pitkälle. Koko muu tiimi seisoi jännittyneenä vieressä.<br>\n”Mitä hemmettiä sinä teet?” Make tivasi.<br>\n”Huudan?”<br>\n”Äh.”<br>\n<br>\nTorakat lähestyivät heitä. Varovasti. Makuta ei välittänyt; hän tarttui yhtä torakoista päästä ja nosti tämän ilmaan. Torakka kirkaisi.<br>\n”Missä pomonne on, kultaseni?”<br>\n”Eeeeh…”<br>\n”Vastaahan.”<br>\n”Tiesitkö, että kuulostat melkoisesti Abzumolta?” Makuta Nuin silmät laajenivat.<br>\n”Kuinka niin?” Ote Nazorakin päästä tiukkeni.<br>\n”No, hän kutsuu meitä torakoita kultasiksi…” Vihreänruskeaa tahmaa lensi ympäriinsä. Lähimmät torakat kastuivat. Makuta itse ei kastunut limasta; hänellä kun oli suojakenttävoima.<br>\n<br>\nTorakat muodostivat saattueen Makutan ympärille. Muiden ympärille muodostui toinen saattue. He lähtivät kulkemaan luolastoon.<br>\n”No niin”, Makuta sanoi reippaasti, ”edistystä.”<br>\n<br>\nPian vastaan tuli risteys. Makuta saatettiin toiseen, muu ryhmä toiseen.<br>\n”Minne meidät viedään?” Matoro hätääntyi.<br>\n”Luultavasti sinne tyrmään”, Makuta Nui tokaisi. ”Mutta te pakenette. Tapaamme sitten keskellä pesää, okei?”<br>\n”Selvä”, Make sanoi. Muu ryhmä ei ollut niinkään varma asiasta. Makuta Nui hymyili itsekseen. Vihdoinkin. Hän tapaisi jälleen ykkösen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":263,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-04T23:05","content":"<strong>Nazorakien kokoushuone</strong><br>\n<br>\nHuoneen ovelta kuului koputusta. Kenraalin tuoli kääntyi kohti ovea, ja hän painoi kaukosäätimen nappia. Ovi aukesi, ja sisään astui lyhyehkö torakka.<br>\n\"Mitä asiaa?\" Kenraali tiedusteli.<br>\n\"Turvakameroissamme näkyy jotain yllättävää. Suosittelisin kääntämään kamerakanava kahdeksalletoista.\"<br>\n<br>\nKenraali käänsi tuolinsa taas kohti näyttöä, ja painoi nappia kaukosäätimestä. Ruutuun ilmestyi kuva pimeästä torakoiden käytävästä, jota kulki muutama Nazorak ja suurempi, haarniskoitu hahmo. Kenraali yllättyi.<br>\n\"Onko tuo... Makuta Nui?\"<br>\n\"Siltä näyttää, johtaja.\"<br>\n\"Viekää hänet tuulikaappiin.\"<br>\n\"Selvä.\"<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nManun takana kävelevän torakan radiosta kuului puhetta. Hän sai selkeän ohjeistuksen, ja ilmoitti lajitovereilleen uudesta määränpäästä.<br>\n<br>\nPian seurue saapuikin suurelle teräsportille, jonka ovet aukesivat hitaasti. Nazorakit komensivat Makuta Nuin astumaan sisään. Manu kyllä huomasi jotain epäilyttävää, ei torakoiden pesä ollut vielä näin lähellä Klaania. Mutta juuri kun hän oli astunut sisään, ovet paukahtivatkin nopeasti kiinni torakoiden jäädessä ulkopuolelle. Eräs seinä paljastui suureksi näytöksi, ja siihen ilmestyi kuva harmaata takkia pitävästä, suuressa tuolissa istuvasta torakasta.<br>\n<br>\n\"Hauska nähdä, että olet tullut tapaamaan minua. Viime kerrasti onkin niin pitkä aika, makuta.\"<br>\nManu katseli huuoneessa ympärilleen, ja Kenraali lisäsi: \"Tiedän, että sinulla on paljon erilaisia voimia. Älä kuitenkaan edes harkitse teleporttaavasi pois tai mitään, sviittisi on eristetty moiselta.\"<br>\n\"Haha! No mutta! Ykkönen. Siitä tosiaan on aikaa. Voi Steve, aika on merkillinen asia. Saanhan kutsua sinua Steveksi?\" Manu katseli yhä ympärilleen huoneessa. \"Mitäs tällainen teleporttauksen esto on? Ja mihin ovat kadonneet käytöstapasi?\"<br>\n\"Mitä, kakkukahvejako odotit? Ja se teleporttauksen esto, olemme hieman kehittyneet sitten viime visiittisi.\"<br>\n\"Ah. Tietysti. Te olette aivan liian älykkäitä minulle. Kuinka nokkelaa, Steve.\" Tämän sanottuaan Manu vielä hihitteli päälle.<br>\n<br>\nKenraali mulkaisi Manua pahasti.<br>\n\"Kuitenkin, mitä haet täältä, makuta?\"<br>\n\"Sinua. Eikö ole mukava tavata vanhaa ystävää pitkästä aikaa?\"<br>\n\"Ei.\"<br>\n\"Kuinka töykeää. Etkö oppinut viime kerrasta mitään?\"<br>\n\"Nyt, makuta, lopeta irvailu, ja kerro oikea asiasi!\"<br>\n\"Ah. Ajattelin, että saisin kohdata sinut kasvoista kasvoihin. Tiedäthän, ilman, että välillämme on... väliaineita. Mutta: mitä luulet minun haluavan, kun tunkeudun pesään <em>kuuden hengen</em> iskuryhmä mukanani?\"<br>\n\"Pitäisikö kuuden pelottaa minua? Tiedät kyllä, että minulla on hieman enemmän väkeä komennossani.\"<br>\n\"Etkö tajunnut hyvää juttuani? Ehkä se ei ollutkaan niin hyvä, kuin luulin, <em>Steve</em>.\"<br>\n\"Makuta, kannattaisi suhtautua minuun vakavammin. Pidä hauskaa karsinassasi, kunnes keksimme sinulle parempaa käyttöä. Näkemiin.\"<br>\n<br>\nJuuri, kun Kenraali oli sulkemassa yhteyden, hän vielä lisäsi: \"Äläkä kutsu minua Steveksi!\"<br>\n<br>\nSitten näyttö sammui, ja Manu jäi yksin pieneen huoneeseen.<br>\n<br>\n<br>\n[spoil]Kiitos Manulle, joka kirjoitti omat replansa.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":264,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T10:35","content":"<strong>BIO-klaani</strong><br>\n<br>\nJake oli juuri räjäyttänyt seiniä ja opastanut Avdea, kuolemanpelon seurauksena. Nyt hän tajusi jotain. Hän oli pettänyt klaanin. Täysin vahingossa, tajuamatta tekoaan. Hän ei edes ollut Avden liittolainen tai mitään muutakaan, mutta hän oli silti pettänyt klaanin. Viidessä sekunnissa Jake teki päätöksen. Hän aikoi korjata virheen minkä oli tehnyt, hän aikoi tällä kertaa jättää sen itsesäällissään rypemisen ja auttaa klaania. Tämä olisi se hetki jolloin pitäisi tehdä jotain jos tekisi, koska tämä saattoi olla koko klaanin historian viimeinen hetki. Jake otti aseensa selästään, viritti sen taisteluvalmiuteen, ja lähti liikkeelle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":265,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-05T13:50","content":"<strong>Bio-Klaani (mitä muuta on odotettavissa?)</strong> <br>\n<br>\nGK juoksi, juoksi lujempaa kun kokskaan ennen, ilman mitään lisävarusteita. Avde seurasi häntä itseasiassa hän jopa ehkä johdatti Avdea, mutta toisaalta Admin siipeen oli ehdittävä ennen häntä.<br>\nMusta massa kuitenkin oli nopea, GK litistyisi sen alle jos ei tekisi mitään.<br>\nHän Hyppäsi seinää vasten ja ritti roikkua nyrkkirautansa kanssa kiinni seinässä, Avde ei selvästikkään välittänyt hänestä jaa kiiti likeltä GK:stä ohi, Gk hakkasi seinää miekallaa ja siitä irtosi pala ja hän tippui seinältä.<br>\nNoustuaan hän lähti juoksuun. Kulman takan näkyi Avde jolle ositti vastarintaa Visokki Rhotukoita ampumalla Visorak parka olisi tuhoon tuomittu ilman apua.<br>\n<br>\n[spoil]Epic Avde VS Visokki, GK ja Jake Battle..[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":266,"creator":"Jake","timestamp":"2010-11-05T14:25","content":"<strong>Bio-klaani, adminsiipi</strong><br>\n<br>\nJake juoksi admin-siipeä kohti. Sen portti oli auki, kun Jake käveli eteenpäin, myös komentohuoneen panssariovi oli auki. Itseasiassa se oli rikki. Jake katsoi sisään. Siellä oli Visokki, GK, ja varjo-olento jonka Jake oli nähnyt aiemminkin. Viimeksi Jake ei ollut pelännyt olentoa, koska oli nähnyt sen aiemminkin, mutta nyt reaktio oli erinlainen. Varjomassasta pyrki kokoajan ulos käsiä, jalkoja, lonkeroita ja silmiä. Kolmen äänen sekoitus puhui nyt varjomassan keskeltä: \"Nyt, pienet ystäväni, on aika kuolla.\"<br>\n<br>\n<br>\nJake oli jähmettynyt pelosta, mutta hän liikkui eteenpäin. Hän latasi aseensa ja ampui Avdea. Ei tapahtunut mitään, vaikka Jake ampui sarjaa Avdeen ja jokainen luoti osui. NYT oli oikeasti pelon paikka. Jake syöksyi Avdea päin. Hän otti miekkansa, jonka oli takonut itse. Hän iski Avdea kovaa. Mitään ei taaskaan tapahtunut, paitsi että osa Avden varjokäsistä tarrasi Jakea ja heitti Jaken seinään. Sen jälkeen yksi lonkero otti GK:n, ja heitti hänet Jaken päälle. GK nousi. Niin teki Jakekin, Jake yritti käyttää maan ja jään elementaalivoimiaan, hän loi hieman kiveä, ja jäädytti sen. Sitten hän heitti sen Avdea päin. Yksi Avden kourista otti sen, ja heitti sen Jakeen itseensä.<br>\n<br>\n\"Sinun on turha yrittää, ystäväni. Olisit nyt tällä puolella huonetta, jos olisit ottanut tarjoukseni vastaan. Etpä ottanut\", Sanoi Avde, ja kaksi varjokättä tarttui Jakeen, heilautti Jaken tajuttomalla ruumiilla GK:n maahan, ja heitti molemmat seinään. Kaikki pimeni. Ainoastaan Visokki jäi tajuihinsa, ja hän olisi nyt yksin Avdea vastaan...<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":267,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-05T16:10","content":"<strong>Komentokeskus</strong><br>\n<br>\nKepe saapui Klaanin keskeisempiin osiin tulitikkujen valaistessa tietä. Viimeinen oli juuri polttamassa hänen sormiaan, kun hän löysi oven, jossa luki \"Komentokeskus\".<br>\n<br>\nHän avasi oven ja astui sisään. Huone oli laaja, ja sen seinillä oli monensorttisia monitoreja. Ohjauspöydät peittivät lattian. Tavallisesti monitoreissa olisi näkynyt kuvia ympäri linnaketta ja pöydät olisivat piippailleet merkityksellisesti. Nyt se oli pimeä ja autio. Yksi hahmo näkyi pääkontrollipaneelin edessä öljylampun kanssa.<br>\n<br>\n\"Paaco!\"<br>\n<br>\nTämä kääntyi katsomaan. \"Kas, terve\", hän vastasi ja potkaisi paneelia. Se pysyi vaiti.<br>\n\"G käski meidät korjaamaan apugeneraattoria\", Kepe aloitti. \"Sattuuko sinulla olemaan ylimääräisiä valonlähteitä?\"<br>\nPaaco osoitti laariin huoneen nurkalla. Se oli täynnä soihtuja.<br>\n<br>\n<strong>Hetkeä myöhemmin, portaikossa syvyyksiin</strong><br>\n<br>\nKepe ja \"kaikki parhaat taistelijat\", Dox, Ignika ja Paaco, raivasivat tietään kohti apugeneraattoria. Konehuone oli kerroksen verran aulasta alaspäin mutta julmetun käytävälabyrintin takana.<br>\n<br>\nKepe kantoi laatikkoa, joka sisälsi apugeneraattorin kriittisimpien osien varakappaleet. Kaikilla heistä oli soihdut, jotka valaisivat pimeät käytävät kelvollisesti. Askeleet kaikuivat autiossa kerroksessa. Taistelun ääniä kantautui kaikkialta ylhäältä. Jostain kuului jyrähdys, ja katonpalasia tipahteli heidän päälleen.<br>\n<br>\nDox ja Ignika eivät näyttäneet lainkaan tietoisilta siitä, mitä oli tekeillä. Dox pälyili ympärilleen pelokkaasti, Ignika puolestaan hyppi ympäriinsä yliaktiivisesti. Kepe ei ollut varma, oliko ollut oikein päästää heidät ulos omasta pienestä universumistaan suureen ulkomaailmaan. Paaco kuitenkin yritti parhaansa mukaan selittää heille yön tapahtumia.<br>\n<br>\nHe saapuivat suurelle, metalliselle ovelle. Se oli kiinni ja lukossa, mikä oli yllättävää ottaen huomioon generaattorin joutuneen räjäytetyksi. Kepe kaivoi esiin ruosteisen, suurehkon avaimen ja avasi oven. Se kolahti seinään. Huoneeseen syntynyt korkeapaine purkautui ulos puhaltaen sankarien kasvoille ylen suuren määrän savua.<br>\n<br>\nSuuren huoneen täyttävä generaattori oli tuusan nuuskana. Sen turbiinit olivat suurimmaksi osaksi kunnossa, mutta akselit ja teknisemmät laitteistot olivat äärimmäisessä epäkunnossa. Kepe lähetti Doxin ja Ignikan etsimään jotain tolppaa akselinkorvikkeeksi, mutta vasta heidän lähdettyään tajusi, että nämä mitä luultavimmin eksyisivät eikä heitä kuuluisi vähään aikaan takaisin. Hän ja Paaco asettivat mukanaan tuomaa uutta laitteistoa paikalleen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":268,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-05T16:30","content":"<strong>Torakkapesä</strong><br>\n<br>\nAbzumo käveli läpi salien, tunneleiden, pesien. Torakoita käveli häntä vastaan vähän väliä. Hän ei kiinnittänyt niihin huomiota: hän oli täysin omissa maailmoissaan.<br>\n<br>\n<em>Avde hyökkää Klaaniin mukanaan lauma robotteja. Mitä me hyödymme tästä? He eivät varmasti onnistu.</em><br>\n<br>\nMakuta saapui suureen huoneeseen, joka oli täynnä kennoja. Jokaisessa kennossa nukkui torakka. Hän katseli niitä haikeasti. Ruskeat olennot, Nazorakien uusi sukupolvi, jota koulutettaisiin maajoukkoihin.<br>\n<br>\n<em>Ei, meidän täytyy selviytyä. Ollaksemme vahvempia meidän on ensin kärsittävä tarpeeksi. Vasta sitten he voivat tietää, mihin pystyvät; kun ovat saaneet kokea äärirajansa. Ja minä tiedän, että he ovat vahvoja. Minä jos kuka tiedän.</em><br>\n<br>\nHän käveli salin päästä päähän.<br>\n<br>\n<em>”Katsotaan, mitä voimme tehdä tämän asian suhteen.”</em> Avden ääni kaikui Abzumon pään sisällä.<br>\n<br>\n<em>Mitä hän haluaa? Nimdan palasia? Mihin hän niitä tarvitsisi? Tietysti se on voimakas ase, mutta sitä hän tuskin tavoittelee. Tiedän sen.</em><br>\n<br>\nHän lähti huoneesta. Kävely jatkui kohti pesien keskustaa.<br>\n<br>\n<em>Makuta Nui… missä hän on? Luulisi, että hän yrittää tehdä jotain torakoiden valloitussuunnitelmien kumoamiseksi.</em><br>\n<br>\nAbzumo saapui sisimpään kammioon. Oli aivan pimeää. Jokin suuri liikahti. Makuta hymyili.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Tuulikaappiin johtava käytävä</strong><br>\n<br>\nVahdissa oleva torakka kuunteli pelokkaana kopista kuuluvia ääniä: Makuta hihitteli siellä itsekseen. Välillä hän purskahti oikein makeaan nauruun. Muutaman kerran torakka kuuli myös sukkapuikkojen ääntä. Eikä se vielä mitään: torakka oli menettää järkensä, kun kovaääninen torvi tööttäsi.<br>\n<br>\n<em>Mitä se hullu puuhaa siellä?</em> torakka ajatteli. Hän ei tosin uskaltanut avata ovea; jos Makuta ei tappaisi häntä, kenraali tekisi sen kyllä.<br>\n<br>\nTorakan hermot menivät viimeistään, kun Makuta Nui päätti muuttaa muotoaan rumaksi rahiksi ja irvisti tälle. Torakka yritti peittää korvansa, kun Makuta alkoi päästellä imeskelyä ja suutelua muistuttavaa ääntä.<br>\n<br>\nManulla oli hauskaa. Hän kidutti torakkaa ilman, että kidutti tätä. Mutta leikki saisi riittää. Makuta otti telepaattisen yhteyden tiimiinsä.<br>\n<br>\n<em>Hei. Tulkaapa pelastamaan minut tuulikaapista.</em><br>\nToisessa päässä Matoro, Keetongu, Summerganon sekä MahriKing hätkähtivät. Saattuetorakat sorkkivat keihäillään heitä.<br>\n<em>Kyllä, tuulikaapissa.</em><br>\n<em>Missä päin maailmaa?</em> Summerganon kysyi.<br>\n<em>Palatkaa käytävää pitkin takaisin ja tulkaa sinne, minne ne veivät minut. Kiitos.</em><br>\n<br>\nTiimi valmistautui lyömään torakat kanveesiin. Tuskin niitä olisi niin paljon lähistöllä, että he eivät voisi päästä pakoon.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":269,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-05T16:49","content":"<strong>Nazorakien pesä, Tuulikaapille johtava käytävä.</strong><br>\n<br>\nNeljä Klaanilaista valmistautuvat hoitelemaan saattueensa ja ryntäämään taaksepäin, Manun vankilaan. <br>\n<br>\n\"Kolme.\", Matoro sanoo.<br>\n\"Hiljaa, vanki.\", yksi torakoista sanoo kylmästi. Se puristelee ikävää keihästä kädessään.<br>\n\"Kaksi.\", Matoro jatkaa.<br>\n\"Mitä oikein teet, ääliö? Hiljaa!\", sama torakka huutaa.<br>\n\"Lasken sekunteja maailmanloppuun. Mitä muutakaan?... Yksi.\", Matoro ilmoittaa. Siinä silmänräpäyksessä neljä Klaanilaista vetäisee aseensa ja nopeat iskut saavat taisteluun varautumttomat torakat nopeasti maahan. <br>\n<br>\n\"Okei, vauhtia!\", Matoro huutaa ja lähtee juoksemaan kohti tätä \"tuulikaappia\" muu joukko kintereillään.<br>\n<br>\nKaukana heidän takanaan - tai vähän aikaa sitten heidän edessään - on joukko torakoita joiden piti auttaa jos vangit karkaavat. Nyt ne ampuvat Zamor-pistooleilla Klaanilaisia ja muutama lähti juoksemaan heitä kiinni. Yksi karjuu radiopuhelimeen.<br>\n<br>\n\"Niitä tulee kohta lisää\", Keetongu huutaa joukon viimeisenä. Yksi Zamor osuu häntä jalkaan, kaataen massiivisen hahmon maahan. <br>\nMahriking pysähtyy ja osoittaa keihäällään Tongun yli. Tulen Toa ampuu voimakkaan - ja tulikuuman - laukauksen elementaalienergiaa. Liekkimuuri osuu Nazorakeihin jotka sortuvat hetkeksi maahan. Make auttaa Tongua ylös.<br>\n<br>\nSummerganon ja Matoro ovat ennättäneet kulman taa - he näkevät ison teräsoven jossa lukee \"tuulikaappi\". Vartija yritti jotain epämääräistä, mutta jääsäde päähän kolkkasi sen. Matoro pääsee oven luo. Nopea vilkaisu - ovi on paksu, sitä ei voi murtaa. <br>\nMatoro vetäisee Energiateränsä esiin, hän suuntaa sen terän kohti oven reunaa. <br>\n<br>\nSummerganon juoksee auttamaan Makea ja Tongua.<br>\n<br>\nMatoron miekka alkaa hehkua keltaisena. Toa laukaisee miekasta energiasäteen joka murksaa toisen saranan.<br>\nMatoro tekee saman tempun toiselle ja pyytää Manua työntämään ovea.<br>\nMatoro siirtyy sivuun kun Makuta syöksyy ovea päin, kaataen sen ulospäin. <br>\n<br>\n\"Seuraava siirto?\", Matoro kysäise.<br>\n<br>\n\"Torakat hankkivat apuvoimia!\", hieman kauempana oleva Make huutaa kaksikolle.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":270,"creator":"Domek the light one","timestamp":"2010-11-05T19:26","content":"<a href=\"http://www.youtube.com/watch?v=T25xMJ3d_k0\" target=\"_blank\" class=\"postlink\" rel=\"noreferrer\"><strong>Tuntematon, kymmeniä minuuttia sitten</strong></a><br>\n<br>\nSamaan aikaan Klaanin kaaoksen keskellä, monet lautasen muotoiset leijuvat robotit vaeltelivat Klaanin Linnakeen pimeissä kujissa ja heikoilla valokivillä valaistetuissa rakennuksissa. Toisin kuin metallijoukkue, ne eivät olleet mukana tuhoamassa kaiken tieltään, vaan tutkivat jokaista nurkkaa ja seurasivat jokaista klaanilaista varjoissa. Jokainen niiden näkemä liike oli lähetetty kenenkään tietämättä tuntemattomalle päämajalleen.<br>\n<br>\nAivan kuten olevat Klaanin Linnake sillä hetkellä, päämaja oli hyvin pimeä ja peitti useat yksityiskohdat varjoihinsa. Yksi päämajan huoneissa istui suuri, vaalean sininen näyttö joka koostui useista pienemmistä näytöistä ja valaisi sen ruosteen värisiä, metallisia seiniä. Näytöstä näkyi jokainen mitä lautasmaiset robotit näkivät; Jokaisen käytävän, jokaisen rakennuksen, jokaisen tien ja jokaisen klaanilaisen.<br>\nNäytön edessä istui harmaa Skakdi. Hän pukeutui siistiin mustaan takkiin, jossa oli pieni hopeinen pinssi johon kirjoitettiin kirjaimien \"Z\", \"M\" ja \"A\" yhditelmä. Skakdi katseli näyttöä tarkasti ja hymyili hyvin ivallisesti itsekseen.<br>\nHänen viereensä saapui yksi metallipataljoonan olennoita: Avhrak Feterra, joka erosi muista himmeän kultaisesta väristään.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Mestari Z.M.A, kolmasosa Klaanin Linnoituksesta neutralisoitu. Vastarinta täysin olematon\"</span></span>, Kultainen Feterra kertoi Skakdille ruosteisella äänellään.<br>\n\"Hienoa. Onko raporttia meidän Toastamme ja Sheelikasta?\", Skakdi alkoi kysymään vieressä olevalta metalliolennolta.<br>\n<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Toan sijainti vielä tuntematon. Kontakti Sheelikaan katkennut\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n<br>\n\"Täysin odotettavissa häneltä. Yrittäkää löytää Toa ja nappakaa hänet elävältä, keinolla millä hyvänsä\", Skakdi alkoi sanomaan vakavemmalla äänellä. Hän keskittyi takaisin suureen näyttöön ja tutki jokaista robottiensa lähettämät kuvat.<br>\nYhtäkkiä pieni osa kuvista alkoi liikkumaan tavallista nopeammin. Tusina näistä vakoilevista roboteista alkoi hyökkäämään raivoisasti vastaan tulijoita päin ampuen punaisia neutralisointisäteitä.<br>\n\"Mitä tapahtuu?\", Skakdi alkoi kysymään Kultaiselta Feterralta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Avhrak Va:t ovat menettäneet hallinnan ja suorittavat neutralisointioperaatiota\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi Skakdille ilman viivästystä.<br>\n\"Tiedän sen\", Skakdi lausui sille takaisin hieman kärsimättömästi, \"Mutta miksi?\"<br>\nSkakdi alkoi painella edessä olevaa näppäimistöryhmää ja kohdisti näytöt ainostaan kontrolloimattomien Avhrak Va:en näkymään. Silloin niiden näkötutkiin ilmestyi siteisiin ja metalliosiin pukeutunut valkoinen Toa. Lautasmaiset robotit alkoivat hyökätä tätä päin, mutta heidät tuhottiin yksi toisensa jälkeen, täyttäen koko suuren näytön lumisateella.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Tiedotus: Kohde tunnistettu: Toa Glatorianking, klaanilainen. Vihollinen. Vakavasti haavoittunut.\"</span></span>, Kultainen Feterra tiedotti Mestarilleen.<br>\n\"Kerro, miksi luulet Va:ien menettävän hallinnan\", harmaa Skakdi kyseli piittaamattomana Feterran edellisestä vastauksesta.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Hypoteesi: Mestari Sheelika oli henkilökohtaisesti vastuussa kontrolloimattomista Avhrak Va:ista. Hän on hyvin mahdollisesti muokannut näiden ohjelmointia\"</span></span>, vastasi Kultainen Feterra.<br>\n\"Niinkö on?\", harman Skakdin sanoi muuttaen heti äänensävynsä, \"Voi Sheelika rakas. Näin kauan etkä vieläkään luota minuun. Fiksu tyttö\", Skakdi alkoi sen jälkeen hykertämään hillitysti, \"Missä Avde on?\"<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Liittolainen Avde etenee Bio Klaanin Linnoituksen Admin-siipeä päin\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nSkakdi hymähti uudelleen, \"Käske Feterra-joukko 4:n seuraamaan häntä. Emmehän saa antaa hänen katoa pois silmistämme\", Skakdi lausui puoli-ivallisesti.<br>\n<span style=\"font-size:85%;line-height:normal\"><span style=\"font-family:Impact\">\"Vastaus: Tottelen\"</span></span>, Kultainen Feterra vastasi.<br>\nHarmaa Skakdi näppäili uuden koodisarjan näpäimistöön. Yksi Avhrak Va:sta alkoi leijumaan Admin-siipeä kohti, piilottaen itsensä varjoissa.<br>\n<dl class=\"codebox spoiler\"><dt><a href=\"javascript:void%280%29;\" onclick=\"var el = this.parentNode.parentNode.getElementsByTagName('dd')[0]; var v = el.style.display != 'none'; el.style.display = v ? 'none' : 'block'; this.getElementsByTagName('span')[0].innerHTML = (v ? '[+]' : '[-]'); \"><span>[+]</span> Spoiler</a></dt><dd style=\"display:none\">Noin, GK:n yksi edellisistä viesteistä korjattu. Muistakaa ettei Avhrak Feterroja voi hutkia pois kuin kärpäsiä.</dd></dl><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":271,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-06T13:58","content":"<strong>Torakoiden tunnelit</strong><br>\n<br>\n\"Niin, seuraava siirtomme on...?\", Matoro kyselee Manulta.<br>\n\"Öh, en minä tiedä. Mennään eteenpäin.\", Makuta puhelee. Kaksikko juoksee pitemmälle käytävään kolmen muun Klaanilaisen luo.<br>\n\"Nazorakit odottavat meidän pakenevan johonkin sivutunneliin. Mennään suoraan eteenpäin!\", Matoro neuvoo Klaanilaisia.<br>\n\"Läpi tuosta? niitä on toista kymmentä!\", Keetongu ihmettelee.<br>\n\"Kyllä.\", Makuta Nui vastaa. Makuta luo pimeydestä suuren varjokäden, joka iskeytyy Nazorakjoukon läpi. Manu vetää muutaman olennon itseensä, ja viisikko lähtee juoksuun hajaannuksen läpi. Pystyyn nousseet torakat jäävät nopeasti etenijöiden alle. Viisikko pääsee onnistuneesti kapean tunnelin ohi erääseen isoon pääkäytävään.<br>\n<br>\n\"Hyvät uutiset; ne eivät seuranneet. Huonot uutiset, olemme valtaväylällä eli täällä on väkeä.\", Matoro puhuu lämpimikseen. Monet siviili-torakat lähtevät juoksemaan pakoon, he eivät ole ikinä nähneet mitään pesän ulkopuolelta. Kauempana näkyy joukko aseistautuneita torakoita.<br>\n<br>\n\"Varok-\" joku Klaanilaisita huutaa, ohjus osuu viisikon keskelle.<br>\nMaalattiaan tulee kraateri, viisikko lentelee eri suuntiin ja maata lentää. Torakat lähestyvät uhkaavasti, ja heillä on iso raketinheitinmasiina erään pienen talon katolla.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":272,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-06T16:57","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\n\"Se on ansa!\" Keetongu huusi.<br>\n\"Ei ihmekkään, että Manun vapauttaminen oli niin helppoa\", Matoro jatkoi ja hyppäsi pystyyn. Hän veti miekkansa esille. Sotilastorakoita tuli joka suunnasta; ne olivat olleet piilossa ottaakseen koko joukon kerralla kiinni.<br>\n<br>\n\"Manu, käytä varjovoimaasi! Torakat lähestyvät!\" Make huusi. Makutan varjovoimat olivat pelastaneet sankarimme tuhat kertaa aiemminkin. <br>\n<br>\nManu ei kuitenkaan vastannut. Nazorakit olivat tähdänneet ohjuksensa juuri Manuun, koska hän oli selvästi joukon johtaja ja pahin uhka. Niinpä Manu vain makasi kuopan pohjalla. Hänen panssarinsa oli yhä ehyt, mutta Makutasta ei olisi taistelijaksi tässä tilassa.<br>\n<br>\nNiinpä MahriKing aloitti itse vastarinnan. Hän teki tulipallon ja sinkosi sen sauvallaan kohti nazorakin raketinheitintä. Räjähdys valaisi koko luolan ja romahdutti talon maan tasalle. Se teki samalla selvää puolesta tusinasta torakoita.<br>\n<br>\nMatoro huitaisi nopeasti miekallaan lähintä torakkaa, mutta sotilastorakka torjui iskun miekallaan ja hyppäsi sivuun. Kuin käskystä koko torakkajoukko lähti hyökkäykseen kohti sankareitamme.<br>\n<br>\n\"NAZORAK RUSH KHEKHEKHE\" Raikui luolassa torakkasuulla puhuttuna.<br>\n<br>\nAlkoi taistelu. Summerganon sai kaadettua tappavalla pistoliikkeellä kaksi lähestyvää torakkaa, mutta niiden tilalle tuli oitis kolme lisää. Maken ja Matoron elementtaalienergiat polttivat ja jäädyttivät hyökkääviä torakoita, mutta niitä virtasi yhä lisää. Keetongu nappasi yhden torakan jalasta ja käytti sitä moukarina pitääkseen lähestyvät vainolaiset loitolla.<br>\n<br>\nSankarimme olivat nyt tiukan saartorenkaan keskellä kaiken avun ulottumattomissa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":273,"creator":"Summerganon","timestamp":"2010-11-06T17:28","content":"<strong>Nazorakien luolasto, asutuskeskus</strong><br>\n<br>\nSaarto tiivistyi koko ajan vähän, mutta sankareiden horjumattomuus ja rohkeutta uhkuva olemus pelotti torakoita. Joka kerta, kun ne yrittivät iskeä saivat ne niskaansa jäätä, tulta ja Keetongun heittämän torakkatoverin. Teräaseet tekivät lähelle päässeistä selvää. Mutta väsymättömiä sankarit eivät olleeet ja tämän torakat tiesivät. Sankareiden ei auttanut, kuin yrittää puskea läpi. Mutta heidän piti samalla suojata Manua ja saada tämä tolpilleen. Manu tuntui virkoavan hieman, mutta liikkuminen tuotti vaikeuksia ja voimien käytöstä ei tullut mitään. Niinpä sankarit ryhmittyivät kiilaksi. Keetongu rynnisti etummaisena torakoita päin, jotka eivät kestäneet pysytssä raskaan iskun voimasta. Torakoita kaatui dominonappulan tavoin ja Keetongun vieressä, kiilan sivuilla juosseet Matoro ja Mahriking hoitivat horjuvat ja kaatuneet viholliset elementtivoimillaan ja kun selvästi ohentunut vihollismuuri taas tuli eteen, oli aika ottaa aseet esiin. Keetongu raivasi tietä, Matoro ja Make hoitivat hidasteet ja Summerganon huolehti siitä, että Manu pysyi liikkeessä. Tarpeen tullen hän nitisti muutaman päälle karkaavan torakan. <br>\n<br>\nNazorakeja oli kuitenkin paljon ja vaikka ne olivatkin menettäneet saartorenkaansa, tulvi niitä yhä joka puolelta ja sankarit uhkasivat jäädä taas satimeen ja mikä pahinta, erilleen toisistaan. Sinkoilevat tuli- ja jääsäteet pitivät kuitenkin viholliset sen verran kaukana, etteivät ne päässet murtamaan kiilaa. <br>\n<br>\nNazorakit alkoivat taas ampumaan ohjuksiaan ja sankareilla oli täysi työ niiden väistelyssä. Manu voi jo hieman paremmin, mutta Summerganon oli vuorostaan vaikeuksissa Mahrikingin kanssa vihollisten iskiessä kiilan, joka murtui samalla hetkellä, selustaan. Keetongu ja Matoro eivät päästäneet ketään Manun luokse, mutta vaikka nazorakit eivät päässeet puusta pitkään aikeissaan listiä sankarit, ei sankareillakaan mennyt niin hyvin. He olivat vihollislauman, joskin selvästi heikentyneen ja rakoilleen sellaisen keskellä ja jollei Manu pian virkoaisi, olisivat he jälleen äärimmäisen tukalassa tilanteessa. Nazorakit alkoivat tiivistää saartoaan ja ne torakat, jotka yhä seisoivat olivat melko voimakkaita. Sankarit kasaantuivat ringiksi, jonka keskellä Manu oli. He olivat päättävisiä ja valmistautuivat jälleen taisteluun. Jos he onnistuisivat murtautumaan vihollismassasta läpi, olisi vihollisista puhdistunut pakotie (nazorakeja oli tulvinut sieltä taisteluun mukaan) heille pelastus.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":274,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-06T17:46","content":"<strong>Suuri trooppinen saari, jossain päin merta</strong><br>\n<br>\nSaari oli ollut joskus kovin kaunis. Sen kullanhohtoisilla hiekkarannoilla ja rehevillä metsäaukeilla oli aikoinaan saattanut kuulla ainoastaan linturahien rauhallista sirkutusta. Saari oli kuitenkin muuttunut. Muutaman kilometrin päässä rantaviivasta kohosi ilmaan sarja mittavia savupatsaita. Lintujen laulu oli poissa.<br>\n<br>\nSaaren keskustaan oli kohonnut nazorakien tukikohta. Tukikohta oli torakoiden mittapuulla pieni, mutta mittava se oli silti. Olemukseltaan se erosi monella tapaa torakoiden muista tukikohdista. Ympäriltä hakattu metsä oli tarjonnut tukikohdan rakentamiseen paljon puuvaroja, ja niistä johtuen moni tarkasti vartioitujen kivimuurien sisällä oleva rakennus olikin tehty joko osittain tai kokonaan puusta.<br>\n<br>\nNazorakit eivät olleet tukikohdan ainoita asukkeja. Heidän lisäkseen tukikohdassa toimi useita skakdeja, sekä joukko saarella epäonnekseen asustaneita le-matoraneja. Tuskanhiki valui pitkin pikkuisten matoranien naamioita näiden raataessa tukikohdan alla sijaitsevissa kaivoksissa. <br>\n<br>\nLimevihreää pakaria kantava le-matoran rojahti yskien pimeän kaivoskäytävän lattialle. Hieman haljennutta akakua kantava työtoveri juoksi säikähtäneenä tuupertuneen kumppaninsa luokse.<br>\n<br>\n\"Toroma! Nouse ylös!\", matoran huusi, yrittäen epätoivoisin elein nostaa toista pystyyn. Toroma vastasi uudella yskäisyllä ja sulki silmänsä.<br>\n\"Lopeta tuo! Ne lupasivat, että pääsemme täältä jos teemme työmme hyvin! Ne lupasivat! Et voi luovuttaa nyt!\"<br>\n<br>\nNazorak-vartija asteli käytävälle kuulemiensa huutojen perässä. Hän katsoi matoran-kaksikkoa julma ilme irvokkailla kasvoillaan.<br>\n<br>\n\"T-toroma vain pyörtyi hetkeksi! Hän jatkaa ihan pian!\", matoran yritti selittää nousten seisomaan toverinsa viereltä. Hän ei tiennyt Toroman jo kuolleen rasituksen aiheuttamaan energiahukkaan.<br>\n<br>\nTorakka tuijotti vielä elossa olevaa matorania hetken, kuin pohdiskellen jotain. Sitten tämä kääntyi ja lähti kävelemään sinne mistä oli tullutkin. Matoran huokaisi helpotuksesta ja yritti vielä kerran herätellä ystäväänsä.<br>\n<br>\n\"Toroma! Herää! Toroma..!!\"<br>\n<br>\nNazorak pysähtyi, kääntyi nopeasti ympäri ja heitti jotain. Kumartunut matoran ei saanut suustaan edes tuskanhuutoa yrittäessään viimeisillä voimillaan repiä kurkkuunsa uponnutta heittoveistä irti kehostaan. Yritys epäonnistui ja matoran lyyhistyi kuolleena maahan ystävänsä viereen.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":275,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-06T22:30","content":"<strong>Adminien komentokammio</strong><br>\n<br>\n<br>\nVisokki perääntyi hitaasti neljällä pitkällä jalallaan pitäen tarkan katsekontaktin komentokammion oviaukon edessä vellovaan mustaan massaan. Katseen kohdistaminen yhteen paikkaan osoittautui yllättävän vaikeaksi, koska hitaasti itseään raajoilla eteenpäin vetävän massan koko groteski ruumis oli täynnä pieniä silmiä. Tällä hetkellä ne kaikki kuitenkin katsoivat Visokkia punertavina.<br>\n<br>\nMustan massan keskellä oleva epämuodostunut suu nauroi edelleen. Sen tasaisen valkoiset hampaat erottuivat pimeydessä poikkeuksellisen hyvin. Pieniä kuusisormisia käsiä pullahti välillä ulos olennon suupielistä. Ne tarttuivat olennon turvonneisiin ja painaviin huuliin ja vetivät niitä ylöspäin pakottaakseen hymyn mustan massan keskelle.<br>\n<br>\nOlennon kauhistuttava moniääninen nauru heikensi Visokin taistelumoraalia, joten hän keskitti mielensä kaikki voimat siihen, että ei kuuntelisi sitä. Normaalisti tässä vaiheessa Visokki olisi jo aloittanut telepaattisen pommituksensa kohti vihollista, mutta nyt punaisen Visorakin täytyi keskittyä suojaamaan päänsä sisältö kaikin tavoin.<br>\nVisokki oli ammattitelepaatti. Hän tunsi, milloin häntä itseään käsiteltiin. Silloin oli vain pakko suojautua.<br>\n<br>\nMustan massan ote Visorakin mielestä vahvistui, mutta niin teki myös Visokin sisäinen suojaus.<br>\n<br>\n<em>Ole rauhassa</em>, Visokki sanoi itselleen. <em>Ole rauhassa. Et ole täällä. Olet kaukana. Rauhallinen paikka. Iloinen paikka. Mukava paikka.</em><br>\n<br>\nMustan olennon nauru tuntui vain voimistuvan. Silloin Visokki tajusi, että olennon ote hänen mielestään ei ollut telepaattinen, sillä Visorak kykeni tuntemaan hyökkäysaallot muuallakin kuin mielessään. Tämä oli jotain aivan muuta, jotain tuntematonta.<br>\n<br>\nVisokki perääntyi entisestään.<br>\n<br>\nVähitellen mustan massan kasvava naurukuoro hiljeni. Visokki ehti sekunnin ajan ajatella, että olento luovuttaisi, mutta kyseinen harhaluulo korjasi itsensä välittömästi, kun olento avasi suuren suunsa jälleen.<br>\nTällä kertaa olento puhui vain yhdellä äänellä. Se oli suhteellisen tavallinen Matorania muistuttava ääni, mutta ääni oli uskomattoman karismaattinen. Sen puhetta olisi voinut kuunnella tunteja, jos olisi jättänyt huomioimatta, minkälainen olento äänen tuotti.<br>\n<br>\nSitten musta massa teki jotain, jota Visokki ei koskaan olisi voinut odottaa. Se lauloi.<br>\n<br>\n\"<em>Hämä-hämä-häkki</em>...\" olento aloitti laulaen virheettömästi. Sen jälkeen se piti hetken tauon, mutta sen koko musta vaahtomainen olemus alkoi sätkiä hillittömästi. Olennon kymmenet raajat alkoivat sulautua toisiinsa ja sen suureen mustaan kehoon, joka muodostui parin sekunnin kuluessa suureksi, silmättömäksi mustaksi palloksi. Pian muodoltaan melkein täydellinen pallo kuitenkin luovutti osan massastaan muodostaakseen Syvälle Naurulle kaksiosaisen vartalon.<br>\n<br>\n\"<em>Kiipes' langalle</em>...\"<br>\n<br>\nOlennon yönmustan vartalon etuosasta lennähti kohta kahdeksan pitkää raajaa. Olennon kahdeksan jalan päihin ilmestyi kämmenet, joiden sormien määrää Visokki ei edes yrittänyt laskea. Muodostuttuaan täysin samanlaisiksi nuo kahdeksan raajaa laskeutuivat maahan ja nostivat mustan epämuodostuneen torson ylös.<br>\nSilloin Syvä Nauru avasi jälleen silmänsä, mutta kuten tavallista, hän ei tyytynyt kahteen. Eikä edes kahdeksaan.<br>\n<br>\n\"<em>Tuli sade rankka</em>...\"<br>\n<br>\nSilmiä oli joka puolella hämähäkkimäistä olentoa. Niitä oli jopa sen jalkojen taipeissa ja massiivisessa takaruumiissa. Silmissä oli kuitenkin sama psykoottinen kiilto kuin aiemmin. Olennon häiriintyneen ilmeen viimeisteli se, että se esitteli aina niin kauniin valkoista hammasriviään Visokille. Hampaiden raoista suihkusi mustaa öljymäistä nestettä komentokammion lattialle. Neste sihisi äänekkäästi hetken lattialla ennen kuin haihtui pois. Suuri musta hämähäkkimäinen massa alkoi vähitellen kävellä äänekkäin askelin kohti Visokkia.<br>\n<br>\n\"<em>Hämähäkin</em>...vei.\"<br>\nMusta hämähäkki lopetti laulunsa viimeisen sanan täysin poissa melodiasta, eikä edes yrittänyt laulaa sitä tunteella. Siinä samassa yksi sen pitkistä raajoista syöksähti salamannopeasti kohti Visokkia avaten tusinalla sormella ja yhdellä silmällä varustetun kämmenensä.<br>\n<br>\nKäsi ei kuitenkaan osunut Visokkiin, vaan törmäsi komentokammion lattiaan voimakkaasti tärähtäen. Hyönteismäisen Rahin refleksit eivät olleet heikentyneet vuosien varrella. Syvä Nauru joutui hetken tutkimaan, mihin Visokki oli kadonnut, mutta lopulta tajusi Visorakin hypänneen huoneen kattoon. Se roikkui neljällä jalallaan kivisessä katossa erittäin vaivattoman näköisesti.<br>\n<br>\nMusta hämähäkki naurahti jälleen, mutta nyt sen ääni oli palautunut demoniseksi kuoroksi.<br>\n<br>\n\"En henkilökohtaisesti pidä tuon laulun lopusta\", hyönteismäinen suu sanoi hymyillen leveästi. \"Suosittelen sinua pysymään paikoillasi, pieni ystävä. En satuta sinua.\"<br>\n<br>\nHyökkäys Visokin alitajuntaa kohti oli heikentynyt ja nyt hän kykeni keskittymään muuhunkin kuin jatkuvaan suojaamiseen. Visokki ei kuitenkaan uskaltanut avata täysivaltaista telepaattista yhteyttä, sillä tämän olennon mielessä oli jotain pahaa. Visokki päätti pitäytyä vain yksittäisissä viesteissä.<br>\n\"Sinä olet Avde, etkö?\"<br>\n<br>\nTähtien välistä avaruutta pimeämpi hämähäkki naurahti. \"Minä. Tai me. Nyt ehkä enemmänkin minä. Se on kuitenkin samantekevää. Nyt, pieni ystävä, ole kiltti ja pysy paikallasi.\"<br>\n<br>\nSen sanottuaan Avde sinkosi yhden mustista raajoistaan kohti kattoa. Visokki hyppäsi jälleen salamannopeasti sivuun ja laskeutui tällä kertaa Avdesta katsottuna huoneen vasemmalle seinälle.<br>\n<br>\n\"En ajatellut pysyä\", Visokki sanoi.<br>\n<br>\n\"En aikonut satuttaa sinua, Visokki\", Avde sanoi antaen ymmärtää, että ei ollut mitenkään yllättävää, että hän tiesi Visokin nimen. \"Haluan vain puhua kanssasi. Kasvokkain.\"<br>\n<br>\nVisokki ei vastannut. Tottunut mielten tuntija tiesi, että Avde yrittäisi pelata hänen ajatuksiaan ja että pimeyden pedon puhetta ei edes kannattaisi kuunnella. Toisaalta taas Avde tulisi ennen pitkää huomaamaan Visokin selässä hitaasti käynnistyvän Rhotukan, joten huomio olisi siirrettävä muualle.<br>\n<br>\n\"Ja siksi yrität liiskata minut?\" Visokki sanoi väistäen taas yhden hyökkäyksen nopealla hypyllään.<br>\n<br>\n\"Haluan sinun vain pysähtyvän, ystävä\", Avde sanoi. \"Pysähtyisitkö, että voimme puhua. Tarvitsen linnoituksestanne jotain, joka auttaa minua lopettamaan tämän toivottoman sodan. Jos edes kuuntelisit, voisit muuttaa mielesi.\"<br>\nVisokki pysähtyi hetkeksi maahan suoraan mustan hämähäkkidemonin eteen.<br>\n\"Ai, sinulle on oikein väliä, mitä mieltä olen?\" Visokki sanoi tuijottaen Avdea vihaisin silmin. \"<em>Minä näytän sinulle mieleni</em>.\"<br>\n<br>\nVisorakin silmät syttyivät hohtamaan kirkkaasti pimeydessä ja sen tajunta syöksyi täyteen hyökkäykseen kohti Avdea. Psyykkinen aalto osui mustaan hämähäkkiin ja tunkeutui syvälle tämän sisimpään. Visokki tunsi, kuinka Avden labyrinttimainen ja monimutkainen alitajunta ryhtyi välittömään vastahyökkäykseen. Mustat kädet täyttivät Visokin pään ja tarttuivat vahvasti kiinni hänen ajatuksiinsa, mutta Visokki ei välittänyt. Visokki ei välittäisi, vaikka Avde repisi hänen mielensä pieniksi palasiksi. Tällä hetkellä hän keskittyi pidättelemään hirviötä kaikilla voimillaan paikallaan siihen asti, että Rhotuka olisi täysin ladattu.<br>\n<br>\nSen jälkeen pitäisi vain luottaa siihen, että Rhotuka toimisi.<br>\n<br>\nAvde huusi. Kaikki hirviömäisen hämähäkin kuudesta äänestä huusivat yhtäaikaisesti puhtaasta tuskasta. Olennon tuskanhuudot olivat melkein yhtä sielua raatelevaa kuunneltavaa kuin sen nauru ja kestikin vain kymmenen sekuntia, että Avden tuskaisat huudot muuttuivat tuskaisaksi nauruksi.<br>\n<br>\n\"Kyllä!\" Avde huusi naurun joukosta. \"Näytä minulle, mistä sinut on tehty! Näytä, mihin kaunis, täydellinen mielesi pystyy! Tuhoa kaikki! Revi, raasta! Älä jätä mitään jäljelle! Ja ennen kaikkea...\"<br>\n<br>\nAvde hiljeni. Sekä sen kivun täyttämät huudot että raastava nauru loppuivat. Visokki jatkoi olennon labyrinttimaisen, synkän, hajanaisen ja pelottavan mielen häiritsemistä lähettämillään aalloilla, vaikka hän tiesikin, että oleilu näin syvällä Avden mielessä tulisi vahingoittamaan myös häntä.<br>\n<br>\n<em>Ennen kaikkea, Visokki</em>, pehmeä Matoran-ääni sanoi Visorakin alitajunnasta. Visokin sydän pysähtyi sekunniksi järkytyksestä. <em>Näytä minulle, minkälainen peto oikeasti olet.</em><br>\n<br>\nVisokin vihainen ilme jäätyi paikalleen. Hän unohti hetkeksi jopa keskittyvänsä Avden pidättelemiseen.<br>\n<br>\n<em>Sinä olet älykäs, Visokki, ystäväni. Mutta olet silti Rahi. Tiedäthän, mitä Rahi tarkoittaa Matoran-kielessä? Olet peto. Lajitoverisi tappoivat Keltaiset Jättiläiset ja kuka tietää, kuinka monta muuta lajia. Ja näin sinä vain yrität esittää rauhanomaista olentoa.</em><br>\nKylmä hiki valui pitkin Visokin kasvoja.<br>\n<br>\n<em>Entä jos kaikki sisällesi pakkautunut luontainen, eläimellinen viha vain...repeää ulos? Entä jos vahingoitat joskus ystäviäsi?</em><br>\n<br>\n\"Ei\", Visokki viesti hymyilevälle hämähäkkipedolle, mutta ei ollut enää varma, luottiko omaan viestiinsä. \"Ei ikinä.\"<br>\n<br>\n<em>On varmasti ikävää olla telepaatti. Siinä mielessä, että tiedät, mitä muut ajattelevat. Varsinkin sinusta, ystäväni. Ovatko ne mukavia ajatuksia...vai onko joillakin vaikeuksia hyväksyä nelijalkaista hirviötä?</em><br>\n<br>\nVisokin järkyttyneet kasvot muuttuivat vähitellen jälleen vihaisiksi. Visokki ajatteli sisimmässään, että tilanteessa olisi pian pakko siirtyä henkiseen suojaukseen, mutta hän ei enää ollut varma, kykenisikö kontrolloimaan itseään. Ehkä Avde olikin oikeassa.<br>\n<br>\n<em>Juuri noin. Päästä ulos kaikki tuo patoutunut raivo. Näytä minulle, mikä peto olet. Päästä ulos puhdasta, kaunista, hallitsematonta idiä ja suuntaa se minuun.<br>\n<br>\nTee aivan samoin kuin teit Metru Nuilla.</em><br>\n<br>\nSe riitti Visokille. Koko punaisen Visorakin mieli suuntautui hyökkäykseen. Se hyppäsi mustan hirviöhämähäkin kasvoille ja puri molemmilla pistimillään tiukasti, pommittaen Avden petollista mieltä samanaikaisesti koko päänsä voimalla.<br>\n<br>\nAvdeen kohdistui täysi henkinen tuska, mutta hän jatkoi nauruaan. Nauru oli tauotonta ja siitä hehkui puhdas riemu. Se oli voitonriemua.<br>\n<br>\nAvden nauru keskeytyi, kun sen mustan hämähäkkimäisen kehon läpi räjähti ammus hehkuvan kuumaa ja käsittämättömän kirkasta plasmaa. Plasma läpäisi hämähäkin täysin ja räjähti liekkiaalloksi vasta osuessaan sen takana olevaan seinään. Osuma keskeytti sekä Avden että Visokin hyökkäykset. Visokki putosi maahan Avden päältä ja käänsi katseensa oviaukkoa kohti. Myös Avden punaiset silmät suuntautuivat katsomaan hyökkääjää.<br>\n<br>\nOviaukossa seisoi sininen Skakdi, joka piteli kädessään savuavaa kivääriä ja jonka mekaanisen vasemman silmän valo hohti tummanvihreänä. Skakdin vieressä oli keltainen Toa, joka osoitti sähköisesti rätisevällä sauvalla Avdea.<br>\n<br>\n\"Miksi keksin siistejä toimintarepliikkejä vasta, kun nämä tilanteet ovat ohi?\" Guardian kysyi happamasti ladattuaan kiväärinsä. Tawa ei sanonut mitään, vaan jäi tuijottamaan vihaisena.<br>\n<br>\nSyvä Nauru jäi poikkeuksellisen hiljaiseksi pitkäksi aikaa.<br>\n\"En ole koskaan välittänyt pahemmin taistelusta\", musta massa sanoi. \"Toisin kuin luulette, minä en nauti tappamisesta. Teen sitä vain pakon edessä. Haluan mieluiten mahdollisimman monen elävän.\"<br>\n<br>\nVisokin Rhotuka pyöri nyt täyttä vauhtia. Tawa ja Guardian tähtäsivät Syvän Naurun mustaa ruumista.<br>\n<br>\n\"Haluatteko te pakottaa minut?\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":276,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-06T22:51","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\n\"Mitäköhän Klaanissa tapahtuu tällä hetkellä?\" Snowman mietti ääneen.<br>\n\"Jaa\" Ämkoo vastasi. \"Ei luultavasti ihmeempiä.\"<br>\n<br>\n<strong>SS Rautasiipi, komentosilta</strong><br>\n<br>\nLaivastonsinistä barettiä päässään kantava nazorak katsoi laajan lasisen ikkunan takaa, kuinka suuri lastillinen juuri toukista kehittyneitä nazorakeja tuotiin Rautasiiven suureen halliin. Ne asutettiin omiin pieniin huoneisiinsa, joissa ei kuitenkaan ollut kattoa. Tarkkailu olisi näin helpompaa.<br>\n<br>\nKaikki muukin oli huolella suunniteltua. Koulutus, psyykkinen valmennus, geneettinen muokkaaminen. Uusi sukupolvi oli kyllä jo käynyt laivalla tutustumassa ja kuuntelemassa puheita muutamaan kertaan, mutta ne olivat toistaiseksi vielä asuneet pesässä.<br>\n<br>\nTämä torakka kääntyi pois ikkunan luota, ja asteli Amiraalin luo.<br>\n\"Eikö tuo ole minun juttuni?\" Amiraali kysyi.<br>\nHattupäinen torakka meni hämilleen.<br>\n\"En ymmärrä.\"<br>\n<br>\n002 pyöräytti silmiään vaihtaen puheenaihetta.<br>\n\"Eli uusi sukupolvi on täällä nyt sitten pysyvästi?\"<br>\n\"Aivan niin, johtaja. Muutto on suoritettu.\"<br>\n\"Mene vielä varmistamaan, että kaikki on hoidettu oikein, 1034.\"<br>\n<br>\nSinilakkinen torakka nyökkäsi, ja käveli ripeästi pois huoneesta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":277,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-07T00:33","content":"<strong>Apugeneraattorihuone</strong><br>\n<br>\nPommitettu generaattori pyörähti käyntiin huristen. Kepe ja Paaco huoahtivat helpotuksesta. Kattovalot syttyivät, virran aalto levisi läpi linnakkeen puhdistaen pimeyden. Monen monituisen yrityksen jälkeen se vihdoin käynnistyi.<br>\n<br>\nTaistelun ääniä ei enää kuulunut. Jos generaattori ei olisi jyskyttänyt elinvoimaa Klaanille olisi ollut hiirenhiljaista. He miettivät, oliko liiankin hiljaista. He pakkasivat tarvikkeet ja työkalut ja palasivat käytävään. Doxia ja Ignikaa ei näkynyt missään; he olivat kadonneet. Mutta Kepe oli varma, että he kyllä löytyisivät ennen pitkää, kuten aina ennenkin.<br>\n<br>\nHeidän kulkiessaan käytävää ja hetkeä myöhemmin portaita ylös generaattorin ääni vaimeni heidän liikkuessaan siitä kauemmaksi. Hiljaisuus korostui, se tuntui täyttävän ilman.<br>\n\"Käydään raportoimassa G:lle\", Paaco puoliksi ehdotti, puoliksi totesi.<br>\n\"Joo. Vaikkakin kyllä generaattorin käynnistymisen huomasi\", Kepe jatkoi. Heidän puheensa tuntui kovin pakotetulta hiljaisuudenrikkojalta.<br>\n<br>\nHe suuntasivat hissille, ja ohjastivat sen kohti adminien siipeä. Se alkoi hitaasti kohota ylöspäin. Pirteä hissimusiikki raastoi heidän hermojaan. Rattaiden narina ja kalke kaikuivat hissikuilussa, jonka pohjalla ulospääsyreittiä etsi kaksi hyvin eksyneen näköistä hahmoa.<br>\n<br>\nKilahduksen myötä hissin ovet aukesivat. Heidän yllätyksekseen adminsiiven valot olivat yhä pois päältä. Paaco napsautti katkaisijaa. Ei mitään.<br>\nKepe vilkaisi kämmentietokoneestaan kellonaikaa, vaikka tiesi kellon olevan jotain aamukolmen maissa. Tietokoneen näyttö kuitenkin pysyi pimeänä. Kuin joku olisi räjäyttänyt EMP-pommin.<br>\n<br>\nPaaco kaivoi esiin lyhdyn, jonka sytytti perinteisillä tulitikuilla. Se heitti heidän lepattavat varjonsa seinään.<br>\nHe kulkivat käytävää eteenpäin, kunnes löysivät Klaanin administon ja erään kolmannen osapuolen.<br>\n<br>\n<strong>Mäen laki nazorakien alueella</strong><br>\n<br>\n003, entinen 004 oli tyytyväisempi kuin vuosiin. Ylennyksensä myötä hänen ilmanvoimansa olivat saaneet mittavan budjetinkasvatuksen, mikä takasi hänelle vain ensiluokkaisia rakettirepputorakoita. Hän katseli tyytyväisenä torakkarivistöjä, jotka kykenivät lentämään ja jotka olivat täydessä sotavarustuksessa.<br>\n<br>\nNazorakeja ei pian pysäyttäisi mikään. Ei sillä, että heitä olisi tähänkään asti voitu.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":278,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-07T08:34","content":"<strong>Nazorakien luolat</strong><br>\n<br>\nTunneli on täysin kaaoksen vallassa - monia kymmeniä ruskeakuorisia torakoita hyökkäilee viiden Klaanilaisen kimppuun. Matoro tuntee elementtienergiansa hupenevan ikävän nopeasti. <br>\nHe olisivat vähän aikaa kuivilla jos pääsisivät murtautumaan Torakkojen läpi eteenpäin.<br>\n<br>\nMatoro väistää yhden iskun torakoilta. Hän pyöräyttää miekkansa ja avaa pientä luukkua miekan kahvasta. On puhdasta tuuria, että mikään ei hyökkää tällä hetkellä Jään Toan kimppuun.<br>\nTämä kyseinen Toa ottaa miekkansa kahvasta pienen kapselin ja iskee sen maahan.<br>\n<br>\nSe alkaa savuta kovaa.<br>\n<em>Eteenpäin!</em>, Matoro sanoo telepaattisesti Klaanilaisille.<br>\nPieni kapseli aukeaa kokonaan ja suuri määrä paksua kaasua nousee tunneliin. <br>\nKaasu ei vaikuta hengitykseen mitenkään, mutta se peittää kaiken näkyvyyden täydellisesti. Torakat haparoivat savussa, Klaanilaiset lähtevät juoksemaan eteenpäin - tai toivottavasti eteenpäin. Moni torakka ei edes ehdi tajuta mikä heihin iski Keetongun juostessa edellä, \"tiejyränä\"<br>\n<br>\nViisikko pääsee pois savusta, he ovat suurinpiirtein räjäytetyn ohjuksenheittimen luona. He vetävät itsensä erääseen sivutunneliin hetkeksi.<br>\n\"Minne menemme?\", Tongu kysyy.<br>\n\"Osaako joku Nazorakia? Tässä on tunnelikartta.\", Summerganon sanoo havaitsessaan suuren kivikartan seinässä.<br>\nManu on jo hieman paremmassa kunnossa. Hän katsoo karttaa.<br>\n\"Ymmärrän hieman Nazorakia. Tämä näyttäisi... Hmm... Kartan paikka 'ydin' on seuraavasta tunneliristeyksestä oikeaan.\"<br>\n<br>\n\"Mennään.\", Make toteaa edeltä. Viisikko lähtee kohti kyseistä risteystä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":279,"creator":"keetongu","timestamp":"2010-11-07T10:11","content":"<strong>Klaanin telakka</strong><br>\n<br>\nOnu-Maroran Tehmutilla oli kädet täynnä töitä. Klaaniin oli selvästi hyökätty, mutta kyseessä ei ollut torakoiden asevoimat. Keetongu ei ollut lähtiessään kertonut, mitä pitäisi tehdä, jos Klaaniin kohdistuisi epä-militaristinen hyökkäys. Onneksi vainolaiset eivät olleet vielä hyökänneet telakalle (ne riehuivat lähinnä siellä, missä oli paljon viattomia siviilejä) eikä sähkökatkoskaan ollut juuri haitannut höyrykoneiden toimintaa. Tehmut kuitenkin päätti, että jotain oli tehtävä.<br>\n<br>\n\"Mestari Ornu, kuusi Lohrakia liikkeelle. Ottakaa kolme nopeinta alusta ja menkää tiedustelemaan. Kone yksi suuntaa adminien tornille. Kone kaksi kiertelee yläpuolella ja yrittää määrittää hyökkäyksen suuruutta. Kone kolme kiertää Klaanin muurit ja palaa kotipesään. Kysyttävää?\" <br>\n<br>\n\"Ei ole, mestari Tehmut\", Ornu sanoi ja vetäisi käden lippaan. Hän poistui ja lähti herättelemään asuntolassa nukkuvia urheita, joskin unisia Lohrakeja.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":280,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T16:45","content":"<em>Kukkaruukussa<br>\nasusteli pienehkö<br>\nsiilinpoikanen.<br>\n<br>\nKyllä. Ja se oli kummallista.<br>\n<br>\nMinä loin sen. Minä tein kaiken tuon todeksi. Ja niin teki hänkin. Hän oli mukanani. Me teimme sen yhdessä. Miksi? Koska halusimme valtaa. Miksi? Koska halusimme hallita. Haluanko sitä enää? Mahdollisesti. Tai sitten en. Voinko itsekään tietää?<br>\n<br>\nMitä hän haluaa, kumppanini. Miksi hän ei haluaisi yhä? Onko hän täällä? Missä? Siellä? Täällä? Tuolla? Domek sanoisi: ”Hus metsään siitä”. Totelkaa.</em><br>\n<br>\n<strong><span style=\"text-decoration:line-through\">Kukkaruukku</span> Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nMakuta Nui osasi lukea enemmän Nazorakia kuin antoi ymmärtää. Hän johdatti joukkionsa tunnelien läpi jonkinlaiseen komentohuoneeseen. He tarkkailivat ovenraosta Nazorakeja, jotka tarkkailivat heitä kameroiden välityksellä. Yksi Nazorakeista katsoi kauhuissaan monitoria. Hän näki joukkion menevän ovesta sisään. Siinä samassa suuri terä lävisti hänen tuolinsa selkänojan kaulan kohdalta. Muu osa ryhmästä ei nähnyt mitä tapahtui, mutta Makuta Nuin miekan läpäistyä tuolin selkänojan vihreää nestettä alkoi valua tuolista. Makuta Nui veti miekkansa pois ja kuivasi sen toisen Nazorakin takkiin. Tämä istui kuin jäätyneenä omassa tuolissaan. Pian hän istui jäätyneenä siinä. Matoro nosti kalikan pois tuolista ja istui itse tilalle. Makuta Nui istui toiseen.<br>\n<br>\n”Make ja Suga, pitäkää vahtia. Keetis voisi katsella näitä koneita <em>teknisen kiinnostuksen</em> kannalta”, Manu sanoi. Nämä menivät ovelle. Keetongu alkoi tonkia laitteita. Makuta Nui katseli monitoreja Matoron kanssa. Pian huoneen irtaimistosta oli muodostettu barrikadi oven eteen.<br>\n<br>\n”Nyt”, Manu sanoi, ”suunnittelemme, mitä teemme seuraavaksi.”<br>\nMuut nyökkäsivät.<br>\n”Meidän pitäisi löytää pesän keskus”, Makuta jatkoi. ”Ehdotuksia?”<br>\n”Minusta voisimme katsoa, löytyykö tietokannoista mitään”, Tongu sanoi. He ryhtyivät toimeen. Sattumoisin he löysivät kartan.<br>\n<br>\n”Tämähän on vallan hienoa”, Manu sanoi. ”Tuhotaan paikat ja mennään.”<br>\nJa niin he tuhosivat paikat. Mitään ei jäänyt jäljelle. Seinätkin he kaatoivat. Torakkalaumaa pakoon juostessaan he kulkivat kohti keskustaa. Matka oli vielä äärimmäisen pitkä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":281,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-07T22:27","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nSnowman oli pitkästä aikaa ohjauspuikoissa. Ämkoo oli siirtynyt kartanlukijan paikalle, kun lumiukko oli alkanut voida selvästikin paremmin. Ehkä vähän liiankin hyvin, nyt Snowman lauloi täyttä kurkkua ja hytkyi ohjaimissa rytmikkäästi.<br>\n<br>\n\"Todella kaunista\" Ämkoo totesi \"Mutta nyt saattaisi olla aika hiljentyä. Allamme alkaa kohta taas olla asutusta, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"Selvä homma, Mäksä.\"<br>\n\"...selvä homma <em>mikä</em>?\"<br>\n\"Kuulit kyllä. Mutta nyt hiljaa, kannattanee keskittyä pilviverhossa pysymiseen.\"<br>\n\"...\"<br>\n<br>\n[spoil]Anteeksi, taas lyhyt. Mutta aikataulutus vaati.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":282,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-07T22:40","content":"<strong>Torakkapesä, kokoushuone</strong><br>\n<br>\nAbzumo astui sisään torakoiden kokoushuoneeseen. 001 käveli ärsyyntyneenä ympäri huonetta. Makuta käveli huvittuneena torakan luo.<br>\n<br>\n”Mitä sssssinä ravaat?”<br>\n”Mitäkö?” toinen tiuskaisi ärtyneesti. ”Makuta Nui!”<br>\n”Mitä hänessstä?” Abzumo sanoi. Hänen mielenkiintonsa heräsi.<br>\n”Hän on täällä. Vangitsimme hänet, mutta nyt hän on taas vapaa.”<br>\n”Sinä taissssit aliarvioida hänet, eikö totta rakas yssstävä?”<br>\n”Älä sinä siinä arvostele minun työtäni. Voit mennä hoitelemaan hänet itse, jos se on niin helppoa.”<br>\n”En sssanonut helppoa, ystäväiseni. Ssssanoin vain, että <em>aliarvioit</em> hänet.”<br>\n”Hmph.”<br>\n”Ssse on melkoinen konssssonanttipino. Kuinka sen voi lausssssua?” Torakka oli aivan hiljaa. Makuta hymyili maireasti.<br>\n<br>\n”Mihin sinä pyrit tällä keskustelulla?” 001 kysyi hitaasti.<br>\n”En oikeassstaan mihinkään. Kuinka niin?”<br>\n”Sinä ärsytät minua tahallasi, vaikka voisit mennä tappamaan nuo tunkeilijat.”<br>\n”No, ssssiitä tulisi kiinnosssstavaa.”<br>\n”Menehän siis.”<br>\n”Voinhan minä mennäkin. Näemme taassss pian, <em>0001</em>.”<br>\nKenraali pysähtyi paikoilleen selin Abzumoa päin. Makuta saapasteli ulos huoneesta. Torakka seisoi paikallaan pitkän aikaa.<br>\n<br>\n<strong>Tunnelit</strong><br>\n<br>\nJoukko klaanilaisia juoksi labyrinttimaisia käytäviä pitkin kohti määränpäätään. He eivät arvanneetkaan, että tunnelin päässä ennen seuraavaa salia odottaisi joukko Rahskheja.<br>\n<br>\nHe räjäyttivät oven sisään. Siinä samassa kaksi Rahkshia selätti sekä Summerganonin että Matoron. Make ja Keetongu vetivät aseensa. Makuta Nui käveli heidän välistään saliin. Abzumo katsoi häntä toiselta puolelta salia. Heidän välissään oli parisenkymmentä Rahkshia.<br>\n<br>\n”Abzumo”, Makuta Nui sanoi kuivasti.<br>\n”Makuta Nui”, Abzumo naurahti. ”Ssssiitä onkin jo aikaa. Ja ketässsss muita täällä onkaan. Mahtava insssssinööri, Keetongu, Sssssummerganon, uusssin moderaattori, MahriKing.” Kaikki katsoivat häntä ällistyneenä. Kuinka hän tunsi Manun? Kuinka hän tiesi heidän nimensä. Matoro heitti Rahkshin päältään.<br>\n”Ah, vielä yksi”, Abzumo jatkoi. ”Matoro the Blacksnow. Eipä ole nähty sitten… ei ikinä, vai mitä?” Hän naurahti jälleen. ”Tänään te kaikki kuolette. Kivaa?”<br>\n”Pääsi on yhä pilvissä, veliseni”, Manu sanoi.<br>\n”Älä viitsssi. Sinä tiedät, että olemme Makutoja molemmat. Teemme, mitä tahdomme.”<br>\n”Minä teenkin”, Manu sanoi. ”Tänään korjaan yhden virheistäni. Sinut.”<br>\n”Anna palaa.”<br>\n<br>\nRahkshit hyökkäsivät toien ja Keetongun kimppuun. Makutat aloittivat kaksintaistelun. Pelistä tulisi julma.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":283,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-07T23:45","content":"<strong>Komentokammio</strong><br>\n<br>\nPlasma-ammukset ja sähkö lentelivät läpi tunkkaisen ilman kuin parvi tappavia hyönteisiä. Rhotukat räjähtivät komentokammion seinille ujeltaen äänekkäästi. Ammusten lentoratojen välissä tanssi musta painajainen, joka väisteli pimeydessä hohtavat hyökkäykset vaivattomasti. Välillä se heilautti lonkeromaisia raajojaan kohti Tawaa, Guardiania tai Visokkia ja hajotti huoneen irtaimistoa. Hajoavien huonekalujen ja kaapeilta putoavien lasiesineiden särkymisen äänet yhdistettynä sähköiseen rätinään, plasmaroihahduksiin ja Rhotukan pyörimiseen muodostivat taistelusta äänellisesti suorastaan melodisen kokonaisuuden.<br>\nAvden nauru oli kuitenkin loppunut, mistä huomasi, että musta hirviö oli vakavoitunut. Nyt se keskittyi täysin admineihin.<br>\n<br>\nAmmuttuaan kiväärinsä sarjatulitoiminnolla kohti yhtä Avden suurista silmistä ja väistettyään jälleen yhden valtavan lonkeron osuman Guardian huomasi valoa silmäkulmassaan. Hän kääntyi katsomaan komentokammion oviaukkoa ja tajusi, että valot olivat taas päällä. Jostain taistelun äänien alta Guardian kykeni myös erottamaan apuvoimageneraattorin vaimean hurinan. Guardian hymyili leveästi hetken ennen kuin tajusi jonkinlaisen epäloogisuuden.<br>\n<br>\n\"Miksi täällä on yhä pimeää?\" hän huusi Tawalle ja Visokille.<br>\n<br>\n\"Koska metalliset ystäväni ja Sheelika ovat erittäin taitavia lamppujen lamauttamisessa\", Avde myhäili jostain mustan ruumiinsa sisältä.<br>\n<br>\nTawan kasvoille tuli yllättynyt ilme. Hetken päästä se vääntäytyi vihaiseksi.<br>\n\"Sinäkö olet tehnyt Sheelikasta...tuon?\" Tawa huusi yötä mustemmalle massalle ja keskitti sähkövoimansa keihästään pitkin. Salama osui Avden läpi, mutta sen muodostamaa aukkoa lukuun ottamatta Avde ei tuntunut reagoivan hyökkäykseen.<br>\n<br>\n\"Ei, en todellakaan\", Avde sanoi monella äänellään, joista yksi alkoi muistuttaa Sheelikan puhetta. Yhdistettynä muuten miehekkäisiin ääniin se muodosti erittäin kieroutuneen kokonaisuuden. \"Se olit sinä, Tawa. Sinä loit oman hirviösi.\"<br>\n<br>\nTawa ei vastannut mitään. Hän ampui toisen salaman ja väisti Avden mustasta ruumiista ulos työntyvää terävää piikkiä, joka osui lattiaan jättäen ruman reiän.<br>\n<br>\n\"Hän anoi sinulle, Tawa\", Avde sanoi. \"Hän anoi, että et luovuttaisi häntä Makutoille, mutta mitä sinä teit? Sinä kieltäydyit. Nuori tyttö teki yhden virheen ja luovutit hänet hirviöille.\"<br>\n<br>\nTawan katse kalpeni. <em>Älkää kuunnelko</em>, Visokki viesti telepaattisesti, mutta ei ollut varma, osuiko viesti maaliinsa.<br>\n<br>\n\"Tiedätkö sinä, mitä kaikkea ne tekivät hänelle siellä?\" Avde sanoi pirteästi. \"Minä voin näyttää, mitä he tekivät. Voi, se oli kamalaa. Herra ZMA oli oikeastaan melkoinen hyväntekijä auttaessaan hänet pois sieltä. Paikasta, jonne sinä hänet työnsit.\"<br>\n<br>\nTawan katse oli tyhjä. Hän pysähtyi paikoilleen ja oli laskemassa suojaustaan.<br>\n<br>\n<em>ÄLÄ KUUNTELE.</em><br>\n<br>\nSähkön Toa säikähti tarpeeksi, että tajusi väistää Avden torsosta syöksyvää kouraa.<br>\n<br>\n\"Ja sinä, Vartija?\" Avde sanoi kysyvästi kaatuneen kirjahyllyn takaa tulittavalle Guardianille. \"Sinullako on varaa tuomita Sheelika tekojensa takia? Sekö, että taistelitte sodassa vain hieman isompia roistoja vastaan tekee sinusta jalon soturin, jolla on varaa arvostella?\"<br>\n<br>\nAvdesta lennähti jälleen suurta metalliketjua muistuttava lonkero, joka väisti maassa makaavan tajuttoman Glatoriankingin ja Jaken liikkumattomat ruumiit ja osui Guardianin suojana toimivaan kirjahyllyyn, heittäen sen sivuun.<br>\n<br>\n\"Annan anteeksi muun luonteessa, jopa synnit, hyvät ystävät, mutta tekopyhyyttä en siedä\", Avde sanoi lähestyen perääntyvää Guardiania tärisevällä lonkerollaan. \"Hyväksykää se, mitä olette.\"<br>\n<br>\nGuardian perääntyi lonkeroa, kunnes tajusi joutuneensa nurkkaan. Hän tarkkaili pakomahdollisuuksiaan varovaisesti vain huomatakseen niiden olevan vähäiset.<br>\n<br>\n\"Tekopyhyys?\" Guardian sanoi itsevarmasti. \"En halua kuulla saarnaa olennolta, joka kutsuu meitä ystävikseen yrittäessään tappaa meidät.\"<br>\n<br>\n\"Kuka sanoi, että aion tappaa teidät?\" Avde sanoi lämpimästi. Sen sanottuaan hän syöksi lonkeronsa äkkinäisesti Guardiania kohti. <br>\nGuardian toimi nopeasti. Hän veti yhden heittoveitsistään irti hopeisesta panssaristaan ja irrotti pallomaisen plasmakranaatin kiväärinsä kyljessä olevasta lokerosta. Ripeällä liikkeellä Guardian heitti ensiksi toisella kädellään kranaatin kiinni Avden valtavaan lonkeroon ja seuraavaksi irrotti sen pienen sokan heittoveitsellä, joka lennähti sokka mukanaan yhteen Avden punertavista silmistä. Samassa Guardian pyörähti sivuun.<br>\n<br>\nPunertava räjähdys poltti sätkivän lonkeron pään ja särki yhden komentokammion suurista osumankestävistä ikkunoista. Paineaalto heitti Guardianin voimakkaasti maahan. Tawa käveli nopeasti hänen viereensä ja auttoi Guardianin pystyyn, ampuen samalla taas yhden salaman kohti mustaa massaa. Visokki hyppi kolibrimaisin liikkein pitkin huonetta ja ampui tasaiseen tahtiin Rhotuka-kiekkoja.<br>\n<br>\n\"Niin, en ajatellut välttämättä tappaa teitä\", Avde sanoi astetta vakavammin. \"Mutta rakkaat ystävät, nämä hetket saavat minutkin ajattelemaan päätöksiäni kahdesti.\"<br>\n<br>\n<br>\n* * *<br>\n<br>\n<br>\nKepe ja Paaco saapuivat pimeään admin-kammioon ainoastaan havaitakseen taistelun olevan käynnissä. Paaco juuttui puoleksi minuutiksi napsuttelemaan sormiaan tasaisten taistelun äänien luoman tarttuvan melodian tahtiin ennen kuin kauhistuneella ilmeellä varustettu Kepe keskeytti hänet tökkäämällä vihreää Toaa olkapäähän ja osoittamalla sormellaan hirviömäistä mustaa hahmoa.<br>\nPaaconkin ilme muuttui lievästi.<br>\n<br>\n\"Haetaanko...\" Kepe aloitti puhumaan hitaasti. \"...vähän apuvoimia?\"<br>\n<br>\nPaaco oli vastaamassa jotain, mutta moderaattorin puhe keskeytyi, kun mustan massan mustempi raaja tukki Paacon ja Kepen takana olevan oviaukon suuruudellaan.<br>\n<br>\n\"Ei enää\", Avde sanoi. \"Meitä on jo ihan tarpeeksi, en ehdi kohta tutustua kaikkiin. Kepe, Paaco. Aloittakaapa kertomalla, mitä pelkäätte.\"<br>\n<br>\n\"Hehe\", Paaco sanoi kauhistuneena tuijottaen vuorotellen Guardiania ja Avden tummaa kehoa. \"Jos Snowman olisi täällä, tämähän olisi melkein Yö Kauh-\"<br>\n<br>\n\"Paaco\", Guardian huusi keskeyttäen Paacon. \"Ei nyt.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":284,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-08T00:03","content":"<strong>Klaanin rantakalliot, pieni kanjoni</strong><br>\n<br>\nPieni lintu säikähti suuren kiven takaa esiin ilmestyvää rumaa pärstää. Suiposta, teräväpäisestä kallosta tuijotti kaksi punaista, verestävää silmää. Pian koko zyglak laahusti esiin kolmen lajitoverinsa kanssa, ja lintu lehähti äkkiä tiehensä.<br>\n<br>\nNeljä groteskia matelijaa tarkkailivat ympäristöään odottavan näköisinä, mutta alkoivat pian elehtiä kärsimättömästi.<br>\n\"Missä ne taas viipyvät?\" yksi zyglakeista ihmetteli raastavalla äänellään. \"Luulisi nyt pystyvän sentään kokouspaikalle saapuvan kaikilla niillä vempaimilla.\"<br>\nMuut murahtelivat hyväksyvästi.<br>\n<br>\nKuitenkin melko pian mereltä alkoi kuulua moottorin ääniä. Zyglakeista suurin siirtyi kanjonin merta kohti aukeavalle suulle tarkkailemaan. Sieltä saapui nazorakein vene, kannellaan tusinan verran torakoita.<br>\n\"No niin. Ötökät saapuvat.\"<br>\n<br>\nMoottorin ääni hiipui, ja vaihtui lukuisten askelten töminäksi. Neljä zyglakia asettautuivat riviksi, ja tuijottivat kylmästi nurkan takaa saapuvaa torakkajoukkiota. Yli kymmenen torakkaa olivat melkein kaikki todella raskaasti aseistautuneita.<br>\n<br>\nTorakoiden asetuttua kahteen riviin astui joukosta esiin sinibarettinen nazorak, joka oli avaamassa suutaan, kun poikkeuksellisen laiha zyglak keskeytti.<br>\n\"Mikäs teillä kesti?\"<br>\nSinilakkinen torakka keräsi itsevarmuutensa vastatessaan kiusallisen lähelle kasvonsa tuoneelle matelijalle.<br>\n\"Polttoaineen kannalta oli taloudellista saapua juuri nyt, ja-\"<br>\n\"Taloudellista! Itse sovitte tämän tapaamisen, pistätte meidät odottamaan riskialttiissa kanjonissa, ja tulette paikalle useita kymmeniä minuutteja myöhässä!\"<br>\n<br>\nSiinä missä sinilakkinen torakka otti peloissaan pari askelta taaksepäin, kaksi hänen vierellään seisovaa suurempaa nazorakia astuivat esiin, ja osoittivat zyglak-joukkiota aseillaan. Muut aseistetut torakat ottivat tästä mallia.<br>\n<br>\nZyglakit vaikenivat hetkeksi, kunnes sama matelija avasi taas suunsa: \"Mikä syy teillä sitten on tälle tapaamiselle?\"<br>\n\"Aluevastuun uudelleenjaottelu.\" Puhuja oli taas laivastonsinistä barettia päässään kantava nazorak. \"Teidän tehtäväksenne tulee lähettää tiedustelijoita Kummitusten Suolle.\"<br>\n\"Luuletko, pikku ötökkä,\" Zyglak sihisi \"voivasi noin vain lähettää joukkojamme saaren vaarallisimmille alueille? Luuletko, että meillä riittää miehiä moiseen?\"<br>\nTakana seisoneet zyglakit tarttuivat jo keihäisiin ja miekkoihinsa, mutta lopettivat toimensa suuren nazorak-joukon uhatessa heitä moderneilla zamor-kanuunoillaan.<br>\n<br>\nPian torakat poistuivat, jättäen jälkeensä ankean nelikon zyglakeita, joilla olisi huonoja uutisia lajitovereilleen vietäviksi.<br>\n<br>\n<br>\n<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nÄmkoo tutki vielä hetken karttaa, ja alkoi sitten puhumaan.<br>\n\"Snowie?\"<br>\n\"Niin?\"<br>\n\"Alamme lähestyä määränpäätämme.\"<br>\n\"No hyvä, sinulle riittää kahvia liptettäväksi takaisintulomatkallekin.\"<br>\n<br>\nKlaanilaiset katsoivat ikkunoista ulos. Hieman heidän edessään levittäytyi trooppinen saari. Se oli metsäisä, ja oli siellä vähän vuoriakin. Ämkoon silmään kuitenkin osui muuannen yksityikohta. Asutusta oli liikaa. Ja se oli aivan vääränlaista.<br>\n\"Snowie... En usko, että matoralaisten mökit näyttävät aivan tuolta.\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":285,"creator":"Donny","timestamp":"2010-11-08T00:43","content":"<strong>Lentokone</strong><br>\n<br>\nLumiukko kaivoi nopeasti esiin kiikarit ja syöksähti ikkunan ääreen tiirailemaan alas. Hän haukkoi hetken henkeään.<br>\n<br>\n\"Niin?\", Ämkoo kysyi kuivalla äänellä tarttuen vuorostaan lentokoneen ohjaimiin. Lumiukon säikähtänyt ilme ei lupaillut hyvää. Kiikarit putosivat Snowien käsistä tämän puhuessa.<br>\n<br>\n\"Nazorakeja! Siellä on vaikka kuinka paljon nazorakeja!\"<br>\n\"...mitä?\"<br>\n\"Tukikohta on aivan valtava! Miksi me emme...\"<br>\n\"...tienneet tästä. Niin.\"<br>\n\"Ovatkohan ne jo huomanneet meidät?\"<br>\n<br>\nÄmkoo korjasi asentoaan ohjauspenkillä samalla kun hänen silmänsä ohenivat pelkiksi viiruiksi.<br>\n<br>\n\"Emme jää ottamaan siitä selvää. Pois täältä. Äkkiä.\"<br>\n<br>\n<br>\nTorakat olivat todellakin huomanneet tukikohdan ilmatilaan siirtyneen aluksen. Joukko ilmatorjuntaan erikoistuneita nazorakeja valmisteli parasta aikaa massiivista tykkiä. Kaksi johtaja-asemassa olevaa torakkaa tarkkaili taivasta kiikareillaan.<br>\n<br>\n\"Ulkonäöstä päätellen Klaanin alus.\"<br>\n\"Onko tämä hyökkäys?\"<br>\n\"En usko. Lentokoneita on vain yksi. Lisäksi tuo on liian pieni pommikoneeksi.\"<br>\n<br>\nTykki oli ampumavalmiudessa. Nazorakit alkoivat laskeskella ammuksen lentorataa. Viholliskone oli saatava alas.<br>\n<br>\n<br>\nLentokoneessa vallitsi kaoottinen tunnelma Ämkoon yrittäessä kohota takaisin pilvien sekaan lentopelillään. Tuulet eivät kuitenkaan olleet klaanilaisten puolella ja koneen vauhti oli tuskallisen hidas. Ämkoo kirosi.<br>\n<br>\nSnowman oli sanomassa jotain, mutta sanat juuttuivat hänen kurkkuunsa. Hän ehti erottaa lentokoneen ohi kiitäneen tykin ammuksen aivan liian selvästi. Jossain kaukana yläpuolella räjähti.<br>\n<br>\n\"Kohde on yhä taivaalla. TULTA!\", torakkajohtaja komensi.<br>\n<br>\nÄmkoo ja Snowman vilkaisivat kauhuissaan toisiaan. Ämkoo puristi lentokoneen ohjaimia lujasti yrittäen epätoivoisesti koota ajatuksiaan.<br>\n<br>\n\"Ne ampuvat meitä!\"<br>\n\"Luuletko, että en huomannut!?\"<br>\n\"Tee jotain!\"<br>\n\"Koko aj-\"<br>\n<br>\nLentokoneen vasemmalta puolelta kuului räjähdys. Ämkoo ja Snowie näkivät ikkunasta kuinka vasemman siiven rippeet sinkosivat palaen ympäriinsä.<br>\n<br>\nKone lähti putoamaan.<br>\n<br>\n<br>\nTukikohdan pihalla tapahtumia tarkkailevat nazorakit hurrasivat. Myös muutama skakdi uskaltautui ulos tarkkailemaan tapahtumia. Alas kiitävä lentokone oli useimmille heistä voiton merkki, mutta jokunen torakka oli huolissaan.<br>\n<br>\n\"Se putoaa päällemme\", totesi yksi ampujista.<br>\n\"Ampukaa lisää!\", komensi johtaja. \"Jos se putoaa tukikohtaan tuossa kunnossa, se voi aiheuttaa mittavaa vahinkoa!\"<br>\n<br>\n<br>\nLumiukon jalat eivät enää kantaneet. Hän rojahti putoavan lentokoneen takaosaan tietämättä mitä pitäisi ajatella. Lopulta hän kuitenkin uskalsi avata suunsa.<br>\n<br>\n\"Mitäs nyt?\", hän kysyi toivoen, että Ämkoolla olisi jokin mullistava idea tilanteen pelastamiseksi. Snowien kauhuksi Ämkoo oli hiljaa.<br>\n<br>\nÄmkoo käänsi ohjaimia voimakkaasti. Snowman horjahti koneen toiseen laitaan yrittäessään nousta seisomaan. Koneen vauhti kiihtyi.<br>\n<br>\n\"Tule tänne\", Ämkoo sanoi. Snowie totteli.<br>\n<br>\n\"Näetkö tuon ison rakennuksen?\"<br>\n\"Öh, joo?\"<br>\n\"Yritän ohjata meidät sitä kohti. Viemmepähän jotain mukanamme.\"<br>\n\"Mutta...\"<br>\n\"Toivon mukaan sen sisälle on varastoitu jotain arvokasta.\"<br>\n\"M-mutta...\"<br>\n<br>\nÄmkoo tarttui kiinni lumiukon ranteesta. Snowie nielaisi.<br>\n<br>\n<br>\nTorakat tulittivat putoavaa lentokonetta. Lopulta toinenkin siivistä sai osuman, joskin hieman liian myöhään. Valtaosa koneesta oli tallella ja se suuntasi uhkaavasti suoraan kohti asevarastoa.<br>\n<br>\n\"TEHKÄÄ JOTAIN!\", torakkajohtaja huusi kauhuissaan, harppoen samalla juoksuaskelin poispäin asevarastosta. Kohta räjähtäisi.<br>\n<br>\nJa niin myös räjähti. Lentokone putosi suoraan asevaraston katon läpi aiheuttaen voimakkaan ketjureaktion. Erilaisten räjähteiden aiheuttama jysähdysten ja pamahdusten kuoro nostatti taivaalle valtavan tulipatsaan. Se toi mukanaan myös voimakkaan paineaallon joka heitti monet nazorakit kumoon.<br>\n<br>\nJohtaja nousi pystyyn tuijottaen räjähdyksen suuntaan. Kymmenet torakat juoksivat räjähdyspaikkaa kohti sammuttamaan juuri syttynyttä tulipaloa. Johtajatorakka päätti lähteä seuraamaan tilannetta.<br>\n<br>\nSilloin tarkkaan harkittu miekan sivallus kuitenkin sai johtajan pään putoamaan paikoiltaan. Ämkoo seisoi kuolleen torakan vierellä puolikumarassa samalla kun Snowman viimeisteli hieman kauempana seisoneen torakkaparivaljakon. Sammutustöihin rientäneet torakat pysähtyivät ymmärrettyään mitä juuri oli tapahtunut.<br>\n<br>\nÄmkoo nousi täyteen mittaansa ja sivalsi miekallaan kerran tyhjää.<br>\n<br>\n\"Me olemme pulassa, Snowie\", hän sanoi lähes pilkalliseen sävyyn. Lumiukko vastasi katseella, jota Ämkoo ei osannut tulkita. <br>\n<br>\nTukikohdan hätäsireenit raikuivat rakennusten seinustoilla. Kaikkialla soi kuulutus: \"Varoitus! Klaanilaisia tukikohdassa!\"<br>\n<br>\n[spoil]Tästä olisi saanut paljolti paremman, jos olisin kirjoitellut tämän päivällä. No jaa, juoni ainakin kulkee. Pahoittelen kirjoitusasua ja mahdollisia virheitä.[/spoil]<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":286,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-08T18:12","content":"<strong>Suurehko luola, Nazorakien pesät</strong><br>\n<br>\nTähän kohtaan sopisi jokin eeppinen musiikki. Siis jos et ole mukana taistelussa. Taistelussa et ehdi miettiä taustamusiikkeja, on kyse hengestä.<br>\n<br>\nJoo.<br>\n<br>\nNiin, siis. Tuo ei liittynyt tähän mitenkään. Aloitan ropepostin vasta nyt.<br>\n<br>\nKaksi suurikokoista Makutaa taistelevat luolan perällä, lähellä ovea josta Abzumo tuli.<br>\nMuut Klaanilaiset kokevat pienoisia ongelmia \"Makutan poikien\", Rahkshien kanssa.<br>\nMatoro on tyrmistynyt siitä, että Abzumo ei ollut muistanut häntä. Tai tuntenut. Ihan sama. Matoro sen verran häirinnyt Makutan Veljeskunnan operaatioita että jokaisen itseään kunnioittavan Makutan pitäisi tuneta hänet. <br>\n<br>\nRahkshit ovat kovempia vastuksia kuin Nazorakit. Ne ovat voimakkaampia ja tappavampia. Niitä vastaan pitää olla ovela.<br>\nToisaalta aloitteen saaminen taistelussa on vähän paha avoimella kentällä ylivoimaa vastaan. Jokaista Klaanilaista kohden on noin kaksi rahkshia.<br>\n<br>\nMatoro torjuu miekallaan rahkshin sauvaniskun. Mustakultainen olento pyörähtää ja vetäisee sauvansa mangetismillä Matoron miekan pois. Jään Toa hyppää ja potkaisee ilmasta käsin - tai jaloin - rahkshia päähän. Jään Toa kaataa rahkshin maahan, mutta silloin toinen olento iskee häntä selkään terävällä sauvalla. Matoro vetäisee refleksinomaisesti Sähkösäilänsä ja ampuu vahvan sähköshokin sokkona taaksensa. matoro yrittää hypätä nousseen vihollisen yli, mutta tämä nappaa Toaa jaloista. Matoro iskeytyy suoraan saman rahkshin piikkeihin selkään. Toan painosta vihollinen tosin kaatuu. Matorolla on rinnassa ja selässä verta vuotavia haavoja. Hänen panssarinsa parannuskivi parantaa haavoja pikkuhiljaa. Tuskallisen hitaasti.<br>\n<br>\nToa kierähtää kuperkeikan maassa ja ampuu jäätä kaatuneeseen mangetismin rahkshiin. Keltasininen hitauden rahkshi puskee jo päälle ja ampuu sauvastaan hidastussäteen Matoroon. Ulkopuolisen silmistä hidastunut voltti ja potku vihollisen purukalustoon saattaisi näyttää ulkopuolisen mielestä kovinkin tyylikkäältä. Tässä ei ehdi ihailla taidokkaita liikkeitä. Matoro pääsee takaisin jaloilleen, mutta hitauden takia saa kaksi iskua olennon sauvasta. Toa kaatuu selälleen kovaa. Hitaussäteen vaikutus alkaa kadota. Rahkshi hyppää kohti Matoroa. Toa tavoittelee maasta jompaakumpaa aseistaan, Hän tavoittaa käteensä Energiaterän nostaa sen nopeasti ja se iskeytyy juuri oikealla hetkellä keskelle rahkshin rintaa - pitkä terä lävisti sen panssarin ja osui Kraataan. <br>\nJään Toa huokaisee. Hän ei ehdi levätä kovin montaa sekuntia ennekuin ensimmäinen rahskhi hyökkää uudestaan.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":287,"creator":"Kerosiinipelle","timestamp":"2010-11-10T21:46","content":"<strong>Se huone adminsiivessä, jossa oli paljon porukkaa</strong><br>\n<br>\nKepe katsoi Avdea hämmästyneenä. Mikä kumma tuo oli olevinaan? Sen parasiitin isoveli?<br>\n\"Öh\", hän aloitti. Tilanteeseen sopimattomasti Paaco hihitteli vieressä kummallisesti ja häiritsevästi.<br>\n\"Ota tämä kohteliaisuutena tai älä, mutta ainakin sangen rujo olemuksesi olisi hyvä pelkäämisen kohde\", hän vastasi ei-niin-kovin-Punaiselta Mieheltä näyttävälle massalle tämän kysymyksen kiertäen.<br>\n<br>\n<strong>Verstaan ulkopuoli</strong><br>\n<br>\nDox tuijotti Verstaan ovea. Hänellä nousi pala kurkkuun. Se oli lukossa.<br>\n<br>\nJa hän oli ulkopuolella.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":288,"creator":"The Snowman","timestamp":"2010-11-11T12:45","content":"<strong>Trooppinen saari, Nazorakien tukikohta</strong><br>\n<br>\nNazorak käänsi ensin pientä vipua vasemmalle, sitten veti sen taaksepäin, työnsi taas eteen, ja laski oikealle. Kuului hassu 'klik'. Pulttilukkoinen zamor-kivääri oli nyt latingissa, ja se oli ladattu tappavasti sähköistetyillä kuulilla. Aseen etujalakset olivat tukevasti kiinni korkean vartiotornin kaiteessa. Torakka nosti mattapintaisen, tummanharmaan kiväärin perää ylemmäs, ja asetti silmänsä pitkän kiikaritähtäimen kohdalle.<br>\n<br>\nLinssien läpi hän näki tilanteen selvästi. Klaanilainen pakeni tukikohtakompleksin toistaiseksi autiota katua pitkin, jatkuvasti loitontuen nazorakin vartiotornista. Ei se häntä kuitenkaan haitannut, torakka oli kokenut tarkka-ampuja. Hitaasti mutta varmoin ottein hän liikutti asetta, kunnes tähtäimen ristikko oli aivan valkoisen, suurehkon maalitaulun tuntumassa.<br>\n<br>\nJuuri kun hän oli puristamassa liipasinta, alkoi tapahtua. Aivan kuin hänen vartiotorninsa olisi kallistunut. Hän kohotti katseensa tähtäimeltä, ja huomasi oletuksensa osuneen oikeaan. Torni kaatui rymisten, ja torakan viimeisiksi sanoiksi jäivät pari harvinaisen rumaa, nazorakinkielistä kirosanaa.<br>\n<br>\n---<br>\n<br>\nÄmkoo kiri Snowmanin nopeasti, ja kaksikko jatkoi pakomatkaansa halki torakoiden leirin.<br>\n\"Kiitos tuosta, sen pitäisi ostaa aikaa\" Snowman sanoi viitaten Ämkoon torakoiden tielle kaatamaan torniin.<br>\n\"Ole hyvä vain. Vaikka eivät minua nuo meitä seurannet torakat niinkään huoleta kuin kaikki täällä muualla leirissä olevat.\"<br>\n\"Totta, totta. Siitähän tulee mielenkiintoista, kun kaikki heräävät hälytykseen.\"<br>\n\"Sitä ennen olisi hyvä vaihtaa maisemaa.\"<br>\n\"No, eiköhän se räjäyttämäsi aseva-\"<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\n\"Mikä se oli?\"<br>\nÄmkoo ei ollut aivan varma, mitä vastaisi, mutta arveli kuitenkin sen olleen jonkinlainen ammus.<br>\nSWOOH.<br>\nSWOOH.<br>\nPAM!<br>\nPAM!<br>\n<br>\nKlaanilaiset kurvasivat lähimmän nurkan taakse turvaan ohjuksilta. Heidän harmikseen he kuitenkin saapuivat suoraan pienelle aukiolle, joka kuhisi torakoita. Molemmat heittäytyivät mataliksi pienen kärryn taakse, rukoillen piilossa pysymista.<br>\n<br>\nIlmeisesti torakat eivät kuitenkaan olleet huomanneet heidän saapumistaan, vaan juoksivat tasaisessa tahdissa pois. Kun askeleita ei enää kuulunut, klaanilaiset nousivat piilostaan esiin. Snowman kiirehti pienen pensaan luo, ja alkoi irrottaa siitä oksia ja lehviä.<br>\n\"Mitä sinä teet?\" Ämkoo kysyi kulmiaan kohottaen.<br>\n\"Et uskoisi, kuinka monta kertaa tämä on pelastanut henkeni\" Snowman vastasi jatkaen kasvillisuuden keräilyä.<br>\nÄmkoo vastasi hiljaisuudella, ja keskittyi tutkailemaan toistaiseksi rauhallista aukiota. Hän arvioi tilannetta. Vastassa oli leirillinen nazorakeja. Heitä oli kaksi, eikä Snowie varsinaisesti täyttänyt parhaimman mahdollisen taistelijan kriteereitä. Mutta ei Ämkoo häntä taistelemaan ollutkaan mukaan ottanut.<br>\n<br>\nÄmkoo tarkensi kuuloaan. Aivan kuin lisää torakoita olisi tulossa. Hän kääntyi Snowmaniin päin, ja oli avaamassa suunsa, mutta hämmentyi tehtyään havainnon. Snowieta ei näkynyt missään. Ämkoo kuuli pienestä pensaasta hihitystä, ja asteli sen luo. Ennen kuin hän ehti perille, osa pensaasta näytti nousevan jaloilleen hihittäen.<br>\n\"Mitä\" Ämkoo ihmetteli.<br>\n\"Improvisoitu naamiointi\" oranssinenäinen pensas esitteli. \"Koska minä voin kiinnittää tätä kasvillisuutta kroppaani koostumukseni tähden, saan itsestäni aika helposti huomaamattoman osan kasvillisuutta. Hyödykästä, jos ei oikein pidä taistelusta. Vuosien naamioitumiskokemukseen yhdistettynä tämä on aika toimivaa.\"<br>\n\"Joo, hienoa, mutta tuolta taitaa tulla torakoita.\"<br>\n\"Ahaa, eli pääsenkin heti testaamaan tätä.\"<br>\n<br>\nSulavalla liikkeellä Ämkoo loikkasi varjojen kätköön, ja vähemmän sulavalla liikkeellä Snowman kävi makuulle naamioituen täydelliseksi osaksi pensasta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":289,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-11T22:17","content":"<strong>Postitoimisto</strong><br>\n<br>\nValojen käynnistyminen uudelleen helpotti Dinemin työtä todella paljon. Tämä oli erittäin hyödyllistä, kun otti huomioon, kuinka paljon työtä hänellä oli. Postitoimiston uusi ulkoasu ei ollut limenvihreää Hauta käyttävän Ga-Matoranin makuun pääasiassa siksi, että Dinemin mielestä kaapit näyttivät paremmilta kokonaisina. Kirjeiden uusi horisontaalinen lattiasijoittelutyyli ei myöskään ollut muutos, jota Dinem oli kannattanut.<br>\nHetkittäin Ga-Matoranin kasvoilta kykeni erottamaan hänelle hyvin poikkeuksellista ärtymystä, mutta se oli hyvin häilyväistä. Pirteän hymyn ja ärtyneen virnistyksen vaihtelu Dinemin ilmeikkäillä kasvoilla oli erittäin hysteeristä seurattavaa.<br>\nDinem poimi kirjeitä ja pisti niitä pinoihin parhaansa mukaan. Jos matoranin päässä olevista kuulokkeista tuleva musiikki ei olisi ollut niin tarttuvaa ja piristävää, olisi hän lopettanut yötyönsä tähän paikkaan ja kirjoittanut eroanomuksen heti aamulla.<br>\n<br>\nDinem piti työnteosta, mutta työt eivät kaikesta päätellen pitäneet hänestä. Kerran Dinem oli ollut töissä jollain eteläisistä saarista poimimassa piikikkäitä mutta erittäin herkullisia hedelmiä erittäin saidalle Vortixxille. Pieni palkka ei ollut haitannut Dinemiä, sillä hän oli nauttinut työstä. Töissä käyminen oli vaikeutunut pääasiassa siksi, että työnantajana toimiva Vortixx ei ollut täysin tietoinen siitä, että kyseiset hedelmät kulkivat nimellä \"Madu\" ja että niiden sivumakua olisi voinut markkinoida \"räjähtävänä\". Ilotulitus oli ollut hieno, mutta se oli vaatinut Dinemin työpaikan.<br>\n<br>\nDinemin työ \"hassun oranssin Matoranin\" kauppa-apulaisena oli puolestaan päättynyt siihen, että jonkinlaisen liiankin sanavalmiin lumiukon visiitti kaupassa oli saanut ärtyneen kauppiaan irtisanomaan äkkinäisesti kaikki työntekijänsä. Dinem ja varaston höyrykäyttöinen lajittelurobotti olivat olleet erittäin surullisia.<br>\n<br>\nEnnen Klaanin postitoimistoon värväystä Dinem oli työskennellyt pienellä kalastajalautalla lähellä eteläistä Ath-Nuin saarta. Dinem ja kalastajalautan kapteeni olivat arvioineet viimeisenä päivänä verkkonsa koon hieman alakanttiin. Syvyyden niljakas lonkeroinen asukki ei kuitenkaan ilmeisesti pitänyt puheliaista aterioista. Dinem ja lauttalaiset olivat selviytyneet kohtaamisesta, mutta kalastusyhtiön jokainen osakas ja työntekijä oli päättänyt eläköityä välittömästi.<br>\n<br>\nJa nyt Dinemin työtä häiritsivät toimistojen läpi epäkohteliaasti syöksyvä tuhon ja kuoleman epäpyhä ruumiillistuma ja jonkinlaiset leijuvat huumorintajuttomat suolasirottimet, jotka olivat kyselleet Dinemiltä jotain Klaanin generaattorien sijainneista.<br>\n<br>\nJoskus Dinem mietti, oliko vika hänessä itsessään.<br>\n<br>\nAjatus pysyi Matoranin päässä siihen asti, kunnes hän löysi musiikkisoittimestaan taas yhden suosikkikappaleistaan.<br>\n<br>\n\"Din, dididin-dindin dindin. Din, dididin-dindin din...\"<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":290,"creator":"Toa Kapura","timestamp":"2010-11-12T13:11","content":"<strong>Klaanin käytävä</strong><br>\n<br>\nKapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Hän ja muutama Toa yrittivät häätää Feterroja Klaanista. Paino sanalle \"Yrittivät\". Kapura väisti jälleen. Hän ei huomannut takaa tulevaa Feterraa, joka latasi jo plasmatykkiään. Viime hetkellä Kapura kääntyi ympäri ja yritti katkaista Feterran käden Painovoimaterällään. Ei naarmukaan, mutta Feterra oli ampunut ohi. Lähellä kaksi Feterraa ampui toisiaan Ilman Toan väistäessä täpärästi. <br>\n<br>\nKapura mietti jälleen puolustautumisvaihtoehtojaan. Aseilla ei saisi mitään aikaan ilman suurta Toa-joukkoa, jotka olisivat yhden Feterran kimpussa. Sillä aikaa muut Feterrat tuhoaisivat Klaanin. Tultakin Kapura oli yrittänyt, mutta Feterroilla oli liian hyvät refleksit, ja yhteen Feterraan keskittyminen ei kannattanut. Painovoima oli hyödytön, koska Feterrat pystyivät leijumaan. Jäljelle jäi yksi vaihtoehto.<br>\n<br>\nKapura aktivoi Shaninsa. Hän tunsi, kuinka naamio kuumeni hieman. Kapura väisti Feterran Plasma-ammuksen. Naamio kuumeni enemmän. Shanin päästä vapautui keltaisia ja liloja säteitä lähimpiin Feterroihin. Ne jäivät toisiinsa kiinni.<br>\n<br>\n\"Magnetismi!\" Kapura huudahti iloisesti. Shan kylmeni. Kapura huohotti. Naamion käyttö vaati paljon energiaa. <br>\n\"Hyvä. Nyt voimme-\" yksi Toista aloitti. Samassa yksi seinistä rajähti jättäen muutaman Toan kiviseinän jäänteiden alle. Pölypilvi täytti huoneen. Aukosta tuli ilmeisesti lisää Feterroja, koska Kapura näki muutaman Plasma-ammuksen lentävän huoneen halki ja osuvan vastakkaiseen seinään. Loput Feterrat järjestäytyivät ympyräksi Toien ympärille, vaikka sitä olikin pölypilvessä vaikea erottaa. Pieni Toa-joukko ei päässyt pakoon. Heidät oli saarrettu.<br>\n<br>\n<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">\"Pyyntö: Avatkaa tuli\"</span></span> kuului Kapuran vasemmalta puolelta.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":291,"creator":"BD","timestamp":"2010-11-12T15:38","content":"<strong>Admin huone</strong> <br>\n<br>\nGk avasi silmänsä, päähän sattui ja oli muitakin ongelmia sen lisäksi hän kuuli taistelun ääniä, \"Herää Jake!\" Gk oli taas entistä huonommassa kunnossa hänen ruuminsa ei enään kestäisi pitkään tällaista kuormitusta hän tunsi sen alkavan hajota, Jake oli haavoittunut, hän heräsi, \"Uuh... Gekko?\" Jake sanoi säikähtyneenä.<br>\n<br>\n\"Mennään pois täältä tarvitsen pikaisesti apua jos aion vielä jotenkin pysyä kasassa.\"<br>\n<br>\n\"Minäkään en ole aivan kunnossa ja näyttää siltä, että tilanne on hallinassa\", jak sanoi plasmaammuksen lentäessä seinään.<br>\n<br>\nGK ja Jake kävelivät ovelle, tai mitä siitä nyt oli jäljellä ja kävelivät vähän matkaa käytävää naamiossa olevan lampun valossa.<br>\n<br>\nJaken ääni keskeytti hiljaisuuden, \"Hei tuolla on valoa!\", siellä tosiaan oli valoa ainoastaan admin huoneisto oli pimeänä.<br>\n<br>\nGekko ja jake kävelivät mahdollisimman nopeasti jotteivat joutuisi feterrojen näkösälle.<br>\n<br>\nGk piti tauon, kiristi niveliään ja panssareita.<br>\nKaksikko saapui uudelleen kahvilaan siellä oli pienoinen armija Feterroja, Gk oli Jaken takana ja hän oli edessä, feterrat leijuivat kohti Kaksikkoa.<br>\n<br>\nGekko kaivoi miekkansa esiin ja Jake koitti pidätellä niitä, mutta hänen huomaamattaan GK oli nostettu ilmaan feterrojen toimesta ja paiskattu lattialle, Glatorianking huusi tuskasta hänen liitoksensa irtosivat ja hän oli lähes kyvytön liikkumaan, Abzumon kidutus, Avden heittoleluna oleminen ja Feterrat olivat murskanneet hänen kehonsa, tilanne alkoi näyttää toivottamalta, tuolla hetkellä valkoinen toa räsyisessä viitassaan ei ajatellut muuta kuin pakoa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":292,"creator":"MahriKing","timestamp":"2010-11-12T17:33","content":"<strong>Suuri luola, Nazorakien pesä, taistelun keskellä</strong><br>\n<br>\nMahriKing väistää sinivalkoisen Rahkshin sauvallapistoyrityksen. Hän hypähtää taakse ampuen tulipallon. Rahksi ol itosin ärsyttävän ketterä väistämään. Makuta Nui kinasi syrjemmällä toisen ilmeisesti tuntemansa Makutan kanssa, haavoittunut Matoro yritti puolustautua yhtä Rahkshia vastaan, Keetis taas yritti repiä toien Rahkshin selkäpanssaria irti poistaakseen Kraatan. Siinä hän tosin taisi onnistuakin, mutta Rahksi, jonka sisäelin kaivettiin ulos, ei ollut kovin nautittava esitys. Rahkshi säntäsi Makea kohti sauva ladattuna sähköllä. Make lähtee vastahyökkäykseen miekkaillen Rahksin kanssa sauvallaan jonkin aikaa. Pian Rahksi joutui kuitenkin ällistymään hänen sauvansa sähkövoimien katoamisesta. Seuraavaksi Maken sauvan kouramaisessa päässä oli leiskuva sähköpallo. Sattumaa? Kenties...<br>\n<br>\n<br>\n<br>\n<em>No, kirjoitin tähän, oletteko tyytyväisiä?</em><i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":293,"creator":"Makuta Nui","timestamp":"2010-11-12T22:12","content":"<em>Olemme tyytyväisiä.</em><br>\n<br>\n----<br>\n<br>\n<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSuuri luolahalli oli täyttynyt taistelusta. Rahkshit yrittivät tappaa kaiken. Makuta Nuin tiimin jäsenet yrittivät selvitä hengissä. Muutama Rahkshi oli saatu maahan, eikä klaanilaisilla ollut vielä kovinkaan pahoja vammoja.<br>\n<br>\nMakutat kävivät omaa taisteluaan katonrajassa. Kumpikin oli kasvattanut viimeistään tässä vaiheessa siivet selkäänsä. Makuta Nui ampui tummanpunaisella varjosäteellä Abzumon päätä kohti, mutta tämä muodosti varjoenergiasta suojakilven. Magnetismivoimillaan Abzumo sitten paiskoi Manua päin seiniä. Manu kuitenkin lennätti seinistä irronneen kiven päin Abzumoa. Tämä oli jäädä muserruksiin suuren massan alle.<br>\n<br>\n”Et ssssinä sssuinkaan pyri tappamaan minua, Makuta Nui?” Abzumo sihisi.<br>\n”Voi, tiedät, että pelkkä henkesi riistäminen ei tuota minulle tyydytystä”, toinen vastasi hymyillen. ”Sitä paitsi”, hän jatkoi, ”me kumpikin tiedämme, että Makutan voi tuhota muillakin tavoin.”<br>\n”Mikään ei ole pahempi kuin kuolema”, Abzumo sylkäisi.<br>\n”Siinä sinä erehdyt”, Makuta Nui vastasi ja ampui tätä ketjusalamoilla. Abzumo lennähti toiselle puolelle huonetta.<br>\n<br>\nAlhaalla klaanilaiset oli piiritetty. Rahkshit sihisivät iloisesti huomatessaan, että olivat saaneet nämä ansaan. MahriKing oli listinyt pari Rahkshia, mutta hän oli maksanut siitä saamalla pahan haavan vatsaansa.<br>\n”Olen aina vihannut kaikkea vatsaan liittyvää”, Make sanoi ivallisesti. ”En pahemmin tykkää vatsavaivoista, ummetuksesta tai närästyksestä – vatsahaavoista puhumattakaan.”<br>\n”Ei tuo ole oikeastaan vatsahaava”, Summerganon mutisi. Heillä kaikilla olisi ollut mukavampaakin tekemistä.<br>\n<br>\n<em>Olenko johtanut heidät kaikki tuhoon?</em> Makuta Nui pohti. <em>He tulivat vapaaehtoisesti. Tai no… mistä minä tietäisin, vaikka Matoro olisi pakottanutkin heidät…</em> Hän hymyili ilkikurisesti ja sulatti Abzumon käden muodottomaksi mössöksi. Tämä kirkaisi äänekkäästi ja löi Makuta Nuin maan sisään.<br>\n<br>\nTämä ei tuntunut hänestä yhtään mukavalta. Hän nousi kraatterista, joka oli syntynyt hänen tömähdettyään maahan. Abzumo katseli kättään. Molekyylihäiriövoima oli vaarallinen. Hän alkoi muodostaa kättään uudestaan. Manu ei antanut hänen tehdä sitä loppuun vaan heittäytyi häntä päin, jolloin he molemmat törmäsivät seinään.<br>\n<br>\nAbzumo pääsi ensimmäisenä ylös ja alkoi hakata Manun päätä maahan. Tätä kesti hetken, minkä jälkeen Manu potkaisi Abzumon päältään. Tämä lennähti muutamaa Rahkshia kohti niin, että nämä kaatuivat tämän päälle. Makuta Nui nousi nyt ylös kuopasta ja taputti pölyä pois siipiensä päältä. Hän katseli piiritettyä joukkoa, ja päätti mennä sen luo.<br>\n<br>\nYhden Rahkshin päähän tarttui käsi. Rahkshin kuori meni lommoille suurentuneen painovoiman vaikutuksesta. Kraata sisällä kiljui tuskasta. Makuta Nui päästi repeilleen kuoren alle myrkkyä. Kraata kuoli.<br>\n”Totelkaa mestarianne, saastaiset Rahkshit!” Manu huusi. Kaikki Rahkshit ampuivat häntä kohti. Hän hyppäsi niiden edeltä pois, ja ne osuivat toveriinsa, joka tosin oli jo hengetön. Klaanilaiset ehtivät tässä ajassa jo hajaantua ja iskeä maahan ne Rahkshit, jotka eivät olleet hämääntyneet. Nämäkin nousivat ylös pian. Taistelu jatkui.<br>\n<br>\nMakuta tunsi jonkun tarttuvan siipeensä ja paiskaavan hänet seinään. Abzumo katsoi häntä ylhäältäpäin. Makuta Nui makasi maassa selällään. Abzumo otti esiin pitkän sapelin ja aikoi iskeä. Makuta veti esiin omansa. Vihdoinkin he kävivät miekkataistoon. Kaksi tappavaa terää pyöri viiltävästi ympäriinsä iskien monesti yhteen ja yrittäen löytää heikon kohdan toisen puolustuksessa. Taistelu ajautui taas ilmaan. Abzumo kiepahti Manun taakse ja iski takaapäin. Toinen Makuta ehti kuitenkin torjua tämän pyörähtämällä pää alaspäin.<br>\n<br>\nTaistelu oli ironisuudessaan naurettava. Makuta Nuin magnetismivoimia olisi tarvittu mitä suurimmassa määrin Bio-Klaanin linnoituksessa, kun taas suuresta väkijoukosta olisi ollut hyötyä Rahksheja vastaan taisteltaessa. Rahksheja tuli lisää ovista, joista ei päässyt ulos; Abzumo oli päättänyt romahduttaa jokaisen oviaukon, kun kaikki hänen poikansa olivat päässeet sisään.<br>\n<em>Kenraali ei ehkä pidä tästä</em>, hän ajatteli ja hihitti itsekseen. Makuta Nuin miekka meni vaarallisen läheltä Abzumon päätä.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":294,"creator":"Umbra","timestamp":"2010-11-12T22:56","content":"<strong>Ranta, Bio-Klaanin saarella</strong><br>\n<br>\nHiukan Matorania suurempi violetti musta, Pakaria kantava hahmo huuhtoutui laineiden mukana rantaan. Matoran oli tajuton ja piteli kädessään mustaa miekkaa, joka oli kulunut taisteluista. <br>\n<br>\nJoukko tummahaarniskaisia, pieniä olentoja, kerääntyi violetin olennon ympärille ja kantoivat hänet syvälle metsään. Olennoilla oli kehoissaan valonlähteitä ja valokiviä ja monet heistä kantoivat välineitä joilla kaivaa maata ja tehdä tunneleita, mutta eihän sinun tätä tarvinnut tietää, eihän.<br>\n<br>\nOlennot veivät Ba-Matoranin metsään, ja jättivät sammalpedille. Sitten pieni Ortonien joukko suuntasi kulkunsa kohti Ma Wetin tunneleita.<br>\n<br>\nMyöhemmin, Ba-Matoran heräsi. Mitä tapahtui? Missä minä olen? Sen tiedän että nimeni on Umbra ja että kohtaloni liittyy jotenkin tähän outoon trooppiseen saareen, mutta muuta hän ei tiennyt. Umbra... Umbra... Tätä nimeäkö siis tottelen, Matoran sanoi, katsoen kolmisormisia käsiään. Musta miekka lojui Umbran vieressä mättäällä. Ottaen miekan käteensä, Umbra tunsi kuinka hänen mielensä yhdistyi säilään, luoden siteen siihen, kuin elävään olentoon. <br>\n<br>\nHeilauttaen säiläänsä, muutama puu lensi kaaressa muutaman bion ja rysähti läheiseen lampeen. Hätääntyneet Ghekulat ja muut Rahit säntäilivät ympäriinsä mudan seassa.<br>\n<br>\nPudottaen miekan takaisin mättäälle, Umbra katseli ensin kättään, sitten miekkaansa. Hän keskitti voimansa samallalailla kuin säilän kanssa, ja sai lennätettyä joukon kiviä ilmaan ajatuksensa voimalla, jonka jälkeen hän iski kivet maahan. <br>\n<br>\n\"Voima on minussa, ei säilässä\", Umbra puheli itsekseen, ja sai flashbackin bio-klaaniksi kutsutusta järjestöstä. <br>\n<br>\n\"Bio-Klaani. Bio-Klaani. Se ei voi olla kovin kaukana\", Umbra puheli itsekseen, lähtien talsimaan Matoranin askeleita syvemmälle metsään.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":295,"creator":"Matoro TBS","timestamp":"2010-11-13T08:57","content":"<strong>Nazorakien luolasto</strong><br>\n<br>\nSynkkä sali jonka ainut valonlähde on valtava valokivi katossa ja lukuisat olentojen silmät ja sydänvalot. Ilma on pölyistä taistelun takia. Lukuisia oviaukkoja on romautettu Abzumon toimesta. Muutama on vielä ehjä, mutta niissä on heräileviä Rahksheja.<br>\n<br>\nMatoro ei ole saanut aikaa käyttää parannuskiveään. Hänellä on pahat haavat selässä ja rinnassaan. <br>\nKlaanilaisilla on se etu puolellaan, että selvä enemmistö huoneen väestä on rahksheja. Ne osuvat todennäköisemmin toisiinsa.<br>\nMatoro väistää sivuun yhden rahkshin syöksyn. Hän hyökkää kyseisen olennon kimppuun takaapäin, iskien energiaterällään rahkshin selkäterien väliin. Toa lataa elementaalienergiaa miekkaansa, ja täyttää rahkshin sisukset jäällä. Matoro suorittaa taktisen asemienvaihdon ja miettii samalla keinoja saada etu Klaanilaisten puolelle.<br>\n<br>\nMatoro laukaisee ranteestaan harppuunan - terä iskeytyy kovaan kattoon. Hän vetäisee itsensä ylös, väistäen siinä sivussa pari rahkshin osumaa. Toa kiinnittää itsensä katonrajaan, aivan suuren valokiven viereen.<br>\nSilloin Matoro näkee rahkshin lentävän suoran häntä kohti - eikä hän saa miekkaansa harppuunan takia. <br>\n<br>\nPunasilmäinen peto lentää jalat edellä suoraan kohden Matoroa. Yhtäkkiä kuitenkin toinen rahkshi lentää sivusta, osuu hyökkääjärahkshiin joka tippuu maahan. Se valmistautuu uuteen hyökkäykseen.<br>\nKeetongu huomasi mukavan tavan antaa rahkshien hoitaa hänen työnsä. Heitellä niitä toisiaan päin, tai kuolleita niitä toisiaan päin.<br>\n<br>\nMatoro kiinnittää harppuunan selkäänsä ja saa toisen kätensä vapaaksi. Hän vetäisee miekkansa vyöstä ja iskee sen kattoon.<br>\nMatoron Energiaterä alkaa säteillä puhdasta elementaalienergiaa maan ja suuren valokiven väliin.<br>\n<em>\"Menkää pois valokiven alta!\"</em>, hän viestittää naamionsa välityksellä muille Klaanilaisille.<br>\n<br>\nEnergialaukaus kiven ja maan väliin heikentää valokiven kiinnitystä. Kun tämä monen tonnin painoinen kivi jysähtää alas, se tekee selvää monesta Rahkshista. Ja saattaa tehdä pakotien.<br>\n<br>\nRuskea rahkshi syöksyy taas ilmassa kohti Matoroa. Toa irroittaa nopeasti harppuunansa, ja olento syöksyy sauva edellä päin valokiveä.<br>\nPirstomisen sauva on liikaa suuren kiven kiinnityksille. Valtava valokivi romahtaa alas pehmeään maahan. Epämääräistä karjuntaa ja sihinää kuuluu. Monia rahksheja liiskaantui kiven alle, ja - onneksi - kaikki Klaanilaiset olivat sivussa.<br>\n<br>\nMatoro nousee hitaasti maasta. Hän tavoittelee pudotuksessa jonnekkin lentänyttä miekkaansa. Matoro nappaa miekkansa kahvasta kiinni. Ei liiku.<br>\nJään Toa katsoo ylemmäs. Massiivinen makuta pitää miekan terää jalkansa alla.<br>\n\"Kukas se siinä?\", Abzumo sanoo jäätävästi ja heittää mangetismilla Matoron päin takaseinää ja sitten kattoon. Makuta Nui pääsee teleportaatiovoimaa käyttäneen Abzumon luo ja kaksikko alkaa jälleen taistella.<br>\n<br>\nMatoro on täysin ruhjeilla, melkein tajuttomana huoneen kulmassa.<i data-tag=\"post_body_end\" class=\"hide\"></i>"},{"id":296,"creator":"Guardian","timestamp":"2010-11-13T23:45","content":"<strong>Pieni luoto etelässä</strong><br>\n<br>\n<br>\nAamuyö oli jo pitkällä ja vaillinainen kuu heijasti Skakdin naamaan tyynen meren pinnasta. Skakdi veti pientä venettään vaivalloisesti vesiltä pienen luodon hiekkarannalle ja Skakdin uurastus ja veneen kaivautuminen rantahiekkaan tuottivat enemmän ääntä, kuin Skakdi olisi halunnut.<br>\nSkakdi ei ollut voimamies. Tähän asti hän oli selviytynyt parhaiten välttämällä konflikteja ja ruumiillista työtä. Tämä vihreä Skakdi oli välttänyt taistelua jopa Zakazin verisen sisällissodan aikana ja oli koskenut elämänsä aikana oikeaan aseeseen vain kerran.<br>\nKun sisällissodan syttyessä suurin osa Zakazin väestöstä oli alistunut alkukantaiselle taisteluvietille, oli tämä vihreä Skakdi tuntenut toisin. Kenraali Gaggulabion joukkojen taistelussa käyttämä raivokaasu oli kyllä vaikuttanut häneen, mutta tämän vihreän Skakdin mielessä oli herännyt vietti ja tunne, joka oli jopa vihaa ja tappamisviettiä vanhempi. Se oli pelko. Pelko oli ajanut hänet pois Zakazilta, jonne hän ei ollut astunut jalallaan kertaakaan sisällissodan jälkeen.<br>\n<br>\nVihreä Skakdi totteli nimeä Gerew. Hän oli lähetti ja ei kysellyt kysymyksiä. Jos joku maksoi hänelle jonkin asian kuljettamisesta, hän ei kysynyt kahdesti. Sääntöjä oli vain kaksi. Kohdetta ei saanut kuljettaa Zakazille ja se ei saanut olla liian iso hänen veneelleen. Palkka mitattaisiin kohteen painosta ja siitä, kuinka hankalaan paikkaan se piti viedä. Gerewin viime työtehtävänä oli ollut viedä pieni ja kevyt paketti pohjoisessa sijaitsevan Bio-Klaani-nimellä kulkevan järjestön postikeskukseen. Nyt hän oli palannut luodolle, josta oli saanut työtehtävänsä. Asiakas vaikutti olevan jo paikalla ja Gerew odotti innolla tulevaa palkkaansa, sillä vihreä Skakdi ei ollut syönyt kunnolla viikkoihin ja tämä alkoi valehtelematta jo näkyä.<br>\n<br>\n\"Iltaa\", Gerew sanoi epävarmasti pimeydessä seisovalle asiakkaalle lähestyen tätä varovaisesti. \"Vein paketin paikalleen eilen päivällä.\"<br>\n<br>\nAsiakas lähestyi, mistä Gerew havaitsi, että se ei seisonutkaan paikallaan, vaan pikemminkin leijui. Se oli osittain sylinterimäinen ja noin Skakdin kokoinen, mutta leijumisen takia sen hohtavilla silmillä varustettu pää katsoi Gerewiä hieman alaspäin.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Oletus: Haluat palkkasi.</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nyökkäsi ja hymyili pakonomaisesti. Asiakkaan olemus häiritsi ja hämmensi häntä, mutta tämä oli yksi tilanteista, joissa Gerew muisti oman mottonsa. Motto kuului \"Se ei kuulu sinulle\". Tätä ohjenuoraa noudattamalla Skakdi oli selviytynyt elämässään ilman pahempia sotkuja.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Varmistus: Et kurkistanut laatikon sisään.</span></span>\"<br>\n<br>\n\"En\", Gerew sanoi. Se ei kuulunut hänelle.<br>\n<br>\n\"<span style=\"font-family:Impact\"><span style=\"font-size:85%;line-height:normal\">Hyvä on. Mestari ZMA kiittää yhteistyöstäsi. Kysymys: Palkkasi suuruus?</span></span>\"<br>\n<br>\nGerew nielaisi. Tämä oli potentiaalinen vaarakohta, mutta hän oli onnistunut välttämään sen jokaisella aiemmalla kerralla. Jotkut asiakkaat yrittäisivät keplotella itselleen pienempiä hintoja, mutta silloin Gerew selittäisi heille rauhallisesti ottaneensa hinnasta jo alennusta työn helppouden takia. Hän vetoaisi kilpailijoidensa hintoihin ja omaan taloudelliseen pärjäämiseensä ja lupaisi halvempia hintoja ensi keikkaa varten.<br>\nGerew oli onnistunut aina, mutta suuri onnistumisten määrä ei ollut vähentänyt hermostuneisuutta, jonka hän koki jokaisella kerralla. Hän keräsi